20. heinäkuuta 2017

Terveisiä kukkapenkistä

Tänään saimme poutaisen päivän,
jonka hyödynnin ruohonleikkuuseen ja taisteluun vesimaltoa vastaan.
Sitä näytti puskevan joka paikassa vihreänä mattona.

Viime talvena etupihan kukkapenkistä hävisi mm. syysleimut
ja pikkusydän, jota on ollut vuosikaudet pitkin tuota kukkapenkin pitkää reunaa.
Keväällä oli tosi harmillista huomata talven tuhot 
ja kylmä kevät sekä kesä ei ole tuoneet oikein intoa pihatöihin.

Väriä ja kasvua on kaikesta huolimatta saatu päivien iloksi
ja tänään nautin kyykkimisestä tuolla pihalla.
Työstä tuli näkyvää jälkeä ja 
perennat palkitsevat taas kauniisti.














Siinä muutama kuvamuisto tältä päivältä ja tältä kesältä.

~~~~~~~~~~~~~~

Eilen piipahdin pikaisesti mökillä.
Olin jo autossa lähdössä, 
kun ilokseni hoksasin Punalehtiruusun avanneen kukkansa.
Tämähän on se ruusu, jonka siirsin lapsuuskotini naapurista 
muutama kesä sitten. 💜



Puutarhatyöt ovat kyllä mukavia,
kun sää on kohdillaan.
Kukat palkitsevat kauniisti työn ja vaivan.

Toivon itselleni kuitenkin muistia sen suhteen,
että en tulevana kesänä innostu liikaa noista ruukkuihin laitettavista kesäkukista.
Niistä on oma huolensa,
jos ja kun on kesällä pois kotoa.
Mutta se vaiva tahtoo unohtua talvikuukausien aikaan
ja keväällä uudella innolla käydään toimeen.

Tykkäätkö sinä touhuta pihalla ja puutarhassa?
Onko teillä niitä lavakauluskasvimaita?

Kukkaisajatuksia Sinulle!

Kaisu

19. heinäkuuta 2017

Lapsuuden järvimaisemissa

Ainakin kerran kesässä
ihastelen, ihmettelen tätä maisemaa.
Ja vuosi vuodelta tunnen yhä syvemmin,
syvemmältä
kesien muistot.

Inkeri Karvosen runon sanoin:

"Tutulla rannalla
kaipaus kirkastuu lähelle.
Vedessä sanoma taivaasta:
puhtaat pilvet.
Linnununtuva aallokossa,
joku on lähtenyt pois,
jättänyt turvallisen ikävän."


Katselin taas tätä tuttua maisemaa,
pilvien kulkua,
taivaan kannen värien kauneutta,
veden tyyneyttä ja liplatusta,
vaahtopäitäkin.

Tunsin vahvasti kesän, kesät.
Olevan, menneet, aavistuksen tulevasta.

Tällä rannalla menneet vuodet kulkivat ajatuksissani kuin pilvet taivaalla.
Ajatusteni pilvillä on paljon kultareunoja,
vaaleanpunaisia hörtelöitä,
mutta on myös surureunaisiakin.

Onnellisia oli lapsuuden kesäpäivät,
kumpupilvet.
Ja sää oli aina lämmin ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.
Perheemme vuosikymmenten  kesämuistot, 
mökin laittaminen, yhdessä puurtaminen, 
yhdessäolon hetket.

Ja rakkaat muistojen pilvet,
omien lastemme kanssa tehdyt mökkireissut.
Tervetullut irtiotto kaupunkiarjesta.
Aurinkopäivät ja sateenropinat.
kirmailut saunasta järveen ja iloiset huudot.
soutajat kaislikon reunassa ja kauempana,
kalasaaliit,
sotkeentuneet siimat, 
reissussa rähjääntyminen.<3

Ja nyt tämä kesä tässä.
Minä rannalla.
Kädet tyhjinä ihmetellen katson ulappaa,
kuljen muistojen pilvitarhassa
ja tunnen vahvasti 
"aikansa kutakin".
Yksinäinen lokki istuu kauempana kivellä.

Mieleeni tuli runon sanat

"Ei ketään rantakiveltä järveen mulahtamassa, 
vain yksinäinen lokki, 
lähdössä."



 





Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten  tulimme tälle rannalle,
vahvaan pusikkoon ja pajukkoon
raivaamaan tätä kesäpaikkaa.


Nämä vänkkyrät koivut, tämä koivikko ovat puhutelleet minua aina.
Ne puhuvat minulle vahvasti kasvusta, kasvun kivusta.
Siitä, miten käy, jos ei ole tilaa, valoa, huolenpitoa.

Nämä ihanat mökkirannan koivut 
saivat  mahdollisuuden kasvaa
ylväästi kohti pilviä
ja tuottaa iloa, kauneutta tähän mökkimaisemaan.


Katkoin pajuversoja puiden juurilta, väleistä
ja elin vahvasti menneitä kesiä, 
työn aikaa.

Minä, me 
nyt touhussa ja  työssä
tässä kesässä.
Meidän jälkeemme uudet sukupolvet.


Ja aika patinoi,
se kultaa muistot ja muistojen pilvet! <3

Kesäpäivien iloa Sinulle! 
Mikä on sinun kesämuistojen rakas paikka?

~~Kaisu~~




13. heinäkuuta 2017

Näkösuoja halkopinosta


Lupasin laittaa teille kuvia meidän halkopinosta,
jonka teimme savusaunan viereen näkösuojaksi.

Mieheni oli kylläkin alunperin ajatellut tehdä  tuolle sivulle  kaksiosaisen puuliiterin,
mutta ne puut jäivät tänä keväänä kaatamatta.
Ehkä joskus tartumme siihen tuumaan!  



Timpurini teki perustukset,
hyvän raamin pinolle ja 
puitteet katolle.



Kuskasimme ladosta lasten ja lapsenlapsen kanssa
kuusikymmen senttisiä leppäpuita.
Niistä pinosimme seinämän,
johon tuli ikkuna-aukko kukkasille ja pellolle avautuvalle näköalalle.





Juhannussaunan aikaan leppäpinoseinä teki jo tehtäväänsä;
sen suojassa kelpasi vilvoitella.


Välillä tuntui,että olemmeko piironkia tekemässä. 
Mieheni tekee nimittäin kaiken niin tarkasti ja pieteetillä. <3
Savusaunan teosta jääneestä tuppeensahatusta haapalaudasta
tuli ikkunapuitteet.



Katto on palahuovasta ja päätypuut on koteloitu! <3



Tässä seinä viimeisteltynä.
Olemme tyytyväisiä tulokseen
ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen oli kivaa! <3

~~~~~~~~~~~~

Heinäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon mahtui
asuntovaunureissu,
serkkuleiri ja mökkiloma lapsuutemme maisemissa.

Pyykkivuoren selätyksen lomassa kirjoitin tämän.
Kodinhoitohuoneessakin näkyy tekemisen jälki,
kun aikansa pyörittää konetta ja taittelee pyykkejä. :)

On suloista olla kotona retkiolosuhteiden jälkeen.
Home sweet home! <3



Heinäkuun iloa
ja käykääpä osallistumassa arpajaisiin täällä,
klik

~~Kaisu~~



5. heinäkuuta 2017

Syreenin tuoksua





Syreenin tuoksuiset terveiseni täältä mökiltä. Lastenlastemme ja kolmen nuorimmaisemme leiri alkaa kohta. Ripottelin syreenin tuoksua tupaan ja nautin aamun hiljaisuudesta. 😙


Taivas on harmaa ja pikkuisen vihmoo vettä. Sää toki jännittää ja harmittaakin vähän, mutta se ei lasten iloa himmennä. On kuulema vuoden odotetuin hetki! 💛





Pihapiirin vanha syreeni on täynnä kukkia. Se antaa parastaan tähän päivään.
Näihin tuoksuihin ja tunnelmiin tällä erää.
Kerron myöhemmin miten meillä meni! 💛

Kaisu


4. heinäkuuta 2017

Blogini synttäriarpajaiset

Niin se aika rientää ja vuodet kuluvat.

Kolme vuotta sitten aloitin Tau(v)onpaikka -blogini
ja kirjoitin aloitussanoiksi näin:

Tänne Tau(v)onpaikka -blogiin kirjoitan 
 ajatuksieni lentoja sekä 
vanhasta miljööstä että kotoisesta kaupunkielämästä,
arjesta ja juhlasta. 

Tartu hetkeen  
ja kulje kanssani kappaleen matkaa.

"Anna itsellesi joskus aikaa 
vain olla 
ja kulkea ajatusten niityillä."

Sitä linjaa olen jatkanut nämä kolme vuotta.
Kotoisia, arkisia juttuja ja tekemisiä kotoa ja mökiltä
sekä välillä juhlapäivistäkin.

Tärkeimmäksi  aihepiiriksi olen kokenut arjen juhlan,
pienet ohikiitävät hetket, 
jossa olen kokenut onnellisuutta,
onnistumista,
elämän kantavuutta.
Kaikkea ihanaa ja kaunista, 
joka on auttanut minua jaksamaan arjessa 
ja tuonut iloa päiviini.
Tänne on jäänyt  moni tärkeä asia  muistoksi niin itselleni kuin perheelleni 
 ja  monille täällä vieraileville jaetuksi iloksi.

~~~~~~~~

Te Tau(v)onpaikka -blogin lukijat ja seuraajat olette tämän harrastukseni "suola".
Teidän vierailunne, tykkäämisenne, kommenttinne
ovat tärkeä osa blogin kirjoittamista.


Tulevien mustikkapäivien ja Tauvonpaikan mustikkametsien
innoittamana laitan arvontaan 
Pentikin Mustikka -keittiöliinan ja puuvartisen kaapijan.
Ne tullenevat loppukuusta ajankohtaisiksi, 
kun mustikat kypsyvät ja mustikkapiirakan kaipuu täyttää mielen.
Liinassa on painettuna mustikkapiirakan ohje.


Tervetuloa synttäriarpajaisiin!

Yksi arpa anonyymisti lukeville,
kaksi arpaa aikaisemmin lukijoikseni liittyneille tai nyt liittyville,
kolme arpaa lukijakseni liittyneelle, joka jakaa nämä arpajaiset  blogissaan seuraavalla kuvalla.

Laita joku tunniste kommenttiisi, jotta tavoitan sinut arpaonnen suosiessa! :) 


Arvon voittajan heinäkuun lopulla
30.7.2017 klo 22 jälkeen, 
jotta mahdollisimman moni ehtii näin kesäaikaan mukaan. 
Jos voittaja ei ilmoittaudu viikon sisään,
arvon uuden voittajan.

Arpaonnea teille kaikille
ja kesän voimaannuttavia päiviä! 

<3~~Kaisu~~<3






23. kesäkuuta 2017

Juhannusaatto, kesän juhlaa


Juhannus 2017.
Odotettu keskikesän juhla on läsnä.

Ei kylläkään niin lämpimänä
kuin mielissämme juhannuksen aina toivoisimme,
mutta hyvä ettei tänään kuitenkaan sada.
Se olisi pienten kanssa haastavaa, 
sillä  melkein kaikki perhekunnastamme
 on tulossa tänne mökille päin,
yhdelle koolle.

Olemme lämmittäneet tänään leivinuuniakin.
Olen pikkuisen siistinyt täällä,
kun kesää odotellessa ei ole oikein inspistä löytynyt ennemmin.


Juhannuskoivut seisovat porraspielissä.
Grilliladosta nousee jo savu.
Ohjelmassa on herkuttelua, 
savusaunomista ja paljuilua.


Ihana kesäinen päivä 
lähellä luontoa.


Eeva Kontiokarin runon sanoin

'Otamme kesää kaulasta;
Sinä tulit ja toit tulijaisiksi valon,
levitit porraspäähän vihreän maton,
ripotit voikukkalyhdyt
avasit tuomen kukkatertut,
viritit ilmoille
pääskyjen laulun.'


Keskikesän juhlan iloa
kaikille blogini lukijoille!

Kaisu






15. kesäkuuta 2017

Tuomen kukkien aikaan

Kesäillan terveisiä! 💛


Mikä huumaava tuoksu! 
Tuomi on puhjennut täyteen loistoonsa
mökin pihapiirissä.


Vanha, vanha tuomi päärakennuksen päädyssä on aina mykistävän kaunis.
Oksat riippuvat ja vieri vieressä olevat kukkavanat  saavat sen näyttämään valkealta pallolta. 💛

Tässä hetkessä,
tuomen tuoksussa
aistit virittyvät äärimmilleen.



Toin tuomen tuoksua sisällekin ja 
tänä keväänä valamani maljakko sai nyt ensimmäiset kukkasensa.


Niin kauniita ovat nuo kukinnossa olevat yksittäiset kukat.

Hellyttäviä,
Niitä karisi tuohon liinalle
ja niistä tuli hetkeksi liinan eläviä kukkasia!


Tämän  maljakon muottina oli proteiinijauhepurkki.
Se oli aika jäsäkkää muovia 
ja oli muuten täysi työ saada purkki pois maljakon ympäriltä!
Aina ei muotin valinta mene ns.putkeen.


~~~~~~~~

Tänään oli taas betonifiilis!
Laattoja, ruusuja, vati.
Kätkin epäonnistuneita valuja niiden sisään.
Viikon päästä availen niitä
ja ehkä laitan kuvia tänne talteen!

Mukavaa loppuviikkoa 
ja 
kesän iloa! 

 ~~Kaisu~~





11. kesäkuuta 2017

Kohtaamisia

Tänä viikonloppuna ajoimme lähes tuhat kilometriä. 
Tälle matkalle  mahtui monia ihania kohtaamisia;
pieniä hetkiä yhdessä,
onnentuokioita.



Menomatkalla meillä oli seuranamme ekaluokkansa käynyt lapsenlapsi.
Hänen mutkattomuus, reippaus ja iloisuus siivitti matkaamme.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen;
siinä kokee jollakin tapaa vain aurinkoisia,
hyviä hetkiä.
Heidän vanhempansa tekevät kasvatustyön,
mummu voi keskittyä nauttimiseen! <3



Tapasimme tyttäremme perheen heidän tulevan kodin maisemissa, jossa kielot tuoksuivat.
ikivanhat, kymmenet omenapuut kukkivat
ja juuri kotiutuneet lampaat  toivat vilkkaudellaan, karkaamisillaan oman elämänmakuisen lisänsä hetkeen.




Elämään kuuluvat unelmat
ja yksi niistä on heidän -ja toisenkin perheen- kohdallaan  toteutumassa.


Kummius on lahja, jonka myötä ystävyys ja ihmissuhteet kantavat 
vuosien ja vuosikymmenten taakse.

Saimme olla ystäväperheen kotona juhlistamassa  kummityttömme lakkijaisia 
lukuisien nuorien kanssa.
Kovin harvoin olemme tavanneet sitten yhteisen asuinpaikkamme,
mutta aina tavatessamme koemme samaa lämpöä, iloa,
ja tunnetta, että aikaa, välimatkaa ei olisi ollutkaan.

Ylioppilaskeväänä hänelläkin on sulkeutunut yksi tuttu ovi, 
mutta lukuisia ovia on edessä avattavaksi,
sisään astuttavaksi.
Mukava oli kuulla kummitytön suunnitelmia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.


Etäisyyksistä johtuen me siskokset perheinemme tapaamme toisiamme liian harvoin.
Tänä viikonloppuna oli siskoni perheessä  rippijuhlat  ja meidän "round-trip" suuntautui sinnekin.

Kodinjuhlassa sukupolvet kohtaavat
 ja siellä  on aina oma tuttu ja turvallinen tunnelmansa;
tapaamisen iloa, kotoisaa huumoria ja jutustelua.

Lapset kasvavat ja varttuvat;
siinä sitä on ihmettelemistä kerrakseen!
Konfirmaatio on nuorten juhlassa yksi tärkeä etappi
ja silloin on syytä juhlaan! <3



Paluumatkalla kävimme tervehtimässä myös yksin elävää sukulaistamme.
Hänen kasvoiltaan ja kädenpuristuksestaan on helppo tuntea lyhyemmänkin vierailun tuoma ilo.
Liiaksi asti ei vieraita hänellä käy,
ei ole kuulumisien kyselijöitä.
kahviseuraa.

Tasan ei mene onnen lahjat sanotaan. 
Toisilla on ystäviä,
ihmisiä lähellä,
arjen ja juhlan jakajia.
Toiset kulkevat halki elämänsä 
itsekseen,
osaansa tyytyen.

 Tyytyväinen kädenheiluttaja jäi pihaan.
Hänen kasvoiltaan loisti vilpitön ilo.


Kaikki elämänkaaren vaiheet olivat vahvasti läsnä viikonlopussamme.

Käynti  90 vuotta täyttävän sukulaisen sairasvuoteen luona oli koskettavin hetki.
Hauras ihminen lepäsi peitteen alla.
Silmät katsoivat tarkasti tutkien, 
hän kyseli,
katsoi pitkään,
kysyi taas.

Tunnisti ja samalla unohti.
Kenen tyttö sinä olet, kysyi minultakin.
Tytön näköinen olet, kun täältä sängyn pohjalta katselee, sanoi.

Hän muisti,
että syntymäpäivä on tulevana sunnuntaina.
On kuulema monenlaista vaivaa jo tuossa iässä.
Palelee ja jalat kipuilevat.

Lauloimme 
"Oi katsohan lintua oksalla puun" -laulun.
Äänet murtuivat.
Oli tämä kohtaamisen hetki.

Silitin hänen harmaita hiuksiaan,
pidin kädestä kiinni.
Hänen voiman ja terveyden päivien kuvat kulkivat silmissäni.

Koin hetkessä elämän rajallisuuden.
Se on kuin omenankukka, joka tänään avautuu ja pian karisee pois!  <3

Matka jatkui viimeisen huikosen tunnelmissa,
itsekunkin lomatoiveiden kartoittamisena
ja 
 lopulta kotimiehinä olleiden tapaamisena,
omaan kotoisaan arkeen palaamisena.

Tänä viikonloppuna oli paljon kohtaamisia.
Kuuntelemista, kuulluksi tulemista.
Halaamisia,
ilon jakamista,
kyyneleitäkin.

Tärkeiden elämänvaiheiden  todistamista 
ja elämän rikkauden kokemista.

~~~~~~~~~~~~

Näissä kohtaamisien tunnelmissa
lähden kohtaamaan tulevan viikon päivät!

Mukavaa viikkoa sinullekin!

Kaisu