Juhlasta juhlaan

Voisinpa melkein sanoa, 

että elämä on ollut viime aikoina yhtä juhlaa,

vaikka on siihen todellisuudessa mahtunut väliin arkeakin.

 Laitan tänne muistoksi kuvat näistä upeista kukkakimpuista,

jotka ovat miehen arvonimijuhlan visuaalisia muistoja.

Kimput ovat kestäneet jo pari viikkoa

ja niiden myötä ajatus on usein kulkenut tuohon perjantai-iltaan,

läheisiin, ystäviin ja juhlan järjestäjiin.

Se oli mieleenpainuva juhla.

Näistä useampi taitaa olla paikallisesta kukkakaupasta lähtöisin.

Niin taitavasti sidottuja, kauniita kimppuja kaikki.

Isot valkeat krysanteemit antavat kimpuille kokoa ja näyttävyyttä

ja moninaiset pienemmät kukkaset sekä peikonpähkinän oksat 

tuovat kimpulle laajuutta ja keveyttä.

Nämä kimput ovat täyttäneet maljakot ja pöydät niin, 

että hoksasin päivällä pajunkissojen ja lepänoksien jääneen hakematta.

Ehkäpä ensi viikolla joudun laittamaan osan kukista jo pois

ja sitten on pääsiäsjuttujen vuoro.

Kaikki ajallaan!

Jos mietit joskus kukkakaupassa, mitähän kimppuun laitettaisiin,

niin tässä näkyy muutama takuuvarma, kestävä lajike,

krysanteemi ja neilikka

sekä nuo tekstin yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät leikkokukat,

joille en muista nyt  nimeä.

Mieheni juhlien jälkeen meillä on ollut perhepiirissä useammat välivuosisynttärit.

Huomenna vietämme äitini 80 -vuotis syntymäpäiviä suvun voimin.

Äidin juhlia on ollut niin suuri ilo olla valmistelemassa

ja ennen kaikkea päästä huomenna juhlimaan.

Ja vieläkin juhlainen aika jatkuu,

sillä sunnuntaina meillä on rubiinihääpäivä.

40 vuotta yhteistä matkaa avioliitossa ja ne muut vuodet siihen päälle.

Että on  juhlaa ja iloa kerrakseen!

 

Minulla on ollut syystäkin herkistynyt mieli.

Kaiken epävakauden ja murheellisten uutisten keskellä

ympärillä on niin paljon kauneutta ja ihania asioita,

rakkaita ihmisiä

ja heidän kanssa mieleenpainuvia yhteisiä hetkiä.

Jokainen askel elämän tiellä jättää jäljen meihin

ja me toisiimme! 

Ihanaa viikonloppua Sinullekin.

 

Eskarilaisen Kambur -neule

Kevätauringon siivittämät terveiseni Sinulle!
Täällä ollaan ihan voimissaan, 

vaikka päivitysväli ehti kyllä venyä epätavallisen pitkäksi.

Välillä vaan tuntuu, 

että mitään julkaisukelpoista ei ole tapahtunut tai tullut tehtyä.
Ajatus takkuaa ja päivät tuntuvat menevän

 päätä pyöritellessä ja elämän menoa ihmetellessä.

Mutta hoksasinpas tuossa;
en ollut vielä laittanut näitä viimeisen islantilaisen kuvia muistoksi tänne.

Tässä eskari-ikäiselle neulomassani paidassa oli kivaa, 
että sain upotettua paidan kuvioihin jämälankoja.
Oli mukava pähkäillä mikähän väri riittäisi tuohon kohtaan ja sitten tuohon.
Tykkäsin lopputuloksesta.

Paita näytti kauniille tummahiuksisen tytön päällä.

Tämä lasten paidan malli löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta
 ja sen nimi on Kambur.

Helma- ja hiaresoreissa on Lettlopin sävyt 0085,

miehusta 0086,

kuvioissa 0051 ja 0052 sekä joku epämääräinen tumma keränloppu.

~~~~

Nyt on ollut hiljaisempaa neulerintamalla,

mutta jokunen paita vielä odottaa toivelistalla.

Ehkä ñeulon jatkossa pienten paidat kuitenkin jostakin muusta kuin Lettlopista,

kun tuo villa kuitenkin tuntuu kutittavan noita pieniä.

Olen itse pitänyt hiihtolenkeillä ahkerasti Lettlopista neulomaani paitaa.

Villalanka on kauniisti huopunut ja paita on olestunut niin,

että joka käytön jälkeen se tuntuu pehmeämmälle

 -ja aina vaan mukavammalle pitää.

~~~~~~

Näihin neulomuksiin tällä erää.

Katsotaanpa mikä on seuraava teemani! 

Liinavaatteita vauvojen teho-osastolle ja tekstiilien valkaisua keväthangilla

 Sain kassillisen kankaita 

vauvojen tehohoitoon ommeltavia liinavaatteita varten.

Talvilomaviikkoni lopulla ompelin 

 nuo puuvillaiset ja trikoiset kankaat lakanoiksi ja tyynyliinoiksi.

Kiva, kun sain osastolta täsmämitat heidän tarvitsemiin liinaisiin.

Pesin kankaat, 

jotta valmiiden ompeluksien kitistyminen ei tuo sitten yllätyksiä.

Saumurointi ja suorien saumojen ompeleminen on 

helppoa ja nopeaa.

Pussilakanat ja samasta kuosista ompelemani tyynyliinat

 tulevat käyttöön ns. avopöytähoidossa oleville vauvoille.

Trikoiset pienet peitot  ja tyynyliinat tulevat keskoskaappikäyttöön.

Keskoskaapeissa on kuulema hyvin kosteaa ja lämmintä. 

Se on arvatenkin "hyvä"  kasvualusta monille pöpöille ja lakanat pitää vaihtaa päivittäin.

Liinavaatteiden pyykkikierto/ kuluminen on näin ollen nopea. 

Tällaiset lahjoituslakanat tulevat tarpeeseen

ja pirteät kuosit tuovat iloa sairaalaympäristöön.

Olen viipyillyt talvilomalla myös isompien lakanoiden parissa 

ja kuivattanut ja valkaissut pyykkiä ulkona,

 auringossa ja hankien valossa.

Auringon voima on valtava pyykkihuollossakin.

Ilokseni valkeasta juhlaliinasta lähti paprika- tai salaattikastikeläiskä pois

ja tuolla luonnon valohoidossa häipyi lähes kokonaan myös

Marimekon valkeaan kerniliinaan

vahvasti imeytynyt pakastemustikkatahra. 

Lisäksi se ihana tuoksu, 

mikä keväisten ulkonakuivattujen pyykkien myötä tulee sisälle,

on minulle aivan erityinen;

lapsuuden tuoksumuisto ja uuden kevään saapumisen ihana merkki.

Talvilomapäivät ovat tuoneet kaipaamani vaihtelua 

niin maisemiin kuin ajatuksiin.

Huomenna on mukava avata taas työn ovi.

~~~

Vaivihkaa valo

hiipii vierellesi.

Ojentaa kimpun 

kirkkautta kohti kurkottelevia.

Pyytää vierelleen istumaan

ja kuuntelemaan.

Pisaroita räystäältä,

tiaisen heliseviä säkeitä.

Jäiden helinää

ja kilinää,

Kiitollista kevään kuisketta,

toivosta ja uuden elämän alusta.

-Paula Piirainen / Mietteitä maalta-

Neulomisen ilosta

Neulomisbuumi jatkuu,

joskin vähän verkkaisempana kuin innostumisen alussa.

Neulomisesta on kehkeytynyt itselleni pikku hiljaa

 monella tapaa merkityksellinen tekeminen ja harrastus.

On ollut hienoa huomata osaavansa ja  oppivansa uutta.

Sanonta "tekemällä oppii" sopii sangen hyvin neulomiseenkin ja 

virheistä oppiminen on ollut sitä konkreettisinta ja mieleenpainuvinta oppia.

Neulominen on tuonut mukanaan merkityksellisä ja tärkeitä onnistumisen elämyksiä.

On ollut mukava neuloa lämmintä lähipiiriin.

Kivat palautteet ja tyytyväiset paitojen omistajat

 ovat innostaneet kokeilemaan uutta ja aloittamaan uusia projekteja.

Neuleeseen tarttumisesta on tullut arkeani rauhoittava, kiireetön hetki.

Neuloessa hengitys tuntuu tasoittuvan silmukoiden siirtelyn tahtiin.

Neuleeseen tasoittuu arjen ajatukset, ilot ja murheet.

Kuvioneule onkin kuin räsymätto,

jossa sävyt limittyvät kauniisti toistensa lomiin,

toistensa kauneutta ja syvyyttä korostaen.

Kuvioneuleen neulominen ei ole pelkkää sorminäppäryyttä, 

vaan se on erikokoisia neuleita tehdessä myös vahvasti matematiikkaa

ja ohjeiden "säveltämistä" sekä soveltamista.

Ja se on oikeastaan aika mukavaa ja palkitsevaa.

Helmikuussa valmistui paita meleroidusta mustasta ja ruskean sävyistä toivomuspaita

teini-ikäiselle lapsenlapsellemme.

Neuloin paidan Novitan Vuorikiipeilijä -ohjeella 

 ja käytin kuvioihin jemmasta löytyneitä ruskean sävyjä.

Ruskea virkattu sydän tuntui sopivan juuri tähän paitaan 

sekä ajatuksena että sävyiltään.

Kiinnitin siihen avainrenksun,

josta voi kiinnittää halutessaan vaikka reppuun roikkumaan 

tai  käyttää avaimenperänä.

Elämäni erivaiheissa on ollut erilaisia innostumisia ja iloja 

käsillä tekemisessä.

Nyt neule tuntuu omalta jutulta.

Se on näppärä ottaa esiin arkitouhujen lomassa 

ja nykyäänä se juhahtaa mukaan pitemmille automatkoillekin.

Rohkaisuksi ja kannustukseksi neulomisen saloja miettivälle,

 että aloittelin ihan perussukasta reilu neljä vuotta sitten.

Ja jäin puikkoihin kiinni!

🤎

Täällä pari postausta tämän harrastuksen alusta

Neulomisen iloa

Nimetyt sukat

 

Talviloman aika

 "Olen hiihtelemässä."

Jätin tänään sähköpostiini automaattisen vastausviestin.

70 -luvullahan tätä lomapätkää sanottiin hiihtolomaksi.

Nyt olemme toki talvilomalla.

En kuitenkaan hiihtele koko viikkoa,

joskin olen sitä jo mukavasti aloitellut viime talvena ostamillani karvapohjasuksilla.

Ne ovat osoittautuneet oiviksi hiihtimiksi

ja mikä parasta,

minä olen selättänyt kouluvuosien kammon hiihtelyyn.

Olen käynyt tällä viikolla useamman kerran merellä.

Välillä meren jää ja taivaan ranta tuntuvat muuttuvan yhdeksi samaksi pinnaksi,

jossa saari näyttää horisontin paikka ja etappia.

Aava meren selkonen takaa vapauden tunteen.

Työpäivän jälkeisillä hiihtoreissuillani olen saanut nauttia 

taivaan rannan muuttuvasta taidenäyttelystä.

On ollut aivan  mahtava, että saimme merelle kantojään 

ja pääsimme nauttimaan kaupunkimme talvisesta olohuoneesta.

Edes hetkeksi.

Kuistilla on vielä talvinen kattaus.

Pienet sievät karvareunaiset luistimet vinkkaavat, 

että talvilomalla voisi luistellakin.

Parista vanhasta talvisesta ostokranssista nappaamani

lumienkelit leppuuttavat jalkojaan vielä hetken.

Aurinko paistaa.

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa ulkoilusäätä.

Suunnitelmissa monenlaista talviliikuntaa

ja yhdessäoloa,

retkeilyä ja kevättalvesta nauttimista.

Mukavaa viikonloppua Sinulle

ja talvilomalaisille voimauttavia ja levollisia päiviä 

itsestä mukaville tuntuvien asioiden äärellä.