30. elokuuta 2017

Nuppupeittoja Oys in vastasyntyneiden teho-osastolle













Monta kertaa olen haaveillut tekeväni pieniä peittoja, 
jotka voisin lahjoittaa vastasyntyneiden teho-osastolle.
Mitään tempausta tai haastetta ei ole tullut kuitenkaan vastaani
ja asia on jäänyt aikomisen asteelle.


Nyt loppukesällä näin pienen tilkkupeiton teho-osastolla olleen vauvan päällä.
Se palautti mieleeni voimakkaana tämän ompeluhaaveen.

Otin yhteyttä Oys in vastasyntyneiden ja lasten teho-osastolle
ja sain osastonhoitajilta myönteisen vastauksen lahjoituksen keräämiseen.
Heistä on ihana antaa perheen matkaan jotain kaunista ja lämmintä 
opaslehtisten ja aanelosten lisäksi. <3

Osastolta toivottiin ja ohjeistettiin seuraavasti:
Peitot ommellaan, virkataan tai neulotaan uusista materiaaleista,
jotka eivät kutita ja jotka voidaan pestä 40 asteessa.
Peitoissa ei saa olla nappeja, rusetteja, paljetteja eikä kovia päärmeitä.
Puuvillakankaan taakse voi ommella fleeceä tai flanellia tai vanun ja kankaan.
Virkatut ja neulotut eivät välttämättä tarvitse takakangasta.

Toiveena oli erityisesti 60x60 cm peitot,
mutta toki 50 x50 cm tarvitaan myös.


Jos vastasyntyneet hellyttävät sinua ja tykkäät käsitöistä,
haastan sinut tekemään näitä Nuppupeittoja pienille. <3
Yksikin peitto lämmittää!

Muutama nuppupeittoilija on tullut jo mukaani tälle syksyiselle pikkupeittojen keräysmatkalle.
Olen luvannut ottaa vastaan näitä peittoja
ja luovutus on joko virallisena keskosten päivänä 17.11 tai sitten joulun alla
-tilanteen mukaan.
Voit ottaa yhteyttä minuun mm. sähköpostilla.


Minä en ole mikään ompelija,
mutta tilkkujen yhteen ompeleminen onnistuu minulta ihan mukavasti.





Kiva. että löytyi tämmöinen lämmin ja pehmoinen ajatus kesän betonitouhujen jatkoksi!
Olen aivan innoissani tästä ompeluprojektista.
On ollut tosi ihana ommella näitä pieniä peittoja,
lämpimiä ajatuksiä, 
pienille lämmikkeeksi ja muistoksi heidän elämänsä alkutaipaleesta.
Muutaman ompelin kaapista löytyineistä tilkuista
ja kävin hakemassa jo ihan uuttakin kangasta tilkutteluun! :)

<3

Tällaisissa tunnelmissa tänään täällä,
kun viinimarjat odottavat poimijaa ja mehustajaa.
Onneksi pojat ovat ottavina ja keräilevät marjoja vähin erin talteen! <3

-Kaisu-

26. elokuuta 2017

Syyskautta aloittelemassa



Niin vain vierähti kesäiset kuukaudet ja ollaan syyskautta aloittelemassa.
Venetsialaisviikonloppua vietetään täällä rannikolla epävakaisessa säässä.
Välillä on aurinko paistanut kauniisti, 
mutta enimmän ajan sataa tihuuttaa ja lämpö on ollut kymmenen asteen tiimoilla.

Vietimme eilistä iltaa ystäväpariskuntien kanssa mökillä
 nyttäreiden, saunomisen ja yhdessäolon merkeissä.
Kesän jälkeen tällainen kokoontumisajo on hieno hetki;
kesä vierähtää itsekullakin omissa kuvioissa,
omien perheiden kanssa lomaillessa ja touhutessa.

Meillä on mieheni kanssa niin kiitollinen mieli näistä ihmisistä.
joiden kanssa saa palata yhdellekoolle ja juttu luistaa niin kuin ei väliä olisi ollutkaan.
Sama elämän tilanne ja yhteiset muistot yhdistävät meitä.
Ystävät ovat valoja elämän tiellä ja kukkia sydämen puutarhassa, sanotaan
ja niitä he ovatkin. 
<3

Kynttilät toivat tupaan mukavaa tunnelmaa.
Olin ajatellut ottaa kuvia mökillä
mutta illalla en kerennyt ja aamulla akku oli niin kännykässä kuin kamerassakin tyhjänä.
Joskus käy niin! ;)

~~~~

Vuoden kierron otti, että sain vanhan Singerin jalat uuteen käyttöön.




Ei liene yllätys, 
että valoin siihen pöytälevyn ja tämä pöytä on nyt meidän kuistin kupeessa. 
sen betonipenkin kanssa.


Valoin penkin jalat roskissankoon, 
sellaiseen ylöspäin levenevään, suorakaiteen malliseen. :)
Noiden jalkojen sijaan hautasin harjoituskappaleita ja epäonnistuneita valuja.
Olen niin mielissäni, kun ne ovat pois silmistäni ja kuitenkin käytössä!


Siinä on nyt yhdensortin puutarhakalusto,
jolla mennään toistaiseksi kesät ja talvet!


Meillä on ihania yövieraita,
kolme sisarusta.
Minä niin nautin siitä, kun nuo meidän pikkupojat välillä antautuvat touhuamaan lastenlasten kanssa.
Siinä syntyy hyviä yhteisiä ideoita, leikkivälineitä ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä ja  leikkiä.

Ikean lähetyksen noutaminen tänään oli tämän sadepäivän pelastus.
Laatikoista he ovat rakentaneet  majoja itselleen ja lopulta Petseille, 
niille pienille leluhahmoille.


Eskarilainen sytytti lyhtyihin kynttilät
ja kuistin seutu näytti heti niin syystunnelmaiselta.

~~~~

Lapset aikoivat valvoa pitkään,
kun on "tällainen venetsialainen juhlailta".
Taidan kuitenkin lähteä patistamaan nukkuhommiin, 
ettei rytmit mene sekaisin.

Toivotaan, että alkava syys tarjoaa vielä lämpiä ja sateettomia päiviä.
Syksyn värit ainakin piristävät mieltä!
Ja kyllähän kynttiläaika on omalla tapaa aivan ihana
ja viltti  lämmin ja pehmeä
-siihen on ilo käpertyä.


Mukavaa elokuun viimeisen viikonlopun jatkoa 
teille kaikille
-niin uusille kuin vanhoille blogini seuraajille! <3



-Kaisu-










20. elokuuta 2017

Sukua tapaamassa

"Uuhu-Huhuu. 
Ensimmäinen suvun tapaaminen takana...
Eikä ollut yhtään niin paha, kuin mitä moisista yleensä tarinaa kuulee.."
kirjoitti lauantaiseen suvun tapaamiseen osallistunut nuori mies. <3


Kokoontumispaikkana meillä oli ent. Oulun läänin Pyhäjärven rannalla oleva 
seurakunnan kesäpaikka, Korhosenniemi.
Sinne siirretyn vanhan talon, kota- ja kirkkorakennuksen sekä savusaunan suojissa 
vietimme päivän suvun kesken.

Puolilta päiviltä kello neljään lämmin syyssää helli meitä
ja sen jälkeen saimme virkistäytyä sääilmoituksen mukaan 5 mm:n sateessa,
 joka ei kuitenkaan meitä häirinnyt.

Kokoonnuimme  rennolla otteella niin tarjoilujen kuin vaatetuksenkin osalta.
Koolla oli mieheni sisarukset, heidän lapset, lastenlapset
melkolailla täysmääräisenä. 
Osallistumisprosentista saattoi päätellä 
nuoren alulle laittamalle kokoontumiselle olleen tilausta! <3



Vanhan talon tunnelma ja alkeellinen varustus
 -ei sähköä, ei vettä- 
oli jo sinänsä kokemus monelle lapselle ja nuorelle.
Puitteet antoivat hyvää peilauspintaa  oloista, 
joista isovanhemmat ovat lähteneet rakentamaan elämäänsä.

Puuhellalla kiehautin kahvit! <3


Entisaikainen rakentaminen on kyllä ollut omanlaista taidetta.
Päärakennuksessa oli paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia
ja harmaantunut puu sinänsä on kaunista.




Kävimme myös kirkkomaalla.
Käyrätorvi ja trumpetti siivittivät komeasti laulutervehdyksemme hautapaaden äärellä.
Jätimme siellä <3 -lämpöisen tervehdyksen ja muistimme edesmenneitä kiitollisuudella.

Mummulla ja papalla olisi ollut paljon jaettavaa kanssamme.
Inhimillisesti katsoen liian varhain he joutuivat sairauden uuvuttamina lähtemään.



Nämä pienet lastenlapsemme,
suloiset serkukset
ovat niin aitoja kanssakulkijoita toisilleen.
Välittömiä, pyyteettömiä;
 yhdessäolon ilo loisti heidän olemuksestaan.


Täällä erilaisessa kirkkotilassa mieheni kertoi sukututkimuksesta, jota hän on tehnyt isänsä jälkeen, 

Oma menneisyys ja tausta kiinnostaa.
Ennen vanhaan perheiden menneisyydestä ja henkilökohtaisista asioista vaiettiin paljon.
Sota- ja evakkovuodet olivat tuoneet menneille ikäpolville inhimillistä tuskaa ja myös häpeääkin.
Jäljelle oli jäänyt paljon hiljaisia ihmisiä. <3

Monien vaiheitten kautta elämä on kuljettanut tämän suvun esivanhempia näille sijoille.
Suvun juurille pääseminen 
ja menneen ymmärtäminen avaavat näköaloja,
miksi moni asia on tänään näin.

Monia sattuvia sanontoja ja sutkauksia löytyikin eri perheistä,
jotka ovat siirtyneet sukupolvien ketjussa eteenpäin.
Ja samaa luonnetta,
samaa näköä.
samoja kiinnostuksen kohteita.
Yhdistäviä tekijöitä,
suvun juttuja. <3





Siellä missä on suomalaisia miehiä koolla,
siellä melko varmasti lämpenee myös sauna.

Tämä savusauna lämpesi lauantaina ja 
sen löylyissä kävi monenikäisiä suvun miehiä;
veljiä. setiä, enoja, vävyjä. serkkuja.

Naiset käyttivät sen ajan arvatenkin toisiinsa tutustellen,
 jutellen, 
hetken matkaa toisiinsa vahvasti liittyen.

Mielessäni kertautuivat Maila Jyringin "Ketjussa" -runon säkeet

Niin mummujen äitien tytärten ketju
sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,
vanha viisauden virta
nuoreen korvaan
ja kokemuksen lämmin valo
pimeään yllätykseen.




Sukutapaaminen
- kurkistus menneeseen.

Ja kädenojennus 
hajalla asuvien sukulaisten yhteiseen kohtaamiseen ja yhteydenpitoon
tulevina vuosinakin.

Liittymistä sukupolvien sydänten ketjuun! 

Kiitollisuutta siitä, että on läheisiä ihmisiä,
joiden kanssa voi tuntea yhteenkuuluvuutta.

Sitä se oli! <3



Pieni tyttövauva, poikamme tytär syntyi perjantaina. <3
Sitäkin iloa ja onnea suvun nuorimmaisesta saimme jakaa yhdessä!

~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntai-ilta.
Uuden viikon alku taas ja
Venetsialaisia kohden mennään!







17. elokuuta 2017

Säkkimäinen betoniruukku



Elokuu hellii meitä.
Vielä on kesää jäljellä! <3

Koko viikon on ollut aurinkopäiviä,
jotka ovat innoittaneet vielä ajelemaan illalla mökille ja 
puuhastelemaan  siellä.


Alkukesän kylmät eivät innoittaneet betonihommiin ja olen nyt kirinyt tässä,
että saisin haaveitani ja suunnitelmiani kokeiltua.


Kirpputorilta aikoinana ostamani ja kirjastokassina käyttämäni kassi 
oli tullut tiensä päähän ja pääsi tällä kertaa muotiksi.


Painoa tällä ruukulla on sen verran,
että  myrskyt ei ainakaan sitä riepottele ja lennättele! ;)


Ajattelin laittaa tähän säkkimäiseen ruukkuun tuijan,
mutta päädyin kuitenkin  vielä kukkivaan kukkaan.


Kovin on betonipainoitteisia nämä minun päivitykseni.
mutta tämä on minun kesäinen harrastukseni ja 
"siitä mitä tekee, siitä myös puhuu".

Mieheni sanoo, että olen käyttänyt varmaan jo 20 säkkiä S30 kuivabetonia.
Luulen,että enemmänkin! ;)

Nyt olen jo valanut ensimmäisiä "kötöksiä" puutarhapenkin jalkojen sisään
ja iloinnut siitä oivalluksesta,
että saan materiaalin uusiokäyttöön.

~~~~~~

Syyskesän ihanaisia päiviä sinulle.
Varjot pitenevät,
kesä hiljalleen kypsyy.
💛

-Kaisu-





13. elokuuta 2017

Kukkia siellä, kukkia täällä...



Sunnuntai-ilta 13.8.2017.

Eilisen kauniin kesäisen,
aurinkoisen ja lämpimän päivän vastapainoksi tänään on ollut taas kylmää ja sateista.

Sään selvittyä kävin pihamaalla katsastamassa kukkapenkkini 
ja otin kuvia muistoksi tämän kesän kukkijoista.

~~~~

Vaalenpunaisen ja valkean sävymaailmaa olen tavoitellut
ja aika kivasti siihen päässytkin.
Vaaleanpunaiset liljat tosin vat muuttaneet väriä;
ne on nyt oranssin sävyisiä!
Onko se mahdollista vai muistanko niin pahasti väärin?

Kukkapenkistäni löytyy keltainen väri ainoastaan kevään ensikukkijoista
Vuohenjuuresta ja Esikosta
ja ainoa sininen perenna on perinteinen Ukonhattu.

Perennat ovat niin helppoja ratkaisuja ja varmoja valintoja, 
joita sitten muutamat ostetut ja siemenistä kasvatetut kesäkukat täydentävät.
Kivasti kukkamaalla onkin  kukintaa läpi kesän;
kauneutta,
väriä ja tuoksuja,
kukkien tuomaa iloa.














Mikähän lie tämän valkoisen perennan nimi?
Olen ostanut sen värin perusteella ja nimi on unohtunut.
Kukinnot ovat kuin valkoapiloita
ja ovat todella kestäviä niin ulkona kuin maljakossakin.
Tätä voisi hommata toisen taimenkin! 


Tämä äidin antama kukkanen,
onnenapila vai mitkä onkaan,
oli jo niin väsynyt tähän päivään. <3

Huomenna uuden aamun valon myötä kukat taas avautuvat!

~~~~~~~~~~

Näissä kukkaisajatuksissa toivottelen oikein mukavaa alkavaa viikkoa
ja tervetuloa uusille seuraajilleni!

Mitkä ovat muuten sinun kesäiset lempikukat?

-Kaisu-

9. elokuuta 2017

Muistojen pensasaita

Eilen mieheni leikkasi pihamme pensasaitaa.

"Jos me olisi silloin leikattu tämä aita,
olisimmekohan me nähty?" 
totesi mieheni, kun menin hänen luokseen.


Hiljaisuus laskeutui pihalle
ja siinä katselimme toisiamme,
mietimme sanottuja sanoja,
asiaa, joka muutti elämämme,
jätti vuosiin kipeitä päiviä.

~~~~~~~~~~

Vuosikymmenten takaisen elokuun yhdeksännen tapahtumat
 tulevat vuosi vuodelta mieleen,
Tavalla tai toisella.
Yksi ohikiitävä hetki,
elokuun pitenevät varjot,
tuoksut,
elämän puhuttelevuus.
Muistot.

~~~~~~~~

30 vuotta sitten muutimme tähän omaan kotiin,
tähän pihaan
onnellisina kaikesta olevasta.

Tämä unkarinsireeniaita oli silloin korkea.
Kesän vuosikasvu oli voimakas.
Muuttohässäkässä ja ilmeisesti myös pensassaksien puutteesta aita jäi leikkaamatta.

Neljäkymmentä päivää muutosta
pieni vikkeläjalkainen poikamme meni naapurin pihaan
ja siellä olleelle kastelualtaalle.
Me ei tiedetty vielä tuosta altaasta. 
Me emme nähneet häntä ja hänen askeleitaan naapurin pihalla.



Eilen leikkasimme aidan matalammaksi kuin aikoihin.
Tänä kesänä näemme pensasaidan yli.
Siellä altaan paikalla näkyi kukkapenkki
ja penkissä kukkii tällä hetkellä Ritarinkannus,
uljaana, sinisenä.
Sinisenä kuin pienen pojan silmät!


"Jos olisimme kerenneet leikata aidan,
olisimmekohan me nähty pieni utelias poika pakasterasian kanssa altaan reunalla?"


Ehkä me ei olisi nähty!
Näin oli kirjoitettu hänen elämänsä käsikirjoitukseen.

Kaikki lehdet ei näe syksyä,
jotkut putoavat jo aikaisemmin.

Piteni varjot,
poissa oli ystävä kallehin! 
 <3