Hain aamulla kranssivärkkiä;
pajunoksia,
pitkiä, suoria ja kissaisia.
Kuningasajatuksena oli tehdä pesuvadin pohjaan kieputtelemalla
sellainen löysähkö, kevytrakenteiden pääsiäiskranssi,
mutta eihän se lähtenyt onnistumaan.
Oksat pomppivat pois vadista vallattomina.
Päädyin "vanhassa tyylissä vara parempi" -ratkaisuun.
Sitä perinteistä kiepsuttelua oli mukava tehdä.
Pieni käsillä tekemisen hetki pitkästä aikaa
tuntui niin mukavalle
ja pari perinteistä pajukranssia jopa saavutukselta!
Mietin koristeita.
Höyheniä, rusetteja, pääsäiskoristeita.
Päädyin pelkistettyyn malliin.
Minusta tässä on oleellinen!
Kevät.
Uuden alku.
Uuden alku.
Tämän kevään kasvua, pörröisiä pajunkissoja
ja osa vielä piilossa h-hetkeä odottamassa.
Kranssien myötä innostuin järjestämään kuistin seutua.
Betonikantiselle pöydälle nostin vuosien takaiset betonimunat
ja vanhan pääsiäiskanan.
Tutut esineet.
Ne pelkästään jo toivat kivan keväisen tuulahduksen.
Eilen ostamani narsissit olivat aika kohmeiset yön jäljiltä.
Tänäänkin on ollut viiloista
ja kylmyyttä on vielä lisää luvassa.
Minkähän verran nuo narsissit kestävätkään pakkasta?
No, ovat ainakin värinä hetken.
Toinen kranssi riippuu ulko-ovessa.
Emme ole muuten vieläkään raskineet laittaa oveen ruuvia tai naulaa.
Kranssi on kiinnitetty siimalla oven päällä olevaan nastaan!
Se on ollut jo vuosia kestänyt ja toimiva ratkaisu.
Kevät keikkuen tuleepi.
Se yllättää eri tavoin täällä Perämeren rannallakin.
Välillä kevät tulee melkein hypyllä,
viipyilee hetken
ja ottaa sitten monesti useampia taka-askeleitakin.
Pitääkin kirjoittaa tänne muistiin,
että tänä keväänä piha on ollut jo viikon sulana.
Ensimmäiset haravoinnit tein ennätysaikaisin;
maaliskuun viimeisenä päivänä.
Keväisiä ajatuksia Sinulle!
Joko siellä on alkanut keväthommat pihalla?