29. maaliskuuta 2017

Persikka-rahkapiirakka - jotain keltaista

Kevätauringon myötä kaipaan aina kotiin jotain keltaista.
Pieneksi hetkeksi,
maalis-huhtikuun ajaksi,
pääsiäistunnelmien luomiseen.

Lasten mielestä keltainen on auringon väri.
Tai auringonvärinen.
Keltainen on pirteyttä, elämänvoimaa,
kevään iloa pursuava väri.
Voimaannuttava, piristävä.

Viikko sitten laitoin keltaista pikkuriikkisia annoksia sinne ja tänne;
keittiön kappa, tetenarsissit, tuolinpäällinen, tyynyt. pupuja.


Tänään oli taas aivan ihana aurinkopäivä.
Minun teki mieli leipoa jotain herkkua,
johon tyttäreni keksi vinkin;
tee sitä yhtä persikkarahkapiirakkaa.
Jotain keltaistahan siinäkin on,
keväistä,
pääsiäistä.

Leipasin piirakan itselleni uudella reseptillä, joka löytyi Ohrakas -esitteestä.
Korvasin ohjeen ananaksen persikalla,
vehnäjauhot Semperin karkeilla gluteenittomilla jauhoilla 
sekä ohrakkaan perunajauholla. :)


Rahkapiirakka

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrakasta
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 tlk rahkaa
1 tlk (184 g) ananamurskaa
0,5 dl kevytkermaa
2 rkl ohrakasta
0,5 dl sokeria
1 muna
koristeeksi mantelirouhetta

Margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi.
Lisätään kananmuna hyvin vatkaten.
Joukkoon sekoitetaan kuivat aineet.

Levitetään matalaan vuokaan (halkaisijaltaan 27 cm).
Sekoitetaan täytteen ainekset keskenään ja kaadetaan pohjan päälle.
Pinnalle mantelirouhetta.
Kypsennetään 30 min 200 asteessa. 
~~~~~~~~~~~~~~~


Piirakka nautittiin arki-illan herkuksi.

Arvosanat kotiraadilta kahvikupposen äärellä:
5/5
Hyvä
Niin hyvä, että vois ottaa lisää! 


Ja hyvää se oli!
Nuo mantelirouheet antoivat oman makunsa ja koristivat päällisen kivasti.

Pääsiäiseksi taidamme tehdä tätä uudelleen.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!


-Kaisu-








26. maaliskuuta 2017

Pajukranssi ja muitakin kevään merkkejä


Kovasti on ollut "kevättä rinnassa" näinä päivinä
ja arvatenkin se näkyy kotona keväisinä väreinä ja asioina.

Pääsiäistä -niin kuin jouluakin- on kiva laittaa ja nauttia reilusti ennen varsinaista juhlaa.
Lumimarjakappa ja Lumi -vahakangas saivat väistyä keväisempien kuosien tieltä.
Keltainen sai sijaa
-ainakin reilun kuukauden ajaksi.



"Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla."
-Maila Jyrinki-


Kovin oli  hakusessa pajunkissat meidän lähistöllä,
mutta sain kuitenkin kranssivärkit kasaan.

Takakuistilla nautin auringosta ja 
väänsin sorjia pajunvitsoja ympyrän  muotoon.


Minulla jäi oksien latvoja hapsottamaan  tuohon yhteen kohtaan.
Päädyinkin lopuksi tökkimään muutamia pieniä "kissaisia" oksia
oksien väliin ja siihen tuli kuin pajunkissanoksakimppu
kranssin kylkeen.
Eli "sattuman kaupalla" on tehty tämä kranssi.




Tervetuloa kesäaika!<3

Toivottelen Sinulle leppoisaa maaliskuun viimeistä sunnuntaita
ja ihania keväisiä asioita päiviisi!

Lisää kevään merkkejä löydät Pikku Lintu -blogista, täältä
 .




23. maaliskuuta 2017

Kotona on hyvä olla

Jotensakin nuo otsikon sanat kuvaavat tämän viikon tuntemusta.
Tai oikeasti tällä viikolla se kuuluu, että kotona olisi hyvä olla.
Tälle viikolle on nimittäin sattunut menoja joka illalle.

Tällaisissa rupeamissa huomaa kodin arvon ja merkityksen rauhoittumisen paikkana,
tuttuuden ja turvallisuuden tyyssijana.
Kotona on toki ne omat arkiset kuviot ja puuhat,
mutta sittenkin tämä on ihmeen hyvä paikka. <3

~~~~~~~~~~~~

Reilu parikymmentä vuotta sitten mieheni opiskeli
 ja oli vuoden ajan viikot pois kotoa.
Siihen tunnelmaan ja tunteiden kirjoon ompelin
huoneentaulun.



Googlen mukaan huoneentaulu on vanha perinne. 
Kotien seinillä on ollut kankaalle ommeltuja tekstejä ja kuvia, 
jotka ovat välittäneet elämänohjeita,
 kannustaneet ja suunnanneet huomiota pois arjen harmaudesta.

Minun huoneentauluni
 kuvastaa niitä tuntoja, joita ikävä ja erossa oleminen herätti silloin
-ja toki tänäkin päivänä.
Rakkaiden ihmisten, puolison, lasten, läheisten tärkeyden hoksaamista,
sen ääneen sanomista ja siitä iloitsemista.



Annoin tekemäni taulun miehelleni aikanaan valmistujaislahjaksi.
Se oli vuosia kotimme seinällä
ja sitten vein sen mökille.
Vesivahingon aikaan olin riipinyt sen kehyksistä, pessyt ja taitellut liinavaatekaappiin.
Kun viime kesänä järjestelin kaappia, löysin tämän käsityöni.
Minulla sattui olemaan kirppikseltä löytämäni kehykset tyhjänä,
ja niistä sain tekstille sopivat raamit.


'Sitä arjessa ei aina huomaakaan,
miten hyvä on yhdessä olla."

Taulu  muistuttelee meitä 
 menneestä muistorikkaasta elämänvaiheesta
ja siitä, että onni on tässä ja nyt;
tässä hetkessä,
tämän näköisenä.

<3

Innolla odotan "rauhallista" kotiviikonloppua ja 
aikataulutonta oleilua.
Pieni Lintu -blogissa on haasteena
"kevään merkit" .
Siinä onkin ihanaa tekemistä, katselemista ja kuvaamista tuleviin päiviin.

Aurinkopäiviä ja kevään bongaamisen iloa kaikille!

















17. maaliskuuta 2017

Vuokatin maisemissa



Pidennetty viikonloppu 
Kainuun korpien kuiskinnassa. 
Maisemissa, joissa on enemmän vaaroja (lue mäkiä) ja lunta kuin kotosalla.

Mukavaa, että oli vielä mukaan lähtijöitä.
Täällä mökin pienissä neliöissä 
on erilaista talostelua
ja yhdessäoloa kuin kotosalla.
Mukavaa vaihtelua!

 Ja onhan  täällä toki mukavia aktiviteettejakin, jotka kiehtovat.


Tänään oli lasten toiveesta 
Angry Birds Activity Park -päivä, 
jonne he pääsivät purkamaan energiaa isänsä kanssa. ☺

Minä valitsin oman aktiviteettini käymällä reilun parin tunnin kävelylenkillä.
Iloitsin Icebug -  nastalenkkareistani, 
joilla oli hyvä tarpoa lähes kymmenen sentin paksuisessa
lumessa ja lumisohjossa, 
jonka alla oli myös petollista jäätä.

Kotona tuulee lähes aina ja liekö se tuuli lähtenyt mukaan tännekin.
Märkää lunta vihmoi. 
Lausahdus 'uusi lumi on vanhan surma' antoi kuitenkin intoa lenkkiin
ja kevään merkkien havainnoimiseen.



Jäät ovat jo kovin hiutuneita...



Paikoin vesi jo virtasi
 ja kevät tuntui olevan niin läsnä.
Koivujen ja muiden lehtipuiden oksat punersivat ja saatoin kuvitella, kuinka lehtisilmut malttamattomina minun kanssani odottavat auringon valoa ja kevään tuloa.



Olin tosi tyytyväinen tähän päivän valintaani.
Raukeana tässä loikoilen ja nautin auraamattoman reitin haastamista jaloistani ja
tuulen tuivertamasta kehosta.
Vielä pieni hetki hiljaisuutta
ja aikaa omille ajatuksille.


On kevät
-uuden alku.

Leppoisaa viikonloppua
 ja kiireettömyyttä nähdä pieniä kauniita keväisiä asioita
toivottelen Sinulle! 💜




12. maaliskuuta 2017

Keväinen aurinko ja valkoinen lumi



Harmikseni huomasin, 
että yöpöydällä olevalle pienelle virkatulle liinalle oli kaatunut jotain öljyä tai rasvaa.
(Enpä hoksannut ottaa kuvaa siitä! )

Nakkasin liinan pesuun, mutta samanmoisena ruskehtavana se tuli koneesta takaisin.
Aikani ihmeteltyäni muistin auringon ja vein pienen liinan ulos pyykkinarulle.
Siellä se liehui pyykkipojan varassa muutaman päivän
ja nyt kun poikani toi liinan sisälle, se on aivan valkea.
Huikea juttu. :)

Keväinen auringon valo ja hankien kirkkaus on ihmeellinen pyykkien valkaisija.




Mieleeni palasi keväinen pyykkinarutuokio Helsingissä kerrostalokotimme takapihalla.
Ripustin siellä narulle pieniä piltin tahraamia paitoja, harsoja ja lakanoita kuivamaan.
Vanha rouva laittoi  kevätauringon hoitoon arvokkaan pöytäliinansa,
johon oli kaatunut punaviiniä.
Hänkin uskoi auringon  valkaisevaan voimaan,
joka haihduttaa monet sitkeät tahrat. 

Äitini vei lapsuudessani -ja vie edelleenkin- talven lakanapyykit
 keväiseen kuivatukseen  hangille.
Se ulkokuivattujen  pyykkien  tuoksu on lapsuuden tuoksumuisto;
kevättalven tuoksu pyykeissä sisään kannettuna. <3

Sitä perinnettä haluan vaalia:
se on minulle lepän oksien rinnalla yksi tärkeä "kevätrituaali".
Pyykkien ulkokuivaamisesta  olen kirjoittanut muuten  ennenkin, tänne.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen käytimme villa-ja nukkamatot hangilla lumipesussa.
Matot saivat olla hyvän aikaa pitopuoli hankea päin.
Ihanan tuoksuisia olivat  ja jotenkin puhtaamman oloisia.
Niin haluan ainakin uskoa! :)

Tällaista puhtautta ja iloa olen hakenut ulkoa tekstiileihin.
mutta myös perheellä  haettiin valohoitoa ja voimaantumista meren jäältä.
Ihmisiä oli "pilvin pimein" liikkeellä hyväntuulisina
ja keskustelukavereita löytyi saaren laavulta.
Talvilomapäivien kohokohtia! :)


On tämä monella  tapaa huikeaa aikaa!
Aurinkopäivien iloa Sinullekin!

Kaisu



9. maaliskuuta 2017

DIY Sydänkranssi

Kyllä tahdin hidastaminen ja kotiin lepäämään jääminen
olivat  paikallaan ja tekivät terää.
Tänään tuntuu,
että flunssa on selätetty ja  elämä voittaa.

Pikku hiljaa olen alkanut puuhastelemaan täällä. :)
Ja päivitystä pukkaa, kun ihanat asiat pitää tallentaa tänne tulevien päivien varaksi ja muistoksi.

Pätkä parin kolmen millin paksuista metallilankaa löytyi  askartelukaapista.
Muistin joskus nähneeni sydämen,  joka oli tehty muotoon taivutetun metallilangan päälle
ja päätin toteuttaa sen hetimiten. :)
Minun versiosta tuli tällainen.





              Taivutettu sydän oli noin 20  senttinen korkeudeltaan.
Ompelin 8 x 150 cm kaitaleen putkeksi, käänsin sen ja silitin,
Pitsin ompelin ommelreunan päälle ja pujotin "putken"  metallisydämen päälle.
Metallilangan päät liitin yhteen ylhäällä sydämen keskiosassa,
johon ompelin myös kankaan päät yhteen.



Laitoin jo pikkuisen kevään väriä eteisen piirongin päälle.
Siinä sydänkranssi ja pupuset tervehtivät kotia palaavia lomalaisia
ehkä tänään,
ehkä huomenna.

Vielä on aikaa itselle ja omille kivoille asioille. :) :)

~~Kaisu~~

8. maaliskuuta 2017

Saintpauliat ja Makro Tex -haaste

Meneehän se hiihtoloma näinkin;
pötkötellen flunssaisena.



"Joutessani"  olen piipahdellut blogiystävieni lukemissa, itselleni uusissa blogeissa.
Pieni Lintu -blogin sivulta löytyi  Makro Tex -haaste
ja se tuntui antavan 'potkua' ja pientä tekemistä tähän päivään.

Haasteena on kuvata maaliskuuta ja kukkia! 😊
Edellinen postaus 'Hankien aikaan' on minulla jo maaliskuinen päivitys,
joten tulen mukaan kukkakuvilla.



Kukkahaasteen kuvat otin
ihanista valkeista Saintpaulioista
eli Santuista
eli Paavalinkukista.

Kukista, joita äidilläni oli ikkunalauta täynnä peräkammarissa.
Erivärisiä kukkia, yksinkertaisia ja  kerrottuja kukintoja,
ostettuja, saatuja, lehdistä jaettuja, muistojen kukkia.
Osa vuodesta toiseen säilyneitä.
Minä en ole samaan päässyt tässä(kään) äitini kanssa. 💕

Ostan usein kukan pari Saintpauliaa leikkokukkien sijaan,
sillä onhan niistä usein pitempi ilo kuin monista maljakkokukista.




Kirppikseltä löytämäni soikea ruukku on oiva pesä  näille pikkuruukkuisille kukille.
Siihen nämäkin Prismasta ostamani Santut pääsivät.



Harvoin olen nähnyt näin paljon nuppuja kuin näissä on
eli hinta-laatusuhde on kohdillaan
ja ilo ylimmillään näistä.

Ihanaa naistenpäivää!

Kaisu


Jk. Kuvat on otettu vanhalla palvelijallani Canon EOS 550D.

Haasteen kuvia löytyy täältä.

Pieni Lintu - MakroTex challenge


7. maaliskuuta 2017

Diy Helminauha -matto

Olen pitkään etsinyt mieluista mattoa sänkymme viereen.
Anoppini kutomat valkoiset räsymatot ovat tulleet tiensä päähän 
ja ikealainen nukkamatto ei tuntunut omimmalta.
Kysyin jo siskoltanikin, josko hän kutoisi minulle uuden maton.

Nähtyäni kuvan tällaisesta Lankavan Helminauha -matosta
olin varma, että siinä on etsimäni malli.
Sen halusin.



Ostin aluksi trikookudetta 6 rullaa.
Jouduin hakemaan vielä rullan lisää, koska neljä kuviota tuntui paremmalta mitalta.
Tein mattoa kolmen viikon ajan;
"vähän päivässä, paljon viikossa" -tyyliin.
Hinnaksi tuli 40 euroa plus tekemisen ilo.

Pelkäsin etukäteen kuinka jumiin hartiani menisivät virkatessani.
Pidin yläkropasta tietoisesti huolta kuntosalilla käydessäni 
ja hartiat ja kädet pysyivät  kuin pysyivätkin vetreinä! :)

En ole virkannut aikoihin kirjoitetun ohjeen mukaan
ja olisin tykännyt enemmän piirrosohjeesta.
Niinpä virkatessa tuli muutama "töplinki" ja jouduin välillä pitkästikin purkamaan.
Mutta niin vain sain maton virkattua vähän oman näköisenä,
aavistuksen sovellettuna
 ja olen siitä tosi iloinen.
Sain itse tehtyä sen mitä halusin, :)






Helminauha -matto.
Omatekoinen,
omannäköinen,
varpaan alla pehmoinen.
Tykkään tästä kovasti.

-Kaisu-










3. maaliskuuta 2017

Hankien aikaan

Tänä aamuna Positiivareiden päivän ajatuksena oli
Aaro Hellaakosken runon säe

"Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki."

Sanat  sopivat hyvin tähän vuodenaikaan,
niin  luonnossa samoamiseen kuin aivan arkiseen ahertamiseen.

Monta kertaa hiihdämme tuttuja latuja
ja talsimme urautuneita polkuja,
olemme tapojemme orjia.
Enemmän pitäisi rohkaistua kokeilemaan uutta,
kuunnella sydämen ääntä,
tehdä jotain sellaista,
missä voisi kokea oman käden jälkeä ja omien ajatusten ääntä.


~~~~~~~~~~~~~~~

Olen mukana Pikku Lintu -blogin Makro Tex -haasteessa
teemalla "Maaliskuu"


Mökillä ei ollut paljon lunta peltoaukeilla, 
mutta sitä oli kasautunut menneitten talvien tapaan suojaiseen pihapiiriin;
ovea kohti piti edetä lumikolan kanssa.

Pihapiiri oli hiljainen, puhtaan valkoinen, koskematon.
Lumikiteet  kimmelsivät,
hanget kertasivat auringon valoa.

Umpihangessa näkyi eläimen kulkureitti; 
liekö valkohäntäpeura siitä kipittänyt.
Kokenut siinä vapautta ja elämisen iloa talvisessa luonnossa.







Istutuspöytäkin odottelee kesää lumisen liinan alla.
Ajatukset kulkevat lumen alle,
kevääseen, kesään.

Mieli on malttamaton,
kun talitintit jo virittelevät maaliskuisia laulujaan
ja aurinko hellii säteillään.

Nyt pitäisi yrittää tarttua tähän hetkeen
 ja ´nähdä maaliskuiset ilot.


Toivottavasti viikonloppunakin saamme nauttia
kevättalven kirkkaasta säästä ja ulkoilun riemusta.
Virkistävää viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-


Lisää maaliskuisia kuvia löydät täältä, klik

Pieni Lintu - MakroTex challenge