Pojan perhe tulee tänään.
Emme olekaan nähneet pitkään aikaan.
Viime vuonna viimeksi. :)
Joulun aikaan.
Se tuntuu mummusta pitkältä ajalta.
Eilisestä viestistä ilahtuneena
tein heti aamusta pullataikinan.
Tiedän poikani tykkäävän pullasta, jossa ei ole nuukailtu leipomavärkeissä.
Niinpä laitoin taikinaan kardemummaa ja rasvaa reilusti.
Taikinalevylle levittelin Blå Bandin Vanhan ajan Vaniljakastiketta.<3
Olisi ollut toki ihana leipoa niiden pienten käsienkin kanssa.
Se olisi ollut mummun ja lastenlasten herkkuhetki
- pienten nenän päät jauhoissa, pienet kädet taikinaa pyörittämässä. <3
Mutta on niin ihana vaan olla heidän kanssaan;
nauttia heidän leikkitouhuistaan ja ihanista porinoistaan.
Pitää lähellä tämä ohikiitävä lauantaihetki! <3
Viime kertaisesta pullantuoksuisesta kohtaamisesta
jäi mieleen pienen Vertin kysymys
"saanko ottaa toisen pullan?"
Saat ottaa, ota kolmaskin.
Sinussa pieni poika se ei näy.
Ota ihmeessä niiden päivien tuoksu- ja makumuistoksi,
niiden päivien varaksi,
kun mummun pullat ovat kaukana,
matka meidät eroittaa. <3
Tulisivat jo. <3
Malttamattomana tässä odotan.
Pullantuoksuisena.
Katson kelloa tuon tuosta.
Bostonkakut ovat paistuneet,
napsautan perunat kiehumaan.
Lohikeiton kanssa jatkan vartoamista.
Puolen päivän aikaan pääsemme herkuttelemaan
-keitosta,
pullista,
toisistamme,
tästä päivästä!
Ihanaa lauantaita sinullekin!
Kaisu
Kanneli
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! <3 Minä vaan hukkasin sen tämän kännykän kanssa touhutessa.:/
Mutta perheen yhteiset hetket ovat juhlahetkiä.
Mukavaa sunnuntaita Sinullekin perheesi kanssa!
Kiitos Ada sinullekin kommentista, jonka kämmäsin hukkaan! <3 Pulla päivässä pitää luut piilossa. Niinhän se menee! <3
VastaaPoistaTämä teksti sai kyyneleet silmäkulmiin. Niin kauniisti kirjoitettu, ja aidosti odotettu. <3
VastaaPoistaNiin! <3 OIkeasti olin niin onnellinen teitä odottaessani. Ja ne pienet on niin aitoja omissa ajatuksissaan ja tunteen ilmaisuissaan. <3
Poista