23. toukokuuta 2019

Kevätilta mökillä

Kevään saan jo,
toisen kevään,
päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään 
hyvän silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä.

Tämä Helvi Juvosen Ilo -runo sopii 
tähän hetkeen,
keväiseen päivään
-ja iltaan.


Pikkuhiljaa etenevää kevyttä viherrystä on ollut ihana odotella ja  katsella.

Kun koivunlehti on täydessä mitassaan,
on kevään aikakirjassa yksi sivu taas kääntynyt
ja siltä osin yksi odottamisen virstanpylväs saavutettu.


Mökilläkin vihreys alkaa puskea pintaan niin puissa kuin laihossakin.

Ilta-auringon säteet sävyttävät vielä karun oloista pihapiiriä 
ja saavat sen ilostumaan auringon valossa.

Sitä valon leikkiä ja keväistä tunnelmaa katselin illalla itsekseni 
ja olisin tahtonut jäädä siihen kauneuteen,
niille sijoille
ja antaa ajan lipua omia menojaan.

Siinä ympärilläni tunsin menneitä keväitä, kesiä,
yhteisiä hetkiä ja muistoja.
Muistoja, jotka merkitsevät  vuosi vuodelta yhä enemmän.
Muistoja, jotka tuntuvat yhä syvemmin, syvemmältä. <3


Mökin pihassa kasvoi aikanaan uljas pihakoivu,
joka kätki lehdistöönsä lintujen pesän ja linnunlaulun.
Eräänä myrskyisenä yönä se oli vanhuudessaan ja hauraudessaan tullut tiensä päähän
ja kaatunut pihaan latvat asuntovaunua ja puojia hipoen. 

Pihasta tuntui puuttuvan sen jälkeen paljon.
Kanto merkkasi pihassa tyhjää paikkaa.

Kannon vähän pehmettyä
mieheni kaivoi sen sisään kolon 
ja istutimme sinne pienen koivun.

Päätimme kokeilla.

Joku epäili, 
ettei se onnistu.

Koivu näyttää jatkavan kasvuaan.
Meidän koivu,
mökkikoivu.
Meidän toiveiden ja tulevaisuuden puu.

Ehkä jonakin kesänä 
se kätkee sisäänsä linnunlaulun ja uljaan kiipeilyoksan.
Mutta kasvaako se koskaan edeltäjänsä mittaan
ja näemmekö me sen uljauden;
se on tänään vielä salaisuus. 




20. toukokuuta 2019

Tete-narsissit

Maanantain tervehdys kuin tuulahdus Sinulle
lämpimästä toukokuisesta iltapäivästä! 💛


Pihaan pyöräillessä keltaiset Tete-narsissit  tervehtivät minua perennapenkistä.
Lämpö tekee tehtäväänsä ja nuput aukeilevat.

Nämä ovat kasvaneet edellisen tai sitä edeltäneen pääsiäisen Tete-narsissin sipuleista.
Ihania pieniä aurinkoja lyhyessä, tanakassa varressa!


Tämäkin on yhdenlaista kierrätystä;
kukkaisiloa keväästä kevääseen!

~~~~

Tuttu juttu varmaan teille useimmille,
mutta tämä postaus vastaa soppelisti aamulla lukemaani  
Positiivareitten päivän ajatukseen:

Puolet elämän iloista 
on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.
-O.S .Marden-


Toivottelen Sinulle ihanaa päivän jatkoa
  ja pieniä ohimennen nähtyjä ilonhippuja!💛