Omaa aikaa; ilta itsekseen

Elokuun viimeinen perjantai

ja ns. kesäkauden lopettajaiset.

Miesväki on mökillä savusaunomassa

ja minä nautin täällä kotona itsekseni olosta.

Kävin päivällä pitkän lenkin 

ja sen jälkeen meressä uimassa.

Tein  asiat tietoisesti tässä järjestyksessä,

jotta kerkesin nauttia aurinkoisesta säästä 

ja jotta minulla on ollut aikaa olla ja puuhastella täällä kotona ihan omassa rauhassa.

En minä tietenkään ole osannut ihan vain ns. lonkkaa vetää,

vaan siivoilin vähän

ja piipahdin pyörällä Tokmannilla pikkuostoksilla.

Oli juuri sellainen olo,

että nyt on viimein aika siivota kesän tomut ja 

kaarratella syysvärejä

sekä kynttiläkautta kohden.

Ostin okran värisen krysanteemikimpun

ja hetken mielijohteesta myös neljän euron tyynynpäällisen samaan sävyyn.

Niillä sain ensiapua illan syystunnelman kaipuuseen.

Kerrottu ahkeraliisa kukoistaa vielä kauniisti ja 

siirsin turkestanian maksaruohon sen kaveriksi kukkapöydälle.

Kynttilän laitoin

tienviitaksi saunojille tulla kotiin,

sillä illat ovat jo kovasti pimentyneet. <3

Miten sitä voikaan olla  pienestä hetkestä onnellinen.

Hiljaisuus ja 

pienten asioiden touhuaminen omassa rauhassa

oli parasta juuri tänään.

Ja nyt jo odotan,

että tulisivat.

Kaksi kuppia kahvia taitaa kuitenkin riittää;

ilta on tänään pitkä.

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua Sinulle.

Tiiliseinän ja tulisijojen maalaaminen

Joku kyseli jossakin Facebookin sisustusryhmässä tiiliseinän maalaamisesta 

eli lähinnä siitä, kannattaako seinää maalata,

pysyykö maali vai 

rappautuuko se tiilestä irti.

Laitoin siihen kannustavan kommenttini kuvan kera

ja samalla tuli mieleeni jakaa tämä aihepiiri tänne blogiinkin 

kokemuksen ja maalin tiimoilta.

~~~~~~

Olemme maalanneet 

 1984 valmistuneen kotimme punaruskeatiilisen seinän sekä leivinuunin ja takan 

valkoiseksi 1990 -luvun keskivaiheilla valkoisella remonttiässällä. 

Toki olemme maalanneet ne uudelleen monta kertaa sen jälkeenkin samaisella maalilla.

Koskaan ei ole tuon päälle kaatuvalta tuntuvan huoneen osan maalaaminen harmittanut,

vaan päinvastoin 

 -varsinkin vanhoja kuvia katsellessa-

on ollut ja on tosi tyytyväinen olo.

Onhan tämä nurkkaus näin paljon mukavampi,

valoisampi ja kaikin puolin parempi.

~~~~

Kesän alussa, kolmen vuoden jälkeen edellisestä maalaamisesta,

 minua alkoi häiritsemään keltaisuus,

joka puski maalatussa pinnassa taas näkyviin.

Paikallisesta K-raudasta haimme ja saimme asiantuntevaa opastusta maalivalintaan.

Maalasimme seinän ja tulisijat  nyt Muuri -maalilla,

jolla lopputulos oli heti huomattavasti parempi, 

täyteläisempi ja valkeampi kuin entisten maalausten jälkeen.

Leivinuunin luukun ympärillä olevat vaaleat tulikivitiilet

ovat olleet maalaamatta ja 

ne olivat ajan saatossa nokeentunteet ja niiden väliin oli tullut rakoja.

Tuossa ennen-kuvassa näkyvät tiilien raot täytettiin nyt maalauksen yhteydessä palomuurimassalla,

jota ostimme myös asiantuntijalta. 

Vielä emme ole lämmittäneet uunia maalauksen jälkeen, 

joten minulla ei ole uunituoretta tietoa siitä, 

miten maali reagoi leivinuunin lämmittämiseen ja luukun seudun kuumuuteen. 

Mutta siisti se nyt ainakin on

ja kohta tulee kokemusperäistä tietoa maalin kuumuuden kestämisestä,

 kun uunia aletaan ilmojen kylmenemisen myötä lämmittelemään. 

Nyt,  kun "on asetuttu taloksi"

ja jatkuva kesäinen kulkeminen on vähentynyt,

on mukava nauttia kodista ja katsella sitä aivan kuin uusilla ihastuneilla silmillä

sekä tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun

ja ehkä aloitella uusiakin täällä kotosalla. 

Hyllyn reunalla odottaa jo Liesimusta, 

jolla käsitellään vielä nuo luukkujen pinnat.

Näin pikkuhiljaa asiat etenevät ja hommat hoituvat.

On se mukavaa! 

"Jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima"

Kun meri aaltoili elokuisen aurinkopäivän tuulessa,

me keinuimme kahdelleen siellä valtavien aaltojen valkeissa syleissä.

Hypimme aaltojen yli ja heittäydyimme tuulen huminassa veden pärskeisiin,

aallon siveltäväksi

kuin huolettomien kesäpäivien lapset.

Aallot kuljettivat meitä voimallaan ja korkeudellaan eteen- ja taaksepäin.
Tunsimme ympärillämme niiden valtaisan voiman
ja oman pienuuden sekä voimattomuuden.

Katselin veden leikkiä,

rantaan vyöryviä maininkeja ja aaltojen talttumista rantahiekkaan.

Näin siinä voimaa,
mutta myös lempeyttä ja sulavuutta,

veden valtaisan massan soljumista lopulta keveästi ja lempeästi kivikkoon,

kiviin, kiveen.

Kauniisti, lempeästi ja aina uudelleen toistuen.

Hioen, kovaa pintaa silittäen.

Monilla tämän kesän uintireissuilla veden leikkiä katsellessani mieleeni on noussut
Tommy Tabermannin runo, jota olen työstänyt mielessäni.

Jokainen

joka on pidellyt

aaltojen silittämää

kiveä kädessään

tietää

että jatkuvilla hyväilyillä

on ihmeitä tekevä voima

Olen ajatellut meitä ihmisiä,
äitejä, isiä, lapsia,
puolisoita.
Kaikkia.

Me olemme meri,
mutta olemme myös kiviä.

Elämän puitteet muovaavat meitä,
mutta myös me hiomme toisiamme päivittäin,

viilaamme särmiä, kasvun kipua ja elon huomaa karheutta toisistamme

 sekä sanoin että teoin.

"Jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima."

Niin.

Sanan mukaisella hyväilyllä,
 fyysisellä koskettamisella,

halaamisella,

 lähellä olemisella kohtaamme läheltä,
ihan iholta, pintaa sivellen.

Me suomalaisetkin olemme oppineet halaamaan
-ja sitten tuli korona.

Mutta on myös henkinen koskettaminen,

joka menee syvälle sydämeen ja sisimpään.

Se on monesti vielä silittävämpää,

hoitavampaa,

koskettavampaa,

eheyttävämpää.

Hyväksyvä katse,

 samaan suuntaan katsominen,

kauniit, kannustavat sanat,

positiiviset näköalat,

sanat "että olet riittävän hyvä sellaisena kuin olet"

ja "että se riittää, kun teet parhaasi".

Kauniit, pyyteettömän teot,

mieleenpainuvat elämykset,

hyvät hetket

hoitavat ja hyväilevät,

hyväilevät sisältäpäin
ja ne kumpuavat iloana, hymynä ja varmuutena ulospäin.

Positiivisuus,
kauniin ja hyvän näkeminen,
niiden ääneen sanominen ja kuuleminen tekevät meille ihmisille samaa
kuin meren aallot kiville.
Ne silittävät suloisesti.
Syvältä.

~~

Elämä tuo meihin väistämättä meihin koloja ja kolhuja

ja välillä saatamme olla aivan rikki ja poikki.

Joku on kirjoittanut kauniisti, että vahvimmatkin meistä on koottu siruista.

Paras laasti ja tasoite lienee kuitenkin se,

että on joku, jonka kanssa voi jakaa asioita ja 

että löytää elämäänsä sellaisia asioita,

jotka antavat iloa,

tuovat hyvää mieltä ja hoitavat,
auttavat kasvamaan vahvempana ihmisenä.



Kirjoitin runon meren hiomaan kiveen.
Siinä se on kuin huoneentaulu
ja muistolause tuleviin päiviin.

Että muistaisin nuo kirjoittamani ajatukset
ja sen, että etsisin myös sen kiven,
johon meren hyväily ei yllä
ja kantaisin sen kivikkoon,
muiden joukkoon,
hyväksytyksi,
kuulluksi,
kohdatuksi.

Että muistaisin runon sanoman.
💞

Vehnätön ruokavalio

Tällä kertaa vähän erilainen aihepiiri. 

Arjen iloa kuitenkin! 

Haluan jakaa täällä blogissa ja kirjata itselleni muistiin tämän merkittävän kesän,

ruokavalioni muutoksen,

hyvän oloni

ja jonkinlaisen tasapainon löytymisen oman vatsani kanssa.

Olen kärsinyt vuosikausia monenmoisista vatsaan liittyvistä pulmista,

elämää invalidisoivista vaivoista

ja käynyt  niiden takia monissa tutkimuksissakin

ja kuullut FODMAP-ruokavaliosta.

Olin lueskellut käyttäjien kokemuksia luontaistuotteista

sekä onnistumisen kokemuksia niiden vaikuttavuudesta.

Ruokavalion kokeileminen tuntui jotenkin työläältä.

Kesälomani alussa olin kypsynyt alitajuisesti päätökseen, 

että minä kokeilen ruoan vaikutusta,

että kokeilen jättää vehnän pois ruokavaliostani.

Vehnätöntä aikaa on kulunut nyt puolitoista kuukautta ja se näkyy vatsani hyvinvointina;

jatkuva turvotus on loppunut oikeastaan kokonaan,

makeanhimo vähentynyt ja kaikkinensa minun on ollut hyvä olla.

Tuntuu hienolle, 

jos ruoalla voi "parantua".

Olen iloisesti yllättynyt siitä, miten kivuttomasti ajatuksen siirtäminen pois 

perinteisistä vehnää sisältävistä ruuista, leivistä ja herkuista sujuikaan minulta.

Purukalusto kaipaa leipää!

Jatkan kohtuudessa muiden kotimaisten viljojen syömistä,

sillä ne  eivät ole osoittaneet aiheuttavan minulle vaivoja. 

Tuoteselosteiden lukeminen on tärkeää,

sillä vehnää käytetään  yllättävän  paljon  ns. "täyteaineena"

ja esimerkiksi leipä, jossa lukee ruisleipä ei aina kuitenkaan ole täysin rukiinen.

Olen syönyt paljon Ryvita- näkkileipää ja hapankorppuja,

joista olen tykästynyt  erityisesti Tummaan Hapankorppuun.

Makeat leipomukset teen nykyään melkeinpä peruspullaa lukuunottamatta

käytännön syistä  gluteenittomana,

tutusti ja turvallisesti Semperin jauhoista.

Eilen leivoin gluteenittoman, mustikkaisen piirakan

 Mamman marjapiiraan -ohjeella.

Lisäsin jauhoseokseen tällä kertää ohjeesta poiketen 

hyppysellisen tattarihiutaleita ja noin puoli desiä perunajauhoja. 

Päälliseksi laitoin kermaviilin sijasta 

laktoosittoman kuningatarrahkan, johon olin sekoittanut pelkästään kananmunan.

Lopputulos oli todella herkullisen täyteläinen

ja piirakan pinta säyltään kuin kanervainen metsä

tai samettimainen mustikkamaidon pinta.

Rahkan väri sopi täydellisesti elokuiseen aurinkopäivään,

mustikka-aikaan,

hyvään hetkeen.

Hoksasin, ettei sen aina tarvitse olla tutun turvallista valkoista,

vaan välillä voi iloitella piirakan päälliselläkin.

🌸🌸🌸

Vink, vink!

Gluteeniton leivonnainen voi olla tuoreena aika mureneva.

Tämä piirakka olestuu ihanasti pakkasessa,

joten suosittelen pakastamista.

Lahjan -päivän lahja

Hän on täällä. 

Lahjan -päivän lahja,

elokuu alkuun odotettu vauveli,

tummatukkainen pieni peikkopoika,

mummun mussu ja taaton tassu.

💙

’Odottamisesta, vaivasta,

he saivat palan kauneinta taivasta.’

Miten ihmeelliselle se tuntuukaan,

kun vauva on syntynyt 

ja kun äiti, vauva sekä mukana ollut isä,

he kaikki voivat hyvin.

Ja uusi elämä itsessään,

vauvan täydellisyys,

ne kymmenet, sadat vaihtuvat ilmeet kasvoilla

hänen ihmetellessä tätä valoa,

sylien ja otteiden erilaisuutta,

kohdun jälkeistä vapautta ja tilan tuntua.

Elämä on aina ihme.

Aina yhtä käsittämätön lahja.

<3

Me kävimme papan kanssa jo viime sunnuntaina katsomassa 

 tätä kahden päivän ikäisenä kotiutunutta pirteää peikkotukkaista poikavauvaa.

Elämä jatkuu hänessä,

heissä.

 

"Ja minuun piirretty

pienten varpaiden kuvat

kuin multaan,

auringon valaisemaan." 

Siellä veljellensä tekemäni villapeiton mutkassa on hyvä lämmitellä pieniä varpaita.

Kohdun lämpö on vaihtunut kodin lämpöön.

Pelargoniat ja elokuun tunnelmia

Eilen poimin punaisia viinimarjoja kotipihan pensaista 

ja mietin miten elokuut toistavatkaan toisiaan.

Kosteinen pihanurmi ja viileä aamu tervehtivät aamuun astujaa.

Aurinko herää hitaasti, unisesti

mutta antaa vielä useana päivänä täydellisen kesäfiiliksen.

Elokuiset syysleimut tuoksuvat, 

 ilmassa väräjää kaiken valmiin, kypsän tuoksu

heinän, viljan ja marjojen.

Ilmassa on jo hitunen haikeutta ohikiitävästä kesän kauneudesta,

kesäisestä huolettomuudesta.

🌸🌸🌸

Kesä hiljalleen kypsyy!

Puhuttelin pitkään mökillä olevia pelakuitani.

Harmittelin niille, että kesä on kovin lyhyt. 

Istutin ne keväällä purkkeineen päivineen  hetkeksi valeistutukseen

ja siihen malliin ne jäivät. 

En ollut ehtinyt enkä muistanut,

laittaa niille multapetiä.

Nyt kohtelin niitä kauniisti ja siirsin ne paraatipaikalle kuistin ikkunalle.

yksittäisiin saviruukkuihin kaikkien katseiden alle.

Puolihuolimattomasta hoidosta ja epäsäännöllisestä kastelusta sekä lannoituksesta  johtuen

 pelargonioissani on enää vähän kukkia, 

mutta ne vähäiset kukinnot ovat niin kauniita ja niin ihanan värisiä,  

melkein mökin sävyisiä,

 että taidanpa viedä ne vähitellen mökin sisälle talvehtimaan.

Pelakuut ovat olleet äitini luottokukkia.

Hän on raahannut vuodesta toiseen melkeinpä pensaiksi kasvaneet kukka-aarteensa

 peräkamariin odottamaan uutta kesää

vaalien näin menneiden kesien muistoja ja vuosien kasvun ihmettä.

Josko minä nyt taas koettaisin sitä talvettamista,

josta minun mökkikaverini ei ole kyllä oikein innostunut. ;)

Juttelisin sitten tulevina kesinä,

että nämä on niitä koronakesän kukkia.

Oikein mukavaa, rentouttavaa viikonloppua itsekullekin

ja nautinnollisia elokuun päiviä.

Kesäiset päivät ovat vielä täällä.

Tartutaan hetkeen ja nautitaan olevasta.

Meren rannalla

Tänä viikonloppuna saimme nauttia  täydellisistä kesäpäivistä.

Puhuvat kyllä, että lienevät olleet viimeiset kesähelteet,

mutta elokuu on useasti loppukuustakin yllättänyt lämmöllään.

Olin mökillä tyttärieni kanssa

ja tämä sää oli kyllä meille niin mieluinen.

Lauantain vietimme rannalla auringon suloisessa lämmössä

ja aaltojen vilvoittavassa sylissä.

Oli täydelliset puitteet.

Ei ollut kiirettä mihinkään.

Ei huolta kenestäkään.

Tämä oli meille varattu hetki.

Yhdessäoloa.

Kuulumisia, ajatuksien vaihtoa, 

hulluttelua ja hassuttelua.

Oli aikaa

ja riittävästi eväitä.

Auringon kirkkaita, lämpimiä säteitä,

veden kohinaa,

ohuttakin ohuempaa vaaleaa hiekkaa,

hiekkalinnoja,

iloisia, kesämielellä olevia ihmisiä ranta täynnä.

Ja molempina iltoina upea auringonlasku.

Nämä hetket ja niiden tunnelma tallentuvat toki parhaiten mieleen

ja sydämen sopukoihin.

Tuntuu, että kuvista puuttuu väistämättä ja väkisin lämpö ja merituulen henkäys.

Sisällä soi:

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä.

Aurinkoisen viikonvaihteen terveiseni Sinulle!

Oliko teilläpäin lämmintä?

Kaisu 

 

6- vuotis synttäriarpajaisten voittaja

Kiitos kaikille blogini synttäriarpajaisiin osallistuneille 

kauniista ajatuksista ja postaustoiveista.

Ja tervetuloa uusille blogini lukijoille.

Ihana kuulla, että olette löytäneet tänne

ja että olette saaneet teksteistäni iloa itsellenne.

Se lämmittää mieltäni tosi paljon.

💚

On kiva kuulla eli lukea kommenteista,

että postaukset tavallisesta elämästä,

sen arkisista ja juhlaisista hetkistä riittää teille.

Toivon,

että tulisi tehtyä myös diy -juttuja ja leipomuksia,

joista myös toivottiin postauksia.

Kävin jättämässä sydämen teille kaikille ja

 jonkun vastauskommentinkin tuonne synttäripostauksen kommentteihin. 

Pidän niin tärkeinä ajatuksianne, 

joita olette jättäneet sinne. <3

💚

Synttäriarpajaisten voitto osui kommentille

Yhdellä mukaan! Kiva blogi! 

sefedinikati@gmail.com 

Onnea ja Iloa voittajalle tästä Mimosa -setistä.

Laitan sähköpostia hetimiten tulemaan!

Ja lämmin kaukohalaus jokaiselle arpajaisiini osallistuneelle.

Te lukijat tuotte tähän harrastukseen ihanan vastavuoroisuuden tunteen,

joka tuo iloa minulle. <3

Tästä on hyvä aloitella seitsemättä blogivuotta!  😍

Ystävällisin terveisin,

Kaisu