Ensilumen valoa ja isänpäivän iloa

Olin unohtanut valkeuden

katsellessani syksyn raskaita värejä

ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.

Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale

viileäksi tuoksuksi,

ja valkean maiseman rauha

solui sieluuni kuin juoma.

Ikään kuin Jumala olisi elämänkirjastaan

kääntänyt piiloon

syksyn verellä ja kullalla kirjoitetun lehden

ja avannut suuren valkean aukean,

jolle talviauringon kapealla säteellä

kirjoitetaan lauluja,

jotka ovat viileitä ja kauniita

ja lumitähden muotoisia.

Katri Valan kaunis runo Ensi lumi.

Ihania sanoja siitä,

miten ihminen voi unohtaa vuoden kierron aikanan ensilumen ihanuuden. <3

Ulkona on ollut aivan ihmeellisen ihanaa ja kaunista viime päivinä.

Ensilumi isänpäivän aikaan on harvinaista täällä rannikolla.

Mieli on valaistunut ja "joulustunut" aivan vaivihkaa ja varkain lumen valon myötä.

Minulla on ollut vahva joulunalusperinne laittaa talvinen kappa keittiöön

 kuun loppupuolella, Kaisun -päivänä,

mutta niin vain tuli pyörrettyä sekin perinne ja laitoin jo valkean, satiinisen Lumimarjan ikkunaan!

Eilen oli isienpäivä.

Isänpäivä muistoissa ja 

lasteni isän ikioma päivä tässä kotosalla. 

Osa perheellisistä kävi tervehtimässä isäänsä

ja kodin kurkihirren alla kävi iloinen puheensorina ja pikkuvieraiden leikki.

Se on hieno tunne, kun lapset tulevat yhdelle koolle

 ja muistelevat menneitä sekä elävät tätä hetkeä yhdessä.

Näissä hetkissä vanhemmuus vahvistuu ja sydän on pakahtua onnesta. <3

Ja nuo omat pojat, pienten lasten isät,

Siinä he varttuvat ja kasvavat luontojaan omaan rooliinsa.

Asettelin kerralliseen kirppislöytölaatikkoon pitsejä, nauhoja ja naruja.

Ihania käsintehtyjä, virkattuja pitsejä, 

 joista monet kirppislöytöjä.

Ja noita kivoja naruja, joilla kohta suljetaan monta salaisuutta.

Tuli mieleen, että elämäkin on ollut kuin pitsi tai nauha;

välillä kauniisti virkattu, välillä kuvio aivan vääristynyt, 

Toisena päivänä elo ollut rouheaa ja pöyheää kuin tuo ruskea naru

tai sitten valoista,kaunista kuin lumen valko.

Joskus asiat kiertyvät toistensa lomiin, niin että niitä ei saa oikein selvitettyä ja 

toisaalta kiertyvät niin sulavasti, että kaikki menee hienosti eteenpäin.

On ollut  iloisia elämän pirtoja ja nauhoja ja vastapainoksi vähän harmaampia.

Niitä ne nauhat siinä juttelivat,

juttelevat.

Kauniiden asioiden laatikko, 

joiden aika on olla tuossa keittiön nurkassa ilahduttamassa minua,

odottamassa pakettien käärimistä.

Painan tämän päivän valkeaan huuruun peittyneet lumipuut, sinisen taivaan 

 ja keskipäivän auringonpaisteen sydämeni sykkyrään,

sillä ilmatieteen laitos on ennakoinut lauhempaa, leudompaa, jopa vettäkin...

Mukavaa viikon jatkoa!

-Kaisu-