Vieraita ja kylmäsavulohipiirakkaa

 Olipas eilen mukava ilta, 

kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.

Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,

myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.

joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan. 

Muistelimme, 

miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin. 

Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa. 

Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.  

Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään

 ja tervehtimään ystäviä. 

Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.

Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,

vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä. 

 

Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,

että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä 

ja nyt se ajatus saatiin toteutettua 

sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.

Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan 

tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo, 

että näitä lisää. 

Mutta mihin se sitten jää. 

Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua 

vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu? 

Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?

 Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan, 

jonka ohjeen nappasin täältä.

Leivoin piirakan gluteenittomana 

ja korvasin ohjeen jauhot Semperin karkeilla jauhoilla. 

Pohja oli rakenteeltaan tuoreena mielenkiintoisen höttöinen, 

mutta koostumus oli tosi hyvä valmiissa piirakassa. 

Laitoin täytteeseen purjon sijasta tavallisen sipulin 

ja käytin pari purkkia ruokakermaa ranskankerman sijasta. 

Tilliä laitoin ohjeen määrää reilusti vähemmän. 

Kirsikkatomaatin puolikkaat oli oma lisäys. 

Ohje menee kyllä jatkoon! 

Piirakka maistui maukkaalle ja täyteläiselle 

ja sai kehuja kahvipöydässä.  

Otimme aamupalalla tästä suolaiset palaset 

ja maku oli vielä mukavasti tekeytynyt. 

~~~~~~

Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle. 

Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.

Ne ovat kuin jääkukkia. 

Joulun alla laittamani talvinen maisema saa vielä olla 

kaapin päällä.  

Talvi jatkuu vaihtelevana. 

❤

Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua. 

Gluteeniton mustikkakukko

Tuoreita marjoja sisältävät herkut 

ovat kesän parhautta. 

Tytär leipoi sesongin alkaessa meille mansikkaisen kääretortun 

ja nyt oli sitten mustikkaherkun vuoro. 

Mökillä mustikat ovat likietuisesti tarjolla. 

Keräsin eilen vajaan litran sinisiä köllyköitä

 ja leivoin gluteenittoman mustikkakukon.   

Olen kerrattain saanut herkutella ruisjauhoista leivotulla mustikkakukolla, 

jota leipoja taisi sanoa rättänäksi. 

Muistan, että söimme sitä vaniljajäätelön knassa 

ja se oli hyvää. 

Ilokseni bongasin vastikään 

Himoleipurin sivustolta vastaavan ohjeen gluteenittomana 

 ja tallensin sen näiden mustikkaisten päivien varalle. 

Tämä mustikkaherkku valmistuu kotoa löytyvistä perusaineksista ja se resepti on helppo. 

GLUTEENITON MUSTIKKAKUKKO

Pohja ja kansi:

200 g voita tai margariiniä

1 dl sokeria

4 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semperin karkeita jauhoja)

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

8 dl mustikoita

3/4 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja 

Valmistus:

Voitele halkaisijaltaan n. 18-20 cm vuoka ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. 

 Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhoseos, johon leivijauhe on sekoitettu.

Ota taikinasta 1/3 jääkaappiin. 

Taputtele jauhotetuilla käsillä 2/3 taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille 2-3 cm. 

Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja kaada ne vuokaan taikinan päälle. 

 

Kaulitse jääkaapissa ollut taikina leivinpaperin päällä vuoan mallikseksi ja kumoa paperin avulla kanneksi. Paina sormella saumakohdat. 

Voit laittaa taikinan myös nokareina mustikoiden päälle.  

 

Paista mustikkakukkoa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia

ja anna vetäytyä hetki paiston jälkeen. 

 Mustikkainen kukko maistuu parhaimmalta lämpimänä kahvin, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa, mutta toki myös jälkiruokana. 

~~~~~

Haluan opetella vielä ohjeen mukaisen kauniin "kannen" tekemisen, 

mutta minulta luonnistunut vaihtoehto oli onneksi ohjeessa myös tarjolla.  

Päällinen ei kylläkään vaikuta lopputulokseen  eikä makunautintoon. 

Pistelimme tuon ensimmäisen ’kukon poskeemme’ kermavaahdon kera 

ihan vain maistellessamme. 

Aion palata tämän herkun ääreen toistenkin 

ja kokeilen jotakin tattarisempaa jauhoa 

niin saisin ehkä sitä "ruiskukon" makumaailmaan jäljiteltyä. 

~~~~

Mustikkakukko tuntui maistuvan nuorisollekin.

Keskustelu kiertyi tämän savolaisen herkun nimeen;
"miksi se on kukko"?

Onko se rakenteensa kautta sukua vaikkapa kalakukolle? 

Mielenkiintoinen nimi, mutta nimestään huolimatta herkullinen maultaan. 

Täyteläistä kesän makua ja suussa sulava rakenne. 

Vahva suositus tämän reseptin kokeiluun 

ja toki kiva olisi kuulla, 

mitä tykkäsit.

~~~~

Mustikka tuntuu muuten olevan päivän sana.

Mökin pihassa pyörähtää poimijoita, 

jotka ovat joko metsään menossa tai tulossa sieltä

tai puhdistamassa saalistaan.

Se homma kuulostaa useimman sanoittamana "työmaalta". 

Hienoa, että innostuvat kuitenkin marjastuksesta ja hyödyntävät metsän antia.

Kesän ihania, muistoihin painuavia hetkiä Sinulle sinne missä juuri oletkin! 

💙

 

Peltipulla

Minulla alkoi eilen yhtäkkiä kolottamaan pullahammasta.

Olen itse ollut vehnättömällä ruokavaliolla jo parin vuoden ajan

ja olen kokeillut monenmoisia korvailevia pullaversioita aikojen saatossa.

"Pullantuskassa" mieleeni palautui lapsuuskodissa leivottu peltipulla.

Laitoin viestin äidille, josko hän laittaisi kuvan reseptistä.

En malttanut kuitenkaan odottaa ohjetta ja 

 päätin kokeilla Valion vanhanajan peltipulla -reseptiä,

jolla leipoutui  peltillinen

 oikeinkin maistuvaista ja pehmeää pullan korviketta.

Leivoin peltipullan maidottomana (vesi)  ja 

gluteenittomana (Viljatuotteen vaalea jauhoseos)

ja laitoin taikinaan tuplat sokeria sekä reilummin kardemummaa.

~~~~

Innostuin ohjeesta ja tein tänään samaisella ohjeella 

tulevia juhlia silmällä pitäen kranssiversion.

Nostelin taikinaa lusikalla kahteen irtopohjavuokaan ympyrän muotoon

ja jätin taikinan tasoittelematta.

Kranssista tuli mielestäni tosi hyvä

sekä maultaan että  näöltään, 

joskin matala.

Kranssi on juhlavampi kuin peltille tehty levypulla.

Tulevaan juhlakranssiin laitan puolen annoksen yhteen kranssiin

niin saan siihen korkeutta ja riittävästi kokoa muutenkin.

Alakertaan tullessaan nuorimmainen sanoi,

että täällä tuoksuu pullataikina.

Mielenkiintoista ja hellyttävääkin, 

miten pienestä määrästä taikinaa nousi kotiin se tuttu pullan tuoksu

joka sai pojan kyselemään taikinapaakkua maistijaiseksi.

Pikapulla, pannupulla tai peltikranssi,

nimellä ei niin väliä.

Pääasia, että  pullankaipuu oli tyynnytetty

ja taitaapa erityissruokavalioisten pullapuoli juhliin olla nyt mietittynä.

~~~~

Oletko sinä tehnyt peltipullaa?

Tämän tekeminen on kyllä kätevää ja nopeaa 

eikä tarvitse käsiäkään laittaa taikinaan. 

Saimme arjen juhlahetken.

Pullantuoksua ja tiistai-iltapäivän pullakahvit

kesäisissä tunnelmissa. 

🧡

Paluupostissa tuli kuvaviesti äidin reseptistäkin,

sellaisesta Kotikokki-kortista,

joita säilytettiin muovisessa rasiassa.

Muistatteko niitä?

Äidin resepti oli tällainen:

5 kkp vehnäjauhoa

3 kkp sokeria

2 kkp sulatettua margariinia

4 tl leivinjauhoa

2 munaa

3 kkp maitoa

päälle kanelia ja vaniljasokeria

🧡

Joku päivä kokeilen tätäkin,

gluteenittomana varmaankin.

 

Gluteenittomat sämpylät

Vuosilomapäivä helatorstain jälkeen 

mahdollisti ns. pitkän viikonlopun

ja tämän päivän sadesää puolestaan innosti touhuamaan tässä keittiön tuntumassa.

Pientä siivoilua ja leipomista.

Sellaista näkyvää ja tuoksuvaa tekemistä,

josta tuli tosi hyvä mieli

ja hyvän päivän tuntu.

Tämä näppärä sämpyläohje on Virtasalmen Viljatuotteen jauhopussin kyljestä.

Siitä on tullut minulle gluteenittomien sämpylöiden luottoresepti

ja tuo vaalea jauhoseos on koostumukseltaan hyvä muuhunkin leipomiseen.

Tämä ei muuten ole yhteistyöpäivitys,

vaan ihan vaan hyvän mielen ajatuksia gluteenittomasta leivonnasta ja 

sämpylän tuoksuisesta illasta. 

~~~~~~

Nämä sämpylät valmistuvat  "käsiä sotkematta".

Olen vatkannut 2 x annoksen vatkaimella.

 "Höttötaikinasta" tulee  18-24 sämpylää.

Me "lutteettomat" makustelimme äsken lämpimäissämpylöitä 

ja totesimme niiden olevan maukkaita ja suunmyötäsiä.

Totesin itsekseni tänään olleen pitkästä aikaa sellainen päivä,

että olen saanut tehtyä ilon kautta kotihommia

ja moni asia on tullut järjestykseen.

Kevät tekee ihmeitä ihmiselle! 

 

Kardemummaiset pannukakkuset

 Liusun lausun laskiaista!

Laskiaista kohden mennään kovaa luisua 

ja  tänä vuonna on luntakin ihan piisalle asti! 

Tuohon talviseen juhlahetkeen ja mäenlaskupäivään

kuuluvat itseoikeuteusti laskiaispullat.

Gluteeniton pulla on itselleni usein haaste,

vaikka olen niitä kyllä leiponutkin, klik.

Tänä vuonna päätin oikaista!

Leivoin vastikään pannukakkusia, jotka paistoin muffinssivuokapeltillä.

Niiden kardemummainen maku huijasi pullamakunystyröitä

ja kerma sekä hillo toivat arvatenkin laskiaispullatunnelmaa.

Tein taikinan gluteenittomista jauhoista ja riisimaidosta tällä luotto-ohjeellani, klik .

Lisäsin taikinaan puoli teelusikallista kardemummaa.

Voitelin vuokan "pesät" ja kaadoin niihin taikinaa pikkuisen yli puolivälin.

Pannukakkusten kannattaa antaa jäähtyä hetki vuokassa,

jolloin niihin tulee pieni kuoppa ja siihen on kätevä täytteet sujauttaa.

Veitsen kärki oli hyvä apu irroittamisessa.

Taikina mahtui kahteen muffinssivuokapeltiin.

Nyt meillä on muutamalle kahvihetkelle "pullapuolta" jemmassa.

Annoskokokin on aika sopiva!

~~~~~~

Luistavia mäenlaskuja

ja punaisia poskia

 sekä maukkaita laskiaisherkkuhetkiä Sinulle.

Maaliskuu siellä jo kolkuttelee.

Kevättä kohti mennään ja 

se, jos mikä on ihanaa,

Pst. Tämän muffinssipannari-idea oli  Kalevan ruokasivuilla

ja jäi sieltä mieleeni. 

Gluteeniton omenapaistos

Syyskuu on omppukuu.

Syyskuu on omppuherkkujen aikaa.

Syyskuu on koti-iltoja

ja oivaa aikaa ihanille kohtaamisille.

💗

Saimme eilen illalla pitkästä, pitkästä aikaa vieraita kotiimme.

Pitkän korona-ajan jälkeen tuntui juhlalle

kattaa pöytä ystäville ja olla hetki kotoisasti huoletta yhdessä.

Poimin pihamme perheomenapuusta kahdeksan isoa omenaa

ja lohkoin ne voideltuun vuokaan.

Sirottelin kanelisokeria omenalohkojen päälle

ja kääntelin niitä lusikalla.

Sulatin 100 g voita ja sekoitin siihen 

1 dl fariinisokeria

sekä 2 dl tattarihiutaleita ja ripauksen mantelirouhetta mantelilastujen sijaan.

Paistoin omenapaistoksen 200 asteessa 35 minuuttia.

Siinäpä se on;

tuttu omenapaistoksen ohje, 

jonka tein gluteenittomana

ja korvasin kauraryynit tattarihiutaleilla.

Omenapaistos on takuuvarmaa syksyistä herkkua,

joka maistuu minusta erityisen hyvälle pikkuisen lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Toki vesi herahti äsken päiväkahvilla  kylmän paistoksenkin  äärellä ja

onneksi sitä jäi vielä pieni annos iltapalalle nautittavaksi maustamattoman jogurtin kanssa.

Hyvän mielen lisäksi illan kahvittelu- ja rupatteluhetkestä jäi 

muistoksi ja viikonlopun iloksi

Ystäväni omalta pihalta keräämä kesäkukkakimppu.

Siinä on monia perinteisiä, kauniita syyskesän kukkijoita ja niiden ihanan pirteitä värejä.

~~~~~~

Me aloitamme papan kanssa kohta "ammausviikonlopun",

kun meille tulee pieniä vieraita

ja heidän vanhemmat lähtevät omaan reissuun.

On tiedossa ehtiviä jalkoja ja tekeviä käsiä sekä

mukavia, mieleenpainuvia hetkiä,

elämän makua! 

~~~~~~

Syksyisten päivien voimauttavia hetkiä Sinulle!

 

 

Herkullinen raparperipiirakka

Tänään alkoi kesäinen lomani 

ja sen juhlistamiseksi leipaisin raparperipiirakkaa,

jota minun onkin tehnyt mieleni jo monena päivänä.

Jouduin ensin polkaisemaan lähikauppaan raparperin ostoon 

ja itseasiassa yllätyin 500 grammaisen nipun hintaa, 

joka maksoi liki kolme euroa.

Onneksi ostin alkuviikosta kirppikseltä parin euron raparperipuskan.

Toivon mukaan se tuottaa jo loppukesästä edullista, oman pihan piirakka- ja soppavärkkiä.

Kun ei tiedä, jos useamminkin tulee tämä raparperin kaipuu!

Kahvittelin siinä hetken itsekseni

 ja nautin kesäillan kauneudesta ja syreenien kohta ohiolevasta tuoksusta.

Pikkuhiljaa seurakseni saapui leikeistään pikkukavereitakin,

mummulan kesävieraita.

Minua niin hellytti yhdeksän vuotiaan pojanpoikani toteamus kattauksestani,

että "näyttääpä hyvältä".

Ennakkoluulottomasti hänkin tarttui serkkunsa kanssa piirakka-jäätelötarjoukseeni

ja kesäinen makumaailma tuli heilläkin testatuksi. 

~~~~

Tämä jo legendaariseksi mainittu maisemakahvilan raparperipiirakka

kruunasi täydellisesti kesälomani alun ja se jäi mieleeni "teen toistekin" -reseptinä. 

Taikinasta riitti sekä  irtopohjavuokaan että suorakaiteen muotoiseen pyrex-vuokaan. 

Tein piirakan arvatenkin Semperin gluteenittomista jauhoista,

jotka takaavat pehmeän pohjan leivonnaiseen.

~~~~

Tästä lähden kaarrattamaan kesälomapäiviäni kohti.

Yritän ottaa rauhallisesti,

olla kiirehtimättä,

ahnehtimatta tekemisiä ja tekemättä listauksia.

Elokuussa se nähdään,

miten siinä onnistun.

~~~~

Juhannus on ovella.

Jos en ehdi ennen sitä enää tänne,

niin toivottelen Sinulle mitä suloisinta suven juhlaa

ja ihanaa yhdessäoloa läheistesi kanssa.

💜

Gluteenittomia munkkeja ja omenanpuun kukkia vapuksi

Kevät on täällä. 🤍

Aurinko paistaa ja maljakkossa hyötämäni omenapuun oksa on alkanut 

kukkimaan juuri sopivasti vapuksi,

aavistuksen omaiseksi tuulahdukseksi tulevasta ihanasta ajasta.

Tuo omenapuun kukinto on yksi kauneimmista kukinnoista

ja on niin harmi, että se on kovin lyhytaikainen ilo.

Omenapuun kukintojen myötä muistin tämän edesmenneen taiteilijan, 

Matti Korhosen keväisen taulun "Omenankukat".

ja ripustin sen kaapin kätköistä eteisen seinälle.

Se tuntui juuri nyt sopivan tähän

kukkivan oksan ja huilunsoittajapojan seuraan.  

Tämä tussityötekniikalla tauluja tehnyt taiteilija oli muuten aikanaan kuvaamataidon opettajani 

ja kotipitäjäni värikäs persoona taiteilijakodissaan Hunningolla.

Viikko sitten leipasin gluteenittomia munkkeja tällä Leipurit.fi sivuston pullaohjeella,

jonka olen todennut parhaaksi tämän astisista gluteenittomista pullaresepteistä.

Munkit onnistuivat sanoisinpa jopa täydellisesti.

Yksinkertaisen taikinan tekeminen onnistuu kätevästi tavallisella sähkövatkaimella.

Lisäsin taikinaan yhden teelusikallisen vanilliinisokeria.

Siitä tuli kiva donitsimainen lisämaku. 

Kannattaa muistaa taikinaa tehdessä, että mainittu jauhomäärä riittää

ja se on esimerkiksi Semperin jauhoissa yksi paketillinen.

Pyöräytin reiät munkkeihin leipoessani 

ja kohotin niitä tunnin verran uunipellillä liinan alla kodinhoitohuoneen  lattialämmössä,

 josta olen löytänyt näille gluteenittomille hyvän kohotuspaikan ja -lämmön

ja munkitkin kohosivat kuohkeiksi. 

Paistamiseen olen käyttänyt nykyään Borgesin rypsi- ja ekstra-neitsytoliiviöljyn (20 %) sekoitusta.

Ihana tämä keväinen munkkiperinne!

Munkit maistuvat niin herkuilta

tuoreeltaan ja toki myöhemminkin

pakkasesta sulatettuina ja sokeroituina.

Mutta onhan niissä oma hommansa,

että saavatkin olla kerran vuodessa tehtäviä herkkuja. 

Kevätbongaus jatkuu.

Munkit ja sima,

pyrstöään keikuttanut västäräkki,

harmaan tienposken keltainen väriläiskä, 

 pienten aurinkojen, leskenlehtien valo, 

nokkosperhosen kevättanssi yli pihanurmen.

Vapun iloa ja kevään riemua Sinulle ja läheisillesi.

Gluteenittomat pullat

Täälläkin päästiin talvisten kausiherkkujen elikä 

laskiaispullien makuun.

Sain Täyttä elämää-blogin Hanneleelta vinkin reseptistä,

jolla leipoutui hyvin kohonneet, pehmoiset 

gluteenittomat pullat.

Kotoisasti ja  arkisesti lusikoin mansikkahilloa ja kermaa pullahatun alle

ja kylläpä laskiaispulla maistuikin hyvälle.

Olen sulatellut muutamana päivänä itselleni päiväkahvipullat

ja todennut pullien olevan melkeinpä "oikeiden pullien" veikkasia.

😋

Ohje gluteenittomiin peruspulliin löytyy Leipurit.fi -sivustolta

ja kannattaa tosiaankin noudattaa ohjetta, 

vaikka ehkä tekisi mieli jauhoja lisätä.

Taikina on ohjeenkin mukaan märkää,

mutta se leipoutui hyvin

ja "märkyys" ilmeisesti takasi pullan pehmeyden.

Yksi Semperin Fin mix-jauho sisältää muuten juuri tuon 

yhden annoksen tarvitseman jauhomäärän, 8 dl.

Viikonloppuna on laskiassunnuntai ja ystävänpäivä;

 tarjolla kaksinkertaisesti helmikuista iloa.

Näiden pullakuvien myötä tarjoilen sinulle virtuaaliset pullakahvit

ja toivottelen ihanaa viikonloppua.

Kiitos, että olet mukanani täällä blogissa

 jakamassa elämäni arkea ja juhlaa.

Ilman satunnaisia ja vakituisia seuraajia blogin pitäminenkin olisi 

merkityksettömämpää, tylsempää, yksinäisempää. 

Ystävät ovat kuin tähtiä,

aina olemassa, vaikkei niitä aina näe.

⭐️⭐️⭐️

Marjapiirakkaa uudella reseptillä

Nyt  on sitten saatu oikea talvi

tänne meidän huudeillekin.

Pakkasta on pidellyt oikein reilumman jälkeen

ja vielä viiman kera.

Elohopea painui eilen lähemmäs kolmeakymmentä astetta.

Olemme pitäneet leivinuunissa tulta jokapäivä

ja  on ollut mieluista  kaivautua töiden jälkeen tuohon sohvan nurkkaan 

kutimen kanssa katselemaan talvista luontoa

ja hämärtyvää iltaa

sekä kuunnella pakkasen pauketta nurkkapielissä. 

Päivällä Instaa selatessa pisti silmään

Kinuskikissan vinkki pakasteensulattamisesta

ja sieltä löytyvien marjojen hyödyntämiseen.

Pakastimen sulattamisesta minä en nyt kyllä innostunut,

mutta lämmin marjapiirakka tuntui houkuttelevalta siivouspäivän iloksi

ja viikonlopun herkuksi.

Resepti löytyy täältä.

Tykästyin, kun tässä ohjeessa oli käytetty maustamatonta jogurttia, 

jota meiltäkin  löytyy yleensä aina jääkaapista toisin kuin erikoismaitotuotteita.

Luulin saavani iltakahviseuraksi nuoren parin,

mutta eipä heitä alkanut kuulua tulevaksi.

Niinpä aloittelin herkuttelun itsekseni

-kun paras kaverini on reissussa-

ja kyselin itseltäni 

"maistuuko hyvälle,

haluaisitko ottaa lisää".

Ja maistuihan se;

lempeälle,

pehmeälle,

herkulle. 

Suosittelen! 

Leppoisaa viikonloppua Sinulle! 

Toivottavasti huomenna tarkenee ulkoilla.

16.12. Herkulliset pikkuleivät

Jouluun kuuluu monenlaiset herkut,

pienemmät ja isommat leivonnaiset.

Minua pyydettiin paljastamaan herkullinen pikkuleipäreseptini 

ja mieluusti sen teen.

Leipaisin illalla yhden satsin näitä Isoäidin pikkuleipiä,

joiden tekeminen on nopeaa ja näppärää.

Ja maku on kohdillaan, kun leipoo voihin! ;) 

Tein tämän satsin eka kertaa gluteenittomana versiona Semperin jauhoilla

 ja lopputulos oli onnistunut.

Isoäidin suklaaleivät

200 g voita tai margariiniä

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

n, 4,5-5 dl vehnäjauhoja( tai Semperin gluteenitonta jauhoa)

Pinnalle kanamunaa, mantelia, raesokeria

1.Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna. 

2.Sekoita keskenään kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri ja jauhot. Lisää ne taikinaan.

3. Pyörittele taikinasta reilun sormen paksuisia tankoja suoraan leivinpaperille. 

Jätä tankojen väliin leviämisvara. 

Paina tankoja vähän matalammaksi, voitele ja sirottele pinnalle sokeria ja halutessasi myös mantelia.

4. Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia. 

5. Leikkaa kypstä tangot heti kuumina vinoiksi viipaleiksi.

 Anna "olestua" hetken! 

Pursotettavat vaniljavannikkeet ovat myös

 minun suosikkejani ja ne ovat lapsille mieluisia.

Täytyy todeta, että nykyään tulee vaan tosi harvoin tehtyä pikkuleipiä.

Pipareita leivomme nykyään jouluksi ostotaikinasta vain tuoksun verran.

"Ennen vanhaan"  joulun pikkuleipätarjontaani kuuluivat 

piparien lisäksi vaaleat pikkuleivät sekä joskus myös serinakakut.

Niin makumaailmat muuttuvat herkkujen maailmassakin

ja niin sitä oppii olemaan leipomatta herkkuja. <3

Nämä pikkuleivät sulivat kyllä suuhuni ja lautanen tyhjenee hyvää tahtia. ;)

💓

Tämä resepti löytyy kirjasta

Suuri Leivontakirja

Kotilieden parhaat leivonnaiset

jonka Äitini on signeerannut minulle 

jouluna 1991 sanojen

"Kaisulle riemukkaita leipomishetkiä" kera! 

💓

Riemukkaita leipomishetkiä toivon sinullekin

vaikkapa tämän reseptin kera!