15. kesäkuuta 2017

Tuomen kukkien aikaan

Kesäillan terveisiä! 💛


Mikä huumaava tuoksu! 
Tuomi on puhjennut täyteen loistoonsa
mökin pihapiirissä.


Vanha, vanha tuomi päärakennuksen päädyssä on aina mykistävän kaunis.
Oksat riippuvat ja vieri vieressä olevat kukkavanat  saavat sen näyttämään valkealta pallolta. 💛

Tässä hetkessä,
tuomen tuoksussa
aistit virittyvät äärimmilleen.



Toin tuomen tuoksua sisällekin ja 
tänä keväänä valamani maljakko sai nyt ensimmäiset kukkasensa.


Niin kauniita ovat nuo kukinnossa olevat yksittäiset kukat.

Hellyttäviä,
Niitä karisi tuohon liinalle
ja niistä tuli hetkeksi liinan eläviä kukkasia!


Tämän  maljakon muottina oli proteiinijauhepurkki.
Se oli aika jäsäkkää muovia 
ja oli muuten täysi työ saada purkki pois maljakon ympäriltä!
Aina ei muotin valinta mene ns.putkeen.


~~~~~~~~

Tänään oli taas betonifiilis!
Laattoja, ruusuja, vati.
Kätkin epäonnistuneita valuja niiden sisään.
Viikon päästä availen niitä
ja ehkä laitan kuvia tänne talteen!

Mukavaa loppuviikkoa 
ja 
kesän iloa! 

 ~~Kaisu~~





11. kesäkuuta 2017

Kohtaamisia

Tänä viikonloppuna ajoimme lähes tuhat kilometriä. 
Tälle matkalle  mahtui monia ihania kohtaamisia;
pieniä hetkiä yhdessä,
onnentuokioita.



Menomatkalla meillä oli seuranamme ekaluokkansa käynyt lapsenlapsi.
Hänen mutkattomuus, reippaus ja iloisuus siivitti matkaamme.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen;
siinä kokee jollakin tapaa vain aurinkoisia,
hyviä hetkiä.
Heidän vanhempansa tekevät kasvatustyön,
mummu voi keskittyä nauttimiseen! <3



Tapasimme tyttäremme perheen heidän tulevan kodin maisemissa, jossa kielot tuoksuivat.
ikivanhat, kymmenet omenapuut kukkivat
ja juuri kotiutuneet lampaat  toivat vilkkaudellaan, karkaamisillaan oman elämänmakuisen lisänsä hetkeen.




Elämään kuuluvat unelmat
ja yksi niistä on heidän -ja toisenkin perheen- kohdallaan  toteutumassa.


Kummius on lahja, jonka myötä ystävyys ja ihmissuhteet kantavat 
vuosien ja vuosikymmenten taakse.

Saimme olla ystäväperheen kotona juhlistamassa  kummityttömme lakkijaisia 
lukuisien nuorien kanssa.
Kovin harvoin olemme tavanneet sitten yhteisen asuinpaikkamme,
mutta aina tavatessamme koemme samaa lämpöä, iloa,
ja tunnetta, että aikaa, välimatkaa ei olisi ollutkaan.

Ylioppilaskeväänä hänelläkin on sulkeutunut yksi tuttu ovi, 
mutta lukuisia ovia on edessä avattavaksi,
sisään astuttavaksi.
Mukava oli kuulla kummitytön suunnitelmia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.


Etäisyyksistä johtuen me siskokset perheinemme tapaamme toisiamme liian harvoin.
Tänä viikonloppuna oli siskoni perheessä  rippijuhlat  ja meidän "round-trip" suuntautui sinnekin.

Kodinjuhlassa sukupolvet kohtaavat
 ja siellä  on aina oma tuttu ja turvallinen tunnelmansa;
tapaamisen iloa, kotoisaa huumoria ja jutustelua.

Lapset kasvavat ja varttuvat;
siinä sitä on ihmettelemistä kerrakseen!
Konfirmaatio on nuorten juhlassa yksi tärkeä etappi
ja silloin on syytä juhlaan! <3



Paluumatkalla kävimme tervehtimässä myös yksin elävää sukulaistamme.
Hänen kasvoiltaan ja kädenpuristuksestaan on helppo tuntea lyhyemmänkin vierailun tuoma ilo.
Liiaksi asti ei vieraita hänellä käy,
ei ole kuulumisien kyselijöitä.
kahviseuraa.

Tasan ei mene onnen lahjat sanotaan. 
Toisilla on ystäviä,
ihmisiä lähellä,
arjen ja juhlan jakajia.
Toiset kulkevat halki elämänsä 
itsekseen,
osaansa tyytyen.

 Tyytyväinen kädenheiluttaja jäi pihaan.
Hänen kasvoiltaan loisti vilpitön ilo.


Kaikki elämänkaaren vaiheet olivat vahvasti läsnä viikonlopussamme.

Käynti  90 vuotta täyttävän sukulaisen sairasvuoteen luona oli koskettavin hetki.
Hauras ihminen lepäsi peitteen alla.
Silmät katsoivat tarkasti tutkien, 
hän kyseli,
katsoi pitkään,
kysyi taas.

Tunnisti ja samalla unohti.
Kenen tyttö sinä olet, kysyi minultakin.
Tytön näköinen olet, kun täältä sängyn pohjalta katselee, sanoi.

Hän muisti,
että syntymäpäivä on tulevana sunnuntaina.
On kuulema monenlaista vaivaa jo tuossa iässä.
Palelee ja jalat kipuilevat.

Lauloimme 
"Oi katsohan lintua oksalla puun" -laulun.
Äänet murtuivat.
Oli tämä kohtaamisen hetki.

Silitin hänen harmaita hiuksiaan,
pidin kädestä kiinni.
Hänen voiman ja terveyden päivien kuvat kulkivat silmissäni.

Koin hetkessä elämän rajallisuuden.
Se on kuin omenankukka, joka tänään avautuu ja pian karisee pois!  <3

Matka jatkui viimeisen huikosen tunnelmissa,
itsekunkin lomatoiveiden kartoittamisena
ja 
 lopulta kotimiehinä olleiden tapaamisena,
omaan kotoisaan arkeen palaamisena.

Tänä viikonloppuna oli paljon kohtaamisia.
Kuuntelemista, kuulluksi tulemista.
Halaamisia,
ilon jakamista,
kyyneleitäkin.

Tärkeiden elämänvaiheiden  todistamista 
ja elämän rikkauden kokemista.

~~~~~~~~~~~~

Näissä kohtaamisien tunnelmissa
lähden kohtaamaan tulevan viikon päivät!

Mukavaa viikkoa sinullekin!

Kaisu