15. kesäkuuta 2017

Tuomen kukkien aikaan

Kesäillan terveisiä! 💛


Mikä huumaava tuoksu! 
Tuomi on puhjennut täyteen loistoonsa
mökin pihapiirissä.


Vanha, vanha tuomi päärakennuksen päädyssä on aina mykistävän kaunis.
Oksat riippuvat ja vieri vieressä olevat kukkavanat  saavat sen näyttämään valkealta pallolta. 💛

Tässä hetkessä,
tuomen tuoksussa
aistit virittyvät äärimmilleen.



Toin tuomen tuoksua sisällekin ja 
tänä keväänä valamani maljakko sai nyt ensimmäiset kukkasensa.


Niin kauniita ovat nuo kukinnossa olevat yksittäiset kukat.

Hellyttäviä,
Niitä karisi tuohon liinalle
ja niistä tuli hetkeksi liinan eläviä kukkasia!


Tämän  maljakon muottina oli proteiinijauhepurkki.
Se oli aika jäsäkkää muovia 
ja oli muuten täysi työ saada purkki pois maljakon ympäriltä!
Aina ei muotin valinta mene ns.putkeen.


~~~~~~~~

Tänään oli taas betonifiilis!
Laattoja, ruusuja, vati.
Kätkin epäonnistuneita valuja niiden sisään.
Viikon päästä availen niitä
ja ehkä laitan kuvia tänne talteen!

Mukavaa loppuviikkoa 
ja 
kesän iloa! 

 ~~Kaisu~~





11. kesäkuuta 2017

Kohtaamisia

Tänä viikonloppuna ajoimme lähes tuhat kilometriä. 
Tälle matkalle  mahtui monia ihania kohtaamisia;
pieniä hetkiä yhdessä,
onnentuokioita.



Menomatkalla meillä oli seuranamme ekaluokkansa käynyt lapsenlapsi.
Hänen mutkattomuus, reippaus ja iloisuus siivitti matkaamme.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen;
siinä kokee jollakin tapaa vain aurinkoisia,
hyviä hetkiä.
Heidän vanhempansa tekevät kasvatustyön,
mummu voi keskittyä nauttimiseen! <3



Tapasimme tyttäremme perheen heidän tulevan kodin maisemissa, jossa kielot tuoksuivat.
ikivanhat, kymmenet omenapuut kukkivat
ja juuri kotiutuneet lampaat  toivat vilkkaudellaan, karkaamisillaan oman elämänmakuisen lisänsä hetkeen.




Elämään kuuluvat unelmat
ja yksi niistä on heidän -ja toisenkin perheen- kohdallaan  toteutumassa.


Kummius on lahja, jonka myötä ystävyys ja ihmissuhteet kantavat 
vuosien ja vuosikymmenten taakse.

Saimme olla ystäväperheen kotona juhlistamassa  kummityttömme lakkijaisia 
lukuisien nuorien kanssa.
Kovin harvoin olemme tavanneet sitten yhteisen asuinpaikkamme,
mutta aina tavatessamme koemme samaa lämpöä, iloa,
ja tunnetta, että aikaa, välimatkaa ei olisi ollutkaan.

Ylioppilaskeväänä hänelläkin on sulkeutunut yksi tuttu ovi, 
mutta lukuisia ovia on edessä avattavaksi,
sisään astuttavaksi.
Mukava oli kuulla kummitytön suunnitelmia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.


Etäisyyksistä johtuen me siskokset perheinemme tapaamme toisiamme liian harvoin.
Tänä viikonloppuna oli siskoni perheessä  rippijuhlat  ja meidän "round-trip" suuntautui sinnekin.

Kodinjuhlassa sukupolvet kohtaavat
 ja siellä  on aina oma tuttu ja turvallinen tunnelmansa;
tapaamisen iloa, kotoisaa huumoria ja jutustelua.

Lapset kasvavat ja varttuvat;
siinä sitä on ihmettelemistä kerrakseen!
Konfirmaatio on nuorten juhlassa yksi tärkeä etappi
ja silloin on syytä juhlaan! <3



Paluumatkalla kävimme tervehtimässä myös yksin elävää sukulaistamme.
Hänen kasvoiltaan ja kädenpuristuksestaan on helppo tuntea lyhyemmänkin vierailun tuoma ilo.
Liiaksi asti ei vieraita hänellä käy,
ei ole kuulumisien kyselijöitä.
kahviseuraa.

Tasan ei mene onnen lahjat sanotaan. 
Toisilla on ystäviä,
ihmisiä lähellä,
arjen ja juhlan jakajia.
Toiset kulkevat halki elämänsä 
itsekseen,
osaansa tyytyen.

 Tyytyväinen kädenheiluttaja jäi pihaan.
Hänen kasvoiltaan loisti vilpitön ilo.


Kaikki elämänkaaren vaiheet olivat vahvasti läsnä viikonlopussamme.

Käynti  90 vuotta täyttävän sukulaisen sairasvuoteen luona oli koskettavin hetki.
Hauras ihminen lepäsi peitteen alla.
Silmät katsoivat tarkasti tutkien, 
hän kyseli,
katsoi pitkään,
kysyi taas.

Tunnisti ja samalla unohti.
Kenen tyttö sinä olet, kysyi minultakin.
Tytön näköinen olet, kun täältä sängyn pohjalta katselee, sanoi.

Hän muisti,
että syntymäpäivä on tulevana sunnuntaina.
On kuulema monenlaista vaivaa jo tuossa iässä.
Palelee ja jalat kipuilevat.

Lauloimme 
"Oi katsohan lintua oksalla puun" -laulun.
Äänet murtuivat.
Oli tämä kohtaamisen hetki.

Silitin hänen harmaita hiuksiaan,
pidin kädestä kiinni.
Hänen voiman ja terveyden päivien kuvat kulkivat silmissäni.

Koin hetkessä elämän rajallisuuden.
Se on kuin omenankukka, joka tänään avautuu ja pian karisee pois!  <3

Matka jatkui viimeisen huikosen tunnelmissa,
itsekunkin lomatoiveiden kartoittamisena
ja 
 lopulta kotimiehinä olleiden tapaamisena,
omaan kotoisaan arkeen palaamisena.

Tänä viikonloppuna oli paljon kohtaamisia.
Kuuntelemista, kuulluksi tulemista.
Halaamisia,
ilon jakamista,
kyyneleitäkin.

Tärkeiden elämänvaiheiden  todistamista 
ja elämän rikkauden kokemista.

~~~~~~~~~~~~

Näissä kohtaamisien tunnelmissa
lähden kohtaamaan tulevan viikon päivät!

Mukavaa viikkoa sinullekin!

Kaisu




8. kesäkuuta 2017

Kesän pesiä



Kesän lämpö on vihdoinkin löytänyt meidät ja meidän seudun.<3

Kesän pesiä on
vihertyvissä oksissa,
sääsken ininässä,
käen kukunnassa,
lintujen riemukkaassa lennossa,
ilta-auringon viipyilevissä säteissä mökin pihapiirin yllä.

Kesän  pesä on ollut piilossa sydämeni sykkyrässä.
Nyt olen harannut innolla kukkapenkkin multaa,
jakanut perennoja,
siirrellyt uusille paikoille
ja aistinut mullan tuoksun,
kasvun voiman,
auringon ihmeellisen tenhon.



Kesä asuu vihreässä muovisessa kastelukannussa, 
jolla kannoin äsken vettä salaatille,
tillille,persiljalle
ja iloitsin pienistä sirkkalehdistä. 

Siellä mullassa, siemenissä piileksii kesä
ja kasvun voima.

Kesän pesiä on ikkunanlaudalla oleva vesikannu
ja omien sekä naapurin lasen nimikkomukit, 
joista  he siemailevat vettä kirmailujensa välillä.

Lasten talviturkit kelluvat jo meressä! :)
Kesä näkyy mattotelineellä, 
jossa riippuu pyyhkeiden ja uimashortsien värikäs rivi.


Lähimetsä on valkoisenaan ketunleipiä,
pihan reunalla kukkii kullero ja 
maahumala kiipeilee kannon vierellä.
Matoperspektiivissä näkee paljon pientä kaunista!



Keräsin kuistin maljakkoon koivunoksia.
Lehti on kohta täälläkin täydessä mitassaan.


Kesän pesä -ajatus muistui mieleeni
 Hannele Huovin lastenkirjasta
"Missä on kesän pesä?", 

~~~~~~~~~~

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla?
Onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä?

~~~~~~

Missä on sinun kesäsi pesä?
Mikä tuo sinulle kesän?


-Kaisu-

2. kesäkuuta 2017

Kesäkuun alku

On suvivirren aika,
mutta sen sanat eivät täsmää tämän viikonlopun ulkonaisiin puitteisiin.

Kevät ja kesä ovat odotuttaneet tänä keväänä toden teolla.
Sää on ollut hyisen kylmä. 
Nurmi on kärsineen näköinen, 
ja lehdet eivät ole vielä avautuneet.
Kesäkukkia en ole uskaltanut laittaa pihalle.

Lämpöä on odotettu,
odotetaan;
pienikin kesänmerkki
tuntuu nyt  erityisen hyvältä.

Löysin äsken pihaltamme kevään ensimmäisen kukan,
vuohenjuuren keltaisen auringon
ja metsään oli avautunut ihania ketunleivän kukkia.
Ihastuksissani kyykin niitä tutkiskelemassa,
ihmettelemässä.
Sieltä ne ovat rohkaistuneet nousemaan,
uskolliset kevään kukkijat,
kesän ilontuojat.

Tätä kaikkea kaunista minulla on niin ikävä;
pientä, pysäyttävää, puhuttelevaa luonnon kauneutta,
sitä, että "kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen". 



Tein mökillä pikasiivouksen
ja  kevätkohennuksen.
Siirsin aitasta vanhat jakkarat yöpöydiksi.
Ehkä -joskus tässä - poistan niistä maalin samaan tyyliin kuin tuosta sängynpäädystäkin. :)

Vanhojen Kotiliesien kansikuvissa silmä lepää, 
mutta toki lehtiä on mukava selailla ja lueskellakin!
Erilaiset on olleet juttujen juuret vuoden1938 kesällä. <3





Mökin makkarissa  on aina kesä.
Ruusut kukkivat seinillä
ja vanhoissa lautasissa.
Siellä on ihmeen ihana olla
ja siellä saa hyvät unet.

Epäilyttää vaan tokko sinne edes yöksi kerkeää
sillä kovasti on illoissa ja viikonlopuissa ohjelmaa ja menemistä! 

~~~~~~~~

Näissä tunnelmissa olen täällä.
Odottavissa,
kesää valmistelevissa.
Välillä pettyneenä ja malttamattomana,
kun kesä ei tule tuttuun tapaansa.

~~~~~~~~

Kesäkuun toinen.
Huomenna koululaiset kirmaavat kesälaitumille.
Siitä se heillä alkaa.
Kesä ja loma. :)

Mukavaa koulujen lopettaisviikonloppua
ja ihania juhlahetkiä teille, joilla on juhlan aika!

-Kaisu-





27. toukokuuta 2017

Betoniruusut


 Vietin eilisen vapaapäivän mökillä.
Aurinko paistoi,
mutta tuuli on vilpoinen edelleen.

"Availin" kevään ensimmäiset betonityöt ja valoin uusia. :)
Tykkään!
Siitä huolimatta, että kaksi ruukkua halkesi!
Opiksi ja ojennukseksi,
muistinvirkistykseksi se tapahtui.
Oppia ikä kaikki!

~~~~~~

Löysin taannoin kirppikseltä silikonivuoan, jolla tein nämä ruusut.


Valoin illalla lisää.
Ajatuksenani on tehdä 
auringon paahteen,  
tuulen tuiveruksen, 
hallan ja lumen kylmyyden 
kestävä,
huoleton ruusuruukku. 

Kuvassa on myös tämän kevään tarjotin.
Se on minun ensimmäinen tämän tyylinen kokeilu
ja valoin jo uuden samalla sabluunalla. :)


Ruusuajatuksia ja lauantain iloa Sinulle! <3


-Kaisu-


19. toukokuuta 2017

Marjaherkkua

Perjantai-illan tervehdys kuin tuulahdus 
täältä koti-illasta.

Tytär on lähdössä luokkaretkelle ja arvatenkin tarvitsee shoppailurahaa. 
Hän kyseli minulta töitä ja vinkkasin keittiön kaappien siivouksen.
Sen myötä meillä on ollut touhupäivä keittiössä. <3

Minäkin innostuin siivoilemaan kaverina 
ja kyllähän sieltä löytyy paljon
 poisheitettävää, kierrätettävää ja uuteen paikkaan siirrettävää.

Kuivaelintarvikekaapista löysin hyytelösokerialaatikon.
Sen kyljessä on Hyytelömarjojen, 
sellaisen herkullisen, nopsasti valmistuvan marjajälkiruoan ohje.

Meillä on jostain syystävielä paljon mustikoita syömättä.
Alkaa olla aika  toden teolla tyhjentää pakastinta.
Päädyin hyödyntämään sokerin ja marjajemman.

~~~~~~~~

Kaadoin lasimaljaan 4 dl mustikoita ja 2 dl mökiltä poimittuja Maurin makea -puutarhavadelmia,
Se on muuten tuottoisa ja makoisa lajike! 
Ohjeen mukaan keittämäni liemen kaadoin marjojen päälle.


Pidin pienen tovin hyytelöä jääkaapissa
ja äsken herkuttelimme mustikoilla ja vadelmilla.
Tämä on kiva vaihtoehto marjoista nauttimiseen.


Leppoisaa viikonloppua!

-Kaisu-






17. toukokuuta 2017

Kevättunnelmissa mökillä





Maanantaina oli aivan ihana ilma.

Niin ihana, että töiden jälkeen houkuttelin mieheni ja poikani mökille.
Lumi ja märkyys olivat hävinneet pihasta.
Piha suorastaan houkutteli rapsuttamaan ja ruopsuttamaan
vanhaa ruohoa, lehtiä ja oksia pois.

Kuistin edestä aloitin kesän tekemisen.
Saviruukusta pilkisti jo maksaruohoa.
Kompostin reunalta hain isoimpaan ruukkuun vuorenkilpeä
ja yhteen siirsin vuohenjuurta.

Uskollisista mökkiläisen perennoista lähtee taas tämän kesän laittaminen. :)
Kukinnan jälkeen siirrän vuorenkilven ja vuohenjuuren lepoon
ja istutan  pelargoniat.


Aurinko paistoi vielä kahdeksalta aivan käsittämättömän kirkkaasti.
Vai enkö vain muista,
miten ihanaa valon aika on!


Kuistin ikkunan edessä on monenlaista  vihreän sävyä.
Mökillä talvehtineet pelargoniat odottavat jo ulospääsyä.
Valo ja varjot leikkivät luoden oman tunnelmansa pihapiiriin.



Västäräkkipariskunta ilahdutti hyppelemällä pihalla ja puojin katolla.
Ihana ajatella, että kesä on vähän päästä!  


Koin totaalista kevään huumaa!
Haravoin ja leikkelin ruusujen kuivaneita oksia.

Kurkistelin perennapenkkiin, josta pilkisteli jo monia kukkien alkuja.
Viime kesän tekemättömiksi jääneet suunnitelmat tulivat mieleen
ja niiden rinnalle uusia haaveita, ajatuksia.

Vielä ei viherrä,
mutta kesää kohti ollaan varmasti menossa.
Pihasaunaan mennessä nostin  betonisandaalit ulkopenkin alle.
Sandaaliaika on alkanut! :)


Olisi luullut, että illan touhuamisen jälkeen olisi nukuttanut.
Mutta ei se niin mennytkään.
Tunnistin itsessäni yliväsyneen lapsen, 
joka heräilee,
potkii, 
nukkuu huonosti.

Kohtuus kaikessa olisi  minun ikäisellenikin parasta;
kevään iloakin pieninä annoksina,
useamman kerran päivässä...

Tässä minun keväisen maanantain kuulumiset keskiviikkona, 
kun on taas harmaata ja kylmää.
Minkälaisia kevätfiiliksiä te olette kokeneet?

-Kaisu-

13. toukokuuta 2017

Äitienpäiväaaton aatoksia



Repussa leiväntähde,
 tuohilippi ja lähde,
 mätäs juurella puun.
Kanssani etkö lähde
metsään toukokuun.

Polkua koukeroista
 metsä sinua vie.
Ihmettä tuskin moista
tarjosi tasainen tie.

Asuu kaikissa puissa
kauneus hiljainen.
Viipyy lintujen suissa
onni sen.

Repussa leiväntähde
 Kanssani etkö lähde?
Siellä juurella puun
 on tuohilippi ja lähde,
on lähde toukokuun.

-Helvi Juvonen- 

Tästä pojaltani saamastani tuokiokuvasta
metsälammen ihanassa tunnelmassa.
tuli hetimiten mieleeni tämä  Juvosen toukokuinen runo.
Poikani lupasi laittaa nämä kuvat muistoksi tänne! 

Kuvassa  pieni lapsenlapsemme ihmettelee
luonnon kauniita asioita;
vettä,
valoa,
metsää.



Tulin kuvasta niin onnelliseksi.
Siitä, että heillä on repussa leiväntähteen lisäksi
iloa, onnea ja rakkautta
ja arki-illan yhteinen hetki,
keväisen päivän elämys ja metsäretken kokemus.

Siitä, että lapsemme ja lastenlapset jakavat näitä hetkiä
ja tuovat  minulle
 niin paljon iloa ja elämää ympärilleni. <3



On äitienpäivän aatto.
Tänään on ollut yksi tämän kevään lämpimimmistä päivistä.
Aamulenkillä ja pihahommissa olen  viipyillyt  "äitiajatuksissa";
äitiydessä,
mummun roolissa 
ja oman rakkaan äitini luona,

<3

Huominen, perinteinen äitien juhla
sisältää monenlaisia tunteita;
iloa ja onnea,
 mutta myös kaipausta
ja pettymystäkin.
Tunteita, jotka kaikki ovat inhimillisiä ja oikeutettuja.

<3

Ajatuksissani olen muistanut niitä,  jotka ovat menettäneet äitinsä menneen vuoden aikana.
Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä on kipeä muistojen päivä.
Olen ajatellut niitä naisia, jotka kantavat pieniä itsessään ja ovat tulossa äideiksi 
sekä myös niitä, joiden syli on tahtomatta tänäkin äitienpäivänä tyhjä.

<3

Olen ihmetellyt elämän moninaisuutta,
erilaisia elämäntilanteita
kuin pieni poika tässä kiven päällä.


Pienten vieraiden kanssa jatkamme toukokuisen päivän touhuja.

Kysäisen heiltä,
kanssani ettekö lähde 
pihalle toukokuun?


~~Kaisu~~


11. toukokuuta 2017

Vadelmatäytteinen suklaakakku


Mukava joukko lukijoita näyttää käyvän  täällä Tau(v)onpaikassa päivittäin.
Kiitos piipahtamisista ja viivähtämisistä!
Siitä ilosta ja kevään sekä  juhlamielen  innoittamana
 haluaisin tarjota teille kaikille kakkukahvit! <3


Mutta kun en voi kestitä teitä,
kädenojennuksena laitan tämän kakkupohjan ohjeen linkin
ja täytevaihtoehdon teille. <3

~~~~~~~~~~


Teimme häihin niin tavalliset kuin gluteenittomatkin suklaakakkupohjat
Kinuskikissan Mehevä suklaakakkupohja ohjeella. 


Tuo Kinuskikissan vinkki kietaista märät  pyyheliinakaistaleet vuoan ympärille oli hyvä niksi; 
pohja kohosi tasaisesti!

Vadelmatäytteeseen tulee: 
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
150 g vadelmia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
0,5 dl vettä

Päällinen:
120 g suklaata
3/4 kermaa
nokare voita

Kerma kuumennetaan kiehumispisteeseen (ei kiehuteta).
Kattila otetaan pois levyltä ja kermaan lisätään paloiteltu suklaa.
Lopuksi voinokare sekoitetaan sekaan ja seos valutetaan kakun päälle.

~~~~~~~~~~

Tein myös maidottoman ja gluteenittoman kakun.
Käytin siihen kakkupohjaan soijamaitoa ja Semperin jauhoja.

Maidottomia tuotteita löytyy kivasti.
Täytteeseen laitoin Alpron Cuisine soya vispautuvan kerman.
Eka kertaa kokeilin maidotonta tuorejuustoa täytteeseen.
Eroa en oikeastaan huomannut,
niin hyvä tuote se oli! 
Päälle maidottomaan tuli Brumbergin tummasta suklaasta.

Minusta kakku on täyteläisen mehevä ja suussa sulava.
Maku oli entisestään parantunut,  
kun kakku `oli tekeytynyt' jääkaapissa juhlien jälkeen.

Tätä nautiskelin eilen
ja lupasin tämän ohjeen jakaa.
Kokeilemisen ja nauttimisen iloa
toivottelen Sinulle!

~~Kaisu~~





9. toukokuuta 2017

Kirppistelemässä







Askeleeni  suuntautui pitkästä aikaa kirpputorille,
josta voi päätellä arjen palautuneen uomiinsa juhlien jälkeen.  :)

Löysin neljää vanhaa Arabian kahvikuppia.
Ne oli niin hellyttävät ja huokeat hinnaltaan,
että en hennonut  jättää sinne.
Ostin ne itselleni merkkipäiväni muistoksi!


Näiden piippuleimaisten kahvikuppien olemus ja kukkakoristeet
veivät ajatukseni mökille.
Tau(v)onpaikkaan nämä kupit kuuluvat!
Vien ne sinne hetimiten,  
kunhan päästään mökkeilemään.


Päiväkahvi maistui hyvälle tästä kupista
mehevän suklaakakun kera.
Ohjeen tähän herkkuun jaan tässä lähipäivinä
teidänkin  iloksi.


Kirppistely on löytöretkeilyä
ja kirppislöydöt elämän iloja!

Mukavaa tiistai-iltaa!

-Kaisu-



8. toukokuuta 2017

Häiden jälkeen


Poikavaltaisessa perheessä on monesti kuultu lausahdus, 
että pojilla saa tyttöjä. <3
Niin onnellisesti on taas käynyt.
Lauantaina saimme uuden, ihanan miniän entisten ihanaisten joukkoon.
On ollut onnellisten ajatusten viikonloppu! 

<3 <3

Kuvien ottaminen jäi itsellä vähälle niin perjantain valmisteluissa kuin itse juhlissakin.
Pikkupoika oli napsinut kameralla joitakin otoksia
ja hyödynnän niitä tähän muistoksi.

Nuorten kaverit ja sisarukset olivat suurena apuna 
niin juhlien valmisteluissa kuin siistimisessäkin.
Sitä pyytetöntä 'yhteen hiileen puhaltamista' ihastelimme useampaan kertaan viikonlopun aikana. <3




Hääpäivänä aurinko paisteli ihanasti
vaikka muuten oli kovin hyinen, kylmä tuuli.
Me vanhemmat otimme 
perheemme, sukulaisemme, ystävämme
vastaan kirkossa.

Morsiamen isä saatteli tyttärensä kirkon keskiristille,
josta nuoret astelivat sitten yhdessä alttarille.

Onnellisuus ja ilo loisti nuortemme  kasvoilta
ja olemuksesta.
Siihen onneen oli helppo yhtyä
ja jakaa päivän ilo!

~~~~~~

Morsiamen äidin tekemä hääkakku oli komea ja 
herkullinen mansikkakermakakku.
Kakun päälle laitetut tuoreet mansikat ja mustikat toivat
 ihanan kesäisen tuulahduksen kahvipöytään.



Hääjuhlassa kuulimme ihania ajatuksia,
kauniita lauluja,
muisteloita menneestä ja
matkaeväitä tulevalle yhteiselle taipaleelle.

Morsiamen nelivuotias veli lauloi reippaasti ja rohkeasti
toiveesta saada ystävä, jolle voi kertoa kaiken tärkeän. <3
Ihanat pikkuvieraat,
lastenlapset juhlistivat setänsä juhlaa laulamalla sydämensä ilosta
 "Etkö ymmärrä mitä sulle lausuin" -laulun  .

Pojat juhlatamineissaan,
tytöt vaaleanpunaisissa mekoissaan
 niin hellyinä kaikki "mikin" edessä.
Tätä päivää hekin olivat odottaneet kovasti laulua harjoitellessaan.

<3

Itse olin lueskellut runoja ja etsinyt omalta tuntuvaa runoa häihin.
Perjantai-iltana valmistelujen jälkeen tulimme kotiin 
ja avasin vielä kerran runokirjan.
Siitä avautui
Rakkaus lahjoittaa rakkautta -osiossa
 tämä ihana runo,
jonka siltä lukemalta koin omien ajatuksieni tulkiksi,
omakseni.
Näitä ajatuksia olin pyöritellyt mielessäni näiden juhlien alla,
sen rohkaistuin heille lukemaan.

Äidin mieli
kuin ranta,
joka ottaa vastaan jokaisen saapujan
ja saattaa jokaisen lähtijän.
Tänä aamuna soutajat tulevat hiljaa
ja tuulet pakenevat pois.
Aurinko on lämmittänyt
kotipihan kivet.
Aamussa tuoksuvat
menneet vuodet,
laulut hyväilevät rakkaita kasvoja.
Kiitoksen silmut 
aukeavat tähän aamuun,
-Anita Kallio-


Lisäksi nämä kauniit runon säkeet:

Te katsotte huomiseen,
näette kaikki ihanat rannat,
lempeät aurinkopäivät,
työn, luomisen ilon
ja suunnitelmat. 
Jo tämä ja yhteiset päivät,
kaikki teille määrätyt päivät
ovat teidän omianne.
Tehkää niistä yhteinen taival
käsi kädessä kuin lapset.
-Eeva Kontiokari-


Onnellisena ja  kiitollisena heidän onnestaan,
onnellisuudestaan
aloittelen arkea ja
huokaisen helpotuksesta,
väsymyksestäkin,
jota juhlien alla eittämättä tahtoo tarttua.

-Kaisu-

Jk. Runot on  runokirjasta "Sanat lähestyvät sinua"