Kesä kypsyy

Kesä kypsyy.

Arki asettuu töiden alkamisen myötä omiin kuvioihinsa.

Ei vielä niin tuttuihin, 

mutta pikku hiljaa tutummiksi tuleviin.

Koulut ovat alkaneet.  

Meiltä ei enää lähtenytkään kulkijaa koulutielle. 

Kodin arki on erilainen, hiljainen. 

Kaikki tuntuu kypsyvän käsiin. 

Mustikkamättäät odottavat poimijaa,

marjapensaat punertuvat,

vadelmapensaiden oksat kaartuvat marjojen painosta

ja omenoiden posket pullistuvat, punastuvat. 

Sato valmistuu, 

kesä tekee tilaa syksylle. 

Elämä menee omalla painollaan eteenpäin. 

Arki muuttaa muotoaan 

ja me sopeudumme uuteen, olevaan. 

Kasvamme ja kypsymme rintarinnan luonnon, 

toistemme ja elämäntilanteiden kanssa. 

Se on aina yhtä suuri yllätys ja ilo huomata, 

että vadelmapensaan oksat ovat täynnänsä punaisia köllyköitä. 

Marjat kypsyvät kuin varkain ja aika pian alkavat jo tippumaan maahan. 

Mukava on käydä noukkimassa noita kauniita, 

Maurin makeita

 ja iloita siitä, että tuli istutettua niitä muutama vuosi sitten tänne kotipihaan.

Lähes neljä vuotta sitten olen kirjoitellut tänne, klik, mökin vadelmapuskista, 

jotka ovat edelleenkin aika lailla luomu -viljelyssä.  

Luonnon vattu on muuten intoutunut leviämään mökin pihaan 

ja olen siitä innoissani; 

villivatun aromit kun ovat omaa luokkaansa; 

 makunystyröitä hiveleviä. 

~~~~~~~~

Kesä jatkuu kypsempänä ja täyteläisempänä.

Jokainen kesäinen päivä on ilon ja valon voimavaraa loppuvuodelle. 

Kaikkea hyvää elokuisiin päiviisi! 

🌼🍃🌼🍃🌼

Mitä marjoja sinä mieluiten poimit?

Mikä hivelee sinun makunystyröitäsi?

 

 

Grillilato

 Niin vaan saatiin tänä kesänäkin odotetut lämpimät päivät 

ja lopulta suoranainen hellejaksokin. 

Jos alkukesästä tuli etsittyä 

lämpöistä ja tuuletonta paikkaa, 

niin viime viikkoina on ollut uimarannat 

sekä varjoisat ja pikkuisen tuulenvireiset paikat mieluisia. 

Yksi ihanan viileä paikka on ollut mökillä oleva grillilato.  

Siellä varjossa on ollut nyt mieluisaa viipyillä porukalla:  

grillata, paistaa lättyjä ja herkutella. 

Nauttia kesästä ja kiireettömyydestä.  

Lato on siirretty metsänreunasta pihapiiriin parikymmentä vuotta sitten.  

Keräilin talteen elämää nähneitä kahvipannuja sekä noita nostalgisia emaliastioita, 

 jotka löytyivät pitkälti mökin irtaimistosta. 

Emali, lasite, 

emaloida, lasittaa. 

Nämä sanaristikossa usein esiintyvät sanat liittyvät noihin värikkäisiin kuppeihin, 

joita menee pinoon,  

sisäkkäin asetettuina useampia kappaleita, 

isosta kupista hellyttävän pieneen kippoon asti. 

Nämä menneen ajan muistot,

emaliset astiat ovat olleet aikanaan kotikeittiöiden väripilkkuja ja kauneutta, 

mutta äärimmäisen epäkäytännöllisiä.  

Muistan lapsuudesta, miten emali lohkesi herkästi kolauksesta.  

Sitten se ei ollut enää kovin siisti ja kaunis astia.

Minkälaisia ajatuksia sinulle tulee mieleen näistä astioista? 

Onko sinulla kokemusta näistä? 

Touhusimme mökillä parin viikon aikana kaikkea pientä,  

mitä eteen tuli ja mitä jaksettiin tehdä. 

Saimme viimein laitettua muurikoille 

koukut ladon seinälle! 

Usein näinkin pieni asia jää isompien hommien varjoon. 

Kun mökillä on ajan kanssa, 

huomaa paljon keskeneräisiä asioita 

vielä 29 kesän jälkeen. 

Toisaalta kun ei kiirehdi tekemisissä,  

aika kypsyttää ratkaisuja.

Ei ole siis välttämättä huono asiat, että hommat venyy!

Siivoilin puojeja ja laitoin ylimääräistä tavaraa Roskalavalle sekä myyntiin.

Järjestämisestä tuli siisteyttä piharakennuksiin, 

mutta järjestely teki hyvää myös omalle mielelle,

kun sai arvotettua tavaroita ja selkiytettyä omia visioita,

sitä mitä haluaa pitää, mistä luopua. 

Ja parasta oli, 

kun minun roska oli jonkun aarre!  

Lapsia ja perheitä on käynyt,

tullut ja mennyt. 

Välillä enemmän, välillä vähemmän. 

Nyt pihapiiri on hiljainen. 

Kohta lämpenee sauna 

ja yksi kesäpäivä painuu taas iltaan sekä yöhön. 

Kesä kuluu ja loma. 

Sitä ei kestä edes ajatella. 

Niin pian ihana aika tuntuu kiitävän ohitse!  

Lomaterveisiä ja synttäriarpajaisten voittaja

Kesä, loma ja rakkaat ihmiset ovat täällä läsnä niin vahvasti,

 etten meinaa ehtiä kertomaan synttäriarpajaisten voittajaa,

jonka arvoin illalla. 

Olemme siirtyneet meren rannalta tänne lapsuuden mökkimaisemiin, järven rantaan. 

Täällä saa kokea kantoveden ja ulkovessan,

mutta ne kuuluvat juuri tänne 

ja kesästä kesään ne ovat lopulta voimauttavia ja avartavia kokeuksia.

Yksi ja toinen on poikennut tänne tuttuun, rakkaaseen muistojen paikkaan aikataulujensa puitteissa. 

Erilaisilla kokoonpanoilla olemme viettäneet helteisiä kesäpäiviä 

uiden, saunoen ja "ulkoruokinnasta" nauttien.  

Tämä ranta tuntuu olevan perhekunnalleni merkityksellinen paikka,

jonka kesäisen tunnelman ja ilon lapsemme haluavat jakaa myös omille lapsilleen. 

Neljännen polven varpaat tallaavat rantapolkua

"alakylältä yläkylälle" ja takaisin. 

Yöpaikkoja on säädetty 

ja niitä on löytynyt uudesta ja vanhasta mökistä, 

tiiviistä sisaruspedistä ja vuodevaatelaatikostakin. 

Tutut kaislikot ovat houkutelleet ilta illan jälkeen kokeilemaan kalaonnea 

ja se iso ’jömppä’ on edelleen,

kesä kesän jälkeen on saamatta.

Veneretkilläkin tuntuu olevan saalista tärkeämpää menneiden kesien kalastusmuistot ja -kommellukset

sekä hetki yhdessä vesillä.

Pienten jalkojen jäljet rantahiekassa, 

ja hetken koossa pysyvät hiekkakakut ja  -linnat 

sekä tuon tuostakin uimaan kirmaavat lapset 

kuvastavat vahvasti kesän iloa ja riemua. 

Olen onnellinen tästä yhdessäolosta, 

yhteisistä porinahetkistä ja jakamisista, 

nyyttikesteistä ja yhdessä touhuamisesta. 

Välillä on ollut kuitenkin hyvä ottaa omaa aikaakin. 

Olemme käyneet pyöräilemässä

lapsuuden maisemissa ja tutuilla teillä. 

Ja sitten ne arpajaiset!

Kiitos kaikille arpajaisiin osallistuneille. 🌸

Kiitos onnitteluista sekä mukavista sanoista ja mieltäni lämmittävistä ajatuksista. 🌸

Tällä kertaa Pentikin tuotesetin voitti kommentti 

Kiitos ajatusten ja kuvien jakamisesta! Arvostan suuresti tapaasi nostaa esiin pieniä arjen asioita ja iloita niistä aidosti. Se on lahja ja kantava voima elossa. :) Niistä saan myös minä blogin lukijana. Terv: Eeva-Maija

Eeva-Maija, 

onnea ja iloa Sinulle! 🌸

Laitatko yhteystietosi sähköpostiini 

niin laitan sinulle paketin kotiin palattuani!

Vielä hetki lomaa 

ja sitten on taas aika avata työn ovea. 

Ehkäpä elokuussa löytyy taas postausrytmikin 

ja on aikaa kesäkuulumisille. 

Kaikkea ihanaa heinäkuun lopun päiviisi! 

Elämä on hyvää juuri nyt!  

 

Puutarhan kuningattaret

Pistäydyin tänään kotona täältä mökiltä 

ja mikä ihana yllätys minua odottikaan kotipihassa; 

pionit, puutarhan kuningattaret, 

olivat puhjenneet kukkaan. 

Aurinko paistoi täydeltä terältä 

ja kukat kylpivät lämmössä 

sekä minun ihailevan  katseeni alla. 

Kukkapenkki näytti kyllä niin täydelliseltä 

noiden pionipalleroiden ansiosta. 

Verikuljenpolvi, koreakärsämö ja järvikukka antoivat suloista pikkukukkaista taustaa 

noille upeille kukkijoille. 

Olin pyörällä liikenteessä 

enkä harmikseni pystynyt ottamaan 

yhtään pioninkukkaa mukaani. 

Ne olisivat olleet kyllä ihana kaupungin tuliainen 

mökin tuvan pöydälle. 

Täytyy tyytyä katselemaan näitä kuvia 

ja toivoa, että ensi viikolla osa kukista olisi vielä ihailtavana ja loput nuput auenneina. 

Pionien kukinta ovat kyllä lahja 

minunlaiselle puutarhurille. 

Siellä kukat ovat kasvaneet oman onnensa nojassa. 

Toki olen ruohonnut tuon perennapenkin keväällä. 

Tärkein lienee kasvurauha. 

Siskoni neuvon mukaan 

olen antanut pionien olla sijoillaan 

ja olen siirrellyt muita perennoja kukkapenkissä 

tarpeen mukaan paikasta toiseen 

-ja välillä kolmanteenkin. 

Laitoin pionien taakse juhannuksen jälkee. 

nuo kivat kukkatuet, 

joihin oli hyvä sitoa kukkavarret juuttinarulla kiinni. 

Penkki on aika täyteläinen perennoista

ja myös korkeat Särkyneet sydämet 

ovat tukeneet pioneita. 

Seuraavana kukkimisvuorossa onkin sitten omalla tavallaan kauniit leimukukat. 

Auringon hellimää viikonloppua Sinulle! 

Ja synttäriarpajaisiin ehtii vielä osallistua! 

Joku päivä postaan mökkikuulumisia. 

Siihen asti, hei hei! 💌

Toukokuisen juhlapäivä

Eilen oli toukokuisen lapsenlapsemme juhlapäivä.

Kesän kauneus ja vihdoinkin saapunut lämpö,

suoranainen heinäkuun helle siivittivät päivää. 

 

Vanhemmat olivat laittaneet rakkaalle pienokaiselleen ihanan juhlan. 

Kaikki oli kaunista;

koti, kattaukset ja kukat 

sekä juhlapukuihin sonnustautunut pikkuperhe. 

Kukkakimppujen runsaus ja 

kukkien moninaisuus sopi niin mukavasti kesäiseen päivään,

kun kaikkialla luonnossakin näkyy kukkien loisto.

Kukkakimppu toi mieleeni tuossa hetkessä perheen,

perhepiirin ja sukukunnan,

jossa eri-ikäiset, eriluontoiset persoonat

vauvasta vaariin, 

sulautuvat ja sopeutuvat, 

tukeutuvat ja turvautuvat,

lutviutuvat toistensa lomiin. 

Olemme yhdessä yhdenlainen kimppu;

itseksemme omana aikana sekä omalla tavallamme kukkiva luojan luomus.

Osa värikkäämpiä ja rönsyilevämpiä, 

osa hillittyjä ja harkittuja. 

Osa nupullaan, 

toiset täydessä kukassa, 

vanhimmat jo kukkasiaan karistamassa. 

Juhla-asut ja perinteet kuuluvat aina vahvasti juhlaan.  

Tykkään niin sanoista ’sukupolvien sydänten ketju’ 

ja se ajatus näkyi näissäkin ristiäisissä. 

Pienokainen oli puettu isän isomummun ompelemaan,

suvun kerrokselliseen ristiäispukuun, 

joka oli äidin puvun tavoin ihanan pitsinen. 

 

Kattauksessa oli tarjolla sekä silmien ruokaa että suunmyötäistä tarjottavaa. 

Monenlaista maistuvaista, 

suolaista ja makeaa,

suussa sulavaista, 

kesäistä ja kaunista. 

Niissä kaikissa rakkauden sivumaku!

Pieni hetki yhdessä

-onnen hetki.

Juhla katkaisi hetkeksi kesäisen menemisen ja tulemisen.  

Saimme pysähtyä hetkeksi nuoren perheen kotoiseen juhlaan,

joka oli samalla vauvan kastejuhla ja kodin siunaus. 

Kastepappi puhui kauniisti ja lämpimästi vauvasta,

joka tuo iloa perheeseen

ja uuteen kotiin, johon perhe oli juuri ennen vauvan syntymää muuttanut. 

Vauva sai nimekseen 

Ingrid Isa Alessia. 

Ystävä sä lapsien,

katso, miten ihana hän on.

Posket pehmet kuin ensimmäiset päivät,

huulen kaaressa 

enkelin sormenjälki. 

-H.Kivisalo-

Toivottelemme papan kanssa Halipupun myötä 

Onnea ja enkeleitä pienen Ingridin elämään

sekä paljon haleja ja syliä.

❤

 

Perinteisten synttäriarpajaisten aika

Yksitoista vuotta on kulunut blogiharrastuksen parissa. 

Kun aloittelin blogin pitämistä, 

moni asia oli toisin. 

Kotipesässä oli silloin vielä useampi ’poikanen’

ja arki kovasti erilaista kuin tällä hetkellä. 

Väki on vuosien mittaan vähentynyt 

kodin kurkihirren alta. 

Yksi toisensa jälkeen on keikkunut aikansa kotipesän reunalla,

koetellut siipiensä kantavuutta ja lähtenyt lentoon. 

Huomenna saattelemme nuorimmaisen junaan,

matkalle asepalvelukseen. 

Meillä vanhemmilla on uusi elämänvaihe edessä. 

Olemme jälleen kahdelleen niin kuin 42 vuotta sitten. 

<3

 Vaikka puitteet muuttuvat, 

jatkan edelleen kirjoittamista tänne. 

Tämä on minulle mieluinen harrastus

ja omien ajatusten paikka. 

Tau(v)onpaikka. 

 

Kirjoittamalla teen näkyväksi itselleni tärkeitä asioita, 

tapahtumia, tunteita ja tekemisiä

ja tallennan muistoiksi noita ohikiitäviä hetkiä. 

Ennen kaikkea haluan nostaa esille 

arkista juhlaa,

 hyvää oloa sekä iloista mieltä, 

pientä, sievää ja merkityksellistä, 

 joka jää usein arkisessa tiimellyksessä noteeraamatta. 

Löysin ihanan Elina Keskisen runon,

joka tuntui niin omalta. 

Älä tule elämää kohtaan niin ahneeksi

ettei mikään sen tarjoama riitä

ettei onni joka kolistelee ovellasi

kättesi jälki, sydämesi maisema

saa koskaan sille kuuluvaa kiitosta.

Ettei enää muista huokaista 

keskellä täyttä päivää

kuinka juuri nyt on hyvä

Kuinka juuri tällä kohtaa

et kaipaa mitään tämän kummenpaa. 

Tykkään kirjoittaa.

Tämä on naisen, vaimon, äidin ja mummun avoin päiväkirja. 

Muistiinpanoja siitä monenkirjavasta ja elämänmakuisesta elämästä, 

mitä näissä rooleissani saan elää ja kokea. 

Elämässä on aina paljon hyvää ja kaunista. 

Olen yrittänyt muistaa, 

että se, mistä puhuu ja kirjoittaa, vahvistuu.

 

Yksi kaunis asia on se, 

että meidät on annettu toistemme rinnalle kulkemaan,

tukemaan ja jakamaan.

Keinot kohtaamiseen ja toisen ilahduttamiseen 

ovat moninaiset. 

Blogi on vuorovaikutusta 

samanhenkisten ihmisten kanssa 

ja omien oivallusten jakamista 

sekä ajatusten avaamista toisille.  

Olen itsekin saanut paljon monenlaisia vinkkejä blogipostauksista;

minusta on kiva laittaa myös omat hoksaamiset kiertoon. 

Tykkään perinteistä ja haluan juhlia kanssasi 

blogin synttäreitä. 

Kutsun Sinut mukaan arpajaisiin,

joissa on arvon kaunista ja kotoista;

Pentikin Manteli -keittiöliinan ja pannulapun. 

Voit osallistua kirjoittamalla ’arpasi’  tämän postauksen kommettikentään 

tai Facebookin Tauvonpaikka-sivustolle. 

Jätä tunnistetieto sen varalle, että arpaonni suosii sinua. 

Arvon voittajan 27.7.2025 klo 20. 

Kiva, kun piipahdat Tau(v)onpaikassa! 

Onnea arpajaisiin! 

t. Kaisu 

Pyöräretki

Pätkä Rantatietä; 

Raahe-Siikajoki-Lumijoki-Liminka-Tupos. 

Tuolla akselilla toteutui tänään pyöräilyreissu 

ja pieni lähimatkailu, 

jonka olin ajatellut tänä kesänä tekeväni. 

Oli ’aakeeta, laakeeta’, 

tasaista maastoa. 

Kävin päiväkahvilla tyttäreni luona 

ja tervehtimässä pikkuruisia kavereita. 

Oli kiva yllättää heidät 

ja yllätyin toki itsekin, 

että sain retkeni toteutettua jo tässä vaiheessa kesää. 

Matkaa kertyi 134 kilometriä.

 Rantatie kulkee tässä kohden perinteisen suomalaisen maalaismaiseman halki

ja historiallisia tielinjoja mukaileva tie onkin suosittu pyöräilyreitti.

Moninainen luonto ja monenikäinen rakennettu ympäristö avautuu 

silmien eteen molemmin puolin tietä. 

Tien pientareet kukkivat tähän aikaan sateenkaaren kaikissa väreissä. 

Auringon keltaista ja lumen valkoa,

niittyleinikkiä ja koiranputkea,

 näkyi silminkantamattomiin.  

Niiden seasta bongasin ainakin hiirenvirnaa,

suolaheinää, siankärsämöä, puna-apilaa, 

päivänkakkaroita ja kissankelloja

sekä monennäköisiä heiniä. 

Niin kauniita värejä ja huumaavaa tuoksua pitkin matkaa! 

Nautin niistä aisteillani.

Matkan etenemisen takaamiseksi kuvaaminen jäi tänään vähemmälle. 

Kumpareelle rakennettu Lumijoen kirkko on upea.

Se näkyy kauas tasaisille lakeuksille. 

Siikajoki.

Mennen tullen pysähdyin sillalle ihastelemaan maisemaa. 

Veden väsymätön liike,

niin kuin tulikin,

on aina niin rauhoittava elementti. 

~~~~~~

Hyvä reissu kaikkinensa ja päivän ilo! 

Pieni hetki yhdessä siellä päätepisteessä 

ja kesäistä kauneutta matkalla. 

Maaren Kallion haastamaan "tämän vuoden välikirjanpitoon" merkintä, 

että olen saanut tänään toteutettua liikuntatavoitteeni. 

Tykkäätkö sinä pyöräillä? 

Onko tuo pätkä Rantatietä sinulle tuttu? 

Sitä pitkin kulkee muuten myös Flatland-route. 

~~~~~~

Mukavaa loppuviikkoa.

Sunnuntaina onkin sitten blogini synttäripäivä

ja ehkäpä arpajaisetkin taas tuloillaan! 

Jääpä kuulolle! 

 

Kukkaistervehdys

Tänään on ollut tihkusateinen päivä. 

On tullut sellaista lempeää ja tiheää sadetta, 

josta kukat kyllä tykkää. 

~~~🍃🌼🍃~~~

Tein pikaisen pihakierroksen.  

Luonto näyttää niin vehreältä ja vihreältä. 

Kylmästä huolimatta kukinnat etenevät. 

Perennapenkkini luottokukat,

Särkyneet sydämet, 

eivät näytä olleen moksiskaan 

viime kesän jakamisesta.

Sitä mietin, 

miten noin kauniilla kukalla voi olla noin surullinen nimi.  

Kukinnot ovat kuin

sydämiä sydämien ketjussa.  

Niitä on ihana kuvata! 

Ilokseni löysin viime kesänä pihan perältä, 

 vanhan syreenin viereltä  

pienen valkoisen syreenin. 

Tänä vuonna siinä on jo useampi kukkaterttu. 

Tämä valkea yksilö on kyllä erityisen kaunis, 

herraskainen suorastaan. 

Otan sen hennon taimen suojeluuni

vai olisiko sittenkin paras antaa olla siellä 

oman onnensa nojassa 

niin kuin on tähän astikin ollut?

Metsänreunan pihlajat ovat alkaneet myös kukkia. 

Pihlajat ja violetin sävyiset syreenit rytmittävät 

kauniina värinauhana pihaamme reunassa. 

Hetken siinä,

kukin vuorollaan. 

Juhannusruusu ja 

perennapenkin pionit 

sekä päivänkakkarat, koreakärsämöt ja verikurjenpolvet 

seuraavana kukassa.

Lisää kauneutta tiedossa! 

Mikä on sinun lempikukka tai kukkiva pensas 

tässä vaiheessa kesää? 

~~~🍃🌼🍃~~~

Näiden kuvien myötä kesäkuun viimeisen 

                           viikonlopun iloa Sinulle!

                             Palataan ensi viikolla! 

.

 

Keskikesän iloa

Juhannus, midsummer, keskikesän juhla. 

Luonto kukoistaa ja on valoisaa. 

Meilläpäin on tänään, juhannusaattona, 

 aurinkoista, mutta kovin tuulista ja viiloista.

Onneksi ei sada vettä! 

Se on tämän päivän ilo! 

Pihapiirin ja luonnon kukat 

sekä koivun oksat tuovat väriä juhannukseemme. 

Niistä on ollut ihana taas sitoa kransseja 

ja kukittaa maljakoita. 

Valkeaa ja vihreää sekä taivaan sineä. 

Siinä tämän päivän värit ja kattaukset. 

Juhannusajatukset. 

Eivät kukat ole vain kuihtumista varten,

elämän iloa ja rakkautta varten 

ne syntyvät.

Siemaisevat äitiauringosta

elämän maidon,

hehkuvat sallitun ajan

ja muuttuvat.

Mutta kuihtuminen on toinen elämä, 

toisenlainen kauneus,

 kaikkien luotujen osa. 

-Maila Jyrinki-

Porraspielen koivut ovat mökkijuhannuksemme perinne.  

Tällä kertaa koivujen hakija on valinnut jotenkin söpön kokoiset puut. 

~~~~🌸 ~~🌸~~🌸~~~

Tämä hetki on tässä.

Keskikesä. 

Nautitaan olevasta!

Tämän pikaisen postauksen myötä toivottelen 

Sinun ja läheistesi juhannukseen 

levollisuutta, kauneutta ja onnellisuutta.