30. huhtikuuta 2015

Greengaten lattemukin voittaja on arvottu

Kiitos kaikille Greengate -lattemukin arvontaan osallistuneille.
Ja uudet lukijat  -tervetuloa Tauvonpaikkaan. <3
Huhtikuun 30.päivä on illassa ja olen arponut voittajan.

Pikku Aksu oli onnettarena ja hän nosti arvan, jonka on jättänyt nimimerkki Harakka.
Hän saa valita Victoriinan nettikaupasta yhden mieluisan lattemukin. 

Onnea ja Iloa Sinulle Harakka uuden mukisi kanssa! :)



Annen nettikaupassa on muuten edelleenkin  postikulut 0 e 
ja lattemukit tarjouksessa 10 e / kpl. 
Hyvä lahjavinkki äitienpäiväksi ja kevään juhliin!

~~~~~~~~~~~~~~~~

Oikein mukavaa alkavaa toukokuuta ja vappua! 

~~Kaisu~~

Mitä minulle kuuluu?

Pikapäivitys kesken leipomisen....


Aamulla oli Facebookissa Maaria Leinosen runo;
runo, joka pulpahtaa aina vaan uudelleen mieleeni tämän vapaapäivän touhuissa.

Harmaa aamu.
Ankeaa herätä.

Vaan ei maanjäristys
tuhonnut kotiani
ei myrsky pihapuita
ei tulva raastanut ruusujani.
Ja kaikki läheiseni tallella.

Ruoho suutelee varpaitani
tuuli oksaa
ja lintu oksalla kysyy
mitä minulle todella kuuluu.
Maaria Leinonen

~~~~~~


Mitä minulle kuuluu?
Kiitos hyvää, oikeastaan tänään pelkkää hyvää.
Nukuin yöni hyvin ja tänään olen saanut tehdä terveenä näitä kotoisia askareita.

Leivontavärkkiä oli kaapissa ja mies toi lisää kaupasta. Puolukoita löytyi pakasteesta lasten lempparipuuroa varten. Aurinko paistaa sinisellä taivaalla. Päätin ulkoiluttaa petivaatteita ja pyykkikone on pyörinyt tauotta.. Tuulenvire silittää pyykkini ja antaa niille ihanan tuoksunkin.
 Olen omassa rauhassa ja ajatuksissani saanut leipoa lämpimäisiä ja touhuta tulevaa vappua. Valmistella pienten ilonaamojen, mummun mussujen ja taaton tassujen 
sekä heidän vanhempiensa koolle tulemista. 





Elämä koko kirjossaan ympärilläni. 

Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti...




~~~~~~~~

Elämänmakua tässä päivässä, näissä päivissäni on.
Työtä ja touhua.
Menemistä ja tulemista.
Monenikäistä mukana kulkijaa 
ja monennäköistä tilannetta yhtäaikaa päällä.
Monenlaisia kuulumisia. <3 

Mutta ei ole tarvinnut pelätä "iskuja" eikä luonnon ilmiöitä.
Tänään. 
Toivottavasti ei huomennakaan, 
ylihuomenna, ei koskaan...

~~Kaisu~~




29. huhtikuuta 2015

Kaukaa tulleet ystävät

Ystävyys on rikkautta.
Ystävät ovat keitaita matkan varrella
ja lyhtypylväitä, jotka valaisevat matkaamme.



Vuosi sitten tutustuimme Suomessa asuvaan vietnamilaiseen  perheeseen.  
Minun ja tämän perheen äidin tuttavuus oli alkanut mustikoista! Perheen äiti on ahkera marjastaja ja ostin häneltä perkattuja mustikoita  perheellemme parina syksynä. Kerran kirpputorilla tavatessamme juttelimme pitkään kuulumisistamme. Välittömyys ja iloisuus tenhosivat minuun. Päätin tutustua näihin sydämellisiin ihmisiin lähemmin ja kutsuin heidät kotiimme kylään.

Perheen isä on tullut Suomeen 10 vuotta sitten ja äiti lasten kanssa kahdeksan vuotta sitten. Kun perheen isälle oli aikoinaan näytetty pakolaistoimistossa neljää kuvaa, yhdessä oli ollut lumimaisemakuva. Hän oli ajatellut, että heillä on ollut aina kuuma ja
valinnut sitten "kylmimmän kuvan".
Sen valinnan johdosta he tulivat Suomeen. Täällä perheen elämä on muovautunut uomiinsa. Täällä heidän on turvallista elää ja tehdä työtä. 

Tuo viime äitienpäivän aikainen vierailu oli heille ensimmäinen käynti suomalaisessa kodissa. Se oli itselle jotenkin pysäyttävä tieto, joka pani miettimään asiaa omalle kohdalle. Kymmenen vuotta vieraassa kulttuurissa yksin. Heillä ei ole täällä oikeastaan muita kuin toisensa; ei sukulaisia, vain muutamia maahanmuuttajaystäviä.

Olemme tavanneet menneen vuoden aikana muutaman kerran.  
Tämän lyhyen yhteisen matkan aikana olemme oppineet heiltä iloisuutta ja tyytyväisyyttä. 
Ystävämme ovat ahkeria puurtajia ja perhe on heille tärkeä.

Heillä on valtavan rankka historia takanaan ja niitä muistoja vasten peilautuukin kiitollisuus ja onnellisuus tästä hetkestä.  Ymmärrän hyvin perheen äidin ikävän ja tuskankin, kun läheiset,ja varsinkin hänen sairas äitinsä on niin kaukana.  Heidän elämänsä on kuitenkin täällä. He ovat täällä fyysisesti turvassa, mutta hekin -niin kuin me kaikki- tarvitsevat ja kaipaavat  rinnalleen sosiaalista verkostoa, ihmisiä jakamaan arkea, tuomaan tuulahduksia toisenlaisista elämäntilanteista. 

Eilen illalla  kävimme porukalla uimassa uimahallissa. Sitä yhteistä reissua oli suunniteltu pitkään ja lasten kasvot kertoivat toteutumisen tuoman ilon ja merkityksellisyyden. 
 Meillä sekä heillä on taas yksi mukava muisto. 



Ihmisten välinen ystävällisyys ja ystävyys antaa enemmän kuin ottaa! 
Siihen tarvitaan vain vilpitön välittämisen mieli, ajan antamisen halu
ja toki jonkinlaiset "kemiatkin". 
Kaikki muu hoituu itsestään.  <3

Omasta kupista kaataessa ystävän kuppiin oma kuppi ei tyhjenekään
 vaan se täyttyy piripintaan.
Se on ystävyyden ihmeellistä taikaa!

~~Kaisu~~

Psst! Ylläolevan kahvikuppikuva  on Greengate -päivityksestä!
Greengate -arvontaan kerkeää vielä osallistua huhtikuun loppuun saakka täällä

27. huhtikuuta 2015

Maljakollinen iloa punaherukan oksista



Tänään minua ilahduttaa nuo nystyräiset punaherukan oksat, 
joita olen tuonut tuohon maljakkoon.
Niissä on niin hellyn pienet lehdet ja nuppineulan kokoiset kukkapallukat. 
Ja tuo vihreys on niin ihana, keväisen puhutteleva.

Arjen ilo syntyy pienestä!




Kohta pensaat vihertyvät ulkonakin.
On luvattu aurinkoista, lämpenevää.
Vielä hetki fiilistelyä näiden hyötöoksien kanssa!

~~Kaisu~~

24. huhtikuuta 2015

Gluteeniton mamman marjapiiras

Perjantain tuulahdus leipomapäivästä!. :)

Olin ajatellut leipoa huomisiin myyjäisiin gluteenitonta, koska siitä on aina uupeloa myyntipöydissä.
Mamman marjapiirakkaan päädyin siksi, että meille oli tullut vahingossa isojen foliopiirakkavuokien sijaan sellaisia pienempiä vuokia (0,85 l) ja hoksasin niiden olevan juuri sopivan kokoisia tähän tarkoitukseen ja tulevat näin käytettyä. Tästä piirakasta tulee 4-6 palaa piirakkapalan koosta riippuen eli aika hyvä koko gluteenittomalle tuotteelle. :)



Mamman gluteeniton marjapiiras

150 g margariinia
1 dl sokeria 
1 muna
2,5 dl Semperin karkeita jauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri vaahdotetaan ja siihen lisätään muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Levitetään vuokan pohjalle ja päälle laitetaan jäiset marjat (5 dl) ja seuraavista aineista sekoitettu täyte: 

2 dl laktoositonta kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vanilliinisokeria

Paistetaan 200 asteessa n.35 minuuttia.

~~~~~~~~~~~~

Tämmöisiä marjaisia leivonnaisia tällä kertaa.
Tällä ohjeella tulee hyvä vierasvara pakkaseen;
sopii ja maistuu kaikille! ;) 



Olethan muuten osallistunut Greengaten lattemukin arvontaan täällä .

Viikonlopun iloa!

Kaisu

22. huhtikuuta 2015

Sisällä ja ulkona vihertää

Ei koskaan pitäisi sanoa "ei"!
Vanha viisaus tuli todeksi, 
Kun ihastuin Pentikin liikkeessä vihreäsävyiseen Hortensia-kankaaseen.

Samaan aikaan minulla on kirppiksellä myynnissä vihreitä sisustusjuttuja,
"en enää koskaan laita vihreää" -ajatuksella.
Näin se vaan menee;
mieli muuttuu ja kevään vihreä saa pyörtämään jämerimmätkin päätökset. :)


Ompelin tästä iki-ihanasta kankaasta matalan kapan keittiön ikkunaan, jotta luonto ja luonnon vihreys kevään edetessä pääsisi ilahduttamaan minua keittiöaskareissani. Pöydälle ostin vahakangasliinan tästä samaisesta mallistosta.  Valmiit tyynynpäälliset oli jo myyty loppuun, joten päädyin ompelemaan muutaman tyynyn olohuoneen sohvalle ja  riitti värkkiä vielä pariin koriliinaankin. 

Yleisilme on nyt yhtenäinen , ihanan keväinen ja rauhallinen. 
Kiitos vihreän! 
Kappas kun en sen tenhoa kaappien siivousinnossa muistanut.:)



Rairuoho kasvaa vielä vapaan kasvatuksen tuloksena. Pääasia, että vihertää. 
Kasvun ihmettä täällä sisälläkin Hortensia -ajatusten rinnalla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viime päivinä on ollut aivan huikean aurinkoinen sää. Olen töistä tultuani mennyt hetimiten haravoimaan ja touhuamaan tuonne pihalla. Keväiset pihatyöt kun ovat niin näkyisiä! :)
 Perheen pienimmäinen hyppeli huolettomana trampalla ja kysäisi "mitä tuokin hyödyttää?" Siis haravointi. Kyllä pitäisi kaikki toiminta muistaa aina sanoittaa ja mieluusti saada nuorisokin näihin hommiin mukaan. Tänä keväänä olin turhan nuohakkaana ja haravoin joutessani itsekseni.



Pensasaidassakin on pieniä silmuja. Aloitin viime keväänä meidän raja-aidan syreeniaidan nuorennusleikkauksen. Vuosi sitten otin pari kolme vanhaa oksaa pois kustakin pensaasta. Niistä intoutui versomaan puoli metrisiä vesoja, joita nyt sitten vähän napsin turpoavien lehtisilmujen takaa saadakseni ne versomaan oksia. Otan taas muutamia vanhoja oksareuhkoja välistä pois. Kuntoilusta käy tuo paksujen oksien sahaaminen ja raahaaminen. Jospa 3-4 kesän jälkeen tulosta näkyy...


Vein syksyllä tuttuun tapaani kaikki ruusuni kasvimaahan talvehtimaan.
 Piti käydä jo vähän pöyhäisemässä lehtikasaa ja nähdä sielläkin iloinen elämän alku.


 Kevääseen ensi vihertäjiin kuuluvat pihassamme Vuohenjuuret, joita on siellä ja täällä; kukkapenkissä, pensaiden alla ja metsän reunassa. Kompostin reunallakin niitä oli ja nostin ne  taas ruukkuihin tuonne etupihalle iloa tuomaan. Ihanat kevään varmat kukkijat, keltaiset pikkuauringot, 
kuin keltaiset päivänkakkarat. :) 
Ja yhden pistin amppeliinkin!



Olen aikojen saatossa istuttanut eräitäkin pusseja krookuksia tuonne multaan ja malttamattomana keväällä odottanut väriloistoa. Nyt kun en enää uskonut en toivonut,enkä  muistanutkaan
niin yksi valkea krookus yllätti minut iloisesti ja palkitsi vaivani ruhtinaallisesti . :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Vihertää.
Puiden silmut turpeina;
tuomi uskaliaana lehtiensä kanssa keretäkseen kukkaloistoon.
koivut kohta hiirenkorvalla.
Nurmen nukka voimakkaan vihreänä,
vapautuneena talven painavasta tomusta, kuolleen elämän painosta 
nousee valoa päin.

Lämmössä kaikki kaunis kasvaa, 
ajallaan kukoistaa.

~~Kaisu~~

Psst!  Viime syksynä olen kirjoittanut kukkaisajatuksia täällä .
Käypä kurkaamassa sinnekin! 

20. huhtikuuta 2015

Muistojen päivämääriä ja laskettuja aikoja

Huhtikuu on minulle muistojen ja syvien tuntemisien kuukausi.
Huhtikuussa olemme ostaneet kihlat ja sanoneet toisillemme "Tahdon." 
Äitini on syntynyt huhtikuussa ja anoppini muistopäiväkin sijoittuu huhtikuulle.

Näiden tärkeiden päivämäärien lisäksi tässä kuussa
on minulle äitinä kaksi merkityksellistä lapsen syntymään ja elämään liittyvää päivää.

Huhtikuussa olen odottanut kolmatta lastamme ns. viimesillään vuosia,  vuosikymmeniä sitten. Kevään tunnelmat ja  luonnon vapautuminen talven vallasta virittävät minun alitajuisen mieleni ja äidin sydämen näihin vuoden 1986 päiviin; kevään odotukseen, uuden elämän odottamisen iloon ja toisaalta odotuksen pitkiin päiviin.

Vuodesta toiseen ajatukseni palaavat kahteen keväiseen päivään; 
lapsen syntymän arvioituun laskettuun aikaan ja varsinaiseen poikamme syntymäpäivään.

Lasketun ajan 10.4. jälkeiset päivät olivat arvatenkin pitkiä, tuskastuttaviakin. Ihmismieli, kun arvelee kaiken menevän niin kuin raskauskiekko antaa olettaa. Kaikki oli valmiina pienen tulla. Jännitti isompien lasten hoitojärjestelyt uudessa kotikaupungissa. Mieli oli malttamaton ja katse tähyili kauniisti sijattuun äitiyspakkauslaatikkoon, vauvan ensisänkyyn.

Luojan antama laskettu aika oli vihdoin ja lopulta  20. päivä huhtikuuta,  aurinkoisen sunnuntain aamu. Mummu kerkesi parin sadan kilometrin päästä kotimieheksi ja kaikki meni hyvin.
Äitiyden ja isyyden onni oli täydellinen. Ajalla ei ollut enää merkitystä, ei päivillä. Hän oli siinä koko komeassa olemuksessaan. Elämä oli edessä lapsella ja meillä lapsen sekä lasten kanssa. Päivät kuluivat laskemattakin ja touhua riitti. Ensimmäinen syntymäpäivä tuli ja meni.

Ostimme uuden kodin. Ihmisjärjen mukaan saimme ihanteellisen, turvallisen kodin paikan tonttia ympäröivine puistoineen.  Olimme entistä onnellisempia. Elämä oli kuljettanut meitä myötämäkeen.

Lapset nauttivat kanssamme tilasta ja elämisen vapaudesta omassa kodissa. Neljäkymmentä päivää se ilo kesti. Emme olisi koskaan voineet uskoa huhtikuun lapsen lasketuiksi päiviksi reilua vuoden kiertoa; vuosi ja neljä kuukautta. Huhtikuisen sunnuntain aamunkoitteesta elokuiseen sunnuntai-iltaan ja auringonlaskuun. Hän kerkesi jättää tämän kurkihirren alle iloiset hihkaisunsa ja pienten askelten jäljet. Hän eli lyhyen elämänsä täysillä, täydellisesti jättäen kotiimme muistoksi askeltensa kaiun ja sinisten silmien loisteen, onnellisen hymyn. Lapseme  elämä päättyi uuden kotimme naapurissa olevaan kastelualtaaseen.

Syli jäi hänen osaltaan tyhjäksi.
Sydämeen jäi paikka ikiajoiksi. <3


Hän olisi nyt 29 vuotta. Mitä hänelle kuuluisi? Olisiko hän jo naimisissa? Olisiko hänellä lapsia? Mitä jos ... Muistojen ja jossittelun kautta hän kulkee mukana sisarussarjassa. Arjessa ja juhlassa. Hänen paikkaansa ei kukaan koskaan tule täyttämään...<3




Muistojen päivät riipaisevat aina syvältä.
Ne pysäyttävät, ne herkistävät.

Elämä on valojen ja varjojen leikkiä.

~~Kaisu~~










17. huhtikuuta 2015

Greengate -astioita ja arvonta

Elämä on kivoja yllätyksiä!
Viikko sitten  sain kutsun Lahja ja Sisustus Victoriinaan; 
ihanaan maalaisromanttiseen liikkeeseen, joka on tuolla maaseudun rauhassa.

Näin työviikon päätteeksi jo kaipasinkin jotain arjen piristystä
ja iltapäivällä ajelin sinne ihanaan miljööseen.
Anne on luonut  kauniit puitteet sekä  kodin ulkopuolelle että kodin yhteydessä olevaan liikkeeseensä. 
Tänään jaan kanssanne tämän vierailun tunnelmat. 

Liikkeessä on myynnissä paljon kaikkea pientä sievää; uutta ja  vanhaa suloisesti rinnakkain, limittäin ja lomittain. Huoneissa saa todella lepuuttaa silmiä ja nauttia liikkeen kotoisasta, rauhallisesta tunnelmasta sekä puodin pitäjän palvelualttiudesta.

Annella on myynnissä liikkeessään myös tanskalaisia Greengate -astioita,  joissa on  herkullisen raikkaita värejä ja kauniita kuvioita. Astioita yhdistelemällä saa toinen toistaan upeampia kattauksia ja kauniita yhdistelmiä, Variaatioiden määrällä ei taida olla rajaa näiden astioiden kanssa!

Kuvat kertovat varmaankin enemmän kuin tuhat sanaani, 
joten tässä muutama otos Greengaten ihanuuksista ja hurmaavista kattauksista.





Nämä kauniit, harmaat, ajattomat astiat ovat minun mieleeni.
<3-kupinalunen oli herkkä viimeistely tähän kattaukseen.




Pastellinsävyistä fiilistelyä kevään juhliin ja kesän iloon.
Monenmoisia kokonaisuuksia näistä astioista voi kyllä loihtia!



 Tällaisia kauniita Greengate -astioita ja -kattauksia puodissa oli esillä 
kauniiden sisustusesineiden ja -kankaiden  ohella.
Alla olevan kuvan Riviera -koreja  on myynnissä erikokoisina.


Annelta terveisiä!

Lahja ja Sisustus Victoriinan  
verkkokaupassa on tällä hetkellä huikea etu; 
tilauksen postikulut 0 euroa! 

Lisäksi Anne lupasi arpajaisiin yhden peruslattemukin. 
Voittaja saa valita mieluisan mukin verkkokaupan valikoimasta.

Voit osallistua kahdella arvalla:
ensimmäisen arvan saat, jos olet jo lukijani tai nyt liityt lukijaksi,
toisen arvan saat, jos olet lukijani ja jaat arpajaislinkin omassa blogissasi.

Mainitse kommentissasi monellako arvalla olet mukana ja laita siihen myös joku tunniste, että saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton tiimoilta. :)

Lattemuki arvotaan 30.4.2015






Näistä on ihana alkaa keräämään kauniita Greengate -astioita tai
täydentää jo olemassa olevaa.

~~~~~~

Kiitos Anne!
Ihana hetki kauniiden asioiden parissa.
Monta asiaa jäi mieleen pyörimään sieltä valikoimasta.
Vähitellen,
kuppi ja lautanen kerrallaan hankittavaksi...

Kaisu







14. huhtikuuta 2015

Heinäseipäitä


Minä sain kuormallisen heinäseipäitä.
Mieheni oli pelastanut ne joutumasta polttopuiksi! :)
Nyt minulla on värkkiä mistä tehdä erinäisiä projekteja.


Mökillä olemmekin jo melkolailla hyödyntäneet siellä olleet seipäät.
Olemme tehneet muutama kesä sitten niistä näkösuojan vanhan pihasaunan viereen.



 
Haluaisin samanlaisen aidan savusaunankin viereen.
Mieheni haaveilee kylläkin jostakin vanhanaikaisesta aitamallista.


Heinäseipäistä tuli myös sopiva seinä aitan portaiden yläpäähän.


Minun ensimmäinen omatekoinen puutyöni on nämä mökillä olevat heinäseivästikkaat! :)



Tämä kehys on kirppislöytö!
Ihana idea!
Kehyksiäkin voisi tehdä...


Tämmöisiä heinäseiväsmuistelmia tässä kuormaa katsellessa
ja uusia suunnitelmia tehdessä.
Itse asiassa kyllä noista  varmaan raskii osan myydäkin...

-kaisu-











13. huhtikuuta 2015

Leiritunnelmissa

Menneenä viikonloppuna nautimme 
vihdoinkin lastemme antamasta joululahjasta / lahjakortista
olemalla  "täysihoidossa" leirillä.

Siellä oli monenikäisiä aviopareja -pienten vauvojen vanhemmista jo eläkeellä oleviin aviopuolisoihin. Oli oikein mukava olla hetkinen kahdestaan, mutta ennen kaikkea jutella ja jakaa ajatuksia eri-ikäisten avioparien seurassa. Kotosalla nuoripari otti vastuun ja siltä osinkin saimme huokasta oikein olan takaa. <3

Henkilökunta oli nähnyt todella paljon vaivaa leiriohjelman rakentamisessa  ja -tunnelman luomisessa. Perjantai-iltana saimme rauhoittua kauniiden luontokuvien ja herkän musiikin äärellä. Kuvien siivittäminä ajatukset kulkivat  talven kylmyydestä ja lumesta kohti kevään ja kesän kauneutta ja lämpöä. Hetki rentoutti ja kuljetti pois arjesta, menneen viikon työstä, huolista.

Lauantaina kuulimme  mielenkiintoisen  luennon naisen ja miehen erilaisuudesta ja sen vaikutuksesta yhteisen elämän sujuvuuteen. Ei sinänsä mitään uutta tai mullistavaa tietoa, mutta todella tärkeää, elämänläheistä mieleenpalautusta ja kertausta.! Alustus avasi mm. näköalaa naisen ja miehen elämää viitoittaviin fysiologisiin tekijöihin; siihen, että hormoneja on ja ne kiertävät säännöllisesti, mutta joskus myös suloisen epäsäännöllisesti, :)

Toki kaikkea ei voi laittaa hormoonien piikkiin! Me olemme monella tapaa erilaisia ja täydennämme toisiamme. Naiset on luotu herkemmiksi, pitkälti hoivaajiksi ja miehet toimijoiksi, mutta myös vastakkaset rooliasetelmat ovat mahdollisia. Luennoitsija kertoi eloisia, humoristisia esimerkkejä omasta elämästään ja sanoi mm. hänellä naulan menevän seinään vasaran yhdellä iskulla, kun miehensä olisi tarvinnut siihen paistinpannun. Lahjat ja taidot ovat moninaiset! :)
Onkin hyvä oppia tuntemaan puolisonsa läpikotaisin ja sovittaa erilaisista taipumuksista ja luonteista meidän perheen mallit ja hyvät käytännöt. Ne voivat kuulostaa  ulkopuolisista hyvinkin erityisiltä, mutta voivat olla silti toimivia. Pääasia, että homma toimii ja kotona on hyvä elää ja olla niin aviopuolisoiden kuin lastenkin.

Naisen ja miehen erilaisuutta tärkeämmäksi toki nousi tahtominen yhä uudelleen vuosien ja vuosikymmenien jälkeen. Anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä unohtaminen ovat arjen avainsanoja. Ja minusta tuo unohtamisen lahja on  alleviivattava sanapari. Ihana ajatus oli myös se, että sydämen pitää olla mukana toimissamme ja yhteisissä hetkissämme. <3

Avioliitto vaatii hoitamista ja toistemme tarpeiden huomioimista. Meillä kullakin on omat tapamme huomioida toista ja kertoa syvimmät tuntomme; toiset tekevät rakkauden töitä ja toiset sanovat sujuvasti rakastavansa. Meillä kuuluu olla yhteisiä hetkiä, mutta tarvitsemme myös omaa aikaa ja tilaa. Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa ja rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi nousivat tärkeiksi muistolauseiksi ja kotiläksyksi arkeen. <3

Alustus herätti runsaasti  ilon ja raikkaan huumorin, kaihon ja murheenkin sävyttämiä puheenvuoroja, joita oli mielenkiintoista kuunnella. Laaja ikäjakauma toi monenlaisia peilauspintoja monenmoisiin elämäntilanteisiin ja -vaiheisiin.


Anja Porion ihana runo
sopii leirin tunnelmaan:

Kyllä voi rakastua
uudelleen puolisoon
Heltymys ystävyys
ajan rajallisuus vain 
kirpaisevat jo syvältä.
Kaikilta tasoilta kaiku vastaa
Tahdon!

<3 <3 <3

Välillä ulkoilimme.
Keväinen sää helli meitä. 
Aurinko paistoi.
Kuulimme joutsenten siipien iskut metsän reunan yllä 
uljaiden lintupariskuntien palatessa tutuille sijoilleen. 
Pienet purot solisivat.
Ilmassa oli moninainen juhlan tuntu.


~~Kaisu~~









9. huhtikuuta 2015

Haravointia ja tuulen tuiverrusta, kevättä

Merikaupungissa tuulee
tu-tu tuulee
merikaupungissa aina tuulee, 
tu-tu tuulee 
esittivät eskarilaiset kerrallisessa kevätjuhlassa.

 Ja sehän on niin, että tuulta meillä tosiaan on ja piisaa. Jos jonain päivänä ei tuule, niin se kyllä kanssapuheissa muistetaan mainita. Tänään on taas ilmoja pidellyt! Aamu alkoi pilvisellä säällä. Välillä vihmoi vettä ja tuuli navakkaakin navakammin.

Lähdin tyttären kanssa neljän maisssa lenkille selkeässä säässä ja matkalla meidät yllätti valtava raekuuro sekä ukkosen jylinä. Urhoollisesti kiersimme kuitenkin lenkkimme ja loppumatkasta meitä ilahdutti mieltä hivelevä auringon paiste.


 Rakeet ihmetyttävät aina lapsia 
ja onhan se ukkonenkin jotenkin jännittävä asia tähän aikaan vuodesta!


Kotipihassa päätin kerätä muutamia risuja ja roskia, mutta niin vain innostuin kevään ensimmäiseen haravointiin ja etupiha siistiytyi kovasti. Ihanasti ilta-aurinko loi säteitään pihaan. :)


Takapihalla on ollut nuorimmaisen kavereita trampoliinilla koko iltapäivän. Pyöriä on pihassa kiitettävä määrä. Minusta on kiva, kun ne tuossa touhuavat ja tiedänpähän ainakin missä omanikin on. :)


Vanha lastenpyöräkin on näköjään haettu varastosta esille. On "crossailun" aika! <3


Kukkapenkissä alkaa näkyä jo elämää. Minua ilahdutti kovasti, kun viime kesänä istuttamani syysleimut ja pioni näyttävät "puskevan" valoa ja uutta kesää kohti. 


Vuohenjuuri odottaa terhakkana lehtikasassa. 
Nostan sen kohtapuolin ruukkuun tuohon etupihan puolelle kukkimaan.


Syksyllä toin pihaan mökiltä näitä puolen metrin mittaisia männyn taimia. Ne ovat antaneet vihreyttä syksyyn ja talveen. Kohta ne saavat väistyä ja uudet ilahduttajat tulevat tilalle. :)


Nämä männyn taimet ovat tehtävänsä tehneet. Ne ovat olleet kukkapenkin reunassa
turvaamassa kukkia pieniltä jaloilta ja lumen kolaajilta.


Näissä keväisissä tunnelmissa tänään

~~~Kaisu~~