Maja-islantilaisneuleeni

Täytyy tunnustaa, että minä olen hurahtanut islantilaisiin neuleisiin.

Maaliskuun jälkeen on huvennut kymmenia ja kymmeniä lankakeriä 

perhepiiriimme tulleisiin neuleisiin.

 14. paita on tällä hetkellä puikoilla

ja muutama paita on ajatuksen tasolla. 

Ja juuri luin lehdestä, että neulominen tekee hyvää aivoille ja mielelle.

Se tieto antoi lisätukea tälle uudelle harrastukselleni,

jota en vielä vuosi sitten olisi uskonut koskaan tekeväni.

Yksi miniöistämme muistutteli minua keväällä useampaan otteeseen, 

että minun pitää tehdä myös itselleni paita eikä vain muille.

Niinpä aloin Riddareiden neulomisen rinnalla katsella neuleiden malleja

ja tykästyin Maja- islantilaiskuvioisen villatakin köynnöksiin ja ruosteen sävyiseen lankaan.

Tein paitani Riddari -ohjeen m-koon silmukoilla ja muutin väritystä. 

Lankana neuleessani on Lettlopp, islantilainen villalanka,

sävyt  ruskeabeige 0086, ruskea 0867, ohra 1419, valkea 0051 ja ruoste 9427,

 ja puikkojen koot oli 3,5 ja 4,5.

Viimeistelin tämänkin paidan 30 asteen villapesussa,

linkous 800 kierroksella

ja käytin etikkaa huuhteluaineena.

Neuleeni valmistui jo kesäkuun alussa

ja käytin sitä ensimmäisen kerran vastikään ruskaretkellämme Kuusamossa.

Ruskeaa, ruostetta, ohraa.

Luonnon sävyjä ja ajanpatinaa.

Paidasta tuli minun näköinen,

ruskapäiviin passeli,

syksyyn sopiva.

Neule, jolla kyllä tarkenen! 

~~~~~~

Että jos täällä blogissa on välillä vähän hiljaisempaa,

niin minä olen sohvan nurkassa kutimeni kanssa

ja palaan kyllä tänne aina välillä päivittelemään kuulumisia,

kun niitä sattuu tulemaan! 😉

Pieni karhunkierros ja muutama muu pyörähdys

Viime viikonloppuna suuntasin ruskaretkelle Kuusamoon

mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. 

Olen niin innoissani ja iloinen kokemastani.

Luonnon monimuotoisuus sekä syksyinen väriterapia ja kiva retkeilysää

tarjosivat meille täydellisen elämyksen.

Olin ensimmäisen kerran tällä suositulla ja kuuluisalla karhunkierroksella .

Sinne oli saapunut moni muukin ja

väkeä vaelsi reitillä tasaiseen tahtiin ja 

onneksemme vain yhdelle riippusillalle ehti muodostua jonoa.

Lähdimme aamusta liikkeelle ja saimme automme hyvin parkkiin, 

mutta iltapäivällä autoja oli paljon kaukana tien varsilla. 

Olen kyllä vaikuttunut siitä kaikesta, mitä tämä vaellusreitti piti sisällään

ja miten moninainen luonto sen varrelta löytyi.

Veden pauhu, kosket ja vesiputous, suolämpäreet,

pienet vesistöt, monenlainen metsä ja metsäpohja.

Täydellinen värimaailma,

loppumattomalta näyttävä maaruska ja  koivujen syksynkelta sekä pihlajien puna

saivat huokaisemaan tuon tuostakin itsekseen ja usein ääneenkin.

Lukuisat rakennetut portaat, puiden juurista muotoutuneet luonnon portaat,

juurakkoiset ja hiekkaiset polut,

pitkospuut ja riippusillat.

Siinä sai olla tarkkana mihin astuu, ettei jalka tökännyt juurakkoon tai livennyt portaalta.

Leppoisassa vauhdissa ehdimme katsella ympärillemme ja nauttia näkemästämme.

Matkan varrella oli myös mukavia pysähdyspaikkoja;

laavuja, nuotiopaikkoja ja maiseman ihastelupaikkoja.

Sitä, mitä näimme ja koimme ei voi saada taltioitua kännykän kuviin eikä näihin sanoihin.

Ne painuivat muistikuviin ja verkkokalvoille,

tuoksumuistoihin ja hyvän mielen tunteisiin.

Siellä ns. sielu ja sydän lepäsi.

Kun Kuusamoon asti oli ajeltu päätimme kurkata Ison karhunkierroksen "osiin" ja 

piipahdimme viisi tuntia kestäneen  pienen karhunkierroksen jälkeen

Kiutakönkään maisemissa.

Sinne pääsi joen vartta helppokulkuista reittiä pitkin.

Valtaisan veden virtauksen ja pauhun, hiidenkirnun 

sekä jyrkän punasävyisen kallioseinän rinnalla ihminen oli kyllä pienen oloinen.

Luonnon mahti veti nöyräksi.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Konttaiselle, 

Konttaisen kuhaukselle,

joka reittinä oli lyhyt, mutta haastava.

Kiipeäminen kannatti, 

sillä vaaran päältä avautui käsittämätön upea näköala Rukan ympäristöön,

kuin silmin kantamattomiin ulottuva keltavihreä maisemangas.

Ennen kotimatkaa kiipesimme vielä Rukan rinteille

 katsomaan maisemia siltäkin kantilta.

Jalat kiittivät jo siinä vaiheessa viikonlopun kiipeilytreeneistä.

 

~~~~~~

Tämä oli kyllä hieno reissu.

Syksy antoi kierrokselle, kuhaukselle ja  pienille pyörähdyksille

oman ainutkertaisen silauksensa.

Ruska oli parhaimmillaan, viiden asteen lämpö oli hyväoloinen retkeilysää

eikä ollut enää sääskiä eikä muistakaan "öttiäisiä" ilmassa.

Oli ihana, kun "kotihiiriäiti ja -isä" saivat tsemppiviestejä lapsilta,

että "näitä teille lisää".

Ja kyllä me taidetaan ottaa tämä nyt ohjelmaan,

kun alkuun on päästy.

Varasimme jo kalenterista vuoden päähän viikonlopun

toisillemme, ystävillemme, syksyiselle luonnolle ja liikunnalle.

~~~~~

Syyskuun loppua kohden mennään

ja taas on jo keskiviikko.

Mihin nämä päivät hupenevatkaan?!

 

Diy nukensänky

Pappa sai lapsenlapseltamme synttärilahjatoiveen;

josko hän saisi samanlaisen barbitalon kuin serkulla on.

Onneksi olin laittanut sen mitat talteen tänne, klik. 

niin talon teko oli tällä kertaa helpompi aloittaa.

Mittoja katsellessa muistin nuken sängyt,

joiden ideointi lähti toukokuisen synttärisankarin toiveesta.

Sen jälkeen pappa on tehnyt jo toisenkin sängyn nukkeleikkeihin.

Mitoimme sängyn mitat Baby Born-vauvanukella.

Minusta tästä puulevystä tehdystä sängystä tuli aika sopusuhtainen mitoiltaan

ja kyllähän tällainen puinen lelu kestääkin leikkiä.

Sängyn kokonaispituus 50 cm ja leveys 30 cm

"päätytolpat" 2,5x2,5 cm 

päädyn korkeus pääpuolessa 28 cm

ja jalkopäässä 25 cm

reunat 10 cm

Sängyn osat kiinnitettiin ruuveilla toisiinsa 

ja pohja tehtiin ohuesta vanerista.

Nämä toiveet ovat olleet papalle mieluisia haasteita 

ja lapset ovat olleet mielissään saamistaan omatekoisista lahjoistaan.

Ja pääsinhän minäkin osalliseksi lahjoihin ompelemalla niihin petivaatteet.

Ihana, kun jemmasta löytyi toiveen mukaista vaaleanpunaista tikkikangasta ja 

kerrallinen kirppikseltä ostamani kymmenen senttiä maksanut nauhakin pääsi vihdoin käyttöön

-ja vieläkin sitä jäi pitkä pätkä johonkin toiseen projektiin.

Aina kannattaa jemmata pientä sievää!

Toiseen sänkyyn ompelin peiton kierrätystyynyliinasta ja tikkikankaasta.

Siitä tuli jotenkin sellaisen vanhan täkin näköinen ja oloinen.

Tämän postauksen äärellä  muistin sopukoista tuli  mieleeni aapiskirjani runo:

Olen pieni nukkeäiti

minulla on monta lasta,

yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

~~~~~

On ollut ajankohtaan nähden aika kylmä viikko

ja luntakin on satanut tässä lähistöllä.

Syksy on tullut ja tuonut mukanaan omat ilonsa;

 kultaiset koivut, ruskaiset kukkien lehdet ja 

pihlajanmarjojen painosta riippuvat rusehtuneet oksat.

Syksyn ensimmäisen lämmityksen lempeä, kotoinen lämpö leviää tänään huoneisiin

ja kynttilän tuikkii pöydällä.

Tämä kaikki tuntuu kauniilta ja ihanalta juuri nyt! 

Gluteeniton omenapaistos

Syyskuu on omppukuu.

Syyskuu on omppuherkkujen aikaa.

Syyskuu on koti-iltoja

ja oivaa aikaa ihanille kohtaamisille.

💗

Saimme eilen illalla pitkästä, pitkästä aikaa vieraita kotiimme.

Pitkän korona-ajan jälkeen tuntui juhlalle

kattaa pöytä ystäville ja olla hetki kotoisasti huoletta yhdessä.

Poimin pihamme perheomenapuusta kahdeksan isoa omenaa

ja lohkoin ne voideltuun vuokaan.

Sirottelin kanelisokeria omenalohkojen päälle

ja kääntelin niitä lusikalla.

Sulatin 100 g voita ja sekoitin siihen 

1 dl fariinisokeria

sekä 2 dl tattarihiutaleita ja ripauksen mantelirouhetta mantelilastujen sijaan.

Paistoin omenapaistoksen 200 asteessa 35 minuuttia.

Siinäpä se on;

tuttu omenapaistoksen ohje, 

jonka tein gluteenittomana

ja korvasin kauraryynit tattarihiutaleilla.

Omenapaistos on takuuvarmaa syksyistä herkkua,

joka maistuu minusta erityisen hyvälle pikkuisen lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Toki vesi herahti äsken päiväkahvilla  kylmän paistoksenkin  äärellä ja

onneksi sitä jäi vielä pieni annos iltapalalle nautittavaksi maustamattoman jogurtin kanssa.

Hyvän mielen lisäksi illan kahvittelu- ja rupatteluhetkestä jäi 

muistoksi ja viikonlopun iloksi

Ystäväni omalta pihalta keräämä kesäkukkakimppu.

Siinä on monia perinteisiä, kauniita syyskesän kukkijoita ja niiden ihanan pirteitä värejä.

~~~~~~

Me aloitamme papan kanssa kohta "ammausviikonlopun",

kun meille tulee pieniä vieraita

ja heidän vanhemmat lähtevät omaan reissuun.

On tiedossa ehtiviä jalkoja ja tekeviä käsiä sekä

mukavia, mieleenpainuvia hetkiä,

elämän makua! 

~~~~~~

Syksyisten päivien voimauttavia hetkiä Sinulle!

 

 

Diy kelo-oksakranssi

Niin monta kertaa olen metsässä kulkiessani ihastellut noita puiden kaadon jäljiltä jääneitä kelo-oksia.

Tuulten ja tuiskujen tuttuja,

monia vuodenaikojen vaihteluita metsän pohjassa maanneita oksia,

joissa on minua puhuttelevaa sitkeyttä ja silmiä hivelevää ajan tuomaa kaunista harmautta.

Olen usein haaveillut askartelevani niistä jotakin kaunista.

Viime viikonloppuna nakkasin miehelleni toiveen kranssipohjasta,

johon voisin laitella noita mieluisia oksanpätkiä.

Hän innostui haasteesta ja olisin kyllä tyytynyt vähän karkeampaankin kehikkoon,

mutta nyt on ainakin kranssipohjassa kulmat kohdillaan.

Lähdin kokeilemaan ja mallailemaan,

asettelemaan oksia toistensa lomiin,

limittäin ja lähekkäin.

Kiinnitin keloiset oksat kuumaliimalla pohjaan ja toisiinsa.

Metsäpohjasta kelo-oksien rinnalta löysin myös harmaita käpyjä.

joita kiinnitin muutaman kranssin kehälle.

Nuo avautuneet männynkävyt ovat  kuin pieniä harmaita kukkia,

kuivahtaneita ja  äkkiseltään ehkä parhaat päivänsä nähneitä,

mutta silti vielä niin täydellisiä juuri tähän kranssiin.

Kuvailin tämänpäiväisen askartelemukseni metsässä, värkkien noutopaikalla.

Vien kranssin mukaan kotiin ja hommaan siihen

ensi viikolla pienet ledivalot.

Ripustan kranssin ulos kuistin seinälle valaisemaan pimeneviä iltoja

ja tuomaan terveisiä metsästä,

äärettömästä materiaalien aarreaitasta sekä voimauttavasta askarteluterapiasta.

Toivottavasti kranssin liimaukset kestävät ulkona, katoksen alla.

Syksy on hiipinyt luoksemme.

Tuulee ja tuivertaa.

On viiloista ja ruskan värejä putkahtelee maaruskan seuraksi jo puihin ja pensaisiin. 

🍁🍁

Tervetuloa uudelle kirjautuneelle lukijalle ja 

mukava täällä käy lukijoita tasaiseen tahtiin. 

🍁🍁

Ihania syksyn väririkkaita päiviä meille kaikille

ja iloa päiviin.

Jk. Tulipa tässä mieleen, että kerrattain tein kranssin 

jäkäläoksista.