Kesäloman alkajaiset

Kesäkuu ja -loma ovat päässeet jo hyvään vauhtiin. 

Teimme pidennetyn viikonloppureissun,

jonka teemana oli vauvasta isomummuun,  

joskin järjestys oli vastakkainen. 

Olin pari yötä äidin luona, 

lapsuuden maisemissa siskojeni kanssa.

Nauru ja kyyneleet, 

mennyt ja oleva aika 

sekä tuntematon tuleva olivat liki toisiansa. 

Kotoa löytyy paljon meidän lapsuuden historiaa. 

Äitin kanssa muistelimme menneitä 

ja teimme aikamatkaa lapsuuteen. 

Matka jatkui lauantaina Keski-Suomeen rippijuhliin.

Siellä oli reipas, onnellinen nuori elämänsä keväässä,

täynnä elämän iloa sekä valoa. 

Katselen sinua hiljaa,

katselen ihaillen .

Kohta jo kauaksi lähdet 

polkusi raivaten. 

Iloise matkasta tästä,

kaikista tuulista sen.

Jokainen päiväsi olkoon

kirkas ja onnellinen. 

Niin kaunista kaikki;

perhe juhlavaatteissaan,

vieraat sonnustautuneina juhlaan, 

ihanat kattaukset,

kesäiset kauniit luonnonkukkaset sekä rippiruusut. 

Päivä täynnä sukulaisten kohtaamisia. 

Sunnuntaina suuntasimme Tampereen seudulle tervehtimään nuorta perhettä ja 

katsomaan perhekuntamme nuorimmaista, 

toukoista pientä piiperöistä. 

Miten kaunis hän onkaan päästä varpaisiin.

Täydellinen ripsiä ja sormenpäitä 

sekä korvannipukoita myöten. 

Siskostaan ylpeä isoveli oli kovasti odottanut 

meidän tuloa 

ja yhteisiä puuhasteluja. 

Ihan pieni oravanmarja

hyvin suuressa metsässä.

Kesä, alkukesä.

Käsi isän kädessä hän kulkee

onnellinen pieni tyttö,

Polku pistelee.

Tulevat tuulet, talvi tulee,

eikä aurinko pääse metsän kaikkiin kohtiin.

Pieni taluttaa isoa, iso pientä

hetken matkaa.

-Helena Anhava-

Kävimme ulkoilemassa mukavalla metsäreitillä.

Kuvassa olemme tulleet tielle, 

jonka varrella oli muun muassa tämä koiranheisi,

 lumipalloheisin heimolainen,

joka oli minulle uusi tuttavuus. 

Kotiuduimme eilen.

Lomanen tuntui tehneen tehtävänsä.

Oli kiva tarttua arjen touhuihin.

Tänään oli penkkipäivä. 

Ei kylläkään kuntosalilla, 

vaan ihan tuolla omalla pihalla. 

Kävi ihan kuntoilusta tuo monen tunnin touhuaminen; 

kyykkiminen ja kurkoittelu 

sekä multasäkkien raahaaminen 

 kukkapenkkien äärellä.  

Olin odotellut toiveikkaana,

josko etupihan kukkapenkistä nousisi 

vielä jotain mitä kaipailin, 

muttei elämää näkynyt. 

Viime talvi oli kova ja se vei perennapenkistäni 

vanhat, ihanat leimukukat, pionin, arovuokot ja 

verikurjenpolvet, joita oli viime kesänä vielä 

pitkän penkin reunus punaisenaan. 

Kyllähän se harmittaa, 

mutta puutarhurin elämään kuuluu näköjään 

kukkapenkin kukoistus, 

mutta myös katovuodet. 

Tänään kävin ostamassa uusia taimia

ja istutin niitä penkkiin.

Siitä se taas lähtee

-jos lähtee. 

Mutta ei niin huonoa, 

ettei jotakin hyvää.

Alppiruusut olivat puhjenneet kukkaan poissaollessamme 

ja sanosimpa, 

että kukkia on nyt enemmän kuin koskaan. 

~~~~~~

Ihana kesäkuun alku kaikkinensa!

🌸🍃

Projekti

Projektit voivat olla kyllä moninaisia.

Joskus ne saattavat toteutua ja edetä ilman sen suurempia suunnitelmia ja aikailuja. 

Toisen kerran joku projektin alkuun saaminen kestää syystä tai toisesta pitempään.

Rakensimme v.2015 hetken innostuksesta 

heinäseiväsaidan pihasaunan vilvoittelualueen suojaksi. 

Siinä se seisoi tuulessa ja tuiskussa liki kymmenen vuotta,  

kunnes toissa vuoden marraskuussa Jari -myrsky otti ja kaatoi sen kumoon.

Harmittihan se silloin!  

Silmä oli siihen niin tottunut! 

Purimme tuhoutuneen aidan viime keväänä sillä ajatuksella,

että toki seipäistä tehdään uusi aita.  

Mutta eipä saatu tehtyä sitä viime kesänä eikä syksynä.

Sen aika olikin tänä keväänä, 

eilen, 

 toukokuun viimeisenä lauantaina.

Projekti eteni tyyliin "tuumasta toimeen". 

Aamulla päätimme hakea kaupungista aitatolpat ja laudat. 

Siitä se sitten lähti melkeinpä samalla "tatsilla" kuin silloin esimmäisellä kerralla. 

Ilman sen suurempia suunnitelmia ja mittilointeja 

ruuvasimme seipäät paikoilleen. 

Siinä aita on taas ilmojen puhuteltavana 

ja tuomassa omaa tunnelmaansa saunan seutuun.

Nämä seipäät ovat varmaan 40-50 -luvulta.

Ohuita ja vänkkyräisiäkin, 

auringon polttamia, tuulien  tuivertamia ja sateiden pieksämiä aikansa tarvekaluja.  

Tykkään tosi paljon noista neuvokkaista naulan varassa pyörivistä, 

ajan hiomista puukappaleista,

joita on seipäissä. 

Lapsuudessani seipäissä oli reikiä, joihin pistettiin puutappi.

Ne tapit ja nämä puukapulat jättivät heinät ilmavammin seipäälle. 

Kyllä ihmiset ovat hoksanneet kaikenlaisia juttuja. 

Sen lisäksi, että tämä heinäseiväsaita on kaunis ajanpatinoima elementti,

tässä on mukana aimo annos menneen ajan ja tämän pientilan työn historiaa. 

Tämä oli mukava kesän avaus ja pihapiirin kohennus,

kun saimme seipäät saunan päästä sijoilleen. 

Tällä vihdoin ja viimein finaaliin viedyllä aitaprojektilla ehdin kuin ehdinkin osallistua 

Kristiinan haasteeseen "projekti". 

💛

Huomenna onkin jo kesäkuu.

Kesän kauneutta ja ihanuutta sinulle ja minulle! 

 

Jo joutui armas aika

En aio ottaa tässä kantaa viime päivien puheenaiheeseen, Suvivirteen,

joka mielestäni kyllä kuuluu eittämättä kevääseen. 

Sen sijaan laitan teille terkut mökiltä, 

jonne kesä on joutunut sitten viime käynnin. 

Tuomi kukkii ja linnut laulaa,

on lämmintä ja vihreys on vallannut pihapiirin. 

Tulimme tänne "viettämään luppoaikaa"; 

juhlistamaan sitä,

että miehelläni oli tänään viimeinen työpäivä 

ja pitkä työrupeama oli sitten siinä.

Jo joutui armas aika. 

Alkaa erilainen elämän jakso hänellä 

ja minulla siinä rinnalla. 

Mille sitä aletaan 

ja mitä tehtäisiin?

~~~~

Mökillä on kyllä monenlaista kapistelua ja kohentamista 

sekä aina löytyy myös puusavottaa. 

Tehdään sitä mikä milloinkin huvittaa ja innostaa

tai ollaan tekemättä.

Nautitaan tästä hetkestä! 

Tänään kylvin pikkuisen maissia kesäpäivien kestäväksi vihreydeksi 

ja salaattia mökkipäivien varalle. 

Humalat olivat intoutuneet kasvamaan omille teilleen 

ja niitä piti ohjailla oikeille uomilleen. 

Tämä onkin ensimmäinen yömökkeily tälle kaudelle. 

Tästä lähtee kesä,

jossa meillä on enemmän vapaata kuin koskaan. 

Tämä tuntuu ilolle, vapaudelle 

ja oikeastaan myös sille, 

että onko tämä tottakaan. 

Jokaisessa päivässä asuu 

elämän suuri onni. 

Jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää,  

joissakin päivissä tuplasti onnea ja iloa. 

Näihin vanhan tyynyliinan ajatuksiin on 

levollista ja turvaisaa päättää tämäkin päivä.

💛

Huomenna monessa kodissa juhlitaan koulun loppumista

ja ammattiin valmistumista. 

Onnea ja iloa! 

Auringonkukkaneliöhattu

 Auringonkukkaneliöiden virkkaaminen on jatkunut. 

Villalanka vaihtui puuvillaisiin lankoihin ja 

takkimalli kesäiseen hellehattuun. 

Tytär laittoi villatakin virkkamisen aikoihin 

toiveen tällaisesta kesähatusta.

Ihmeesti neliö taipui hattuunkin!

Viisi neliötä ja yhdistäminen nurjalta.

Lierin virkkaus meni kokeilevalla otteella

ja ensimmäinen yritys päätyikin purkuun. 

Lopulta lisäsin lieriosuuteen ensimmäisellä kierroksella 

kiinteän silmukan jokaiseen silmukkaan. 

Toisella kierroksella lisäilin silmukan joka seitsemännen silmukan kohdalla ja 

seuraavan kierroksen virkkasin yksi yhteen.

Neljännellä kierroksella tein pylväitä ja lisäsin yhden pylvään joka 7. silmukan kohdalla.

Viimeinen kierros tuli kiinteistä silmukoista yks yhteen-tyylillä.

Näillä lisäyksillä lieristä uli tuollainen aika hörtyläinen. 

Se näytti kyllä aika söpöltä pienen yksivuotiaan päässä. 

Ruskea ja valkea ovat Dropsin Cotton Lighr uni color -lankaa. 

Keltaisen löysin ilokseni kierrätyskeskuksesta.

Tuota sävyä ei löytynyt täältä kaupoista. 

Kiva haaste, mukava projekti.

Ainoastaan valkean ja ruskean langan löysäkierteisyys 

oli hidasteena virkkaamisessa. 

Hän on nyt kukkahattutyttö. 

Auringonkukka koko tyttö 

-tai oikeastaan aurinko.

Täynnä valoa ja iloa. 

Mieleeni synttäreiltä jäi kummitädin onnittelukorttiin kirjoittamat sanat:

Koti, jossa on yksivuotias, 

omistaa elävän auringonsäteen. 

Kevään ihmeitä ja iloja

Tänä viikonloppuna teimme pienen lomasen 

sisä-Suomeen ja saimme nauttia siellä melkeinpä kesäpäivistä.

Vihreän värin lukuisat sävyt olivat kuin Tikkurilan värikartasta.

Hentoa vihreää, koivunlehden vihreyttä, kuusen syvää vihreää

kuin laveerattuna toistensa lomissa. 

Aurinko helli,

koivun lehdet olivat jo täydessä mitassaan 

ja muun muassa tuomi sekä 

norjanangervo kukkivat jo.

Tulppaanit, narsissit ja monet maanpeitekasvit ilahduttivat kulkijaa.

Kevätkaihonkukka on yksi lempikukistani kauneuden,

mutta myös nimensä takia.

Kukkien täyteläisistä väreistä 

muistin tämän ihanan runon: 

 Taivas on tullut

sinisemmäksi

pilvet valkoisiksi kuin 

kesäyöt

takana talven hämärä

keväällä käsissään 

kesän paletti

silmissäsi meri

ja aaltojen pauhu

voin kuulla hiekan 

huokaisu

kun sitä silität

-Jessica Aulakoski

Niin paljon kaunista kaikkialla.

Hengästyttävän kaunista.

Niin kuin kaikki olisi suurta ihmettä.

Ja niinhän se tavallaan onkin.

Ihmehän se aina on, 

että valo voittaa pimeyden,

kesä talven synkkyyden 

ja lehtivihreä täyttää kolkon maiseman. 

Voikukkakin on ihmeen kaunis. 

Pieni käsi poimi niistä kimpun papalle. 

Elämää voi katsoa kahdella tavalla:

uskoa, että ihmeitä ei tapahdu tai 

uskoa, että jokainen asia on ihme. 

-Albert Einstein- 

Uusi elämä on aina suuri ihme ja ilo.

Pieni toukokuinen yllätti meidät pari viikkoa etuajassa 

ja me kaikki olemme onnessamme hänestä. 

Kirjoitin miniälle:

Niin kaunis.

Juuri tullut. 

Ei matkan pölystä vielä mitään tiedä! 

 Sinä samana päivänä tuli myös yo-tulokset,

joissa oli vanhimman lapsenlapsemme 

ja poikamme tyttöystävän nimet.  

Olipa siinä toukokuisessa tiistaissa 

onnea ja iloa kerrakseen. 

Ja kiitollisuutta! 

💓💓💓

Siiponjoen luontopolulla

Joskus on vaan hyvä lähteä,

ottaa omaa aikaa ja irrota hetkeksi arjesta. 

Ja mikä parasta, 

että sen voi tehdä omien tyttärien kanssa.

Reissua voi kutsua äiti ja tytöt-reissuksi

 tai naisten viikonlopuksi.

Tai sehän tässä on ihanaa,  

että iän myötä

 ja tyttärien äitiyden myötä 

äiti-tytär -suhteeseen on tullut aimo annos ystävyyttä.

Ihan ystävysten reissultakin tämä kaikki tuntui. 

Pari yötä äitienpäiväviikonloppuna

voi kuulostaa hullulle ajoitukselle,

mutta tämähän oli hyvin suunniteltu juttu:

kerkesimme olla lomasella 

ja ennätimme vielä juhlimaan koteihimme. 

Siiponjoen luontopolku löytyy Kalajoelta

ja kiersimme sen pisimmän reitin eli 20 km taipaleen,

jossa on hiekkaista polkua, pitkospuita ja kivikkoa. 

Polku kulkee pitkin mäntymetsää ja suojärvien lomitse. 

Reitin voi patikoida tai ajaa maastopyörällä. 

 

Luonto oli heräilemässä. 

Linnut lauloivat ja perhosten lento ilahdutti kulkijaa, 

muurahaiset raahasivat ahkerina korsiaan 

ja pörriäisiä lensi lämpimässä kevätpäivässä. 

Sammakkokin tuli vastaan polulla 

säikäyttäen ajatuksissaan patikoivan tyttäreni. 

Luonnon rauha ja karikkeen tuoksu 

sekä ihana keväinen lämpö maadoittivat lempeällä tavalla mieltä. 

Välillä tuntui hyvälle taivaltaa hiljaa omissa aatoksissa,

mutta matkalla heräsi mieleen myös paljon muistoja 

ja asioita, joita oli mukava yhdessä verestää. 

Olen kerran aikaisemminkin kiertänyt tämän polun.

jota oli nyt kunnostettu.

Tauonpaikkoja laavuineen, tulisijoineen ja vessoineen 

on mukavasti matkan varrella. 

Luontopolulla on kylttejä ja tiedotteita 

mm.lintujen pesimäpaikoista, vanhoista puista ja lähteestä. 

Joku oli askarrellut patikoinnin lomassa kivan tilateoksen luonnonmateriaaleista. 

Luonto voimauttaa sekä innoittaa, 

 herättää luovuutta. 

Puolivälin "krouvissa" makkaratulia odotellessa 

heittäydyin penkille selälleen 

ja katselin ikikuusten latvoja taivaan sineä vasten. 

Tuntui niin hyvälle olla siinä joen veden pauhussa,

hennon vihreiden koivujen tuntumassa 

ja ennen kaikkea omien tyttöjen kanssa. 

Matkan varrella tuli mieleen, 

että ei ikinä tiennyt minkälainen maisema tai polkupohja sieltä avautui 

ja kuitenkin oli jaksettava mennä eteenpäin.

Ja niinhän se menee elämässäkin,

että emme tiedä huomisesta minnepäin se kaartuu 

ja mitä se tuo tullessaan. 

Luottamus siihen, 

että yhdessä pärjäämme, jaksamme,

kantoi luontopolulla ja se kantaa arkielämässäkin. 

Iloa, huumoria, hyviä juttuja, 

sattumuksia ja omien rajojen kokeiluja sekä heittäytymistä. 

Se oli päivän parhautta 

ja sitä saisi olla toki enemmän ihan perusarjessakin! 

Niin kaunista kaikki!

Aikajanalla nämä kuvat oli otettu ensin,

tuloiltana perjantaina siellä Hiekkasärkkien dyyneillä, 

mutta ne ovat nyt pisteenä iin päällä

ja sinettinä tälle postaukselle. 

💝

Kiitollisena ja onnellisena, 

tästä viikonlopusta ja tästä elämänvaiheesta,

rakkaista tyttäristäni ja pojistani, 

perhekunnastani. 

~~~~

Jk. Sain muuten  jo haasteen lähteä poikien kanssa reissuun! 

Saapa nähdä milloin ja mihin suuntaan,

millä kokoonpanolla se toteutuu. 

 

Gluteeniton hapanleipä

Tule meille vaan, meillä leivotaan,

saat lämmintä leipää, jos annetaan.

Tula tullalla, tula tullalla,

saat lämmintä leipää, jos annetaan.

Nuo kansanlaulun sanat ovat soineet tässä touhutessa mielessäni. 

Töiden jälkeen sadepäivän ratoksi päätin leipaista gluteenitonta leipää.

Kotoinen leipä kun maituu aina paremmalta. 

🤎

Olen tykästynyt Virtasalmen viljatuotteen jauhoihin. 

Olenkin jo muutaman kerran tilannut sieltä isomman satsin, 

että on jauhoja "laarissa", kun tekee mieli leipoa.

Erityisesti vaalea jauhoseos, 

gluteenittoman keittiön yleisjauho, on tullut käyttöön

ja sitä voi tilata kolmen kilon pussissakin. 

Viime kerralla tilauksen mukana tuli koeleivontaan ilmainen jauhopakkaus 

gluteenitonta hapanleipäjauhoa. 

Tykästyin siihen oitis! 

Jauhoseos ja kuivahiiva sekä suola sekoitetaan 42 asteiseen veteen ja 

sekoitetaan hyvin 

eli helppo ohje, joka löytyy pakkauksesta. 

Taikina kohoaa tunnissa hyvin, 

siinä on ruisleivän tuttu tuoksu 

ja se leipoutuu hyvin. 

Tuo gluteeniton hapanleipäjauhoseos on tullut nyt myyntiin. 

Leivoin niistä kaksinkertaisen annoksen

 maistuvaisia, täyteläisen makuisia hapanleipäpaloja. 

Ja tämä ei ole muuten mainos,

vaan postaus hyvän mielen ja makunystyröitä hivelevän leivän tiimoilta. 

Halkaisin jo yhden ja makustelin, nams. 

Tykkään!

Maistuisikohan sinullekin?

Leivät ovat valmiina. 

Sadesää on vaihtunut toukokuisen illan auringonpaisteeseen. 

Nyt on hyvä hetki pienelle happihypylle 

ja sateen jälkeisen hetken fiilistelylle. 

Toukokuun ihania keväisiä päiviä Sinulle! 

-Kaisu-

 

Toukokuun kynnyksellä

Kun hiirenkorvat 

värjäävät metsän hennolla vihreällään,

kun lintujen laulu täyttää 

vuorotta aamut ja illat,

kun ensimmäiset kukat kumartuvat kunnioittamaan 

luomisaamun tuoksua. 

Sillä hetkellä talven muisto

jo kokonaan poissa. 

Ja elämää on 

vain edessäpäin. 

-Hanna Ekola- 

Kevään iloa ja valoa meille kaikille!

🍃 💛🍃

Nahkanpalaompelukset

Vanhat ikealaiset istuintyynyt 

olivat tulleet nuhruisiksi ja tiensä päähän. 

Olin haaveillut pitkään, että päällystäisin ne, 

mutta puuhaan alkaminen otti aikansa. 

Aurinko voimautti yhtenä keväisenä lauantaina 

ja levitin jemmasta löytyneet 

eri sävyiset ruskeat nahkapalaset esille.  

Leikkasin paloista tyynyn levyisiä soiroja, 

joita ompelin vieri viereen korituolien tyynyjen päällisiksi. 

Tyynyt tuntuivat aluksi kankeilta

ja mietin, oliko tämä ensinkään toimiva ratkaisu. 

Käytössä nahka on kuitenkin olestunut ja notkistunut.

Istuintyynyt istuvat nyt mukavasti korituoleihin. 

Nahkan väri ’mätsää’ kivasti sohvaan 

ja tuo tilan värimaailmaan yhtenäisyyttä. 

Sitten ne perinteiset 

ennen ja jälkeen-kuvat! 

Tyynyt saivat pitkästi käyttöikää lisää. 

Näissä tyynytissä ei nyt likakaan näy 

ja jos tahroja tulee, ne ovat toki helposti pyyhdittävissäkin.

🤎

Tämmöistä pientä valo sai aikaan minussa

ja minun kautta korituoleissa. 

Näistä ompeluksista olen kyllä iloinen! 

 

Orvokkeja ja auringonkukkia

Orvokki, kevään airut.

Siitä joka vuosi lähtee uuden kevään ja kesän kukkamaailma.

Ja mitä ihania sävyjä puutarhalla olikaan. 

Tykästyin niin kovin tuohon vanhaan roosaan, 

aavistuksen violetinpunaiseen sävyyn,

joista tuli mieleen mökkimme väri. 

Siirsin ompelukonepöydän kesäajaksi paraatipaikalle kuistin viereen

ja istutin orvokit tuohon jo kovasti patinoituneeseen betoniastiaan. 

Näitä vanhoja betonitöitä katsellessa ja kokoon kerätessä 

tuli taas mieleeni, 

josko tänä kesänä olisi uusien valujen aika. 

Nämä kun ovat niin mukavia ulkosisustusesineitä, 

kestäviä ja omannäköisiä. 

Kuvassa väri ei pääse aivan oikeuksiin,

mutta sävy ei ole ihan tavanomainen 

ja harvemmin saatavilla. 

Tämä ei kuulema kestä niin hyvin pakkasta, 

mutta otin nyt riskin; 

takatalveahan on luvattu. 

Ruukutin yhden orvokin keittiön pöydälle, 

että saan ihastella siitä 

tummasilmä orvokkia

ja pientä kultasydäntä. 

Ostin myös yhden sinisen orvokin 

sinisilmäisen poikamme muistolle. 

Käsittämätöntä, 

että maanantain 20.4. tulee 40 vuotta hänen syntymäpäivästään.

Sunnuntaiaamusta, 

jona hänen vuoden ja neljän kuukauden mittainen elämä sai alkunsa. 

Antton kulkee mukanamme elämänmakuisten päivien muistona 

ja elämämme enkelinä. 

Hänen paikkansa oli viime lauantainakin tyhjä juhlissa, 

mutta äidin ja isän sydämessä hän on aina. 

Kun onnittelin eilen pientä synttärisankaria sanoilla 

"onnea ja enkeleitä Sinulle pieni", 

 ne sanat riipaisivat jotenkin syvältä. 

Herkistivät. 

Vuoden ikäiset tuovat  usein mieleeni kipeiden päivien muiston.

Nämä pienet, vikkeläjalkaiset tarvitsevat paljon siipien havinaa päiviinsä. 

Sain kuin sainkin tämän toisen 🌻 -villatakin valmiiksi pari tuntia ennen juhlia. 

Kun pienen sisar puki takin tyttölöisen päälle, 

päivänsankari otti muutamat ensiaskeleensa. 

 Tein muuten tässä takissa nuo valkoiset osuudet no 3 virkkuukoukulla 

ja keltaiset sekä ruskeat 3,5 vahvuudella koukulla.

Sain näin vähän pienemmän koon kuin tässä serkun takissa oli, klik. 

Viikonlopussa oli orvokkien ja auringonkukkien lisäksi 

myös marjakukkia kakun päällä.

  

~~~~~~~

Kukkaisajatuksia päivääsi!