Ensimmäinen adventti

Pikainen tervehdys teille kaikille Tauvonpaikan vierailijoille 

ja oikein ihania, ensimmäisen adventin tunnelmallisia hetkiä. <3

Itselläni ajatukset askaroitsevat huomisissa perheemme pikkujouluissa, 

jonne tulevat tällä kertaa kaikki lapsemme ja lasten perheet. 

On vilinää, vilskettä, helinää, helskettä... <3

Pienien jalkojen tepsutusta ja tonttuilua on jo näköpiirissä. 

Kotoisissa pikkujoulutunnelmissa tänään!

-Kaisu-

Joulun tulo voi ahdistaa

Niin joulu taas joutuu
ja tutun joululaulun mukaan "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen".

Joululla on kuitenkin  myös nurjakin puoli.
Joulunaika ei ole kaikille ilon aikaa ja rakkauden juhlaa,
vaan monella arki jatkuu joulujuhlasta huolimatta.
Jouluna monen elämän arjen karuus korostuu entisestäänkin.

 Aamukahvilla postia lueskellessani

yleisökirjoituksista aivan kuin "hyppäsi" silmiini otsikko

 "Joulun tulo ahdistaa".

Siinä yksinäinen ihminen peilasi omia tuntemuksiaan lähestyvän joulun alla.

Tämä ihminen on kulkenut ajatuksissani koko päivän.

Kirjoitus oli yhden ihmisen hätähuuto ja siihen voi yhtyä tänä aikana moni muukin.

Ei ole läheisiä ihmisiä; ei sukulaisia, ei ystäviä.

Ei ole paikkaa, missä jakaa joulun iloa yhdessä toisten kanssa.

Ei ole rahaa  laitella joulua itselle, ostaa jouluruokia,  matkustaa sukulaisten luo.

Joulu on perinteisesti yhdessäolon ja muistamisen aikaa.
Se aiheuttaa monelle henkistä tuskaa, jopa fyysistä kipuakin.

Lääkäripäivystykseenkin tulee joulun aikaan ihmisiä,

joita yksinäisyys saartaa ja saa sydämen kipuilemaan.

Siellä on kellon ympäri joku, joka kuuntelee,
on hetken rinnalla, ottaa osaa sydämen todelliseen ja viitteelliseen kipuun.

Päivän mittaan olen ajatellut myös niitä perheitä,
joissa eletään taloudellisesti tiukasti.
Elämä on tuonut sairautta ja monenlaisia ristiriitoja.
Joulun laittaminen, jouluun liittyvä perhekeskeisyys ja yhdessäolemisen
haasteet voivat jo etukäteen pelottaa.

Joulunalusaika on usein sähäkämpää aikataulullisestikin.
Perheellisen ja yksinäisen jouluun liittyy monenlaisia tunteita ilosta stressiinkin.

Jouluun liittyvät monet rituaalit tuovat "pitäisi" -paineita.

Joulusiivous on joillekin laaja käsite kaikkien kaappien siivouksesta saunanpesuun,
Aika ja voimat eivät tunnu riittävän.

On joulukorttien postituspäivän takaraja, 

joulujuhlia niin ihania kuin ne ovatkin 

joskus viikollakin ilta illan jälkeen, perättäisinä viikonloppuina.

Itsenäisyyspäivään liittyy kauniita juhlia ja pysähtyminen senkin teeman ääreen on tärkeää. Kauneimmat joululaulutkin olisi ihana keretä laulaa ja ja...

Joulu tuli aikanaan yksinkertaisena, kauniina.

Vanhemmat ja pieni, avuton joulunlapsi seimen oljilla.

Siinä oli läheisyys ja lämpö, joulun ilo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elli Hentilän -joulurukouksen säkeet ovat tulleet tänä marraskuisena päivänä mieleeni:

Isäni,
sitä pyydän taas jouluvalojen syttyessä,
että saisin olla kutsuva jouluvalo
yltäkylläisyyden yöhön
ja lämmin liekki lähimmäisilleni...

Haastan tämän joulun alla itseni ja sinut miettimään ja huomaamaan lähellä olevan ihmisen,
 jonka joulunalusaikaan ei ole syttynyt vielä yhtään tähteä, ei yhtään kynttilää.

Jonka sydän värisee kylmästä, yksinäisyydestä
tässä yltäkylläisyyden ympäröimässä maailmassa.

Pieni kädenojennus, muistaminen, kohtaaminen.

Joulukortti sille, jonka ajattelet niitä vähiten saavan,
puhelu ystävälle, joka ajan myötä on jäänyt taka-alalle.
Joulupuuro ja joululaulujen laulaminen vanhuksen kanssa.

Lämpimäisleipä tai  kuivakakku on monesti tervetulleempi joulutervehdys
 kuin kauneinkaan kukkakori tai koreinkaan suklaarasia.
Leipomapäivän terveinen  tuo mukanaan kättesi kosketuksen,
kodin lämmön ja tuoksun ja lämpimän ajatuksen.

Kertokaapa minulle ja muillekin vinkiksi,
mitä ihanaa voisimme tehdä, jotta mahdollisimman moni saisi kokea jouluniloa ja lämpöä.

Oikea jouluilo ei ole sidoksissa rahaan eikä materiaaliin, vaan sydämen jouluun. 

"Tule rakkaus ihmisrintaan, tule lahjana joulun tään."

-Kaisu-

Arvonta marraskuun iloksi -voittajat

Kiitos kaikille  

marraskuun iloksi järjestämääni arvontaan osallistuneille 

sekä Taitopajan Tuijalle voitoista.

Tervetuloa lukijoiksi liittyneet! <3

Kultaisen lasiputkitähden voittajaksi tyttäreni nosti Hippohiiren arvan! 

Onnea ja Iloa siitä hänelle!

Toisena arvottiin hopeisen tähden tarvikepaketti.

Onnea ja askartelemisen iloa Kaarulle tämän voiton myötä.

Voittajille lähti sähköpostiviesti!   :)

-Kaisu-

Ommeltuja sydämiä ja ruukunsuoja

Niin on taas viikko vierähtänyt.

Aika rientää niin nopsaan, 

että välillä ajatuskin sen nopeasta kulusta hengästyttää.

Arki on soljunut tuttuja uomiaan.

Selkäpotilas voi joka päivä paremmin ja se on suuri ilon aihe. <3

Eilen illalla siivosin alakerran, joten tänään onkin siitä edestä leppoinen perjantai-ilta.

Lapset menivät kaupungille joulukadun avajaisiin.

Minä pidin omat joulun avajaiset täällä kotona. :)

Kaivoin ompelukoneen esille ja ompelin muutamia sydämiä tuommoisesta rouheasta kankaasta, jonka virallista nimeä en nyt saa mieleeni.

Tein samaisesta kankaasta myös huonekuuselle pussukan, joskin siitä tulin hiukkasen "nafti". 

Pitänee hommata lisää värkkiä ja ommella isompi ruukunpäällinen. 

Huonekuusi ilahduttaa vehreällä vihreydellään erkkerin nurkassa.

Ikkunan ulkopuolella on kuusi kynttilöineen sumuisen kosteassa ilmassa.

Eilen oli Liisan -päivä ilman Liisan liukkaita

ja ensi viikolla odotettavissa vanhan sanonnan mukaan Kaisan kaljamat.

Saapa nähdä!

Kyllä niitä pakkasia ja ensilumia tässä jo kovasti odotellaan.

Joululaulut soivat ja kynttilöiden valo sekä tuoksu antavat omat antinsa tähän hetkeen.

Yökyläläiset ovat matkalla mummulaan.

Odotettavissa elämän ilon ääniä,

ihania leikkejä, kivoja jutteluita 

ja ehkäpä jotain pieniä jouluaskareita heidänkin kanssaan.

Lasten joulunodotuksesta nousee se oikea jouluilo ja tunnelma

-mummulaankin. <3

Lapset tuovat iloa!

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle ja viikonlopun iloa

kaikille blogini lukijoille!
Uusille ja vanhoille! <3

-Kaisu-

Pst! Lasiputkitähden ja tarvikepaketin arvontaan kerkeää vielä osallistua täällä !

Varaslähtö jouluun

Marraskuun pimeät illat.

Kaikkialla mustaa, märkää,

joka imee vähäisenkin valon.

Ihmiset vääntävät viestipalstoilla kättä siitä, milloin voi laittaa ulkovaloja.

Valon puute väsyttää, kaamos painaa, masentaakin.

 Minä viis veisaan ajankohdasta ja ihmisten mielipiteistä.

Olen laittanut männynkärryköihin jo kuun alussa valot,

kodinikkunan pyhäinpäivänä,

lyhtyjä on siellä ja täällä

 ja eilen pystytin ison muovikuusen takakuistille ja ripustin siihen kuusenkynttilät. :)

Nyt on vaan toimittava, jotta saa valoa ja iloa sekä tunnelmaa elämään.

Nämä on enemmänkin ulkovaloja kuin jouluvaloja.

Valoja pimeyteen.

Viikonloppuna olin "arjen katkaisuhoidossa" mökillä mieheni kanssa.

Minä niin nautin siitä pysähtyneisyyden tilasta.

Mökkiä ympäröivän pimeyden ja sateisuuden kontrasti 

leivinuunin tulen lämpöön ja  kynttilän valoon.

Pieni männynkäppyrä maljakossa ja siinä muutama vanha pallo.

Joululaulut.

Herkkuja.

Pkkuinen joulu,
joulun tuntu.

<3 <3

Kiireetön tunnelma.

Vapaapäivä.

Iso kasa varpuja ja oksia tuvan pöydällä.

Muutama kranssi.

Kätten työ. 

Niistä oli minun terapeuttinen lomanen tehty.

Metsästämme otin mukaan materiaalia kotiakin.

Puolukan- ja mustikanvarpuja, sammalta.

Tyttäreni tilasi puolukkakranssin. 

Mustikanvarpukranssin tein vuosi sitten

ja se on säilynyt tosi hyvänä.

Suihkautan taas valkoista spraya pelkkiin mustikanvarpuihin ja laitan maljakkoon.

Kauniita ovat niinkin.

Mökiltä otin mukaani kesällä tekemäni betoniastian.

Laitoin siihen havuja ja  jäkäläisiä oksia.

Ihana on hissukseen joulua kohti kaarratella.

Monenmoisia ajatuksia on pää täynnä.

Tekisi mieli tehdä sitä ja kokeilla tuota.

Pitää yrittää muistaa se, että kaikkeen ei vaan ehdi.

Jostakin pitää antaa peräksi, jättää tekemättä.

Siinä sitä on läksyä ja muistolausetta kerrakseen.

Kynttilänvaloa ja ihanien puuhastelujen iloa Sinullekin!

-Kaisu-

Kivun aika

Olen viimeisien kuukausien aikana seurannut läheltä kipua,

joka on hivuttautunut kotiimme.

Kipua, joka on asettunut läheiseni kehoon.

Kipua, joka tällä viikolla on ollut sietämätön,

invalidisoinut hänen päiviensä normaalin kulun.

Pakottanut hänet jäämään kotia kipulääkkeiden varaan.
Lääkärien mukaan aika joko parantaa tai sitten ei!

Näinä päivinä olemme jutelleet paljon kivusta,

kivun sietämisestä, kestämisestä.

Päivistä, jolloin kipu oli hänelle aivan vieras asia.

Terveydestä,

terveyden arvosta.

On tavallaan tullut kaksi aikaa:

aika ennen hänen selkäkipuaan ja nyt tämä kivun aika.

Se, millaista aikaa on tulossa on vielä tulevaisuuden hämärän peitossa.

Onko  tulossa aika, että muistelemme kivun aikaa

vai elämmekö jatkossa säälimättömän kivun vieraan kanssa.

Näinä päivinä on näkynyt perheen antama voima ja rakkaus.

<3 -lämpöisiä ajatuksia,

huumorinsävyisiä, tsemppaavia tervehdyksiä on tullut kodin Whatsapp -ryhmään.

Kaikki haluavat muistaa muutamalla sanalla, piristävällä ajatuksella.

Tämä on outo tilanne, joka arvatenkin pysäyttää itse kutakin asian äärelle.

Rinnalla kulkeminen on sitä, että ei tarvitse olla koskaan yksin.

Ei syvimmänkään kivun hetkellä.

Se on läheisyyttä ja läsnäoloa,

ehkä kömpelö silittäminen,

halaus

ystävällinen sana,

hiljaisuutta.

Lohdutusta ilman sanoja.

Luen uudelleen ja uudelleen runon säkeet, jotka tyttäreni laittoi:

Pimeys saartaa marraskuisen illan, ajatukset.

Kaikkialla on pimeää.

Sytytän kynttilöitä illan iloksi.

Katson tulevaisuuteen kuitenkin toiveikkaasti,

luottavaisesti.

Iltarukoukseen liitimme hänet ja hänen kipunsa.

Emme ole yksin tässäkään asiassa.

-Kaisu-

Piimähyytelökakku -helppo, halpa ja herkullinen

Isänpäiväksi tyttäreni teki pitkästä aikaa meidän lasten lemppariherkkua;

piimähyytelökakkua mangotäytteellä 

ja juhlapöytä oli sitä myöten täydellinen heidän mielestään. <3

Tässä hänen ottamansa kuvat sekä kakun resepti.

Ailan piimähyytelökakun ohje :

200 g Digestive -keksejä murskattuina

75 g sulatettua margariinia

          -sekoitetaan keskenään ja laitetaan leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan pohjalle

2 dl kermaa vatkataan

4 dl piimää

1,5 dl sokeria

1,5 tl vanilliinisokeria

         - sekoitetaan keskenään ja lisätään vatkatun kerman joukkoon

3 rkl  kiehuvaa sitruunan mehua, 

johon 6 kylmässä vedessä notkistettua liivatelehteä sekoitetaan. 

Liivatelehtiseos sekoitetaan ohuena nauhana valuttaen kermapiimäseokseen 

ja valmis seos kaadetaan keksimurun päälle.

Hyytelöitymisen jälkeen, mielellään seuraavana päivänä lisätään 

pinnalle 2 prk mangopilttiä.

On ihanan pehmeää, ei liian imelää, 

kotoista, ei liian juhlaista! <3

Juuri join kahvit jämäpalan kera.

Siitä oli joku kylläkin vienyt mangon, ;)

mutta ihanalta maistui sittenkin.

Kakunpalassa onnellisen isänpäivän, 

ja lasten ilon muisto

sekä rakkauden sivumaku! <3

Mukavaa maanantai-iltaa.

Kuntosalin kiertoharjoittelu tulee tänään hyvään saumaan! :)

-Kaisu_

Puolukanvarpukranssi

Eilen sain yllättävän tarmonpuuskan

ja innostuin laittamaan ulkokuistia marraskuiseen asuun.

Ripustelin valosarjoja männynkäkkyröihin.

Valoa pimeään!

  

Siinä touhutessa päätin päivittää myös 

 teille jo tutuksi tulleen ovensuun ikkunapokan.

Muistin nähneeni tässä blogissa puolukanvarpukranssin.

Pyöräytin pohjaksi kukkalangasta pari kieppiä.

Siinä puolukanvarsia katsellessani hoksasin joutilaana olevan valosarjan.

Taittelin sen nelinkerroin 

ja kiinnitin kevyesti kukkalangalla renkaaseen.

Laitoin pieniä 2-3 varvun nippuja valojen päälle kiinni taas samaisella kukkalangalla.
Kranssin toiseen ja toiseen reunaan, vuorotellen.

Siitä tulikin siis yllättäen valopuolukkakranssi. :)
Ihanan yksinkertainen, kevyt,
ainavihreä,  

pikkuisen erilainen kranssi.
Ikkunalasia vasten valo kertautuu ja kirkastuu.

Minulle tuli tosi hyvä mieli  tästä pienestä kiireettömästä hetkestä kuistilla.
Siitä, että sain jotain pientä sievää tehtyä.
Se on minun arkeni suuri ilo!  <3

Leppoisaa viikonloppua ja onnellista, mukavien muistojen isänpäivää teille kaikille!

-Kaisu-

Arvonta marraskuun iloksi

Tervetuloa mukaan  lasiputkitähden ja tarvikepaketin arvontaan. 

Edellisessä postauksessa kerroin lasiputkitähtien tekemisestä, 

johon hommasimme värkit Raahen taitopajalta.

Sain Taitopajan Tuijalta blogini arvontaan kaksi voittoa.

Ensimmäinen voittaja saa väritoiveensa mukaisesti joko valmiin kullanvärisen lasiputkitähden

tai vastaavan hopeisen tähden tarvikepaketin itse näperreltäväksi. :)

Jäljelle jäänyt menee sitten toisena voittona. :)

~~~~~~~~~~

Yksi arpa blogini lukijoiksi aikaisemmin liittyneille,

yksi arpa nyt liittyville uusille lukijoille

ja yksi arpa arvonnan vinkkaamisesta omassa blogissa tällä kuvalla.

Laita kommenttikenttään kultainen vai hopeinen, monellako arvalla mukana sekä nimi/tunniste tai sähköpostiosoitteesi. :)

Osallistua voi  sunnuntai-iltaan 22.11.2015 saakka.

Tähtisissä,

tähdellisissä ajatuksissa! :)

-Kaisu-

Lasiputkitähtiä

Vietimme työtiimini kanssa syksyisen työhyvinvointipäivän meren rannalla olevalla mökillä.
Ensitöiksemme kävimme ihailemassa syysaamun kauneutta rannassa ja voimaantumassa siitä.

Yöllä oli ollut pakkasta. Vesi oli ohuttakin ohuemmassa riitteessä, jossa näkyi pieniä, kauniita jäätähtiä. Aamuauringon säteet lepäilivät vastakkaisen saaren kuusien oksilla. Sateenkaaren päät näkyivät horisontissa ja metsän reunassa.

 Hiljaisuudessa kuulimme pientä jääkiteiden sadetta. 

Kaksi joutsenta ilahdutti meitä rannan tuntumassa koko päivän ajan. Niiden sulat olivat kiiltävän kauniit, helmenvalkoiset auringon säteiden hyväilyssä.

Käsinkosketeltava tunnelma.

Luonnon kauneuden monia ulottuvuuksia yhtäaikaa nähtävissä.

Kameran muistikortti oli jäänyt kotiin ja kännykkä ei latautunut.

Tekniikka oli minua vastaan, mutta tallensin kaikki näkemäni mieleeni!
Ja nämä meidän tekemiset on kuvattu pikaisesti kännykällä!

Olimme varanneet mökin päiväksi käyttöömme ja laittelimme sinne itse tarjoilut.

Maittava aamupala, uuniruoka lounaaksi ja omatekoinen piirakka päiväkahville antoivat päivään ihanan kotoisen tunnelman. Tiimissämme oli taas voimaa ja 'yhteen hiileen' puhaltamaan meininkiä.
Hyvä työyhteisö on kyllä työssäjaksamisen peruspilari! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~

Virallisten osuuksien jälkeen kokoonnuimme pöydän ääreen 

askartelemaan lasiputkitähtiä.

Käsillä tekeminen olikin meille uusi juttu näissä tyhy -päivissä. :)

Tarvikkeet hommasimme Raahen Taitopajasta. 

Kukaan meistä ei ollut näitä tähtiä ennen tehnyt,
 mutta tarvikepussissa oli selkeät ohjeet ja niin kunkin tähdet saivat vähitellen muotonsa. 

Yhdessä tekeminen oli mukavaa!

Tässä valmistuu minun tähteni! Siihen tarvittiin kahdenmittaisia lasiputkia, helmilankaa,
helmiä ja tähän tarkoitukseen oleva pitkä. ohut neula sekä hyvä ohje. :)

Minun paketista tulikin kaksi tähteä. :)
Nämä ovat noin 10 cm halkaisijaltaan.

Oli oikein mukava kokeilla tällaista täysin erilaista tekemistä.
Mieleni tekee kokeilla vielä isomman tähdenkin tekemistä.
Ja siellä Taitopajalla oli himmeleitä. kuusia
ja monenlaisia tähtiä.
Kaikkea ihanaa näperreltävää ja toki valmiita tuotteitakin.

Seuraavana laitankin arvonnan pystyyn asian tiimoilta!
Olkaapa kuulolla! :)

Kaisu