Diy helmitonttu

Eilen illalla minulla oli helmiterapiaa, kun askartelin helmitonttuja. Sain idean niihin jo viime jouluna miniältäni ja hommasin värkitkin silloin. Nyt oli vihdoin aika hyödyntää ne. ;)

Siinä tontut nyt viillettävät Pocket string -hyllyllä, siellä täällä niin kuin meidän omat tontut pieninä ollessaan. Jouluina, jotka nyt nousevat muistoina ja tuokiokuvina mieleeni. 

Nämä helmitontut ovat helppoja ja nopeita tehdä. Kiinnitin grillitikun ja Erikeeperin avulla halkaisijaltaan 25 mm ja 20 mm  olevat helmet toisiinsa.  Tonttulakki on kolmionmallinen ja sitä pystyi muokkaamaan liiman avulla kivasti eri asentoon. 

 

Kiinnityksen kuivettua katkaisin tikut alahelmen alapuolelta ja hipaisin helmen pohjaa muutaman kerran viilalla, että pohjan pyöreys tasottui. Tonttu pysyy paremmin pystyssä. Täytyy rehellisyyden nimissä kertoa, että kyllä minä mienet sinitarrapalat kuitenkin kaikeksi varmuudeksi pyörittelin tonttujen alle. ;)

Jätin muutamaan helmitonttuun pitkän grillitikun. Näitä tonttutikkuja voi pistää kurkkimaan veikeästi vaikkapa havuoksamaljakkoon ja kukkaruukkuihin,

Jäin miettimään, teenkö tontuille silmiä ja suuta vai jätänkö kasvot pelkälle helmipinnalle. Puun syy näkyy helmessä viitteellisesti suuna ja silmäthän voi ajatella olevan piilossa hatun reunan alla. Mitä sinä sanoisit tähän aprikointiini?

Tonttuperhe. Minusta se on kiva sanapari. Siinä on jotakin hassua, ehkä hajamielisyyttä,eriskummallisuutta, mutta ennenkaikkea suloista, salaista sadunhenkeä ja joulumieltä kasvattavaa hyväntuulisuutta.

Tontut kuuntelevat, tontut tarkkailevat. Nämä tutut lausahdukset kuuluvat lasten ja lastenmielisten jouluun. Kaivelin jo muutamia vuosien ja vuosikymmenienkin takaisia tonttuja näiden uusien helmitonttujen seuraksi tuomaan joulun tunnelmaa kotiimme. 

Jotain uutta, jotain vanhaa. Siitä se tämän vuoden joulu vähitellen rakentuu.

Nämä mustista helmistä tekemäni taitavat olla jotakin riihi-tai saunatonttuja. Mutta pitääkö tontun olla aina punaisissa vaatteissa ja hiippalakeissa? Tätä mietin,  kun katselin helmi- ja tonttulakkivalikoimaani ja näitä  valmiita tekeleitäni. 

Kaikesta huolimatta helmitonttuja on nyt omiksi tarpeiksi ja osan niistä saatan antaa joulutervehdyksenäkin. Pieni omatekoinen lahja on kiva antaa  vaikka joulukortin asemasta.

Terveisiä Tauvonpaikan Tonttulasta. 

Toivottelen Sinulle aivan ihanaa ensimmäistä Adventtia Sinulle.

Juhlat lähestyvät

Olemme siirtyneet taas vuoden juhlaiselle puolelle 

kulkemaan adventtisunnuntaiden kautta joulun juhlaan.

Tänä vuonna perheessämme liittyy joulunodotuksen tunnelmaan

vahvasti hääjuhlaan valmistautuminen ja häiden odottaminen.

Eilen olimme kotikirkossa,

jossa heidän kuulutuksensa luettiin.

Se hetki konkretisoi häiden läheisyyden.

Ilmassa on odotusta

- ja lisäksi jännitystä,

jota tämä meidän näkymätön K-seuralainen aiheuttaa hääjärjestelyihin.

Tänään otin esille messinkiset kynttilänjalat,

joita olen joskus 90 -luvulla kerännyt.

Niitä löytyi vaatehuoneen kätköstä nelisenkymmentä kappaletta.

Syksyn mittaan olen ostanut lisää näitä "ns. köyhän kultaisia" kynttilänjalkoja kirppiksiltä 

 ja muutaman olen saanut lahjaksikin.

Niistä on muotoutunut  vähitellen uunin päälle oma kiva keräilyerä ja kokoelmansa.

Tänään, kun puhdistin näitä aarteitani ja tuli mieleeni,

että neljä kynttilänjalkaa voisi toimittaa tänä vuonna hääpöytien koristelun lisäksi myös adventtikynttelikön virkaa.

Luulen, että askartelukaupasta löydän kultaiset numerot kynttilöiden tyviin,

jos niitä nyt edes välttämättä tarvitsee ollakaan.

Numeroimatta matalin voisi olla ensimmäinnen ja korkein neljäs.

Nousisimme aivan kuin juhlaa kohti,

vaikka toisaalta sanotaanhan joskus, että laskeudumme joulun viettoon! 

Miten vaan,

mutta kynttilä kullekin adventtisunnuntaille!

Pikkuhiljaa teemme valmisteluja.

 kuulostelemme tilanteen kehittymistä

ja kuljemme hääjuhlaa kohti.

Ainakin pieni juhla meillä on! <3

En tee tällä(kään) kertaa varsinaista joulukalenteria,

mutta kirjoittelen näitä häiden ja joulun odotuksentunnelmia 

ehkä tiiviimmmin tänne tulevissa postauksissa.

Marraskuinen hämärä siivittää kuvia,

mutta se kuuluu tähän harrastelijablogistin arkeen. :)

Toivottavasti kuljet rinnallani juhlaan ja jouluun! <3 

 

Diy helmitähti

Joulunalusaika innoittaa aina pieniin askartelemisiin.

Näpertelyjen myötä juhlamieli nousee ja siinä sivussa kotikin valmistuu jouluun. 

Tällä kertaa tein ensimmäistä kertaa näitä perinteisiä helmitähtiä,

joihin löysin selkeän ohjeen täältä .

Hyödynsin ensin omista jemmoista löytyneet kahdeksan milliset helmet.

joista tuli aika isoja helmitähtiä.

Kävin ostamassa halkaisijaltaan 6 mm helmiä sekä 0,3 mm metallilankaa. 

Pienemmistä helmistä tuli kauniita ja herkän näköisiä tähtösiä.
Ripustin tähdet ensivaiheessa katajanoksiin, 

mutta ne sopisivat varmaan kauniisti myös lehtikuusen paljaisiin oksiin. 

Tähdistä tulee myös kaunis joulutervehdys.

Kiinnitin tähtien langat kortin taakse teipillä

ja tähtien taakse kaksipuolista teippiä.

Kortinsaaja voisi halutessaan ripustaa tähdet kotiinsa roikkumaan.

Tähtien loistetta jouluusi!

Tähti on niin kaunis, perinteinen joulukoriste.

Se kuljettaa ajatukset joulun sanoman äärelle.

Se on täynnä toivoa, tulevaisuutta, ajattomuutta.

Minusta tuntuu, että tänä syksynä ja tulevan joulun alla,

-kun pimeys saartaa ja koronauutiset tuntuvat olevan osa arkeamme-

 tarvitsemme erityisen kirkkaita tähtiä johdattamaan meitä ilon ja toivon ajatuksien äärelle.

Toivo pitää elämää yllä.

Tulevaisuuden toivo on  mielestäni erityisen kaunis sanapari.

Se on luottavaista tulevaan katsomista.

Toivo kuin tähti, joka viitoittaa matkaa.

Pitseistä kieputettu kranssi

Marraskuu on kulunut kuin siivillä jo sen puoliväliin.

Joulusta kuiskitaan siellä ja täällä.

Pimeisiin marraskuisiin päiviin tulee iloa ja valoa lähestyvän juhlan valmistelemisesta.

Onneksi korona ei kiellä joulua.

vaan oikeastaan päinvastoin mahdollistaa paneutumisen kodin laittamiseen ja  

joulufiilistelyyn.

Minultakin kysyi ihana työtuttu, että olenko jo aloittanut jouluaskartelut.

Itseasiassa vähän hämmennyin,

kun enhän minä ole rikkaa ristiin vielä laittanut,

Yleensä tässä vaiheessa on ollut jo monenlaisia väkerryksiä ja virityksiä vireillä,

mutta nyt päivät ovat täyttyneet kaikesta muusta kuin kätten töistä.

Välillä elämässä on päiviä, joihin ei päivä paista.

Eteen voi tulla ihmissuhteissakin yllättäviä asioita,

käsittämättömiä juttuja,

jotka aivan kuin lamaannuttavat hetkeksi totaalisesti.

Välttämättömän saa tehtyä

ja loppu aika menee ihmetellessä,

ajatuksia järjestellessä.

Tyyneysrunon sanoin voi vain toivoa itselle

 tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,

 rohkeutta muuttaa, mitkä voin

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Tänään innostuin. 

Etäkoulutuspäivän jälkeen kaivoin esille kauan sitten kirppikseltä ostamani pitsit

ja kieputin ne fleecesuikaleella päällystämääni styroxrenkaaseen.

Hyödynsin kranssiin muutaman isomman helmen lisäksi helmiä rikkoutuneesta hiussoljesta. 

Pitsikranssi sai paikkansa lasiovesta.

Kuvaaminen oli aika haastavaa hämärän hyssyssä,

kun jokapaikasta tuntui peilautuvan lasiin valoja ja heijastuksia.

Siinä kranssi ja kauniit elementit ovat silmieni alla.

Jonkun ahkeran, taitavan ihmisen virkkaamat ihastuttavat pitsit,

menneiden joulujen paperienkeli

ja pienet, kauniit kierrätyshelmet.

Kaikki sulassa sovussa keskenään loistensa lomassa,

toinen toisensa kauneutta korostaen.

Kieputin tuohon kranssiin myös tunteitani siitä.

että jälleen yksi poikanen on lähtenyt siivilleen.

Koti hiljenee,  huoneet tyhjenevät,

kattila pienenee.

Elämä on yhtä muutosta.

Myötästä ja vastaista.

Välillä on tyventä ja välillä tuuli tuivertaa navakasti.

Aikansa kullakin tämän taivaan alla.

Mikään ei ole pysyväinen olotila

Suuntana on valo ja toivo.

Kaiken yllä rakkaus.

~~~~~~~~

Kävin kurkkaamassa blogissa noihin pitseihin liittyvää aikajanaa ja löysin täältä

aikalailla tähän hetkeen sopivan päivityksen

 lähes tasan neljän vuoden takaa.

~~~~~~~~~

Näihin tunnelmiin tällä erää.

Valoa kohti! 

<3 

Isänpäivärunoja

Tämä lauauntai on mennyt jo marraskuun toisen sunnuntain tunnelmissa.

Lapsia on piipahtanut kotiin tervehtimään isäänsä.

Päivän ajatukset tuntuivat  olevan jo kirjoitettuina 

täällä kolmen vuoden takaisessa postauksessa .

Isä sinuun katson 

juhlapäivänä.

Olet ollut läsnä

 arjen keskellä.

Moni muisto tänään 

mieleen kohoaa.

Yhdessä me koimme

monta asiaa.

-Anna-Mari Kaskinen-

Isyys.

Elämänpituinen tehtävä. 

<3

Isän suuret kädet

hypittivät polvilla,

nostivat olkapäille,

kantoivat sylissä,

veistivät leluja.

Isän suuret karheat kädet

sanoivat pitkin päivää:

Rakastan sinua lapsi.

Ne olivat teon sanoja,

niin vahvoja

että kantavat

halki elämän.

– Maaria Leinonen –

<3

Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä

-Tommy Tabermann-

<3

On elettävä

käsi sydämellä

Kunnes käsi

muuttuu sydämeksi,

sydän kädeksi

Kunnes on yhdentekevää

kummalla ojentaa

- Tommy Tabermann-

 

Mieheni ja lasteni isän rinnalla vietän tätä isänpäivää täällä kotosalla

ja ajatuksissani kuljen edesmenneen isäni luona.

Isän muisto kantaa läpi elämän.

<3

Ihan pieni oravanmarja

hyvin suuressa metsässä.

Kesä, alkukesä.

Käsi isän kädessä hän kulkee

onnellinen pieni tyttö,

Polku pistelee.

Tulevat tuulet, talvi tulee,

eikä aurinko pääse metsän kaikkiin kohtiin.

Pieni taluttaa isoa, iso pientä

hetken matkaa.

-Helena Anhava-

<3

Muistan vanhan isäni istumassa

kädet sylissään.

Toisinaan hän kohotti päänsä

ja terästi katseensa jonnekin pois meistä,

pois huoneesta,

itseensä tai ulos itsestään.

Siristeli silmiään kuin paremmin nähdäkseen.

Seinillä ei ollut valtaa sen katseen edessä.

Ranta seestyi iltaan, aallot silenivät.

-Maila Jyrinki-

<3

Ikävöi ihminen,

kaipaa kauneinta, 

muiston ja toiveen,

päiviä lapsuuden,

aikoja armaita hempeän toiveen,

isää ja äitiä,

veljiä, siskoja vierailla mailla.

-Eino Leino-

 

<3

Isien ei tarvitse

olla pitkiä ja leveäharteisia ja 

komeita ja älykkäitä.

 Rakkaus tekee heidät sellaisiksi.

-Pam Brown-

Ihanaa juhlapäivää Sinulle ja läheisillesi.

  <3

Isältä pojalle -muistojenkierrätyspusero

Kun Hän sai poikavauvan lähes kuusi vuotta sitten,

Hänelle tuli aika pian mieleen se "isän Amerikasta tuoma puku".

Puku oli tallessa,

mutta se oli melkolailla pidetyn näköinen.

Alkujaankin housut olivat olleet eri kokoa kuin paita

ja  puku oli auttamattomasti "out".

 Puku jäi siltä katselukierrokselta kuitenkin vielä minun kätköihin ja muistolaatikoihin.

Tässä pyörähti vuosia,

lähes kuusi vuotta

 ja toissapäivänä tuo poikani puku tuli kaappia järjestellessäni eteen.

Siinä hetkessä mieleeni tuli tuunausidea,

jonka kautta tämä puku pääsisi vielä käyttöön.

Tässä muistoksi ennen -kuvat

Ja tässä jälkeen -kuvat.

Minulla oli jemmassa käyttämätön harmaa collegetakki,

jota hyödynsin puseron ompelussa.

Pieni pusero pääsi osaksi isompaa puseroa.

Tällainen tuunaus ja ompelemisen ilo tuli tuosta Miami -tuliaisesta,

jonka isä toi aikanaan pojalleen.

Nyt se kulkee pojalta pojanpojalle,

 isältä pojalle.

Näistä tulee niin mielenkiintoisia ajatusten polkuja.

Niitä muistojen nauhoja ja lämpimiä ajatuksia

ompelin puseron saumoihin.

Oli kiva ideoida ja ommella pitkästä aikaa.

Parasta on muistojen ja vaatteiden kierrätys,

luovat ratkaisut ja 

omannäköinen vaate.

Oli myös mukava päästä yllättämään tällä puserolla iloisesti jäkiksestä tykkäävät isä ja poika

sekä samalla toivotella hyvää 6 vuotis syntymäpäivää lapsenlapselle.

<3

Pst.  Ja joku hoksasi tuossa,

että onhan tämä historiallinen hetki Amerikan tuliaisia pölyytellä ja  tuunata,

kun on nuo vaalitkin menossa siellä kaukana. :)