Verhopidikkeet helmistä

Toukokuun alku on ollut hurjan kylmä ja luntakin on satanut.

Tänään iltapäivällä ilma lämpeni vähän;
 aurinko paistoi ihanasti tuoden keväisen tuulahduksen.

Innostuin pihahommiin,

joissa aika kului kuin siivillä.

Aina tuli eteen jotakin kohennettavaa ja rapsutettavaa.

Tuntui, että tässähän alkaa herätä talviunesta.

~~~~

Tulin tänne pikaisesti laittamaan kevätterveiseni

sekä postaamaan nämä viimeisimmät askartelemukseni muistiin.

Tein makuuhuoneemme verhoihin verhonpidikkeet

pujottamalla kymmenen 20 millistä helmeä pyöreään kuminauhaan.

Pientä sievää,

joka antoi verhoille ryhtiä ja huoneeseen uutta ilmettä. 

Ne sopivat kivasti bambuiseen riippuvalaisimeen,

jota en saanut oikein mahdutettua kuvaan ja aurinkokin haastoi minun kuvaamista.

Kevät

-uuden alku.

Minä niin tykkään noista sanoista.

Ne ovat niin toiveikkaita ja innostavia.

Niissä on aurinkoa, 

pieniä silmuja, kasvua,

valoisia aamuja ja iltoja.

Kaikki puhkeaa kukkaan,

myös oma mieli.

🌼🌼

Ihanaa kevättä Sinulle 

ja kevään iloa!

 

Diy helmitonttu

Eilen illalla minulla oli helmiterapiaa, kun askartelin helmitonttuja. Sain idean niihin jo viime jouluna miniältäni ja hommasin värkitkin silloin. Nyt oli vihdoin aika hyödyntää ne. ;)

Siinä tontut nyt viillettävät Pocket string -hyllyllä, siellä täällä niin kuin meidän omat tontut pieninä ollessaan. Jouluina, jotka nyt nousevat muistoina ja tuokiokuvina mieleeni. 

Nämä helmitontut ovat helppoja ja nopeita tehdä. Kiinnitin grillitikun ja Erikeeperin avulla halkaisijaltaan 25 mm ja 20 mm  olevat helmet toisiinsa.  Tonttulakki on kolmionmallinen ja sitä pystyi muokkaamaan liiman avulla kivasti eri asentoon. 

 

Kiinnityksen kuivettua katkaisin tikut alahelmen alapuolelta ja hipaisin helmen pohjaa muutaman kerran viilalla, että pohjan pyöreys tasottui. Tonttu pysyy paremmin pystyssä. Täytyy rehellisyyden nimissä kertoa, että kyllä minä mienet sinitarrapalat kuitenkin kaikeksi varmuudeksi pyörittelin tonttujen alle. ;)

Jätin muutamaan helmitonttuun pitkän grillitikun. Näitä tonttutikkuja voi pistää kurkkimaan veikeästi vaikkapa havuoksamaljakkoon ja kukkaruukkuihin,

Jäin miettimään, teenkö tontuille silmiä ja suuta vai jätänkö kasvot pelkälle helmipinnalle. Puun syy näkyy helmessä viitteellisesti suuna ja silmäthän voi ajatella olevan piilossa hatun reunan alla. Mitä sinä sanoisit tähän aprikointiini?

Tonttuperhe. Minusta se on kiva sanapari. Siinä on jotakin hassua, ehkä hajamielisyyttä,eriskummallisuutta, mutta ennenkaikkea suloista, salaista sadunhenkeä ja joulumieltä kasvattavaa hyväntuulisuutta.

Tontut kuuntelevat, tontut tarkkailevat. Nämä tutut lausahdukset kuuluvat lasten ja lastenmielisten jouluun. Kaivelin jo muutamia vuosien ja vuosikymmenienkin takaisia tonttuja näiden uusien helmitonttujen seuraksi tuomaan joulun tunnelmaa kotiimme. 

Jotain uutta, jotain vanhaa. Siitä se tämän vuoden joulu vähitellen rakentuu.

Nämä mustista helmistä tekemäni taitavat olla jotakin riihi-tai saunatonttuja. Mutta pitääkö tontun olla aina punaisissa vaatteissa ja hiippalakeissa? Tätä mietin,  kun katselin helmi- ja tonttulakkivalikoimaani ja näitä  valmiita tekeleitäni. 

Kaikesta huolimatta helmitonttuja on nyt omiksi tarpeiksi ja osan niistä saatan antaa joulutervehdyksenäkin. Pieni omatekoinen lahja on kiva antaa  vaikka joulukortin asemasta.

Terveisiä Tauvonpaikan Tonttulasta. 

Toivottelen Sinulle aivan ihanaa ensimmäistä Adventtia Sinulle.

Pitseistä kieputettu kranssi

Marraskuu on kulunut kuin siivillä jo sen puoliväliin.

Joulusta kuiskitaan siellä ja täällä.

Pimeisiin marraskuisiin päiviin tulee iloa ja valoa lähestyvän juhlan valmistelemisesta.

Onneksi korona ei kiellä joulua.

vaan oikeastaan päinvastoin mahdollistaa paneutumisen kodin laittamiseen ja  

joulufiilistelyyn.

Minultakin kysyi ihana työtuttu, että olenko jo aloittanut jouluaskartelut.

Itseasiassa vähän hämmennyin,

kun enhän minä ole rikkaa ristiin vielä laittanut,

Yleensä tässä vaiheessa on ollut jo monenlaisia väkerryksiä ja virityksiä vireillä,

mutta nyt päivät ovat täyttyneet kaikesta muusta kuin kätten töistä.

Välillä elämässä on päiviä, joihin ei päivä paista.

Eteen voi tulla ihmissuhteissakin yllättäviä asioita,

käsittämättömiä juttuja,

jotka aivan kuin lamaannuttavat hetkeksi totaalisesti.

Välttämättömän saa tehtyä

ja loppu aika menee ihmetellessä,

ajatuksia järjestellessä.

Tyyneysrunon sanoin voi vain toivoa itselle

 tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,

 rohkeutta muuttaa, mitkä voin

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Tänään innostuin. 

Etäkoulutuspäivän jälkeen kaivoin esille kauan sitten kirppikseltä ostamani pitsit

ja kieputin ne fleecesuikaleella päällystämääni styroxrenkaaseen.

Hyödynsin kranssiin muutaman isomman helmen lisäksi helmiä rikkoutuneesta hiussoljesta. 

Pitsikranssi sai paikkansa lasiovesta.

Kuvaaminen oli aika haastavaa hämärän hyssyssä,

kun jokapaikasta tuntui peilautuvan lasiin valoja ja heijastuksia.

Siinä kranssi ja kauniit elementit ovat silmieni alla.

Jonkun ahkeran, taitavan ihmisen virkkaamat ihastuttavat pitsit,

menneiden joulujen paperienkeli

ja pienet, kauniit kierrätyshelmet.

Kaikki sulassa sovussa keskenään loistensa lomassa,

toinen toisensa kauneutta korostaen.

Kieputin tuohon kranssiin myös tunteitani siitä.

että jälleen yksi poikanen on lähtenyt siivilleen.

Koti hiljenee,  huoneet tyhjenevät,

kattila pienenee.

Elämä on yhtä muutosta.

Myötästä ja vastaista.

Välillä on tyventä ja välillä tuuli tuivertaa navakasti.

Aikansa kullakin tämän taivaan alla.

Mikään ei ole pysyväinen olotila

Suuntana on valo ja toivo.

Kaiken yllä rakkaus.

~~~~~~~~

Kävin kurkkaamassa blogissa noihin pitseihin liittyvää aikajanaa ja löysin täältä

aikalailla tähän hetkeen sopivan päivityksen

 lähes tasan neljän vuoden takaa.

~~~~~~~~~

Näihin tunnelmiin tällä erää.

Valoa kohti! 

<3 

Kranssi paperinarun pätkistä

 Täma ilta oli oikein mukava haipakkaviikon lopetus

ja odotetun viikonlopun aloitus.

Saimme viikonlopuksi mummulaan kolme tyttölöistä.

joiden  kanssa olen  askarrellut ja 

nauttinut heidän innokkuudesta

sekä näppäryydestä.

Sain työkaveriltani pussillisen ohutta paperinarua, 

jonka myötä mieleeni muistui kerrattain Instan kuvassa näkemäni paperinarukranssi.

Piipahdimme hakemassa askartelukaupasta metallirenkaita

sekä lisämateriaaliksi leveää valkoista paperinarua.

Leikkasin 20 cm halkasijaltaan olevaan renkaaseen 30 senttisiä paperinarunpätkiä.

ja solmin kaksi pätkää yhdessä, ohuen ja leveän,  ryijysolmulla renkaan kehälle.

Laitoin solmut napakasti vieri viereen

välillä solmuja toisiinsa lähentäen,

jotta naruista muodostuisi tuuheamman näköinen kokonaisuus.

Tytöt tekivät 12 senttiseen renkaaseen 25 senttisillä narunpätkillä

ja he käyttivät myös hopeakimalteista valkeaa paparinarua  

ja nuorimmainen innostui punaisestakin väristä.

Heidän kranssinsa eivät tulleet tänä iltana vielä valmiiksi,

mutta heillä on intoa valmistaa ne huomenissa.

Kävin ostamassa patterikäyttöisen valolangan.

Se asettui kivasti naruhapsujen taakse ja sekaan.

Lopputulos oli valolähteen kanssa kauniin utuinen.

Herkkä.

Taidan lisätä kranssiin vielä puuhelmiä,

valkeita tai puunvärisiä.

Pujottelen sinne tänne noihin ohuempiin naruihin.

Ne voisivat olla kiva kohokohta silloin,

kun kranssissa ei ole valot päällä.

Täytyy todeta,

että tällainen käsillä tekeminen

ja lasten kanssa touhuaminen on kyllä parasta "pään nollausta".

Ja vielä kun tämä lopputulos palkitsi,

niin on kyllä hyvä mieli ja rentoutunut olo laskeutua yön levolle.

Leppoisaa lokakuun ekaa viikonloppua.

Joko sinä olet laittanut ns. kausivaloja pimenevien iltojen iloksi?

Tuohimuisto mökin talkoista

Meillä oli  viime viikonloppuna 

lapsuuden mökkimaisemissa maalaus-ja polttopuutalkoot.

Parhaimmillaan mökin pihapiirissä hääräsi 27 talkoolaista 

ja hommat etenivät tosi mahtavasti.

Saimme  tehtyä paljon 

yhteiseksi hyväksi ja iloksi.

Sähköfirman mies oli kaatanut perjantaina 14 isoa puuta sähkölinjalta.

Siitä tuli melkoisesti halottavaa ja pinottavaa,

mutta niin vain saatiin puut pilkkeiksi sekä pinoihin ja suojaan.

Lisäksi maalasimme mökin "vanhan puolen",
joka sai uuden punan seiniin ja entinen ruskea yläosa maalattiin
kevyesti harmahtavan valkoisen sävyllä.

Mökin seutu näytti varmaan yläilmoista katsottuna muurahaiskeolta,

jossa kaikenikäiset ja -kokoiset  mökkiläiset touhusivat lähes taukoamatta.

Erityisen iloinen olin siitä,

kun lastenlapset olivat innokkaina mukana

ja tekivät hommia siinä missä aikuisetkin.

He saivat kokeilla kaikenlaisia töitä;
rapata mökin seiniä ja maalata niitä,

pilkkoa puita ja ajaa halkoja kottikärryillä pinottaviksi.

Yhdessä tekemisessä oli taas voimaa ja 

siinä tekemisen lomassa saimme olla mökillä yhdessä pitkästä aikaa.
Ja toki saunottiin ja uitiin sekä herkuteltiin.
Ne kuuluvat aina mökkikuvioihin!

Siskoni löysi hommia lopetellessamme kauniin keltaisen,  sydämen mallisen puunlehden,

joka oli leijaillut sinne meidän rantteelle.

Sydän -lehti aivan kuin kokosi ja kiteytti päivän yhteishengen ja ponnistelun.

Sitä katsoessani muistin isääni ja sitä miten hän aikanaan 

touhusi mökin hyväksi. 

Nyt on meidän vuoro toimia ja vaalia mökkiä. 💛

Puita pinotessani keräilin  koivun tuohta jemmaan. 

Kotiin lähtöä tehdessämme mieheni huomasi ne auton vieressä ja ihmetteli ääneen, 

onko nuo tosiaan lähdössä mukaan.

Ja olihan ne! 

 

Pyöräytin parin lasipurkin päälle  tuohikoristeen ja ne olivat jo eilen illalla Tauvonpaikassa käytössä. 

Valo heijastui kivasti tuohen ruskeasta takapinnasta ja 

nuo uudet lyhtyni  näyttivät koivun pätkiltä uunin päällä.
Aika kivat puutalkoiden muistot!  💛

 

Näitä voisi pyöräyttää tulevan viikonlopun venetsialaisiin.

Joulujutuiltahan nämä taitavat  myös näyttää.

Näistä tulisi kiva lahja, tuliainen, myyjäisartikkeli...

Tuohi tuntui äkkiseltään olevan aika haastava materiaali.
Pitänee perehtyä siihen enemmän.
Oletko sinä työstänyt tuohesta jotakin?
Minulla jäi tänään yksi tuohijuttu kesken.
Arvaapa mikä!

Pieniä joulutervehdyksiä

⭐️

Joulu joutuu!

Hitaasti, mutta varmasti! 

Olemme menossa  jo joulunodotuksen puolessa välissä!

Olen askarrellut pieniä joululahjoja 7cm:n pituisista tulitikkuaskeista.

Ajattelin  antaa niitä ’joulukortin korvikkeena’ 

tai paketoida kynttilän pariksi sellofaanikääreeseen.

Tällaiselle pienelle lahjalle

lienee käyttöä joka kodissa ainakin näin joulun aikaan.

Pieni omatekoinen lahja,

joissa lämmin ajatus tärkeimpänä,

kosketeltavana!

Osan askeista päällystin skräppäyspaperilla
 ja osaan laitoin pellavakangasta.

Koristeluun käytin askartelulaatikosta löytynyttä materiaalia,

joten jokainen tulitikkuaski on nyt omannäköisensä.

Vanha kiva idea minunnäköisenä tässä!

❤️

Ihania jouluvalmisteluja Sinulle!

Minä sytytin tulen leivinuuniin

ja keskityn nauttimaan iltapäivän hämärtyvästä hetkestä

tyyliin "arkihuolesi kaikki heitä"! 

Välillä on vain painettava jarrua,

hidastettava,

kuunneltava

-katseltava aivan kuin etäänpää! 

~~Kaisu ~~

Joulukorttipaja

Täällä on ollut joulukorttipaja.

Joulukorttien tekeminen oli taas ihanaa jouluista tekemistä,

askarteluvärkkien kokeilua ja tämän kertaisen  korttimallin hakemista.

 Ei ole yllätys,

että tänäkin vuonna  minun joulutervehdyksessä on joulukuusi.

Viime vuotinen kuusikortti löytyy täältä.

Joulukuusi on vaan niin jouluinen juttu. 

Tykkään vanhojen kirjojen kellastuneista sivuista ja repimistekniikasta,

jolla saa kivan pehmeitä  muotoja

  

 Eli lopputulemana on revitty kuusi,

jossa on sydännauha ja kellastunut tähti.

Tytär teki Tokmannin korista löytyneistä pienistä, söpöistä huopakuusista 

nipun jouluisia tervehdyksiä

Nyt alan kirjoittelemaan joulutervehdykset kortteihin

ja osoitteet kuoriin.

Siinä pienen hetken ajatus kulkee kortin saajan luo

hänen /heidän näköisen joulutoivotuksen myötä!

Kyllä tästä tohinasta tulee joulumieli!

Kaisu

Käpykranssin tarina

Olen pitkään haaveillut tällaisen erilaisen käpykranssin tekemisestä.

Kuistilla on ollut jemmassa kassillinen lapsenlapsen poimimia käpyjä odottamassa inspiraatiota ja hyvää hetkeä askarteluun.

Eilen oli sitten tämän kokeilun aika.

Käpyjen madaltaminen oli yllättävän kovaa puuhaa.

Liekö sitten syy ollut työkalussa vai käsivoimissa,

mutta työstä niiden pieniminen kävi. 

En ollut  käyttänyt  kuumaliimaa ennen kranssihommissa

ja yllätyin miten monta liimapuikkoa  käpyjen liimaamiseen kului.

Mutta täpäkästi kävyt tarttuivatkin pohjaan kiinni!

Ajattelin käsitellä kranssin lumispraylla tai valkealla spraylla

ja jätin sen sisälle odottamaan maalin ostamista.

Tänä aamuna auringon noustessa päätin kuitenkin ripustaa kranssin ulko-oveen "luomuna",

sillä on vielä niin syksyistä,

talvesta ei tietoakaan.

Mutta aina kaikki ei mene kuin ajatus! ;)

~~~~

Meillä on melko uusi ulko-ovi ja en ole raskinut laittaa siihen vielä ripustusnaulaa.

Olen virittänyt ovikoristeet siimalla oven päällä olevaan nastaan kiinni.

Niin laitoin nytkin

-tai yritin laittaa.

Siima nimittäin luiskahti,

käpykranssi pudota mätkähti kuistille

ja meni neljään kappaleeseen.

Ei ole todellista, huokasin

Hetken katsoin palasia; siinä se on nyt! 

Hengitin muutaman kerran syvään,

otin palaset syliini, menin sisälle

ja otin aamun tuoman haasteen vastaan.

Styroksirengas oli haljennut suorissa linjoissa

ja kävyt olivat kiinni tiukasti kranssipohjassa.

Liimasin renkaan kokoon

ja laitoin pahvista tuet takapuolelle.

Siinä se nyt on 

-entistä ehompana.

Luulin, että käpykranssi ei erotu ruskeasta ovesta,

mutta ihan kivalta se näyttää siinä.

Työvoitolta tämän kaiken jälkeen! :)

Ja lumen valkeus tulee ajallaan

-kranssiinkin.

Syysloma - ja käpykranssiterveisin,

Kaisu 

Persikkainen rahkapiirakka

Sain viikolla kainon toivomuksen opiskelijalta,

josko hän saisi viikonloppuherkkuna

persikkarahkapiirakkaa.

Valion sivulta löytyi mieluisalta tuntuva piirakan ohje.

Pikkasen muunsin reseptiä:

vaihdoin vehnäjauhot Semperin gluteenittomiin jauhoihin,

rahkaan sekoitin yhden munan

ja rahkan alle viipaloin persikkaviipaleita .

Piirakka oli herkullista,

ihanan pehmoista,

täyteläistä.

Se oli kaarratus pääsiäisleivonnaisiin,

pääsiäisen makuihin ja sävyihin,

palmusunnuntaiviikonloppuun.

.

Ja kuulema "täykkis" toiveen täyttymys
 persikkarahkapiirakkaa toivoneelle. 💛

Rairuohon tuli kylvettyä kerrankin ajoissa! :)
Kirjansivusta leikkaamani pupuketju on keveä koriste keväiseen ruohikkoon.

Taidan lähteä "metsästämään" pajunkissoja, 

joita ei ole valkeanaan vielä näkynyt.

Josko muutaman oksan saisi koristeltavaksi!

Toivottelen aurinkoista,

levollista viikonloppua Sinulle! 

-Kaisu- 

Uuden vuoden kynnyksellä

Vanhan vuoden hiet on saunottu pois,
nakit ja perunasalaatti on nautittu, 

kaupungin järjestämä ilotulitus museonrannassa ihasteltu,

 pieniä pommeja paukuteltu
ja pitkiä sädetikkuja poltettu.

Herkkupussit rapisevat omien nuorimmaisiemme ja vanhimpien lastenlastemme käsissä.

Ilmassa on juhlan tuntua. 

Lapset iloitsevat kun ei tarvitse mennä nukkumaan.

***

Uuden vuoden kynnyksellä

katse tähyää luottavaisesti tuleviin päiviin.

Hiljainen rukous on, 

että tulevakin vuosi olisi
yhteisten onnekkaiden ja iloisten päivien vuosi
niin kuin mennytkin.

Että se olisi rakkauden, terveyden ja turvallisuuden vuosi.

Että huolten päivinä muistaisimme kääntää katseemme aurinkoa ja valoa kohti ja
 varjot jäisivät näin jälkeemme.

Päivällä lastenlapset askartelivat sokeripaloista tuikkulyhtyjä.

Niitä tehdessä juttelimme hyvästä perustuksesta

ja siitä, miten erinäköisiä lyhtyjä näistä samannäköisistä sokeripaloista tulikaan.

Elämässä näkyy erilaiset näkemykset, kädenjäljet, tulkinnat.

Siitä tulee elämän rikkaus,
itsemme ja toistemme arvostaminen.

Ne ovat elämää kannattelevia ajatuksia.

Katsellessani näitä pieniä tyttösiä

iloitsin sukupolvien ketjusta,

elämän jatkumisesta,

lasten tuoreista, aidoista ajatuksista ja 

elämäniloa tuikkivista silmistä.

Lasten katseessa on luottamus elämään ja

usko tulevaisuuteen. 

Heidän elämänilonsa on vilpitön. ❤️
Heillä ei ole huolta huomisesta!

Näiden vuodenvaihteen
pienten vieraiden kanssa 

on mukava astua uuden vuoden kynnyksen yli.

***

Blogini lukija. ❤
Kiitos käynnistäsi Tauvonpaikassa kuluneen vuoden aikana.
Toivottelen uuteen vuoteesi onnellisten, lempeiden tähtien tuiketta!

Kaisu