18. marraskuuta 2026

Pieniä jouluisia ompeluksia

Sain viime viikolla viestin,
jossa oli kuva isosta rusetista ja teksti
"lähtisköhän sulla ompelu". 

Lähtis, jos olisi kangasta, vastasin 
ja aloin kuumeisesti miettiä, 
mistä löydän punaista kangasta kaupungissa, 
jossa ei ole kangaskauppaa. 

Lauantaina piipahdin kierrätyskeskukseen
 ja kuinka ollakaan;
yhden laatikon pohjalla oli pellavainen 
tummanpunainen uusi kangaspala, 
joka maksoi euron. 
Päivän pelastus.
Pääsin kokeilemaan ommeltavien rusettien tekoa! 










Pieni, valkean kranssin rusetti oli ensimmäinen 
ja tein sen tämän ohjeen mukaan, klik. 

Siitäpä se rusettitehdas sitten lähti. 
Ihanasta kangaslöytöpalasesta sain ommeltua neljä rusettia. 



 
Löysin lopulta kotoa yhden vanhan punaisen puuvillaliinan, 
josta olen ommellut jo useamman näitä isoja,
 30 x 55 cm kokoisia rusetteja.

Vanu rusetin yläosassa ja kevyesti ommeltu rypytys antavat rusetille jämäkkyyttä 
ja kauniin muodon. 
Kokoava "tamppi" saa olla aika napakka. 

Olipa se ihana ompeluhaaste! 
Nautin suunnattomasti siitä, 
että pitkästä aikaa oli jotakin ajatusta siitä, mitä ommella 
ja arvatenkin kierrätysidea ilahdutti myös. 




Ompelupöydällä odottaa pieniruudullinen punasävyinen keittiöpyyhe,
josta ajattelen ommella joulurusetin keittiöön. 

Muistin myös, 
että mökillä on punaruudullisia kangaspaloja
eli odottelen tässä, missä välissä kävisin ne hakemassa. 

Ja yksi toive on pellavaisesta rusetista. 
Katselen ja kuulostelen mistä sen kangaspalan nappaan.
Oiskohan kirppiksellä tai kiekkarissa? 




Siinä ommellessa muistui mieleeni,
 miten äiti letitti hiukseni kahdelle letille 
ja sitoin niihin sellaiset liukaspintaiset,
neljä viisi senttiä leveät lettinauhat.
Punaiset, oranssinkeltaiset tai pilkullisest. 
Niitä silitettiin välillä suoriksi,
että rusetti oli kaunis hiuksissa. 
Äiti ❤️
Ne rusetit olivat meidän lapsuuden kauniita asusteita! 

🎀 🎀

Rusetti on kaunis asia.
Se laitetaan kaulaan juhlapäivänä.
Sillä koristetaan joulukotia 
ja sinetöidään  joulun kauniita lahjoja
ja yllätyksiä,
joulun suuria salaisuuksia 
ja "Sinulle" -ajatuksia. 

🎀 🎀

Rusetti-ajatuksissa tänään! 
Joko sinulla on näitä rusetteja, 
jotka tuntuvat olevan tämän joulunkin sana. 










12. marraskuuta 2026

Aavistus joulua



Tänään satoi ensimmäisen kerran lunta tälle talvelle. 
Ensilumi tuo kyllä aina yhtä suurta lapsenomaista iloa 
sekä valon tunnetta päivään ja tähän synkkään syystalveen. 

Mielessä on soineet talvisen laulun sanat: 


"Hienot kauniit hiutaleet
tulkaa, tulkaa tänne,
lentäkää mun luokseni 
lumisiivillänne.

Lupaan etten tärvele 
harsopitsejänne,
hienot, kauniit hiutaleet 
tulkaa, tulkaa tänne."


Ensihiutaleet siivittävät vahvasti ajatuksia jouluisiin ajatuksiin 
ja ne ovat näköjään joulunpunaisia. 

Vanhat jouluverhot ja neljännes vuosisata sitten saamani lasityö pääsivät 
taas meidän makkarin ikkunaan. 
Olen saanut tuon lasityön lahjaksi nuorimman tyttäreni johdosta. 

"Tule rakkaus ihmisrintaan,
tule lahjana joulun tään."
Toiveita joulunodotukseen ja jouluun. 



Joululakanoita katsellessa ei tontut, sydämet eikä 
porot kuusineen ja tähtineen tuntuneet omilta. 

 Aikansa otti, että löysin nämä ihanuudet. 
Flanellilakanoiden havuköynnökset rusetteineen oli minusta 
kaunis jouluinen teema lakanoihin.
Näiden alla on suloisen lämmintä odotella joulua! 


Toin joulutytön istumaan portaisiin.
Siinä se seurailee minun joulunalustouhujani.
Pikku hiljaa otan vanhoja jouluisia esineitä ja asioita esille.  
Vähitellen joulu sitten rakentuu
kodin huoneisiin ja uloskin. 




Sataa verkkaan valkolunta. 

Ajatus kulkee vuosikymmenten taakse. 
Kuulen korvissani pikkusiskoni äänen, 
kun hän lausuu kirkkaalla lapsenäänellään aapisensa runoa.

Tartun hetkeen!
Odottamani lumen valo on täällä ainakin tänään. 
Se virittää minua jouluun. 


💫💫


Joko sinä olet alkanut rakentamaan joulua kotiisi?










8. marraskuuta 2026

Valoa pimeyteen

Isänpäiväviikonloppu on painumassa sunnuntai-iltaan. 
On ollut kaunis, aurinkoinen viikonloppu, 
mutta hämärän tultua pimeys tuntuu niin sisällä kuin ulkonakin.

Piipahdimme pikaiseltaan Tokmannille 
valoja katselemaan. 
Löysin sieltä mielestäni edullisen, 
viisi metrisen "havuköynnöksen".
Se osui ja upposi valon kaipuuseeni. 
29 eurolla kauneutta ja valoa sisääntuloon. 
Siinä on köynnöstä tuleviin vuosiinkin 
ja tuotteelle luvattiin kassalla takuuta kaksi vuotta. 




Kaupassa visioni oli, 
että köynnös tulisi tuohon sisäänkäynnin ympärille. 
Köynnös oli kuitenkin niin pitkä,
että päädyimme laittamaan sen tuosta päädystä 
luovan epäsymmetrisesti. 

Siinä se nyt valaisee päivät ja yöt. 
Lempeä valo.
Aavistus joulun tuntua jo ilmassa. 
Lähempänä joulua ripustan köynnökseen 
ehkä sydämiä tai tähtiä
tai jotain pientä sievää. 
Se jää vielä arvoitukseksi! 




Olen muuten tykännyt tosi paljon tuosta syksyllisestä asetelmasta,
Pienen kuusen valot ovat loistaneet jo useamman viikon ja 
se näyttää niin kauniille ja kutsuvalle pimeässä. 




Kranssikin meni vaihtoon, 
kun puolukanvarvut mustuivat siinä juuttikranssissa. 
Onneksi on noita kransseja 
ja kävin hakemassa varastosta käpykranssin oveen. 
Sen, jota on tuunattu moneen otteeseen ja tuon postauksen jälkeenkin 
valkeaksi maalattu. 
Vanhassa vara parempi voisi sanoa! 



On ollut levollinen viikonloppu isä -teeman ympärillä. 
Onnellisuutta, iloa, 
huumorinpilkahduksia, 
 kauniita sanoja ja kuvamuistoja. 
Kiitollisuutta olevista ja edesmenneistä isistä.

Me jokainen,
äidit, isät ja lapset,
 liitymme sukupolvien sydänten ketjuun; 
jätämme jäljen,
olemme osa suurempaa kokonaisuutta ja sukupolvien jatkumoa. 
Ajallamme ja tavallamme viemme elämää eteenpäin. 

❤

Lämmin ajatus vielä isille 
ja heille, 
joiden syli on syystä tai toisesta tänään vielä tyhjä. 

❤
















3. marraskuuta 2026

Kuusenkäpykukkia

 Vapaapäivät ovat hurahtaneet taas niin nopsaan 
näissä kotoisissa puuhasteluissa. 

Olemme järjestelleet huoneita uuteen malliin 
ja samalla on tullut tehtyä myös tavaroiden inventaariota. 
Sanoisin parin päivän jälkeen, 
että yllättävän töisevää hommaa. 
Mukana kun on tunnetta ja järkeä,
fyysistä huonekalujen siirtelyä,
tavaroiden järjestelyä ja 
esineiden puntarointia poisko vai vieläkö säästän -tyyliin. 

Mutta lopussa kiitos seisoon.
Niin tänäkin iltana
 ja urakan päätteeksi ripustin seinälle uusimman kranssini. 












Somessa näkemäni idean innoittamana keräsin mökiltä kuusen käpyjä. 
En löytänyt sitä ohjevideota enää, 
mutta kokeilun kautta tein varmaan melkolailla samanlaisen. 

Kantapään kautta mentiin. 
Ei olisi kannattanut ottaa käpyjä liian aikaisin sisälle,  
sillä kuivien käpyjen katkaiseminen kiertämällä oli vaikeaa. 

Onneksi minulla oli vielä yksi satsi ulkona 
ja pääsin kokeilemaan niistä. 
Oma hommansa oli kyllä kiertää käpy poikki noin kolmen neljän sentin pituiseksi, 
mutta siihenkin löytyi taktiikka.
Ohuet työhanskat oli tarpeen. 

Liimasin kävyt kuumaliimapistoolilla noin sentin parin välein stryroxkranssipohjaan, 
jonka olin suihkauttanut ruskealla spraylla. 
Ajattelin että pohja olisi näkynyt enemmänkin,
mutta kävyt kuivuivat vieriviereen toisensa lomiin ja avautuivat kauniisti.




 Ihanat kuusenkäpykukkaset. 
Ihastuin näihin.






Somen kranssissa kävyt olivat harvemmassa ja käpyjen väleihin oli pistetty jäkälää. 
Kivannäköinen oli sekin!  
 
🤎

Vielä ehtii kerätä käpyjä,
jos innostuit tästä ideasta. 
Minä taisin tehdä eka kerran kuusenkäpykranssin 
ja tämä oli minusta mukan näköinen. 
Vaikka ovat männynkäpykranssitkin kauniita. 

🤎

Mukavaa marraskuuta! 
Pikkuhiljaa siirryn täälläkin jouluisten asioiden äärelle!