Betoniaskartelua pitkästä aikaa

Kesäloma 

on ihmiselle annettu, 

että tarkkaan miettisi, 

mitä kaikkea pitää 

sen aikana tehdä 

ja jättäisi sen sitten 

tekemättä. 

-Roope Lipasti-

Jätin kesälomasuunnitelmat ja -aikataulutukset tekemättä 

ja hyvä niin. 

Aikatauluton ja "päivä kerrallaan"  kesäloma on antanut 

aikaa ja tilaa monille asioille, 

joista olen pitkään haaveillut. 

Olemme olleet paljon kotona ja mökillä 

ja tehneet sitä, 

mikä kummastakin on tuntunut minäkin päivänä parhaimmalta. 

Olen miettinyt paljon kesäloman ydintä ja merkitystä itselle. 

Sitä mikä on nyt minulle sekä meille parasta ja tärkeintä. 

Kotoa/mökiltä lähteminen jonnekin reissun päälle 

ei ole ollut nyt se juttu, 

vaan pysähtyminen, 

yhdessä oleminen ja 

omien mieluisten asioiden tekeminen sekä niistä voimaantuminen. 

~~~~~~

Monena kesänä olen tehnyt betonitöitä ja tykännyt siitä. 

Tuotokseni ovat olleet monenmoisia kokeiluja 

ja kantapään kautta opettelua sekä oivaltamista.  

Monet tekeleistäni on jäänyt ulkosisustukseen 

ja niistä on ollut pitkästi kestävää iloa. 

Tekemiäni töitä löytyy täältä blogista tunnisteella

 #betoniaskartelu.

~~~~~~

Nyt pitkästä aikaa oli taas näiden betonijuttujen aika 

ja ostin pari S30-pussia mökille. 

Kesällä tämä homma on mukavan rentoa ja huoletonta pihalla letkuveden äärellä.  

Oli kiva sekoitella vettä ja kuivabetonia 

sekä tehdä kokeilevalla otteella uudenlaisiakin valuja. 

Tein muun muassas pieniä sieniä, jotka valoin kissanruokakuppeihin.

 Jalan valoin vessapaperihylsyyn, 

joka tuntui toimivan oikein hyvänä muottina. 

Yleensä olen jättänyt työt betonipinnalle, 

mutta tällä kertaa maalasin sienet. 

Kumpi sinusta parempi;

ensimmäisen kuvan maalatut sienet vai nuo betoninväriset?

Tonttujen perhe kasvoi tänä kesänä tuolla oikeanpuoleisella hahmolla. 

Nämä tontut on valettu sukkiin. 

 Jalat, kaula ja nenä on erotettu kumilenkulla, 

jonka jälkeen sukan varsi on solmittu.  

Solmu jää toisesta sukasta tehdyn pipon alle. 

Vanhat kumisaappaat kierrättyivät näiden saappaiden muoteiksi. 

Otin  kumppareista tällä kertaa vuorikankaan pois 

ja se ehkä helpotti saappaiden repimistä pois valun päältä. 

Sitasin mökiltä löytyneen lasten vanhan vyön varsien ympärille. 

Sekin muisto menneistä kesistä 

-ja vöistäkin.

~~~~~~~~

Betoniruusuja olen tehnyt paljon.

Nytkin niitä syntyi silikonivuokassa massan lopusta. 

Olen painanut valuun rautalanganpätkän kiinnitystä varten. 

Tämä kuva on minun puojista, 

jossa on kerrattain heinäseipäistä ja vanhoista laudoista tehty istutuspöytä. 

Pöydälle on kerääntynyt betonitöitä ja monenlaisia aarteita 

sekä vanhoja esineitä, 

joita olen ajatellut käyttää mökillä tai jatkojalostaa. 

Tuolta pöydältä löytyi myös tämä hevosenkenkä,

joka sai paikkansa Tupperwaren astiassa valamaani ovistopparissa. 

Astian kuviot tulivat minusta kivasti esille valussa. 

Mietin, josko pyöritän narua stopparin alaosan ympäri,

mutta se jäi nyt vielä ajatuksen tasolle.

Ehkäpä sitten, kun uusi ovi on asennettu,

asia on ajankohtainen ja toteutan ajatuksen. 

Nämä jutut tein ensimmäisestä säkistä. 

Toisesta säkistä tekemäni valut jäivät kuivamaan 

ja mielenkiinnolla odotan,

tuliko niistä sellaisia kuin ajattelin ja yritin tehdä. 

Palaan niihin toisen kerran. 

Kesälomaterveiset sinulle! 

Toivotaan, että saadaan vielä lämpimiä päiviä 

ja aurinkoakin! 

Ja arpajaisiin ehtii vielä mukaan viikon ajan! 

 

Liinoilla päällystetyt kivet

 Heinäkuun puolivälin heipat täältä mökiltä,

jonne palasimme jatkamaan lomaa juhlaviikonlopun jälkeen.

Meillä on ollut tänä kesänä jo 

ylioppilasjuhlat ja kolmet rippijuhlat.  

Eilen oli kotonamme kesäisten juhlien huipentumana toukokuisen ristiäiset. 

Pyöräilessäni tänne mietin,

 mistä tänään postaisin. 

Ristiäistunnelma on toki päällimmäisenä,

mutta päivä vierähti jo iltaan ja eilisestä olisi kiva kirjoittaa ajatuksellla.

Päädyin pikaiseen postaukseen virkatuilla liinoilla päällystämistäni kivistä. 

Siskoni kertoi nähneensä tällaisia kesälomareissullaan 

ja muistin kerrattain tehneeni jotain samanlaista,  

kun virkkasin muovista pitsikoristetta kivien päälle. 

Nyt pääsin siis huomattavasti helpommalla! 

Minulle on kertynyt monenlaisia virkattuja liinoja.

Osan olen virkannut itse, 

mutta olen ostanut niitä myös kirppikseltä muutaman kymmenen sentin hintaan. 

Niitä on joka tapauksessa niin paljon,

että en eläissäni ehdi käyttää niitä pelkästään pöydillä. 

Liinat ovat käyttötavaraa 

ja ihana, että niitä voi hyvällä mielellä hyödyntää muutenkin! 

Tiheästi virkattu  liina käy leipäkoriliinana 

ja jämäkoillä liinoilla voi koristella betonitöitä. 

Tänä kesänä näin toisen siskon kesälomakuvissa,

että liina oli ilmeisesti leikattu kahtia ja ommeltu viirinauhaksi;

kiva sekin! 

Oletko sinä hoksannut virkatuille liinoille 

pöytäliinana käyttämisen lisäksi muita käyttötapoja? 

 

Nappasin betonitöihin valkkaamistani liinoista muutaman

ja kipaisin hakemaan pihan perän kivikasasta muutaman kiven. 

Pujottelin kotinarua liinan reunoihin kiristysnauhoiksi, 

asettelin liinan kiven päälle 

ja solmin narun päät kiven alapuolelle.  

Tadaa

 -kauniit porraskoristeet/ovistopparit ovat valmiit. 

Tuo vaaleanpunainen on muuten meidän mökin värinen 

ja minusta niin kaunis juuri tuon punertavan kiven päällä.

Se pitää nyt näppärästi ulko-oven auki,

joskin minulla on uusi, betoninen ovistoppari tuloillaan tuolla. 

Viime talvi oli haastoi purkitettuja perennoja 

ja ne eivät ole oikein kukoistaneet tänä kesänä. 

Liinat kukkivat nyt niidenkin edestä ja kestävästi. 

Tämä kivi on minusta niin kaunis, 

että saattaisin nostaa sen tupaan piirongin päälle koristeeksi. 

🌺

Tämmöisiä kivijuttuja tänään.

Toisen kerran toisenlaisia kiviaskarteluja.

Arvaatkohan millaisia?

🌺

Kesä ja loma etenevät omalla painollaan.

Aamulla katsoin kalenteria ja totesin, 

että enää kolme viikkoa jäljellä.

 Mieheni siihen, että vielä kolme viikkoa.

Minulla olisi paljon oppimista tuosta ajattelusta ❣️

🌺

Edellisen postauksen synttäriarpajaisiin ehtii vielä mukaan! 

Kesän ihanuutta ja kivoja juttuja Sinulle. 

🌺

Synttäriarpajaiset

Katsos päivänkakkaraa, 

valkoista, ihanaa. 

Tuuli sitä huojuttaa, 

heiluttaa ja keinuttaa. 

Aurinko päivän kirkastaa, 

kakkara aurinkoon kurkottaa.

 Heinäkuun alkuuni kuuluvat päivänkakkara-ajatukset. 

60 -luvun alussa äitini hääkimpussa oli ollut 

 juhlapäivän aamuna kedolta poimittuja 

luonnon kukkasia, pitkävartisia päiväkakkaroita.

Niitä ruukattiin kerätä maljakkoon myös vanhempieni hääpäivänä. 

Päivänkakkara on ennustuskukka, arpakukka ja rakastuneiden kukka,

koska sen terälehtiä on nypitty kautta aikojen rakastaa -sanan toivossa.

  

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. 

Päivänkakkarat toivat vanhemmilleni 

rakkautta ja yhteistä matkaa 50 vuotta. 

Kultahääpäivänä keräsimme viimeisen yhteisen päivänkakkarakimpun heille. 

Täällä mökilläkin kasvaa näitä päivänkakkaroita.

Tänä kesänä niitä on kylläkin edelliskesää vähemmän

ja toivon hartaasti, että ne leviäisivät kunnolla tuonne takapihan peltoon. 

Olen nauttinut kesästä ja kukista.  

Virkkasin viime viikolla keväällisistä 

päivänkakkaravirkkauksista 

tiskiluutuja eli keittiörättejä tai -liinoja;

millä nimellä itsekukin niitä kutsuukaan. 

Tykkään perinteistä ja halusin tänäkin kesänä järjestää täällä perinteiset synttäriarpajaiset. 

Arvon nämä puuvillaiset, kesäiset ja ekologiset keittiöliinat arvan jättäneiden kesken.

Kirjoita kommenttikenttään täällä tai Facebookin sivustolla 

vaikkapa kesäisen lempikukkasi nimi ja tunnistetieto,

jolla tavoitan sinut arpaonnen suosiessa. 

Voit toki myös jättää toiveen liinan väristä,

siniharmaa vaiko ruskea. 

Ainakin ensiksi arvottu voittaja saa toivomansa värin! 

Arvon voittajat 31.7. klo 21 

niin mahdollisimman moni ehtii mukaan! 

Ja nämähän ovat minun omat, pienet arpajaiset.

Blogini täyttää tänään 12 vuotta. 

Aika on tuntunut menneen kuin siivillä. 

Moni asia on muuttunut tässäkin harrastuksessa. 

Aloitellessani oli blogikirjoittajien kesken 

mm. eilaisia haasteita ja arvontoja 

sekä tsemppauksia aloittelijoille. 

Lukijat kommentoivat päivityksiä enemmän. 

Blogin lukijoiksi ei enää liitytä siinä määrin kuin blogin aloittamiseni aikoihin, 

mutta sivujen availuja on tullut koko ajan enemmän. 

Se tuntuu mukavalle ja innostavalle. 

Postausteni aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan 

ja välillä mietin,

pitäisikö keskitty vaikkapa koti- ja mummurooliin tai mökkeilyyn,

käsitöihin, diy- juttuihin tai vaikkapa runoihin. 

Mutta ehkäpä "arkea, juhlaa, arjen juhlaa" on kuitenkin se yläotsake,

jonka alle saan edelleen kaikki aihepiirit aseteltua. 

Vai mitäpä tuumaat?

🍃🤍💛🤍🍃

Kiitos mukanaolosta ja -elosta.  

Arpajaisonnea Sinulle 

ja mukava, jos jäät edelleen kuulolle. 

🍃🤍💛🤍🍃

Terveisin, 

Tauvonpaikan Kaisu

 

Pyöräretki Hailuotoon

Hailuoto, 

saari Oulun edustalla, 

on ollut monen käyntipaikka viime viikkoina.

Jotkut kiirehtivät sinne kesäkuun puolella

ehtiäkseen vielä kokemaan nostalgisen lauttamatkan. 

Kesäkuun viimeisenä maanantaina avattiin sitten uusi, huljakka pengertie siltoineen,

jota pitkin pääsee ajelemaan mantereelta saareen.

Mekin kävimme päiväretkellä Hailuodossa. 

Ajelimme autolla saaren rantaan

ja jatkoimme siitä pyörillä toiselle puolelle saarta kalastajakylään. 

Täytyy sanoa, 

että oli moni muukin liikkeellä.

Autoja tuli vastaan ja meni ohi yhtenä letkana. 

Kiinteän maantieyhteyden avaaminen on herättänyt 

arvatenkin ajatuksia saaren tulevaisuudesta;

 saaren omaleimaisuuden ja luonnon erityisyyden säilymisestä. 

Se jää nyt nähtäväksi miten saaren käy. 

Toivottavasti sen ainutlaatuisuus saadaan säilytettyä. 

Ajoimme Hailuodon päätietä pitkin Huikusta Marjaniemeen.

Tie on suht koht kapea. 

Värikkäät pyöräilypaidat ja kieli keskellä suuta olivat paikallaan 

siellä liikenteen seassa.

Onneksi reitin alku- ja loppupäässä on pyörätie. 

Kuvien ottaminen jäi kyllä aika vähälle matkalla,

mutta etapista, Marjaniemestä, 

otin muutaman kuvamuiston. 

Huikeita aluksia, 

hiekkarantaa, merikauraa, 

pieniä punaisia venevajoja ja mökkejä, 

kauniita rakennuksia ja majakka. 

Kesäistä tunnelmaa, 

meren tuoksua ja lokkien kirkumista. 

Kahvia ja jäätelöä. 

Täydellisen tuntuinen kesäpäivä! 

 

Jo menomatkalla päätin, 

että tullessa pysähdyn hautausmaan kohdalla. 

Kiviaitauksen yli katsellessani mieleeni tuli Eeva Kilven runo:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Hailuotolaisten haudoilla näytti kasvavan puolukkaa ja mustikkaa, 

metsän aluskasvillisuutta. 

Luonnonläheistä, erilaista,

 kaunista, 

hellyttävääkin. 

Pysäytti pyöräilijän kauniina kesäpäivänä 

syvällisten ajatusten äärelle. 

Parkkipaikan tuntumasta nappasin vielä kuvan tiestä ja sillasta. 

Korkea ja komeahan tuo silta on! 

Kannatti käydä kurkkaamassa sitä ja polkea saaren 

kauniiden pihapiirien sekä moninaisen luonnon tuntumassa.

Kesä jatkuu mökillä! 

Ruusujen aikaa vielä hetken! 

Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

 

 

 

Kesäkassi punoskuteesta

Kesäkuun viimeinen päivä. 

Hetki kotoilua 

ja viikonlopun reissun jälkeistä palauttelua sekä pyykinpesua.  

Eilisellä kauppareissulla harhauduin -tietoisesti- lankahyllylle, 

josko sieltä löytyisi inspis pieneen käsityöhön. 

Mielessä oli ollut kesäkassin virkkaaminen ja 

katselin siinä harmaata, valkeaa ja mustaa pudoskudetta.

Niitä perusvärejä, jotka tuntuvat tutuilta ja turvallisilta valinnoilta.  

Kysäisin ohimennen mieheltäni, 

minkähän värin ottaisin ja hänen vastaus oli oitis kesäisen keltainen 

-ja minulla vilahti siinä hetkessä jo syksyn kellankulta. 

 

 Virkata päkytin kassin melkeinpä yhdeltä istumalta takapihan 

kesäisessä lämmössä. 

Nautin helposta mallista ja nopeasti etenevästä työstä. 

Maagiset sanat "aika tavaran kaupihtee". 

Vuosikausia jemmaamani kesäkassin hihnat pääsivät kiertoon ja käyttöön.  

Kassiosan säästän vielä siihen päivään,

että teen betonivaluja. 

Virkkasin no 8 koukulla,

aloitukseen 21 silmukkaa,

lisäyksiä pohjan kulmissa  ja 

Pauliina -pudoskudetta meni liki koko rulla.

Ompelin kassin sisäsuulle ison nepparin. 

Sitä etsiessäni nappipurkista löytyi tuo nappi, 

jonka sävy sointui minusta kivasti kassin hihnoihin. 

Se on yhdenlainen 

"itsetehty, handmade, made by Kaisu"-merkki. 

Aamuinen kuvailukierros pihan reunalla. 

Juhannusruusu on kärsinyt vesisateesta ja tuulesta.

Sen kukoistamisen aika on ollut ja mennyt. 

Keijuangervo paisuttelee nuppujaan 

ja kohta se on vaalenpunaisena pallona tuon pyörän edessä. 

Kukin kukoistaa vuorollaan. 

Ajallaan. 

Taitoin yhden ruusun oksan maljakkoon.

Se tuoksuu kesälle,

vapaudelle, lomalle, 

mahdollisuudelle joko vaan olla tai tehdä sitä mitä just nyt tekee mieli. 

Tänään nakkaan uuden kesäkassini olalle. 

Lähdemme kävelylle omaan kotikaupunkiin 

ja sen uuteen veistospuistoon. 

Kesäaikana saattaa käydä niin, 

että katse tähyää lomalle muualle 

ja lähellä oleva kotoinen, kesäinen ja kaunis jää näkemättä sekä kokematta. 

Oletko sinä muuten käynyt Raahessa?

Jos et ja satut ajelemaan täällä päin niin poikkeapa.

Täällä on kaikkea kivaa merellistä ja historiallista nähtävää sekä koettavaa. 

~~~~~~~

Ihanaa kesäpäivää Sinulle! 

🌸🍃🌸🍃🌸

 

Saumurointia

Pikainen piipahdus tänne

ja huikkaus, että täällä ollaan! 

Kesä ja loma sekä monenmoiset touhuamiset tuntuvat 

vievän ajan niin mukavasti. 

Läppäri ihan pölyttyy hyllyllä 

ja sekin on toki hyvä välillä! 

Huomasin myös, 

että olen ottanut melko vähän kuvia viime aikoina, 

että sekin osaltaan hidastaa päivitysten tekemistä. 

Mutta eipä mitään.

Tänään olen ollut innoissani Vintedistä, 

jossa olen sekä myynyt että ostanut monenlaisia tuotteita. 

Päivällä vein pari pakettia postiin ja 

kävin itse noutamassa paketin, 

jossa oli Vintedistä bongaamani Jackpotin lyhythiainen neule. 

Maksoin siitä 2,80 ja postikulujen kanssa 6,60. 

Onko tuo vähän vai paljon?

Ei tuolla hintaa ainakaan kannata eikä jaksakaan neulomaan alkaa. 

Tähän neuleeseenkin meni lankaa liki kolme kerää x 4,95

ja toki aikaakin. 

Oletko sinä muuten käynyt kauppaa Vintedissä?

Jos olet, minkälaiset on sinun kokemuksesi sieltä?

Jo tilatessani tiesin tuunaavani neuleen helmaa. 

Otinkin hetimiten ja saumuroin resorin irti sentin kuvioneuleen alapuolelta. 

Helmaresori lyhyeni kaikkinensa viitisen senttiä 

ja minusta lyhyempi resori tekee neuleesta ryhdikkäämmän. 

Hauska miten näitä uudenlaisia tykkäyksiä tulee vaatteissakin.

Neuleiset t-paidat tuntuvat nyt omilta ja mieluisilta.

"Samoilla tulilla" tuli saumuroitua kasa luutuja pyyheliinoista. 

Tuleepahan pyyhkeetkin käytettyä viimeisen päälle.

Tokiha niitä voisi ilman saumaamistakin käyttää,

mutta tulee aina mieleen kerrallinen putkimies, 

joka yritti saada meidän keittiön viemäriputkea auki.

Hän sanoi, että noista (saumaamattomista) luutuista irtoaa langanpätkiä viemäriin 

ja ne voi tehdä melkoisia tukkoja putkeen rasvan yms. kanssa. 

Niinpä minä sitten joskus otan ja saumaan jemmaan kasan näitä 

kierrätysluutuja eli rättejä.

Minusta niillä on mukava 

siivoilla, pyyhkiä, luututa, hangata ja hinkata tahroja. 

Eivät ole ihan hengettömiä,

niin kuin monet ostoiset luutut. 

Tämmöisiä pieniä kaisumaisia kuulumisia ja arjen iloja taas tänään! 

Mitäpä ehkä haluaisit kuulla minun kesästäni?

 

 

Neulottu t-paita

Kesä ja kesäiset käsityöt!  

Olin juuri ostanut langat virkattavaan kesätoppiin, 

kun tytär laittoi kuvan toivomuksesta, 

kivasta kesäisestä t-paidasta 

josta innostuin oitis. 

Täällä kertaa päätin tehdä ensin itselle kokeilumielessa. 

Tämä lyhythiainen neule on Villahullun suunnittelema "pineteepaita", 

jonka ohjeen ostin täältä, klik .

Käytin neuleeseeni Prismasta löytynyttä 

 merseroitua Perfect cotton-lankaa.

Sitä meni paitaan nelosen puikoilla neuloessani 

noin kaksi ja puoli kerää eli 250 g. 

Minua kiehtoi tässä mallissa puuvillalanka,

tuo kiva raglahian levennyksistä muodostuva "muurahaispolku" 

sekä tuo rullaantunmaton reuna,  

jonka opin tämän ohjeen myötä tekemään. 

Kesäinen puuvillainen t-paita valmistui 

juuri tässä juhannuksen kynnyksellä, 

kun olin pienellä lomasella ja seuraava, 

valkea s-koon neule on nyt puikoilla. 

Tytär intoutui ottamaan kuvia minusta ja neuleesta heidän miljöössään. 

Miten monta erilaista, pitempivartista kukkaa 

sinä löydät luonnosta  juhannuskimppuusi?

Joku oli löytänyt seitsemäntoista 

ja haastoi juhannuksen iloksi kukkien bongaakseen. 

Pikkutytöt toivat äsken kolmetoista kukkaa. 

Minäpä lähden nyt katselemaan, 

josko löytäisin muutaman lisää! 

Ihanaa keskikesän juhlaa Sinulle! 

 

Vauvan auringonkukkalakki

Oi, että!

Enpä olisi uskonut, 

miten virkatut auringonkukkaneliöt 

voivat innoittaa minua! 🌻 

Kerrallisella lenkillä mietin toukokuista

ja sitä, mitä veisimme hänelle vauvalahjaksi. 

Halusin tehdä hänellekin jotain kesäistä. 

Mieleeni muistui entisaikainen vauvojen lakkimalli 

ja se, että auringonkukkaneliöt voisivat kuontua 

siihenkin muottiin! 

Siitä lahjan kehittely sekä toteutus sitten lähtikin. 

 

Virkkasin puuvillalangasta 3.5 koon koukulla

 neljä neliötä,

joista yksi oli perusneliö 

ja kolmesta jätin viimeisellä kierroksella yhdeltä sivulta

 ketjusilmukat niin kulmista kuin pylväiden välistä pois.

Palasesta tuli siten pikkuisen alaspäin kapeneva

ja ne palat tulivat arvatenkin niskapuolelle ja sivuille. 

Yhdistin palaset päältäpäin,

ettei sauma paina pienen päätä.

Nauhaa virkkasin 48 silmukkaa, 

kiinnitin sen sitten lakkiin

ja kiinteillä silmukoilla kavensin jonkun verran niskaosaa 

ja jatkoin vielä nauhaosuutta ne 48 silmukkaa. 

Vahvistin siskoni vinkistä nauhat ja lakin alaosan piilosilmukoilla,

niin ei tullut paksuja nauhoja. 

Lieri oli taas oma kehitelmänsä. 

Nyt ei kestänut lisätä kiinteää silmukkaa 

jokaiseen silmukkaan.

Soveltaen ja kokeillen mentiin taas niin kuin täälläkin, klik. 

Ihan reunoille ei tullut lisäyksiä ollenkaan. 

Jännitin, josko lakista tuli liian iso,

mutta sen sai nauhoilla kivasti istutettua vauvan päähän. 

Se näytti  kyllä aika suloiselta ja kesäiseltä 

soman vauvan yllä. 

Sain ihanan kuvatervehdyksen.

Aina jänskättää, 

tykkääkö jälkipolvi näistä mummun tekeleistä,

mutta tämä lakki tuntui olevan 

mieluinen ja menevän käyttöön.  

Tässä kirjoittamisen lomassa mietin,

 että onko tämä tekemäni päähine lakki vai hattu! 

Millä nimellä sinä kutsuisit tätä?

~~~~~~

Saapa nähdä vieläkö auringonkukkaneliöistä piisaa jotakin ideanpoikasta!

Tai pitäisikö minun kirjoittaa, 

että tuleekohan tehtyä niitä aivoituksia, 

mitkä mielessä käyneet. 

Päivänkakkaravärityksellä tein jo muutaman neliön, 

mutta saapa nähdä,

tuleeko niille muuta loppusijoituspaikkaa kuin käsityökorin pohja. 

~~~~~~

Mökkipäivä.

Syreeni kukkii

ja pireija. 

Hyttysiä on piisalle asti. 

Hyttyssavu on viritetty ulko-oven suuhun 

yöunien toivossa. 

Voikukkien haituvapallot kertovat konkreettisen selkeästi kesän olevan tässä vaiheessa.

Aloittelin päivällä ruohonleikkuun 

ja noiden palleroiden alasajon, 

mutta sade tauotti puuhan.

Nyt on hetki aikaa omalle blogille, 

blogivierailuille,

neulomiselle. 

Mökin rauha.

Tuntuu lauantaille,

mutta muistuttelemme toisiamme, 

että on vasta perjantai. 

Loma tekee tepposiaan! 

Kesä tuntuu juuri nyt kaikkinensa niin ihanalle! 

🌻🌻🌻