Luonnonkukkakauppa

Arjen juhlaa!

Pihalla kuuluu lasten leikin ääniä.

Nuorimmaisemme kirmaavat siellä lastenlasten kanssa.

Nauttivat kesästä 

-ehdoitta.

On kylmähköä, sateista, nuhruista, 

mutta se ei latista heidän kesämieltään, kesäiloaan, yhdessäolon riemuaan.

Pihalla on monenlaista touhua. Leikki kumpuaa, rönsyää, poukkoilee...Välillä pelataan palloa ja kohta ollaan jo hyppimässä  trampalla. Pienet tuovat minulle pieniä kukkakimppuja pyöräretkeltään lähimetsästä. Laitan ne kastehelmi-lyhtyyn ja joku hoksaa sanoa : 'Leikitäänkö kukkakauppaa!'

Seuraa mielenkiintoinen leikin rakentamisen vaihe. 

Sisään astelee  harjan ja 'sen mihin otetaan ne roskat'' (=kihvelin) hakija, 

luutujen pyytäjä, maton kyselijä. 

On alkanut leikkimökin siivous ja kukkakaupan pystytys. ;)

Sitten etsitään saksia ja sanomalehtiä, kippoja. 

Kohta kysytään, onko yhtään vanhaa pankkikorttia maksuvälineeksi. 

Mahtava homma! <3

Nyt meillä onkin sitten kukkakauppa omasta takaa!

Minä katselen ja kuuntelen.

 Iloitsen tästä hetkestä. <3

Ikkunasta näen, kun kukkaiskeijut juoksevat kevein askelin ja kantavat  luonnon kauneutta käsissään. Pienet tytöt, ihanan näköisinä, elämäninnostuksen punat poskipäillään. Ovat niin täysillä tässä hetkessä, tässä leikissä; kuljettavat uusia kukkakimppuja kaupan tätille ja välillä ostavat niitä. <3

Asiantuntijat puhuvat leikin vähyydestä. Leikin, lasten työn köyhtymisestä, katoamisesta. Minulla on nyt  leikkiä tässä silmieni alla, käden mitan päässä ja minä imen siitä kaiken ilon irti. Kirjaan ajatuksia sekä kuvaan tuokiokuvia tänne muistoksi itselleni näistä lapsista ja tästä ohikiitävästä kesälomapäivästä; aarteeksi heille itselleen tästä yhdessäolon hetkestä.<3

Jospa Puna-ailakki, Niittyleinikki ja Koiranputki 

jäisivät kukkimaan heidän mielen maisemiinsa 

muistoksi näistä lapsuuden huolettomista kesäpäivistä. <3

Ekaluokkani kevätjuhlan laulu alkaa soida mieleni sopukoissa. Kummastelen tunnemuistia, muistin ihmeellisyyttä.  Miten se vanha koululaulu sieltä tähän hetkeen virkosi?

 "Me kainoja ollaan ja pieniä vaan, 

mutt' Luoja ei unhoita kukkiakaan. 

Hänen kenttänsä kirjomme, laaksot ja haat, 

ja viehkeiksi verhoomme vihreät maat."

Leikin jatkuessa otin esille Pala - maljakon. Sen, jonka ostin sieltä Antiikkikirppikseltä näiden hetkien varalle. :)  Niin vaan sainkin kukkakaupasta leikisti ostettuja kimppuja maljakkoon laitettavaksi asti. Juuri sellaisia  KUKKAkimppuja, joita pienet poimivat. :) Ilonkimppuja, hyvän mielen kukkalähetyksiä! Yksi päivänkakkara oli kuulema vahingossa tullut mukaan mummun penkistä. <3

Minäkin haluan poimia kukkia

 heille, Sinulle, iloksi kaikille. 

Teen sen Marleena Ansion sanoin:

Haluaisin poimia sinulle kukkakimpun,

jossa on kaikki maailman kauneimmat kukat,

kaikki maailman ihanimmat värit ja

kaikki maailman ihanimmat tuoksut.

Ja kun ojentaisin kimpun sinulle,

toivoisin,

että ne kaikki kukat jäisivät kukkimaan jokaiseen päivääsi.

Kukkaisterveisin,

Kaisu

Syreenien aikaan

Keskíkesä,

syreenien aika. <3

Mökin pihalla,

vanhan aitan kupeella kukoistaa

täydessä kukassaan

muistojen syreeni.
.

Lähes parikymmentä vuotta sitten otin pienen "poikasen" mieheni lapsuuskodin takapihalta.

Kovin kituliaasti se on kasvanut uudessa kotipihassaan, 

 täällä "vieraalla maalla".

Kasvualusta ei ole ollut tuttu, multainen, 

vaan karu ja hiekkainen.
Tuuli on tuivertanut mereltä. 

Nyt vuosien kasvukipujen jälkeen

-oikeastaan ensimmäistä kertaa-

se ilahduttaa
minua, häntä, meitä

tässä komeassa kukkahunnussaan,

väkevässä kukkaloistossaan.

Tämän syreeninkin kautta he ovat mukana meidän elämässä,
tässä kesässä, tämän päivän tunnelmassa.
He, joiden tomu jo väsyi vaeltamaan. <3

Monet oksat on anoppini siitä emosyreenistä kotinsa maljakkoon ottanut,
hautojen kukkamaljakoihinkin kaiholla laittanut.

Siinä kukkii kodin perintösyreeni vanhan aitan siimeksessä.

Pienen hetken,

lyhyen tovin,

omalla vuorollaan. 

Kohta on seuraavan syreenin vuoro kertoa omia tarinoitaan,
muistoja kesästä kerran,..

~~~~~~~~~~~~~~~

Syreeniajatusten siivittämänä alamme pakkaamaan asuntovaunua.
Kumppareita on jo pitkä jono eteisessä lähdössä...
Palaan ensiviikolla! :)

~~Kaisu~~
















v

Juhannusjuhlaa, keskikesän iloa

Juhla ja juhannusilta. 

Se on tältä kesältä juhlittu.

Vietimme tämän keskikesän juhlahetken mökillä auringon paisteessa 

ja sopivassa tuulenvireessä, joka piti sääsket loitolla.

Mukaamme  juhannuksen viettoon saimme iloksemme kolme nuorimmaista ja heille kaikille kaverit.
Huippu juttu! <3 Lapset ovat olleet keskenään Pallo paikalla - pihaleikkiä ja pelanneet jalkapalloa, hyppineet trampassa, saunoneet ja uineet. :) Sisällä  he ovat mitelleet mestaruutta biljardissa, neljän suorassa ja Mylly-pelissä. Oli oikein ilo katsoa tätä tekemisen meininkiä ja liikkumisen riemua, jota tänä viikonloppuna on ollut. Puhelinpelitkin ovat olleet  hetken unohduksissa! :)

Olen kulkenut kameran kanssa hitaasti ja matalalla. ;) Kesä on viimevuotiseen  verrattuna myöhässä; juhannusruusu on vasta nupuillaan ja pihlajakin availee hiljakseen  kukintojaan. On niin kauniin  vehreää ja vihreää, ilma tuoksuja tulvillaan, jonka kruunasi Suopursujen tuoksu

Kukkia kerätessäni oikein ääneen ajattelin, 

että tällaistako se on se kesän ihanuus ja lempeys, 

auringon hivelevä lämpö ja luonnon houkuttava kauneus.

Niin kauan tänä vuonna on saanut tätä kesäistä päivää odottaa, 

että mieli on ollut välillä jo aivan toivoton!

Olen tarttunut tähän hetkeen, tämän hetken iloon, kiireettömyyteen, mahdollisuuteen.

Muutama kesä sitten lapset tarvitsivat minua enemmän. 

Nyt on ollut erilailla aikaa paneutua omiin juttuihin, kulkea ja katsella. 

Olen voinut vaan olla ja nauttia tästä kaikesta läsnäolevasta. 

Tein tästä hetkestä, tämän vuoden juhannuksesta muistamisen arvoisen. 

Painoin näiden päivien tunnelmat talteen, muistoiksi mielensopukoihin. 

"Pallo paikalla! Sinut on nähty!  Omput! Nimet pallossa!" 

Muistojen helmiksi niihin päiviin, kun pallo on paikoillaan ja kirmaajat pitkäsäärisinä kulkevat juhannustaan toisilla poluilla. <3

Onneksi he aina palailevat tänne lapsuutensa kesäpaikkaan. 

Niin kuin eilenkin oli lasten perheitä tuomassa elämää, elämäniloa ja uutta tuulta. 

Täällä kohtaa menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus. Elämän kirjo kaikkine sävyineen.

Mieleenpainuvia, onnellisia kesän suloisia hetkiä

Sinulle ja läheisillesi.

Carpe Diem

-tartutaan tähän hetkeen, 

kesän ihaniin asioihin!

~~Kaisu~~

                                                                

Kesä ja loma!

Tänään alkoi kesäloma

ja sen johdosta nämä runon säkeet ovat viipyilleet mielessäni . <3

Kun kuljet

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen kaikki laulut

ja usko huomiseen.

-Maaria Leinonen-

Toivon itselleni aikaa ja  herkkyyttä
nähdä arjen pieniä iloja ympärilläni.
Monia yhdessäolon hetkiä  rakkaimpien ihmisten ja ystävien kanssa.
Kesämuistoja,
voimaannuttavia hetkiä,
kiireettömyyttä.

Ja sitä samaa toivon teillekin blogini lukijat,
entiset ja uudet rinnalla kulkijani.

Kesälomatunnelmissa tässä
aurinkoisen, kovin vielä viileän päivän illassa.

Kaisu

Kärrynpyöräpuuhastelua mökillä

Oltiin pe-la yönseutu mökillä.

Oli kovin kylmää ja sateista,  mutta sää ei toki ollut este ulkona puuhastelulle. :)

Lämpimästi pukeutuneina kävimme juhannusta edeltävän viikonvaihteen viettoon,
joka painottui tällä erää vanhan aitan nurkilla touhuamiseen.

Viime kesänä hilasimme kärrynpyörät Tau(v)onpaikan pihapiiriin.  
Talven aikana kehittelin erinäisiä ajatuksia niiden käytöstä. 
Kerrattain kun jäin itsekseni mökille tiskikonetta 'vahtimaan ' , tuli sellainen haave ja mielikuva, 
joka saatiin tänä viikonloppuna toteutettua. :)

Nyt oli  tämän haaveen ja unelman toteuttamiseen aikaa. Sain timpurin mukaan naputtelemaan vanhoista harmaantuneista laudoista lavaa...

Mieheni kyllä sanoi, että minulla meinaa välillä mennä tunne ja kauneusasiat järjen edelle ja niiden toteuttamiseen tarvitaan tahtoa ja pitkämielistä ymmärtäjää!  <3   Suunnittelijan ja toteuttajan yhteistyö meni tälläkin kertaa kuitenkin hyvin yksiin ja olimme jälleen molemmat tyytyväisiä. 

Näistä kärryistä on iloa pitkään!

Mökki on aina antanut tilaa, rauhaa ja etäisyyttä arkeen. 

Täällä mökillä on  parasta juuri tämmöinen yhdessä puuhasteleminen ja kättentöiden tekeminen. Vähin erin saadaan kapisteltua joitain pieniä haaveita ja unelmia todeksi ja näkyväksi. Omin käsin tekeminen ja ideoiminen on terapeuttista niin henkisesti kuin fyysisesti 

ja lisäksi täydellistä vastapainoa palkkatyölle. Näissä kuvioissa parisuhdekin saa hyvää preppausta ja vahvistuu yhteisissä ponnisteluissa. <3

Tunteet mökin suhteen ovat kyllä vaihdelleet eri aikakausina. Sehän on aivan normaalia, kun elämäntilanteet vaihtuvat. Niistä mökin hankkimiseen liittyvistä ajatuksista voit lukea täältä,  klik . Reilu viisitoista vuotta sitten mökillä oli vesivahinko ja silloin meinasi loppua sinni kokonaan. Tuntui, että tämä on oikea työsiirtola tauvonpaikan sijaan. Päärakennukseen jäi vain hirsiseinät ja peltikatto entiselleen. Teimme totaaliremontin; remontin, johon emme olleet millään tavoin valmistautuneet. Sittemmin on arvatenkin ollut välillä haasteena eri-ikäisten lasten ja mökkeilyn yhteensovittaminen. Nyt on oma seesteinen aikansa.  :) Pikkupojat saadaan mukaan ja monta kertaa mukana on heidän kavereitaan. Perushoito ei enää vaadi niin paljon äitiä ja minäkin voin keskittyä omiin juttuihini. Nyt on aikaa, on muistoja. Uusi sukupolvi on kasvamassa ja mökkeilemässä. <3 

~~~~~~~~~~~~~~

Juuri kun olimme lähdössä kotiin 

aurinko armas alkoi paistamaan ja poikani oli napannnut muutaman aurinkoisen  kuvan! :)

Vanhoja asioita,

ajanpatinaa ja ruostetta,

muistoja menneiden sukupolvien työstä,

ajan kulusta,...

Siellä se koira vartoo meidän paluuta ja vahtii pihamaata.

Kohta on juhannus.

Kohta alkaa loma ja on aikaa enemmän olla näissä kuvioissa.

Jospa se ilma kuitenkin vielä lämpenee,,,

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joku kysäisi, kumpi vetää kärryjä, kumpi istuu kyydissä.

Minä sanoin, että minä vedän ja mieheni työntää niitä perästä.

Silla lailla 

-yhdessä ponnistelleen mennään etiäpäin....

~~Kaisu~~

Ajatuksiani rippijuhlien jälkeen

Ajatuksissani olen palannut jo useamman kerran menneen viikonlopun juhlaan,

poikamme konfirmaatioon ja rippijuhlaan täällä kotona.

Tässä muutamia ajatuksen lentoja ja kuvamuistoja  juhlasta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kirkossa istuessamme katsoin poikaani juhlavaatteissaan 

ja tuon tuostakin huomasin miettiväni ajan kulua 

Millenium -vauvan maaliskuisesta  ristijäisjuhlasta tähän kesäiseen lauantaihin.

Viidentoista vuoden matkaan on mahtunut monenmoista päivää,

 iloa ja huolenkin päiviä, seesteisyyttä ja kasvun kipua.

Sitä tunteiden kirjoa on ollut niin vanhemmilla kuin  varmaan lapsellakin. 

Tämä päivä ja viidentoistavuoden ikä on merkittävä "paalu" elämässä, Syksyllä alkaa viimeinen vuosi koulua ja sitten jatko-opiskeluihin hakeutuminen. Turvallinen, huoleton lapsuus on väistämättä vaihtumassa uudenlaisiin haasteisiin,  valintojen tekemiseen ja vastuunottoon.

Kun katsoi näitä konfirmoitavia nuoria, päällimmäisenä heissä näkyi ilo ja onnellisuus. He olivat kuin taivaan linnut vapaita ja huolettomia. Iloisina viikon leiristä ja sen annista sekä uusista kavereista. Tämä leiri oli ollut terveisten mukaan laulavainen leiri ja se kuului kyllä  rippilaulussakin. <3

Rippikirkossa

Poikani istuu rippikirkossa

puhtain hiuksin,

yllään valkoinen paita.

Monta kumartuvaa pojan päätä.

Katselen poikaani,

pään tuttua muotoa.

Vasta äsken mahtui syliini koko lapsi.

Urut soivat.

Juhlaväki kertaa muistojaan.
Mitä on tullut tehtyä lapsen kanssa, lapsen eteen,
 mikä on jäänyt tekemättä.

Urut soivat.

Jokaiset päivän voi aloittaa alustaa 

luottavaisin mielin kuin lapsi.

Kirkon ikkunasta näen vihertävät koivut.
On lapseni elämän kevät.

  -Pirjo Toljamon runoa mukaillen-

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Täällä kotosalla leivoimme ja siivoilimme. Juhlaan valmistautumiseen liittyvä positiivinen stressi antaa potkua työhön ja touhuun. Moni pitkään aikailtu homma tuli huomaamatta ja helposti tehtyä. Toisaalta välillä tuli sellainen hidas olo; aika tuntui loppuvan ja organisointikaan ei ollut aivan viimeisessä vireessä. Mietin, miten sitä on aikanaan pienten lasten keskellä ristijäisiä ynnä muita juhlia laittanut.:)  Mutta loppu hyvin, kaikki hvyin. Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Ei hoppu hyväksi, kiire kunniaksi. Sananlaskuilla lienee sijansa tässä! :)

Leipomisia suunnitellessani kysyin toki pojaltani, mitä hän haluaa juhliinsa. Vastaus oli luottavainen ja yksiselitteinen; "sitä mangohyytelökakkua ja kyllä sä muut tiedät". <3 

Ja tiesinhän minä mistä meillä tykkäävät. Juhlaan kuuluu arvatenkin perinteiset herkut, joita juhlasta toiseen leivotaan. Tämän päivän juhlapöytään ei tarvinnut leipoa kuivakakkua enkä kyllä tehnyt mitään  pikkuleipiäkiään tällä kertaa. Tiesin, että tykkäävät mustikkaherkusta ja suolasista piirakoista sekä salaatista. Kun on juhla silloin on lemppariherkkujen aika ja niitä on piisalle asti! <3

Pieniä lapsenlapsia ja pikkuvieraita ajattelin tehdessäni pieniä pullakierteitä; niillä on aina sijansa pienten käsissä ja ne sulavat heidän suussaan paremmin kuin täytekakut yms. Leivoin tällä kertaa näitä pikku rakkaita ajatellen patonkien sijasta pikkuruisia sämpylöitä, jotka maistuivat yrttituorejuuston kanssa isommillekin. 

Äitini toi tullessaan ihanan alkukesän kimpun kotini kukkapenkistä. Muistojen kimpun, niin kuin hän asian ilmaisi. Nuo tasetit ovat kukkineet kotini pihassa aina keväisin minun elinikäni ajan. <3  Kimppu sopi mielestäni ihanasti tähän alkukesän juhlaan, tähän kahvipöytään! 

Lasinen sokerikko ja kermakko ovat mieheni kotoa lähtöisin 

ja ne puolestaan toivat mieheni vanhempien muiston tähän hetkeen. 

Pyynnöstä laitan näiden suolasten piirakoiden  ohjeen tähän.

Pohja:

 150 g laktoositonta margariiniä

1 prk laktoositonta kermaviiliä

5 dl vehnäjauhoja tavalliseen  tai gluteenittomaan semperin karkeita jauhoja

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta 

Ainekset nypitään muruseokseksi ja taputellaan
 leivinpaperin päälle pellille tai kahden piirakkavuoan pohjalle.

Kuvan oikeanpuoleiseen piirakkaan laitoin savustettua lohta sekä parsa- ja kukkakaalta.

Vasemman puoleisessa on salamisuikaleita ja paprikaa pienenä silppuna.

Päälle 2 dl kermaa, 3 munaa ja 200 g juustoraastetta.

Paistetaan 200 asteessa 30 minuuttia.

Maidottomassa kermaviili korvataan desillä vettä ja täytteeseen pelkästään muna ja soijaruokakerma.:)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pitkästä aikaa meidän oman kodin juhla.

Lauantaina aloiteltiin kummien kanssa ja sunnuntaina jatkettiin oman perheen kanssa,

Yhdessä oloa ja iloa,
kiitollisuutta tästä hetkestä,
tästä lapsesta ja matkasta hänen rinnallaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapsuuden saduista

nuoruuden unelmiin...

-Kaisu-