Virkatut sydämet

Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.

Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 

ja kun olemme yhdellä koolla, 

 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.

Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 

 sekä lähestyvään ystävänpäivään.

Virkkasin itselleni tuon

yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 

noin viisi senttiä korkean sydämen.

Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,

sellainen omannäköinen koru,

jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,

muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme

toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.

Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 

erikokoisia ja -värisiä sydämiä

monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,

jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.

Huopapalloja löysimme kauppareissulla

 Halpahallin askarteluosastolta.

Äitini virkkasi punaisen sydämen,

johon pujotettiin grillitikku. 

Siitä tuli kiva koriste viherkasville.

Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.

Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.

Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi

ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.

Tästä tuli kaunis hiuspidike.

"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi

äidin ruokapöydän kotoiset herkut,

yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,

ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,

 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,

siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,

mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.

Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,

jossa on läsnä yhteinen historiamme,

kaikenmoiset tapahtumat, 

sattumukset ja kömmähdykset,

mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.

Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.

Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,

joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!

Ompeluksia vastasyntyneiden teholle

Lapsenlapsen syntymän myötä mummukin on ollut vauvakuplassa

ja ajatukset kulkeneet paljon noissa kaikkein pienimmissä.

Ystäväni blogipäivitys muistutti minua myös vastasyntyneille tehtävistä ompeluksista.

Niitä on mukavaa ja palkitsevaa tehdä;

 ne tuovat paljon iloa pienten osastoilla.

Olen ommellut joskus 

vastasyntyneiden teho-osastolle nuppupeittoja.

Laitoin joululomalla tutulle hoitajalle viestiä,

josko heillä olisi pienten peittojen tarvetta.

Niitä osastolla kuulema on.

Sain vinkin peittojen sijaan ommella päänalusia,

joista heillä on uupelo.

Toiveena oli 25 x35 cm tai jopa 20 x 30 cm 

kankaiset päänaluset,

joissa olisi eriväriset kankaat 

vastakkain ilman mitään täytettä.

Niitä voidaan käyttää sävyihin passaavien peittojen kanssa.

Tyynyliinojen ja peittojen materiaalien on toivottu kestävän 60 asteista pesua.

Nyt mainittiin kangastoiveena trikoo,

joka on pehmeää vauvan ihoa vasten.

Käytin tyynyliinoihin jemmoistani löytyneitä puuvillakankaita. 

Valmiit ompelukset laitan tällä kertaa matkaan

pesemättä ja  silittämättä,

koska he laittavat ne siellä merkkaamisen jälkeen

kuitenkin pesuun.

Ompelin muutamia peitto-tyynyliina -settejä tähän tarkoitukseen saamistani trikookankaista.

Näissä trikoopeitossakin on kaksi kangasta saumurilla vastakkain ommeltuna

ja päältäpäin reunan ympäröivä viimeistelyommel.

Keskoskaapeissa on kuulema niin lämmin,

että pienet tarkenisivat olla siellä ilman peittoakin.

Peiton tehtävä onkin tuoda kohtumaista turvaa 

pienen kehon ympärille.

Trikookangas onkin  siihen tarkoitukseen ja tunteeseen 

ihanan pehmoinen ja ihoa myötäilevä materiaali.

Minusta on niin ihastuttava ja arvostettava  ajatus,

että hoitajat haluavat petata hoitojen ja huolehtimisen välillä

kaikkein pienimmille kauniit hoitosijat.

Kauniit, värikkäät kuosit tuovat varmasti paljon iloa myös vauvojen vanhemmille 

ja työympäristöön.

💞

Monet ihmiset tykkäävät tehdä käsitöitä ja ovat ottaneet töidensä kohteeksi nämä kaikkein pienimmät.

Asian tiimoilta löytyy ryhmiä mm. Facebookissa.

Olen yhden ryhmän "välikätenä"  

ja toimitan minulle tuotuja käsitöitä OYSin pienten osastoille.

Mieleeni nousee eräs vanha rouva.

Useasti olen hämmästellyt hänen 

kauniisti neulomia,

pestyjä, silitettyjä

 -ja pakastettujakin-

 nuttuja, sukkia ja lakkeja.

Kokonaisia settejä.

Kerrattain hän oli tehnyt pussillisen

lonkeroita, sellaisia virkattuja, värikkäitä "mustekaloja"

joiden tarkoituksena on olla pienten käsille tarttumakohteena letkujen sijaan.

Hän on kertonut minulle siitä,

miten hänen ainut lapsenlapsensa on 

elämänsä hetkillä ollut tehohoidossa.

Hyvästä hoivasta ja kiitollisuudesta hänelle on tullut halua tehdä oma osansa

pienten ensipäiviin 

-ja heidän vanhempien iloksi ja kannatteluksi.

Siihen kokemukseen on helppo samaistua 

ja silloin tällöin kaivaa kankaat esille.

💞

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin tällä kertaa.

Kiva olisi kuulla, 

oletko ehkä ollut mukana näissä ’talkoissa’

tai ehkäpä saanut iloa lahjoitetuista käsitöistä.

 

Diy kestoliivinsuojat

Eipä tullut ommeltua näitä vauva-aikoina itselleni

ja nyt mummuna sain tehdä näitä.

Onneksi nykyään puhaltavat ekologisten ajatusten tuulet 

kertakäyttökulttuuria vastaan

ja innostavat tällaisten tekemiseen.

Joululoman päätteeksi googlettelin sanoja 

"diy pestävät liivinsuojat".

Minulla oli suunnitelmissa 

mieluisaa ja tähdellistä ommeltavaa.

Monet olivat käyttäneet  kestoliivinsuojissa pul -kangasta,

jota minulta ei löytynyt.

Halusin arvatenkin ommella pikaisesti

 ja päädyin kotoa löytyviin materiaaleihin,

joista ommella surruutin saumurilla suojia.

Näiden tekeminen oli näppärää ja huoletonta 

helpon kaavan ja värkkien edullisuuden ansiosta.

Paljon ei voinut mennä vikaan! :)

Pestävien liivinsuojien ompeluun tarvitsin

trikookangasta

harso- ja froteekangasta

napakkaa puuvillakangasta

cd levyn, jolla piirsin pahville ympyrän

sakset

nuppineuloja

saumurin (tai toki ompelukoneellakin onnistuu)

Kiinnitin ympyrät nuppineuloilla kiinni toisiinsa.

Ihoa vasten tuli trikoo,

välikerrokseen joko harsoa pari kerrosta tai froteinen ympyrä 

ja uloin kerros puuvillaa.

Yhdenlainen hampurilaismalli tämäkin!

Valitsin vaaleita kankaita,

Ne voi pestä huolettomasti vauvan valkopyykin seassa.

Tämä oli mieluisaa touhua monella tapaa:

Ompeleminen on mukavaa,
kun löytyy vaan jotakin (helppoa) ommeltavaa.

Toisaalta on kiva penkaista tilkkukoppaa
ja saada sieltä kangasta kiertoon.

Kolmanneksi tykkään kierrätysajatuksesta.
Vanha paksu pyyheliina sai vielä jatkopestin
ja ulkonaisesti parhaat päivänsä nähnyt harsoliina 

sai vielä uuden tehtävän
vauvan tuoksuisessa kodissa.

Ja sitten tietenkin ekologisuus ja käyttömukavuus 

ovat myös todella merkityksellisiä asioita.

Soitin äsken tyttärelle ja kyselin käyttökokemuksia.

Nämä "kotikutoiset" liivinsuojat ovat olleet 

kuulema toimivia.

Tulikin mieleen, 

että tällainen diy -paketti voisi olla yksi kiva lisä 

babyshower-pakettiin

tai lahja äidille. 

♥

Tilkuista ompelin lomalla myös vähän isompiakin vauvajuttuja.

Niistä kirjoittelen toisella kertaa. 

 

Perjantai-illan peilailuja

Perjantai ja 13. päivä.

Nuutin päivä.

Eletään keskitalven selätyksen aikoja.

Olemme saaneet kokea poikkeuksellisa talvisäitä 

runsaiden lumisateiden jälkeen, 

kun vettä on satanut reilumman jälkeen ja 

mittari on noussut lämpöasteiden puolelle.

On siis ilmoja pidellyt,

mutta on ollut viime viikkoina  kyllä monenlaista tunnelmaakin 

oman mielen sopukoissa.

Joulun alla tuli kahdelta ystävältä viesti vakavasta sairaudesta

ja nyt tällä viikolla läheinen on kokenut 

voimakasta akuuttia kipua.

Sairaus pysäyttää aina.

Kipu puhuttelee.

Väistämättä näissä hetkissä mieleen nousee sanat  

"terveys on lahja".

Tänään ei löytynyt perjantain puhtia

eikä siivouksen intoa.

Onneksi  viikko sitten oli.

Katselin joulunajan jälkeistä kotia.

Sieltä täältä pilkistää vielä jotain punaista,

joulun lämmintä muistoa

sekä talvisia kuusia.

Kuusen purkamisen jälkeen innostuin pitkästä aikaa

möbleeraamaan tilaa

vaihtamalla muutaman huonekalun paikkaa.

Huone näyttää aivan eriltä,

kuin uudelta.

Sohvalla istuessani mietin miten ajatuksetkin saavat välillä

erilaisia syvyyksiä ja laajuuksia;

peilailemme asioita 

eri tilanteissa eri kanteilta,

eri lähtökohdista.

Jokin asia pysäyttää ja laittaa ajatukset uuteen tärkeysjärjestykseen

ja nurinat sikseen.

Syksyllä olin tosi harmissani olkapääni loukkaantumisesta.

Tänään pitkältä tuntunut ja tuntuva toipuminen näyttäytyy

ystävien sairastumisien rinnalla pienelle vaivalle.

Minun vaivani korjaantuu ajallaan 

-tai sitten leikkauksella.

Elämä tuo mukanaan ajoittain elämän ilon rinnalle 

miksi -kysymyksiä, joille ei tunnu löytyvän vastausta ja 

sairauden myötä pelkoakin.

Elämä on iloa ja huolia,

valoja ja varjoja,

kuplia ja kulmia,

pyöreyttä ja kantikkuutta.

Elämän kuuluu olla kaikkea sitä,

ollakseen täydellinen,

puhutteleva

ja aina yhtä yllättävä.

Elämä on kuin tuulessa lepattava liekki.

Äitini tuoma jouluinen Amaryllis kukoistaa vielä täydellisessä kukkaloistossaan.

Olen malttanut olla kastelematta sitä

ja se avasi melkein kaikki kaikki kolmen vanan

kukkaset yhtäaikaa.

Se oli kuin punainen kukkamätäs

-vielä hetken.

Kohta kukat lakastuvat,

kukkien kauneus katoaa .

Jäljelle jää kaikkensa antaneet kukka vanat

ja sipuli,

uuden elämän tyyssija.

Onnistuisinkohan kukittamaan tuon kukan vielä uudelleen?

Näiden perjantai-illan hajanaisten ajatusten 

ja peilailujen myötä

toivottelen sinulle 

levollista viikonloppua.

❤️

 

Neule kuin triojäätelö

Lapsenlapseni pyysi minua neulomaan hänellekin villapaidan,

 kun aikanaan aloittelin tätä paitojen neulomista.

Kovin malttavainen hän on ollut.

Tein ensin aikuisten paidat,

lähemmäs kolmekymmentä ennen näitä pienten paitoja.

Välillä vaivihkaa lapsenlapsi on kysäissyt varovasti, 

joko kohta.

Ja nyt oli hänen vuoronsa.

Olen nimittäin luvannut neuloa pikkuhiljaa

 paitatoiveen esittäneille lapsenlapsille.

Niin tutöiltä kuin pojilta on tullut tosi 

hellyttäviä kuiskauksia ja paitatoivesanoituksia 

sekä väritoivomuksia.

Ja muutenkin on kehkeytynyt mukavia jutteloita paidan neulomisen tiimoilta.

Nämä paidat ovat nyt "in".

Kun aikuisillakin -ja monilla kavereillakin -on islantilainen neule

pienetkin haluavat samanmoisen.

Eikä se hassumpi toive olekaan!

Tämä vuoden vaihteessa neulomani paita on sävyiltään kuin triojäätelö.

Tein sen esikouluikäisten tyttölöisen toiveesta sellaisesta langasta,

 joka ei kutittaisi ja toiveena oli "vaaleanpunaista ainakin".

Valitsin Seitsemän veljestä-langan sävyistä

ruskean, 068 metsäsieni

vaaleanpunaisen, 505 silkkiyrtti ja

luonnonvalkoinen 010.

Mallina neuleessa on Islantilaisia neuleita-kirjan Tiira.

Paidasta tuli toiveen mukaan pehmeä.

Sellainen pienen tytön käyttöpaita,

jota voi tarvittaessa pesaista vähän huolettomammin 

kuin esimerkiksiLettlopp-paitaa.

Vaaleanpunaista lankaa jäi

ja lähdín kutomaan siitä kaksinkertaisena pipoa.

Mutta kuinka ollakaan,

se ei  riittänytkään ja jouduin hakemaan uuden kerän.

Yritin sellaista "kaikki lanka käyttöön" -jatkojalostusta

ja kuitenki minulle jäi lankaa se uusi pieni nökkönen.

Sen ja muutaman muun lankakerän laitan villalankapussiin,

 jonka annan huomenna ukrainalaiselle naiselle.

Hän haluaa kutoa lapasia oman maansa miehille sinne kylmiin taistelutehtäviin.

Kuulema kaikenväriset langat käy.

Vaaleanpunainen vieköön sinne lämpöisiä ajatuksia ja toivoa.

Tänään tosi kylmä ilma ja samaa luvassa huomiseksi;

 tuulee navakasti ja lunta sataa.

Käyn vielä nakkaamassa paidan Almalle, 

että hän saa laittaa sen huomenna päälle.

Sen verran laitoin muuten kierrätystä mukaan, 

että tupsun nappasin omasta pipostani.

Huomenna minä avaan pitkän joululoman jälkeen työn ovia

ja lapset palailevat kouluun.

Siitä se paluu arkeen taas alkaa! 

 

Blogini luetuimmat postaukset viime vuonna

Loppuvuosi ja alkuvuoden päivät ovat oivaa aikaa 

erilaisten tarkastelujen, ynnäysten ja suunnitelmien tekemiselle.

Tässä blogiharrastuksessakin on mielenkiintoista välillä katso taaksepäin

ja kurkata sitä, mistä ihmiset tykkää, mitä he lukevat ja 

millaiset aihepiirit heitä kiinnostavat.

Vaikka tokikin edelleen kirjoittelen tänne

 minulle tärkeitä tapahtumia ja tekemisiä,

arkisia asioita ja iloa tuottaneita hetkiä

muistoksi itselleni ja perheelleni.

Arkea, juhlaa, arjen juhlaa 

ovat edelleen kantavat ajatukset

tänne kirjoitellessani.

 

Kurkkasin blogini ilmestymisen ajalta viisi luetuinta postausta

ja ne olivat seuraavat:

Tiiliseinän ja tulisijojen maalaaminen

Kodin laittaminen  ja kunnostaminen ovat varmaankin kestoaiheita,

joista ihmiset hakevat tietoa Googlen kautta.

Takan ja leivinuunin maalausprojekti kuuluvat siihen luokkaan

ja täytyy sanoa, että tuo Muuri -maali on ollut kyllä hyvä valinta.

Pinta ei ole kellastunut!

Pyhäinpäivän runoja

Tämä päivä ja tämän päivän ajatukset koskettavat meitä jokaista jollakin tapaa.

Siihen haetaan sanoja, lohdutusta,

joita runot antavat.

Ihana, että tämä postaus on ollut tykätty.

Niin kipeä, kun se aiheena onkin.

Huovutetut lapaset lettlopista

Tämän jaoin jossakin käsityöryhmässä ja selittänee 

tykkäysten ja lukemisien määrän.

Itsekin olen löytänyt paljon mukavia vinkkejä ja juttuja netin ihmeellisestä maailmasta

ja on mukava laittaa omat hyvät löydöt myös jakoon.

Itsenäisyyspäivän runo

Itsenäisyys-aiheena on noussut vuoden aikana arvoon arvaamattomaan

ja siihen liittyen on tullut paljon uusia kauniita sanoituksia ja runoja.

Ja oman kotikaupungin kaupungin kauneus on jotain sellaista,

mitä myös on iloa jakaa omissa päivityksissä.

Maailma jääkukkien takana

Tämä laulu.

Niin kaunis yhä uudelleen,

joulusta jouluun.

Jokainen tulkitsee sanoja omalla tavallaan,

minun tulkinta on tuossa reilun neljän vuoden takaa

ja edelleen on helppo yhtyä kirjoittamiini sanoihin.

Maailmassa on paljon kauneutta ja 

ympärillämme monenlaisia pysäyttäviä yksityiskohtia.

Me olemme myös tärkeitä toisillemme.

Tänä aamuna luin Maaret Kallion pysäyttävän päivityksen siitä.

 mitä me yksilöinä merkitsemme toisillemme.

"Yhteinen turva on yksilön turva.

Me on aina suurempi kuin minä."

Tuo viimeinen lainalause sopinee myös tähän blogiharrastukseen,

että jaettu ilo on kaksinkertainen.

Se ei ole keneltäkään pois, jos minä jaan omaani.

Onnellista ja kaikin tavoin ihanaa uutta vuotta.

Mukava, jos kuljette edelleenkin mukana täällä Tauvonpaikassa.

Kiva olisi lukea teidän mielipiteitä ja ajatuksia aihepiireistä!

Nyt jatkan vapaapäivääni ja lähden liikkumaan! 

Vastasyntyneen romperit

Kun pieni poika ilmoitteli tuloaikeistaan lasketun päivän aattona,

nuori pari lähti joulunvietosta nopsasti kotiapäin ja 

minä aloitin pienten villaisten pöksyjen neulomisen.

Siinä hetkessä tuntui, 

että minulla oli oltava jotakin mihin voin purkaa oman jännitykseni

ja myötäelämisen tunteet.

Hiljaiset huokaukset ja pyynnöt,

että kaikki menisi synnytyksessä hyvin.

Tytär on haaveillut vauvalleen tällaisista villaisista shortseista eli rompereista.

En löytänyt siihen saumaan hänen laittamaansa ohjelinkkiä ja

päätin tehdä pöksykät "omasta päästä".

Pääasia, että oli jotakin tekemistä ja ajattelemista.

Loin Nalle -langasta 84 silmukkaa vyötäröön

ja siitä se lähti.

Pöksyistä tuli  tällaiset somat ja pikkuruiset,

jollaiset vastasyntyneellä kuuluukin olla.

Ja oli niissä oikeasti vielä kasvunvaraakin!

Piipahdimme sunnuntai-iltan kurkkaamassa pientä perhettä

ja nuuskimassa vauvan tuoksua.

Täytyy sanoa, että aina vauva on yhtä suuri ihme;

pieni ja täydellinen, 

hellyttävä ja herkistävä.

🤎

"Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 

tuoksu,

varren pehmeys,

ihon helmiäinen,

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat."

🤎

Vein pienelle noiden pöksyjen lisäksi jo perinteeksi tulleet lahjat,

 pehmoisen pupun 

sekä helmineuleisen, pellavanvärisen villapeiton.

Täällä  näkyy kuvia yhdestä peitosta, kun kuva jäi nyt ottamatta, klik.

Tuo pipo on vauvan äidin neulomana

ja hyödynnin siitä jääneen lankakerän jämän tähän neuleeseeni.

Mummun ja papan olo on onnellinen ja huojentunut,

kun kaikki meni niin hienosti finaaliin.

Oli ihana nähdä nuo rakkaat ihmiset.

Kahdesta oli tullut kolme,

pieni perhe.

🤎

Hän on tullut, kuoriutunut

kuin untuvalintu

valkean maan oksille,

rakastavien käsien keinuun.

Siinä hän

värisevänä, varjosta valoon lentäneenä

lapsi, enkeli.

 -Annika Koivukangas-