Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,

tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,

vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

💞

Näitä kauniita ajatuksia toivottelen sinulle ja itselleni.

 Että osaisimme ottaa mukaan uuden vuoden matkalle asioita,

jotka tuovat iloa ja voimauttavat meitä.

Muut  tulevat varmasti matkamuistoina

-tahdomme niitä sitten tai emme.

Ja sekin läksy on hyvä muistaa tässä uuden vuoden kynnyksellä.

Löysin Immi Hellenin v. 1898 kirjoittaman runon ’Uusi vuosi’.

Sen sanat sopivat tähän päiväänkin,

tähän vuoden vaihteeseen.

Luottavaisina saamme käydä uuteen aikaan!

Vuosi vanha vaipuu hautaan
riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään
rukoukseen, kiitokseen.
Oi, jos vuosi alkava

oisi Luojan siunaama.

Korkehimman haltuun anna
kallihimmat toivehes.
Pienet huolesikin kanna,
Hän ne kääntää parhaakses!
Hänpä vuoden alkavan,
johtaa hyvään päätökseen.
-Immi Hellén-

Hiljainen pyyntöni on, että  säilyisimme terveinä

ja saisimme alkavana vuotena tavata toisiamme  taas vapaammin,

 elää toistemme rinnalla ja tukena.

Että saisimme käydä yhdessä tulevan vuoden kierron

ja saapua rintarinnan taas uuteen jouluun.

Siunattua uutta vuotta sinulle ja rakkaillesi!

💞

Kaisu

Tauvonpaikan "välipäivät"

Kun joulun juhlahumu laskeutui kotona,

suuntasimme mökille saunomaan ja nauttimaan tuvan joulutunnelmasta

sekä kynttilänvalosta ja suorastaan käsinkosketeltavasta joulurauhasta.

Joulu on niin erituntuinen siellä pimeän päässä, vanhassa miljöössä.

Tuvassa esineet puhuvat menneiden aikojen muistoja.

Ja jos nuo vanhat hirret taitaisivat puhua,

niillä olisi monenmoisia mielenkiintoisia joulutarinoitakin kerrottavanaan 1940-luvulta alkaen.

Kynttilänvalossa tein viimeistä kirjatehtävääni.

Pohdiskelin etiikkaa neuropsykiatrisen valmentajan työssä

ja kirjoittelin esseetä ko.aiheesta.

Syksyiset opiskelupäivät ovat olleet mielenkiintoisia ja antoisia.

Vielä on edessä parin kuukauden rutistus;

valmennus ja lopputyö tehtävänä.

Sen jälkeen onkin jo käsillä maaliskuun ihanat valoisat päivät

sekä uuden kevään merkit.

Niin pian nämä päivät, kuukaudet, vuodet tuntuvat pyörähtelevän

tässä elämän pyörässä kaiken tekemisen ja touhun kanssa.

Tulevaisuus tulee kuitenkin päivä kerrallaan,

onneksi.

Minäkin tein Instagramin "yhdeksän tykätyintä kuvaa" -koosteen.

Siellä näyttää olevan mökkikuvat ja kättentyöt tykätyimpinä. 

Ja elokuisen poikavauvan kuva. <3

Nämä yhdeksän ja monet muut otokset täällä blogissakin

ovat ihania muistojen kuvia

loppuaan kohti kulkevalta vuodelta 2020.

Lempeitä loppuvuoden päiviä Sinulle! 

 

24.12. Tule rakkaus ihmisrintaan

Tänä jouluna emme voi kokoontua tuttuun tapaan  omien rakkaittemme kanssa.

Erityisesti muistan tänään äitiäni,

joka viettää joulunsa miehensä kanssa kahdestaan.

Tuon heidän tekemänsä kranssin kautta he ovat mukana meidän joulussa.

Se tuikkii meille joulun valoa sekä iloa,

rakkautta.

Lämpimät jouluiset ajatukset sinne lapsuuden kotiin

ja kiitos äidillekin, kun olet ollut mukana minun jouluvalmisteluissani.

Joulunpunainen, 

❤️-lämpöinen joulutervehdykseni 

Sinulle blogini lukija! 

 Ja kiitos tästä yhteisestä matkasta jouluun!

Toivottelen sinulle tämän monella tapaa erilaisen joulun iloa ja levollisuutta

sekä mieleenpainuvia hetkiä joulun tärkeimpien asioiden äärellä.

Joulukalenterini lopuksi haastan sinut soittamaan joulun aikaan 

jollekin/joillekin läheisellesi tai ystävällesi, 

jonka ajattelet tänä jouluna olevan yksinäinen.

Jouluisin ajatuksin, 

Tauvonpaikan Kaisu

23.12. Jouluisia ajatuksia ja kuvia

 Toiseksi viimeinen joulukalenteripostaus

ja joululomani ensimmäinen aamu.

Tänään oli erityisen  ihanaa sytyttää aamun kynttilä.

Nauttia tästä hetkestä,

kiireettömyydestä,

hiljaisuudesta.

Huokaista.

Jouluiset ajatukseni kulkevat ketjussa

kuin nämä piparimuotit.

Erikokoisina, 

tunteellisina, käytännönläheisinä,

 jouluisina ynnäyksinä.

Ne, jotka juuri tänään nousevat mieleeni.

Tämä joulu tuli lopulta varkain häävalmisteluiden ja häiden jälkeen,

erilaisen joulunodotuksen, koronarajoitusten siivittämänä.

Eilen leivoin kuitenkin perinteisesti joulupullaa ja tämän joulun joulutervehdyksiäni,

sämpyläkransseja.

Tänään leipaisen jotain pientä ja tytöt tekevät jotain herkkuja kahvipöytään.

Leipomusten tuoksu kuuluu juhlan aattoon.

On ollut omalla tavalla helpottavaa oppia antamaan tilaa joulun tulolle.

Sille, että joulu tulee vähemmälläkin touhuamisella.

Olen ilmeisesti oppinut viimeinkin poimimaan niitä rusinoita siitä joulupullasta.

Tekemään niitä asioita, mistä tulee hyvä mieli.

Näkemään olennaisen.

Vaikkapa tuon sydänpipareiden ja valon yhteisen leikin,

valon säteilevän heijastuksen seinäpinnalla.

Joku kysäisi postaustoiveissa, mitä syömme joulun aikaan.

Riisipuuro toki on yksi perinteinen ruoka, joka meillä keitetään ainakin aattoaamuna. 

Jouluaaton päivällisellä syödään perinteinen jouluateria, 

johon kuuluu kinkku, laatikot, salaatti, rosolli sekä jälkiruoka.

Lasten mielestä parasta on kinkkukastike, joka tehdään kinkun paistoliemestä.

Siitä tuntee kuulema kodin joulun! <3

Kun kinkku on kaluttu,

joulunpyhien ruoaksi tehdään lohikiusaus

tai lohikeitto. johon voi laittaa myös savukalaa tai -kermaa makua antamaan.

Ja kun "jouluna saa syödä yölläkin" ja maha on koko ajan täysi, 

hyvä vaihtoehto on mm. lohisalaatti.

Myös vanhanajan lihapiirakka salaatin kanssa on helppo ja hyvä suolainen. 

 Meillä on ollut muutamana jouluna muovikuusi,

mutta tämän joulun alla minulla alkoi tehdä mieli oikeaa kuusta.

Miehellä oli kiireitä eikä hän ehtinyt valoisan aikaan kuusimarkkinoille.

Minä otin ja kävin itse ostamassa meille kuusen ensimmäisen kerran 37 vuoteen.

Sain arvosanaksi 10+  ja toiveen, että jatkossakin hoitaisin homman.

Oli kuulema niin sievä kuusi.

Ja niinhän ne kasvatetut, verkkopusseissa myytävät kuuset ovatkin.

Kauniita kuin postikorteissa.

Oksalle pääsi myös ihana joulutervehdys, jonka sain Pieni Lintukoto -blogin Kaarulta.

Pojantytöt olivat yön seudun mummulassa.

Hetken oli sellainen entisenlainen, lapsenmielinen joulunalustunnelma.

He tekivät setiensä kanssa pipareita

ja koristelivat niitä kuorrutteella sekä ranskanpastilleilla.

Nämä minun kotipojat ovat nimittäin jo sen ikäisiä, 

että ei heitä nyt oikein tämä jouluhössötys hetkauta.

Tai että he tekevät joulua jo erilailla kuin pienet.

Toinen poika yllätti isänsä sen pesemällä saunan.

Monella tapaa voi ilahduttaa ja olla tekemässä joulua

ja  jakamassa hyvää mieltä.

Ja aineettomat lahjat ovat kyllä tervetulleita lahjavaihtoehtoja.

Tänään joululomalaiset tulevat kotia 

ja siitä riemullisesta jälleennäkemisestä se yhdessäolo ja jouluilo sitten alkaa. 🥰

Ihanaa aatonaattoa Sinulle! 

Nauttitaan jokaisesta hetkestä.

Tänä joulunakin tehdään muistojen joulua. 

⭐️

22.12. Joulun ihana jälkiruoka

"Herkkua on siinä monenlaista,

kuiske kuuluu miltä ruoka maistuu..."

Ja ruoan jälkeen vielä ihana herkullinen jälkiruoka,

vaikkapa tämä kermainen vanukas.

Suosittelen! 

Kokeilimme ennen häitä muutamia ohjeita,

mutta ylivoimaisesti parhain oli tämä

  "joulun ihanin jälkiruoka" - postauksen mukaan tehty vanukas, 

italialaista alkuperää oleva kermainen pannacotta.

Ohjeessa ollut maustamaton jogurtti toi vanukkaaseen raikkautta ja pehmeyttä,

johon tykästyimme tyttäreni kanssa.

 Ja toki muihinkin tykötarpeisiin, joista ei energiaa puutu.

Piparin muruset ja joulunpunaiset puolukat tekivät annoksesta jouluisen ja juhlavan.

Edellisissä häissämme  pannacotan päällä oli kerros lakkakiisseliä ja 

se oli silloin keväisen kaunis jälkiruoka-annos. 

Kokeilimme myös hyytelösokerilla sakeutettua pannacottaa, 

mutta se oli kyllä liian makeaa meidän makuun. 

Pannacottaa voi tehdä myös helpomman kautta jälkiruokajauheesta.

Oletko sinä tehnyt tätä herkkua?

Nämä maistiaisannokset ovat näissä kuvien maistiaiskattauksissa isoissa laseissa.

Ennen häitä etsimme  sellaisia 

pieniä, kertakäyttöisiä jälkiruoka-astioita,

sillä tätä herkkua riittää pieni annos ruokailijaa kohden,

muttemme löytäneet täältä kaupoista. 

Lopultahan häiden ruokatarjoilusuunnitelmatkin menivät uusiksi.

Jouluateria ja pannacottajälkkärit otettiin lopulta pitopalvelusta.

Samalla ratkesi jälkiruoka-astiaprobleema.

Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.

Jospa tytär herkuttaisi meitä joulun pyhinä pannacotalla.

tällä herkullisella, juhlavalla jälkkärillä. 

Minulla ainakin tekisi mieli! 

😋

 

 

21.12. Leijuva piparikylä

Olen piparien koristelussa vahvasti epämukavuusalueellani.

Piparitalot eivät ole koskaan olleet minun vahvinta osaamisalaani.

Siksi päätinkin harjoitella pelkillä seinillä.

Kodissamme on ollut piparintuoksua tämän joulun alla  vain 

näiden piparitalon seinien paistamisen verran.

Koristelin seinät saman tien valmiilla sokerikuorrutteella

ja tunsin jonkinlaista epäonnistumista koristelussa.

Nostin seinät kaapin päälle,

pois silmistä, pois mielestä.

Pikku Akan postausta lukiessani muistin nämä kaapin päälle unohtuneet taloni.

Päätin ripustin ne suunnitelmani mukaan paikoilleen ja

ja  rohkaistuin näyttämään ne täällä joulukalenterissanikin.

Koristelut voivat olla tällaisiakin.🤭

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä

-joulunakaan.

🤎🤎🤎

Siinä minun piparikylä leijuu 

kylmälaitteiden yläpuolella olevassa kaistaleessa.

Näillä mennään tämä joulu.

Harjoittelu tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Ehkä ensi vuonna teen pikeeriä,

niin kuin olin tällä kertaa alun alkaen suunnitellut,

ja kokeilen koristelemista sillä.

Nuorimmainen kulki ohitse,

myhäili.

”Teit sitten piparitaloja!”

Ne olivat varmasti kannustuksen sanoja! 

🤎🤎🤎

20.12. Juhlan tuntua

Tässä aamussa lepää juhlan tuntu.

Jäkälä -juhlaliina on levitetty pöydälle

ja adventtikynttelikössä palaa neljä kynttilää.

Hämyisyys hivelee tätä hetkeä.

Puitteet ovat armolliset 

ja sivelevät alleen arjen rosoisuuden.

Ei ole lopulta merkitystä sillä, onko kattoja rimpsuttu,

hyllyjä pyyhitty ja kaappeja siivottu.

Adventin aikaan

aamu ja ilta tarjoavat toisilleen

myöhäistä ja varhaista kättä,

päivää on vain viidennes vuorokaudesta,

talvi empii, armeliaasti ripottelee

lunta sormiensa lomasta,

ja harmaa valkeus värjyy

hytisevän meren päällä.

Iltataivaalle syttyvät tähdet.

Adventin aikaan

maan lapset valmistautuvat juhlaan,

siivoavat kodit,

avaavat sydänten ovet,

kutsuvat joulun lasta.

Amarylliksen kukkakellot

raottuvat nupusta,

antavat aavistuksen kauneudestaan

 ja joulun valosta.

-Eeva Kontiokari-

Amarylliksen kukkakellot puuttuvat vielä kodistamme.

mutta valkean joulutähden ja jouluruusun kukinnot

viestivät myös joulun kauneudesta.

Lapsenmielinen jouluilo on asettunut minuun

eilisten joulutervehdysten jakamisen 

ja joulusavusaunan myötä.

💛💛💛💛

Joulu on lähellä.

Joulu on jo täällä.

Juhla, jota odotimme kesästä asti. 

Neljännen adventin suloista valoa ja kynttilätunnelmaa

sekä  jouluun laskeutumisen iloa Sinulle.

💛💛💛💛

~~~~~~

Nämä Ib Laursenin kynttilänpidikkeet nappasin tämän vuotiseen 

adventtikynttelikkööni täältä.

 

19.12. Ommeltuja paperilahjapusseja ja lahjaleikki

Joulunodotuksen tunnelma tihenee.

Joululahjat peittyvät kääröihin.

On salaisuuksien aika!

Ompelin lahjapusseja tapettikirjan sivuista,

 punaisista paperikasseista sekä isosta ruskeasta postituspussista.

Minusta ompeleminen olikin huomattavasti näppärämpi tapa tehdä näitä pusseja 

kuin paksun paperin liimaaminen.

Tein näitä pusseja erikokoisina.

Osaan sujautin jo muutaman lahjankin

ja totesin, että olipa kätevää;

ei tarvinnut taistella teippirullan ja hukkaantuvan teipin pään kanssa.

Nämä kotijouluun tulevat paperipussit voisinkin kierrättää toiseenkin jouluun.

Tuli nimittäin väistämättä taas mieleen lapsuuden jouluaatot,

kun äidin ja isän johdolla suorimme lahjapapereita ja -nauhoja laatikkoon

uutta joulua odottamaan.

Että kierrätettiin sitä ennenkin.

Ehkä silloin enemmänkin pennin venytyksen takia.

Ja ne paperit olivat silloin vahvempia ja kestävämpiä;

monista papereista löytyi useita lahjan saajien nimiä eri jouluilta! 

Ja teksti "tule joulu kultainen" luki monien vuosikertojen papereissa.

Se taisi olla Sokoksen lanseeraama jouluajatus. 

<3

Pikku Akan -blogin joulukalenterista nappasin tuon rei´itysidean noilla lävistäjillä.

Pienet jutut tekevät lahjasta antajan näköisen sekä persoonallisen sen saajalle.

Siinäpä kääriytyi minun ensimmäiset joulupakettini.

Kovin montaa pakettia emme tänä jouluna laitakaan

yhteisestä sopimuksesta.

Lahjaleikin me kuitenkin aikuisten kesken pidämme.

Siinä jokainen ostaa 10 euron lahjan.

Sitten tehdään niin monta arpalappua kuin on osallistujaakin

ja arvotaan ne.

No 1 aloittaa. Hän ottaa lahjakasasta haluamansa lahjan ja avaa sen .

No 2 jatkaa. Hän voi ottaa ykköseltä hänen avaamansa lahjan tai kasasta.

Eli edetään numerojärjestyksessä.

Aina on mahdollista ottaa joltakin jo avanneelta tai avata lahja kasasta.

Näin jatketaan. 

Lahjat voivat vaihtaa monestikin omistajaa

 ja joku suosituksi lahja saattaa kiertää monen sylin kautta lopulliselle 

lahjan saajalle.

Siinä on jännitystä saako lahjan pitää vai mieliikö joku muu sitä.

Tämä on ollut mieluinen leikki

ja hauska, että sitä toivottiin tänä aattonakin nimettyjen lahjojen ostamisen sijaan.

Onko sinulla joku lahjoihin tai niiden jakamiseen liittyvä perinne?

 

18.12. Valoa kohti

Joulukuun alussa keskipäivän aurinko paistoi matalalta ohikiitävän hetken

ja juuri siksi sen valo vaikutti voimakkaasti mieleeni.

Silloin isenäisyyspäivän aattona olin innoissani juuri sataneesta lumipeitteestä,

lumitimanttien kimalluksesta

ja auringon kultaamista tienoista. 

Nautin täysin siemauksin tuosta kauniista hetkestä,

joka oli kuin tähdenlento pimeässä.

Näistä kuvista on ollut joulukuisten, harmaiden päivien iloa.

Maa on taas lumeton

ja "silmä sammunut auringon,

pääsky pitkän on matkan päässä,

ja metsä autio lauluton..."

Jaan nämä Sinullekin tämän päivän iloksi.

Ja toivon näkymäksi, 

että kohtapuolin auringon silmä taas syttyy ja päivän sydän alkaa pitenemään.

Sitä ennen "kynttilät tuo tuikettaan

pirttiin pimeään".

Se on suloista juuri nyt;

"kun joulu on, kun joulu on".

~~~~~~

Jokaisessa päivässä omat ilonsa. <3

Arkea kai eniten

mahtuu elämäämme,

saa siitä silti juhlavan,

jos pienet ilot näämme.