Marimekon kangasta eurolla

Töistä palatessa poikkesin kirppiksellä,

vaikka olisi tässä toki muutakin tekemistä ollut.

Löysin sieltä pirteän kankaan, verhokapan,

joka on ommeltu Marimekon kankaasta 'Atlas'. 

Ja niitä löytyi toinenkin. ;)

Kangas tuntui  sopivalta liinavärkiltä takakuistin pöydille.

Ja hintakin oli kohdillaan; yksi kappa maksoi euron.

Avasin saumat, pesasin ne ja äsken ompelin liinoiksi.

Jotenkin niin passelit ovat tuonne ulos. 

Ihania maanläheisiä värejä.

Ulkonakin on juhlaisen näköistä nyt! :)

Päiväni pieniä iloja siinä.
Osa.
Liina,
ystävän tuoma ruusu,
omenapuu täynnä nuppuja.

Hei taas!
On mentävä.
Keittiö kutsuu piirakan pakastajaa!

-Kaisu-

Kevään juhlan alla

Aurinkoinen sunnuntaipäivä on kaartumassa iltaan
ja maltan hetkeksi istahtaa tähän koneelle päivittämään viime viikon kuulumisia.

Kesä on tullut tännekin. On ollut lämpimiä, aurinkoisia päiviä ja ulkotyöt ovat arvatenkin houkutelleet. Eilen istutin mansikantaimia, joita kävin hakemassa  vietnamilaisen ystäväni palstalta.  Kohensin myös kivikkokukkapenkin ja laittelin muutamia ulkokukkia täällä kotona.
Äidiltäni saamani "maatiaisnarsissi" kukkii ensimmäistä kertaa täällä meillä.
Se on kulkenut lapsuudenkotini kukkapenkissä jo yli viisikymmenvuotisen taipaleen,
joten sitä voi hyvin sanoa perinnekasviksi. <3

 

Kävin myös hautausmaalla. Jotenkin niin sydämessä läikähti, kun näin lapsemme haudalla olevat Särkyneet sydämet täydessä kukassaan. Sieltä ne nousevat aina uuteen kevääseen kesään. Kaipauksen kukat, joiden eteen istutin hopealehtiä ja viivähdin hetken näiden muistojen äärellä.

 ~~~~~~~~~~~~

Monenmoisia kevään juhlia on jo tämän kodin kurkihirren alla vietetty ja nyt on valkolakin vuoro. Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä; jokainen jättää jäljen. Omien lakkiaisten juhlavalmistelut, juhlavaatteet ja lakkiaispäiväni muistot ovat tässä palanneet mieleeni ja mielessä viipyilleet.
 
Olen tässä leivoskellut pakastimeen suolasia ja makeita tarjottavia äitini neuvon mukaan "paljon kanssa pärjää". Leipomuksissa on jotain perinteistä, jotain uutta, jotain nuoren toivomaa. Toskakakku  ja arabialainen maustekakku olivat minun kodissani juhlakattauksen itseoikeutettuja  tarjottavia. Isäni tykkäsi "moskakakusta" niin kuin hän leikkisästi sitä kutsui ja  tämän juhlan aikaan haluan häntä sitä kautta muistaa.<3

Äitini kertoi, että minun lakkijaisiini oli tehty karjalanpiirakoita "sukulaisten leivinuunissa oikein urakalla". Minä puolestani olen tehnyt  niitä pienissä erissä sähköuunissa. :)  Aika työläitähän ne ovat, mutta siinä tehdessä on ollut aikaa ajatella tätä lasta, nuorta, kohta kotoa siivilleen lähtevää nuorta aikuista sekä niitä ihania ystäviä ja tuttuja, jotka todennäköisesti jakavat lauantaina juhlapäivän ilon kanssamme. Aikaa ajatella ja rypyttää...

 

Kaikki ei toki ole mennyt aivan niin kuin ajatus. Välillä on tullut maistijaisiakin ja se on hyvä sekin! :)

Tässä yksi maidoton, gluteeniton ja  lopulta vieläpä muodotonkin kakkuraasu! ;)

Tein ihanille työkavereilleni perjantaipalaveriin kuppikakun, joka sai kyllä kovasti tykkäyksiä. :) Kääretorttulevystä, mansikoista ja kermavaahdosta oli tämä herkku tehty 

-ja kukkia heille jokaiselle. 

Tämä on kyllä hyvä versio kakusta. 

Kätevä tehdä ja kyljettaminenkin onnistuu mukavasti, kun ei tarvitse kakun reunoja varoa. 

Intouduin tässä juhlahuumassa ompelemaankin pikkuisesti. 

Tein harmaasta pellavasta koriliinoja noiden pikkusuolasten suojaksi ja lämmikkeeksi! :)

Näistä pienistä jutuista tulee ne juhlat.

Positiivinen stressikin on hyvä liikkeelle paneva voima! 

Touhuamisen ja leipomusten välissä olen pyrkinyt käymään lenkilläkin.

 Siellä luonnon helmassa tarpoessa väsymys katoaa. 

Siellä ajatukset selviävät ja monta kertaa tulee aivan huikeita ajatuksia mieleen. 

Kuin uutena ihmisenä, piristyneenä ja luonnon kauneudesta voimaantuneena 

jaksaa taas alkaa uutta hommaa aloittaa.

 

Tässäpä minun kuulumiset tällä erää.

Ihanaa toukokuun viikkoa teille kaikille juhlia valmisteleville 

ja juhlia odottaville.

-Kaisu-

Pikkupizzojen pyörittelyä

Vuosia vuosia sitten poikani toi 4H -kerhosta pikkupizzojen ohjeen. Siitä tulikin sitten hänen bravuurinsa ja pienet pizzpyörykät ovat meillä nimettykin pojan nimen mukaan. 

Minäkin olen monet kerrat tehnyt tällä helpolla ohjeella  mieluisia, maistuvia, pehmeitä .pikkusuolasia niin arkeen kuin kodin juhliinkin.

Välillä näm pikkupizzat olivat aivan unohduksissa.
Nyt kevään juhlan tarjoilua miettiessämme juhlija itse toivoi näitä! <3
Innostuin näistä uudelleen, niin tykättyjä tuntuvat olevan.

Vuosikas pojanpoikakin pisteli  maistiaispizzan iltapuuron asemasta!
Näyttää siis maistuvan seuraavalle sukupolvellekin! <3

Pohja:

  250 g margariinia

9 dl hiivaleipäjauhoja

1,5 tl suolaa

3,5 dl maitoa tai vettä

50 g hiivaa 

Täyte:

pizzakuutioita tai-suikaleita 250-300 g

pizzamaustetta

ananasmurskaa tai -pieniä paloja

Nypi voi ja jauhot sekaisin.

Lisää suola sekä maito, johon hiiva on liotettu.

Sekoita taikina tasaiseksi. 

Jaa 30-40 osaan ja pyöritä niistä pikkupullia.

Anna pullien kihota.

Sekoita täytteen aineet astiaan.

Paina kohonneisiin pulliin syvennys esim. juomalasilla.

 (Voitele reunat munalla.)

Pane syvennykseen ketsuppia, täytettä ja juustoraastetta.

Paista 225 asteessa n.10 minuuttia.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Ohjeessa oli tuo 30, mutta minusta annoksesta tulee 40, niin ei tule liian paksuja.

Täytteen laittamiseen löysin sopivan mitan Tupperwaren tomusokerisihdistä.  

Sillä oli hyvä "kipata" sopiva annos kuhunkin pizzaan

ja sitten vaan ripottelin juustoa päälle. 

Tällaisilla leipomuksilla täällä on aloiteltu juhlavalmisteluja.

Parisataa pakkasessa.

Riittänee aluksi?

-Kaisu-

Piipahdus mökillä

Kevät tuntuu huristavan melkoista haipakkaa toukokuun loppua kohden.

Viikolla ei iltasin ehdi mökille piipahtamaan,
vaikkakin kilometrien puolesta se olisi aivan mahdollista.
 Illoille tuntuu olevan niin paljon kaikkea touhuamista ja menemistä täällä kotosallakin.

Eilen meillä oli onneksi  ns. tikusta asiaa ja oli pakko käydä mökillä. 

Sain nimittäin ilmaiseksi Facebookin kirppiksen kautta puutarhavadelmien taimia 

ja ne piti saada kiireesti maahan. 

Yhdessä puuhasteleminen työn touhussa on niin mukavaa yhdessäoloa 

ja oli niin terapeuttista upottaa kädet multaan. Varsinkin, 

kun sain laittaa multakerrokseen omasta mökkikompostista tullutta muhevaa multaa.

 Pieni pojan poika (3 v) oli aivan innoissaan mullasta löytyneistä perhosen toukista. 

Sitten kun toukka pyörähti hukkaan, 

hän tuumasi sen muuttuneen perhoseksi ja lentäneen pois! <3

 

Pitempäänkin olisin halunnut viivähtää, mutta se ei tällä kertaa ollut mahdollista.

Nappasin nämä muutamat kuvat kännykällä muistoksi tästä pikkuista vaille valmiista  vihreydestä! 

Kohta uskaltaa laittaa pelargoniat ajanpatinoimiin tonkkiin ja kesä on sitten täälläkin!

~~~~~~~~~~~~~~

Pieni hetki

-onnen tuokio!

Sitä se oli.

Joskus vähän  on paljon! <3 

 

Tupaan jäi odottava tunnelma.

Ehkä ensi viikonloppuna kerkeämme taas saunoakin ja nauttia täysin siemauksin mökkeilystä! 

Uudella innolla tavalliseen arkeen ja viikon haasteisiin!

Ehkäpä siellä on joku juhlainenkin ajatus tulossa...

-Kaisu- 

Rudolf Koivun lukukirja ja Tex Willereitä

Tänään oli kirppistelypäivä.

Kiertelin ja kaartelin monella kirpputorilla ja kierrätyskeskuksessakin kävin.

Yritin olla kriittisenä ostosteni suhteen!

Ja aikalailla onnistuinkin siinä. ;)

Kirppisreissusta tulikin lukemisien ostopäivä. :) Ostin kolmella eurolla Rudolf Koivun lukukirjan. Siinä on tuttuja tarinoita äitini aapisesta, joka taidettiin lukea loppuun minun lapsuudessa. Muistan nuo kertomukset ilmielävästi äidin lukemana. Ja nuo kuvat ovat piirtyneet vahvasti mieleeni. Niissä on jotain niin kaunista, niin herkkää. Niissä on niin paljon luontoa ja lapsen maailmaa; ihania pieniä yksityiskohtia, jotka pysähdyttävät tutkimaan kuvaa.

Erityisesti muistan runon "Lapsi on pipi". Sillä äiti lohdutti meitä pikkupotilaita ja se tulee usein itsekin sanottua lapsille ja lapsenmielisille. <3

Kettu Repolaisen ja kalaukon tarina on myös mukava tarina ukon hyväsydämisyydestä ja ketun oveluudesta. Taidanpa lukaista tämän kirjan vielä meidän pienimmille pojille, vaikka he ovatkin jo siirtyneet omiin iltalukemisiinsa. Nämä on niin kivoja perinnejuttuja, että näitä pitää kyllä vaalia.  Ja jos äidilläni ei ole tätä kirjaa tai vastaavaa, missä näitä tarinoita on, annan kirjan äidille muistoksi. 

Monta kertaa kirppislöydöt ovat kodin esineitä tai tulevat omaan tai lasten käyttöön. Tänään satsasin isään ja poikiin ostamalla pari vuosikertaa vanhempia Tex Willereitä.  :)  

Meidän vanhat Texit kun aikanaan tuhoutuivat mökin vesivahingossa. 

Tämän päivän nipuista toinen oli  mielenkiintoinen yllätys, sillä ne olivat  tulleet aikanaan edesmenneen Texin kääntäjän Renne Nikupaavolan nimellä ja osoitteella.  

Tämä kolmas ostos ei kyllä ole luettavaa, mutta toki kynttilän valossa voi lukea. :) Pieni kiusaus, jota eilen jo katselin kirppispöydässä. Kannatti nukkua yön yli; oli nimittäin halpunut euron yön aikaan. Tuo mansetti on irrotettavissa, joten tavallaan kaksi kynttilänjalkaa yhden hinnalla! ;)

Ruusun onneksi löytyi tuo kukkaruukku ja näin pääsi synttäriruusu isompaan astiaan.
 Toivon mukaan jaksaa kukkia pitkään.

Mukavaa loppuviikkoa.

Meillä sataa, sataa,,,

-Kaisu-

Kevättä katselemassa

 

"Kevään saan jo,

toisen kevään,

päivään yhä pitenevään,

helenevään aamuun herään.

Pienen ilonkukan terään

hyväin silmäin hymyilyllä

luotu onni sopii kyllä."

                       -Helvi Juvonen-    

Kevään katseleminen ja kevään etenemisestä iloitseminen on ihanan voimannuttavaa.  Kasvun ihme ja kauneuden nouseminen karusta maasta kevät kevään jälkeen puhuttelee. Sydän tuntuu pakahtuvan näistä pienistä ihanuuksista ja ihmeistä. Meren rannassa kävellessäni näin ensimmäiset rentukan kukat. Pienet, kainot, juuri puhjenneet keltaiset auringot siellä kiven kolossa, kuivan ruohotupsun lomassa. Ja pihatöitä lopetellessani löysin puupinon vierestä hennon, kauniin sinisen kukan, kevätvieraan nimeltänsä Skilla. Jostakin se sinne on kantautunut ja kulkeutunut tämän kevään iloksi! :) 

Meren rannassa kaksi lintua lipui aaltojen harjalla kevyesti, kiireettömästi. Näyttivän nauttivan toistensa seurasta ja uudesta keväästä. Tuli mieleen "lintulaulu", jossa toivotaan itsellekin linnun mieltä ja linnun huolettomuutta. Aloittaa päivä ilolla, luottavaisesti, murehtimatta turhasta.
Kevyt aalto liplatteli rantaa kohden. Ei silläkään tänään ollut  kiirettä, ei voimaa,  mutta siltikin rantahiekkaan ja meren pohjaan piirtyi aaltojen leikki. Tuli mieleen ajatus, että näin me kaikki jätämme jäljen omilla tekemisillämme -halusimme sitä tai emme.

Mökillä tuoksuu muokattu maa, mustat pellot valmiina kantamaan tämän vuoden sadon. Vuokralainen kylvää kohta siihen tämän vuoden viljan ja sen kasvua saamme seurata mökin pihapiiristä. Mustasta mullasta tuuleentuvaksi viljapelloksi kolmessa kuukaudessa on mukavaa seurattavaa.

Tätä luonnon heräämistä ja kasvun ihmettä ihmettelen mielessäni ja ääneenkin.

Kaikkea pientä, sievää, ihanaa

on luonto täynnänsä.

Sen näkeminen vaatii joskus aikaa, pysähtymistä ja jopa polvistumista. ;)

Kaunista keväistä keskiviikkoa!

Nautitaan ja iloitaan tästä hetkestä!

-Kaisu-

Tammiparketin hionta ja vahaus

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna
saimme vihdoin viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveemme ja suunnitelmamme
eli laitettua keittiö-olohuoneen-eteinen alueen lattian.

Lattiassa on talon alkuperäinen parketti vuodelta 1984.
Se hiottiin ja lakattiin viimeksi parikymmentä vuotta sitten
 ja silloinen remonttimies sanoi, että hiontavaraa ei enää ole.
Lattiassa näkyi todella elämän jäljet, kuluminen ja kolot.

 Ajoitimme remontin viikonloppuun ja mieheni lomaviikkoon,
jotta homma saatiin kunnialla läpivietyä.
Hiontapalvelun otimme Pohjois-Suomen Remonttipalvelusta, klik.
Hioja teki tarkkaa ja  hyvää työtä hyvillä koneilla.
Hiontakoneessa oli hyvä pölypussi, joten pölyä tuli ilokseni yllättävän vähän huoneeseen. 
Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus,
 jos joku työmiestä etsii tällaiseen hommaan tai muuhun remppahommaan.

 Olimme orietoituneet lattian maalaamiseen ja valinneet asiantuntijaystävän avustuksella maalikartasta Laasti-nimisen harmaan sävyn.
 Perjantaina iltapäivällä minulle alkoi tulla töihin kuvaviestejä huikean vaaleasta,
 kauniista, tasaisesta parketista ja kysymyksiä, kannattaako näin hienoa lattiaa maalata.

Pikapäätöksellä luovuimme maalista.
Sen jälkeen piti tehdä nopeita ratkaisuja, koska viikonloppu oli aikaa tälle projektille.
Meidän kaupungista ei löytynyt riittävästi  Osmocolorin valkovahaa
 ja yhtäkkiä huomasin meidän olevan matkalla lähikaupunkiin hakemaan sitä.  :)

Nopeita päätöksiä, joita piti sitten mökillä itsekseni ollessani pikkuisen jännittääkin.
Tuleeko hyvä, oliko sävy hyvä ja ennen kaikkea se haikailu,
olisiko pitänyt maalaamisesta pitää kiinni.
Valkovaha oli ollut aikalailla haastava työstettävä, mutta niin se vain lattiaan on saatu.



Vaikeuksien ja muuttujien kautta voittoon, sanoisin. Lattia hohtaa kilpaa auringon kanssa. Listatkin on laitettu ja parin viikon matottoman jakson jälkeen on jo matotkin lattialla. 


Olemme tosi tyytyväisiä lattian sävyyn ja siihen, että sitä ei maalattu.
Tammiparketti on aina tammiparketti ja tämä valkovaha teki siitä uudennäköisen.
Ja nuo paneelitkin on maalattu tässä kuvauksien välillä! :)

Iloista on tätä lattiaa nyt nihkeällä pyyhkiä.
Alkuviikosta laitetaan uudet laatat takan ja leivinuunin eteen.
Tai siis poika laittaa! <3
Sitten on tämä projekti finaalissa!

Mukavaa helluntai-iltaa ja  alkavaa viikkoa!

-Kaisu-

Talvehtinut pelargonia kukkii

Tänä perjantaina minua ilahduttaa kukkaan puhjennut pelargonia.

Olen innoissani, sillä ensimmäistä kertaa vein pelargoniat mökille, klik talvehtimaan

ja tämä on yksi niistä talvehtijoista.

 Tämä tuntuu nyt työvoitolta.

  

On ollut ihana seurata lehtien terhakoitumista, kukkavarren kasvua ja nyt nupun aukenemisesta.

Ja tuo valkea väri vihreyttä vasten on niin kaunis, niin puhdas.

Nämä valkeat pelargoniat näkivät ikkunalaudalla viime kesän auringon ja tuulen, 

sateen ja kylmenevät yöt.

Näissä kukissa tunnen vahvasti miten vuodenajat kulkevat kulkuaan 

ja elämä kulkee niissä mukana vahvana ja puhuttelevana.

Näissä kukissa pesiytyneenä viime kesän muistot

ja lehtiin koskiessani ilmaan nousee pelakuun lehden tuttu,

kesäinen tuoksu.
Äitini kukkien tuoksu. ❤

Niiden kanssa kuljen kohti uutta kesää.

Nauttien tästä hetkestä, kun kaikki ovat aavistuksen päästä valmiina.

Hiirenkorvaiset lehdet,

kevään kukkijat nupuissaan,

korsi kevyt, valoa kohti pyrkivä.

Viikonlopulle on luvattu sadetta.

Se on toki tarpeen

ja onneksi sateen jälkeen  paistaa taas päivä.

ruohot parkaisevat työntyessään

maan huokosista,

sade huuhtelee ja juottaa,

kirkas sade, vastasyntyneet ruohot

tuuli huokaisee, heinä

kumartaa, tunnistaa läsnäolon

nukkuu siitä lähtien rauhassa

vaikka olisi myrsky,

                  syksyyn asti

                                      -Rea Tiirola-Tyni-

Ihanaa viikonloppua!

-Kaisu-

Hyönteishotelleita rakentamassa

Äitienpäivän aattona oli sellainen olo, 

että tekisi mieli tehdä jotain kivaa ja ottaa vähän lunkimmin.

Aurinko paistoi ja shortseilla tarkeni mökin pihapiirissä.

Kun ei tullut mieleen muuta "älyvapaata" tekemistä, 

houkuttelin mieheni mukaan hyönteishotellitalkoisiin.  :)

 

Löysin mökiltä pari kivankokoista vanhaa puulaatikkoa, 

joista hotelli sai hyvät seinämät.

Mieheni teki katon ja väliseinät.

 Minä keskityin keräämään luonnosta materiaalia, joilla täytin huoneet.

Nyt on ötököillä varaa varata käpy-tai kaarnahuone taikka jäkälällä sisustettu kammari.

Sisustin hotellin huoneita myös angervon ontoista varsista leikkaamillani oksanpätkillä sekä koivuisilla puun pätkillä, joihin tehtiin reikiä.

Lapset hymähtelivät hyväntahtoisesti äidilleen ja isälleen. <3

On kuulema malliinsa mennyt.

Ennen ötököitä häädettiin ja nyt niitä haalitaan oikein ajatuksen kanssa pihapiiriin.

#######

Nukkekoti tai hyöteishotelli.
Pientä kivaa näpräämistä.

Tämä toukokuinen lauantai tarjosi mukavaa yhdessä touhuamista

 ja ajatuksille joutilasta aikaa lennellä luovasti ja päämäärättömästi tuulien teillä.

Kyllä siinä raavas mieskin ääneen loihe, että kaikkea sitä ihminen joutuu tekemään.  :)

Mutta oli kuiteskin aivan mielissään yhteisestä projektista,
kun hyönteisten uutta asuntoa pihapihlajaan ripustettiin. <3

 

Saapa nähdä onko hyöteisiä jonottamassa tänne,
kun seuraavan kerran mökille mennään.
Jos eivät tohdi kotiutua tuonne,
käyhän tämä kivasta pihakoristeestakin...

-Kaisu-

Äitienpäivänä

Toukokuun toinen sunnuntai.

Pöydällä runokirja,

äitienpäivälahja kymmenen vuoden takaa.
Täynnä säkeitä äitiydestä, sen ilosta ja sen kivustakin.

Sieltä löytyi ihania ajatuksia 

omalle äidille, 

itselleni,

nuorille äideille, tyttärelleni ja miniöilleni.

Kaikille naisille sukupolvien ketjussa.

Ensin kohtuna,

kehtona, lohtuna,

kylkenä, rintana,

suojapintana

tarjoten syliä. olkapäätä

astuen esiin, uhmaten säätä

pelkkänä korvana kuunnellen

arkea juhlaksi muunnellen.

Rahapussina, ruokkijana

apuna ymmärrys, katse ja sana,

emona poikasta vartijoiden

pelko taakkana hartioiden:

miten se pärjää omin voimin,

teinkö oikein, näin kun toimin?

Peittelemässä hyvään yöhön,

herättelemässä päivänä työhön,

asemilla saattelemassa,

satamissa odottelemassa

mummolasta palaajaa.

maailman ääriin halaajaa.

Se äskeinen linnunpoikanen

on tänään iso aikuinen.

Se lentää itse, sen siivet kantaa

kohti kutsuvaa taivaanrantaa!

Minä, äiti, nyt ilosta itken,

epäilyn kaiken itsestäin kitken

ja ylpeänä, itsekseni hiljaa sanon:

olen herättänyt hänessä elämänjanon.

-Paula Kokkonen-


Kolmaskymmeneskolmas äitienpäivä.
Monenlaisia hetkiä, päiviä ja vuosia on tähän matkaan mahtunut.
Iloa, vaivaa, onnea ja väsymystäkin.
 

Tänään on kuitenkin ollut hyvä olla kotona olevien
ja tervehtimään tulleiden lasten ja heidän perheiden kanssa.

Kauniita sanoja, muistamisia, helliä rutistuksia.
Ja vielä kerran -ainakin-
 pienimmäisen kouluaskartelut salaisessa pussissa ja ihana omatekoinen kortti. <3

Sain viettää mukavan yhdessäolon hetken kotimme kurkihirren alla.
Päällimmäisenä ilo ja kiitollisuus näistä rakkaista ihmisistä, joiden kanssa saan elämäni jakaa!
 <3

 Omalle äidilleni omistan Tuula Simolan säkeet

paljon on äideistä kirjoitettu runoja

paljon kauniita, lämpimiä sanoja

herkkiä rakkaita

koska ne on jo kirjoitettu

kirjoitan vain kaksi sanaa, äiti,

vain kaksi sanaa:

kiitos elämästä

Onnellista ja iloista juhlapäivän iltaa kaikille äideille!

-Kaisu-

Merenrantalenkillä

Tänään lenkeilin tässä kodin lähistöllä olevia merenrantaraitteja pitkin. Intervallijuoksua; juoksua ja valokuvausta kännykällä.  Sää helli ihanasti, aurinko paistoi, ei tuullut ja eka kertaa tarkenin hiattomalla paidalla ja juoksutakilla. Ja huikeat uudet lenkkarit siivittivät matkan tekoa. Askel oli kevyt ja onnellinen! :)

Nautin joka henkäyksellä tästä ihanasta vuodenajasta  ja näistä kotikaupungin lenkkimaisemista ja -reiteistä. Tässä muutama kuvamuisto tämän päiväiseltä lenkiltä.

Ihana mieli ja hyvä fiilis, että tuli taas lähdettyä. Leskenlehdet olivat jo iltatouhuissaan varjoisalla kohdalla. Siinä keräilivät keltaisia keväthameitaan siististi suppuun yön ajaksi. Nämä ihanat pienet kevätauringot. Uskollisesti nousevat ruohonkorsien ja harmauden seasta valoa ja aurinkoa kohti. Eivät suostu jäämään sinne piiloon eikä epätoivoon. Siinä on hyvä eteenpäin pyrkimisen malli kukkaiskielellä! :)

'Käännä kasvosi aurinkoon, varjot jäävät taaksesi." Semmoinen ajatuskin tuli mieleen tuolla juoksennellessa.

Levollista helatorstaita!

Kaisu