Pyhäinpäivän aattona

Metsässä toivun;

satakieli seurana

kuusi suojana

tuuli lohduttajana

sammal sydämen alla.

Piipahdin iltapäivällä itsekseni mökillä. 

Metsässä, luonnon rauhassa kävellessäni ja havunoksia keräillessäni 

 tunsin olevan riittävän kaukana työarjesta,

kiireestä ja tekemättömistä töistä.

Lokakuun lopun syksyinen tunnelma,

joutsenten haikean karheat lähtöhuudot ja koskettavat hyvästit,

valtaisat, monipäiset  auramuodostelemat metsien yllä

sekä maan tuoksu siivittivät osaltaan pyhäinpäivän tunnelmaan.

Eripituisiin elämän kaariin,

luopumiseen ja lähtöön.

Metsää katsellessa näin erikorkuisissa puissa ja 

muutamassa nojallaan olevassa tuulenkaadossa ihmiselämän kirjon.

Siinä eri-ikäiset puut seisoivat  toistensa rinnalla, toisiaan vasten, toisiaan tukien.

Osa  niistä saa kasvaa ja elää pitkään,

osa taimista ei saa elintilaa ja näivettyy toisen varjoon,

osa kaadetaan tai kaatuu itsekseen.

Kun tuuli käy voimakkaana, pieni taimi ja vahva puukin saattaa kaatua sen voimasta.

Tänä viikonloppuna kertailemme mennyttä ja ollutta;

sitä. että edesmenneet rakkaat ovat olleet elämässämme.

Pyhäinpäivän alla olen lueskellut Anna-Mari Kaskisen runoja ja

 löytänyt niistä taas ihanan lohdullisia, toiveikkaita säkeitä,

jotka kirjasin tähän postaukseen muistiin.

 Älä kätke kyyneleitä

älä salpaa surua.

Kulje hiljaa murheen teitä,

kanna toivon murua.

Itke, kun on surun aika.

Älä pidä hoppua.

Anna kyyneleiden tulla,

vaikket tunne loppua.

Surun malja kerran täyttyy.

Astut uusiin askeliin.

Sydämessä kulkevat he,

joita kauan kaivattiin. 

Kun olit mennyt,

ei metsä ollut sama,

ei niitty, ei tie,

ei polku, jonka halki 

sinä olit kulkenut.

Olen pyhäinpäiväaatoksissa.

Kynttilä tuikkii pöydällä valoa pimenevään iltaan.

Sytytin tänään perinteeni mukaan keittiön ikkunaan kodinikkunan,

jossa on kynttilä kaikille rakkaillemme.

Taivaalla voin nähdä muutamia erityisen kirkkaita tähtiä,

johtotähtiä.

Se tuntuu juuri nyt lohdulliselle.

Julistetauluja Posterstorelta ja etukoodi lukijoilleni

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Posterstoren kanssa.

 Poster Store tarjosi minulle mielenkiintoisen mahdollisuuden tutustua heidän julisteisiinsa ja kehyksiin. En ole ennen käyttänyt kotonamme julisteita ja näin syksyllä tuntui olevan juuri oikea aika sisustamiseen ja inspiroitumiseen tämän yhteistyön kautta. Lisäksi blogini lukijat saavat tämän postauksen myötä alennuskoodin, joka on voimassa 14 pv postauksen julkaisemisesta. 

Posterstoren julisteet on jaoteltu selkeästi aihepiireittäin ja niistä löytyy runsaasti erilaisia teemoja.  Melkeinpä valinnan vaikeuteen asti, joka on tietenkin positiivinen asia tässä tapauksessa!  Luontoaiheiset julisteet olivat itselleni mieluisin kategoria ja siitä ryhmästä valikoitui taulut. Myös Rakkaus ja Tekstitaulut puhuttelivat kauneudessaan ja saatan palata niihin vielä uudessa tilauksessa. 

Poster Storen valikoimissa on paljon eri aiheisia julisteita ja joka tiistai nettisivustolle tulee  uusi kokoelma. Sekä julisteet että kehysteet edustavat skandinaavista sisustustyyliä ja mahdollistavat sisustamisen ilon hinta-laatusuhteellaan. Kehystetyt julisteet ovat oivallinen valinta kodin luovaan, persoonalliseen, omannäköiseen sisustamiseen  joko yksittäisen taulun muodossa tai kokonaisen tauluseinän suunnitteluun. 

Julisteissa on huomioitu kestävä kehitys ja sisustustaulut on painettu hyvälaatuiselle paperille, joka ei kellastu ajan saatossa eli näillä julisteilla on käyttöikää pitkästi. Paperin jämäkkä laatu tuntui ja näkyi julistetta käsitellessä.  Myös se ,että taulun "lasi" on muovipleksiä toi tauluun turvallista käyttömukavuutta.Taulun uskaltaa laittaa nojaamaan seinäänkin eikä ole pelkoa lasin särkymisestä.

Luontoaiheisia kuvia katsellessa itselleni omimmaksi valikoituivat ensisilmäyksellä meri, hiekkaranta, dyynit ja meriheinät. Ne ovat minulle tärkeitä elementtejä sekä erityisen vahva kesän muisto ja sijoitin kuvat heti ajatuksissani mökkimme siniseen huoneeseen. Kun nyt ei ollut mahdollista mennä käymään mökillä, fiilistelin merenrantakuvilla pianohuoneessa. 

Perheemme nuorimmainen  valitsi omaan huoneeseensa kaksi leijonaveljestä taulun. Se ja kaikki leijona-aiheiset taulut olivat hänestä hauskoja. 

Tykästyin tähän tammikehykseen, jossa on näyttävyyttä myös syvyyssuunnassa. Tämä kehys yhdistyy kivasti leijonien turkin väriin ja tammikehys tuo valkoiseen ympäristöön kivaa kontastia. Leijonaveljekset ja poika muuttavat myöhemmin toiseen huoneeseen ja silloin voisi tilata ne toiset mieluisat leijonataulut tauluseinä- ajatuksella.

Eucalyptyksen oksa on kaunis elementti sisustuksessa niin tuoreena oksanamaljakossa kuin kuivattuna koristeena. Nyt minulla on Eukalyptus myös julistetaulussa, jonka kehys tekee kokonaisuudesta kevyen ja  kauniin.

Julisteripustin on tyylikkään yksinkertainen vaihtoehto perinteiselle kehykselle ja onneksi  päädyin siihen. Tämä erilainen kehys antaa kivaa tavallisesta kehyksestä poikkeavaa ulokkeellisuutta ja keveyttä julisteelle. Ripustin oli näppärä asentaa julisteeseen mangeettien avulla. 

Lopputulos on hyvännäköinen. Tykkään!

Tämä blogiyhteistyö  ja julisteet netistä -ajatus oli minulle uutta ja kaikkinensa mielenkiintoinen matka. Sivustolta sain inspiraatiota ja uutta tuulta sisustukseen ja eri huoneiden ilmeen muuttamiseen.

Posterstore tarjoaa tämän postauksen myötä blogini seuraajille 

20 % alennuskoodin, joka on voimassa 11.11.2020 asti. 

Alennus koskee julisteita ja kehyksiä (paitsi ei Selection- tuotteita). Alennus lasketaan normaalista hinnasta ja koodi on tauvonpaikka20.

Kuistin pikainen syyskattaus

Tein pikaisen syyskattauksen kuistille,

kun  nuo harmaat rönsyävät kesäkukat  

(joiden nimeä en muista, muistatko sinä! ?) ovat vähitellen tehneet tehtävänsä.

Niistä oli pitkä ilo ja hyödynsin ne vielä kietaisemalla kiepille ruukkujen juureen.

Täytyy sanoa, että pieni pyörähtäminen pihalla 

ja tälläinen luova hetki sekä käsillä tekeminen piristi mieltä.

Sisäänkäynti näyttää nyt mukavan syksyiseltä.

Pitää hakea pikkumäntyjä mökiltä viikolla

ja laitella niitä ruukkuihin.

Hiljalleen mennään ulkosisustuksessakin vihreitä havuja ja kausivaloja kohden.

Se tuntuu juuri nyt ihanalta ajatukselta.

Lepänkäpykranssi sai lähtöpassit sisältä

ja löysi nyt paikkansa pieneltä pöydältä ulko-oven vierestä.

Onneksi en nakannut sitä vielä ns."leppäkuuseen" eli menemään.

"Aika tavaran kaupitsee" täytyi todeta taas kerran itsekseni. 

Toivon Sinulle levollista ja tunnelmallista viikonloppua.

Joko sinä olet viritellyt kausivaloja kotiisi?

Pitkä alpakkainen Puno -neuletakki

Kerrattain syksyllä vilautin jossakin postauksessa tämän minun villatakkiprojektini.

Se on ollut jo muutaman hetken valmiina,

mutta kuvia ehdittiin napsia vasta nyt syysloman alussa.

Tämä on minun ihka ensimmäinen tällainen suurempi neule.

Olen niin mielissäni, kun sain tämän aika näppärästi tehtyä

ja vielä taskutkin paikoilleen. ;)

Ohjeen löysin 

Kalastaja vaimon: suosikkineuleita ja suloista arkea -kirjasta,

mutta samainen neule näytti löytyvän myös hänen blogistaan.

Täytyy kirjoittaa muistiin tänne, että ohje löytyi pikaisesti

ja se oli ns. rakkautta ensin silmäyksellä.

Lähdin nimittäin katselemaan kirjastossa neulekirjojen hyllyä A:sta ja 

ohje tuli vastaan jo tässä Alvsted Johannan kirjan kohdalla. 

Tilasin  Snurrelta ohjeen mukaiset, suloisen pehmeät Puno- alpakkavillalangat,

jotka neuloin no 8 pyöröpuikoila. 

Ohje on hyvinkin suoraviivainen

ja se  sopi minunlaiselle aloittelijalle.

Laitoin ohjeesta poiketen helmaan ja hiojen suuhun kolmen kerroksen resorin.

Lisäsin silmukoita hihan yläosaan,

josta se aloitettiin neulomaan

ja neuloin hioista täyspitkät.

Lopputulos on lämmin ja rennon mutkaton.

Takin etureuna meinaa käpreentyä.

Ohjeen neuleessakin  se  kääriytyi

tai ehkä sen kuuluukin tehdä niin.

Aavistin. että noin saattaa käydä ja laitoin etureunaan  oikein-nurin -oikein,

mutta olisi vaatinut ilmeisesti vielä yhden nurjan silmukan lisää.

Kiersin etuosat virkkaamalla, joka tasaa vähän reunan kääntymistä.

Aloittaessani omaa neulettani,

tyttäret tilasivat samanlaiset.

Nyt minulla on jo keskimmäisen vaaleanharmaat Punot odottamassa.

Lähipäivinä alan luomaan silmukoita ja tikuttamaan seuraavaa projektiani.

Kiva on, kun on toivomus, 

jonka voi toteuttaa! <3

 

Syysloman suklaiset muffinssit

Tänään oli herkkumenussa 

Lomalaisen leipomia 

sateisen syyslomapäivän suklaisia muffinsseja.

 Hän löysi  ohjeen Kermaruusun takuuvarmoista resepteistä. 

Ohjeen nimi on isot suklaamuffinssit.

 Ne kohosivat kyllä komeasti

ja olivat värkkien ansiosta aivan suloisen suklaisia ja suussa sulavia.

Oli kiva kun Poika innostui omasta halustaan leipomaan. 

Hän leipoi muffinssit gluteenittomilla jauhoilla niin pääsimme  kaikki herkuista osallisiksi.

Resepti toimi oikein hyvin muuttamalla vehnäjauhojen määrän 

samaan määrään gluteenittomia Semper- jauhoja. 

Syysloma voi olla

kokeilua

herkuttelua

yhdessäoloa

kiireettömyyttä

kotoilua

Kotona voi olla huolettomasti ilman aikatauluja ja pakkaamisia. 

Innostua siitä mikä tuntuu hyvälle.

Poika halusi laittaa tulen leivinuuniin ja nyt kotoinen lämpö leviää huoneisiin. 💛

Ikkunasta katselen sateen vihmomista ja viimeisten syksyisten lehtien ohimarssia. 🍂🍂

Sohvan nurkka tuntuu pesälle,

johon saan painautua 

ja antaa säätiedotuksen ennustaman räntäsateen rantautua tännekin.

Tällaiset syysloman aloitusterveiset! 👋👋

Miten teidän lokakuiset päivät ovat sujuneet?

Merellisiä kuvia ja runoja

Syksyisillä lenkeilläni olen ihmetellyt taas kerran merenrannan kauneutta

ja tällä kuvauskerralla erityisesti meren tyyneyttä.

Lueskelin Anna-Mari Kaskisen merellistä runokirjaa

Myötätuulta matkalleni.

Poimin siitä runoja, jotka sopivat  näihin syksyisiin kuviini

ja päiviin, jolloin merenranta on tarjonnut parasta luontoterapiaa arkeni tiiviisiin päiviin.

Merenrannassa, aavan meren tuntumassa on levollista peilailla omia tunteita ja tuntemisia

ja aivan kuin laskea ne veden vietäväksi

ja palata arkeen keveämmin askelin.

Meri kätkee kyyneleet

kaikki itkut vaienneet

lempeästi syvyyteen

hellyyteen ja hyvyyteen.

Kaikki kyynelpisarat

suureen syliin sulavat.

Mitään ei se patoa,

yksikään ei katoa.

Meri hiljaa huminoi,

lohdutuksen sävel soi,

laulu ikiaikainen,

syvyyksien syvyyden. 

Sinne meni kesä.

Jäi vain tyhjä pesä

koloon kallion.

Muistoissani kuulen

aallokon ja tuulen,

tunnen auringon.

Onko enää muuta?

Lehdetöntä puuta

vaiti katselen.

Elämä on hento

niin kuin kevyt lento

linnunhöyhenen.

Rakastan aamusumua

ja meren hiljaisuutta.

En näe eilispäivän taa.

En kuulostele uutta.

Aavistus on maisema,

ei valkoinen, ei musta.

On kaikki aivan alussa

ja täynnä lupausta.

Silmä lepäsi horisontissa ja mieli tyyntyi tällä kertaakin meren ja taivaan rajattomuutta katsoessa.

Jokainen päivä lipuu yön syliin kuin taivaan ranta ja aava meri soljuivat toistensa lomiin.

Huominen on aina täynnä lupausta

ja sillä on uudet värit ja uuden aamun ääriviivat.

Meren luona kaikki pelkistyy.

En kysy enää miksi, kenen syy.

Vaan tiedän, paljon mahdollista vielä on.

Ei meri koskaan ole toivoton.

Niin nopeasti muuttuu maisema,

ja varjo eilisen on tänään valoa,

ja kaikki, mikä usvan taakse jää,

jo huomenna on aivan selkeää. 

Tänä aamuna

aurinko tuli esiin

ja myrskyn mahti

oli aivan aseeton 

rakkauden edessä.

Meri antaa, kadottaa.

Meri kätkee, lahjoittaa.

Meri hellii, myrskyää,

kunnes kaiken kätkee jää.

~~~~

Ihania lokakuisia päiviä Sinulle!

Diy kynttilälyhty

Tänään aurinko paistaa ja luonto on edelleen mitä kauneimmassa väriloistossaan.

Kotipihassa pysähdyin katsomaan erityisesti pientä vaahteraamme,

joka keltaisessa syysasussaan näyttäytyy erityisen kauniina tuossa metsän reunassa.

Hyvän mielen väripilkku suorastaan.

Ajatukset ovat kääntyneet syksyn myötä kuitenkin enemmän tänne kodin kurkihirren alle.

Syksy on saapunut kotiin värisävyinä,

 kynttilän valona ja kotoiluna.

.

Toissailtana tein iltapuhteella paperinarusta ja lasipurkista yhdenlaisen lyhdyn.

Neuloin no 8 sukkapuikoilla paperinarusta päällisen isoon lasiseen purkkiin.

Loin  11 silmää puikolleen.

Yläosaa kohden sovittelin neulosputkea purkin päälle 

ja kaventelin pari silmukkaa puikollaan ennen työn päättelyä.

Alareunaan pujotin ohuen kuminauhan,

jolla kirrasin neuleen purkin alareunaan "istuvaksi"

ja yläosaan laitoin paperinarun,

jolla kiristin neulepäällisen purkkiin tiukalle kiinni.

Puusydän on viimeisiä vanerisydämiä,

joita tilasin kerrattain siskoltani.

Kynttilän valo siivilöityy kauniisti neuloksen läpi.

Laitoin testitilanteessa "lyhtyyn" kynttilän,

mutta vaihdan siihen ledivalot turvallisuussyistä 

ja myös siksi, ettei astia nokeennu.

Pienet asiat ovat isoja arjen iloja.

Kierrätysnarut,

lasinen kurkkupurkki,

kätten työ 

ja loistava liekki.

Vähän on paljon. 

Ja kotikutoinen on kaunista,

omannäköistä.

Kranssi paperinarun pätkistä

 Täma ilta oli oikein mukava haipakkaviikon lopetus

ja odotetun viikonlopun aloitus.

Saimme viikonlopuksi mummulaan kolme tyttölöistä.

joiden  kanssa olen  askarrellut ja 

nauttinut heidän innokkuudesta

sekä näppäryydestä.

Sain työkaveriltani pussillisen ohutta paperinarua, 

jonka myötä mieleeni muistui kerrattain Instan kuvassa näkemäni paperinarukranssi.

Piipahdimme hakemassa askartelukaupasta metallirenkaita

sekä lisämateriaaliksi leveää valkoista paperinarua.

Leikkasin 20 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen 30 senttisiä paperinarunpätkiä.

ja solmin kaksi pätkää yhdessä, ohuen ja leveän,  ryijysolmulla renkaan kehälle.

Laitoin solmut napakasti vieri viereen

välillä solmuja toisiinsa lähentäen,

jotta naruista muodostuisi tuuheamman näköinen kokonaisuus.

Tytöt tekivät 12 senttiseen renkaaseen 25 senttisillä narunpätkillä

ja he käyttivät myös hopeakimalteista valkeaa paparinarua  

ja nuorimmainen innostui punaisestakin väristä.

Heidän kranssinsa eivät tulleet tänä iltana vielä valmiiksi,

mutta heillä on intoa valmistaa ne huomenissa.

Kävin ostamassa patterikäyttöisen valolangan.

Se asettui kivasti naruhapsujen taakse ja sekaan.

Lopputulos oli valolähteen kanssa kauniin utuinen.

Herkkä.

Taidan lisätä kranssiin vielä puuhelmiä,

valkeita tai puunvärisiä.

Pujottelen sinne tänne noihin ohuempiin naruihin.

Ne voisivat olla kiva kohokohta silloin,

kun kranssissa ei ole valot päällä.

Täytyy todeta,

että tällainen käsillä tekeminen

ja lasten kanssa touhuaminen on kyllä parasta "pään nollausta".

Ja vielä kun tämä lopputulos palkitsi,

niin on kyllä hyvä mieli ja rentoutunut olo laskeutua yön levolle.

Leppoisaa lokakuun ekaa viikonloppua.

Joko sinä olet laittanut ns. kausivaloja pimenevien iltojen iloksi?