Oli tosi ihana tulla eilen kotiin puolentoista viikon reissulta
ja aloittaa puuhastelemaan tässä kotona
omien rakkaitten ihmisten luona ja kanssa.
Kyllä normiarki on kaikkinensa elämän suola!
Kävin aamulla tutulla lenkkipolullani merenrantamaisemissa
ja värimaailma oli viime kerrasta muuttunut.
Syksyn värit kultasivat lenkkipolkuani
ja muuttolintujen äänet säestivät kulkuani.
Vastikään löytämäni Anna-Mari Kaskisen syysrunon sanat
"tuuli kaislaa keinuttaa" kaikuivat mielessäni
veden äärellä.
Runon innoittamana otin pikaisesti kännykkäkuvia
kotikaupunkini syksyisiltä rannoilta.
Tuuli kaislaa keinuttaa.
Nuku, nuku jo.
Syksy saapu, matalalla
loistaa aurinko.
Vihreys jo pakenee.
Saat lehdet keltaiset.
Rantasipin valitusta
hetken kuuntelet.
Tuui kaislaa keinuttaa.
Kaunista on niin.
Kesän muistot laskeutuvat
juurten uumeniin.
-A-M Kaskinen-
Kaislat,
kesärannan vihreydet
maalaavat syksyiseen maisemaan kultaa.
Talvella ovat rannan
lumikimalteiset törröttäjät.
💛
Näillä rannoilla lenkkeillessä mieli lepää.
Ajatukset saavat siivet ja ne lentävät huolettomina, vapaina.
Ja yleensä aina tuuli keinuttaa puita, merivettä, kaislaa
-joskus minuakin.
Ihanaa syyskuun viimeistä lauantaita Sinulle.
Tervetuloa blogini uusi lukija
ja kiitos kommentoijille.
Viestinne ovat mieluisia posteja!
Mikä sinua muuten ilahduttaa syksyssä eniten?
-Kaisu-
.