Kuusi -sukat

Sukkalaatikko-haaste on osaltani ollut suosiolla kesäajan tauolla 

enkä ole kyllä vieläkään ehtinyt kurkaamaan kesäkuukausien haasteita ja ohjeita. 

Sukkapuikot ja -langat olen kuitenkin ottanut jo esille 

ja aloitellut sukkasyksyä omilla malleilla ja vanhoilla ohjeilla. 

Kuusen neulontaohje löytyi Pinterestistä. 

Kuusi sopii hyvin teemaksi lahjasukkiin läheiselle, 

jolle metsä on kuin toinen koti työn ja harrastusten osalta. 

Seiska veikan metsänvihreä lanka sopi oivasti näihin sukkiin,  

joiden varsiin neuloin neljä kuusta. 

Pitkät lankajuoksut mietityttivät aluksi sukkien yläosassa,  

mutta kivasti ne lopulta sinne sujahtivat. 

Varren resoriin ja jalkapöydän päällisen joustinneuleeseen 

neuloin oikeat silmät takakautta. 

Sekin antaa omaa pientä ilmettä neuleeseen. 

Näistä "nelivitosista nelivitoselle" alkoi tämä sukkasyksy. 

. Sukkalaatikkoon nämä eivät ehtineet kyllä hetkeksikään, 

vaan liki puikoilta siirtyivät jo käyttäjälleen. 

Paras näin! 

 

~~~~

Viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. 

Eilen oli ihana sää ja puolukkapäivä sekä sen myötä marjojen säilöminen. 

Tänään saimme vieraita ja päivä mennä hurahti siinä kuin huomaamatta. 

Tämä olikin sitten tällainen pikainen piipahdus ja pikakirjoitus tänne,

mutta hyvä näinkin! 

~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa ja syyskuun kauniita päiviä 

meille kaikille! 

Vanhat ikkunanpokat

Mökin remontista jäi aikanaan paljon vanhoja ikkunoiden pokia, 

joista osan olen myynyt kirppiksellä ja vielä niitä on jäljellä. 

Viime viikolla oli meillä molemmilla oli sellainen 

"mille sitä alettaisiin" -olo ja luova hetki, 

jolloin päätimme työstää noita kolmiosaisia kuistin vanhoja ikkunoita 

muistoksi pihapiiriin.  

Ikkunalasien poistaminen,

pokien yhdistäminen ruuvilla toisiinsa 

sekä lauta yläosaan suojaamaan sateelta, 

ikkunalauta sekä hipaisu maalia niihin. 

Puojirakennuksen seinustan tyhjentäminen. 

Siinä se nyt sitten on.

Ikkuna, 

jonka ympärille.

metsän reunaan voisi ensi kesänä 

kehitellä pöytäryhmän. 

Ikkunapokan taakse voisi virittää pitsiverhon,

että ei pelkkää punaista seinää tarvitse katsella. 

Tuo valkoinen penkki,

kerrallinen roskalavalöytö kaipaa rappausta ja maalausta

ja se näyttäisi löytävän uuden paikan tuosta seinustalta.

Tämä jää ns. vaiheeseen tältä kesältä, 

mutta siitähän sitä on hyvä sitten jatkaa,

jos on intoa ja voimia. 

Tämmöistä ruostetta ja ajanpatinaa meiltä löytyy. 

Meistä vanha on mukavan näköistä sekä huoletonta.  

Nämä ovat välillä tämmöisiä 

"onko näissä järkeä" -värkkäyksiä 

ja hetken inspiraatioita, 

meidän voimavarajuttuja. 

Näitä on kiva väkertää yhdessä. 

Katolla on peltinen kattoviiri.

jossa on vuosiluku 1967 

eli on tälläkin rakennuksella jo ikää.

~~~~~~~~

Pihapuuhastelut mökiltä alkavat olla vähitellen tehtynä.

Tällä viikolla alkoi syyskausi paikallisessa opistossa

 ja minä menin mukaan kahteen "piiriin".

Olen innoissani niistä ja uskon molempien tuovan 

kivoja käsillä tekemisen juttuja sekä uusia tuulia. 

Oletko sinä aloitellut jonkun harrastuksen?

Mistä sinä saat intoa ja iloa alkavaan syksyyn?

🍂🤎🍂

Kaarratus kodin syksyyn

 Tänään on ollut syksyinen päivä. 

Aamu avautui vesisateisena 

ja koivujen keltaiset lehdet näyttivät valmistautuneen lentoon.

Nuo menneen kesän "luetut lehdet" joutavat pikkuhiljaa kierrätykseen, 

lehtikeräykseen, 

maahan maatumaan. 

Niin se vaan menee syksy syksyn jälkeen

ja tuntuu aina yhtä haikealta sekä jollakin tavalla ihmeeltä, 

ihmettelyn aiheelta. 

~~~~

Olimme ajatelleet menevämme tänään mökille,

mutta päätinkin siivota vähän perusteellisemmin,

sillä pölyä näyttää kertyvän kahdestaan ollessakin. ;) 

Siivouksen jälkeen oli kiva laitella kotia syyskuosiin. 

Enää ei löytynyt omasta perennapenkistä eikä luonnosta 

viikonloppukimppua. 

Oli pitkästä aikaa kaupan kimpun aika 

ja miten ihania krysanteemeja löysinkään 

syyspäivän iloksi. 

Kauneutta ja ihanuutta näihin päiviin tuovat syksyiset värit ja valot sekä kynttilät. 

Illalla sytytin eka kertaa tälle syksyä

 kuistin katossa kesättalvet valmiudessa olevan lamppuketjun. 

Se toi ihanaa tunnelmaa pimenevään iltaan. 

Pitää vielä laittaa (lue: laitattaa miehellä) ajastin sinne,

että eivät turhaan valoisana aikana ole päällä. 

Syksyiset tyynynpäälliset löytyivät kaapin kätköistä,

tallesta ja jemmasta. 

 Keltaista ja ruskeaa 

-kuinkas muutenkaan kuin ruskan sävyjä! 

Mikä väri kuuluu sinun syksyysi? 

 

Onneksi on jemmat ja joskus tehdyt/hommatut koristejutut 

niin saa näppärästi uutta tuulta kodin sisustukseen. 

Niin kuin nämä kivat kurpitsat, 

joiden ohjeen löydät täältä, klik. 

Siivoillessa tuli mieleeni ajatus, 

että syksy tuo minut kotiin. 

Katson portailla haikeana menneeseen kesään, 

mutta syksyiset tuulet ihan kuin työntävät minua sisähommiin.

Patistavat siivoamaan, kohentamaan paikkoja ja sisustamaan. 

Ja se kaikki on taas niin mukavaa.

Mennyt kesä ja meneminen on siis tehnyt tehtävänsä! 

🍂🍂🍂

Vielä on toki syystöiden ja istutusten aikaa.

Muistutukseksi, rohkaisuksi,

iloksi ja lohdutukseksi Tommy Tabermannin ihana runo: 

Se joka istuttaa puun, 

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee 

joskus iloitsemaan 

ja nauttimaan sen kukinnasta. 

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä 

lopu syksyllä. 

🍂🍂🍂

Ihania syyskuun päiviä Sinulle! 

Puolukanvarputerapiaa

Pikainen piipahdus tänne

ja terveiseni puolukkametsän reunamilta. 

Tänään, vapaapäivänäni,

 nautin siitä, 

että sain olla luonnon helmassa hetken aivan itsekseni, 

 luonnonmateriaalien äärellä pitkästä aikaa  

sitomassa syyskranssia. 

Ja miten paljon tuota puolukkaa nyt onkaan.

Osa on jo kypsää,

mutta me odotamme vielä hetken ennen kuin ryhdymme poimimaan niitä. 

Ilma ehti olla monena.  

Aurinko paistoi lämpimästi 

ja sitten pienen lientelyn jälkeen 

yhtäkkiä jostakin pilven reunasta tulikin jo 

 kevyttä tihkusadetta.

Ukkonenkin jyrisi ja sateenkaarikin näkyi taivaalla. 

Kiepsuttelin marjaisia varpuja vanhan koivunrisukranssin päälle.

Ripustin tuon puolukkaisen tekeleeni mökille aitan oveen. 

Marjat eivät taida pysyä kovinkaan kauaa tuossa,

mutta onpahan hetken ilo. 

Tänään oli kuitenkin merkityksellisintä käsillä tekeminen 

ja syksyn kauniin hetken kokeminen.

Sydänkranssin pohjana on vanha rottinkinen sydän.

Sidoin siihen pienehköjä nippuja pienilehtisistä puolukanvarsista. 

Tämä löysi paikkansa pikkusaunan ovesta. 

Vihreämpi kranssi toki on kuin tuossa kuvassa! 

Ihanan raukea olo. 

Ulkoilu ja puuhastelu on tehnyt tehtävänsä. 

Ei tarvitse varmaan unta houkuttaa!