29. maaliskuuta 2020

Luonto hoitaa


Tänä viikonloppuna erityisesti metsä -ja ulkoilu kaikkinensa- antoi minulle voimaa ja elintilaa.
Eilen keräsin kävin pitkällä lenkillä ja keräsin mökin metsästä mustikanvarpuja.

Tänään kävimme päiväkävelyllä luontopolulla,
metrin välein tietenkin.



Tuolla mutkittelevalla polulla,
tuulen ja puiden rauhoittavassa huminassa tuli mieleen,
että en tiedä mitä mutkan takana tulee eteen;
jäätä, mutaa, vetistä vaiko juurakkoista polkua.
Jatkanko keltaisella reitillä vai valitsenko punaisen.

Niin se menee elämässäkin ja tässä vallitsevassa tilanteessa varsinkin,
tuntuu, että mutkia on matkassa paljonkin
ja valintatilanteita.

Tämä kaikki on niin outoa,
hämmentävää, 
erilaista.

Auringon valo siivilöityi oksien välistä polulle
ja valoa kohti taivalsimme tuolla kuusten katveessa.


Tuota keväistä  piristävää ja hoitavaa luonnon valoa toivon itselleni ja jokaiselle
tulevaan viikkoon,
tuleviin viikkoihin.

Ja ennen kaikkea toivon valoa!

❤️

26. maaliskuuta 2020

DIY rauhoittava painokäärme


Elämä on soljunut eteenpäin Suomen ja koko maailman hyvin erilaisessa tilanteessa 
ja hämmentävissä tunnelmissa.
Päiväkotilaiset ovat siirtyneet pääosin kotihoitoon
ja koululaiset etäopiskeluun.

Minä olen ollut parina päivänä  osan päivää kotosalla etätöissä
ja pikkuisen on toki myös jännyyttänyt, miten työkuviot etenevät.

Eilisenä etätyöpäivänä ompelin sylissä pidettäviä painotuotteita päiväkoteihin.

Valmiit painotuotteet ovat melko hinnakkaita
ja ajattelimme kollegan kanssa tehdä näitä sivutuotteena ajan niin salliessa.
Näille on nimittäin kova tarve.


Painotuotteet auttavat rentoutumaan
ja ne jäsentävät kehoa ja rauhoittavat syvätuntoa. 
Syliin asetettuna ne helpottavat keskittymistä esim. pöytätyöskentelyyn.

Painotuotteista on iloa kaikenikäisille.
Vanhuksetkin nauttivat näiden koskettelusta
ja heillekin painon tunne tuo syviä aistikokemuksia ja turvaa.

Painopeitoista on tullut viime aikoina oikein hitti 
niiden unen laatua parantavan ominaisuuden ansiosta.

Monilla on varmaan muistoissa mummulan paksut täkit, 
joiden alla uni maittoi. 
Siihen samaan rentouttavaan painontunteeseen kaikenlaiset painotuotteet perustuvat. 


Minulla oli materiaalina näissä painotuotteissa jälleen kerran 
ne riittoisat, lahjoituksena saamani huonekalukangaspalat,
 joista tein täytettävät aihiot.

Ompelin kaikkiin tuotteisiin keskelle ompeleen, jotta hiekka jakaantuu tasaisesti.
Täytteenä käytin myöskin lahjoituksena saamaamme  0,5-1, 6 mm puhdistettua hiekkaa
elikä materiaalikustannukset ovat tällä kertaa pyöreä nolla.


Viime perjantain koulutuksessa toimintaterapeutti kehui juurikin hiekan käyttöä tähän tarkoitukseen,
koska hiekka soljuu kivasti sylin myötäisesti ja sitä on kiva puristella.

Täytteenä voi käyttää myös esimerkiksi kauraa ja riisiä
tai tähän tarkoitukseen olevaa painoraetta,
josta teen toisella kertaa postauksen.


Nyt meidän olohuoneen kevätauringossa "mönkii" joukko painokäärmeitä, 
joiden ulkonäkövinkki tarttui täältä .

Minun käärmeitä ei voi pestä koneessa,
mutta nahkaisessa versiossa on se etu, että sitä voi pyyhkiä.
Puhdistusmahdollisuus kun on välttämättömyys näissä.


Ompelin sarjatuotantona myös näitä 20 x45 cm sylipainoja, joita on nopea ommella ja täyttää.
Näihin voi halutessaan ommella pestävän suojapussin, joka toki lisäisi painotuotteen käyttöikää.
Jos sinulla on illalla nukkumaan mennessäsi levottomat jalat,
tällä saattaisit taltuttaa kivasti ne.

Kaupasta ostettavien painolelujen painot ovat 1-3 kg
ja nämä minun ompelemani painavat keskimäärin 2,5 kg. 
Painolelu hakusanalla löytyy monenlaisia kivoja tuotteita.
Onko nämä sinulle tuttuja juttuja?

~~~~~

Näin painavaa asiaa tällä kertaa!
On ollut kiva ommella.
Minulla on aiheeseen liittyen jatkosuunnitelmia
ja lisäideoitakin tulossa.
Palaan niihin jahka saan työstettyä ne!

Mukavaa maaliskuun loppua sinulle.
Minä lähden juoksentelemaan tuonne ihanaan ilta-aurinkoon.
Onneksi saa mennä vielä ulos! <3

21. maaliskuuta 2020

Kranssi lepän käpyoksista

Mökki- ja kranssikausi on avattu.
Monta kertaa on käynyt mielessä kranssin tekeminen lepän käpyoksista
ja nyt sekin on tullut testattua.



Kävyt irtosivat aika herkästi oksasta ja 
oksanippuja piti käsitellä hellävaroen.

Sidoin niput vanhan koivurisukranssin päälle
niin kranssiin tuli kivasti paksuutta.

Kun ’mailta eikä halmeilta’ löytynyt lisää lepänoksia,
päädyin tekemään kevennetyn version.




Tänään on ollut aivan mahtavan aurinkoinen sää.
Ulkona tarkeni puuhastella avokäsin ja
päiväkahvit maistuivat erityisen hyviltä portailla istuskellessa ja nauttiessa.


Viime kesänä pellot ojitettiin ja sieltä löytyi tämän päivän ilo;
huippu potkukelkkabaana, jota pitkin porukka tuolla huristelee.
Niin pääsi vanhat potkukelkatkin käyttöön ’tälle talvelle’.


Mustikanvarpuja ja  pajunkissoja on maljakossa. 
Se on kevättä se! 🍃🍃
Ja keväisistä asioista tulee aina hyvä mieli!

Aurinkoa päiviimme! ☀️






20. maaliskuuta 2020

Kaikki hänessä on orasta

Torstai oli toivoa täynnä. ❤️

Puolen päivän jälkeen saimme kuulla viestin kautta vauvan ensiparkaisun.
Minusta se oli ihanan erilainen vauvauutinen.
Hellyttävä ele vauvan isältä sekä
meidän osallistaminen tuohon herkkään hetkeen.

Poikavauvan pontevan itkun ja tämän ihanan elämän viestin johdosta itkin 
onnesta, ilosta, helpotuksesta.
Jotenkin näiden päivien keskusteluaiheiden lomaan
tämä oli tervetullut ja kaivattu toivon ja tulevaisuuden viesti.

Meillä hoidossa ollut sisar 3 v sanoi,
että varmaan se vauva ihmettelee siellä missä me (hän ja veljensä) ollaan
ja alkoi kerätä leluja lattialta, että pikkuinen pääsee ryömimään lattialla eikä laita niitä suuhun. ;)
Niin kovasti he ovat veljeä odottaneet.

Nyt heidänkin pitkä odotus on päättynyt.
Nimen he ovat malttaneet pitää edelleen salaisuutena. 


"Äsken hän aloitti matkan,
tuli kotiin.

Kaikki hänessä orasta: 
tuoksu,
varren pehmeys,
ihon helmiäinen,
katseen kirkkaus,
silmät mullan tasalta tähtiin kurkottavat." 

❤️

Kuvien ja videoiden myötä olemme jo tutustuneet hänen kasvoihin,
joissa on paljon tuttuja piirteitä.
Ja  ne pienen siniset silmät sekä
katse, joka hakeutuu heti vuorovaikutukseen.

Se  katse piirtyi ja painui sydämeeni
"kuin siemen multaan auringon lämmittämään".

~~~~

En tiedä tohdimmeko mennä heti vauvaa katsomaan.
Siksi käärin tuon neulomani peiton menemään jo vauvan kotiin.
 Toivon sen myötä pienelle pojalle

lämpöä.
rakkautta,
enkeleitä.

❤️

17. maaliskuuta 2020

Lepotuoli ennen ja jälkeen



Olipas mukava tehdä välillä vähän erilaisempia käsitöitä ja iltapuhteita.

Olin pelastanut meille yhteiseksi askareeksi rikkoontuneen 
ja roskakuormaan joutumassa olleen tuolin,
jonka pohjassa oli merkintä

Made in Finland
Lepokaluste.


 Kangas oli alkuperäinen ja kauhtunut,
mutta superlonit olivat jämäkät ja "tuoksuvapaat".

Tuolista oli lohjennut yksi pohjaa kannatteleva poikkipuu.
jonka mieheni korjasi kätevästi.



Kalustemaalia jäi edellisen tuolin maalaamisesta
ja  niillä "purkin pohjilla"  saatiin kevyen hionnan jälkeen maalattua tämänkin tuolin puuosat.

Verhoilukangas löytyi huonekalutehtaan kangasjäämäpaloista.
Tätä harmaata kangasta oli sen verran naftisti, 
että jouduin tekemään sauman tuohon selkänojan yläosaan,
mutta siitä tuli toisaalta kiva,
melkeinpä huomaamaton yksityiskohta
ja tilkutus on muisto siitä, että tässä tuolissa oli ideana kierrätys.
Luulen, että tämä päällepäin laittamani puoli. johon minä tykästyin,
 on virallisesti kankaan nurjapuoli. ;)

Hintaa tuolin kunnostamiselle  tuli eniten huonekaluruuveista,
jotka maksoivat 8 euroa
ja tietenkin siitä maalinlopusta voisi muutaman euron laittaa kustannuksiin.
Tuolin työstäminen sinänsä oli pelkkää harjoittelua ja huvia
sekä yhdessä touhuamisen iloa.


Tämä oli kiva projekti.
jossa tuli harjoiteltua verhoiluakin
 ja todettua jälleen kerran, että tekemällä oppii.

Saimme kivan kevyen "lepotuolin" olohuoneeseen.
Tuoli kantaa mukanaan muistoja meille rakkaasta ihmisestä
ja hänen ohikiitäneestä elämästään.
Tällä tuolilla on tarina. 
Se melkeinpä nauraa niin hersyvästi
kuin tuolin entinen omistaja. <3



















15. maaliskuuta 2020

Kaikkea ei ole peruttu Koronan takia

Viime päivinä Korona-virus on puhututtanut
ja aiheuttanut jo paljonkin varotoimia.

Meidän kaupungissakin on suljettu mm. kirjasto, uimahalli, harrastustilat;
paikat, joihin satunnainen otanta ihmisiä kokoontuu ja viruksen leviämiselle on mahdollisuus.

Itsekin siirryn huomenna etätöihin
ja lapset jännäävät, josko heidän koulunsa menee kiinni.

Tämä on hyvin erikoinen tilanne kaikkinensa
ja aiheuttaa paljon hämmennystä ja kummastusta
sekä ahdistustakin.


Tytär jakoi aamulla ihanan positiivisen viestin:


Tämä aika on mahdollisuus pysähtymiselle, omalle ajalle,
itselle tärkeisiin asioihin satsaamiselle.

Koskaan ei ole niin huonoa asiaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin.

Ollaan presidenttimme sanojen mukaan henkisesti lähellä toisiamme, 
vaikka vältämmekin fyysistä läheisyyttä;
 kulkemista paikasta toiseen ja yhdelle koolle tulemista.
Voimme soitella ja viestitellä ja 
nythän olisi aikaa vaikka kirjeen kirjoittamiseen!

~~~~

Olemme sanoneet lapsillemme, että he voivat tulla kotiin aina,
yöllä ja päivällä,
satoi tai paistoi.

Nyt siirsimme yhden perheen kanssa tapaamisen ensi viikonloppuun,
koska he olivat hiihtolomalla reissussa ulkomailla.
Se riipaisi  ensin ja vastetta tuli myös tunnetasollakin.
Järki sanoi kuitenkin lopulta, että parempi katsoa kuin katua.


Elämä jatkuu Korona-uutisten kanssa.
Hiljaisempana, harkitumpana.

Kukat onneksi kukoistavat maljakossa
ja aurinko pilkistää välillä pilviverhojen takaa
ja piirtelee huoneisiin varjokuvia.

Päivissä on paljon hyvää ja kaunista!


Tekemisen puutetta voisin tyydyttää tänään vaikka pitkällä lenkillä.
Meillä tuulee navakasti:
siinä kelissä ei pöpötkään ehdi tarttua! :)

Sunnuntain suloista levollisuutta
ja henkistä läheisyyttä läheistesi kanssa.

Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan, mitä tästä tulee.
Tarvitsemme nyt uskoa, toivoa ja rakkautta!

Kaukohalaus Sinulle! <3



12. maaliskuuta 2020

Broileriviillokkia ja -keittoa

Se on mielenkiintoista, 
miten ruoanlaitossa -niin kuin leivonnassakin-
joku hyvä herkku saattaa jäädä pitkäksi aikaakin unholaan.

Löysin joskus 1980 -luvun alussa Helsingin Sanomien ruokasivuilta
ohjeen kanaviillokin valmistamiseen kokonaisesta pakastekanasta.
Kotonani ei kanaa ja broileria koskaan syöty
ja ko. ruoka oli minulle silloin aivan uusi tuttavuus.

Hyödynsimme tuota ohjetta aikoinaan paljon.
Teimme ko.ohjeen mukaan viillokin
ja siitä jäi lihaa vielä keittovärkiksikin.

Vastikään ruokalistaa ja -ostoksia miettiessämme palauttelimme mieliin,
minkälaisia ruokia olemme laittaneet joskus.

Silloin tuli mieleen nämä kanaruoat ja 
heti seuraavalla kauppareissulla siirtyikin kaupan pakastealtaasta kanojen sijasta lihaisempia broilereita kotipakkaseen odottamaan sopivaa ruoanlaittohetkeä.


Nostin pakasteet perjantai-iltana sulamaan lauantaiaamun ruokaa varten.

Muistin ohjeen neuvon laittaa
porkkana, sipuli ja kokonaisia pippureita
kanan/broilerin sisään.
Laitoin lihat kiehumaan kahteen kattilaan "väljään veteen"
laakerinlehtien ja kanaliemikuution kanssa.
Keittoaika on pari tuntia.

Mieheni hoiti kypsyneen lihan perkaamisen.
Se on oma hommansa, sillä lihassa on pieniä luita paljon.

Näissä broilereissa oli tosi isot rintaleikkeet
ja niistä teimme isommalle porukalle broileriviillokin.
Viillokin kastikepohja oli keitinlientä,
jonka suurustin jauhoilla ja viimeistelin soijaruokakermalla.


~~~~

"Pikkupojat" olivat ihmeissään tästä ruoasta eli ei sitä viime vuosina ole tullut tehtyä.
Viillokki maistui kuoripottujen, omatekoisen mustaviinimarjahillon ja salaatin kera.

~~~~~

Loput lihat pakastimme keitinliemen kanssa kahteen annospakettiin.
Toisesta rasiasta keitin eilen broilerikeiton,
johon laitoin perunoita, karkeasti raastettua porkkanaa, pienityn sipulin, kanaliemikuution ja  mustapippureita.

Lapset tykkäsivät tästä keitosta kovasti,
mutta kuulema tänään lämmitetty jämäkeitto oli vielä maukkaampaa!

Keitot ovat  kyllä niin helppoja ja nopeita valmistaa.
Ja se on kiva, kun isommasta satsista riittää toiselle syönnillekin.


Nykyään tulee käytettyä paljon mm. broilerisuikaleita ja 
maustamattomia sekä maustettuja broilerileikkeitä,
joista saa tehtyä ruoan nopeasti.

Välillä on kuitenkin mukava valmistaa ruokaa ajatuksen kanssa ja nähdä vaivaakin.
Toki näistä broilereista tuli paljon "perkkeitäkin",
mutta kaikkinensa kahdesta broilerista  (18 e) tuli melko monta annosta 
ja useamman päivän maukkaat ruoat edullisesti.

~~~~~~

Oletko sinä käyttänyt näitä pakastekanoja tai -broilereita?
Onko sinulla joku kiva resepti tai vinkki niiden laittamiseen?

~~~~~~

Tällainen arkinen ruokapostaus tällä kertaa
muistiin itselle ja ehkäpä vinkiksi Sinulle! <3











7. maaliskuuta 2020

Viimeisimmät kirppislöytöni


Viime aikoina on tullut käytyä tosi vähän kirpputoreilla,
mutta talvilomalla oli siihenkin aikaa.

Kotona käydessäni meillä suvun naisilla on tapana "käydä kirpuilla"
ja niinpä tälläkin kertaa kävimme tsekkaamassa kylän kahden kirpputorin antimet.

Kovastihan siellä oli tavaraa tarjolla ja 
tarjolla myös aleprosenttejakin ennestään edullisista kirpparihinnoista. 


Nuo kolme kirkasta tuikkuastiat varasin betonitöitä varten.
Upotan ne kelien koittaessa betonikippovaluun tuikun pesäksi.
Betoni ja lasi yhdessä ovat mukavan kontrastiset materiaalit!


Siskoni on ostanut ruusulautasen minulle keräämääni ruusuastiastoon
ja se kotiutui myös tällä reissulla.

Mökillä olevien virkattujen koristetyynyjen joukkoon pääsee tämä euron maksanut tyynyn päällinen.
Pikkuisen siihen on ajankeltaa ja -patinaa tarttunut,
mutta pesaisen sen ja vien tuonne kevätaurinkoon ja -hangille valkaistumaan.

Tuo koholla oleva ruusu on kyllä aika kiva yksityiskohta.
Tyyny sopii ihanasti mökille ruusuisten ajatusteni joukkoon.


Olin maksanut jo ostokseni,
kun hoksasin tuon ison tarjottimen ja ihastuin siihen oitis.

Sille on käyttöä mökillä kattauksissa,
mutta myös sisustuksessa.

~~~~~

Minua hymyilyttää tätä kirjoittaessani.

Näistä ostoksista näkee,
että ajatus on alkanut kääntyä mökille sekä mökkikauteen
ja se on ihanaa se! 

Oli kiva lukaista itsekin nuo tekstissä linkkaamani postaukset ruusuastiastosta ja virkatuista tyynyistä.
Muisteluiden myötä tunnelma kohoaa.

~~~~~

Leppoisan lupsakkaa viikonloppua Tau(v)onpaikassa vieraileville.
Tänään käymme mökillä
ja ehkäpä postaan sieltä lähipäivinä!

Hei, hei seuraavaan kertaan! 

5. maaliskuuta 2020

Villatakin virkatut kyynärpaikat



Tämä villatakki oli aikoinaan poikani "pure wool" kirppislöytö,
joka päätyi minun käyttöön ja ilokseni kerrallisen pyykkäykseni jälkeen.
Taisi pikkuisen kutistua siinä! ;)

Mieluisan, lämpöisen villatakin toinen kyynärpää oli hiutunut käytössä
 ja takki sai odottaa kotvan korjattavien vaatteiden kasassa.
Välillä tuntuu, että minulla on jonkinlainen "alkamisen vaiva" -diagnoosi noiden korjattavien kanssa.

Mutta hyvin suunniteltu oli jo puoliksi tehty
ja ajatustyön jälkeen korjaaminen olikin lopulta äkkiä loppuun saatettu.
Ja ekologinen teko tehtyä!


Olin ajatellut ommella kyynärpäihin nahkapaikat,
mutta totesin pääseväni helpommalla virkatuilla paikoilla
ja hyödynsin niihin Nalle-langan jämät.


Nämä paikat jatkoivat kovasti tämän villatakin ikää  ja olen iloinen, että sain sen tehtyä vihdoinkin.
Äitini ruukasi sekä korjata että uudistaa vaatteita
 ja jotakin siitä toimintatavasta on tarttunut mukaani
ja onhan se nykyään trendikästäkin.

Onneksi on liimattavia paikkoja, jotka ovat käteviä ulkoiluvaatteiden korjaamiseen.
Joskus tulee vielä paikattua ompelemallakin
ja toki ommeltua ratkenneita saumoja.

Vetoketjujen vaihtaminen on aika haastavaa ja siihen en kyllä hevillä ala.
Joskus vetoketju saattaa jäädä auki, vaikka vedintä vetää.
Silloin saattaa auttaa kopauttaminen kevyesti vetimen päältä esim. vasaralla.
Sellaisen pikakorjauksen olen matkan varrella oppinut.

Villasukkien parsimista en tee, enkä kyllä osaakaan.
Ehjiä sukkia on ollut ottaa kuluneiden tilalle -kiitos äidille! <3




Ruukaatko sinä korjata vaatteita?




2. maaliskuuta 2020

Viherkasvini



Lisääntyneen valon myötä viherkasvit näyttävät piristyvän 
ja kasvukausi alkaa näkyä olohuoneen nurkassakin.

Kliivia puhkesi taas kukkaan.
Sen kukinto on upea ja oranssi käy hyvin kevättalven voimaväriksi.
Kliivian lehdet itsessään ovat kauniit, syvän vihreät ja sinänsä jo hyvä sisustuselementti. 
Tykkään tästä! 🧡




Löysin Ikeasta Palmuvehkalle uuden isomman kukkaruukun.
Ruukun, jossa oli reikä pohjassa!
Useammin nykyään on tarjolla vaan mitä kauneimpia suojaruukkuja,
mutta minä tykkäsin laittaa kukan pelkästään kauniiseen ruukkuun.

Palmuvehka on ollut kiitollinen viherkasvi.
Se ei ole moittinut pientä ruukkuaan eikä pitkiä kasteluvälejä.
Luulen, että se on oikestaan tykännyt kasvurauhasta.


Ostin vastikään uuden Anopinkielen ,
sillä olen antanut omani nuorten kotiin vihreudeksi.
Entiset olivat pitkänhuiskeita, kapealehtisiä 
toisin kuin tämä uusi tulokas. 
Anopinkieli  on myös huoleton viherkasvi ja sopii siksi minun kukkarepertuaariin.

Muita huolettomia luottoviherkasvejani  ovat kaktus, rahapuu ja viirivehka, 
jotka nyt ei päässeet kuviin.

Tosin tuo vuodentakaisen rahapuun  saldo on ’plusmiinusnolla’,
sillä se sai osumaa pienten leikeissä.
Mutta sitkeä on!

🍃🍃🍃🍃🍃

Maaliskuu on tullut.
Ens kuun jälkeen ollaan jo toukokuussa,
tapaa mieheni sanoa.

Kevät keikkuen tulevi.
Talvilomaamme ryydittää lumi ja loska, 
pakkasen ja lauhan sään vuoropuhelu.

Mutta loma on lomaa!
Aina löytyy asioita, johtaja antavat voimaa päiviin ja vievät sopivan etäälle tavallisesta arjesta!

🍃🌸🍃

Mistä viherkasveista sinä tykkäät?
Vinkkaapa minulle, kun jonkun uuden voisin vielä hankkia kotiimme.

Tämän päivän iloa Sinulle!




27. helmikuuta 2020

Vauvojen tilkku-ja neulepeitto


Vauvauutiset on aina ihania elämän uutisia.
Ja ihanaa on myöskin elää odotuksessa mukana
ja verestää siinä rinnalla omia muistoja.

Ystäväperheeseemme syntyi toissa viikolla pikkuruinen tyttövauva.
Meistä tulee vauvan kummeja.
Tai oikeastaan sellaisia ystäväkummeja tai kummiystäviä,
sillä heidän kulttuurissaan/uskonnossaan ei ole virallista kummi -käsitettä.

Ompelin tälle vauvalle 70x70 cm vaaleanpunaisen tilkkupeiton.
Laitoin puuvillakankaiden väliin ohuen fleecekankaan, 
joka pysyy paikoillaan reuna- ja sydäntikkauksella.



Kerrattain vilautin teille sitä kolmion mallista neuleen alkua ja arvuuttelin, mikä tästä mahtaa tulla.

Se oli neulepeiton alku.
Tein peiton pidennetyllä helmineuleella   
ja se on nimetty maaliskuun vauvalle, lapsenlapsellemme.

Villaisen peiton tein kulmasta kulmaan
niin kuin nämä edellisetkin vauvojen peitot, klik ja klik .
Peite aloitetaan kolmella silmukalla
ja joka kierroksen alussa lisätään silmukka ja 
sopivan leveyden jälkeen kavennetaan silmukka kierroksen alussa.
Minusta on kivempi tapa edetä näin kuin neuloa ihan kantikkaana.


Näiden molempien peittojen tekeminen oli ihanaa puuhaa.
Siinä ommellessa ja neuloessa ajatukset viipyilivät odottavien äitien
ja äidissä olevien pienten luona.
Ja heidän perheissään.
On ollut niin ihanaa nähdä molemmissa perheissä odottamisen ilo.

<3

Lapsenlapset ovat päässeet kivasti mukaan vauvan odotukseen
He ovat seuranneet Play -kaupasta löytyvän sovelluksen avulla vauvan kasvua.
He ovat pitäneet mummua ja pappaakin ajan tasolla:
vauva on ollut mm. paprikan, kiinankaalin ja melonin kokoinen 
eli ihanan konkreettisia ja lapsentajuisia vertailukohtia se sovellus on antanut.


Muistelin tässä, miten äitini  aikanaan kääri nuorempia sisariani kapaloon.
Ja napakkaan kääröön vauvat laitettiinkin 70-luvun vaihteen oppien mukaan.

Näiden peittojen kanssa puuhatessa muistelin  myös oman esikoiseni pientä vauvapeittoa,
jonka äitini ompeli hänelle lämmikkeeksi.
Se oli valkoista, pehmeää flanellia,
jossa oli sinisiä pieniä kukkia.

Se kulki vauvalta vauvalle
ja vielä löytyy tuolta vaatehuoneesta rakkaiden muistojen joukosta. <3


Maalisvauvan iskän mielestä harmaa villainen peitto on "makia" ja 
kuulema sellainen pitäisi olla jokaisella vauvalla, että tarkenee täällä kylmässä.

Tottahan on, että peittoon kääriminen ja kietaiseminen tuo vauvalle lämmön lisäksi myös turvaa. 
Peitto jäsentää vauvan kehontuntemusta pitkän kohtumatkan jälkeen.
Peitto, lämmin pesä on yhdenlainen hoitava kokemus.


"Odotuksesta,
vaivasta,
lahjaksi pala kauneinta taivasta."

<3

Toinen peitto pääsee piakkoin jo käyttöön.
Toisen vauvan syntymää varromme jännityksellä;
 milloin se h-hetki sitten onkaan.

Odottavan mummunkin aika on pitkä! <3






23. helmikuuta 2020

Laskiaissunnuntain tunnelmia ulkona ja sisällä



Tänä päivänä aurinko on hellinyt meitä pilvettömältä taivaalta.

Näin sunnuntaina sen valosta ja sen tuomasta ilosta 
ehtii nauttimaan aivan eri lailla kuin työpäivinä.

Ja toki sen piristävän voimankin tuntee erityisellä tavalla monien harmaiden päivien jälkeen,
kun pilvet ovat roikkuneet matalalla ja vettä on satanut vuoron rännän kanssa.


Luonnon valo merkitsee minulle paljon. 
Minua kiehtoo aina uudelleen tuo valon ja varjon yhteinen liitto,
saumattomuus,
valon ja varjon leikki ja 
niiden yhdessä muodostama kauneus.

Otin  jo heti aamulla muutaman kuvan kuvan tässä kotona,
kun aamuaurinko venytteli säteitään huonekaluihin ja toi kauniita varjoja seinille.
Se valo läikähti oikein sydämen sopukoissa
ja mielessä tuntui jo niin keväinen, voimaantunut olo.
Se toi iloa lähenevästä keväästä.



Kävimme mieheni kanssa pienen kävelylenkin meren rannassa.
Yöllinen lumisade oli puuteroinut maiseman kevyeen valkoiseen peitteeseen.

Kuin tomusokeria olisi siivilöity kuusten oksille ja varpujen päälle.
Koivujen oksissa kimalteli vesihelmet,
kun aurinko sulatti lunta ja valonsäteet taittuivat riippuviin pisaroihin.

Oli huikaisevan kirkasta ja kaunista.



Meri velloi kauenmpana vapaana
ja rantaan oli kasautunut paksuja jäätelejä.

Harmittaa, kun talviset retket lähisaariin jää nyt käymättä.
Jäälle pääseminen on nimittäin aina merkittävä kevättalven kohokohta ja talvinen elämys.


Ympärilleen katsellessaan voi aina nähdä jotain kaunista ja kokea jotain uutta.

Meren sylistä löysin jääpalloja,
jotka näyttivät hiotuvan  veden liikkeessä ja toisiaan vasten hankautuessaan.
En ole nähnyt ennen tällaisia kauniita jäähelmiä, 
jotka olivat  kuin kotoisat Helmi-vellin suurimot siinä vedessä liikkuessaan ja 
"meren kattilassa kiehuessaan".

Otin jäähelmistä videonkin, mutta harmikseni en saanut sitä jaettua tänne.


Yksinäinen kaisla,
menneen kesän vihreys
seisoi kanssamme rannalla.

Tuulen tuiverruksessa,  lumi-ja vesisateen vuorottelussa, 
 epävakaassa talvessa on menty tähän laskiaissunnuntaihin.

Mutta siinä  helmikuista merenrantaa ihmetellessämme 
auringon myötä näimme jo kevään,
sulan maan,
hiekkarannat,
aaltojen vaahtopäät ja lintujen lennot meren yllä.

Joku on toki ennustanut takatalvea,
 lumikinoksia ja kaikkea muuta epämukavaa.
Lumiset ajatukset vaan eivät juuri nyt sovi  kevääseen orientoituneeseen pääkoppaani.

~~~~

Laskiaissunnuntain tunnelmissa 
ainakin ajatuksen ja kalenterin tasolla.
Ei ole mäenlaskua ja ilman laskiaispullaakin ollaan tänään,
kun nekin on etukäteen syöty.  ;)

Helmikuisten päivien iloa Sinulle ja 
tervetuloa uusin lukijani tänne Tau(v)onpaikkaan! <3