Uusien perunoiden kaveriksi

Tulipa tässä mieleeni uusien perunoiden aikaan jakaa teille 

tämä nopea, hyvä ja sopivan suolainen  'kyytipoika', 

joka valmistuu kätevästi niin kotona, mökillä, asuntovaunussa kuin retkelläkin. 

Saimme tätä mieheni kanssa ensimmäisen kerran vuosia, vuosikymmeniä sitten retkiolosuhteissa ja tämä on jäänyt meidän kesäruokamenuun. 😊

Ja tämä maistuu yllättävästi niin pienille kuin isoillekin.

Ohje lyhykäisyydessään:

Purkkilihasta, kotoisasti 'nötkötistä' leikataan kuutioita,

 jotka käristetään paistinpannulla.

Päälle lorautetaan vettä  ja kiehautetaan;

 kätevä kastike oli valmis. 

Ison pojan annos. <3

Tuolla eväällä kyllä jaksaa eikä tule hiuka! 

-Kaisu-

20. mökkijuhannus

Niin mennä hurahti ohi keskikesän juhla.

Ihanan leppoisissa ja mukavissa merkeissä mökin ja luonnon rauhassa

oman perheen kanssa.

Siellä ollessa monen monta kertaa juttelimme menneistä juhannuksista 

ja  mökin sekä meidän mökkiläisten elämänkaaresta.

Ajatus palasi useasti kesään 1996, 

jolloin saimme viettää juhannuksen asuntovaunussa tulevan mökkimme pihassa. Sää oli silloin sateinen ja kylmä, sääskiä oli valtavasti. Päällimmäisenä muistan kuitenkin lasten ilon ja elämisen vapauden heidän siellä keksiessä ihania leikkejä. Sen tunteen vahvistumisen, että tarvitsemme tällaisen touhupaikan kaupunkikotimme vastapainoksi.

Lueskelimme viikonloppuna vanhoja mökkipäiväkirjoja juhannuksien osalta.
Siellä oli kirjattuna lämpöä ja hellettäkin, mutta yllättävän usein tämä keskikesän juhla on ollut epävakainen, jopa kylmäkin.

Ostimme mökin  perikunnalta. Se oli  vanhan rouvan jäljiltä siinä muodossa, kun hän sairaalareissulle lähtiessään sen oli sen jättänyt. Ompelus siinä pöydän kulmalla!

Puhdistimme taloa ison vaihtolavan verran ja poltimme osan. Työtä ja touhua piisasi, mutta sitä myöten mökki alkoi muovautua meidän näköseksi. Elämä hymyili ja välillä tuli toki väsymystäkin. Suurin väsymys ja vastatuuli oli vesivahinko, joka tuhosi koko vanhan 50 luvun talon sisältä ja myös  osan vanhoista huonekaluista. Silloin tuntui, että mikä on tämän kaiken tarkoitus!

Jälkeenpäin se 2000 luvun alku on näyttäytynyt pelkkänä hyvänä vastoinkäymisenä. Talo purettiin niin, että pystyyn jäi  vain hirsiseinät ja peltikatto niiden suojaksi. Kaikki tehtiin uudestaan vanhaa kunnioittaen ja nyt meidän on hyvä siellä mökkeillä ilman "vanhan hajua".

 Mökille lähteminen ja varustautuminen  aikanaan pienten kanssa oli oma lukunsa, johon vähitellen oppi. Vesi ja sähkö ovat  kuitenkin olleet ehdottoman tärkeitä ruokahuollon takia. Mökillä meillä on myös  yhdenä helpotuksena varavaatekaappi kierrätysvaatteista, joita voi nakata käytön jälkeen huoletta pois. Lapsista se on jännittävä muistojen kaappi, koska ne ovat meidän omia pikkureikäisiä, muotonsa ja muotinsa menettäneitä  vaatteita.

Paljon on ehtinyt tapahtua myös mökkeilijöiden elämässä. Lasten vartuttua on heillä  ollut vaihtelevaa intoa lähtemiseen ja välillä on ollut patistamistakin. <3 Välillä on tehty enemmän iltareissuja, kun kotona olevia ei ole voinut vielä itsekseen jättää. Mökkeily on elänyt lasten kasvun  ja iän sekä voimavarojen mukaan.

Tällä kertaa meillä oli nuorimmat pojat kavereineen mukana ja he arvatenkin pelasivat, uivat ja touhusivat itsekseen.  Kaverit ovatkin huippu motivaattoreja mökkeilyyn ja sitä myöten moni asia sujuu helpommin ja itse pääsee monella tapaa helpommalla.  :)  Vartuttuaan lapset  kavereineen ovat istuneet iltaa mökillä ja saunoneet siellä. Mökki näyttäytyy erilaisena eri ikäisille ja eri elämän vaiheissa. Jokaisella on sieltä omanlaisensa muistot.

Tänä juhannuksena  meillä oli ruhtinaallisesti aikaa olla yhdessä ja itsekseen. Kävimme kulkemassa aivan uusia lenkkipolkuja luonnossa ja lueskelimme. Minä keräilin kukkia ja ihastelin niitä. Oli kiireetöntä ja voimaannuttavaa! <3

Tänään mökillä piipahti yksinäinen mies. Siinä istuessaan hän kertoi omaa tarinaansa; ei ole enää vaimoa, tyttö kaukana eikä ole oikein muitakaan läheisiä.
 Sanoi, että teidän on hyvä täällä yhdessä touhuta.
Niinpä! Siinä sitä onkin läksyä nähdä tämän hetken ilo ja onni; se miten hyvin asiat ovat ja iloita pienestäkin. Siitä, millä mallilla asiat ovat nyt  -eikä huomenna!

Niin kuihtui tämän juhannuksen ruusut,
mutta onnelliset muistot jäivät mieleen ja mökkikirjaan! <3
Tästä onkin ihana jatkaa kesälomalla kohti uusia suunnitelmia ja ihania päiviä!

Aurinkoista kesäkuun loppua! 

-Kaisu-

Juhannuksen aikaan

Keskikesä käsillä.

Yötön yö ja luonnon täyteläinen kauneus.

Toiset alkoivat jo elpymään.

Kävivät yön levolle päivän tekemisistä väsyneinä.

Minä en malta.

Valo valvottaa ja tunne siitä, että minulla on nyt loma.  

Käyskentelin kesäillassa, 

pihapiirissä.

Nautin hetkestä.

Käki kukkui ja pääsky lensi pesäänsä.

Tunsin täydellisesti,

että kesäyön on onni omanani..

Taivaalle kertyvät tummat pilvetkään eivät laannuttaneet  minun kesämieltäni.

Jospa huomenna kuitenkin olisi poutainen juhannusaatto!

Kuvien myötä toivotan 

levollista ja leppoisaa juhannusta kaikille blogini lukijoille.

-Kaisu-

Ruusukranssi kananmunakennoista

Juhannusruusujen avautumista odottelessa 

tein vähän erilaisen kranssin

munakennoista.

Askartelin kasan sytykeruusuja,

joita dippasin steariinin sijasta maalivesiseokseen.

Kiinnitin ruusut maalattuun pahvikiekkoon kuumaliimalla.

Kestävä ruusukranssi on valmis.

Paikka kranssille löytynee mökin ruusuhuoneesta.

Nyt kutsuu ruohonleikkuu ja rikkaruohot.

Ja aurinko! 🌝

-Kaisu-

-

Salaattikastikkeen ohje

Juhannusviikkoa viedään. :)

 Jaan tässä pitemmittä puheitta salaattikastikkeen ohjeen.

Tein kastiketta pitkästä aikaa lakkiaisiin

ja totesin, että tämä on todellakin hyvää ja täyteläistä.

Kastikkeeseen tarvitset

1 dl sinappia

pikkuisen ketsuppia

1 dl öljyä

0,5 dl vettä

0,5 dl viinietikkaa

0,25 tl suolaa

0,5 dl sokeria

valkopippuria ja/tai  sitruunapippuria

0,5  sipulia

0,5 punaista paprikaa

Soseuta ainekset keskenään tehosekoittimella.

Säilyy jääkaapissa

ja sopii mainiosti niin tuoresalaateille kuin ruokaisille salaateille!

Tällaisia herkkuterkkuja tänään teille.

Mukavaa juhannuksen alusviikkoa.

Aurinkokin on paistanut, kivaa!!!

  -Kaisu-

Juhlasta juhlaan

Ajatukseni ovat askaroineet eilisestä asti blogini tutun teeman "arkea, juhlaa, arjen juhlaa" tiimoilla. Silloin oli  kummilapsemme rippijuhla. Korttia tehdessäni ajattelin häntä ja hänen elämänsä laivaa, joka purjehtii tyvenissä ja tyrskyissä. Elämää sinänsä, joka kuljettaa meitä tuttuja, turvallisia teitä, mutta välillä myös pitkin teitä, joita emme tienneet olevan olemassakaan.

Siellä juhlassa ollessamme sain kännykkääni kahden onnellisen ihmisen kuvaviestin kiiltävistä sormuksista. Ihanat terveiset ja kuulumiset äidille pojaltani ja hänen sydämensä valitultaan. <3 <3 Siinä äitini ja siskoni kanssa jaoimme ajatuksia siitä, miten paljon iloa ja onnea lapset tuovat tulleessaan ja kasvaessaan. <3 Näissä hetkissä unohtuu työ ja vaiva -joka toki kuuluu jo elämään sinänsä. Kesäkuun 18. päivä  on nyt  kummilapsemme rippijuhla,  

nuorimmaisemme syntymäpäivä ja  lisäksi nuorten kihlapäivä.

 Luonnonkukkien päivän  lenkillä otin muistoksi kuvia kukista, jotka kukoistavat tämän juhlapäivän aikaan. Otin niitä ajatuksella "kahden, kaksi". Niin kuin nämä kaksi onnellista ovat löytäneet toisensa,  kukatkin kasvavat ja puhkeavat kukkaan tuolla ojanpenkoilla  toisiinsa tukeutuneina ja kukoistavat  niin  auringonpaisteessa kuin harmaina päivinäkin. Aina ei lähtökohdat ja kasvuolosuhteet ole parhaat mahdolliset, mutta elämän ilo ja voima vie eteenpäin ja valoa kohti.  Hellyttävimmät bongaukset olivat  nuo Kissankäpälät, jotka olivat kietoutuneet toisiinsa. <3 <3
Laatu on kyllä "lenkillä ja valokuvaamassa" -laatua, mutta ajatus lienee tärkein tänään! 

Siellä aamun tihkusateessa hilppoessani  palauttelin äitiyteni juhlahetkiä mieleeni. Elämän juhla siellä synnärillä, kun pieni lapsi annettiin syliini, viereeni, hoitooni. Kun me, äiti ja isä, siinä ihmettelimme pientä, tuhisevaa, täydellistä.   Ne olivat sydämeen ikiajoiksi piirtyneitä onnen ja kiitollisuuden juhlahetkiä. Usein kuuntelenkin Youtubesta Cuulaksen laulua  Elämän salaisuus

Sitten  ristijäiset, joissa vauva on puettu äitini tekemään valkeaan kastemekkoon. Kummit, isovanhemmat meidän tukena, rinnallamme. Elämän alku, pienen ensimmäinen juhla.

Tärkeitä juhlapäiviä ovat lasten syntymäpäivät -ja nyt lastenlastenkin synttärit. Kavereita pöydän ympärys täynnä. Ääntä, menoa ja meininkiä. Iloa. Jokainen on vuorollaan juhlansa ansainneet. Viimeiset kaverisynttärit minun äitiyden historiassa oli torstaina, kun juhlimme etukäteen kuopuksemme 10 vuotis synttäreitä.  Siinä porukalla  ennen herkuttelua laulaessamme "Paljon onnea vaan" , sydämessäni läikähti! Kaikella on aikansa, kaverisynttäreilläkin!  <3

Tänä kesänä on nuorimman tyttäremme rippijuhla. Lapsuuden huolettomat päivät alkavat häipyä muistojen joukkoon. Kaunis, herkkä juhla, jossa vanhempana miettii ajan kulua, sitä onko antanut lapselle tarpeeksi matkaevästä. Siihen huoleeni esikoiseni vastasi aikanaan lohduttavasti, että ei eväitä syödä kotona, vaan vasta matkalla. Luotan siihen tänä kesänäkin rippilapsemme kohdalla! <3

Eilinen kihlautuminen on ollut tämän päivän ajatuksissa. Kihlajaiset tulossa kesän päälle! Jaettu ilo on moninkertainen ja sitä onnea jaoimme jo eilen perheen kesken Whatsapp -ryhmässämme. Kaksi nuorta on löytänyt toisensa ja haluavat sitoutua toisiinsa. Tietäen,että "ei sormus kultainen yksinään, voi onnea tuoda elämään..."  Luottavaisena he katsovat yhteiseen tulevaisuuteen!
Ja jossain vaiheessa tulee sitten taas häät. <3<3 Niitäkin on jo ollut. Jokaiset ovat ainutkertaiset, juhlijoidensa näköiset.

Näiden varsinaisten juhlien lisäksi palautin mieleeni myös arjen juhlan. Tavallisen arkisen hetken, joka muuttuu juhlaksi omassa mielessä. josta halutaan iloita. Kun lapsi on päässyt haluamaansa kouluun, saanut kesätyötä tai löytänyt ystäviä, ystävän. Tai kun on  aikaa pysähtyä yhdelle koolle ja jutella.

Juhlamieltä voi kokea niin monessa hetkessä. Ja sydämellä näitäkin juhlahetkiä tuntee ja näkee eniten, ei pelkästään kalenterilla eikä juhlakutsulla. Elämä taitaakin olla yhtä juhlaa -arkea välillä. <3

 

Lapset ovat laulaneet useissa juhlissa laulun

 "Onnenkyyhky lentää, kaukomailta entää,
 onnenkirjettä kuljettaa,
 kelle kirjettä kantaa, hälle onnen antaa.
 Kuka tänä päivänä onnen saa?

N ja A tänä päivänä onnen saa.

Siunausta Taivaan, arkityöhön vaivaan,
 tahdomme nyt toivottaa,
monta, monta kertaa,  ei sen onnen vertaa.
Kuka tänä päivänä onnen saa?

N ja A tänä päivänä onnen saa.

Heidän onnestaan onnellisena, 

juhlamielellä!
Sanat eivät tänään ehkä kulkeneet  niin kuin ajatus,
mutta on hyvä, onnellinen mieli. 

-Kaisu-

Ruusuisesta tyynyliinasta hame ja lakki

 

Tänään sain tehtyä pitkään suunnitelmissani olleen ompeluksen.

Tyttäreni on nimittäin toivonut pikkuiselleen uutta kesälakkia,

kun viime kesänä ompelemani vintagelakit ovat jääneet pieniksi.

Minulla oli jäänyt ajatuksen syövereihin myös muutama viikko sitten haaste, johon  Pikku Akka  oli osallistunut. Siinä ideana oli tehdä vanhasta tyynyliinasta jotain uutta. 

Haasteen oli heittänyt Ideoi -blogi .

Tämä sateinen perjantai sai meidät perumaan mökille lähdön ja kaivoin ompelukoneen esille.

Olin tuonut mökiltä ruusuisen tyynyliinan, jossa näin  pienen tytön uuden lakin ja hamosen. <3

Elikä pätkä tyynyliinaa ja sen yläreunaan kaksi kuminauhakujaa sekä 

somisteeksi pitsireunainen tasku.  Siitä tuli hame.

Lopusta kankasta  leikkelin lakin palaset, rypyttelin pikkuisen reunoja, 

lisäsin pitsiä ja siitä se muotoutui; 

romanttinen ruusulakki paahdepäivien ja tuulenvireiden suojaksi. 

 

Ja tämä setti tulee 2 vuotiaalle lapsenlapselleni, joka on syntynyt Ruusun -päivänä.

Hänen äitinsä tykkää tällaisesta kankaasta ja näistä lakeista

ja ne ovat kyllä pienen päässä sieviä! <3

Ihana iltahetki ruusuisten, hellien, vaaleanpunaisten ajatusten parissa.

Oli ihana ommella!

Nyt kuulema pitää mennä maaten,

että huomenna jaksaa! <3

Hyvää viikonloppua!

-Kaisu-

Melomassa työporukan kanssa

Eilen oli yksi alkukesän kauneimmista päivistä ja se sopi meidän työporukalle oikeinkin hyvin.

Olimme nimittäin varanneet opastetun melontareissun kaupunkimme lähisaareen.

Tämä oli minulle (niin kuin taisi olla meille kaikille) ensimmäinen kerta ja sitä myöten mieleenpainuva elämys ja mukava kokemus. Opas antoi meille pikaohjauksen ja sen jälkeen lähdimme kanavaa pitkin merelle ja saaren laavua kohden. Siellä nautimme retkenjohtajan keittämät nokipannukahvit ja evässämpylä ja makkarakin maistuivat hyvälle siellä luonnon helmassa. 

 Kaikkialla niin paljon kaunista. Saaren nurmi täynnänsä ahomansikan kukkia ja rannoilla terhakat tyrnipuskat odottivat omaa aikaansa puhjeta marjaloistoonsa. Paluumatkalle tyyntyvä veden pinta, lintujen lennot sinistä taivasta vasten, joutsenperhe poikasineen. Kesä ja ihmisten hymyilevät kasvot.

Olen asunut jo kauan täällä, mutta saaristo on jäänyt minulle sisämaan kasvatille aivan tuntemattomaksi näin kesäaikaan. Auringon paisteisessa vesirajassa liukuessa koin valtavaa vapauden tunnetta, mutta toisaalta suurta kunnioitusta veden massaa ja valtaa kohden. Sitä samaa toisaalta kuin talvella jäällä kulkiessa.

Olen aina katsellut melojia rannalta ja ihastellut, sitä kepeää menoa veden pinnalla. Olen mielissäni siitä, että olen nyt kokeillut tätä kesäistä lajia. Että olin uskaltanut lähteä mukavuusalueeltani ja onnistunut ilman kippaamista veteen! ;)

Me kaikki olimme tyytyväisiä tähän työhyvinvointipäivään ja sen antiin. 

Liikuntaa, 

tuttua, turvallista melontaseuraa,

haastetta,

 elämyksiä, 

luonnon rauhaa ja kauneutta.

Mitäpä muuta sitä kolmeen tuntiin mahtuisikaan!

Toki  lisäksi vielä kehollinen tuntemus;

ihana raukeus, 

kun pieni jännitys ja reissun täyttymys sulautuivat yhteen.

Kiitos huikealle oppaalle,

kiitos  huipulle työtiimille.

 

-Kaisu- 

Jk. Se harmittaa, että kännykät jätettiin rannalle.

Olisi saanut ihania kuvia.

Nyt ne ovat muistoina sydämen sopukassa.

Betoniaskarteluenkeli

Edellisen postauksen kuvassa näkyi betoniaskarteluenkeli.
Kävin ottamassa muutaman kuvan

ja pyynnöstä kerron siitä hetimiten aamutuimaan.

Askartelussa on pohjana kierrätyksestä ostamani nukke,
jolla olikin jo valmiina pitkä mekko.

Tein nukelle armotta reiän , johon voi laittaa tuon rautatangon.
 Se ulottuu pään sisään asti.

Kastelin nuken ja uitin sen kylmän viileesti betonimassassa.
Laitoin nuken tankoon ja tuohon pölkylle pystyyn.

Sen jälkeen kastelin mekon ja puin nuken päälle.

Kasvotkin peittyivät betoniin ja betoni kuivi siihen.
Löysin yhden kuvan viime kesältä.

Nyt vuoden kierron jälkeen  betoni on rapissut kasvoista ja käsistä pois.

Äsken siistin silmätkin puhtaaksi betonista.

Kun enkeli oli kuivunut kehittelin nuo siivet neliskanttisesta liinasta.

Yläreunassa on jotain rautalankaa, joka näkyy ruostuneen rumasti.

Siipien yläosan rautalankapiikillä painoin siivet selkään.

Tämä oli tällainen kokeilu.
Sain negatiivista palautetta Puutarha ja Piha -ryhmässä.
Jonkun mielestä betoni ja enkeli ei ole hyvä yhdistelmä jne.
Minusta on erittäin hyvä mielleyhtymä.
Betonin kestävyys ja enkelin tehtävä! 💙

Tein yhden keijun kukkapenkkiin.
Pitkä tukka ei ollut hyvämateriaali, totesin.
Tässäkään ei betoni pysynyt kasvoissa.

Jatkan kokeilua lähipäivinä.

Haluaisin tehdä pienestä nukesta enkelin Anttonin haudalle.

Ja menninkäisiä ja peikkojakin voisi tehdä tuonne hirsitalojen nurkille! 😊

Kiva olisi lukea kommenttejanne tästä! ☺

Ihana kesäinen, kiireetön sunnuntaiaamu mökin tuvassa.
Lataus tulevaan viikkoon melkeinpä sataprosenttinen!

-Kaisu-

Vihreää ja vehreää mökin pihapiirissä

Pari viikkoa vierähti sitten viimeisen mökillä käynnin.

Olikin jo ikävä tänne.

Kovasti oli ruoho ja kukat kasvaneet.

Suuri pettymys oli, 

että vanha, iso tuomi oli ennättänyt kukkia käyntiemme välillä

aivan kuin salaa.

Sen olisin halunnut nähdä, 

sen tuoksun tuntea.

Tuntuu, että kaikki luonnon ja pihan kukat sekä pensaat ovat etuajassa.

Suopursut kukkivat metsässä jo valtoimenaan

niin kuin myös pihan pireija.

Nukesta tekemäni betonienkeli on selvinnyt talvesta.

Kuljin pihalla ihastellen, ihmetellen ja keräsin kukkia maljakkoon.

Sen jälkeen vasta aloin purkamaan kasseja.

Voimaannuttava työjärjestys tällainen.😊

Humalan vihreä tervehti iloisesti harmaata seinää vasten.

Viime kesänä laitoimme tuon hetekan seinää vasten ja siinä se humala kieputtelee nyt kasvustoaan ajan patinaista sängyn pohjaa pitkin.

Suopursut löysivät paikkansa taas uunin päältä.

Sieltä kesäinen huumaava tuoksu leviää ihanasti tupaan.

'Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsa 

saunahan vihdat laittaa.

Lauteilla saunan kotoisen

illlalla kylpy maittaa.'

*****

Ihana kesä, 

vaikka viileätä on.

Vehreys ja vihreys ovat täällä.

Luonnon kauneus.

Se riittää tänä perjantaina,

työviikon jälkeen.

Ihanan leppoisaa viikonloppua!

-Kaisu-