Jouluisia betonitöitä

Niin sitä on kaarratettu joulunpyhistä arjen tuttuihin touhuihin
ja  pakkanenkin on löytänyt tänne tiensä.  :)
Virittelin juuri tulen leivinuuniin.
Pojat olivat luistelemassa ja
makaronilaatikko tuntui maistuvan jouluruokien jälkeen heille
-ja meille kaikille. :)

Haluan jakaa teille vielä joitakin joulun alla tekemiäni betoniaskartelujani  

ja samalla laitan kuvat muistoksi itselleni tänne blogiin.

Olen käyttänyt viimeisien viikkojen aikana viisikymmentä kiloa S30 -kuivabetonia. :)

Ensin tein niitä tuikkulyhtyjä ja adventtikynttelikköjä,

 joista voit lukea täältä  

Sen jälkeen olen tehnyt tällaisia pieniä juttuja kokeilumielessä.

Olenkin perheen sanoituksen mukaan "sementissä". <3

Joskus olen  ollut kyllä "kipsissäkin"!

Tuossa pöydällä nököttää tämän joulun betoninen tonttu.
Tein sen mieheni parittomaan sukkaan. :)
Blogeja selatessa on jäänyt tämä idea mieleen.
Nyt on löytynyt siis tehtävä ja kierrätyskohde parittomille sukille!
Meillekin taitaa tulla oikea tonttujen armeija! ;)

Tämäkin oli pieni kokeilu!
Virkattu kukkanen hillosankon pohjalla, joka kylläkin
vähän luiskahti massanlaittovaiheessa reunalle.
 Mutta ei se  haittaa! :)

Poikani kysyi, voisiko limsapullolla tehdä kynttilänjalan ja kyllähän sekin toimi muottina.

Näitä kynttilänalusia olen valanut melkoisen kasan. 

Tämä on tehty merkkarirasiaan.

.

Ja tässä alusessa onkin jo oikean lautasen näköä. :)

Rasvasin kipon pohjan, johon laitoin betonia ja päälle  muovilautanen sekä painoa.

~~~~~~~~

Tämmöisiä askartelemuksia tällä kertaa jakoon.

Betoniaskartelu on kivaa touhua.

Yksi ajatus on tuon sukkatontun tiimoilta muhimassa.

Pitää vaan ensin käydä sitä kuivabetonia  hakemassa.

Mutta ei enää tänä vuonna! ;)

Luonnonkauniita jääluomuksia

Jos eilinen Tapaninpäivän sää ja päivitys oli vähän melankolinen ja kylmä,

tämän aamuinen ulkoilu kyllä peittoa ne tunteet ja muistot. <3
Kuin yö ja päivä,
kaksi erilaista elämystä
saman meren rannalla
peräkkäisinä päivinä. :)

Lenkkeilin pitkin merenrantaa 

ja olin aivan otettu noista eilisen rajuilman jälkeisistä jääkauneuksista.

Onneksi oli  kännykkä mukana. 

 Taltioin tätä kauneutta tänne blogiinkin jaettavaksi.

Miten mielettömän kauniita ja ainutkerttaisia nämä Luojan jäätaideteokset ovat.

Kyllä siinä omat sangossa jäädytetyt lyhdyt kalpenevat tämän taituruuden rinnalla! <3

Myrskyn jälkeen tulee aina tyyntä ja tyventä,
harmauden jälkeen valoisaa.

Se kannattaa muistaa elämänkin monenlaisissa karikoissa.

Aikanaan päivä paistaa;
asiat selkiytyvät ja löytävät sijansa.

Pitää vain malttaa odottaa ja luottaa tulevaan
sekä huomata ympärillä olevat pienetkin onnen ja ilon murenet. 

Kotiapäin rientäessäni kirkonkellojen kumu kiiri yli heräävän kaupungin.

Pakkanen ja ohut riite olivat vanginneet meren aallon pauhun.

Oli niin kaunista, rauhaisaa, pysähdyttävää.

Parituntinen oli kulunut kauneuden äärellä kuin siivellä.

Ja viiden joutsenen lento yli lahden

oli kuin kruunaus tälle hetkelle.

Tapaninpäivänä -meri vaahtosi ja pajunkissat kukki

Joulun levolliset pyhät jatkuvat. <3

On ollut auvoisaa, kiireetöntä oleilua,

herkuttelua ja levähtämistä.  

Kävimme Tapaninpäiväajelulla meren rannassa.

Aurinko näyttäytyi hetken,

päivä on pidentynyt jo yhdeksän minuuttia.

Luonnon voima oli taas käsittämättömän voimakas.

Tuuli riehui ja riepotteli.

Kasvit nöyristelivät tuulen puhaltaessa niiden yli.

Isoja puita oli kaatunut metsissä

ja meri kuohui vaahtopäinä.

Kesäisten muistojen uimaranta oli niin kylmä ja hyinen.

Kylmäsi oikein luita myöten!

Sitä  kylmää olen loppupäivän sulatellut tässä kodin lämmössä,

takan loimussa.

Tien penkalta bongasin pajunkissat,

jotka olivat ihmeissään heränneet tähän ilmojen suhteen poikkeukselliseen joulunaikaan.

Eivät malttaneet odottaa maaliskuista talitinttien titityytä, 

vaan avautuivat jouluvarpuslaulun säveliin! <3

Jotenkin on mieli niin hämillään tästä kaikesta tuolla ulkona.

Tällaista Tapaninpäivää en kyllä muista!

Vanhana muistelen.

Se oli vuonna 2015, kun pajunkissatkin kukki ja meri myrskysi vapaana. :)

Ihanaa joulunpyhien jatkoa!

Kaisu

Joulutervehdys - 24. luukku

Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea -
se jatkuu
jotain säilyy
      pysyy
      säteilee
ensi jouluun              joulusta jouluun

Näiden Maaria Leinosen runon säkein toivotan Sinulle blogini lukija 

Rauhaisaa, 

onnellista joulunaikaa,

 ihanien muistojen joulujuhlaa!

<3 -lämmin kiitos Sinulle sinne ajatuksenkantaman päähän

yhteisestä matkasta menneen vuoden

 ja nyt jouluisen kalenterin aikana.

Kaukohalaus uskollisille blogini seuraajille ja kommentoijille! <3 

Palaan pienen tauon jälkeen tänne! <3

-Kaisu-

Nyt käykää ystävät laulamaan, kun joulu, joulu on meillä - 23. luukku

Ja niin joulu joutui. <3

Jouluinen kuvatervehdys Sinulle!

Joulu on taas.

Ihana armas aika. <3

Pienissä esineissä, 

asioissa, 

jouluisessa tunnelmassa.

Ja niin hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen.

~~<3~~<3~~<3~~

-Kaisu-

Lapsuuden joulujen äärellä -22. luukku

Kolmannen adventtisunnuntain vietimme lapsuuskodissani äitini luona.

Kotiinpaluu joulun alla on kuin sukellus suoraan
kahteenkymmeneen lapsuuteni ja nuoruuteni jouluun.<3

Siellä kotosalla on niin paljon esineitä ja asioita, 

jotka ovat vuodesta toiseen tuoneet

 joulun odotuksen jännityksen ja joulumielen, 

joulutunnelman, 

joulun.

Kuin kuvastimesta katselin menneitä jouluja... 

Siellä äiti odotti meitä jouluisen aterian kanssa.

Hän oli laittanut "kystä kyllä".

Pöytä oli katettu kauniin jouluisasti ja "herkkua oli siinä monenlaista"!

Halusin tallentaa äidin muhkean nutturan

ja "istutin" hänet tuohon olohuoneen nojatuoliin. <3

Minulla on jouluista on se muisto, että äiti hääräsi aina keittiön puolella.

Harvoin hän istuskeli ja oleskeli

-kuin ei vielä nytkään! <3

<3

Kuljin kotonani huoneesta toiseen. 

Katseeni kulki hyllyillä, pöydillä, seinillä.

joulukuusessa. 

Kaikkialla tuli vastaan 

menneitten joulujen tuntu.

Vanhempani ovat säilyttäneet joulukoristeet arvokkaasti vuosien ja vuosikymmenien ajan.

ja niissä joulu saapuu yhä uudelleen, tuttuna muistojen nauhana.
Kerran hankitut ja saadut esineet ovat tulleet jäädäkseen joulujen juhliin.

Lapsuuteni jouluihin veivät tutusti äidin seinille ripustamat joulutaulut.

Lukujonotaitoni  vahvistuivat aikanaan tämän 60 -luvulta olevan
seinävaatteen numerosarjaa lukiessa. :)

Ja näitä seinätauluja
vanhempani maalasivat kangasväreillä 70 -luvulla
niin lahjoiksi, kotiin ja myyntiinkin .
Muistan heidän tehneen myös liinoja ja  seinälle laitettavia tarjottimen kannattimia.. 

Kuvia töihin otettiin mm. värityskirjoista ja ne jäljennettiin kankaalle kalkkeeripaperin läpi.
Aikansa DIY! <3

Soiva joulukello on vanha lapsuuden jouluihanuus ja se soittaa joulukirkon kanssa samaa 

"Jouluyö, juhlayö" -melodiaa.  Laulun sointi on piirtynyt kauniina mieleeni ja soittorasian virittäminenhän itsessään oli niin jännittävää puuhaa, joka kuului tehdä varovasti.

 Olohuoneen seinällä olevan jouluun liittyvä pitkänpistontyö on isäni käsialaa. <3

Hänen käsistään valmistui aikanaan monta joululahjaakin -niin puu- kuin tekstiilityötä.

Halusin tallentaa tänne vielä tämän joululinnun,

joka on kulkenut meidän kodin kuusessa joulusta jouluun.

Äiti kertoi isän ostaneen sen poikamiesjoulunaan ja
linnun ensimmäinen "laulupuu"on ollut pelargonia.

Lintu on hauras, nokastaan nyt murtunut, yli 50 vuotta vanha aarre, 

Se siivittää meidän jouluun tänä vuonnakin isän, jouluihmisen muistoa! <3

~~~~~~~~~~~~

Monet asiat ovat jääneet elämään perintönä meidän jouluihin

ihanina tapoina ja tottumuksina.

Kun peilailin näitä lapsuuden joulujen vaikutusta nykyisiin omiin jouluihin, 

samalla mietin sitä,

mitä  tämän kurkihirren alla vietetyistä jouluista jää lasteni ja lastenlasteni jouluihin.

Sitä kaikkea en välttämättä ehdi nähdä enkä kuulla,

mutta uskon, että jotain minäkin jätän heidän sydäntensä jouluun.

Jotain, joka kantaa joulusta jouluun
sukupolvien sydänten ketjussa!

~~<3~~<3 ~~<3~~

Isän haudalla tuli itku.

"Lumi on jo peittänyt

kukat laaksosessa..."

Sen säkeistön isä lauloi yhtäkkiä, yllättäen pitkän hiljaisen ajan jälkeen
viimeisenä laulunaan helmikuussa 2012.
Lapsuuden joululaulu oli hänen mielessään säilynyt pisimpään
-se kumpusi muistin kätköistä, kun kaikki muu oli jo pois pyyhkiytynyt,
kun kaikki sanat olivat jo sanottuna. <3 

Niin pian kaikki kaunis on ohi;

ihmisen elämä, tehty työ, hyvät hetket,  joulujenkin ihanuus.

Jäljelle jää vain kaipaus, ikävä ja muistojen helmet.

Sinne kodin ikkuna jäi tuikkimaan pimeään.

Sinne jäi äiti yksin muistojensa kanssa.

Jouluna kaikki tunteet tuntuvat kertautuvan.
Onneksi hänellä on koteja, joihin on tervetullut
lasten jouluja, joihin voi mennä! <3

-Kaisu-

Koristeltu jäälyhty -21.luukku

Olin nakkaamassa riutunutta joulutähteä roskiin,

kun hoksasin jäljellä olevat kauniit valkeat terälehdet,

Näin niissä lumipuut. :)

Otin pienen sangon ja viritin lehdet pyykkipoikien ja oksanpätkien avulla sangon reunaan.

Oli nollakeli, joten jouduin  turvautumaan pakastimeen.

Sanko oli pakkasessa yön yli. Siihen oli jäänyt sopiva kynttilän mentävä kolo!

Olin ajatellut, että lehtiruoti olisi ikäänkuin runkona.

Nyt puut lähtevät suoraan maasta...

Nyt ei onnistunut se ajatus...

Että sellainen kokeilu oli se!
Samalla tavalla olen laittanut jään sisään koristeeksi talventörröttäjiä, risuja, havuja,
ison enkelikiiltokuvan Anttonin hautalyhtyyn...
Ja kerrattain tein ruusuja jäämaljakossa. Ne löytyvät täältä

"Kolme yötä jouluun laskin eilen

kun näin jäljet tonttusen..."

-Kaisu-

Joulupuu on rakennettu ja neljäs adventti -20.luukku

Oi.
Ihana
joulupuu
ja se 

suloinen tunnelma,
kun kuusi tuodaan sisään.

Tähden laittaminen latvaan
sujui taas isältä.
Yhdessä laitoimme kuusenkynttilät
niin kuin aina  yhteisten joulujen aikaan.

Pallot, nauhat,

uudet, siskoni virkkaamat valkeat hiutaleet

löysivät paikkansa kuusen vihreiltä oksilta nopsasti.
Ihanaa, että vielä
on kotosalla näitä näppäriä sormia ja taitavia käsiä.

Mutta jotain oli taas tapahtunut sitten viime joulujen lapsissa;
koristeet eivät  menneet kasaan alimmille oksille!
Ovat kasvaneet!
<3
<3

Laulaa luikautimme porukalla tutun "Joulupuu" -laulun.
 Meistä on ihana laittaa kuusi perinteistä poiketen aikaisemmin.
Tämä on ihanaa joulunodotusta ja
kuusen myötä joulutunnelma kohoaa.

Ja minusta kuusi on taas niin kaunis ja komea.
Meidän kuusen ostaja osaa tämän homman! <3

~~~~~~~~~~~~~~

Neljäs adventti.
Tähän hetkeen ja kuusen tuoksuun sopii vallan mainiosti nuo entisajan kuusenkynttilät pidikkeineen.
Hain oksia ja tein siitä tämän sunnuntain adventtikynttilän keittiön pöydälle.

Sitä katsellessa on tulee näkyväksi se,  miten haasteellista / vaarallista
se entisaikojen kuusenkynttilöiden polttaminen on ollut!

Pari tuntia nuo kynttilät kestävät!
Ja niitä kynttilöitähän ei ole ennen kasakaupalla ollut.
Se on ollut todellinen joulun juhla,
kun kynttilä on kuuseen sytytetty! <3

 Jouluniloa tähän sunnuntaihin ja alkavan viikon odotuksen huipennukseen!

Kaisu