26. kesäkuuta 2019

Hetki takapihalla loman alkajaisiksi



Tänään se sitten alkoi minullakin;
kesäloma.

Loman alkajaisiksi kävin juoksemassa 
ja sen jälkeen istuskelin takakuistille
kesäiltaa ihastelemaan.

Tänä kesänä ei ole vielä kovin monena iltana ollut siihen mahdollisuutta
eli lämmintä,
mutta josko niitä ihania päiviä ja iltoja olisi säänhaltijalla jemmassa.


Kiepsautimme tämän viime kesänä kunnostamamme keinun pation kulmaan,
omenapuun siimekseen.
Siinä onkin mukava istuskella, 
etenkin jos varjopaikkaakin kaipaa
ja aistia kesän kauneutta,
värejä ja tuoksuja.




Takapihalla oleva lumipalloheisi on aivan täynnänsä valkoisia pallokukintoja.
Olen taitellut niitä palleroita maljakkoonkin,
kun tänä vuonna kukinnoissa  ei ole ötököitä.
Kukassa oleva pensas on kyllä kaunis,
mutta liian pian senkin kauneus menee ohitse ja kukkaset lakastuu! 





Ostin vaaleanpunaisen köynnöstävän kukan , Dianan,
ja laitoin sen tuohon lintuhäkkiin.

Siinä olleet kukat ovat kuihtuneet ja 
nyt olen odottanut malttamattomana  uusien kukkien avautumista.
Nuput näyttävät olevan nyt siinä vaiheessa,
että kohta kukkia on useampia.
Toki mietin, onko paikka liian varjoinen tälle lajille?!





Asuntovaunu on siivottuna ja pakattuna.
Pitäisi malttaa mennä jo nukkumaan,
että aamulla selviän "hoppuheikkien" mukaan! 

Mutta kun en millään malttaisi!
Koska kesä,
koska loma!


Toivon lomaltani

<3 yhteisiä hetkiä perheeni kanssa
<3 omaa aikaa omien juttujeni kanssa
<3 kukkia, luonnon rauhaa, kiireettömyyttä,
<3 aikaa pysähtyä kauneuden äärelle
<3 to do -listojen välttämistä.

Elokuun alussa voi sitten ynnätä miten loma meni!

Kesäloman iloa kaikille lomalaisille ja sitä odottaville!

Kaisu














23. kesäkuuta 2019

Juhannuksen jälkeen



Juhannus 2019 alkaa olla muistojen joukoissa; 
aattopäivän kaunis sää,
saunominen, paljuilu,
grillaaminen ja lättyjen paistaminen,
yhdessäolon ilo ja pienimpien leikin riemu.

Lapsenlapset nauttivat  toistensa,  "parhaiden kavereiden" seurasta
ja pienet kädet poimivat kukkakimppuja mummulle.

Yksi nuori perhe kiipesi aitan vintille nukkumaan.
Aistin heidän isästään muistojen verestystä 
ja heittäytymistä keskikesän juhlatunnelmaan.
Rentoutumista tutussa paikassa.
Se tuntui mukavalle ja
lämmitti minun mieltäni! <3


Lauantaina satoi ja kova tuuli humisi nurkissa.
Saimme olla liki toisiamme tuvan lämmössä.
Laivakoiratkin  katselivat ikkunoiden välissä sisällepäin,
kun väki isäntää myöten oli pirtissä.


Tänään toisena juhannuspäivänä  mökillä on vain kaksi vanhaa 
nuorten siirryttyä kaupunkiin.

Mökkikirjojen myötä olen kulkenut 23 vuoden juhannukset ja säätilat
ja iloinnut, että niitä muistiinpanoja on tullut tehtyä.

Olen muistellut ja pysähtynyt tähän hetkeen,
kun hiljaisuus ympäröi meidät.

Olen kuunnellut Youtubesta kesäisiä lauluja ja mieleen jäi soimaan
Aarne Pelkosen laulama laulu
Maailma on kaunis, klik

<3

"Maailma on kaunis ja hyvä  elää sille, 
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus.

On  vapautta kuunnella metsän huminoita...

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä....

On vapautta istua iltaansa yksinänsä
ja tuntea, tutkia sisimpäänsä...

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta....


Tänään olen nauttinut mökin lämmöstä
ja kurkistellut juhannuspäivän pihatunnelmia mökin ikkunoista.

Vihreys on verhonnut pihapiirin. 
Syreenit ja  pireijat kukkivat vielä tänään;
kohta on ruusujen vuoro.


Kesäkuun viimeistä viikkoa kohti mennään.
kesäyön unelmista arkea kohti! 
<3
Ja kesä jatkuu! 

21. kesäkuuta 2019

Juhannusmamma



Juhannusaatto ja tähän päivään puhjenneet juhannusruusut.
Siinä nämän päivän ilon kipeneet.
On suvi,
suloinen keskikesä, 
kauneus ja valo.

"On juhla ja juhannusilta "...
kesäinen laulu soi  radiossa,
"on naurussa nuorten suut"!

Ja kyllä tässä vanhemmankin suu kääntyyn hymyyn.



Mökin perintöruusu avasi kesän ensimmäiset kukkansa tähän päivään
vadelmanpunaisten seinien katveessa,
vuosikymmeniensä kasvupaikassaan.

Siinä kukinnossa on tämän hetken herkkyys ja ilo,
kauneus.
Odotetun keskikesän juhlan täyttymys.


Aurinko paistaa kuumasti,
linnut tekevät lentonäytöksiään, 
käki kukkuu taukoamatta jossain,
ukkosen kumu kantautuu
- läheneekö?

Tämä hetki kuitenkin on kaunis.
Se riittää.


Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään
voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen 
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vain.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.


Nämä Tove Janssonin kesärunon sanat ovat siivittäneet tätä päivää,
tätä juhannusta.
Tämä juhannusmamma on ilmeisesti alkanut oppimaan elämästä nauttimisen saloja! <3

Ihanan leppoista ja mukavaa juhannusta kaikille 
Tau(v)onpaikassa piipahtaville.



19. kesäkuuta 2019

Savusaunan juhannus

Juhannuksen tunnelma alkaa kohota; 
käytiin töiden jälkeen tyttärien kanssa mökillä paljuilemassa
ja nauttimassa ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä.

Siinä sivussa laittelin savusaunaa juhannuskuntoon.
Sellaista pientä sievää kohentelua 
-ei mitään suursiivoamisia entisaikojen juhannusvalmistelujen malliin.







Juhannusaatto on perinteisesti savusaunapäivä.

Kukkien ja koivunoksien lisäksi 
toin ensimmäistä pesällistä varten leppäpuita saunalle.
Niitä kyllä hupenee lopulta melkoinen kasa neljän ja puolen tunnin lämmityksen aikana.

Tunnin siintymisen jälkeen löylyjä riittääkin sitten pitkälle yöhön ja aamullekin.
Ja saunojiakin taitaa riittää! <3


Tänään sää oli ihanteellinen.
Aurinkoa ja pientä tuulenvirettä,
joka piti sääsket loitolla pihapiiristä.

Olisihan se ihana, jos juhannuksenakin olisi kaunis sää.
"Sateen sattuessa vietetään sateessa" totesi mieheni,
kun säätiedotusta katseltiin.

Niinpä! <3
Juhannus on juhannus,
satoi tai paistoi.

Kesän keskikohta,
yöttömän yön aika,
johon luonto, 
kesäiset kukat ja tuoksut,
valo, yhdessäolo ja kiireettömyys antavat mukavat puitteet.


Ihanaa juhannuksen odotusta! 



























12. kesäkuuta 2019

Katse kesässä




Katse kesään.

Nuo sanat tulivat mieleeni illalla,
kun kurkistelin puupinoseinämän ikkunasta.

Siitä näkyi vihreän sävyt vaaleasta tummaan
suloisesti toisiinsa lomittautuen,
sävy sävyyn kauniisti liittyen ja sointuen kuin Tikkurilan värikartassa.

Tai oikeastihan
 katse on jo kesässä!


Kotonamme reilun parinkymmenen kilometrin päässä syreenit kukkivat jo,
mutta mökillä  on vielä odotuksen hetki
ennen violetin sävyisten kukintojen 
ja huumaavan tuoksun kesäistä kohokohtaa.

Toivon mukaan pihapiirissä kukoistaa tulevina kesinä myös valkoinen syreeni.
Istutimme nimittäin eilen savusaunan eteen  mökkinaapurin antaman terhakkaan 
valkoisen syreenipensaan. <3



Kesän kukkijoita on jo paljon ja siltä osin kesäfiilis kohdillaan, 
mutta täälläpäin on vain ollut kovin viiloista viimeisinä päivinä.
Eilenkin lämpötila oli kymmenen asteen pinnassa 
ja tuuli kiitettävästi.
Silloin ei tunnu mukavalta puuhastella pihalla.


Sen verran pöyhin eilen vanhaa piikkilankaa,
että taivuttelin siitä tuon "sudenkorennon" navetan seinällä olevaan ikkunanpokakehykseen.

Ehkä se olisi kannattanut jättää luomusti ruosteiseksi ja ajanpatinoimaksi,
mutta onpahan nyt kokeiltu ja  nähty tällainenkin versio.

Piikkilanka on vähän erilaisempaa materiaalia,
johon tekee mieli aina välillä tarttua.
Entisiä piikkilanka-askartelemuksia voit kurkata täältä, klik 


Kesä kulkeutuu sisällekin kukkien muodossa. 

Tykkään tosi paljon tästä lastemme antamasta Urna-maljakosta .
Siihen kukkia laittaessani väistämättä ajatus kulkee heidän luoksensa! <3

Viimeksi hain siihen omenapuunoksia
ja tänään taittelin pireijan kukat.
Jäin kyllä miettimään, 
että onko se oikeasti nimeltään  pireija!?



Betonisandaalit ovat savusaunan kuistilla.
Ne viestivät kesän huolettomuutta ja mökkisaunaan kiirehtimistä.

Omat sandaalit odottelevat vielä lämpimämpiä päiviä,
jotka tulevat 
-tai sitten eivät.

Sitä kun ei ikään voi tietää eikä varmaksi ennustaa.
On niin monenlaista kesää jo nähty. 
Se jää nähtäväksi
ja kesän päälle ylöskirjattavaksi.

Kesä on kuitenkin täällä.
Kesäiset ihanat asiat,
Kukkien ja leikatun ruohon tuoksu.
Katse hakee kesän tunnusmerkkejä,
katse näkee kesän.

Kesä ei ole vain kesäkuukaudet, 
vuodenaika, 
lämmin sää.

Kesä on kauneutta, kauneuden kokemista,
jota kokee kulkemalla hitaasti,
kiiruhtamatta.

Kesä on menneitten kesien muistoja,
tämän kesän haaveita ja toiveitä
ja sitä mitä kesään kuuluu,
satoi tai paistoi.
Tämä kesä on tulevien kesien pesä.


Kesäisissä ajatuksissa tässä.
viltin alla lämpimässä.

Kesän ihastuttavia tunnelmia Sinulle!

Kaisu 










7. kesäkuuta 2019

Valkeat petuniat



Kesä.
Kesäkuu.
Kesäkukat.

Tämä ihana aika ja multaan upottautuvien sormien riemu. 

Kesäkukkien ja niiden värien moninaisuus on aivan hämmentävää.
Värikkäät orvokit ovat olleet monena kesänä varma valinta tuohon pyörän kyytiin,
mutta päädyin tällä kertaa luottoväriin,
valkoiseen. 

Valkoiseen petuniaan, 
joka ei ole kuulunut minun kesäkukkavalintoihin, 
mutta nyt se tuntuu juurikin oikealle valinnalle,
vanhaan miljööseen sopivalle perinteiselle kesäkukalle.

Ja se valkoisuus ihan loisti kesäillassa ajanpatinaa,
ruosteista pintaa sekä harmaata lautaa vasten. 
Siinä tienhaarassa kukkaset toivottavat tervetulleeksi niin kesän kuin mökille saapuvat. 
Kukkien myötä tuntui vahvasti, että kesä on täällä! <3



Tervetuloa blogini lukijaksi liittyneelle ja 
aurinkoista viikonloppua sekä kukkaisajatuksia teille kaikille.

-Kaisu-



3. kesäkuuta 2019

"Kuva ennen ja jälkeen" -haaste


Tartuin Mamma laittaa valkoista -blogin haasteeseen, 
jonka myötä kurkkasin pitkästä aikaa ensimmäiseen postaukseeni
ja vastailen nyt esitettyihin kysymyksiin.

~~~~~~~~

Ota blogisi alkutaipaleen ensimmäisestä postauksista yksi kuva 
ja kerro miten blogisi on muuttunut tähän päivään


7. heinäkuuta 2014

Tervetuloa kanssani Tau(v)on paikkaan.




Blogini nimi pohjautuu mökkiimme ja sen 50- luvun pihapiiriin.
Tau(v)on paikassa voin huilata ja toteuttaa omia haaveitani.

Tänne Tau(v)onpaikka -blogiin kirjoitan 
 ajatuksieni lentoja  sekä 
vanhasta miljööstä että kotoisesta kaupunkielämästä,
arjesta ja juhlasta. 


Tartu hetkeen  
ja kulje kanssani kappaleen matkaa.

Anna itsellesi joskus aikaa 
vain olla 
ja kulkea ajatusten niityillä.

-Kaisu-

~~~~~~~~~

Viisi vuotta sitten kirjoitin tuon edellä olevan
 blogini ensimmäisen päivityksen. 
Päivityksen lopussa ollut ajatus löytyy edelleenkin mökin seinälle 
kehystetystä kortista.

Se on kaunis ajatus,
jossa kiteytyy kohtaamisen, pysähtymisen,
kauneuden näkemisen ja jakamisen  
hoksaaminen ja tärkeys.

Samaa ajatusta haluan edelleen vaalia.
Jaan täällä välillä arkista, hiuksenhienoakin
 minulle iloa ja onnea tuottavaa asiaa ja 
pieniä ohikiitäviä juhlahetkiä kirjoittamalla niistä tänne luettaviksi.

Blogini ensimmäisen kuvan maisema on minulle edelleen tärkeä ja rakas.
Tuolla koivukujalla mieleni yleensä rentoutuu ja rauhoittuu.
Koivujen rivistö erottaa minut kaupungista, kodin asioista, työstä.
Mökki on minulle kauneuden, menneen ajan ja luovuuden tyyssija.
Siellä lähellä luontoa olen omimmillani.

Oletko vielä samalla linjalla kuvasi ja tekstisi kanssa?
Kirjoitan vielä viiden vuoden jälkeenkin saatesanojeni mukaisesti
 ajatuksieni lentoja tutuista aihepiireistä,
maalta ja kaupungista,
tavallisesta elämästä, kodista, perheestä ja  touhuistani.
Ja tulen kirjoittamaan jatkossakin.

Nämä kirjoitukset ovat täällä ennen kaikkea muistoja itselleni,
mutta tärkeitä päivityksiä omalle perheelleni.
Olen saanut itse paljon ideoita ja vinkkejä niin blogeista, kirjoista kuin lehdistäkin.
Olen iloinen, jos voin omilla kuvillani ja teksteilläni ilahduttaa vastavuoroisesti.

Tekstien sävyt vaihtelevat aihepiirin ja fiiliksen mukaan.
Yritän kirjoittaa äidinkielen opetusten mukaisesti.
Aluksi kirjoittelin pitkiä kappaleita,
mutta nykyään yritän kirjoittaa lyhyemmin.
Tämä nykyinen jaottelu on minusta keveämmän näköistä luettavaa.
Toisaalta tähän pitäisi kysyä myös lukijoiden ajatuksia kirjoittamisestani,
miten se näyttäytyy sinne ruudun toiselle puolelle!

Mikä on muuttunut ensimmäisestä blogin kuvasta?
Koivukujan näkymä itsessään ei ole muuttunut,
mutta olen alkanut laittamaan kuvat suurempina päivityksiini.
Ja laitan nykyään enemmän kuvia.

Myös Tau(v)on paikka tulee kirjoitettua nykyään yhteen.
Olisi ollut selvempi, jos olisin voinut ottaa tuon nimen ilman sulkeita, 
mutta se on muistaakseni käytössä turkulaisella valokuvaamolla.
Tykkään edelleen blogini nimestä, Tau(v)onpaikka,
sillä se merkitsee nimensä mukaan minulle omaa paikkaa ja tilaa,
harrastusta, blogiystävien kohtaamista.

Mitä tekisit toisin, jos nyt aloittaisit bloggaamisen?
Varmaan samaan tapaan toimisin.
Oppisin kantapään kautta, tekemällä, kokeilemalla, tyttärien avulla.
Harrastusluontoisesti, kotoisesti.
Tavallisesta perheenäidin näkökulmasta kirjoitellen
ja ehkä avaisin blogini aikaisemmin julkiseksi.

Mitä vielä haluaisit oppia bloggaamisesta?
Kuvien ottamista ja ehkä vähän niiden käsittelyä haluaisin oppia,
sillä kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Liitä tähän uusin kuva blogistasi tai kamerasta.
Mitä kuvasi viestittää?




Tämä kuva tuomenoksista ja peilistä on toiseksi viimeisestä päivityksestä.

Koen, että kirjoittaminen tänne on yhdenlaista oman elämän peilailua.
Ja ne kommentit, joita saan lukijoiltani 
ovat tekstieni herättämien ajatusten peilausta minulle päin.
Ne ovat tämän harrastuksen suola.
Ne muodostavat dialogin, joka antaa päivitykselle viimeisen silauksen,
tunteen, että teksti on luettu ja se on herättänyt ajatuksia.
Kommentti on vastakaiku. <3

Kiitos siis viesteistä ja kommenteistanne,
joita ei ollut ensimmäisessä päivityksessä arvatenkaan ollenkaan.
Ja kiitos lukijoiksi liittyneille ja satunnaisille lukijoille
tästä matkasta.

En viisi vuotta sitten Koivukuja -kuvaa ja pientä tekstiä kirjoittaessani tiennyt
miten paljon iloa ja omaa maailmaansa tämä harrastus tulee tuomaan! <3

~~~~~~

Mielenkiintoinen palaaminen blogini aloitukseen ja katsaus tähän päivään.

Tartutaan edelleen hetkeen  
ja kuljetaan yhdessä kappaleen matkaa.

Annetaan itsellemme josku aikaa
vain olla 
ja kulkea ajatustemme niityillä.


<3 :llä Kaisu

~~~~~~


Haastan mukaan:
Pikku Akan tilkkuvakka
Valkoinen talo tarinoi
Pieni lintukoto

Ja tämän haasteen voivat napata myös muutkin kuin haastetut!

Ota blogisi alkutaipaleen ensimmäisistä postauksista yksi kuva ja kerro siitä,
- miten blogisi on muuttunut tähän päivään
- oletko samalla linjalla vielä kuvasi ja tekstisi kanssa
- mikä on muuttunut ensimmäisistä blogin kuvasta
- mitä tekisit toisin, jos nyt aloittaisit bloggaamisen

Liitä tähän uusin kuva blogistasi tai kamerasta.

Mitä kuvasi viestittää?

2. kesäkuuta 2019

Suolaisia piirakoita


Palailen vielä helatortain valmistujaisjuhliin ja suolaisiin tarjottaviin .

Pojan ainut toive tarjoilujen suhteen oli mangohyytelökakku
ja kaupan pikkupizzat.
Loput hän uskoi minun valintaan ja harkintaan.

Tyttäreni vinkkasi minulle 
 Kermaruusu -blogin  Kinkkukasvis- ja Broilerpiirakka  -ohjeet, 
joilla sitten leivoin suolaset piirakat.

Tykästyin ohjeen pohjaan,
joka leipoutui helposti vuokaan
ja pohjasta tuli pehmeä ja sopivan paksuinen.
Hyvä peruspohja suolaiseen piirakkaan, totesin!
Ja piirakka kaikkinensa oli maistuvaista ja täyteläistä. 

Sovelsin ohjeen gluteenittomaksi laittamalla 
Semperin karkeita jauhoja, riisihiutaleita ja ohjeen mukaisesti perunamuusijauhetta.


Salaatti oli aikalailla keväisen vihreää;
salaatinlehtiä, lollo rossoa, herneenversoa, tuorekurkkua, 
jossa punaisena säväyksenä oli  kirsikkatomaatin puolikkaita ja mansikkaviipaleita.

Kevään ensimmäiset ruohosipulit saksittiin tarjolle eri kippoon
ja siitäpä se suolainen tarjoilu sitten muotoutuikin.


Vaikka suolaisista onkin puhe, tekee mieleni kirjoittaa muistiin 
kuvan alakulmasta pilkistävä vaaleanpunaisella marjakermavaahdolla päällystetty mutakakku. 
Se oli nimittäin aika ihanaa herkkua!

Marjat olivat nimittäin mesimarjoja,
joita ei kovin usein ole tarjolle laittaa. 
Mesikan aromi sopi hienosti makeaan kakkupohjaan!

  
Jotain vanhaa, jotain uutta.

Tämä entinen lastenhuone ja lisäpöytä oli hyvä lisätila kahvitteluun.
Pöydällä on viimeisimpiä kirppislöytöjäni,
neljän euron pitsiliina.

Se oli pikkuisen hassun mallisen oloinen,
mutta kuin tehty tämän pöydän päälle
elämän runtuja peittämään ja juhlatunnelmaa luomaan. 


Näkyy liinalle tippuneen kermavaahtoakin.
Kuvaajan silmä ei sitä ole huomannut,
mutta se kuuluu juhlan jälkeisiin tunnelmiin sekin.


Juhla vaihtuu pikkuhiljaa arjeksi;
koululaisten kesäloma-arjeksi ja työssäkäyvien työarjeksi.

Siinä on aina oma sovittamisensa.
Äsken kävimme nuorimmaistemme kanssa keskustelua 
kesäloman tekemisistä,
tietokoneajasta, ulkoilusta, 
kotihommista, nukkumaan rauhoittumisesta
ynnä muusta sellaisesta,
kun meillä aikuisilla ei vielä ole lomaa.


~~~~~

Aurinkoista kesäkuun ensimmäisen viikon alkua Sinulle! 

Kaisu