15. heinäkuuta 2019

Mökkiloman jälkimaininkeja


Kesälomaviikko lapsuuteni mökkimaisemissa on siirtynyt taas muistoihin.

~~~~~~

Ilma ei lämmennyt koko viikon aikana,
mutta tämä miljöö tarjosi kuitenkin itsessään 
rauhaa, 
kiireettömyyttä,
ihania tunnelmia
ja mieleenpainuvia hetkiä.

Käsintiskaamista ulkona,
vessareissuja metsänreunassa seisovaan punaiseen sydänikkunaiseen "hyyskään",
saunan lämmittämistä,
veden kantamista,
pulahtamista viileältä tuntuvaan veteen,
laatuaikaa tyttärien kanssa,
lenkkeilyä  metsätiellä,
kylällä käyntejä ja vanhojen koulukavereiden sekä muiden tuttujen tapaamisia.

Kaikkea sellaista, 
mikä poikkeaa arjestani. 
Näiden mökkitapojen ja -käytäntöjen kautta löytyi taas 
lomamieli sekä sitä kautta voimautuminen.



Mökin tiskauspaikka ei voisi olla paremmalla paikalla!
Tiskatessa voi samalla ihastella järvimaisemaa,
tuntea järven tuoksun
ja laineen liplatuksen kiviä vasten.
Siinä näkee joutsenperheen talostelun kaislikon reunassa
ja kalojen hypähtelyn jälkeiset pyöreät renkaat veden kalvossa.

~~~~

Viipyilin  muutoinkin pitkiä toveja tässä rantaviivan tuntumassa 
ihmettelemässä ja ihastelemassa alati muuttuvaa maisemaa,
 järven aaltojen liikettä
ja taivaan sineä, pilvien kulkua;
muuttuvaa luonnon taidenäyttelyä ja tämän maiseman tuttuutta sekä kauneutta.







Viimeisenä iltana seurasin pitkään illan viilentyessä kuun kulkua 
sen piileskellessä ja kulkiessa pilvien takana.



Lomamme parhautta oli pikkuvieraat, jotka tulivat poikamme kanssa mökille viikonlopuksi.
Kolme- ja neljävuotiaat lapsenlapsemme hellyttivät meitä 
loputtomilla kysymyksillään,
hyvillä hoksauksillaan,
ihanilla sanomisillaan.

He toivat rantaan ’uutta verta’, 
elämän ääniä ja lapsenomaista, aitoa iloa.  

"Sinä mummu tykkäät kävyistä.
Sinulla on niitä kotona  kuistillakin!

Ja sitten he keräsivät pitkän tovin kuusen-ja männynkäpyjä
ja tutkivat "päpyjen" muotoja ja kokoja.

Kerättyään  ruukullisen aarteitaan
he päättivät tehdä käpylehmiä Pyhä-mummulle 
eli Pyhäjärven isomummulle.
Käpyeläimet ovat  kuulema hyviä koristeita ja niillä voi leikkiäkin! 



Lapset kävivät setänsä kanssa soutelemassa 
ja toivat järveltä ulpukan kukan ja lehden minulle.

Toinen tuumasi tiukasti, että se on laitettava maljakkoon, jottei lakastu.
Tein työtä käskettyä,
mutta pian lehti oli aivan lakastunut ja roikkui pitkin maljakon kylkiä.

Siinä sitten yhdessä ihmettelimme,
miten se ei pärjännytkään maljakon vedessä.

Pohdimme luonnon suuria ihmeitä pienen ihmisen kanssa kokemusperäisesti.
Ehkä hän muistaa tämän aina, 
että ulpukka kuuluu sinne järveen ja on siellä kuin kotonaan.


Pappa lämmitti vettä muuripadassa ja laittoi pienille paljuun vesileikkipaikan,
kun järven vesi tuntui olevan liian kylmää pienille.
Vähänkö he  olivat mielissään siinä vettä toistensa päälle priiskottaessaan! 

Lasten touhuja seuratessa mielessäni soljui Maria Ahlstedin kaunis runo: 

Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.


Astelut tällä tutulla rantapolulla ovat ohi tältä erää.
Tämä polku itsessään sisältään paljon muistoja
 tiheästä pajukosta kapeaksi poluksi
ja nyt tähän leveämpään "raittiin".

Vuosien ja vuosikymmenten keveiden ja raskaiden päivien jäljet,
iloisten ja ilottomien päivien muistot.
Se on silta kesästä kerran tämän kesän tunnelmiin
ja tämän päivän mökkimiljööseen! 

~~~~

Rannalla keinui mieheni vanha vene,
joka on kulkenut mukanamme  yli nelikymmenvuotisen matkamme.
Sillä pojat tekivät tämänkin loman kalareissut,
joista todettiin, että "tyhjän saa pyytämättäkin".



Lapsuuteni mökkirannan kivi kantaa kesälomamuistojen ja -tekemisien pitsiliinaa yllään.
Huomenna vien sen ovistoppariksi ja matkamuistoksi omalle mökillemme.

Kukat kukkii ja luonto on täynnä ihanaisia tuoksuja.
Heinäkuun iloa meille kaikille!

Kaisu

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pst!
Vielä ehtii osallistua blogini synttäriarpajaisiin täällä




11. heinäkuuta 2019

Lomailua ja koristeltuja kiviä


Lomaterveiset täältä lapsuuden maisemista.
Kovin on ollut viileää,
mutta onhan tämä lomaa 
ja vaihtelua olla täällä erilaisissa mökkioloissa.


Maanantaiaamuna todettuani ilman koleuden ja sateisuuden,
sytytin ensitöikseni kynttilän ja takan.

Niiden lämmössä aloittelin viikkoa ja lomaani täällä.
Istuin ja ihmettelin ympärilläni olevaa.
Sitä kaikkea mitä 47 vuotta täällä mökillä on tuonut tullessaan.

Istuin ja ihmettelin pitkään.

Koin hidastamisen ilon ja toisaalta jonkinlaisen  pettyminen sään ja haaveiden suhteen.
Uskon kuitenkin, että joutilaisuus ja tylsistyminen ovat voimaa antavia ja eteenpäin puskevia tiloja.



Kun mökkeilykaverini heräsivät,
suuntasimme kirjastoon.
Luulen, että hellesäässä emme olisi sinne lähteneet!!!

Poikien jo hoputtaessa minua kirjojen lumosta lähtöön,
huomasin erään hyllyn päässä tämän kirjan
ja sen myötä kivaa tekemistä tänne mökille.


Ostin hetimiten  kivipinnalle sopivat tussit
ja olen ollut aivan innoissani tästä touhusta.


Jokainen kivi on ollut oma matkansa
hiljaisuuteen,
keskittymiseen,
rauhoittumiseen.
omiin ajatuksiin ja uuden kuvion oivaltamiseen.

Tusseja kokeillessani tein ensimmäisenä tämän kiven.




´Rakkauden ympäröimä`.

Siltä se kivi sydämien piirtämisen jälkeen näytti
ja siltä minusta tuntui,
tuntuu.






Mandala -kuviot,
kuin pienet pitsiset liinat kivien päällä tuntuvat omilta.
Pakkauksen valkea tussi kului pian loppuun ja hain kylältä jo uuden tussin 
sekä suihkutettavan  spray-lakan. 

Nyt ei harmita ilman viileys eikä sadepilvet.
Olen löytänyt uuden jutun.




Tänään taidan tehdä ovistopparin Tau(v)onpaikkaan muistoksi täältä.
Ja ehkäpä joskus vielä maalaan talokiviä,
joista olen haaveillut.

Oletko sinä koristellut tai maalannut kiviä?
Tai tykkäätkö muuten kivistä?

Näihin tunnelmiin tänään.
Ja arvaapa mitä!
Aurinko on herännyt!
Tästä tuleekin kesäinen kivien koristelupäivä!
Kaunista kannattaa odottaa!


Kaisu



6. heinäkuuta 2019

Tau(v)onpaikan 5 -vuotis synttäriarpajaiset

Blogillani on tänään synttärit.
Tau(v)onpaikka täyttää kokonaista 5 vuotta.

Näihin vuosiin sisältyy paljon "arkea, juhlaa, arjen juhlaa".
Näiden jakamisen myötä on tullut mukavia ajatuksen vaihtoja sekä kohtaamisia 
kommenttien ja viestittelyn muodossa 
sekä myös uusia ystäviä ja tapaamisia ihan kasvokkain.

Olen saanut paljon paljon iloa ja omaa aikaa tämän harrastuksen parissa.
Pysähtymistä,
itselle merkityksellisten asioiden ynnäämistä ja muistoksi kirjoittamista. 

Se on vaatinut joskus rohkeuttakin ja
välillä on toki epäilyttänytkin, 
onko tässä mitään järkeä.
Silloin on palautunut mieleen kannustavat kommentit,
jotka ovat antaneet uskoa  päivitysten jatkamiseen.




Nyt on siis perinteisten synttäriarpajaisten aika!

Kangaskasseja ei ole koskaan liikaa!
Tällä kertaa arvon blogiystävieni kesken 
Lasse Kovasen Pentikille suunnitteleman Pelargonia-kangaskassin,
jota koristaa vesiväreillä maalatut upeat pelakuut.
Kassi on 100 % puuvillaa ja se on kooltaan 46x42.


Jokainen voi osallistua arpajaisiini yhdellä arvalla. 

Lisäksi aikaisemmin blogini lukijaksi kirjautunut 
tai nyt arpajaisten yhteydessä kirjautuva saa
yhden bonusarvan. 
Lukijaksi liittyminen tapahtuu internetversiossa näkyvässä
"Blogiystäviäni" -kohdan alapuolella olevaa "lue"-nappia klikkaamalla. 

Kirjoita kommenttikenttään monellako arvalla olet mukana ja nimimerkki tai yhteystietosi!

Arvon kassin su 28.7. klo 22,
jotta mahdollisimman moni ehtii näin kesäaikana mukaan.


Kassillinen 

kukkaisajatuksia 

pelargonioita ja ruusunkukkia

kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville,
vakituisille ja satunnaisille vierailijoille.


Te olette tuoneet tähän harrastukseeni vuorovaikutuksellisen sisällön,
lukemalla, kommentoimalla, kannustamalla.

<3 -lämmin kiitos!

Ja terveisiä Sinulle, 
joka tulit kesäkuun lopulla luokseni ja kerroit lukevasi blogiani.
Se oli yllättävä kohtaaminen,
iloinen ja mieleenpainuva hetki minulle. <3
Muistan sanasi! 

Onnea arpajaisiin
toivottelee 

Tau(v)onpaikan Kaisu