Blogini luetuimmat postaukset viime vuonna

Loppuvuosi ja alkuvuoden päivät ovat oivaa aikaa 

erilaisten tarkastelujen, ynnäysten ja suunnitelmien tekemiselle.

Tässä blogiharrastuksessakin on mielenkiintoista välillä katso taaksepäin

ja kurkata sitä, mistä ihmiset tykkää, mitä he lukevat ja 

millaiset aihepiirit heitä kiinnostavat.

Vaikka tokikin edelleen kirjoittelen tänne

 minulle tärkeitä tapahtumia ja tekemisiä,

arkisia asioita ja iloa tuottaneita hetkiä

muistoksi itselleni ja perheelleni.

Arkea, juhlaa, arjen juhlaa 

ovat edelleen kantavat ajatukset

tänne kirjoitellessani.

 

Kurkkasin blogini ilmestymisen ajalta viisi luetuinta postausta

ja ne olivat seuraavat:

Tiiliseinän ja tulisijojen maalaaminen

Kodin laittaminen  ja kunnostaminen ovat varmaankin kestoaiheita,

joista ihmiset hakevat tietoa Googlen kautta.

Takan ja leivinuunin maalausprojekti kuuluvat siihen luokkaan

ja täytyy sanoa, että tuo Muuri -maali on ollut kyllä hyvä valinta.

Pinta ei ole kellastunut!

Pyhäinpäivän runoja

Tämä päivä ja tämän päivän ajatukset koskettavat meitä jokaista jollakin tapaa.

Siihen haetaan sanoja, lohdutusta,

joita runot antavat.

Ihana, että tämä postaus on ollut tykätty.

Niin kipeä, kun se aiheena onkin.

Huovutetut lapaset lettlopista

Tämän jaoin jossakin käsityöryhmässä ja selittänee 

tykkäysten ja lukemisien määrän.

Itsekin olen löytänyt paljon mukavia vinkkejä ja juttuja netin ihmeellisestä maailmasta

ja on mukava laittaa omat hyvät löydöt myös jakoon.

Itsenäisyyspäivän runo

Itsenäisyys-aiheena on noussut vuoden aikana arvoon arvaamattomaan

ja siihen liittyen on tullut paljon uusia kauniita sanoituksia ja runoja.

Ja oman kotikaupungin kaupungin kauneus on jotain sellaista,

mitä myös on iloa jakaa omissa päivityksissä.

Maailma jääkukkien takana

Tämä laulu.

Niin kaunis yhä uudelleen,

joulusta jouluun.

Jokainen tulkitsee sanoja omalla tavallaan,

minun tulkinta on tuossa reilun neljän vuoden takaa

ja edelleen on helppo yhtyä kirjoittamiini sanoihin.

Maailmassa on paljon kauneutta ja 

ympärillämme monenlaisia pysäyttäviä yksityiskohtia.

Me olemme myös tärkeitä toisillemme.

Tänä aamuna luin Maaret Kallion pysäyttävän päivityksen siitä.

 mitä me yksilöinä merkitsemme toisillemme.

"Yhteinen turva on yksilön turva.

Me on aina suurempi kuin minä."

Tuo viimeinen lainalause sopinee myös tähän blogiharrastukseen,

että jaettu ilo on kaksinkertainen.

Se ei ole keneltäkään pois, jos minä jaan omaani.

Onnellista ja kaikin tavoin ihanaa uutta vuotta.

Mukava, jos kuljette edelleenkin mukana täällä Tauvonpaikassa.

Kiva olisi lukea teidän mielipiteitä ja ajatuksia aihepiireistä!

Nyt jatkan vapaapäivääni ja lähden liikkumaan! 

Kevään ykkösjuttu

Uusi kevät on aina odotettu

ja monella tapaaa innostava.

Silloin puhaltaa uudet tuulet 

-ja se, jos mikä on ihanan piristävää.

Useampana keväänä olen siirtynyt kävelyyn ja juoksemiseen 

talvikuukausien salijakson jälkeen.

Nyt helmikuussa heitin miehelleni ajatuksen pyörien hankkimisesta

ja yhteisen pyöräharrastuksen aloittamisesta.

Hän innostui aloitteestani ja 

maaliskuun lopulla meillä oli hankittuina sähköavusteiset pyörät.

Pääsimme silloin hetimiten ajelemaan ensimmäiset lenkit, 

mutta sitten tuli vielä harmiksemme kylmä jakso ja lumisateita;

jouduimme jättämään homman hetkeksi tauolle suosiolle.

Lenkkeilemällä nämä kodin ja mökin lähitienoot ovat tulleet tutuiksi

ja onkin ollut mielenkiintoista päästä

pyörillä kauemmaksi kotikulmilta;

teille tuntemattomille, tietämättömille.

Olen pyöräillyt viime viikkoina sellaisilla seuduilla, 

etten ole niillä main kulkenut täällä asuessani 

näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olen tuntenut kevään tuoksut ja 

olen kuullut lintujen moninaisen laulut.

Olen ehtinyt huomata veden iloisen juoksun ojissa ja puroissa.

Olen nähnyt hoidettuja ja hoitamattomia pihapiirejä,

kauniita koteja ja aikansa eläneitä talovanhuksia.

Olen ajanut virallisia pyöräteitä ja päällystämättömiä sorateitä 

sekä isojen teiden reunassa peläten ohikiitävien autojen ilmanvirtaa 

ja toivonut pääseväni pian kääntymään maaseudun rauhaan pienelle idylliselle kylätielle.

 

Olen käynyt ajelemassa itsekseni omaan tahtiin.

Olen ajanut  hänen edellään

ja hänen perässään

-ja iloinnut.

Olen ollut ihan mielissäni 

 siitä innosta, millä hän lähti tähän liikuntahaasteeseen

ja siitä toisiamme tsemppaavasta innosta millä me lähdemme yhdessä liikenteeseen.

Tänä keväänä oli pyöräilyn aika.

Nyt mennään "mutkaista tietä näkymättömiin" ja ihmetellään kaikkea vastaantulevaa.

Poljetaan myötä- ja vastatuuleen.

Avarretaan kotiseudun tuntemusta ja pidennetään lenkkejä.

Onneksi pyörissä on sähköavusteisuutta.

jota voimme ottaa käyttöön tarpeen mukaan.

Kunto on kivasti kohonnut näillä lenkeillä,

jotka ovat olleet nyt keskimäärin reilun 30-40  kilometrin pituisia.

On mielenkiintoista seurata pyörän mittarista kilometrien kertymistä

ja urheilukellosta "dataa",

joka näyttää pyöräilyn olevan ihan kelpoliikuntaa.

Kotona pitää muistaa kyllä huolehtia hartioitten pyörittelystä ja venyttelystä.

Oletko sinä löytänyt tänä keväänä ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen

 tai muun mukavan tekemisen?

~~~~~~

Toukokuun ja tämän viikon puoliväli.

Lepopäivä liikunnasta.

Se on tärkeä muistaa,

vaikka pyöräily onkin nyt niin mukavaa!

Siiponjoen luontopolulla patikoimassa

Olla omasta arjestaan irti

tehdä jotain muuta

ajatella toisia ajatuksia

astella hitaampia askelia.

Olla levossa itsensä kanssa

edes suurin piirtein samaa mieltä

nukahtaa kun nukuttaa

ja herätä kun ei enää nukuta.

Jo siinä on riittävästi matkaa

yhdelle lomalle.

Tekee hyvää

hukata päivät

tehdä tavallisia

toisessa tahdissa

katsella eri ikkunoista

kulkea muiden teitä

seota rytmistä

huomatakseen hyräilevänsä

onnellisten aikojen 

sävelmiä.

Joskus kaikkialla kukkii hyvä

hyvä päivä ja hyvä mieli

mikään ei kiristä

jalat mahtuvat lahkeisiin

ajatukset seisahtuvat risteyksiin

ja sydämelle 

kelpaavat pientareet

perille pääsyn sijaan.

Ilon kautta on paras reitti

tuntemattomille teille

hymy huulilla

naurusta tankaten

sillä kyllä huoli osaa

kohdalle käydä

murhe löytää aina mutkansa

mutta ilo kantaa ihmistä

kevyesti ja leikitellen

voimakkailla harteillaan

melkein tanssien. 

Älä mieti huomista silloin

kun päivä vielä paistaa

kilpaile kukkien kanssa

katso kuinka varsin rennosti 

ne huojuvat huolia vailla 

nauttien hetkestään

niin kuin jokainen niistä

tietäisi enemmän elämästä

enemmän hyvästä

jonka kylkeen sopii

tuulellakin nojata.

Kun huomaa ohimennen 

olevansa pikkuisen onnellinen

ihan vähän ilahtunut

muuten vain mielissään

silloin pitää äkkiä

napata hetkestä kiinni

tehdä siitä oikein suuri numero

alleviivata ja korostaa keltaisella

päällystää post-iteilla

että sitten elämää selatessaan

löytäsi helposti ne kohdat

ja muistaisi kuinka

monella tapaa

onni oli.

Välillä onni oikein 

kohisee korvissa

virtaa niin ettei meinaa

ajatuksiaan kuulla

ei tahdo millään

huomata huolia

ei muista murehtia

maailman menoa

ei mieti rahaa eikä aikaa

ei katso ikää eikä näe vaivaa

on vain se onni

oikein kovasti

kohiseva onni

ja taustalla 

aivan tavallinen arki.

Olimme mieheni kanssa kahdestaan pienellä viikonloppulomasella Kalajoella

ja iloksemme sää oli aurinkoinen. 

Kiersimme eilen helppokulkuisen Siiponjoen luontopolun, 

joka tarjosi meille monenlaista maastoa;

 mäntymetsikköä, suomaisemaa ja kallioita

 sekä jokirannan kauneutta ja hyvät taukopaikat.

Kahdenkymmenen kilometrin matkalla oli aikaa ja tilaa 

sekä omille että yhteisille ajatuksille.

Kuvien väleihin lainaamani Elina Salmisen ajatukset kuvastavat oivalla tavalla 

tuntemisiani juuri nyt,

pienen irtioton merkitystä,

yhdessä olemisen ja tekemisen tärkeyttä

sekä ennen kaikkea kiitollisuutta 

tästä hetkestä ja yhteisestä polusta.

💕

 

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,

tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,

vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

💞

Näitä kauniita ajatuksia toivottelen sinulle ja itselleni.

 Että osaisimme ottaa mukaan uuden vuoden matkalle asioita,

jotka tuovat iloa ja voimauttavat meitä.

Muut  tulevat varmasti matkamuistoina

-tahdomme niitä sitten tai emme.

Ja sekin läksy on hyvä muistaa tässä uuden vuoden kynnyksellä.

Löysin Immi Hellenin v. 1898 kirjoittaman runon ’Uusi vuosi’.

Sen sanat sopivat tähän päiväänkin,

tähän vuoden vaihteeseen.

Luottavaisina saamme käydä uuteen aikaan!

Vuosi vanha vaipuu hautaan
riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään
rukoukseen, kiitokseen.
Oi, jos vuosi alkava

oisi Luojan siunaama.

Korkehimman haltuun anna
kallihimmat toivehes.
Pienet huolesikin kanna,
Hän ne kääntää parhaakses!
Hänpä vuoden alkavan,
johtaa hyvään päätökseen.
-Immi Hellén-

Hiljainen pyyntöni on, että  säilyisimme terveinä

ja saisimme alkavana vuotena tavata toisiamme  taas vapaammin,

 elää toistemme rinnalla ja tukena.

Että saisimme käydä yhdessä tulevan vuoden kierron

ja saapua rintarinnan taas uuteen jouluun.

Siunattua uutta vuotta sinulle ja rakkaillesi!

💞

Kaisu

Kranssi paperinarun pätkistä

 Täma ilta oli oikein mukava haipakkaviikon lopetus

ja odotetun viikonlopun aloitus.

Saimme viikonlopuksi mummulaan kolme tyttölöistä.

joiden  kanssa olen  askarrellut ja 

nauttinut heidän innokkuudesta

sekä näppäryydestä.

Sain työkaveriltani pussillisen ohutta paperinarua, 

jonka myötä mieleeni muistui kerrattain Instan kuvassa näkemäni paperinarukranssi.

Piipahdimme hakemassa askartelukaupasta metallirenkaita

sekä lisämateriaaliksi leveää valkoista paperinarua.

Leikkasin 20 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen 30 senttisiä paperinarunpätkiä.

ja solmin kaksi pätkää yhdessä, ohuen ja leveän,  ryijysolmulla renkaan kehälle.

Laitoin solmut napakasti vieri viereen

välillä solmuja toisiinsa lähentäen,

jotta naruista muodostuisi tuuheamman näköinen kokonaisuus.

Tytöt tekivät 12 senttiseen renkaaseen 25 senttisillä narunpätkillä

ja he käyttivät myös hopeakimalteista valkeaa paparinarua  

ja nuorimmainen innostui punaisestakin väristä.

Heidän kranssinsa eivät tulleet tänä iltana vielä valmiiksi,

mutta heillä on intoa valmistaa ne huomenissa.

Kävin ostamassa patterikäyttöisen valolangan.

Se asettui kivasti naruhapsujen taakse ja sekaan.

Lopputulos oli valolähteen kanssa kauniin utuinen.

Herkkä.

Taidan lisätä kranssiin vielä puuhelmiä,

valkeita tai puunvärisiä.

Pujottelen sinne tänne noihin ohuempiin naruihin.

Ne voisivat olla kiva kohokohta silloin,

kun kranssissa ei ole valot päällä.

Täytyy todeta,

että tällainen käsillä tekeminen

ja lasten kanssa touhuaminen on kyllä parasta "pään nollausta".

Ja vielä kun tämä lopputulos palkitsi,

niin on kyllä hyvä mieli ja rentoutunut olo laskeutua yön levolle.

Leppoisaa lokakuun ekaa viikonloppua.

Joko sinä olet laittanut ns. kausivaloja pimenevien iltojen iloksi?

Lepotuoli ennen ja jälkeen

Olipas mukava tehdä välillä vähän erilaisempia käsitöitä ja iltapuhteita.

Olin pelastanut meille yhteiseksi askareeksi rikkoontuneen 

ja roskakuormaan joutumassa olleen tuolin,

jonka pohjassa oli merkintä

Made in Finland

Lepokaluste.

 Kangas oli alkuperäinen ja kauhtunut,

mutta superlonit olivat jämäkät ja "tuoksuvapaat".

Tuolista oli lohjennut yksi pohjaa kannatteleva poikkipuu.

jonka mieheni korjasi kätevästi.

Kalustemaalia jäi edellisen tuolin maalaamisesta

ja  niillä "purkin pohjilla"  saatiin kevyen hionnan jälkeen maalattua tämänkin tuolin puuosat.

Verhoilukangas löytyi huonekalutehtaan kangasjäämäpaloista.

Tätä harmaata kangasta oli sen verran naftisti, 

että jouduin tekemään sauman tuohon selkänojan yläosaan,

mutta siitä tuli toisaalta kiva,

melkeinpä huomaamaton yksityiskohta

ja tilkutus on muisto siitä, että tässä tuolissa oli ideana kierrätys.

Luulen, että tämä päällepäin laittamani puoli. johon minä tykästyin,

 on virallisesti kankaan nurjapuoli. ;)

Hintaa tuolin kunnostamiselle  tuli eniten huonekaluruuveista,

jotka maksoivat 8 euroa

ja tietenkin siitä maalinlopusta voisi muutaman euron laittaa kustannuksiin.

Tuolin työstäminen sinänsä oli pelkkää harjoittelua ja huvia

sekä yhdessä touhuamisen iloa.

Tämä oli kiva projekti.

jossa tuli harjoiteltua verhoiluakin

 ja todettua jälleen kerran, että tekemällä oppii.

Saimme kivan kevyen "lepotuolin" olohuoneeseen.

Tuoli kantaa mukanaan muistoja meille rakkaasta ihmisestä

ja hänen ohikiitäneestä elämästään.

Tällä tuolilla on tarina. 

Se melkeinpä nauraa niin hersyvästi

kuin tuolin entinen omistaja. <3

Ensimmäiset kirjoneulesukkani

Uu-hu-huu!

Noin ruukasi sanoa appeni aikoinaan

ja sitä samaa sanoo mieheni, lapsemme, lapsenlapsemme,

miniämme, vävy

ja toki minäkin,

kun olemme hektisen, yllättävän tai helpottavan asian äärellä.

Tuo huokaisu sopii tosi hyvin tähän iltaankin.

Olen nimittäin saanut kuin saanutkin valmiiksi ajallaan

yhteisneulonnan ystävänpäiväsukat .

Välillä oli haastavaa ja kuvio meni sekaisin
ja lankojen kuljetus takkusi,
mutta pääosin sukka eteni toivotusti päivä kerrallaan.

Tuo KAL (knit along) eli kudotaan yhdessä oli kyllä huippu juttu.

Siinä tuli harjoiteltua päivittäin pätkä kuvioneulontaa.

Täytyy sanoa, että neulomissessiosta tuli kahdessa ja puolessa viikossa jo mukava päivittäinen tapa.

Mieskin kyseli välillä kannustavasti,

että joko olet päivän neulomisen tehnyt 

tai sanoi, että hän voi paistaa leivät, niin voit alkaa neulomaan sen pätkän! ;)

Että kudottiin yhdessä täällä kotirintamallakin! <3

Taimitarha-ryhmästä sain kivoja vinkkejä neulomisen saloihin.

Siellä oli jaossa mm.tämä Novitaknitsin sivulla oleva juttu,

josta sain vinkkiä tuohon lankojen kuljettamiseen.

Ryhmässä jaettiin innostunutta neulomisen iloa ja onnistumisen riemua

sekä kuvia tekeillä olevista sukkapareista ja takkuavistakin sukkien valmistumisista.

Nyt siellä on  sitten näkösällä paljon kauniita, värikkäitä sukkapareja.

Ahkerimmilla neulojilla kahdet, kolmet, jopa neljätkin sukat rintarinnan tehtynä.

Tämä sukan kärkikavennus oli mielestäni tosi kaunis ja varpaiden myötäinen.

Tykästyin siihen ja varmaan jatkossakin hyödynnän tätä mallia.

Minusta oli parasta, että sain mukaani tähän neulontatempaukseen

muutaman naisen läheltäni eli

76 v. äitini, kolme siskoani sekä hyvän ystäväni.

Lisäksi ainakin pari nettiystävääni otti myös haasteeni vastaan. <3

Laitan muutamia kuvia
muistoksi tänne itselleni ja heille.
Näin kivoja, erilaisia, ihanaisia sukkia ja sukan alkuja on tullut samalla ohjeella:

Äitikin innostui yhteisneulomisesta tyttäriensä kanssa ja lähti lankajemmoillaan mukaan.

Yksi siskoistani on punaisen ystävä ja tässä komeilee hänen juuri valmistuneet sukkansa.

Yksi meistä tykkää turkoosin sävyistä ja se näkyi hänen sukissaan, jotka valmistuvat pikku hiljaa.
Ystävänpäiväsukan ohjeethan löytyvät sieltä Taimitarha-ryhmästä
yhteisneulonnan loppumisen jälkeenkin.



Ja sitten nämä pikkusiskon hempeät rosat, joissa oli melkolailla ohjeen mukaiset värit.



Ystäväni on tehnyt sukkansa Niina Laitisen Ystävänpäiväsukka  2020 ohjeen mukaisilla langoilla
ja sukat ovat kuin  vaahtokarkki suklaalla kuorrutettuna.



Kauniita kaikki!

Täynnä karkkeja, jätskejä ja tikkareita.
Ja ennen kaikkea
 täynnä sydämellisiä kuvioita. <3

~~~~

Minä olen kyllä iloinen tästä neulontamatkasta
ja näiden ensimmäisten kirjoneulesukkieni valmistumisesta.

Ja kuka nämä ystävänpäiväsukat sitten saa?

Laitan nämä omiin jalkoihini.
Nyt välitän itsestäni niiin paljon,
että otan nämä itselleni käyttöön.
Nämä ovat ensimmäiset omatekoiset sukat itselleni.
jos kouluaikaisia ei lasketa.

~~~~

Päivä on vaipunut jo myöhäiseen iltaan,
kun tätä lopettelen.
Perheen pienimmäinen eli nuorimmainen oli minulla kuvaajana tänään,
että sain tämän postauksen "purkkiin".

Uu-hu-huu.
On ollut niin paljon ohjelmaa menneellä viikolla
ja tälläkin,
että blogikierroksellekaan ei ehdi.
Mutta viikonlopun valmistujaisten jälkeen palaan tänne ajan kanssa.

Hyvää yötä,
enkelit myötä! <3

Neulotaan yhdessä ystävänpäiväsukat

Olen innoissani!  

Lähdin nimittäin mukaan Kal-projektiin 

eli neulomaan yhdessä (knit along) ystävänpäiväsukkia 

päivittäin annetun pienen ohjepätkän mukaan.

Vähän kerrallaan niin sukat on sitten ystävänpäivänä valmiit! <3

Tämä sukkajuttu löytyy Facebookista Niina Laitisen Taimitarha- nimisestä ryhmästä.

Siellä on hyvät ohjeistukset kokoihin, lankoihin ja puikkoihin

sekä todella selkeät ohjeet.

Olen ensimmäistä kertaa mukana tällaisessa "yhteisneulonnassa"

ja ensimmäistä kertaa teen myös kuviosukkia.

Olen siis todellinen aloittelija, 

mutta siellä tuntuu olevan monia muitakin samoista lähdöistä.

Jo parin päivän perusteella tuntuu, 

että tämä on mielekäs ja innostava tapa harjoitella kuvioneuletta toisten neulojien tuella.

Minä en ostanut ohjeen vaaleanpunainen-rosa -sävyisiä lankoja.

vaan lähdin jemmalangoilla mukaan kokeilemaan onneani ja turnauskestävyyttäni.

Ryhmäläiset ovat laittaneet kuvia aloituksista

ja kommenteissa on ollut  todella monenvärisiä sukan alkuja

 ja osa on tehnyt niihin myös omia luovia sovelluksiakin.

On hauska seurata miten innokkaita ihmisiä on mukana

ja miten erilaisia sukkia kehkeytyykään samoilla ohjeilla.

Työn alla on molemmat sukat rintarinnan 

niin ei jää ehkä se toinen sukka tekemättä tai keskeneräiseksi.

Haastan sinut mukaan, jos olet Facebookissa!

Nyt ollaan menossa  sukan neulonnan toisessa päivässä 

eli kerkeät vielä mukaan, jos kiinnostuit ja innostuit tästä.

Laita Taimitarha- ryhmään pyyntö päästä mukaan

ja sitten vain neulomaan!

Tai jos olet jo mukana,

olisi kiva kuulla sinun ajatuksia tällaisesta sosiaalisesta ohjeistuksesta ja neulonnasta.

Ehkäpä voitaisiin katsella valmistuneiden sukkien kuvia 

vaikka täällä blogissanikin ystävänpäivän aikaan!

Miltä kuulostaa! <3

Ystävänpäiväsukan ohjepätkä julkaistaan aamuisin klo 6.

Tänä aamuna tuntui melkeinpä kuin lapsena joulukalenterin luukkua avatessa.

Minkälainenhan kuvio siellä tänään?

Onnistuukohan se minulta?

Selvisin eilisestä 14 kierroksen resorin teosta

ja tämän aamujn rastista, joka oli vain 7 riviä. 

Ja pakko yrittää neuloa tulevatkin,

kun olen tämän sukantekeleeni teillekin jo kertonut! :)

~~~~~~

Nyt on hyvä sauma lähteä vähän ulkoilemaan kirkkaaseen tammikuiseen päivään.

Tänään on luntakin  maassa! :)

Viikonlopun virkistystä ja levollisuutta  toivottelen Sinulle!

Kaisu