31. toukokuuta 2019

Valmistujaiset


Valmistuminen ammattiin tai valkolakki ovat  merkittäviä etappeja nuoren elämässä
ja keitaita myös vanhemmille.

Parikymmentä vuotta vanhempi-lapsi -suhteessa 
ja aika lapsen rinnalla hänen koulutiellään on pitkä ja vaiherikas matka.
Siihen mahtuu monenlaista kasvua ja kasvun kipua,
myötä -ja vastatuulta 
 molemmille osapuolille.


Jokainen nuori on elämänsä keväässä juhlansa arvoinen;
 onnittelujen ja juhlimisen väärti.

Meilläkin  vietettiin eilen valmistujaisia.
Nuori itse ei aluksi ollut oikein innostunut juhla-ajatuksesta, 
mutta illalla hänkin oli tyytyväinen ja kiitollinen juhlimisesta,
vieraista ja yhdessäolosta.

Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä;
kaikki ne jättävät jäljen. 


On ihana viettää tänään vapaapäivää 
ja viipyillä vielä hetki eilisen päivän jälkimainingeissa,
huokaista  
ja siivoilla juhlan jälkiä keittiöstä.


"Elämään tarvitaan
siivet ja juuret,
ilot, unelmat,
pienet ja suuret. "

~~~~

Eilisessä päivässä soi ilo.
Oli hienoa onnitella omaa lasta 
talonrakentajaksi valmistumisesta,
hyvästä todistuksesta ja reippaudesta.

Ilo on myös siitä, 
että hänellä on jo työpaikka,
mihin hän voi rientää aamulla.

Se on paljon tänä aikana! 


Tänään aukeni aamu
kevään kirkkaaseen päivään.
Kukkien tuoksussa 
sinun ilosi
ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 
avata työn portteja,
löytää arkipäivän rikkaus
uusien tehtävien keskellä.

Huomennakin kiitoksen aika.

-Marjut Vannas-


Ihanaa juhlaviikonloppua ja koulujen loppumisen iloa!
Toivotaan, että tuuli ja viileä sää hellittävät 
ja sanat "jo joutui armas aika ja suvi suloinen" tuntuvat todelta! 

23. toukokuuta 2019

Kevätilta mökillä

Kevään saan jo,
toisen kevään,
päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään 
hyvän silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä.

Tämä Helvi Juvosen Ilo -runo sopii 
tähän hetkeen,
keväiseen päivään
-ja iltaan.


Pikkuhiljaa etenevää kevyttä viherrystä on ollut ihana odotella ja  katsella.

Kun koivunlehti on täydessä mitassaan,
on kevään aikakirjassa yksi sivu taas kääntynyt
ja siltä osin yksi odottamisen virstanpylväs saavutettu.


Mökilläkin vihreys alkaa puskea pintaan niin puissa kuin laihossakin.

Ilta-auringon säteet sävyttävät vielä karun oloista pihapiiriä 
ja saavat sen ilostumaan auringon valossa.

Sitä valon leikkiä ja keväistä tunnelmaa katselin illalla itsekseni 
ja olisin tahtonut jäädä siihen kauneuteen,
niille sijoille
ja antaa ajan lipua omia menojaan.

Siinä ympärilläni tunsin menneitä keväitä, kesiä,
yhteisiä hetkiä ja muistoja.
Muistoja, jotka merkitsevät  vuosi vuodelta yhä enemmän.
Muistoja, jotka tuntuvat yhä syvemmin, syvemmältä. <3


Mökin pihassa kasvoi aikanaan uljas pihakoivu,
joka kätki lehdistöönsä lintujen pesän ja linnunlaulun.
Eräänä myrskyisenä yönä se oli vanhuudessaan ja hauraudessaan tullut tiensä päähän
ja kaatunut pihaan latvat asuntovaunua ja puojia hipoen. 

Pihasta tuntui puuttuvan sen jälkeen paljon.
Kanto merkkasi pihassa tyhjää paikkaa.

Kannon vähän pehmettyä
mieheni kaivoi sen sisään kolon 
ja istutimme sinne pienen koivun.

Päätimme kokeilla.

Joku epäili, 
ettei se onnistu.

Koivu näyttää jatkavan kasvuaan.
Meidän koivu,
mökkikoivu.
Meidän toiveiden ja tulevaisuuden puu.

Ehkä jonakin kesänä 
se kätkee sisäänsä linnunlaulun ja uljaan kiipeilyoksan.
Mutta kasvaako se koskaan edeltäjänsä mittaan
ja näemmekö me sen uljauden;
se on tänään vielä salaisuus. 




20. toukokuuta 2019

Tete-narsissit

Maanantain tervehdys kuin tuulahdus Sinulle
lämpimästä toukokuisesta iltapäivästä! 💛


Pihaan pyöräillessä keltaiset Tete-narsissit  tervehtivät minua perennapenkistä.
Lämpö tekee tehtäväänsä ja nuput aukeilevat.

Nämä ovat kasvaneet edellisen tai sitä edeltäneen pääsiäisen Tete-narsissin sipuleista.
Ihania pieniä aurinkoja lyhyessä, tanakassa varressa!


Tämäkin on yhdenlaista kierrätystä;
kukkaisiloa keväästä kevääseen!

~~~~

Tuttu juttu varmaan teille useimmille,
mutta tämä postaus vastaa soppelisti aamulla lukemaani  
Positiivareitten päivän ajatukseen:

Puolet elämän iloista 
on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.
-O.S .Marden-


Toivottelen Sinulle ihanaa päivän jatkoa
  ja pieniä ohimennen nähtyjä ilonhippuja!💛


19. toukokuuta 2019

Kaksi eri tavalla ihanaa päivää


Miten ihana sää meitä hellikään tänä viikonloppuna! 


Lauantaina meillä oli koolla kahdeksan lastenlasta.
Voi kuullostaa äkkiseltään "työmaalta",
mutta nämä lapset ovat iältään niin samanikäisiä,
että he touhuavat mainiosti keskenään ja suurempia ohjelmia ei tarvitse heille järjestää.


Meillä oli tyttöjen reissu, joka suuntautui paikalliseen kierrätyskeskukseen.
Sieltä nytkin viisi seuralaistani löysivät mitä ihanimpia ja edullisia esineitä;
hiusjuttuja, pehmokoiria, laukkuja, hevostarvikkeita ja muuta rekvisiittaa.


Löytöjen ja mummulan lelujen myötä tytöille kehkeytui patiolla huiput leikit.
Pojat hyppivät trampalla ja ajelivat pyörillä sekä pelasiva sählyä.

Olimme koko päivän ulkosalla.
Paistoimme ulkona kevään ensimmäiset vohvelit
ja avasimme myös grillikauden.


Aurinkopäivän tunnelmasta ja lämmöstä innostuneena
luotsasin lapset kävelymatkan päässä olevaan merenrantaan.
Ajatuksenani oli antaa heille mahdollisuus vesi-ja hiekkaleikkeihin rannalla, 
jolla heidän vanhempansakin ovat aikanaan leikkineet.

Isot pojat menivät hetimiten uimaan 
ja pienimmätkin innostuivat siinä myöskin talviturkin heittämiseen!
Pikkuisen toki mummua hirvitti,
mutta ilo oli ylimmillään ja puitteet kohdillaan!
Harvemmin ehkä 18. toukokuuta on pienet meressä olleet!



Lauantai oli täyttä elämää! 
Tämä on meidän arkista, kotoista rinnalla kulkemista lasten perheiden rinnalla! 
Lapset nauttivat silmin nähden serkkuseurasta
ja vanhemmat olivat iloisia ja kiitollisia pienestä omasta ajasta. <3

~~~~~~

Sunnuntaina otimme aikaa itsellemme
ja ajelimme mökille! 

Täällä Perämeren pohjukassa ruukataan mainita aina, jos ei tuule
ja tänään oli sellainen harvinainen päivä.

Oli jotenkin jännä, 
kun oli niin kesäistä, mutta vihreys puuttui vielä!


Tuomen lehdet ovat puhkeamassa ja kukkatertut kasvamassa.
Tänään on pikkuista vaille kesä,
jos puun lehtiä katsoo!

~~~~~~

Ilokseni löysin takapihan nurmikosta viime keväänä siirtämiäni arovuokkoja.
Ne olivat suloisia, puhtaan valkoisia kukkatervehdyksiä ruskeaa kuloheinää vasten.


Nostimme keinun pihamaalle.
Istuskelimme ja ihmettelimme  tätä kevään ihanuutta ja ihmettä.
Linnut lauloivat ja muurahaiset ahersivat. 

Kaikkialla olisi ollut meillekin pientä  puuhastelua,
kohentamista ja tekemistä,
mutta pidimme pyhän pyhänä
ja nautimme hetkestä ja  luonnon rauhasta.


Viikonlopussa oli kaksi tyystin erilaista keväistä päivää;
elämänmakuinen ja luonnonläheinen.
Ihania molemmat.

Kummastakin oli onnellista nauttia yhdessä.
Saunan lempeissä löylyissä mietin,
miten merkityksellisiä hetkiä nämä ovat minulle, meille.

~~~~

Siinäpä mummun viikolopun kuulumiset!
Oliko sielläkin aurinkoinen sää?

Mukavaa alkavaa toukokuista viikkoa Sinulle!



11. toukokuuta 2019

Lomanen




Olen kuvan joutsenen lailla kevyesti liukunut kotikuvioista, arjen touhuista
ja toukokuun toisen viikon tuplajuhlista
pidennettyyn viikonloppuun,
erilaiseen äitienpäivän viettoon;
omaan aikaan sekä yhteiseen aikaan Hänen kanssaan.
Matkaseurana meillä on vanhat hyvät ystävät!




Gdanskin vanhan kaupungin tunnelmassa olen nauttinut kauniista rakennuksista ja
kevään kauniista kukkasista,
lemmikeistä, belliksistä, kieloista ja syreeneistä.

Kiireettömästi olemme kuljeskelleet ja katselleet tätä vanhaa kaupunkia
ja Veikseljokiristeilyllä näimme vähän laajemmalti tätä seutua.




Olen vaikuttunut näiden rakennusten arkkitehtuurista,
väreistä ja  koristeellisuudesta
sekä uusien rakennusten sulautumisesta yhdennäköisinä vanhojen joukkoon.
Elämys on ollut tutustua myös erilaisiin kirkkoihin,
joiden monumentaalisuus on jotain käsittämätöntä.







Jokaisella kaupungilla on omaleimaisuutensa!
Niin myös Puolan Gdanskilla.
Yksi sykähdyttävä paikka oli toisen maailmansodan museo.
Se olisikin oman päivityksen arvoinen asia!



Näiden keväisten kukkakuvien myötä toivottelen onnellista äitienpäivää teille äidit!
Ja lämmin ajatus niille naisille, jotka olisivat halunneet olla äitejä, mutta toive ei ole toteutunutkaan!💕 

4. toukokuuta 2019

Valeampiaspesiä


Virkkasin tänä aamuna muutaman valeampiaispesän harmaista sukkalankajämistä
ja laitoin niiden sisään sanomalehtipallon.
Ampiaiset erehtyvät kuulema luulemaan näitä oikeiksi ampiaispesiksi 
eivätkä ala sitten tekemään pesäänsä ’varatulle’ reviirille .

I

Laitoin yhden pesän kuistin kattoon ja pari nukkuma-aitan katon rajaan.
Olin ainakin ennen keltamustamekkoisia pörrääjiä liikkeellä ja reviiriä valtaamassa,

Kesälläpä se sitten nähdään toimiiko nämä harmaat pallerot;
tuleeko ampparinpesiä vai häätääkö kaisunpesät pesäpaikan etsijät!

Onko Sinä tehnyt näitä?
Onko ne toimineet toivotulla tavalla?



Pienistä jutuista alkaa kesävalmistelut mökilläkin! 

~~~~~~

Pihaan oli satanut paljon "takatalvilunta".
Ensi kerralla sitten voinee taas haravoida ja vähitellen alkaa siivoamaan sisälläkin. 

Toivotaan, että talven ja kevään taistelu on tältä erää ohi!

Lauantai-illan terveisin,

Kaisu


2. toukokuuta 2019

Sisarusten vappu



Tänä vuonna otin kolmen sisareni  kanssa yönseudun pikkulomasen
ja äkkilähdön lapsuuden mökkimaisemaan.
Huhtikuun viimeisen päivän sää oli mitä kaunein ja ilma oli lämminkin.

Taivaan sini ja veden peilaukset tekivät mökille saapumisesta niin keväisen.
Odotellessani toisia seisoskelin pitkään rannan tuntumassa.
Näin talven viimeisiä jäärippeitä näköpiirissä;
talven valta oli väistymässä ja vesi liplatti vapaana rantakiviä vasten.



Mökin pihaa haravoidessamme nousi tuuli,
joka työnsi jäät kauas ulapalle.

Tuntui, että talven kahleet hellittivät monin tavoin.
Jäät pakenivat ja 
lehtimaton alta alkoi löytyä pientä viherrystä.

Koivuissa oli jo pienet hiirenkorvat ja 
rannan kivikossa paistoi pieniä leskenlehtiaurinkoja.

Västäräkki viipotti pihapiirissä pyrstö keikkuen ja 
 nokkosperho oikoi kevätmekkoaan auringon lämmössä;
kaikkialla tuntui kevään keveä kosketus. 


Minäkin rohkaistuin heittämään talviturkkini tällä kotoisella rannalla.

Kylmäähän vesi oli,
mutta järveen pulahtamisessa oli aavistus lapsuuden keväitten  kisailevaa tunnelmaa.

Kuka tohtii mennä veteen,
kuka kerkeää kastautua ensimmäisenä
ja montako kertaa?

<3

Kaislikon reunaan palannut joutsenpariskunta 
tervehti  meitä kevätfanfaarillaan.

Ilmassa oli vahva kevättunnelma! 


Yön aikana sää kylmeni ja muuttui tuuliseksi.
Säätiedotus lupasi lunta jopa kymmeniä senttejä.


Muistelimme miten lapsuuden vappuina otimme esille silkkipaperiset vappuhuiskat,
kesähameet, polvisukat sekä uudet kesäkengät
-satoi tai paistoi. 

<3

Tänä vappuna laitoimme lämmintä ylle ja 
keräsimme naisenergiastamme lämpöä. 
Kaivoimme ja käänsimme maata,
kärräsimme hiekkaa ja 
ladoimme makkaranpaistopaikalle mökille kierrättäytyneistä laatoista uuden laatoituksen.

Ja siitä tuli tosi hyvä, vaikka itse sanommekin sen! 


Yhdessä puuhasteleminen on kyllä mukavaa ja tehdessä syntyy kivoja ideoita 
yhteiseksi iloksi ja mökin viihtyvyyden ylläpitämiseksi.


Onneksi ehdimme huhtikuun viimeisen päivän keväiseen tunnelmaan

Vappu - päivän rantamaisema oli harmaa 
ja ennen lähtöämme alkoi satamaan vettä.

Kivan yhdessäolon hetki jäi lämmittämään mieltä .
Heinäkuussa viimeistään palaan tälle rannalle ja toivon,
että silloin aurinko taas paistaa!