31. tammikuuta 2015

Pullan tuoksua vieraita odotellessa

Pojan perhe tulee tänään.
Emme olekaan nähneet pitkään aikaan.
Viime vuonna viimeksi. :)
Joulun aikaan.
Se tuntuu mummusta pitkältä ajalta.

Eilisestä viestistä ilahtuneena 
tein heti aamusta pullataikinan. 
Tiedän poikani tykkäävän pullasta, jossa ei ole nuukailtu leipomavärkeissä.
Niinpä laitoin taikinaan kardemummaa ja rasvaa reilusti.
Taikinalevylle levittelin Blå Bandin Vanhan ajan Vaniljakastiketta.<3



Olisi ollut toki ihana leipoa niiden pienten käsienkin kanssa.
Se olisi ollut mummun ja lastenlasten herkkuhetki
- pienten nenän päät jauhoissa, pienet kädet taikinaa pyörittämässä. <3

Mutta on niin ihana vaan olla heidän kanssaan;
nauttia heidän leikkitouhuistaan ja ihanista porinoistaan.
Pitää lähellä tämä ohikiitävä lauantaihetki! <3

Viime kertaisesta pullantuoksuisesta kohtaamisesta 
jäi mieleen pienen Vertin kysymys 
"saanko ottaa toisen pullan?"

Saat ottaa, ota kolmaskin.
 Sinussa pieni poika se ei näy. 
Ota ihmeessä niiden päivien tuoksu- ja makumuistoksi, 
niiden päivien varaksi,
kun mummun pullat ovat kaukana, 
matka meidät eroittaa. <3


Tulisivat jo. <3
Malttamattomana tässä odotan.
Pullantuoksuisena.
Katson kelloa tuon tuosta.
Bostonkakut ovat paistuneet,
napsautan perunat kiehumaan.
Lohikeiton kanssa jatkan vartoamista.
Puolen päivän aikaan pääsemme herkuttelemaan
-keitosta,
pullista, 
toisistamme,
 tästä päivästä!

Ihanaa lauantaita sinullekin!

Kaisu

29. tammikuuta 2015

Seitsemän minuutin treeni

Ystäväni haastoi  minut mukaan tähän päivittäiseen tehojumppaan.
Minäpä haastan sinut! :)

Seitsemän minuutin treeni löytyy kännykästä ja netistä
ja sen tekemiseen tarvitaan intoutumisen mieli, tuoli ja seinä 
sekä tietenkin ne seitsemän minuuttia.
Myöhemmin ehkä 14 minuuttia ja 21 jne. :)



Tästä jumpasta ei voi kieltäytyä jumppavaatteiden tai ajan puutteeseen vedoten. :)
Sovimme, että jumpataan päivittäin omilla tahoillamme ja kuitataan  WhatsAppissa.
Sosiaalinen paine kun on hyväksi näissä hommissa.! :)

Versiossa on 12 liikettä, jotka kuuluu tehdä tietyssä,
asiantuntijoiden suosittelemassa järjestyksessä. :)
Kyllä siinä hiki tulee ja ihan kropassa tuntuu.

Tämä on ihan kiva juttu perheenkin kanssa
- yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä.
Ja seitsemän minuuttia kyllä löytyy ja 2 x 7 tai 3 x 7 -oman kunnon mukaan.
Se aikahan menee helposti ns. lonkkaa  vetäessä eli laiskotellessa.

Nyt seitsemän minuuttia alkutreeeniä ja sitten kahvakuulatunnille.
On se mukavaa tämä sisäliikunta,
kun tammikuun pakkasien sijaan ulkona sataa vettä!!!

Kaisu



27. tammikuuta 2015

Leivotaanpa gluteenitonta näkkäriä!

Alkujaan tämä resepti on ilmeisesti ruotsalaisesta 
muumimamma blogista ja nimeltänsä 
paras gluteeniton  näkkileipä. 
Mieheni toi tämän näppärän reseptin minulle kokeiltavaksi 
ja siitä sitä tuleekin oikein kuitupitoista nakerreltavaa kerrakseen.:)




Laita kiertoilmauuni lämpiämään 150 asteeseen.

Tarvitset näkkäriin
2 dl maissijauhoja
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
1/2 dl kurpitsansiemeniä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl öljyä
sormisuolaa

Kuiva-ainekset sekoitetaan keskenään.
Lisätään kiehuva vesi ja öljy.
Sekoitetaan tasaiseksi massaksi.
Levitetään ohuelti uunipellille kädellä, jossa on muovipussi.
 Tulee uunipellillinen.
Ripotellaan pinnalle sormisuola ja jos haluat, voit painella sen taikinaan.
"Leikkaa" haluamasi kokoisia palasia ja 
laita tunniksi paistumaan.
Anna jäähtyä.
Nauti! :)

-Kaisu-

25. tammikuuta 2015

Poika polvipaikkainen

Joskus nuo poikasten rikkimenneet housut haastavat.
Viimeisin haaste oli nämä värikkäät lasketteluhousut,
melko uudet, mieluisat ulkoiluhousut, 



Kyllä tuli taas niin kiitollinen mieli näistä liimattavista korjauspaikoista.
 Tällä kertaa tästä heijastinkangaspalasta,
 jolla polvessa oleva reikä saatiin pois päiväjärjestyksestä.


Vielä kiitollisempi mieli tuli, kun mielessäni alkoi soljua 
Ester Ahokaisen runon säkeet.

Kun polvipaikan kolmannen jo ompelen
ja haalareissa risaa riittää,
niin muistan lauseen vanhanaikaisen
-sun joka tilanteessa tulee kiittää-
ja kiitokseen on syytä myönnän sen:
On terve poika polvipaikkainen.

Housun paikkaaminenkin onkin arjen iloa, suorastaan juhlaa, 
kun sen oikein ymmärtää. 
Sellainenkin oivallus voi näköjään tulla! <3


Kaisu

23. tammikuuta 2015

Pizzaa, sämpylöitä ja karpalosoppaa

Kävin aamulla kävelemällä työpalaverissa 
ja sen jälkeen kiirehdin kaupaan pizzavärkkejä hakemaan.
 Olin ajatellut ilahduttaa iltapäivällä kotiin palaavia  lämpimäisten tuoksulla! 

Ilmeisesti kahdenkymmenen asteen pakkasesta ja viimasta piristyneenä oli vauhti niin kova,
 että olin laittanut tarkoittamani 4 dl sijaan litran vettä ja alustanut siihen ohjeen mukaisen jauhomäärän. 
(Ajatus lienee ollut jo sämpylätaikinassa! )

No, tähän elettyyn on tullut jo sävellettyä ja sovitettua erinäisiä tilanteita.
Lisäsin hiivaa ja laitoin loput pizzajauhot sekä hiivaleipäjauhoja sen verran, 
että taikina oli notkeaa, sekoituskauhalla käänneltävissä. 
Kohottamisen jälkeen levitin taikinan puurolusikalla  ohuesti pellille.
Tällä kertaa ei tullut eikä ollut kaulittavaa taikinaa!
Mutta tuli neljä pellillistä pizzaa kahden suunnittelemani sijaan! :)

Täytteet riittivät onneksi tähän tupla-annokseen. 
Paistoin jauhelihat ja laitoin ne sekä salami- ja pizzasuikaleet laakeaan astiaan,
 josta ne on helppo jakaa tasamääräisesti pizzojen päälle.
 Pakasteesta löytyi raastettua juustoa, 
jota  sinne aina jemmaan höylättyjen juustopalojen jämistä. 

Uhuhuhuu sanoin, kun tilanne oli onnellisessa lopussa. 
Hyvälle kuulema maistuvat 
ja osan  -ehkä- voin laittaa pakkaseen. :)


Gluteenittoman pizzan tein tänään eka kertaa 
Frian esipaistettuun, pakastettuun pizzapohjaan 
ja se oli makutuomarin mukaan oikein hyvä vaihtoehto.
 

Perussatsi sämpylöitä litistetystä tangosta leikkaamalla.
Onkin tässä syöty peltileipää viikon varrella useampi erä,
  jotta vaihtelu virkistänee lapsiakin.
Ja leivontaliinan teksti sopii hyvin tämän päivän leipomisien alkutunnelmaan.:)



 Pakasteesta löytyi Karpalomarjapussi. 
Mieheni poimii niitä Prisman pakastealtaasta. :)
Ymmärsin tuon pussin viestin
 ja päätin yllättää  keittämällä parista litrasta vettä ja tuosta marjapussista 
viikonlopuksi terveysvaikutteisen kiisselin. <3
Ja noita kuoria ja hippuja en siivilöi pois.
Ne ovat hyviä kuituja.

Että näin sitä on kaarratettu perjantain iltapäivään.
Hämärä laskeutuu.
Tyttö haastoi kuntosalille
ja pikku pojat uimahallille.
Olisi haastetta kerrakseen.
Mutta sitä ennen alkaa vielä erä hyötyliikuntaa siivouksen parissa.

Pakkaspäivien iloa,
viikonlopun virkistystä!

Kaisu





22. tammikuuta 2015

Mummun iloa

Tämä ilta meni poikavauvaa ihastellessa. <3
Pari viikkoa on kulunut viime tapaamisesta 
ja tuntuu, että vauvan katse on terävöitynyt ja posket pyöristyneet. 
Niin pian nuo pienet kasvavat, kehittyvät.
Jokainen päivä tuo uutta pienen olemukseen.



Tekee mieli katsoa pientä pitkään;
ihmetellä kasvojen moninaisia ilmeitä,
suun hamuamista,
 käsien kokonaisvaltaisia liikkeitä,
vikkeliä jalkoja.
Katsella, painaa mieleen tulevien päivien varalle. <3


Vauva  kävi  pikkuisen saunan lämmössä ja suihkuttelun jälkeen sain pukea hänet.
Pikkuinen oli niin rentoutuneen ja tyytyväisen oloinen, 
saunapuhdas, punaposkinen. 


Tartun hetkeen,
tähän ohikiitävään.
Nautin tänään  tästä pienestä,
toisena päivänä toisista pienistä ja isommista,
omien lapsien lapsista.<3

~~Kaisu~~



20. tammikuuta 2015

Enkeli kirjan sivuja taittelemalla

Jouluisilla markkinoilla 
näin käsityökerholaisten tekemiä kirjaenkeleitä ja niiden taittelemista.
Joulukuu oli arvatenkin niin kiireistä aikaa, 
että kirja jäi silloin etsimättä ja idea kokeilematta.


Lauantaiselle kirppiskierroksella muistin tämän jutun 
ja nappasin "ota tästä ilmaiseksi" korista Valittujen palojen kirjoja tähän tarkoitukseen.
Pakkaspäivänä on aikaa leivinuunin lämmössä näperrellä. :)
 
Tässäpä nyt tämä kuvasarja kirjan sivujen taittelusta.
Välillä mallasin myös siiliä,
 mutta totesin sen liian kesäiseksi ajatukseksi tässä paukkupakkasessa. 








Askarteluliikkeestä hain päivällä tuollaisen puisen muna-aihion pääksi ja pellavaa hiuksiksi.
Ehkä seuraavasta voisin jättää silmät piirtämättä 
ja tyytyä puun syyn muodostamaan huulien viivaan. :)

Siinä se nyt on eteisen lipaston päällä;
ajanpatinoimasta
kierrätetystä
elämää nähneestä kirjasta
kokeilemisen innosta taiteltu
kirjaenkeli.

~~Kaisu~~

 



17. tammikuuta 2015

Murattiköynnöksestä mullanvaihtoon

Enpä olisi aamulla arvannut, että tänään vaihdan kukkiin mullat.
Helmikuussahan sitä ruukataan,
enkä tiedä miten kalenterissa kuun kierto on kasveihin nähden. :)
Päivän palaset vain loksahtelivat siihen malliin, että homma tuli tehtyä.

Tänä aamulla piipahdin kirpputorilla 
ja löysin sieltä 50 senttiä maksavan uuden kukkaruukun.
Eilen olin nähnyt Tokmannilla pieniä murattiköynnöksiä kaksi kappaletta vitosella.
Valkoinen ruukku sai ajatuksissani sisäänsä ne muratit.
Hurautin hakemaan kukat ja
 kaksi AloeVera kasviakin tarttui mukaan sekä multapussi. 
Siitä se sitten lähti
-kivuttomasti, aikailematta. :)


Muratit olivat tuollaisia pikkuruisia.
Laitoin ne yhdessä isompaan ruukkuun ja litistin vuo ympyräkehikot soikeiksi,
jotta sain ne yhdessä muistuttamaan sydäntä! <3



Minulla ei ole ennemmin ollut tätä lajia. 
Olivat vaan niin herttaisen näköisiä,
pieniä,
topakoita.
Väriksi ja kokeiluksi hintansa väärtejä.
 
Siinä sivussa, innostuksen puuskassa yhdeksän muuta viherkasvia sai isomman ruukun ja uuden mullan.
Joskus hommat vain hoituu,
joskus pitää teetellä pitkäänkin!

-Kaisu-



16. tammikuuta 2015

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää" sopii tämän päivän lauluksi.
Lunta on tullut tiuhaan, oikein tuulen kanssa.
Lumi on peittänyt kaiken kohdalle osuneen lumivaippaan. 
On ihanan valkeaa, puhdasta, kaunista.

Ihana,että on lunta.
Viime talvena nimittäin täällä ei voitu hiihtää 
-eka kertaa- 
ja luistelukin jäi vähälle.
 Nyt sukset ovat esillä ja hiihtäminen tuntuu olevan lapsista mukavaa.
Ulkona on mieluista tekemistä 
ja ompun punaiset posket kertovat 
mäen laskemisen riemusta ja lumimajojen rakentamisen ilosta.  :)






 





Kuistilla vanhat hokkarit 
ja vanhimmaisen Isko - talvikengät muistuttavat menneistä talvista..<3 


Pyöräily lumitöhmerössä ja lumitöiden tekeminen
piristi kovasti ja pieni arjen kuntopistekin siitä taisi herua.

Nyt on hyvä käydä viikonlopun puuhasteluihin!
Tammikuun talvista iloa Sinullekin!

Kaisu

15. tammikuuta 2015

Kodintyöt lasten kanssa -iloa ja haastetta

Tähän aihepiiriin liittyen joskus, ajoittain äitinä kokee
valtavan onnellisia tunteita muun muassa
kun kotia tullessa onkin ruoka jo laitettuna,
koti siistittynä tai jotakin muuta vallan omatoimista, yllättävää tehtynä. 
 Leivonnaisten tuoksua tai jotain muuta herkullista odottamassa.
Pikku pojat ovat kattaneet viikonlopun aamupalan,
laittaneet kynttilänkin juhlahetkeä valaisemaan.
Lapsilla on ollut selvästi tarkoituksena ilahduttaminen ja yllättäminen. 
Ne ovat hetkiä, jolloin pitäisi avata kaikki kehumisen ja kiitoksen antamisen väylät
ja hehkuttaa tilannetta oikein olan takaa.
 Hetkiä, joista kannattaa nauttia täysin siemauksin! <3

Joskus, ajoittain äitinä kokee, että kotityöt eivät voisi vähempää kiinnostaa lapsia. 
Tiskikone vuoroista keskustellaan ja lasten mielestä aina on perjantai, siivouspäivä. 
Tutuiksi käyneitä kommentteja satelee kaiken ikäisiltä 
ja toinen toisiaan luovempia verukkeita leijailee ilmassa.
Laskemisen kulttuuri on lähellä. Minä tein viimeksi, miksi minä aina...


 Kohta. Kohta. Illan päälle. Joo, joo. Odota vähän!
Mulla on peli kesken. Eihän tässä jänön selässä olla! 
Jotenkin niin kotoisia, niin tuttuja lausahduksia, että niiden kanssa jo pärjää. 
Kun vaan muistaa antaa aikaa;
ei tee itse sitä, minkä on pyytänyt, minkä joku on jo luvannut tehdä.

Niin kuin se viime perjantaillinen alakerran imurointi. <3
 Odotin perjantain, odotin lauantai-iltapäivään ja sieltä se imuroija lopulta tuli lupauksensa mukaan.
 Homma meni vaan vähän niin kuin pitemmän kaavan mukaan. 
Hymyssä suin siitä on nyt veistelty, että hyvää kannatti odottaa!

Monenmoista listaa on meilläkin laadittu, 
täytetty tukkimiehen kirjanpidolla ja päivämääriä laittamalla
tai sitten on unohdettu täyttää.
On ollut äidin tekemiä taulukoita ja lasten keskenään laatimia vuorolistoja.
On ollut henkilökohtaisia työtehtäviä ja rahankeruita.
Monenmoisia "porkkanoita" kotitöiden tekemiseen
ja silti ne ovat joskus jääneet tekemättäkin
(lue vanhempien tehtäväksi). 

Kotiäitivuosien jälkeen oli pakko antaa yhä enemmän vastuuta ja velvollisuuksiakin lapsille.
On pitänyt teroittaa, että tämä ei ole kenenkään auttamista, 
vaan jokainen tekee osansa näistä kodin yhteisistä askareista. 
Tämähän ei ole palvelutalo; täällä tuetaan omatoimisuuteen! :)

Huikeita, mieleenpainuneita hetkiä on ne,
kun olemme porukalla puuhanneet yhteisiä kotoisia hommia.
Marjareissut ovat olleet mukavia yhdessäolon hetkiä, jossa huvi ja hyöty ovat yhdistyneet.
Myöskin leipominen, siivoaminen, puusavotta ja pihatyöt
ovat  mukavia  yhteisiä työtehtäviä.
Monesti sitä vaan itsekseen touhuaa ja tekee
 eikä näe mahdollisuutta tietotaidon siirtämiseen lapselle,
ei tule annettua tilaa yhdessä touhuamiseen ja  mallioppimiseen.
Varsinkin pienet lapset rakastavat oikeiden töiden tekemistä vanhempiensa kanssa!
Ja niistä kokemuksista he saavat leikkeihinsä elämänläheisiä aineksia...

Kun vanhin poika oli menossa naimisiin, 
jotenkin huolehdin pärjäämisestä. :)
Siitä, olenko osannut antaa tarpeeksi elämän taitoja matkalle.
Hän totesi, että eväät syödään matkalla!
Hän tarkoitti, että vaikka kotityöt eivät ole aina olleet hänellekään niin mieluisia, 
arjen taitoja on tullut jemmattua ja ne auttavat omassa elämässä.<3

Se ajatus on kantanut minua näinä vuosina,
nyt näiden kotona olevien kanssa.
Jokaiselle jää "reppuun" jotakin kodista ja kodin askareista,
ja niiden kanssa selvitään sitten omassa elämässä.
Työ on välillä kuin tervanjuontia,
mutta aika kultaa nekin muistot!

Onhan sitä meillä aikuisillakin huumorinsävyisiä ajatuksia työstä ja työntekemisestä.
Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomenna!
Meidän kodinhoitohuoneen seinällä on taulu, 
joka meinaa joskus minullakin käydä toteen...


Että, kyllä kait ne lapsetkin aina ilahtuvat, 
kun äiti on aktivoitunut ja pyykännyt, leiponut, laittanut ruokaa...
Yrittänyt olla arjen esimerkkinä! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Perheen pienimmäinen teki siellä tiskikoneen.
Muutaman neuvottelun ja pelivuoron vaatimisen jälkeen.
Palkkioksi tarjosin ulkoilua ja onneksi kaveri tuli hakemaan ulos. :)

Että tämmöistä tällä erää!

~~Kaisu~~









13. tammikuuta 2015

Marja- ja hedelmäpuuroja välipalaksi

Jouluherkkujen jälkeen on ihana palata nauttimaan 
arjen ruokalistasta ja kotoisista välipaloista.

Koululaisten mieleen on vanha tuttu 
vaaleanpunainen vispipuuro, 
jonka useimmiten teen puolukasta ja mannaryynistä
ja maustan suolalla, sokerilla ja vaniljasokerilla.
Viimeksi keittämäni ja oikein kuohkeaksi vatkaamani puuro
meni kuin kuumille kiville.
Pienet lapsenlapsetkin tykkäsivät siitä! <3


Monesti sitä kangistuu kaavoihinsa 
ja keittää samalla reseptillä niin kauan, 
että lapset sanovat vispipuuroa tulevan jo korvistakin. :)

Onhan niitä monia muitakin
 marjaisia ja hedelmäisiä puuroja, joita voisi vaihteeksi tehdä.
Olisi mukava,
että  lapset oppisivat syömään erilaisia perinteisiä puuroherkkuja
ja etteivät ne unohtuisi itseltänikään.

Pitääkin jonakin päivänä keittää jotakin seuraavista
ja antaa nuorimmille lapsillekin makuelämyksiä. :)

Yksi variaatio on vispipuuro punaherukoista. 
Äitini vispaa sinne sekaan jäisiä mansikoita ja ne antavat kivan pehmeän maun puurolle.

Puolukoista ja ruisjauhoista tulee tuhti ja aika lailla ruokaisa puuro.

Anoppini keitti mustikkamarjapuuroa mustikoista ja grahamjauhoista.

Joskus päiväkodissa oli luumumannaryynipuuroa
mutta se ei saanut sijaa meillä.

Syksyllä on tullut tehtyä oman omenapuun omenista omenariisipuuroa
Elikä omenoita keitetään ja ehkä hienonnetaan sauvasekoittimella hienoksi. 
Puuroriisit heitetään sekaan. 
Joskus äiti laittoi rusinoitakin sekaan, mutta minusta se oli liikaa! <3


Siinä monta vaihtoehtoa,
 mutta tänään meidän lapset syövät vaaleanpunaista puuroa
- puolukkaista mannavispipuuroa!

Vanhaa ruokalorua mukaillen:
Äiti puuron keitti,
isä maidon osti,
tulkaapa lapset syömään!




12. tammikuuta 2015

Ristijäisten mustikkaherkku

Ristijäisissä oli  herkkuja sen seitsemää sorttia! <3
Toisen mummulan uusi huljakan pitkä pöytä notkui moninaisista herkuista
ja  ihanasti oli  huomioitu myös erikoisruokavaliot.
Kuvien ottaminen herkuista jäi vähän lapsipuolen asemaan, 
mutta muutama kuva kuitenkin tuli otettua.




Tämä kakku oli minun leipomaa näihin ristiäisiin.

 Mustikkaherkun ohje:

100 g margariinia
2,5 dl vehnäjauhoa
0,75 dl sokeria 
1 tl leivinjauhoa
  • sekoitetaan ed.olevat ainekset keskenään
  • lisätään 0,5 dl kermaa
  • laitetaan irtopohjavuokaan, joka paperoitu
  • paistetaan 200 asteessa 10 min. 
Täyte:
  • 2 dl kermaa ja 1 tl vaniljasokeria vaahdotetaan
  • 1prk ranskankermaa ja 0,75 dl fariinisokeria vaahdotetaan
  • vaahdot yhdistetään
  • kaadetaan jäähtyneen pohjan päälle
 Kakun päälle:
  • jäisiä mustikoita -tai toki muitakin marjoja
  • 1-1,5 dl hyytelösokeria ja 2 dl vettä eli ohjeen mukaan
~~~~~~~~

Semperin karkeista jauhoista olen tehnyt gluteenittoman pohjan. 
Paistoaika oli ehkä 5 min. pitempi.
Tulee pehmeä hyvä pohja,
joka minusta se käy oikein hyvin kaikille herkuttelijoille!

~~~~~~~~

Tämä on kiva vaihtoehto hyytelökakuille.
Leivottava pohja on nopsa tehdä
ja fariinisokeri antaa tälle kakulle kivan pehmeän maun.

Mustikkaherkku ei moiti pakastamista! 
Otan  renkaan irti ja pakastan kakun irtopohjavuokan pohjan kanssa.
Pistän pussiin vasta jäisenä.
Jäisestä kakusta lähtee paperi siten helposti pois, 
kun otat sulamaan ja laitat tarjolle.

Herkkuhetkiä sinullekin tämän ystävältäni saamani ohjeen myötä!

Kaisu






11. tammikuuta 2015

Ristiäisissä

Tänään vietimme kodin juhlahetkeä,
nuoren perheen ensimmäisen lapsen, 
pienen pojan kastejuhlaa.

Kokoonnuimme miniäni kotiväen kauniissa uudessa kodissa,
jossa meitä oli koolla neljästä sukupolvesta.

Pappi puhui  nuorille vanhemmille
kauniisti ja lämpimästi vauvasta,
rakkauden ja  elämän lahjasta. 
Hän puhui vastuusta mitä lapsen hoitaminen tuo tullessaan, 
mutta ennen kaikkea ilosta, mitä lapsi antaa. 
Vanhempien rakkaus ja rakastava koti on parasta mitä lapselle voi antaa. 
Turvallisessa ilmapiirissä lapsen on hyvä kasvaa ja varttua.

Oikein herkistävää oli kuunnella noita papin sanoja, 
jotka kuin kertausharjoituksena minun, äidin, mummun korviin soljuivat. 
Isovanhemmilla ja isoisovanhemmillakin 
on tärkeä tehtävä tämän perheen rinnalla. 
Yhdessä me jaamme ilot ja puolitamme surut. 
Yhdessä sukupolvien sydänten ketjussa;
nuoret vanhempien ilona,
vanhat nuorien tukena. <3


Pieni oli puettu äitinsä kastemekkoon 
ja isän mummun tekemä juhlaliina oli kastepöydässä.
Näin lapsen äidin ja isän kastejuhlat 
olivat mukana tässä hetkessä konkreettisina muistoina.



<3 Eeli Aksel <3


On suloista antautua
pienen käden viettelykseen,
antaa sormensa hennon 
lehden käperrykseen.
Se vie koko käden,
vie koko sydämen,
ei palauta. 
 -Maila Jyrinki-


<3  <3  <3

Pikkuinen poika on tuonut mummulaankin niin paljon iloa tullessaan;
iloa pienillä hymyillään,
hellyttävän pienillä haparoivilla käsillään,
pikkuruisilla varpaillaan
ja vauvantuoksullaan.
.
Pieni pojan myötä on taas ihmetelty,
miten täydellinen pieni lapsi onkaan,
miten pienestä elämä alkaa.

<3  <3  <3


Tällaisissa iloisissa, onnellisissa tunnelmissa tänä iltana kirjoitteli

Kaisu -mummu