Keskikesän iloa

Juhannus, midsummer, keskikesän juhla. 

Luonto kukoistaa ja on valoisaa. 

Meilläpäin on tänään, juhannusaattona, 

 aurinkoista, mutta kovin tuulista ja viiloista.

Onneksi ei sada vettä! 

Se on tämän päivän ilo! 

Pihapiirin ja luonnon kukat 

sekä koivun oksat tuovat väriä juhannukseemme. 

Niistä on ollut ihana taas sitoa kransseja 

ja kukittaa maljakoita. 

Valkeaa ja vihreää sekä taivaan sineä. 

Siinä tämän päivän värit ja kattaukset. 

Juhannusajatukset. 

Eivät kukat ole vain kuihtumista varten,

elämän iloa ja rakkautta varten 

ne syntyvät.

Siemaisevat äitiauringosta

elämän maidon,

hehkuvat sallitun ajan

ja muuttuvat.

Mutta kuihtuminen on toinen elämä, 

toisenlainen kauneus,

 kaikkien luotujen osa. 

-Maila Jyrinki-

Porraspielen koivut ovat mökkijuhannuksemme perinne.  

Tällä kertaa koivujen hakija on valinnut jotenkin söpön kokoiset puut. 

~~~~🌸 ~~🌸~~🌸~~~

Tämä hetki on tässä.

Keskikesä. 

Nautitaan olevasta!

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinun ja läheistesi juhannukseen 

levollisuutta, kauneutta ja onnellisuutta.

 

Terveisiä lomaviikolta

Olen viettänyt täällä harvinaisen rauhallisia mökkipäiviä. 

On ollut vissiinkin sitä paljon puhuttua omaa aikaa,

kun olen ollut täällä mökillä itsekseni päivät pitkät. 

Tällaisia päiviä ei ole kyllä ollut näiden 

29 mökkivuoden aikana montaakaan. 

Olen hidastanut tietoisesti. 

Ollut vaan ollut, 

katsellut ja kuullostellut. 

Olen tehnyt sitä,

 mikä on tullut vastaan ja innostanut.

Istunut ja ihmetellyt. 

Käynyt pyöräilemässä. 

Välillä on tullut sellainen olo, 

että onko tämä tottakaan ja voiko näin edes olla näin. 

Tänä keväänä olen katsonut sattuneista syistä mökin siivouksia läpi sormien. 

Eteisen siivosin perusteellisemmin. 

Siitä tulee aina mukava kesätunnelma 

ja tällä kertaa "narraus",

että koko mökissä olisi isomminkin siivottu. 

Ajatukset ovat arvatenkin kulkeneet menneissä kesissä,

ruuhkavuosien päivissä ja  vuosissa

sekä arkisissa touhumuistoissa 

ja mökkipäivien sattumuksissa.  

 

Tulimme vuosikaudet ja -kymmenet tänne perheellä.  

Meillä oli monenikäistä mökkeilijää omasta takaa 

ja välillä lasten kavereitakin mukana. 

Jossain vaiheessa joku lapsista halusi jäädäkin kotiin. 

Se oli oma vaiheensa ja 

toi omanlaista järjestelyä. 

Kesä kesän jälkeen tilanne on elänyt, 

muuttunut ja 

saanut omia sävyjään. 

Jokainen mökkikesä on ollut omanlaisensa 

ja ne ovat jättäneet jälkensä tänne 

ja muistojen sopukoihin. 

Niistä voin lukea mökkikirjojen muistiinpanoista.  

Nuorimmainen tuli yksi ilta saunomaan ja 

totesi jääkaappiin kurkattuaan huolestuneena, 

"eihän teillä ole ruokaakaan".

Olimme nimittäin ostaneet eväät vain meille kahdelle,

täsmäostokset. 

 

Olikin kiva, kun porukat tulivat sunnuntaina syötävien kanssa. 

Eihän tänne osaa enää kovin isolle sakille purtavaa varatakaan, 

eikä toki tarvitsekaan. 

Vieraat kulkee ajallaan 

ja talo elää tavallaan. 

Mökkielämän alkuvaiheessa tuli kierrätettyä liinavaatteita

kotoa tänne ja niitä on vuosien saatossa kertynyt kasapäin. 

Tänä aamuna päätin järjestää liinavaatekaappia reilummalla kädellä. 

Laitoin jo ennen puuhaan ryhtymistä

Facen kirppikselle kuvan kaappinäkymästä 

ja kysymyksen "haluaako joku näitä uusiokäyttöön". 

Heti tuli muutama innokas kierrättäjä jonoon 

ja se kyllä innoitt minua karsimaan jemmoja. 

Laitoin myös perheryhmään kuvan muutamista lakanoista 

ja tekstin, että näiden mukana lähtee monta muistoa. 

Yllätyksekseni pojat innostuivat varaamaan 

pussilakanoita ja tyynyliinoja

asuntovaunuihinsa. 

 "Rekkalakanoissa kyllä 5/5 yöunet aikanaan."

"Määkin kelpuutan jotku lakanat, huippuja. "

"On muuten pehmeitä! "

Se tuntui kyllä hellyttävälle, 

että mökkilakanat pääsivät vielä siivittämään pienten lomalaisten unta. 

Muutos se on pienikin muutos. 

Ja iso ilo. 

Ennen ja jälkeen. 

Järjestelin myös liinajemmani, 

josta en kyllä raskinut laittaa oikein mitään pois.

Käsintehtyjä ja tehdaskutoisia. 

Vanhoja ja uusia. 

Virkattuja,

brodeerattuja, 

merkattuja, 

isoja ja pieniä kankaisia liinoja, 

poppanoita,

lyhyitä ja pitkiä.

Eihän sitä koskaan tiedä, 

jos vielä ne kaikki löytävät pöydän ja pääsevät vielä pöydälle. 

Vaikka tokkopa sentään! 

Yhden 80x80 senttisen valkean brodeeratun liinan laitoin kiertoon.  

Halkaisin sen ja ompelin kaistaleen valkeaa lakanakangasta lisäleveydeksi. 

Tein verhot navettarakennuksen ikkunaan, 

jonka verho oli tullut tiensä päähän.

Mielenkiintoista sinänsä miten verho hiutuu ja kuluu ikkunassa niin,

että siihen tulee reikiä.

Toki taisi olla aikanaan vanhat kesäiset verhot,

mitkä ripustin sekä navetan ja puojin ikkunoihin.

Tulipa nyt pienten verhojen verran laitettua juhannusta! 

Arjen iloa ja onnellisuutta. 

Pieniä juttuja eri miljöössä. 

Olen oivaltanut ennenkin, 

että joutenolosta nousee energiaa ja inspiraatiota. 

Jatkan maltillisella linjalla.

Tiedä mitä tässä tulee tehtyä, kun aikansa ottaa rennosti. 

🔆

Tuomen kukinta alkaa olla finaalissa.

Laitoin kukkaisoksat tuonne purkkiin,

kun pakkaavat aina karistamaan liinalle.

Sieltä näkyvät ja tuoksuvat.

Tuovat kesäistä tunnelmaa. 

Kaikkea ihanaa juhannuksen aluspäiviin! 

Nautitaan hetkestä! 

 

 

Vihdoinkin täällä

Vihdoinkin täällä. 

Ne on sanat, 

jotka kuvaavat tätä hetkeä

ja odotuksen täyttymystä. 

Olemme vihdoinkin ennättäneet tulla yökuntiin mökille.

On ollut koleaa säätä ja niin ohjelmallisia 

viikkoja ja viikonloppuja,

että mökillä oleminen on jäänyt minimiin. 

Kesä on edennyt täällä ja vihreys täyttänyt pihapiirin. 

Ruoho oli arvatenkin kasvanut melkoiseen mittaan 

ja vaati heti leikkaamista. 

Humalat olivat köynnöstäneet pensaan oksille ja  maata myöten, 

kun en ole ollut niitä ohjailemassa tikkaille ja telineille.

Harmi sinänsä,

mutta pääasia, että ovat kasvaneet! ;) 

~~~~~

Istutin tämän päivän 

ja lähestyvän juhannuksen iloksi 

suloisen sävyiset pelargoniat. 

Melkeinpä mökin väriset!

Jari -myrsky oli muuten kaatanut tuon

koivukujan alkupäässä olevan ovenkin. 

Sen olemme ehtineet yhtenä iltana käydä kunnostamassa.

Jospa se pysyisi siinä seuraavat kymmenen vuotta pystyssä! 

Laitoin humalaa varten patinoitunutta piikkilankaa

tyrkylle, josko se lähtisi siihen kiipeämään. 

Ja sitten tämän perjantain kohokohta oli se,

että ehdin näkemään ja kokemaan tuon 

mökin päädyssä olevan vanhan tuomen kukinnan. 

Minusta nuo valkoiset kukat mökin vadelman väristä seinää vasten on ollut 

aina kesän alun parhautta ja huikaisevaa kauneutta. 

Tässäpä tännekin muistoksi kesäillan kaunis hetki 

ja kukkaisajatus Sinulle blogini lukija. 

 

Saunoimme äsken kesän ensimmäisen vastan kera. 

Nyt ramasee suloisesti! 

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja lämpöä. 

Se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Ja ajatus siitä, että ensi viikolla on lomaa,

tuntuu vielä paremmalle. 

Voin jäädä tänne pitemmäksi aikaa;

jopa juhannukseen asti. 

🌺🌺

Viikonlopun iloa Sinulle 

ja kesän ihanuutta! 

 

Huhtikuisen juhlapäivä

Niin on palattu juhlaviikonlopun jälkeiseen 

arkeen ja juhlien muistelemiseen. 

Lauantain ulkonaisista olosuhteista, 

sateesta ja koleudesta,  huolimatta 

 vauvan kotona pidetyt ristiäiset olivat arvatenkin 

lämminhenkinen juhlahetki. 

Mieleeni jäi erityisesti papin sanat 

vanhempien ja sisarusten merkityksestä 

pienen elämässä sekä kodin turvasta. 

Painotus oli puhuttelevasti sanoilla "etenkin tänä aikana". 

Oli liikuttavan ihanaa ja onnellista katsella 

nuorta perhettä kastepöydän äärellä. 

Heillä on paljon työtä ja touhua lastensa kanssa, 

mutta myös paljon iloa ja elämää ympärillään. 

Siitä ilosta me isovanhemmatkin saamme olla osallisia. 

~~~~

Vauva liittyi monella tapaa sukupolvien sydänten ketjuun. 

Pienokainen oli puettu äitinsä suvun kauniiseen, vanhaan kastemekkoon.  

Kastepöydällä oli äitini, vauvan isomummun tekemä liina.  

Juhlassa oli läsnä neljän sukupolvea 

ja vauvalle löytyi useampia kaimoja suvun naisista.

Äsken hän aloitti matkan,

tuli kotiin.

Kaikki hänessä on orasta:

tuoksu

varren pehmeys

ihon helmiäinen

katseen kirkkaus,

silmät mullan tasalta 

tähtiin kurottavat.

-Maila Jyrinki-

Kaunis ja juhlava kattaus! 

Monenmoista herkkua, 

suolaista ja makeaa. 

Juhlan huipentuma. 

~~~~

"Pikkulinnut" olivat kertoneet minulle vauvan nimen

ja varmistettuani vielä sen äidiltä, 

 tein vauvalle lahjaksi nimikkopyyhkeen. 

Siinä tutustelin pienen nimeen 

ja viivähdin ajatuksissani hänen luonaan. 

Saatuna, annettuna, kaunista kaikki rakkaus. 

Onnekkaita ne, 

jotka sitä herättävät, 

mutta suurin onnellisuus niillä, 

ketkä sitä eniten tuntevat. 

-P. Shelley- 

💞

Onnea ja enkeleitä pienen Hildan elämään! 

💫

 

Juhlien aatto

Tänään on ollut niin ihana aurinkoinen vapaapäivä

 ja paljon innostavaa tekemistä. 

On ollut juhlan aatto. 

Viikonloppuna perhepiirissämme on kahdet juhlat. 

Pojan perheessä vietetään huomenna ristiäisiä  

ja sunnuntaina juhlimme nuorimmaisemme 

ammattiin valmistumista.

Juhlien valmistelusta tulee juhlamieli 

ja lämmin sää saa osaltaan myös ihmeitä aikaan. 

Tuntuu, että olen tehnyt tänään niin paljon sellaisia 

asioita, joita olen viikkokaupalla aikaillut.  

Innostuin leipomusten lisäksi 

puuhastelemaan pihallakin.  

Ilmassa oli kesätunnelmaa. 

Metsän reunan tuomi on pukeutunut juuri valkoiseen kukkaismekkoonsa

ja sen huumaava tuoksu täyttää pihapiirin. 

Miten tuomeen liittyvä tunne "kesä on täällä" -tunne onkin

kesä kesältä niin ainutkertainen.  

Löysin omenapuusta yhden avautuneen kukkasen. 

Kaikki kaunis tuntuu olevan melkeinpä henkäyksen ja käden mitan päässä.

Ehkäpä sunnuntaina saamme juoda kahvit tuossa omenapuun katveessa 

ja nauttia avautuneiden kukkien kauneudesta

-niin kuin monena menneenä kesänäkin  

valmistujaisten ja rippijuhlien aikaan. 

Muistot. 

Muistothan ne nousevat näissä hetkissä.  

Kävin kaivamassa perennajemmastani kukat pation ruukkuihin. 

Olen päättänyt olla maltillinen 

kesäkukka- ja siemenpussihankintojeni kanssa. 

Kukkien hoitamisesta kastelemisesta tulee aina huolta ja turhaa stressiä

lomien aikaan ja mökkipäivienkin aikaan. 

Ehkäpä näillä perennaistutuksillakin voi kesäajan kukittaa. 

Ostin tänään laventelit pation pöydille. 

Minua kiinnosti jostain lukemani ajatus, 

että sääsket eivät ehkä tykkäisi olla näiden kukkasten äärellä. 

Onko sinulla kokemusta laventelista?

Kesä on täällä 

ja se tuntuu juuri nyt parhaudelle,

odotuksen täyttymykselle. 

🌸🌸🌸

Ihanaa kesäistä viikonloppuna Sinulle! 

 

 

Kierrätetty, virkattu peite

Niin harvoin tulee nykyään käytyä kirppiksillä 

tai kierrätyskeskuksessa, 

mutta nyt satuin bongaamaan "roskalavalta" 

virkatun peitteen. 

Olen siis lempiaiheeni ja arkisten ilojeni äärellä. 

Kalastajalangasta virkattu peite vaikutti kooltaan heti sellaiselle, 

että minulla on tälle tilausta.  

Tiesin heti minne sijoitan sen. 

Ennen pesua leikkasin surutta pois nuo kiemuraiset reunahapsut. 

Ne eivät olleet minun juttu, 

eivätkä sopineet minun visiooni. 

Mökillä on tämä lapsuuskotimme vanha sohva,

jonka gobeliininen kangas alkaa olla hiutunut.

Olen viritellyt sohvalle ennemminkin virkkauksia; 

viimeksi silloinkin roskalavalta löytyneen verhokapan,  

joka on tehnyt tehtäväänsä tähän asti. 

Tämä peite menee nyt kivasti sohvan selkänojan yli liki lattiaan,

joten luulen sen pysyvän hyvin paikoillaan. 

Mietin myös, että peiton kulmiin voisin laittaa renksut 

ja pujottaa ne sohvan "takajalkoihin". 

Tästä kirppislöydöstä olen joskus kirjoittanutkin täällä. 

Kokeilin sitä nyt tuohon nojatuoliin,

jonka käsinojien kangas on ihan puhki. 

Mietin, josko ompelen vähän muotoa noidn käsinojien kohdalle, 

että se asettuisi sitten paremmin tuohon paikalleen. 

~~~~~

Monenmoista virkattua olen löytänyt kirppiksiltä ja kierrätyksestä.  

Liinoja, tyynynpäällisiä ja sängynpeitteitä.

Ne ovat minun aarteita ja olen halunnut antaa niille "kodin" täällä mökillä. 

Minulta ne olisivat jääneet jääneet virkkaamatta! 

Ikkunan välistä kurkkivat tupaan nuo raahelaiset posliinikoirat eli ns. laivakoirat

sekä lasten eskarissa taiteilemat lahjakoirat. 

Koirat näyttävät katselevan sisälle 

eli isäntä on kotosalla! 

Vaikkei isäntäväkeä ole kovin mökillä näkynyt tänä keväänä. 

Liekö jo askel lyhentynyt vai mikä vie ajan ja täyttää kalenterin?

~~~~

Uusi tyrnipoika, Tarmo on kuitenkin istutettu viikonloppuna edesmenneen Tarmon tilalle 

-ja uusi tyrnityttökin tuotiin naisvahvuuteen pellon reunaan. 

Nuo istutushommat ovat sellaisia juttuja, 

että ihan heti ei tuloksia näy.

Jospa vuoden parin päästä saamme muutaman vitamiinirikkaan,

oranssisen marjan sujauttaa suuhumme. 

~~~~~

Kesäkuun iloa Sinulle! 

Toivotaan, että kesä jo kohta alkaisi. 

 

Kaatunut ja vinossa

Kyllä harmitti marraskuun loppupuolella, 

kun Jari-myrsky oli kaatanut 

pihasaunan viereisen heinäseiväsaidan. 

Joku kohta oli antanut periksi tuulen tuiverruksessa 

ja siellä aita makasi osittain maata päin. 

Ei auttanut silloin muu kuin pönkätä aita pystyyn 

ja lähteä kotiin. 

Oli tullut pientä puuhaa tälle kesälle! 

Teimme tuon kyseisen aidan mieheni kanssa vanhoista,

siroista heinäseipäistä reilu kymmenen vuotta sitten.

Se oli sellainen ex tempore -ideasta noussut aita.

Naapuri oli nimittäin kaatanut metsän pihasaunan vierestä

ja halusimme saunan kulmalle jonkinlaista näkösuojaa. 

Harmaantunut aita on sulautunut mukavasti maisemaan 

ja rajannut mukavasti saunan seutua. 

Siitä on tullut mökin 

vanhaan pihapiiriin kuuluva elementti. 

Toiveena ja tavoitteena on tarttua piakkoin toimeen

ja kunnostaa aita kohtaamaan 

tulevien vuosien tuulet ja tuiverrukset. 

Toivottavasti löydämme katkenneiden kohdalle vielä 

tuota "lajia" olevia seipäitä. 

Niissä oli sellaisia mukavia pieniä yksityiskohtia. 

 Kaatunut aita sopii hyvin 

Kristiinan haasteeseen kaatunut/vinossa. 

Eli niin huonoa asiaa, ettei jotain hyvääkin löydy. 

Mökistä leikillisesti sanotaan, että se on työsiirtola. 

Mutta onhan se mukava,

 että siellä on touhua ja tekemistä,

yhteisiä projekteja. 

Aika syö ja ruoste raiskaa. 

Tuuli kaataa. 

Aina joku on vinossa ja kenossa. 

Mikään ei pysyvää. 

~~~~🏡~~~~

Lauantai-aamun hetki. 

Aurinko on noussut ja kastehelmet kimaltelevat nurmella.

Vihdoinkin alkaa tuntua kesälle. 

Kirjoitan ilosta

Täällä on ollut jonkinlainen luova tauko;

tauon paikka ja mediahiljaisuus.

Äitienpäivä meni ohi moninaisine syvine tunteineen. 

Kukkatervehdykset muistuttavat vieläkin 

tuosta ihanasta sunnuntaipäivästä. 

Sydämeni tila

He kasvoivat sydämeni alla

sylissäni

rinnallani

He kasvoivat kotona

koulussa

opinnoissaan 

elämässä

He kasvoivat

ajatuksiini

elämääni

He lähtevät omaan elämäänsä.

Heitä ei aina näy, ei kuulu.

Mutta sydämeni ei ole tyhjentynyt.

He löytävät oman paikan, omat ystävät,

oman rakkaan.

He kasvattavat omia pieniä sydämellään. 

Jokaisella heillä on oma paikkansa,

eikä sydämeni ole liian täysi. 

-Päivi Rahkola- 

 

Toukokuiset päivät tuntuvat kiitäneen 

toinen toisensa jälkeen tavallisissa arkiaskareissa

ja kevään viileissä odotuksen päivissä. 

Kaikki tuntuu olleen niin tuttua ja tavallista,

 toisaalta niin saamattoman tuntuista, 

että ei ole ollut paljon ylös kirjattavaa. 

Paitsi se pitää mainita, 

että peruna ja salaatit on kylvetty pienen apulaisen kanssa 

ja mökkikausi on avattu äitienpäivän aattona. 

Mutta nyt taas kirjoitan.

Kirjoitan ilosta, 

 sunnuntai-iltayön suloisesta viestistä. 

Toukokuisen odotus on päättynyt.

Hän on saapunut pikkuperheen 

ja meidän kaikkien iloksi. 

~~~❤~~~

Ihastelin eilen pihalla ilta-auringon valoa,

joka siivilöityi oksien välistä 

korostaen kauniisti kevään kevyttä vihreyttä,

hiirenkorvaisia lehtiä.

 Valo siivitti iloa elämästä;

siitä täydellisestä hetkestä, 

jolloin elämä vaan yhtäkkiä puhkeaa kukkaan. 

Metsänreunasta löysin yönlevolle käyneiden metsätähtien joukosta 

yhden kukkasen, jolla oli terälehdet avoinna.

Kuin pieni tyttären tytär, 

edellisenä iltana kukkaan puhjennut 

ja niin soma päästä varpaisiin. 

Minulta kysyttiin, 

tunnenko riittämättämyyttä näiden useiden pienten rinnalla. 

Vastasin kysyjälle. 

Me elämme omaan elämäämme 

ja nuoret perheet lapsineen omaansa. 

Lastenlapsille on annettu vanhemmat 

ja me papan kanssa olemme heille bonuslisä,

kuin nonparellit jätksiannoksen päällä.

Lastenlapset ovat meille elämän tarjoama jälkiruoka,

josta saamme nauttia ja herkutella. 

Kuljemme lastemme ja heidän perheittensä rinnalla 

ja autamme tarvittaessa, jos pystymme 

ja toki toivomme, 

että kukaan omistamme ei millimetrimitalla tekemisiämme laske. 

❤

Jokaisella heillä on oma paikkansa,

eikä sydämeni ole liian täysi. 

 

Kevään kaunis herkkä hetki.

Tuomen kukka nukkuu vielä nupussaan.

 Odotus ei ole sittenkään päättynyt! 

~~~~~❤~~~~

 

Erikoinen rakennus

Nähdessäni tämän talon, 

 muistin Kristiinan maaliskuisen haasteen.

Talo itsessään ei toki ollut mitenkään erikoinen.

Se oli sellainen parvekkeellinen, ilmeisesti betonista tehty perustalo, 

joka löytyy Kreetan pääkaupungista Iraklionista.

Tuo talon päätyyn maalattu kaupunkinäkymä teki minusta

 talosta poikkeavan ja erottuvan, erikoisen.

Siitä tuli yhdenlainen maamerkki shoppailupäiväämme; 

sen mukaan osasimme suunnistaa bussiasemalle. 

Maalaus oli kivasti koottu realistinen näkymä. 

Oranssilla maalattu talo sekä aitaus jatkuvat mukavasti talon sivuseinällä

ja talon savupiippu näyttää olevan sinisen talon katolla. 

Minusta tämä oli sellainen hyvänmielen seinä;

 pirteä ja selkeälinjainen taideteos, 

talorivistöjen piristäjä. 

Oliko se sitten erikoinen rakennus 

vai kivasti koristeltu talo? 

Onko se erikoisuuskin omalla tavallaan katsojan silmissä?

Kukin näkee rakennuksetkin omasta näkökulmastaan

ja arvottaa myös erikoisuuden erilailla. 

Oli miten oli sen erikoisuuden kanssa, 

nappasin nämä kuvat tämän haasteen nimiin kiirehtiessämme bussiin.

Tämäkin talo ja seikkailu kaupungin kaduilla 

vanhassa kaupungissa jäivät muistojen joukkoon.

~~~~~~

Mitä mieltä muuten olet näistä haaste -postauksista?