Vuoden 2019 parhaita hetkiä

"Best nine"

Nämä Instagram -tilini yhdeksän tykätyintä kuvaa olen ottanut elämäni tärkeimmistä asioista ja 

niistä hetkistä, jotka merkitsevät minulle paljon ja tuovat iloa elämääni.

Nuo yhdeksän kuvaa asettuvat pääosin seuraavien hästägien alle:

#luonto

#luonnonmateriaaliaskartelu

#betoniaskartelu

#liikunta

#lapsenlapset 

#mökkitunnelma

#kodin askareet

#iloa päivään

Niitä asioita,  joista täällä blogissanikin useimmiten kirjoittelen! <3

Perhe

-puoliso, lapset ja lapsenlapset tuovat arvatenkin elämääni

suurimman ja tärkeimmän sisällön.

Tänä vuonna mieleenpainuvin hetki oli perheviikonloppu Syötteellä

ja sen jälkeen otettu perhekuva oli toiveitteni täyttymys.

 

Menneenä vuonna olen jatkanut viime syksynä virinnyttä neulomisharrastusta.

Olen kutonut mm. harmaasta Seitsemän veljestä -villalangasta villasukat

yhdeksälle veljekselle eli kaikille pojilleni.

Olen tykästynyt "kolme oikein. yksi nurin" -resoriin sukkien varressa 

sekä patenttineulekantapäähän.

Olen innoissani, että olen oppinut kutomaan niin rennosti, ettei hartiat mene juntturaan.

Tässäkin asiassa näköjään oppii tekemällä!

Jatkoin kesähuilingin jälkeen kuntosalilla käyntiä ja 

se on ollut tosi merkittävä viikon rytmittäjä ja voimanlähde.

Syyskuulla aloittamani kylmävesiuinti on ollut 

kiva lisä omaan hyvinvointiin ja omien rajojen kokeiluun.

Iloa elämääni on tuonut myös ystäväni kanssa tekemämme kävelylenkit,

joille lähdemme aina maanantaisin klo 17.

Lenkkiseura ja säännöllinen aika takaavat näiden onnistumisen.

Talviuintipaikan maisema on minulle luonnon tarjoama vaihtuva taidenäyttely,

josta nautin suunnattomasti.

~~~~~~~

Kirjoitin tänään 85 -vuotiaan onnittelukorttiin 

Maila Jyringin runon Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien

katsot taaksesi.

Tähyilet tyyniä vesiä

hiljaisia metsiä

polkujen suloista rataa.

Katselet levollisesti

tuulisiinkin päiviin.

voittoihin ja tappioihin

ja huomaat:

ne olivat onnelliset vuodet.

❤️

Runoa mukaillen;

kun olen kulkenut vuoden vaellustien,

huomaan ynnätessäni saaneeni paljon onnentäyteisiä päiviä.

Muistamisen ja kiittämisen arvoista arkea, juhlaa ja arjen juhlaa.

Varjon jälkeen on tullut valoa,

 voimattomuuden jälkeen voimaa

ja harmaana päivänä aurinko on paistanut pilvien takana.

Päättelen tämän vuoden blogipäivitykset tähän postaukseen

ja kiitän 

kaikkia Tau(v)onpaikan vakituisia lukijoita, 

satunnaisia piipahtajia

ja kaikkia kommentteja jättäneitä.

❤️

Näin vuoden lopussa ajatus kulkee jo uuteen, tulevaan aikaan,

ehkä uusiin tuuliinkin.

Siihen liittyen kysäisenkin tässä,

minkälaisista aihepiireistä olet tykännyt blogissani lukea,

mitä toivoisit ehkä enemmän

tai onko joku asia, joka voisi jäädä ehkä vähemmälle?!

Onnellista uutta vuotta Sinulle ja läheisillesi!

Vanhanajan lihapiirakka

Joulun pyhät on taas vietetty

ja jouluherkkuja on syöty tämän vuoden kiintiö täyteen.

On taas suosiolla kevyempien ja arkisempien ruokien aika.

Minulla alkoi tehdä mieli vanhanajan lihapiirakkaa, 

jota teimme "ennen vanhaan" voitaikinalevystä kaulittuun pohjaan.

Tein vanhanajan lihapiirakkaohjeen mukaan iltapalapiirakkaa.

Piirakkaan tuli perusaineksia ja se oli näppärä leipaista. 

Lopputulos on kevyt ja rasvaton;

 pikemminkin täytteen kuori on leipämäinen.

Olen leiponut piirakkaa nyt kolmena iltana.

Ohjeen edellä kyllä kehuttiin, että "piirakasta riittää syötävää seuraavaksikin päiväksi",

mutta meillä ei niin ole käynyt. ;)

Piirakka maistui niin pienille kuin isoillekin.

Puolitoistavuotias pojan vesselikin oli kiivennyt pöydälle

ja tuumasi piirakanpala kädessään, että "tämä on hyvää".

Jätin meidän piirakasta smetanan pois,

niin maidottomatkin saivat syödä samaa piirakkaa.

Lisäsin haarukalla hienonnettua, keitettyä kananmunaa täytteeseen

niin kuin siinä lapsuuden lihapiirakassakin oli.

Tänään tein myös yhden peltillisen gluteenittomana Semper-jauhoista

ja sekin onnistui hyvin.

Gluteeniton taikina on hapraampaa,

niinpä kaulin sekä alapohjan että päällisen kostutetulla pöydällä leivinpaperin päällä.

Paperilta oli kätevä "kipata" kansi täytteen päälle.

Vanhanajan lihapiirakalla uuteen vuoteen ja uudelle vuosikymmenelle!

Joulu on joutunut

Taas sykkivi sydämet ihmisten

niin hellään ja hartahasti,

ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen,

mitä toivomme kesästä asti:

joulu, joulu, joulu tullut on!

Odotus on päättynyt,

joulu on joutunut.

Takana on yllättävän rento ja levollinen joulunalusaika.

Nyt käymme viettämään jouluaattoa ja joulun pyhiä

 lasten ja lasten perheiden kanssa eri kokoonpanoilla.

Mökin ruusukammarissakin kynttilät tuikkivat joulun valoa ja iloa

 kilpaa pienten tähtisilmäin kanssa.

Me jotka katsomme lastemme kasvoja

kynttilöiden loisteessa,

heidän kirkkaita silmiään,

me tiedämme kirkkaat päivät eivät lopu,

kuuset versovat, tähdet tuikkivat,

joulun sanoma ei unohdu,

se kuuluu kaikille,

kaikille.

-Lassi Sinkkonen-

~~~~~~~~

Toivon kaikille blogini lukijoille

 Joulurauhaa ja 

joulun ihanaa tunnelmaa! ❤️

Vanhan joulun tunnelmaa

Viivähdimme eilisen illan vanhan ajan joulun tunnelmissa mökillä.

Nostin lipaston päälle vuonna 1964 Oulussa leimatun joulukortin, 

jonka postimerkki oli maksanut silloin 0,15 mk.

Pyöreän postitorven lisäksi leimassa oli myös nostalginen poron ja reen kuva 

sekä teksti "lähetä jouluposti ajoissa".

Olikohan "Fanny ja Pate" valinneet kortin aiheen juurikin siksi,

että tässä pihapiirissä on ollut aikanaan myös kanala! 

Luulen niin, että veitikka silmäkulmassa tämä kortti valikoitui.

Lapsia huvitti, että kortti oli osoitettu Herra Martti R:lle ja perheelle.

Niinhän ne kortit ennen kirjoitettiin;

ei siinä rouvien nimiä mainittu ja homma toimi niinkin,

kun muunlaiseen ei oltu totuttu! ;)

Nautimme myös pienen hetken joulumännyn elävistä kynttilöistä.

Olihan ne niin kauniita siinä oksilla tuikkiessaan.

Mutta ei tullut  kyllä mieleenkään lähteä siitä muihin touhuihin,

vaan se pieni hetki oli ihan kynttilöiden ihastelua ja viipyilyä ajatuksissakin entisajan jouluissa.

Kynttilöiden polttaminen on mahtanut olla sen ajan pienissä kodeissa

ja olkimattojen kanssa aika haastavaa.

Mieheni kotona on ollut aikanaan elävät kynttilät joulukuusessa

ja hän kertoi,

että ei niitä edes raskittu pitkään polttaa, kun kynttilät olivat niin arvokkaita.

Kynttilöiden polttaminen oli ollut joulun juhlahetki!

Sain ottaa nämä ihanan selkeät kuvat kynttilöistä vävykokelaan puhelimella.

Kännyköiden kameroissa on kyllä niin suuria eroja ja uusissa puhelimissa niin hyvät kamerat,

että kännykkäkuumehan tässä tuli. 

Vieläköhän pukki kuulisi tämän  hetkessä heränneen toiveeni?!

Kuisti on kylmä,

mutta kynttilät tuovat sinne valon lämpöä.

Katselin ikkunasta syvään pimeyteen.

Oli talvipäivänseisauspäivä.

Vähitellen tämä pimeä alkaa taas väistymään ja 

puolen vuoden perästä juhannusruusu kukkii ikkunan alla

ja kaislat heiluvat tuulessa meren rannalla.

Tärkeintä on tarttua kuhunkin hetkeen

eikä haikailla mennyttä tai huolehtia tulevaa.

Nähdä se katoava kauneus mikä silmien eteen kunakin hetkenä avautuu.

Liikuttavaa oli, että illalla jaoin somessa 

mm. tuon joulukortin kuvan ja tekstin tämän mökin lapsien lapsille ja miniälle.

Viestiteltiin siinä iloisissa joulutunnelmissa.

Tämä päivä toi heitä suruviestin,

että heidän äitinsä, tätinsä ja anoppinsa oli nukkunut pois.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

-Lassi Nummi-

<3

Jokainen yhteinen joulu on lahjaa!

Niistä nousevat tulevien joulujen muistelut

sekä meidän lasten entisajan joulujen muistot.

<3

Muistojen joulua sinulle!

Pieniä joulukuusia heinäseipään kärjistä

Joulu on täällä.

<<

Joululoma on alkanut niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin

ja kestää uuden vuoden puolelle saakka.

Se tuntuu tällä hetkellä parhaalta jouluajan tuomalta lahjalta! <3

Jotakin pientä uutta on aina kiva askarrella vanhojen koristeiden rinnalle.

Viikko sitten tein mökillä  mieheni avustuksella näitä pieniä kuusia heinäseipäiden kärjistä.

Nämä on tehty kokeilevalla otteella

ja ehkä toisen joulun alla malli saattaapi jalostuakin

tai sitten ei! ;)

Oli ihana, kun meidän siivouspäivien ajaksi sattui

pikkuinen pakkanen ja puhdas lumikerros, jonne veimme kaikki matot tuultumaan.

Lumessa levänneet matot tuovat kotiin 

yhden jouluun liittyvän tuoksumuiston.

<3

Pienistä esineistä, tekemisistä ja tuoksuista tulee jouluinen koti.

Yhdessä puuhaamisesta jouluinen mieli.

Tänään tuoksuu bostonkakut ja pieni juhlakinkku.

Lähden kohta kyytimään niitä mökille,

jossa vietämme jouluisen savusaunaillan.

Iltapäivän hämärä laskeutuu taas jo tässä kahden tuntumassa.

Huomenna päivä on jo himpun verran pitempi

ja päivät alkavat pitenemään tässä meidän vuoden kierrossa.

On se mukava, kun on aina jotakin mitä vartoa

ja innolla odottaa.

<3

Mukavaa neljännen adventin aattoa!

Palailen vielä ennen joulun juhlaa.

Kauraleivän tuoksua

Meillä on tuoksunut leipä useampana iltana,
kun olen leivoskellut pienissä erissä kauraleipää joulun lämpimäistervehdyksiksi
ja pakkaseen joulunpyhien varalle.

Pehmoisesta, kauraisesta leivästä on tullut lasten tykkäyksien kautta
yksi jouluperinne kotiimme.

Neljän vuoden takainen jouluinen kauraleipä -postaus ja - resepteineen ja joulurunoineen
löytyy täältä.

"Tämä oli paras joululahja" tuumasi poika
lämpimistä kauraleivistä

ja pakkasesta kaivamastani  punaviinimarjamehupurkista.

<3

Tällaiset kotoisat "lahjat" ovat äkkiseltään ajateltuna köykäisiä ja halpoja,

mutta ne ovat kuitenkin niin arvokkaita

että niitä ei voi rahalla ostaa.

Ne ovat tuoksu-ja makumuistositeitä kotiin ja kodin jouluun,
kun he siellä omassa pikkuperheessään omia joulua laittelevat
ja yhteisiä jouluperinteitä muovaavat.

Iloitsen siitä,

että olen ymmärtänyt kaksi asiaa,

Että vain murrettu leipä 

on kokonainen leipä.

Ja, että onnea voi vain jakaa.

-Tommy Tabermann-

~~~~~~

Näissä päivissä on ihania tuoksuja, 

lämpimiä ajatuksia ja 

rakkautta.

Nautitaan niistä! <3

Tonttuovien aika

On taas tonttujen ja tonttuovien aika!

Keräsin meidän tontut tutusti pianon päälle,

mutta pari tonttua löysivät tänä vuonna paikkansa uudelta tonttuovelta, 

joka ilmaantui olohuoneeseen.

Meille on kertynyt vaatehuoneen hyllylle ainakin 

neljä koululaisten tekemää avainkaappia.

Yhdestä tuli kiva ovi tonttujen satumaailmaan

ja joulun satuihin.

Älä sulje oveasi

joulutontulta!

Tontulla on tuomisina

paljon iloa.

Anna tontun sytyttää

se pieni kynttilä!

Silloin siitä joka soppeen

hehkuu lämpöä.

Kuuntele, kun joulutonttu

korvaan kuiskuttaa!

Sitä pientä salaisuutta

kertoa ei saa.

– Ester Ahokainen –

Vuosikymmenien ajalta kertyneet joulukirjat 

odottavat taas korissa lukijoitaan ja 

joulun ihanimpien satujen kuuntelijoita.

<3

Sytytin kynttilän viimeisimpään kirppislöytökynttilänjalkaan 

(=olipas pitkä sana! )

ja tapailin mielessäni

joulurunoa:

Enkeli kelloa soittaa

-kuulet sen-

kun hiljaa olet hetkisen.

Tonttukin kurkkaa,

-näet sen-

kun silmäsi suljet haaveillen."

~~~~~~~

Ihanista joulusaduista olen kirjoittanut tänne

ja toisesta tonttuovestamme löytyy postaus täältä

~~~~~~

Näihin sanoihin,

näihin ihaniin jouluisiin tunnelmiin tällä erää

-hei hei! 

Joulun valo laajenee

Kolmannen adventin aamuhetki,

aamun hämärä.

Ulkona sataa lunta välillä sankasti isoina hiutaleina

ja kohta lumi leijailee hiljalleen ja niin kauniin kepeästi maahan.

Tässä aamussa voin tuntea konkreettisesti kynttilöiden tuoman valon

ja lumenvalon vaikutuksen;

joulun läheisyyden.

Tänään on kauneimpien joululaulujen sunnuntai.

Ne kuuluvat nyt netistä kotikirkon jumalanpalveluksesta

ja illalla suuntaamme laulamaan niitä.

Tilaisuus on yksi joulundotuksen koskettavimmista hetkistä.

Minusta tämä kolmas kuvakulma oli kaunis.

Kynttilä heijastuu pikkukuusen Urna-maljakon kyljestä.

Näin valo laajenee,

se heijastuu,

säteilee.

Se tuo iloa ja hyvää mieltä.

Jospa me itsekin voisimme olla kynttilöitä toisillemme tämän joulun alla.

Valona toisillemme,

tuulensuojena vapisevalle liekille

ja ehkäpä sytyttämässä tulta sammuneeseen kynttilään.

Minua puhuttelee vuodesta toiseen ajatus, että

Kynttilän valo ei siitä himmene,

että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän. 

<3

Tunnelmallista kolmatta adventtisunnuntaita Sinulle!

Mökin joulutunnelmaa

Joulunaluslauantaina voi tehdä monenlaisia asioita; 

me ajelimme tänään mökille mehustamaan marjoja.

Minun piti nimittäin ottaa sulamaan äitini antamat kolme sankollista punaviinimarjoja,

jotta saimme joulukinkun sopimaan pakkaseen.

Mökillä  kun on vanha mehumaija ja hella,

jota toimivat yhteen.

Keittelin meille kahdelle riisipuuroa,

jota kylläkin tuli kuudelle. :)

En vaan tahdo oppia pientä määrää keittämään!

Katoin tähän arjen juhlahetkeen Uhtua-astiaston lautaset,

joita on vielä jäljellä muutama,

Muistelimme niiden ostoa.

Olimme kesällä 1983 nuori pari ja monia hankintoja oli käsillä.

Minä mielin Arabiaa ja Uhtuaa, kun sininen oli jotenkin mieluista silloin.

Mieheni kysyi, että onko niin kallista pakko heti laittaa. <3

Ostettiin sitten Uhtuat Helsingin kodin naapurista,

Mannerheimintien Valintatalosta 

ja siitä laadukkaasta ostoksesta oli pitkä ilo

ja nyt jälkikäteen mukavia muisteloita. <3

Tuo kaitaliina on kirpputorilöytö ja se jotenkin kuuluu tänne mökin jouluun

niin kuin tuo ihana adventtikynttelikkö,

joka on kerrallinen vuosien takainen myyjäisostos.

Pienistä mökin näköisistä asioista tulee mökin joulu!

Metsässämme kasvaa enimmäkseen mäntyjä

 ja mieheni haki vihreäksi väriksi tuvan nurkkaan ja ulkoportaille pienen männyn.

Ripustin männyn harvoille oksille mökin vanhan rouvan kovin hauraiksi käyneet kuusenpallot.

Harmikseni yksi kaunis pallo putosi lattialle ja särkyi.

Kauneus on katoavaista, totesin mielessäni. 

Mökin tonttu tarkkailee muun ajan vuodesta vanhan vaatekaapin päällä,

mutta nyt sille oli juhlan paras paikka männyn juurella.

Iltapäivä oli kovin pilvinen ja lunta on todella vähän.

Mieheni sahasi ohuesta heinäseipäästä leikkoja,

joita ripustin männyn oksille.

Pimeän laskeuduttua pihaan 

hipsin avojaloin lumipeitteisen pihan yli vanhaan pihasaunaan,

joka tarjosi tutusti leppoisen lempeät löylyt,

Siellä kynttilöiden valossa

oli niin jouluinen olo.

Oli melkein kuin olisi ollut jo joulusaunan aika! <3

Joulupuun rakentajaiset

Pojat tekivät tänään viikkosiivouksen alakertaan

ja sitten me laitoimme joulukuusen.

Koskaan ennemmin emme ole koristelleet kuusta näin aikaisin,

mutta tänään meillä oli pikkuvieraita 

ja ajattelin,

että heidän kanssaan voi tuntea lapsenmielistä riemua tästä puuhasta 

ja nähdä heidän silmistä aitoa jouluniloa.

Sitä pienen lapsen joulun odottamisen iloa,
jossa on vielä joulunsalaisuus läsnä.
Sitä huomaan kaipaavani näinä hiljaisina iltoina
tässä joulun alla.

Isojen poikien mielestä pelkät hiutaleet ja valkeat pallot olisi riittäneet,

mutta pienet halusivat myös joulunpunaisia koristeitakin kuuseen.

Niinpä tänä vuonna kuusessa on runsaasti koristeita.

Kuusenkoristelussa sain tuntea menneitten joulujen tunnelmaa.

Palloja kasaantui alaoksille kasapäin 

niin kuin ennen vanhaan omien pienten koristelemassa kuusessa.

Ja sitten me lauloimme 

Joulupuu on rakennettu,

joulu on jo ovella,

namusia ripustettu

ompi kuusen oksille.

Se on aina yhtä sykähdyttävä laulu.
<3

Kynttilät tuovat nyt valoa ja hopeanauha kimaltelee oksilla.

Joulu, joulut ovat läsnä.

Tämä tulevan joulun hiljaisempi odotus ja pienten satumainen joulu.

Joulu, joulu suloinen,

joulu aina uusi!

Tummat oksat säteillen 

seisoo joulukuusi.

Nyt kuuntelen joulukonsertin livelähetystä,
ja lapset leikkivät kotoisasti tuossa kuusen tuntumassa,
Barbit on puettu jouluvaatteisiin ja pikkulegoista on rakentunut luovasti uusi lautapeli.
Tässä hetkessä on elämänmakua ja joulunodotuksen tunnelmaa.
Onnellinen hetki!

<3

Kangaspussit keittiöhyllyyn

Meidän keittiön kulmahyllyllä olevat purkit ovat olleet edelleen tavaroiden laskupaikka,

johon kaikki "en tiedä mihin tämä kuuluu" -sälä sekä tarpeellisetkin pienet esineet laitetaan.

Olin katsellut pitkään tuota kulmausta sillä silmällä,

että jotakin sille pitäisi tehdä.

Tänään sitten otin ompelukoneen ja kankaanpalat esille

ja ompelin hyllyille uudet pussukat.

Sain kesällä valtavan pussin huonekalukangaspaloja 

ja hyödynsin nyt niitä tähän.

Ompelin pussukat n.50 cm korkeasta ja 54 cm leveästä kangaspalasta. 

Taittelin korkeuden kolminkertaiseksi niin pussista tuli jämäkkä

eikä tarvitse sisään mitään tukea.

Ja tämä on aivan käsittämätön yhteensattuma!

Kun aloin etsiä sitä edellisten pussien ompelua,

siitä on tarkalleen neljä vuotta! :)

Purkeissa olleet tilpehöörit on nyt inventoitu ja viety omille paikoilleen.

Perusteellinen joulusiivous on tehty ainakin yhteen paikkaan. ;)

 

Rahapuu sai oivan ruukunpäällisen harjoittelupussukasta,

johon kangas tuli väärinpäin.

~~~~~~~

Tällainen joulunalusompelus tuli tehtyä tässä ex tempore!

Mieleeni tuli työystäväni ajatus,

että ei kannata listata tekemättömiä töitä ja tehtäviä asioita,

vaan tehdä sen minkä saa tehtyä hyvällä mielellä ja iloita niistä.