17. kesäkuuta 2018

Terveisiä mökin tuvasta

Tänä viikonloppuna vihdoinkin ehdimme  viivähtää mökillä vähän pitempään
elikä  olla oikein yökunnissa.

Lauantai meni sisähommissa,
kun intouduin yhtäkkiä yllättäen pesemään tuvan ikkunat.
Siinä touhutessa tuli mieleen,
että ennen vanhaan kodeissa tehtiin suursiivoukset
 juurikin juhannukseksi  ja sitten jouluksi.
On ne esiäidit ja -naiset olleet reippaita ja perinteille uskollisia! <3


No, nyt tuli kuitenkin tehtyä perusteellisempi siivous tupaan ja hyvä se.
Pitempi puolisko huolehti pölyjen pyyhkimisen kattohirsienkin päältä.


Ikkunoihin ripustin edelleenkin
mökin edesmenneen Iida-rouvan 
nostalgiset, valkeat, kepeät kesäverhot.
En osaa vaihtaa niitä toisiin, 
sillä niissä on tuulahdus tämän tuvan historiaa.



Siinä siivotessa siirreltiin huonekalujakin ja möbleerattiin taas oikein kunnolla.

Kannoimme tupaan lapsuuskotini sohvakaluston.
Minusta se on niin hellyttävä pieni kalusto,
jolle halusin antaa kodin ja säilyttää sen.

Sohvat ja nojatuolit ovat olleet  kotonani 1960 -luvulta asti 
eli "olen kasvanut" niiden kanssa  ja siitä syystä ne ovat minulle tärkeät ja mieluiset.
Verhoilija on uusannut näiden  "sisuksia" 
ja muistaakseni nämä gobeliinit ovat kolmannet verhoilukankaat.

~~~~~~

Tuvassa on monien sukupolvien esineitä ja kätten töitä.
 Tuli taas mieleeni kerrallinen sukulaispojan toteamus,
että onko tämä museo?

On kai,
omalla tavallaan,
Mökille on kertynyt muistoja,
vuosien ja vuosikymmenten aarteita, 
kirppislöytöjä, kauniita esineitä;
asioita, jotka merkitsevät minulle, hänelle, meille paljon.


Siivouspäivän päätteeksi oli ihana käydä taittelemassa pensaiden oksia maljakoihin.
Pihan vanha syreeni oli juuri aloittamassa kukintaansa.
ja sen huumaava tuoksu toi osaltaan lähestyvän juhannuksen tunnelmaa.



Näissä siivoustunnelmissa
kesäisiä terveisiä 
ja ihanaa juhannuksen alusviikkoa!

-Kaisu-




11. kesäkuuta 2018

Pieni kimppu, iso ilo



Haluaisin poimia sinulle
kukkakimpun, jossa on
kaikki maailman
kauneimmat kukat,
kaikki maailman 
ihanimmat värit
ja kaikki maailman 
suloisimmat tuoksut.
Ja kun ojentaisin 
kimpun sinulle, 
toivoisin, että
ne kaikki kukat
jäisivät kukkimaan 
jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-


Tämä runo tuli illalla vahvasti mieleeni,

kun lapsenlapset poimivat kukkakimppuja
tuosta kotimme läheisen metsän reunasta.

Ne pienet kukkakimput olivat niin hellyttäviä;.
välissä suloisia kukkasia ilman varsia,
heinätupsukoitakin täytteenä, 
joku kukkanen ylösalaisinkin.

Ja siinä hetkessä, 
kun pieni ojensi omilla kätösillään poimimansa  kimpun
silmät täynnä kesän iloa,
kukkien kauneus piirtyi mieleen,
sydämen sopukkaan,
ainutkertaisena
kauniina
kesäisenä aarteena.

Se tunne ei lakastu,
ei voi unohtua,
kun pieni sanoo,
"kato kukka,
ota kukka".

Hän oli siinä hetkessä koko olemuksellaan!
Se oli hänen kimppunsa mummulle.


Ja sitten me olimme kaikki pieniä kukkaistyttösiä  metsänreunassa
ja poimimme lisää kukkasia 
-myös heidän äideilleen.
<3

Mesimarja, 
ailakki eli taivaan portin avain,
koiranputki,
ruohokanukka,
niittyleinikki,
oravanmarja...

Täynnä ihania pieniä yksityiskohtia,
tulvillaan kesää,
kesän tuoksuja, värejä. 


Kukkaisajatuksia Sinulle! 

Kaisu