Pelargonioita ja ajan patinaa

Pikainen piipahdus vielä tänne blogiin. 

On nimittäin niin mukava fiilis lämpimän päivän 

ja mökki-illan puuhastelujen jälkeen. 

Innostuin laittamaan kesäkukkia mökillä 

sekä ruukkuttamaan perennoja. 

Minulla on ollut usemmiten orvokkeja tuolla

koivukujan alkupäässä, 

mutta nyt päädyin kauniin sävyisiin pelargonioihin.

 Toivon niille kasvua ja kukoistusta.

Tykkään tällaisista  ajan patinoimista ja ruosteisista jutuista. 

Ne toivottavat meillä viet tervetulleeksi mökille. 

Mökin peruja olevat, ikivanhat sangot alkavat olla kohta tiensä päässä.

Minusta niissä on kuitenkin edelleen ajan tuomaa kauneutta sekä rosoisuutta; 

ne antavat kivan kontrastin kauniille kukalle ja vihreälle kasvulle. 

 

Viime kesänä kasvatin humalaa ruukuissa ikkunalaudalla. 

Kumosin ruukut syksyllä maahan ja 

taimet olivat talvehtineet hyvin. 

Istutin äsken humalaa kokeeksi kasvamaan ruukkussa tuohon maitotonkkaan.

Saapa nähdä miten se lähtee siinä versomaan.

en

Nyt on ollut kyllä niin ihanan lämpimiä päiviä,

ettei melkein todeksi usko.

Nautitaan lämmöstä, kukista ja kesäisestä puuhastelusta.

Ja toki joutenolostakin,

sillä se on usein hyvä inspiraation ja luovuuden lähde.

🌸🌸

 

Toukokuun ihania asioita

 

Olen innostunut taas pyöräilystä.

    Pyöräillessä matka taittuu mukavasti ja luonto tulee lähelle väreineen ja tuoksuineen. 

Viikonloppuna tuli ajettua taas pitkin poikin 

ja siinä samalla bongailin tienvierien kukkijoita.

Olen taas ihmetellyt itsekseni Luojan töitä;

sitä, miksi useimmat keväiset kukkaset ovat keltaisia.

Leskenlehti, voikukka, rentukka, leinikki ja 

kotipihan esikko, narsissi, vuohenjuuri sekä kullero. 

Ja sitten tuo keväinen hento vihreys! 🍃🍃

Olemme päässeet täällä Perämeren pohjukassa nauttimaan siitä 

ja se on myös aina yhtä sykähdyttävä ja kaunis sävy. 

~~~~~

Mökkitiellä koin hienon hetken;

vihreän moninaiset värisävyt ja puiden oksien läpi siivilöityvä auringon valo 

oli täyteläinen vihreyttä väräjävä hetki.

En hoksannut ottaa kuvaa siitä huikeasta tunnelmasta eikä sitä olisi saanut kyllä tallennettuakaan.

Se oli ohikiitävä hetki, joka jäi vahvasti verkkokalvolleni tunnemuistoihini. 

~~~~~~

Olen ollut jonkinlaisessa aloitekyvyn puutteessa kevätpuuhien suhteen.

Eilen iski yllättäin energiapiikki,

jonka valjastin kukkapenkkiin.

Nostin perennat ylös ja jaoin kukkapaakkuja.

Särkynyt sydänkin oli jo niin vanha, 

että juuret olivat paksuja, lahoja puupökkelöitä.

Onneksi aloin perusteellisempaan hommaan ja ehkä sain pelastettua siitä uusia alkuja.

Myös verikurjenpolvet olivat kärsineet talvesta ja moni juuripaakku oli aivan eloton.

Pikkusydäntä siirsin tähän penkkiin toisesta penkistä.

Ja vähensin liljojen määrää.

Muita perennoja tässä penkissä on 

järvikukka, koreakärsämö,

leimukukka, pioni ja harjaneilikka.

Vaaleanpunaista ja valkeaa,

paitsi nuo kevään keltaiset kukkijat kullero, narsissit ja vuohenjuuri. 

Saapa loppukesästä nähdä,

miltä penkki sitten näyttää.

Eilinen meni kuin siivillä kukkapenkin äärellä 

ja sitten ajelin mutkan kautta mökille.

Pihasaunan leppeät löylyt, 

tuuletetut petivaatteet ja puhtaat lakanat sekä  

hirsimökin viileys ja 

 antoivat hyvät pohjat pitkille, syville unille.

Se oli sitten ensimmäinen yö mökillä tälle keväälle ja 

suloinen sunnuntaiaamu avautui aurinkoisena.

Tältäkö se alkukesän tunnelma voi tuntua?

Hiljaisuudelta ja kiireettömyydeltö.

Lämmöltä ja tuoksuilta,

linnunlaululta.

Kauniilta.

Aina yhtä uudelta ja ihmeelliseltä. 

💛

Mikä sinusta on parasta juuri nyt?

 

Kolme toukokuista kuvaa

Vastaan Kristiina K n haasteeseen näillä toukokuisilla kuvilla:

Tauvon tiellä.

Pyörällä nämä suorat taittuvat mukavasti,

mutta lenkkeillessä meinaa usko loppua päämäärän saavuttamiseen.

Tulvavesi.

Kevään tulvavedet olivat kasautuneet metsän suoalueelle ja siellä on nyt pieni järvi.

Yksinäinen joutsen oli laskeutunut sinne lepuuttamaan siipiään. 

Toukukuun tunnelmaa.

Kevättä kuuntelemassa.

Vesi polveili kohisten kivikossa  

ja linnut sirkuttivat kevään hennon vihreissä koivuissa.

Oli kevään herkkä hetki.

Minussakin soi! 

~~~~~

Tässäpä nämä, ole hyvä.

Toisten lisää toukokuun kuulumisia! 

🌞

 

Kevään ensimmäinen kukkija

Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,

josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.

Muutamia narsissien piipoja,

parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi 

ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.

Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;

erikoisen värinen krookus.

En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,

mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.

Oli miten oli!

Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani

ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.

Arki on elämän parasta aikaa.

Arki on tänään juhlaa.

En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,

sanoja suuria tuhlaa.

Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu

elämän päivässä, jossa,

annetaan anteeksi se mitä puuttuu, 

eletään sovinnossa.

Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,

tähän päivään, kevääseen.

Me kiirehdimme monesti asioiden edelle

ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta 

parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

Niin kuin tämä ihana krookuskin.

Se lopulta pääsi yllättämään minut! 

Jos ottaisimme elämän niin,

että se minkä on annettu

on annettu syystä

ehkä lahjaa olisivat nekin päivät

jotka eivät heti paljasta aarrettaan

jotka avautuvat vasta vähitellen

kiitollisen käsissä.

-Elina Salminen-

~~~~~~

Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja  äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.

Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,

olennaisen kiteyttäen,

tunteella.

Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa

tätä kirjoittelin.

Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.

Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?

 

Ovi mökkikauteen on avattu

Kevät etenee pikku hiljaa ja säiden lämpeämistä odotellaan edelleen kovasti.

Yksi kevään etenemisen etappi itselleni on mökkikauden avaus,

jonka teimme eilen.

Talven aikana on tullut uusia lukijoita. Heille muutama sana blogini taustasta.

Blogini nimi, Tau(v)onpaikka  muotoutui kahdesta asiasta.

Tämä harrastus merkitsee minulle taukoa ja pysähtymistä

 tärkeiden asioiden muistiin merkitsemiseen.

Taustalla on myös meidän mökki, 

joka on meille tauon, touhuamisen ja voimautumisen paikka.

Blogini alkuvaiheissa kirjoitin blogin nimestä täällä, klik. 

Elikä nyt on se aika vuodesta, 

että näitä mökkipostauksia tulee vähän enemmän.  

Postauksia mökiltä löytyy tunnistesanalla "tauvonpaikka".

Avasin mökkikauden osaltani 

ulko-oven ja pihasaunan edustan haravoinnilla

 sekä eteisen siivoamisella. 

Siinä touhutessa oli mukava verestellä muistoja ja katsella menneisiin kesiin myös esineiden kautta.

Olen edelleen niin mielissäni tuosta farkuista virkkaamastani matosta, 

jonka tein muutama vuosi sitten.

Se on kuin taivaan sini tai meren laineiden välke. 

Se pysyy paikallaan ja liatkaan ei hevin näy. 

~~~~~~

Käsitöistä tekemien taulujen alla on ollut menneinä vuosina monenmoisia huonekaluja.

Nyt minun teki mieli saada siihen istuskelupaikka,

jossa voisin lueskella, tehdä käsitöitä 

tai vain olla ja katsella ruutuikkunoista pihalle.

Tämä nurkkaus tuntui hyvälle tulevaa kesää ajatellen,

joskin kävi mielessä, että tuleeko siitä helposti takkien laskupaikka.

Tuolin toimivuus jää nähtäväksi! 

Suuri osa eteisessä olevista monen sävyisistä ruskeista pulloista 

 löytyi aikanaan navetan takaisesta tunkiosta ja puojeista. 

En ole osannut luopua niistä näiden 29 mökkivuoden aikana. 

Pullot kuuluvat vahvasti tähän miljööseen ja ovat osa mökin historiaa. 

Pullot ja purnukat ovat koristeita, 

mutta myös käyttöesineitä.

Pidän niissä kukkia ja välillä niissä voi palaa kynttiöitä.

Eilen ihailin monta kertaa tätä kaunista tuvan ovea, 

joka on keskeinen osa mökin historiaa.  

Sitä on avattu lukemattomia kertoa sitten 1940-luvun.

Viime kesän alussa kävimme nitmittäin keskustelua tästä ovesta ja sen tulevaisuudesta. 

Hän olisi halunnut siihen energiataloudellisista syistä ehkäpä jopa uuden oven

ja minä arvatenkin halusin ehdottomasti säilyttää tämän vanhan, alkuperäisen.

Päädyimme kompromissiin.

Ovi maalattiin kesän lopulla ja 

Hän naputteli talvikautta varten oven sisäpuolelle

finnfoamista ja levystä tiiviin lämpöoven.

Osa eteisen kauneutta ja "vanhuutta" saatiin säilytettyä 

ja lämpötaloudellisuuskin hoitui! 

Tuvasta löytyi viime syksynä pihasiivouksen aikaan kieputtamani humalakranssi. 

Voimakas punasävy oli haalistunut, mutta jämäkkyys oli säilynyt.

Niin käy monesti muistoillekin, että aika kultaa tai häivyttää sävyjä.

Ripustin tuon menneen kesän muiston  uuden kesäkauden tervetulotoivotukseksi. 

~~~~~~~~

Vanha ja uusi,

mennyt ja tuleva tervehtivät täällä sulavasti toisiaan.

Täällä on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä

-ja jää tekemättä.

Tämän kevään ensimmäiset,  leppoisat vanhan pihasaunan löylyt maistuivat.

Pikkuhiljaa  mennään kesää kohti 

-tutusti ja toisaalta tunnustelen.

Västäräkki ei ollut vielä tullut pihapiiriin.

Sitä kaipailin, saatika sitten pääskysten lentoa,

kun istuin uudella "tähystyspaikallani" eteisen nurkassa.

Mukavia toukokuisia päiviä Sinulle!

Miltä sinun kevääsi tuntuu?

 

Kevättären viesti

Ens kevättären viestin toi 

tänne tyttö pienoinen,

tuo sinisilmä sievin 

ja sisko vuokkojen.

Toi sylin kukkakukkuran 

ja päivän riemun rikkahan.

Ja hangetkin jo häviää 

kuin koittais kevätsää.

Tämä vanha kevätlaulu sopii ihanasti kuvaamaan  viime päivien tunnelmaa. 

Lomamme toiseksi viimeisenä yönä ihana elämän uutinen saavutti meidät;

odotettu ja kaivattu pienokainen on syntynyt. 

Onneksi on kuvaviestit ja videopuhelut,

että pääsimme heti tutustumaan pieneen

ja jakamaan ilon nuoren perheen kanssa.

Tänään kukan siemeniä kylväessäni muistui mieleeni 

Elli Hentilän runon sanat:

Minussa kohisee kevät,

aukenevat silmut 

soittavat luomisen laulua.

Minuun piirretty pienten varpaiden kuvat 

kuin multaan,

auringon valaisemaan. 

~~~~~~

Otin jo esille Nalle-langasta neulomani villapeiton.

Toivottavasti piakkoin pääsemme katsomaan tätä pientä,

joskaan se ei ihan iltaseltaan onnistu.

Kolme sydäntä:

pienokainen, äiti ja isä

tai 

me kolme naista sukupolvien sydänten ketjussa.

❤❤❤

Minusta tuntuu, että "kynä tökkii tänään".

Yksi kirjoitus katosi jo bittiavaruuteen ja muutenkin sanat ovat hukassa.

Ehkä nyt ei olekaan sanoja kuvaamaan sitä mitä tunnen  mummuna. 

Olen sanaton tästä kaikesta.

Hänestä, joka on lahja. 

Hänestä, joka tuli ja täytti tyhjän sylin.