Tänään on ollut syysloman leppoinen lauantai tässä kotosalla.
On kuulunut pienten ja isompien poikien askelten ääniä.
On ollut mukavia hetkiä lautapelien ja lasten leikkien äärellä.
Lumihiutaleiden myötä pikkuinen on laulellut ihanan kuuloista laulua
"lunta sattaa, lunta sattaa, nyt talvi jo on".
Lapsen ilo tarttuu!
Ensimmäiset lumihiutaleet ovat aina omalla tavallaan merkittäviä.
Niissä on kaivattua valoa ja ne saattelevat meitä talvea sekä joulua kohti.
Olen sytytellyt kynttilöitä,
jotka ovat välillä sammuneet pienten puhalteluun ja puhkumiseen.
Nyt sovimme, että tuo syksyn keltainen kynttilä saa palaa rauhassa
tuossa mummun uudessa kynttilänjalassa.
Että saadaan se pikkuhiljaa pois näkyviltä,
kun talvi eittämättä tulee ja toisenväristen kynttilöiden aika.
Löysin paikallisesta Halpa-Hallista
tuon kivan, marmorisävyisen kukkaruukun ja lautasen.
Niistä ja kotoa somisteeksi löytyneistä puunsävyisistä helmistä kokosin
kuvissa näkyvän kynttilänjalan.
Liimasin lautasen pikaliimalla ruukkuun kiinni
ja helmet pujotin pyöreään kuminauhaan, solmin ja
solmun piilotin helmen sisään.
Tämä idea on jäänyt mieleeni somen sivuilta
ja sen muistan, että lautasen kuului olla isompi kuin ruukun yläosan halkaisija.
Minun lautanen on sentin leveämpi.
Ja minusta tästä askartelemuksesta tuli kaunis!
Oisko tässä lahjaideaa tuliaislahjaksi tai vaikkapa joulupakettiin?
Tästä tuli tällainen rouhea, aarikkamainen esine,
joka käy kynttilän lisäksi korokkeeksi myö pienelle viherkasville,
vaikkapa lankaköynnökselle.
Ensi yönä on sitten taas edessä kellon siirto talviaikaan.
Talvi on näköjään päivän sana!
Mukavaa lokakuun loppua Sinulle!