15. syyskuuta 2017

Gluteeniton omena-murupaistos


 
Omenapaistos kuuluu syksyyn yhtä lailla kuin omenapiirakkakin.
Kaikki eivät kuitenkaan voi syödä sitä kauraisena versiona.
Netistä löysin tästäkin herkusta gluteenittoman ja maidottoman ohjeen
ja tein sillä satsin paistosta noista pienistä oman pihan omenoista:

5 omenaa
2rkl sokeria
1 tl kanelia
2 dl hieno / karkea gluteeniton jauhoseos
3 rkl sokeria
75 g maidotonta margariinia

Omenat lohkotaan voideltuun uunivuokaan ja päälle ripotellaan sokeria ja kanelia.

Jauhoseos, sokeri ja margariini sekoitetaan murutaikinaksi, joka ripotellaan omenalohkojen päälle.

Paistetaan 225 asteen lämmössä n.20 minuuttia.



Maistelimme paistosta lapsenlapsen, pienen pojan kanssa.
Hänen mielestään tämä oli liian kirpeää,
mutta mummun mielestä aivan ihanaa.
Ja kyllä pappakin tätä otti.
Maistumista en kyllä kerennyt kysäistä! <3
Tänään haen kyytipojaksi vielä soijaista vaniljakastiketta 
niin makuelämys vaan paranee.


Omenaisten herkkujen kanssa odotan rakasta vierasta,
äitiä, mummua. <3
Meillä on perhejuhla sunnuntaina
ja sitä odotellessa saamme viettää yhteistä aikaa
luultavimmin käsitöiden, kirppisten ja mökillä käynnin tiimioilla.

~~~~~~

Toivoñ aurinkoista, kuivaa säätä,
jotta voisimme piipahtaa äidin kanssa puolukkametsässäkin.
Metsä jäi houkuttelemaan minua alkuviikosta;
se oli punaisenaan isoja puolukoita.

Ihanaa syyskuista viikonloppua teille jokaiselle.

~~Kaisu~~




14. syyskuuta 2017

Omenapiirakka marjaomenoista syysillan iloksi

Torstai-illan omenantuoksuinen tervehdys!
Tänään minulla oli kotoiluilta ja mieleni teki kovasti omenapiirakkaa.


Meillä on pihassa vanha marjaomenapuu,
jonka oksat notkuvat tänäkin syksynä pienien omenoiden painosta.
Olen taitellut oksia maljakkoon
ja kerännyt omppuja syötäväksi, koristeiksi,
mutta niitä vaan riittää...



Omenapuu on kuin pistetty täyteen omenoita.
Tästä trio-omenasta päätellen omenapuussa on ollut pulaa kasvutilasta.  :)


Pieniähän nämä ovat,  mutta syötäviä ja hyödynnettävissä
Ennen olen raastanut omppuja piirakkaan, 
mutta nyt siivutin omput karojen poiston jälkeen  uudella, kätevällä Philipsin salaattileikkurilla.
Sillä tuli näppärästi käteviä siivuja piirakan päälle levitettäväksi.


ja leipasin sillä piirakkaa pellillisen.


Paistetun omenan tuoksu on niin herkullinen,
syksyinen ja kotoinen.
Omenapiirakka maistui kyllä hyvältä iltakahvin kera.

~~~~

Tein tämän piirakan gluteenittomana ja maidottomana.
Käytin siihen Semperin karkeita jauhoja ja soijamaitoa,
jotta se käy useammalle tulevan viikonlopun kahvipöytäläiselle! <3

Minkälaisia herkkuja te olette ompuista tehneet?
Minua kiinnostaa, onko kukaan tehnyt hilloa uunissa hauduttamalla?

Syksyisissä tunnelmissa toivottelen hyvää yötä.
Huomenna on TAAS perjantai!

-Kaisu-

7. syyskuuta 2017

Pihlajanmarjakranssi ja muuta kaunista

Syyskuiset päivät ovat tarjonneet ihanat kesän jatkot meille.
Aurinkoa, lämpöä, ihanaa värikkyyttä.

Pihlajat kantavat oranssia huntuaan ja oksat notkuvat marjojen painosta.
Marjoja on tosi paljon ja olenkin hyödyntänyt niitä askarteluissa.

~~~~~~~~~

Toissa päivänäkin ilma oli suloinen sekoitus kesää ja syksyä;
aurinko paistoi tosi lämpimästi, mutta ilmassa oli tuleentuneen viljan, kypsyneen kesän tuoksu.
Istuin mökin portailla ja tein pihlajanmarjakransseja.
Se oli todellista väriterapiaa kranssipohjaa myöten!


Sidoin pihlajanmarjaterttuja tämän kesäisistä pajunvarsista sitomaani kranssipohjaan.
Laitoin ensin kolme nippua
ja siitä tuli aika pöyhkeä lopputulos.



Lopulta tein kahdella kimpulla ja mielestäni siitä tuli kauniinpi lopputulos.





Kranssit saavat olla syksyn ilona ovissa.
Marjojen kuivettua
-jos linnut eivät ehdi napsia marjoja-
laitan kranssit talteen odottamaan joulunaikaa.
Silloin olisi kiva nostaa ne ulos omaksi ja lintujen iloksi. 


Pakastimen voisi täyttää marjakauden jälkeen pihlajanmarjoilla.  ;)
Kakkuvuokiin jäädytetty vesi ja marjat ovat kaunis koriste talven varalle.


Pihlajanmarjoista on moneksi.
Ja kauniita ne ovat!


Ihanan värikkäitä syyspäiviä toivon ja toivottelen!




4. syyskuuta 2017

Viinimarjaisia ajatuksia ja muistoja

Tämä aurinkoinen syyskuun päivä suorastaan houkutteli
tyhjentämään nuo punaiset viinimarjapensaat.



Pojat olivat sieltä jo päällimmäisiä poimineet ja
arvelin rivakasti siistivän sieltä lopu marjat.
Notkuvien ja nuokkuvien oksistojen piilossa minua odotti 
marjoja punaisenaan.
Reilu neljä tuntia minulla meni siellä näperrellessä.

Sinä aikana ehdin käydä lapsuuden kodin marjapensasmaalla
ja viivähtää viinimarjamuistoissa.


Kotonani oli paljon marjapensaita.
Mustia, punaisia, valkoisiakin.
Niiden viljely oli vanhempieni kesäinen taskuraha,
meidän yhteinen yritys.

Isäni otti lomansa aina elokuussa ja vietti sen sananmukaisesti pensaassa.
Koulujen alettua ensin tehtiin läksyt ja sitten oli vuorossa marjojen poimintaa.
Marjojen poiminta oli perheen yhteistä aikaa;
siellä pensaassa oli aikaa olla lähellä toista,
jutella ja jakaa asioita,
oppia elämästä
ja ennen kaikkea sieltä on jäänyt oppia elämään!


Äsken tuli taas vahvasti  viinimarjojen keräämiseen liittyvät kodin opit mieleen.
Marjat piti poimia terttuina.
Niitä ei saanut riipiä!

Se oppi on painunut syvälle sisimpään
 ja muistui äskenkin elävästi mieleen ensimmäisestä tertusta lähtien
isän ja äidin sanomana.
Sen minkä on tekemällä oppinut,
sen kyllä muistaa! 

Taikana tähän opetukseen oli.
että terttuina poimittuina marjat olivat siistimpiä ja laadukkaampia. 
Ne  pysyivät näin poimittaessa ehjinä ja kuljetuskelpoisempina vietäväksi
mm. Oulun torille myyntiin.


Tuolla pensaassa ajattelin lämmöllä ja arvostuksella vanhempieni ahkeruutta.
Se oli melkoinen savotta se marjojen poiminta käsipelillä!


Tässä meidän pihapiirissä on nykyään viisi pensasta,
jotka ovat tuottaneet meidän mehu-ja marjapuurotarpeeseen aivan riittävästi.
Poiminnasta on annettu lapsille syksyisin  pientä haastetta ja urakkaa
-vaihtelevalla menestyksellä. <3
Eräänä syksynä yksi pojistamme vetkutteli marjan poiminnan suhteen.
Yhtenä päivänä hän sitten kaivoi marjasangon ja kehui vihdoinkin hoitavansa hommansa.
Ajattelin mielessäni, että hyvää kannatti odottaa!

Mutta luonnon voimat olivat tulleet pojan avuksi.
Linnut olivat syöneet pensaat tyhjiksi 
ja poika säästyi sen vuotisesta poiminnasta.
Sitäkö lie odotellut ... ;)


Tuli myös mieleeni nuorimmaisen poikamme synttärit viime kesältä.
Isot veljetkin siihen tulivat ja alkoivat limsapullot nähtyään huumorilla haastamaan,
että ennen vanhaan heidän synttäreillä juotiin punaviinimarjamehua
ja nähtiin unta limsoista.

Vähän sen jälkeen samainen poika kyseli saunan jälkeen, 
että oliko sitä punaviinimarjamehua.
Kuulema on parasta saunajuomaa!

Niin se aika kultaa muistoja 
ja makuelämykset iän myötä muuttuvat.


Taidanpa huomenissa mehustaa nuo punaiset viinimarjat.
Nakkaan sekaan pikkuisen mustikkaa ja vadelmaa kirpeyttä särkemään ja makua antamaan.
Kelpaa sitten saunan jälkeen pojillekin tätä lapsuuden makunautintoa tarjoilla! <3


Seiskaluokkalainen halusi tehdä kotitaloustuntien innoittamana pienen täytekakun iltakahville.
Kerroin hänelle, että elokuussa minun kotonani tehtiin usein täytekakku,
jonka täytteeksi laitettiin survottuja punaisia viinimarjoja sekä kermavaahtoa
ja päälle koristeeksi  niitä kauniita marjaterttuja.
Poika ei lämmennyt ajatukseen
-vielä-
vaan kaivoi pakasteesta  mansikoita.
Ja hyvältä se maistui tuon ulkorupeaman jälkeen äidillekin! 

~~~~~~~~~~

Käsissä tuntuu,että olen poiminut marjoja.
Etusormen sivu on hellä peukalon kynnen puristuksesta.
Siitä terttuina poimisesta.
Vaikka kyllä minä pikkuisen lopussa jo riivinkin niitä marjoja.
kun ilta alkoi kylmetä ja tuli kiirus.
Kyllä Isä ymmärtäisi! <3

~~~~~~~~~~~

Näitä kirjoitellessa tässä mies tuli kotiin mökiltä 
mustien viinimarjojen ja puutarhavattujen kanssa.
On tämä marjaisaa aikaa.
Kesä on kypsynyt!

Miten teidän marjastamiset ja marjamuistot?





30. elokuuta 2017

Nuppupeittoja Oys in vastasyntyneiden teho-osastolle













Monta kertaa olen haaveillut tekeväni pieniä peittoja, 
jotka voisin lahjoittaa vastasyntyneiden teho-osastolle.
Mitään tempausta tai haastetta ei ole tullut kuitenkaan vastaani
ja asia on jäänyt aikomisen asteelle.


Nyt loppukesällä näin pienen tilkkupeiton teho-osastolla olleen vauvan päällä.
Se palautti mieleeni voimakkaana tämän ompeluhaaveen.

Otin yhteyttä Oys in vastasyntyneiden ja lasten teho-osastolle
ja sain osastonhoitajilta myönteisen vastauksen lahjoituksen keräämiseen.
Heistä on ihana antaa perheen matkaan jotain kaunista ja lämmintä 
opaslehtisten ja aanelosten lisäksi. <3

Osastolta toivottiin ja ohjeistettiin seuraavasti:
Peitot ommellaan, virkataan tai neulotaan uusista materiaaleista,
jotka eivät kutita ja jotka voidaan pestä 40 asteessa.
Peitoissa ei saa olla nappeja, rusetteja, paljetteja eikä kovia päärmeitä.
Puuvillakankaan taakse voi ommella fleeceä tai flanellia tai vanun ja kankaan.
Virkatut ja neulotut eivät välttämättä tarvitse takakangasta.

Toiveena oli erityisesti 60x60 cm peitot,
mutta toki 50 x50 cm tarvitaan myös.


Jos vastasyntyneet hellyttävät sinua ja tykkäät käsitöistä,
haastan sinut tekemään näitä Nuppupeittoja pienille. <3
Yksikin peitto lämmittää!

Muutama nuppupeittoilija on tullut jo mukaani tälle syksyiselle pikkupeittojen keräysmatkalle.
Olen luvannut ottaa vastaan näitä peittoja
ja luovutus on joko virallisena keskosten päivänä 17.11 tai sitten joulun alla
-tilanteen mukaan.
Voit ottaa yhteyttä minuun mm. sähköpostilla.


Minä en ole mikään ompelija,
mutta tilkkujen yhteen ompeleminen onnistuu minulta ihan mukavasti.





Kiva. että löytyi tämmöinen lämmin ja pehmoinen ajatus kesän betonitouhujen jatkoksi!
Olen aivan innoissani tästä ompeluprojektista.
On ollut tosi ihana ommella näitä pieniä peittoja,
lämpimiä ajatuksiä, 
pienille lämmikkeeksi ja muistoksi heidän elämänsä alkutaipaleesta.
Muutaman ompelin kaapista löytyineistä tilkuista
ja kävin hakemassa jo ihan uuttakin kangasta tilkutteluun! :)

<3

Tällaisissa tunnelmissa tänään täällä,
kun viinimarjat odottavat poimijaa ja mehustajaa.
Onneksi pojat ovat ottavina ja keräilevät marjoja vähin erin talteen! <3

-Kaisu-

26. elokuuta 2017

Syyskautta aloittelemassa



Niin vain vierähti kesäiset kuukaudet ja ollaan syyskautta aloittelemassa.
Venetsialaisviikonloppua vietetään täällä rannikolla epävakaisessa säässä.
Välillä on aurinko paistanut kauniisti, 
mutta enimmän ajan sataa tihuuttaa ja lämpö on ollut kymmenen asteen tiimoilla.

Vietimme eilistä iltaa ystäväpariskuntien kanssa mökillä
 nyttäreiden, saunomisen ja yhdessäolon merkeissä.
Kesän jälkeen tällainen kokoontumisajo on hieno hetki;
kesä vierähtää itsekullakin omissa kuvioissa,
omien perheiden kanssa lomaillessa ja touhutessa.

Meillä on mieheni kanssa niin kiitollinen mieli näistä ihmisistä.
joiden kanssa saa palata yhdellekoolle ja juttu luistaa niin kuin ei väliä olisi ollutkaan.
Sama elämän tilanne ja yhteiset muistot yhdistävät meitä.
Ystävät ovat valoja elämän tiellä ja kukkia sydämen puutarhassa, sanotaan
ja niitä he ovatkin. 
<3

Kynttilät toivat tupaan mukavaa tunnelmaa.
Olin ajatellut ottaa kuvia mökillä
mutta illalla en kerennyt ja aamulla akku oli niin kännykässä kuin kamerassakin tyhjänä.
Joskus käy niin! ;)

~~~~

Vuoden kierron otti, että sain vanhan Singerin jalat uuteen käyttöön.




Ei liene yllätys, 
että valoin siihen pöytälevyn ja tämä pöytä on nyt meidän kuistin kupeessa. 
sen betonipenkin kanssa.


Valoin penkin jalat roskissankoon, 
sellaiseen ylöspäin levenevään, suorakaiteen malliseen. :)
Noiden jalkojen sijaan hautasin harjoituskappaleita ja epäonnistuneita valuja.
Olen niin mielissäni, kun ne ovat pois silmistäni ja kuitenkin käytössä!


Siinä on nyt yhdensortin puutarhakalusto,
jolla mennään toistaiseksi kesät ja talvet!


Meillä on ihania yövieraita,
kolme sisarusta.
Minä niin nautin siitä, kun nuo meidän pikkupojat välillä antautuvat touhuamaan lastenlasten kanssa.
Siinä syntyy hyviä yhteisiä ideoita, leikkivälineitä ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja  leikkiä.

Ikean lähetyksen noutaminen tänään oli tämän sadepäivän pelastus.
Laatikoista he ovat rakentaneet  majoja itselleen ja lopulta Petseille, 
niille pienille leluhahmoille.


Eskarilainen sytytti lyhtyihin kynttilät
ja kuistin seutu näytti heti niin syystunnelmaiselta.

~~~~

Lapset aikoivat valvoa pitkään,
kun on "tällainen venetsialainen juhlailta".
Taidan kuitenkin lähteä patistamaan nukkuhommiin, 
ettei rytmit mene sekaisin.

Toivotaan, että alkava syys tarjoaa vielä lämpiä ja sateettomia päiviä.
Syksyn värit ainakin piristävät mieltä!
Ja kyllähän kynttiläaika on omalla tapaa aivan ihana
ja viltti  lämmin ja pehmeä
-siihen on ilo käpertyä.


Mukavaa elokuun viimeisen viikonlopun jatkoa 
teille kaikille
-niin uusille kuin vanhoille blogini seuraajille! <3



-Kaisu-










20. elokuuta 2017

Sukua tapaamassa

"Uuhu-Huhuu. 
Ensimmäinen suvun tapaaminen takana...
Eikä ollut yhtään niin paha, kuin mitä moisista yleensä tarinaa kuulee.."
kirjoitti lauantaiseen suvun tapaamiseen osallistunut nuori mies. <3


Kokoontumispaikkana meillä oli ent. Oulun läänin Pyhäjärven rannalla oleva 
seurakunnan kesäpaikka, Korhosenniemi.
Sinne siirretyn vanhan talon, kota- ja kirkkorakennuksen sekä savusaunan suojissa 
vietimme päivän suvun kesken.

Puolilta päiviltä kello neljään lämmin syyssää helli meitä
ja sen jälkeen saimme virkistäytyä sääilmoituksen mukaan 5 mm:n sateessa,
 joka ei kuitenkaan meitä häirinnyt.

Kokoonnuimme  rennolla otteella niin tarjoilujen kuin vaatetuksenkin osalta.
Koolla oli mieheni sisarukset, heidän lapset, lastenlapset
melkolailla täysmääräisenä. 
Osallistumisprosentista saattoi päätellä 
nuoren alulle laittamalle kokoontumiselle olleen tilausta! <3



Vanhan talon tunnelma ja alkeellinen varustus
 -ei sähköä, ei vettä- 
oli jo sinänsä kokemus monelle lapselle ja nuorelle.
Puitteet antoivat hyvää peilauspintaa  oloista, 
joista isovanhemmat ovat lähteneet rakentamaan elämäänsä.

Puuhellalla kiehautin kahvit! <3


Entisaikainen rakentaminen on kyllä ollut omanlaista taidetta.
Päärakennuksessa oli paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia
ja harmaantunut puu sinänsä on kaunista.




Kävimme myös kirkkomaalla.
Käyrätorvi ja trumpetti siivittivät komeasti laulutervehdyksemme hautapaaden äärellä.
Jätimme siellä <3 -lämpöisen tervehdyksen ja muistimme edesmenneitä kiitollisuudella.

Mummulla ja papalla olisi ollut paljon jaettavaa kanssamme.
Inhimillisesti katsoen liian varhain he joutuivat sairauden uuvuttamina lähtemään.



Nämä pienet lastenlapsemme,
suloiset serkukset
ovat niin aitoja kanssakulkijoita toisilleen.
Välittömiä, pyyteettömiä;
 yhdessäolon ilo loisti heidän olemuksestaan.


Täällä erilaisessa kirkkotilassa mieheni kertoi sukututkimuksesta, jota hän on tehnyt isänsä jälkeen, 

Oma menneisyys ja tausta kiinnostaa.
Ennen vanhaan perheiden menneisyydestä ja henkilökohtaisista asioista vaiettiin paljon.
Sota- ja evakkovuodet olivat tuoneet menneille ikäpolville inhimillistä tuskaa ja myös häpeääkin.
Jäljelle oli jäänyt paljon hiljaisia ihmisiä. <3

Monien vaiheitten kautta elämä on kuljettanut tämän suvun esivanhempia näille sijoille.
Suvun juurille pääseminen 
ja menneen ymmärtäminen avaavat näköaloja,
miksi moni asia on tänään näin.

Monia sattuvia sanontoja ja sutkauksia löytyikin eri perheistä,
jotka ovat siirtyneet sukupolvien ketjussa eteenpäin.
Ja samaa luonnetta,
samaa näköä.
samoja kiinnostuksen kohteita.
Yhdistäviä tekijöitä,
suvun juttuja. <3





Siellä missä on suomalaisia miehiä koolla,
siellä melko varmasti lämpenee myös sauna.

Tämä savusauna lämpesi lauantaina ja 
sen löylyissä kävi monenikäisiä suvun miehiä;
veljiä. setiä, enoja, vävyjä. serkkuja.

Naiset käyttivät sen ajan arvatenkin toisiinsa tutustellen,
 jutellen, 
hetken matkaa toisiinsa vahvasti liittyen.

Mielessäni kertautuivat Maila Jyringin "Ketjussa" -runon säkeet

Niin mummujen äitien tytärten ketju
sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,
vanha viisauden virta
nuoreen korvaan
ja kokemuksen lämmin valo
pimeään yllätykseen.




Sukutapaaminen
- kurkistus menneeseen.

Ja kädenojennus 
hajalla asuvien sukulaisten yhteiseen kohtaamiseen ja yhteydenpitoon
tulevina vuosinakin.

Liittymistä sukupolvien sydänten ketjuun! 

Kiitollisuutta siitä, että on läheisiä ihmisiä,
joiden kanssa voi tuntea yhteenkuuluvuutta.

Sitä se oli! <3



Pieni tyttövauva, poikamme tytär syntyi perjantaina. <3
Sitäkin iloa ja onnea suvun nuorimmaisesta saimme jakaa yhdessä!

~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntai-ilta.
Uuden viikon alku taas ja
Venetsialaisia kohden mennään!