Nahkanpalaompelukset

Vanhat ikealaiset istuintyynyt 

olivat tulleet nuhruisiksi ja tiensä päähän. 

Olin haaveillut pitkään, että päällystäisin ne, 

mutta puuhaan alkaminen otti aikansa. 

Aurinko voimautti yhtenä keväisenä lauantaina 

ja levitin jemmasta löytyneet 

eri sävyiset ruskeat nahkapalaset esille.  

Leikkasin paloista tyynyn levyisiä soiroja, 

joita ompelin vieri viereen korituolien tyynyjen päällisiksi. 

Tyynyt tuntuivat aluksi kankeilta

ja mietin, oliko tämä ensinkään toimiva ratkaisu. 

Käytössä nahka on kuitenkin olestunut ja notkistunut.

Istuintyynyt istuvat nyt mukavasti korituoleihin. 

Nahkan väri ’mätsää’ kivasti sohvaan 

ja tuo tilan värimaailmaan yhtenäisyyttä. 

Sitten ne perinteiset 

ennen ja jälkeen-kuvat! 

Tyynyt saivat pitkästi käyttöikää lisää. 

Näissä tyynytissä ei nyt likakaan näy 

ja jos tahroja tulee, ne ovat toki helposti pyyhdittävissäkin.

🤎

Tämmöistä pientä valo sai aikaan minussa

ja minun kautta korituoleissa. 

Näistä ompeluksista olen kyllä iloinen! 

 

Orvokkeja ja auringonkukkia

Orvokki, kevään airut.

Siitä joka vuosi lähtee uuden kevään ja kesän kukkamaailma.

Ja mitä ihania sävyjä puutarhalla olikaan. 

Tykästyin niin kovin tuohon vanhaan roosaan, 

aavistuksen violetinpunaiseen sävyyn,

joista tuli mieleen mökkimme väri. 

Siirsin ompelukonepöydän kesäajaksi paraatipaikalle kuistin viereen

ja istutin orvokit tuohon jo kovasti patinoituneeseen betoniastiaan. 

Näitä vanhoja betonitöitä katsellessa ja kokoon kerätessä 

tuli taas mieleeni, 

josko tänä kesänä olisi uusien valujen aika. 

Nämä kun ovat niin mukavia ulkosisustusesineitä, 

kestäviä ja omannäköisiä. 

Kuvassa väri ei pääse aivan oikeuksiin,

mutta sävy ei ole ihan tavanomainen 

ja harvemmin saatavilla. 

Tämä ei kuulema kestä niin hyvin pakkasta, 

mutta otin nyt riskin; 

takatalveahan on luvattu. 

Ruukutin yhden orvokin keittiön pöydälle, 

että saan ihastella siitä 

tummasilmä orvokkia

ja pientä kultasydäntä. 

Ostin myös yhden sinisen orvokin 

sinisilmäisen poikamme muistolle. 

Käsittämätöntä, 

että maanantain 20.4. tulee 40 vuotta hänen syntymäpäivästään.

Sunnuntaiaamusta, 

jona hänen vuoden ja neljän kuukauden mittainen elämä sai alkunsa. 

Antton kulkee mukanamme elämänmakuisten päivien muistona 

ja elämämme enkelinä. 

Hänen paikkansa oli viime lauantainakin tyhjä juhlissa, 

mutta äidin ja isän sydämessä hän on aina. 

Kun onnittelin eilen pientä synttärisankaria sanoilla 

"onnea ja enkeleitä Sinulle pieni", 

 ne sanat riipaisivat jotenkin syvältä. 

Herkistivät. 

Vuoden ikäiset tuovat  usein mieleeni kipeiden päivien muiston.

Nämä pienet, vikkeläjalkaiset tarvitsevat paljon siipien havinaa päiviinsä. 

Sain kuin sainkin tämän toisen 🌻 -villatakin valmiiksi pari tuntia ennen juhlia. 

Kun pienen sisar puki takin tyttölöisen päälle, 

päivänsankari otti muutamat ensiaskeleensa. 

 Tein muuten tässä takissa nuo valkoiset osuudet no 3 virkkuukoukulla 

ja keltaiset sekä ruskeat 3,5 vahvuudella koukulla.

Sain näin vähän pienemmän koon kuin tässä serkun takissa oli, klik. 

Viikonlopussa oli orvokkien ja auringonkukkien lisäksi 

myös marjakukkia kakun päällä.

  

~~~~~~~

Kukkaisajatuksia päivääsi! 

Vuodet vierivät

 Elämä on 

aamuja ja iltoja, 

päivämääriä, 

kausia ja jaksoja, 

etappeja.

Se on suuri salaisuus, 

joka avautuu sivu sivulta,

päivä päivältä. 

Käsikirjoitus, 

joka toteutuu hiljalleen kappale kappaleelta. 

Tai melodia, joka kulkee

duurissa ja mollissa, 

hiljaisesti, nopeutuen ja rivakasti. 

Kuljemme päiviämme 

keväästä kevääseen, 

joulusta jouluun 

ja syntymäpäivät takovat vuosia mittariin. 

Tuttu elämänrytmi vie eteenpäin, 

päivät ja viikot soljuvat ja  

ajan kulku tuntuu välillä nopeutuneen; 

aina tuntuu olevan  maanantai ja perjantai.

Monta kertaa elämän tiimellyksessä 

tuntuu, että työn täyteisen päivät ei koskaan lopu. 

💚

Yhtäkkiä sitten vaan huomaamme, 

että joku meistä on saavuttanut etapin, 

kulkenut päivään,

joka avaa uuden näkymän, 

uuden elämänvaiheen. 

Järjestimme yllätysjuhlat syntymäpäiväsankarillemme.

Olimme ensin ajatelleet juhlia myöhemmin kesällä,

mutta oivalsimme, 

että kaikkea kaunista kannattaa tehdä silloin, kun on sen aika. 

Elämä on tässä ja nyt,

ohikiitävässä hetkessä. 

Se riemullinen hetki,

kun onnittelulaulu täytti tilan. 

Se näkymä, 

kun he, lapset, miniät ja vävyt, 

olivat siinä pöydän ympärillä liki toisiansa 

ja lähellä meitä. 

Se oli se iloinen yllätys, 

minkä halusimme antaa lahjaksi hänelle.

Ja se, 

että saimme olla hetken yhdessä 

ja ehkäpä sanoa niitä sanoja, 

jotka ovat arjessa jääneet sanomatta. 

💚

Onnea tähän hetkeen,

huomiseen

-jokaiseen nousevaan aamuun 

ja illan koitteeseen.

Olkapään yli

Kun olet kulkenut vihreitten vuosien vaellustien
katsot taaksesi.
Tähyilet tyyniä vesiä
hiljaisia metsiä
polkujen suloista rataa.
Katselet levollisesti
tuulisiinkin päiviin.
voittoihin ja tappioihin
ja huomaat:
ne olivat onnelliset vuodet.

-Maila Jyrinki-

💚

Olen kulkenut tämän viikon tuon yllätyksen järjestämisen 

ja  ihanan juhlapäivän jälkimainingeissa. 

En osaa sitä oikein edes sanoittaa.

mutta sen sanon, että juhlia kannattaa järjestää! 

 

Keltaista ja vihreää

Siivoilin äsken pääsiäisen pois. 

Totesin keltaisen ja vihreän olevan huhtikuun värit, 

jotka myös pääsiäinen  viitoittaa kotiin omalla perinteisellä tavallaan. 

Auringon keltainen 

ja ruohon vihreä.  

Näiden keväisten, visuaalisten mielikuvien avulla lapset usein 

opettelevat värien nimiä. 

Tämä maaliskuun lopun synttäreiden täyteläinen, 

keltaisten kukkien ja vihreiden oksien kimppu on ilahduttanut meitä 

pitkälle huhtikuuhun. 

 

Pirteän keltainen ruukkukrysanteemi näyttää olevan myös kestävä kukka

 ja tuovan sankarille onnea sekä iloa pitkään. 

Keltainen tyynynpäällinen sai jäädä vielä hetkeksi sohvan väripilkuksi.

 Toukokuulla lienee jo vaaleanpunaisten ajatuksen aika! 

Uskomattoman kestäviä ovat myös olleet myös nämä isot, hennonkeltaiset leikkoneilikat. 

Kimppu on kolmen viikon takainen 

ja kukat kukoistavat edelleen kauniisti. 

Tuo maljakon alla oleva kaunis liina on muuten taitavan siskoni nypläämä.

Se on sellainen käsityötaito, että jää minulta tekemättä. 

Vein rairuohot tänään pihalle. 

Mukava väripläjäys ja toivenäkymä vielä uinuvalle, kylmälle maalle. 

Toki, kun tarkasti katsoo,

niin huhtikuun vihreä jo orastaa, pilkistää maasta. 

Aamulla kaksi jänistä näytti näykkivän jotain sieltä. 

Ilahtuvatkohan ne mun ruohoterveisistä! 

Viherkasvit ovat virkistyneet valon myötä. 

Kultaköynnöskin venyttelee kasvuaan pitkin takan kylkeä. 

Vihreää, vehreää! 

Kasvua, kevättä! 

🍃💛🍃💛🍃

Osallistun tällä postauksella Kristiinan huhtikuiseen värihaasteeseen! 

 

Villatakki auringonkukkaneliöistä

 Pääsiäinen on mennyt tässä kotosalla kotoisten vieraiden seurassa. 

Sisarusten sekä serkusten elämänmakuinen talostelu on siivittänyt näitä päiviä

ja sisarukset ovat käyneet moikkaamassa pitkämatkalaisia täällä mummulassa. 

 Mummulan lelut on pölyytetty pohjia myöten 

ja täällä on ollut monenmoista leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Olemme herkutelleet perinteisillä pääsiäisherkuilla. 

Pääsiäismunajahtikin on ollut tällä kertaa usemman kerran.  

Pieni tyttö, toukokuussa vuoden täyttävä,

tuli myös käymään.  

Tytär laittoin kerrattain 

Pinterestin kuvan auringonkukkaneliötakista,

 josta innostuin. 

Takki valmistui sopivasti pääsiäisen alla 

ja nyt oli takin sovittamisen aika. 

Tämä oli kiva projekti. 🌻

Ruskea ja luonnonvalkoinen lanka ovat Nalle -lankaa, 

keltaiset terälehdet Seiska veikkaa. 

Takkiin meni 18 neliötä

ja muutama tovi pähkäilyä esim. tuon helman osalta. 

Mallikuvan takissa oli nappilista, 

mutta tytär halusi kiinnitykseen solmimisnauhat.  

Helman virkkasin pitkäpylväskimpuilla,

joita on myös neliöiden terälehdissä. 

Pieni on juuri viikolla ottanut ensiaskeleensa. 

Sovituskuvat ovat kyllä vauhdikkaita 

ja totesimme tyttären kanssa, että ihan mahdoton homma kuvata. 

Liike kuvaa sitä elämäniloa 

ja uteliaisuutta sekä malttamattomuutta, 

jota pienillä ja pienissä on.  

Minusta tästä tuli ihana 

ja tytärkin oli mielissään takista. 

Aurinkonkukka symboloi elinvoimaa, iloa 

ja nimensä mukaisesti aurinkoa sekä valoa. 

Se sopii ihanasti pienen vaatteeseen! 

  

Samaan syssyyn aloitin toisen takin virkkaamisen 

ensi viikolla vuoden täyttävälle pienelle, 

joka juhlitaan loppukuusta. 

Virkkuukoukku viuhuu nyt vilkkaasti! 

~~~~

Pääsiäinen jatkuu. 

Maa on vielä musta,

 elämä lepää roudan sylissä noustakseen

 auringon valon myötä oraaksi ja kasvuksi. 

Kevään iloa ja toivo kannattelee näitä päiviä. 

🍃☀️🍃

 

Makumuistoja

Pitkästä aikaa leivoin sitruunamuffinsseja. 

Niiden resepti on luotto-ohje nuoruudestani, 

70-80 lukujen taitteesta. 

Ne olivat silloin lempparileivonnaisia. 

Tuo alkuperäinen, käsin kirjoittamani ohje on kulkenut 

mukanani vuosikymmenet. 

Siihen liittyy paljon tunteita ja muistoja. 

Tänään meillä on hääpäivä

ja  täällä tuoksuu muffinssit. 

Yllätin entisen poikaystäväni eli 

nykyisen mieheni näillä sitruunaisilla herkuilla.

Sitruunamuffinssit

150 g margariinia/voita

2 dl sokeria

3 munaa

1,5 dl kermaa

3,5 dl vehnäjauhoja/gluteenittomia jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 sitruunan raastettu kuori

1 rkl sitruunamehua 

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.

Lisää jauhot taikinaan vuorotellen kerman ja sitruunan knassa. 

Pane taikina lusikalla pieniin paperivuokiin 

ja paista 225 assteessa 10-15 minuuttai.

Annoksesta tulee 24 muffinssia, 

jotka paistoin kahdella muffinssivuokapeltillä. 

Juomme kohta juhlakahvit 

ja makustelemme, 

vieläkö sieltä löytyy se tuttu 

rakkauden sivumaku. 

Kuvan pääsiäislauantaista on kuljettu yhteistä matkaa 43 vuotta.  

On ollut myötästä ja vastaista,

 onnea ja iloa,

täyteläisiä, elämänmakuisia päiviä, 

mutta myös huolen ja surun päiviä,

jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. 

Elämä on antanut ja ottanut. 

Tänään katsomme menneisiin päiviin ja 

yhteiseen matkaan kiitollisina

ja tuleviin toiveikkaina. 

💛

Mielessäni on soinut tänään Cuulaksen laulu

"Vuodet yhdessä". 

Vuodet yhdessä ja aamuinen kahvi, 

auringon valo

kodin voi kirkastaa.

myrskysateesta kun selvitä jaksaa 

rakkautta välillenne

kasvattaa. 

💛

 

Lastenrattaiden korjausompelua

Nuoret olivat ostaneet käytetyt Bugaboo donkey- rattaat, 

joiden istuinkankaissa oli jalkaosassa käytönjälkeä ja kulumaa. 

Lupasin katsoa, josko osaisin auttaa asiassa ja korjata ne. 

Istuinosien alareunat 

olivat saaneet vahvaa osumaa tai kulumaa.  

Kun näin tilanteen, ensimmäinen ajatus oli, 

ettei minun vanha Eva pysty tuohon. 

Toiseksi mietin, että millä korvaan ja korjaan rispaantuneen nauhan. 

Ompelukaapin jemma ei pettänyt tälläkään kertaa.  

Sieltä löytyi tuollainen musta, jämäkkä nauhanpätkä,

jonka nimeä en tiedä. 

Ratkoin rispaantuneen nauhan pois jalkaosan kulmia myöten 

ja suoristin alareunaa saksilla. 

Harvoin käytän harsimalankaa, 

mutta nyt harsin uuden nauhan tarkasti laitaan kiinni 

ja ompelin sitten nauhan paikoilleen tiheällä matalalla siksakilla. 

Näitä korjattavia istuinosia oli siis kaksi. 

Toinen tulee käyttöön toukokuisen synnyttyä. 

Miniä innoitti kirjaamaan tänne muistiin muutaman sanasen korjaamisesta. 

Tuumasi, että joku saattaa saada tästä vinkin ja oivalluksen vastaamaan touhuun. 

Nappasin "jälkeen"-kuvan muutaman päivän jälkeen korjaamisesta. 

Uusi nauha oli silloin jo koeajettu ja kevään kelillä testattu

sekä hyväksi havaittu. 

Täytyy sanoa, 

että vanha ompelukoneeni ja ompelukoneneulasetin vahvin neula 

eivät pettäneet nytkään. 

Ainut asia, mikä minua harmittaa oli, 

että olin laittanut tummansinisävyiset langat koneeseen

 ja sinisävyinen sauma pikkuisen häiritsee minua, 

mutta en lähtenyt tiuhaa siksakkia purkamaan. 

Nuorta äitiä ja isää moinen ei tuntunut hidastavan,

vaan olivat tyytyväisiä lopputulemaan. 

❤

Huikea homma kaikkinensa! 

He saivat hyvät rattaat edullisesti 

ja korjaaminen onnistui mukavasti kotikonstein. 

Onkohan muilla ollut samanlaista kulumaa ko. rattaiden kanssa? 

❤

Viikko on taas vierähtänyt "kässehtiessä". 

Viikonlopun iloa ja valoa Sinulle. 

Maaliskuun makupaloja

Repolainen kyseli blogissaan maaliskuun makuja. 

Minun ajatukset ovat jo täysillä 

keväässä ja lähestyvässä pääsiäisessä.  

Niin kuin joulun allakin, 

nyt  pääsiäisen lähestyessä on ollut ihana laitella keväisen juhlan tuntua 

hyvissä ajoin. 

Vanhat, perinteiset, 

vuodesta toiseen mukana kulkeneet koristeet on löytäneet taas paikkansa, 

Monilla niistä on oma tarinansa ja ne tuovat juhlaan omat muistonsa. 

Maaliskuu on siemenpussien aikaa. 

Olen edelleen päättänyt sivuuttaa reippaasti ko.hyllyt kukansiemenien osalta. 

Vihreää sen sijaan kasvatan ilokseni. 

Rairuoho ja maissi vihertävät jo. 

Tänään kylvin sinapinsiemeniä ja hernepussi on ostoslistalla. 

Naistenpäivän kimpun ruusut kuihtuivat, vihreät olivat voimissaan. 

Sujautin vihreiden keskellä tekohortensian 

ja sillä on paikottu kimppua ovelasti jo pitkään.

Helmilijat ovat osa minun kevättä ja maaliskuuta. 

Tänään istutin valkoisia helmililjoja tuikkukippoihin. 

Kun ne ovat kukkineet, 

annan sipuleiden levätä ja istutan ne myöhemmin kesällä kukkapenkkiin. 

Perennapenkistä nouseekin jo monen kevään kukkamuistot; 

niin pieniä keltaisia narsisseja kuin valkeita ja sinisiä helmililjoja. 

Vanhat kirppislöydöt ovat tänä vuonna ulkona pajunkissaoksissa. 

Kevät on edennyt vauhdilla ja 

tällä kertaa pajunkissaisia puskia löytyikin ihan mukavasti! 

Kierrätyskeskuksesta löytynyt nostalginen pääsiäiskoriste 

lähtee jossain vaiheessa mökille. 

Se sai väliaikaispaikan hyvään kasvuun lähteneen maissin viereltä. 

Mietin aina tätä kaktusta,

onko tämä joulu- vai pääsiäiskaktus. 

Se kukki nimittäin syksyllä ulkokauden jälkeen

ja nyt siinä on muutamia nuppuja. 

On niin tai näin,

kukinta on joka tapauksessa maaliskuun ilo. 

Näiden esineiden ja asioiden äärellä olen muistellut 

pääsiäisen aikoja, 

jolloin pääsiäiskoristeiden askarteleminen ja virpomavitsojen koristeleminen lasten kanssa 

sekä virpomavaatteiden etsiminen oli yksi merkittävä juttu tähän aikaan vuodesta. 

~~~~

Maaliskuu toi varhaisen kevään. 

Olen katsellut tantereita, 

että niitä olisi jo ihana haravoida. 

En kuitenkaan vielä ala siihen hommaan 

ja jostakin luin, 

että kannattaakin jättää "kuntta" vielä piipojen ja kasvien suojaksi. 

Kun eihän sitä vielä tiedä, 

jos kylmenevääkin on tiedossa, takatalveakin! 

~~~~

Siinäpä minun keväistä maaliskuuta.

Silmillä makusteltavaa tällä kertaa.

Mikä sinulle nousee päällimmäisenä maaliskuusta mieleen? 

Pienen kuvioneulepaita

 Olin kyllä välillä niin täynnä islantilaisten paitojen neulontaa, 

että taisin jo sanoa liki neljänkymmenen paidan neulomisen riittävän. 

Mutta vannomatta paras! 

Pienimmiltä puuttuivat kuviolliset neuleet, 

niin eiköhän mummu pyörtänyt ajatuksensa. 

Neuloin aikani kuluksi synttärilahjaksi pari vuotiaan kokoisen pikkuneuleen. 

Uudella innolla! 

Vielä on kolme neljä pientä paitaa aatoksissa 

-ainakin. 

Oli niin aurinkoinen ja keväinen päivä, 

kun otimme sovituskuvia neuleesta pienen lomalaisen kanssa 

ja viilletimme ns. vähissä vaatteissa pihalla. 

Linnun lauloivat lähimetsässä. 

Pienokainen jäi keskittyneenä kuuntelemaan niiden laulun liverrystä. 

 

Vaikka on kevät ja kohta kesäkin kolkuttelee ovella, 

villaiselle paidalle on käyttöä ympäri vuoden. 

Paidan hioihin laitoin resorin verran kasvunvaraa

siinä toivossa, että paita sopisi päälle ainakin seuraavan vuoden. 

Neuloin tämän paidan melkeinpä kokonaan sohvalla puoli-istuvassa asennossa. 

Siitä on muotoutunut minulle viime viikkoina hyvä työasento

 ja aikakaan ei ole tullut pitkäksi, kun on ollut tekemistä käsille. 

Kuvioneuleessa on lopulta oma viehätyksensä ja rytminsä.

Mukava oli palata tuttuun juttuun 

ja siirrellä silmuikoita sydämen ajatusten siivittämänä. 

Paidan yläosa on mallista "Kambur" ja 

hiojen sekä helmansuun kuvio mallista Tiira,

 jotka löytyvät kirjasta Islantilaisia neuleita. 

Lankoina Seitsemän veljestä -sävyt 

hiekka 060, ruskea 068 ja valkea 011.

Se on sitten taas viikonloppu! 

Omaa porukkaa on liikenteessä 

ja kohta kokoontumisajot täällä. 

Elämän äänet katkaisevat hetkeksi hiljaisuuden. 

Lintujen laulua ja auringon säteitä sinulle ja minulle! 

Palataan taas ensi viikolla. 

Risukranssi

Kevät,  

aina niin sykähdyttävä vuodenaika 

ja liikkeelle paneva voima. 

Taas on ihana laittaa talviset jutut sivuun 

ja tehdä tilalle keveämpää, keväistä. 

Yksi niistä on ovikranssi,

jonka päivittäminen tuli mieleen viikonloppuna. 

Olen kerännyt vanhoja kransseja vanhan pyörän tankoon ja pihapiiriin. 

Hoksasin, että voisin hyödyntää yhtä risukranssia 

kevätkranssini pohjana. 

Kierrätysajatus sai suupielet hymyyn; 

että risujakin voi kierrättää. 

Riipaisin tuulien tuivertamasta kranssista muutaman kerroksen risuja pois. 

Kieputin tilalle kotipihan riippakoivusta maahan tippuneita oksia. 

Kranssista tuli uuden veroinen

 ja säästyin aika monen risun kieputtamiselta.  

Ulko-ovemme on tumma  eli kranssiin piti saada kontrastia, 

valoa sekä ilmavuutta. 

Kiinnitin höyheniä Erikeeperillä sinne tänne oksien lomiin. 

Niistä sainkin kranssiin kivaa pääsiäisen tunnelmaa sekä keväistä teemaa.  

Tuli mukavasti omannäköinen tuulen- tai linnunpesä. 

Ripustin askartelujemmoista löytyneen puulinnun kranssin keskelle. 

Se kuulosti kuitenkin hakkaavan ovea sitä avatessa ja suljettaessa. 

Linnulla vai ilman?

Tuumasin asiaa päiväkävelyn verran. 

Tykkään muuten sanonnasta,

 että "hiljaa hyvä tulee, 

ajatellen aivan kaunista".  

Nuo sanat menevät jotensakin yksiin sanojen 

"hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". 

Pohdiskeleminen ja miettiminen sekä ajan antaminen tekemisille on hyvästä. 

Kiireellä ja hätiköimällä tulee "sutta ja sekundaa". 

"Mihinkä tässä on kiire valmiissa maailmassa!" 

Tällä postauksella osallistun 

Kristiinan maaliskuiseen haasteeseen, 

jossa kyseltiin sanontoja.

Lopputulema on "linnulla".

Siinä lintu on nyt pesässään 

ja keväinen kranssi on siinä! 

~~~~~~

Joko sinä olet laittanut keväisen kranssin kotisi oveen?

Entä pääsiäistä muuten? 

Täällä rairuoho on itänyt, 

vaikka pussissa oli parasta ennen aika mennyt vuosi sitten,

ja maissi pukkaa vahvaa orasta. 

Kevään tunnelma on vahvasti läsnä! 

💚