Diy kynttilänjalka

Tänään on ollut syysloman leppoinen lauantai tässä kotosalla. 

On kuulunut pienten ja isompien poikien askelten ääniä. 

On ollut mukavia hetkiä lautapelien ja lasten leikkien äärellä.

Lumihiutaleiden myötä pikkuinen on laulellut ihanan kuuloista laulua 

"lunta sattaa, lunta sattaa, nyt talvi jo on".

 Lapsen ilo tarttuu!

Ensimmäiset lumihiutaleet ovat aina omalla tavallaan merkittäviä.

Niissä on kaivattua valoa ja ne saattelevat meitä talvea sekä joulua kohti.

Olen sytytellyt kynttilöitä,

jotka ovat välillä sammuneet pienten puhalteluun ja puhkumiseen.

Nyt sovimme, että tuo syksyn keltainen kynttilä saa palaa rauhassa 

tuossa mummun uudessa kynttilänjalassa.

Että saadaan se pikkuhiljaa pois näkyviltä,

kun talvi eittämättä tulee ja toisenväristen kynttilöiden aika.

Löysin paikallisesta Halpa-Hallista 

tuon kivan, marmorisävyisen kukkaruukun ja lautasen. 

Niistä ja kotoa somisteeksi löytyneistä puunsävyisistä helmistä kokosin

kuvissa näkyvän kynttilänjalan. 

Liimasin lautasen pikaliimalla ruukkuun kiinni

ja helmet pujotin pyöreään kuminauhaan, solmin ja 

solmun piilotin helmen sisään.

Tämä idea on jäänyt mieleeni somen sivuilta

ja sen muistan, että lautasen kuului olla isompi kuin ruukun yläosan halkaisija.

Minun lautanen on sentin leveämpi.

Ja minusta tästä askartelemuksesta tuli kaunis! 

Oisko tässä lahjaideaa tuliaislahjaksi tai vaikkapa joulupakettiin?

Tästä tuli tällainen rouhea, aarikkamainen esine, 

joka käy kynttilän lisäksi korokkeeksi myö pienelle viherkasville,

vaikkapa lankaköynnökselle.

Ensi yönä on sitten taas edessä kellon siirto talviaikaan.

Talvi on näköjään päivän sana!

Mukavaa lokakuun loppua Sinulle!

Heijastimien tuunaus

On taas se aika, että päivä lyhenee sekä aamusta että illasta 

ja pimeää piisaa.

Aamun uutisen mukaan ilmaston lämpiämisen myötä 

talvipäivien pimeys voi vaan kasvaa,  

kun lumi tulee vetenä eikä saada lumenvalkoa. 

Lämpenemisestä en nyt kyllä osaa sanoa,

kun on ollut pakkasta jo useampana päivänä lokakuussakin, 

mutta pimeään aikaan pitää vaan varautua monin tavoin.

Tuli mieleeni lehteä lukiessa, 

että tein syyslomapäivän heijastinaskarteluni hyvään aikaan.

Tuunasin nimittäin vanhoja heijastimia,

joissa useimmissa oli perinteinen kalalanka ja hakaneula kiinnitykseen.

Ja se on minusta kyllä äärimmäisen epäkäytännöllinen yhdistelmä.

Kaapista löytyneitä helmiä, nauhaa ja kasa näitä ns.liikelahjaheijastimia. 

Tämä oli taas tällaista pientä ja  helppoa, kierrättävää ja halpaa askartelua. 

Minulla tuo lanka oli sen verran vahvaa, 

että solmimisen jälkeen katkaisin toisen pään parisenttiseksi 

ja ujutin sen liiman kanssa helmen sisään toisen langan rinnalle.

~~~~

Näissä yhdistyi taas huvi ja hyöty.

Mummun jemmat pienenivät taas aavistuksen verran ja 

pienet saavat valita näistä mieluisensa.

Sitten on nämäkin heijastimet kierrätetty liikenteeseen.

Hiutaleheijastin herätti nostalgisia muistoja lapsuudesta

ja ajasta  joilloin nämä tulivat markkinoille.

Sitä ennen heijastimet olivat hakaneulaan kiinnitetyssä langassa rokkuvia,

n.2x6 senttisiä littanoita heijastimia, jotka taipuivat helposti rikki

ja eivät ehkä olleet kaikista heijastavimpia versioita.

Ripustin hiutaleen omaan takkiini! 

Heijastinmuistoksi, turvaksi, somisteeksi!

Syysloman keskiviikko.

Hidas, rauhallinen aamu itsekseni.

Aamun pimeyteen sytyttämäni kynttilä, 

kudin ja puikkojen kilahtelu,

hitaasti nouseva auringon valo.

Ajatusten soljuminen kellon tikityksen rytmittämänä.

ja sitten tämä päivitys.

Tämä on ollut hyvä aamu ja tämä on lomafiilistä parhaimmillaan.

Tästä on hyvä jatkaa päivää, 

Ihanaa päivää Sinullekin!

Huovutetut kuurankukkalapaset

Pakkasaamuja, 

jäähileitä, 

kuurankukkia,

jääkuorrutteisia oksia,  

jääriitteisiä merenrantoja ja ojia, 

jäisiä autonikkunoita.

Niistä on viimeisimmät kauniit, 

talveen kallistuvat aamut tehty.

Ja tietenkin punaisista näpeistä ja punoittavasta nenänpäästä, 

kun pakkasaamu aina yllättää aamuisen lähtijän.

Syysloman aluksi neuloin Lettlopp- lankojen jämäkeristä 

 itselleni lämpöiset lapaset tällä ohjeella. 

Ohjeessa on ns. tökätty peukalo

ja se sopii oikein hyvin näihin huovutettuihin versioihin.

Oikaisin peukalon osalta tällä kertaa toteamalla, '

että peukalokiilan tekeminen on turhaa hifistelyä huovutettuun lapaseen,

vaikka kyllä tällä ohjeella tuli kerrattain  oikein hyvin istuvat lapaset.

Halusin lapasiini jotain pientä sievää

ja ompelin ilman sen kummempia malleja ja mittaamisia 

nuo lumihiutaleet tai kuurankukat.

Myöhemmin hoksasin, että olisihan nuo tietenkin voineet olla valkeat,

mutta koska jämälangat niin näillä mentiin.

Ennen huovutuspesua lapaset näyttivät valtavan isoilta.

Pesun jälkeen jouduin kuitenkin venyttämään niitä käteeni.

 Lapasen pinta on tiivis, huopainen ja ihanan villainen.

Peukalosta tuli aavistuksen reilu, muttei kuitenkaan kädessä tunnu huonolle.

Syyslomaviikon maanantai.

Sovimme, että loma ei ole välttämättä lähtemistä.

Se voi olla myös olemista.

Kotoilua, puuhastelua, yhdessä tekemistä.

Miehet alkoivat tekemään pientä pintaremppaa

poikien huoneisiin.

Kiva päästä sitten järjestelemään yläkertaa 

tämän elämäntilanteen mukaiseksi ja näköiseksi

sekä ehkäpä vähän konmarittamaan tavaraakin siinä sivussa.

Itse suuntasin aamusta pihahommiin.

Haravoin  kivasti kahisevia, 

pakkasen puremia lehtiä 

ja katkoin perennapenkistä kukkien varret pois.

Pakkanen on loihtinut kauniita jäähilekuorrutuksia lehdille ja oksille.

Nautin niistä, 

lomapäivän kiireettömyydestä ja 

matalalta paistavasta auringosta.

Levollista lomaviikkoa lomalaisille ja työniloa työviikkoa aloittaneille!

 

Syystunnelmia mökiltä

Lokakuun puoliväli.

Suomessa on ollut kovin sateisia päiviä 

ja täällä seutukunnassa on koettu myös ennennäkemättömiä syystulvia.

Perjantaina oli onneksemme sateeton päivä.

Suuntasimme heti töiden jälkeen mökille laittamaan pihapiiriä talvikuntoon.

Aurinko loi vielä viipyilevää  valoa ja venyviä varjoja, 

kesän iloa ja muistoja palauttavia valonsäikeitä pihaan.

Siinä tunnelmassa oli levollista, 

joskin jollakin tapaa haikeaakin päätellä mökkikautta.

Kannoimme puutarhakalusteet puojiin 

ja kääntelin ruukuttamani perennat talvilevolle.

Leikkasimme perennat alas kukkapenkeistä.

Humalan pitkät toisiinsa kietoutuneet kasvustot houkuttelivat 

kiepsauttamaan kranssin.

Hoksasin siinä värkätessäni, 

että tänä kesänä en olekaan tainnutkaan kransseja tehdä.

Niin erilaisia kesät ja kiinnostukset sekä kesätekemiset voivat olla kättentöiden osaltakin.

Lämmitimme pihasaunan ja istuimme pitkään sen leppeissä löylyissä.

Ynnäsimme mennyttä kesää.

Se on ollut kovin erilainen kuin esimerkiksi 27 kesää sitten.

Mökkikirjassa olevien merkintöjen määrä on vähäisempi

ja mitään mainittavia projekteja emme ole tänä kevänä tehneet.

Elämäntilanteet muuttuvat ja me 

sekä meidän tarpeemme ja tekemisemme sekä 

terveytemme  muuttuvat aikojen saatossa.

Nähtäväksi jää mikä on mökin tulevaisuus.

Tällä hetkellä vaalimme sitä hyvillä mielin.

Käymme siellä silloin,  kun se tuntuu hyvälle ja 

teemme suunnitelmia tulevien päivien varalle.

Lehtien syksyinen, kahiseva matto verhoaa koivukujaa ja mökin pihaa.

Pian tienoon valaisee lumen valko.

Vuodenajat seuraavat väistämättä toinen toistaan

ja meidän elämämme etenee siinä rinnalla oman käsikirjoituksensa mukaan.

Siihen on turvallista luottaa

ja iloita tästä hetkestä,

tämän hetken kauneudesta 

sekä näistä omalla tavallaan uutta kesää valmistelevista syystouhuistakin.

 

Savulohipiiras ristiäiskattaukseen

 Leivoin lapsenlapsemme ristiäisiin suolaista tarjottavaa.

Toiveena oli kalatäytteinen piirakka ja 

hyödynsin sen leivonnassa hyvää ja helppoa, 

takuuvarmaa  Kermaruusu-blogin ohjetta.

Leivoin piiraan gluteenittomana.

Ohjeessa näkyy suluissa vaihtoehto, 

jota käytin leivonnassa.

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja (Viljatuotteen gluteeniton vaalea jauhoseos)

1 dl kaurahiutaleita (tattarihiutaleita)

1 dl perunamuusijauhetta

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 dl voisulaa (75g)

1 dl kylmää vettä

Täyte:

250g savustettua lohta

1/3 kesäkurpitsaa

1/4 punaista paprikaa

10 kirsikkatomaattia

1 pallo mozzarellaa

juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

mustapippuria 

tilliä

Pohjan kuivat ainekset sekoitetaan keskenään

ja niihin lisätään kylmä vesi sekä sulatettu voi.

Taikina taputellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Kesäkurpitsa ja paprika pienitään kuutioiksi,

kirsikkatomaatit puolitetaan ja 

mozzarellajuusto pienitään paloiksi.

Täytteen ainekset laitetaan pohjan päälle ja pinnalle ripottellaan 

tilliä ja ripaus jauhettua mustapippuria 

 sekä muita mausteita makumieltymysten mukaan.

Täytteen päälle levitellään kerros juustoraastetta 

sekä kaadetaan pinnalle kerma-kananmunaseos. 

Paistetaan 200 asteessa n. 30-35 min.

~~~~~~

Kuvien ottaminen piirakasta jäi juhlahumussa vähälle,

mutta se näkyy alakuvassa karjalanpiirakoiden vierellä. 

Nautin piirakan jämiä eväänä alkuviikosta

ja se maistui lämmitettynäkin makoisalle sekä ruokaisalle.

Vauvan ristiäiset olivat pappilassa,

kauniissa, vastikään remontoidussa seurakunnan tilassa.

Miniä oli loihtinut äitinsä kanssa kauniin kattauksen juhlaan.

Kaikki oli niin kaunista ja herkkää.

Syksyinen maisema,

juhlatila ja -tunnelma, kukat ja kynttilät.

vieraat juhla-asuissaan.

Vauvalla oli yllään isomummun neljäkymmentä vuotta sitten 

esikoisellemme ompelema kastepuku.

Oli Mikkelinpäivän,  

enkeleiden ja lasten juhlapäivän aatto. 

 Perinteinen, kaikille juhlavieraille tuttu laulu,

 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, 

 kajahti koskettavasti.

 

Juhlahetkessä oli neljä sukupolvea läsnä.

Monta rakasta syliä hoivaamassa pientä

sekä pyytämässä enkelien siipien havinaa

pienen Eedit Margaretan elämän matkalle.

♥♥♥

Islantilainen neule ja pari pipoa

Mummulta toivottujen neuleiden lista on lyhentynyt tällä erää yhdellä,

kun sain tämän pikku tytön neuleen valmiiksi. 

Kannattaa muuten tsekata tarkasti lankakerien vyötteet ja pesuohjeet!

Neuloin tammikuussa tälle samaiselle pienelle koululaiselle tämän paidan.

Paidan ruskeassa seiska veikka langassa oli kestävyyttä tuovaa Tencel -kuitua 

ja sen myötä langan pesuohje oli 30 astetta.

Se jäi minulta huomaamatta ja sanoittamatta kotiväelle sillä seurauksella, 

että tuo paita kitistyi pesussa pannulapuksi.

Pieni oli arvatenkin harmissaan

-ja pesijäkin.

Lupasin neuloa piakkoin uuden paidan 

ja sain sen valmiiksi muutama viikkoa sitten.  

Tyttölöinen oli todella ilahtunut,

kun paidassa oli samat sävyt 

kuin hänen ensimmäisessä Trio-jäätelö paidassaan.

"Tämä on melkein kuin se ensimmäinen paitani!"

Niin tärkeä se paita oli hänelle ollut. 

Tämä Kambur -neuleen ohje löytyy kirjasta  Islantilaisia neuleita.

Paidan sävyt ovat  ruskea, turve 691,

vaaleanpunainen, marjapuuro 053 ja 

luonnonvalkoinen 010.

Säät viilenevät ja pipoaika saapuu väistämättä.

Innostuin tekemään paitalankojen jämistä pipoja.

Pipon ohje on "omasta päästä" ja ajatuksella, 

että sopii varmaankin jonkun lapsenlapsen päähän.

Pipossa on 84 silmukkaa.

Neuloin resoria reilut kymmenen senttiä yksi oikein, yksi nurin

ja sen jälkeen tasaista neuletta.

Kavensin neljän puikon taktiikalla

jokaisen puikon lopulla silmukat yhteen

ja vedin langan viimesten kahdeksan silmukan läpi.

Toisen pipon sai eskarilainen,

jolle neuloin "Hänen ylhäisyytensä" -paidan elokuussa.

Nuo söpöt tupsut ja merkit löysin paikallisest kivijalkaliikkeestä.

 

Kun piipahdin viikolla lasten luona,

tytöt laittoivat neulomukset ylleen

ja toivoivat kuvan ottoa.

Napattiin siinä sitten pikaiset kuvat sisaruksista 

tämän syksyn uusissa neuleissa.

Pienempi ihasteli ääneen,

kun pipo on samaa sävyä kuin paita

ja lisäksi uudet lenkkaritkin olivat samaa sävymaailmaa.

 

Nämä minun postaukset ovat kyllä olleet aikalailla neulepainotteisia.

mutta näillä mennään nyt.

Nämä ovat nyt niitä asioita, 

jotka tuovat tekemistä käsilleni ja iloa päiviini.

~~~~~

Lokakuun ensimmäinen päivä on pimentynyt

ja  takkatuli ritisee kotoisasti takassa.

Kaikkea hyvää tulevaan viikkoon ja sen askareisiin!

Palataan taas!