20. tammikuuta 2020

Pikkutytön kirjakassi


Vielä löytyi kuvakansiosta yksi joululahjajuttu! 


Poikani kyseli joulun alla viimeisillä armeijan lomillaan: 
Mitähän sitä ostaisi kummitytölle (2,5 v) joululahjaksi?

"Kirjoja ja pieni kassi", ehdottelin
ja lupasin katsoa lahjaa kauppareissullani.

Kivat pienet katselukirjat löytyivät näppärästi,
mutta pieniä kasseja ei niinkään ollut tarjolla.


Jotta sain sitä mitä hain ja halusin
päätin ommella kassin itse!

Huonekalukangaspalakorissani oli vaaleita nahkapaloja,
josta leikkasin kassin päälykankaan ja hihnat.
Vaaleanpunaisesta puuvillakankaasta,
raidallisesta ja sydämellisestä löytyi vuorikangas.


Ompelin sangat ylhäältä keskikohdasta yhteen,
jotta pienen käden on helppo tarttua siihen.


Olipa ihana ommella pitkästä aikaa.
Työ tekijäänsä neuvoi
ja malli kehkeytyi siinä tehdessä.


Näin valmistui kirjakassi joululahjaksi pienelle tytölle.
Sinne mahtuvat somasti nuo pienet katselukirjat
ja muitakin tärkeitä juttuja.

Kassi on kuulema sopivan napakka,
että pieni saa laitettua aartensa helposti sinne.

Pienethän rakastavat kassien täyttämistä, kantamista ja tyhjentämistä.


Kurkkaa kassiin,
kurkkaa kirjaan!

<3

Kirjat ovat aina hyvä lahja lapselle.
Jouluna ja syntymäpäivänä
Omaksi hankittuna tai kirjastosta lainattuna.

Kirjoista on paljon iloa yhteisiin kirjankatselu- ja lukuhetkiin.
Siinä samalla hoituu sylittely ja silittely,
yhdessäolo kainalokkain,
keskittyminen,
kielen kehityksen tukeminen,
kirjojen pariin ohjaaminen...

Kirja on arvokas lukulahja!

<3

18. tammikuuta 2020

Hyvän mielen touhulauantai

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä! <3

Mistä se sitten johtuukaan,
mutta olen ja olemme saaneet tehtyä monia pieniä asioita 
ja laitettua päiväjärjestykseen yhtä sun toista.

Se on vaan niin, että joskus vaan on sellaisia aamuja ja päiviä,
että kun tekee yhden asian,
tulee toinenkin asia tehtyä huomaamattomasti.
Yhteinen vire innostaa touhuamaan
ja tekemään hommia.

 

Minä olen ollut "ennen vanhaan" kova möbleeraamaan.
Lähes joka viikko siirtelin huonekaluja kodissamme paikasta toiseen
ja hain sitä vielä parempaa järjestystä sekä toimivuutta huoneisiin.

Pari vuotta sitten hankittujen huonekalujen jälkeen
on ollut hiljaiseloa sillä saralla ainakin olohuoneessa.
Menneellä viikolla aloin kaipaamaan väriä olohuoneen vaaleuteen ja harmauteen.
Muistin autotallissa oleva senkin tai lipaston, 
kumpi lienee vai onko kumpikaan noista.

Tänä aamuna se sitten kannettiin sisään
ja tuntui, että juuri tuota puun väriä tässä on kaivattukin.


Kun tuo yhden sisään, toinen joutuu syrjään.

Vaaleanharmaa vanha pöytä siirtyi nyt kodinhoitohuoneeseen
pyykintaittelu-ja ompelupöydäksi.

väliaikaiseksi tarkoitettu pöytä ehtikin olla käytössä melkein viisi vuotta,
mutta toimitti kyllä virkaansa aivan täydellisesti.

Että ei täällä aivan hätäisiä ole oltu pöytienkään suhteen,
täytyi todeta tuon remonttipostauksen lukemisen jälkeen
ja ihmetellä ajan kulua. :)


"Uudesta pöydästä" innostuneena pyykkäsin,
 taittelin ja silitin pyykkejä,
järjestelin ompelukaappiani ja 
korjasin muutaman vaatteen.

Mieheni hioi pesuhuoneessa sen Tapiovaaran tuolin ja kohta hän maalaa sen.

Kaikkeen tuntui menevän vain vilaus
eikä tänään ollut mitään aloittamisen vaivaa!

"Pienissä asioissa on hyvän mielen salaisuus"
lukee kodarin huoneentaulussa
ja se on käynyt kyllä toteen tänäänkin! 


Minusta on kiva viipyillä vielä joulun punaisissa sävyissä,
kun ulkona on niin harmaata ja sateista.

Mieheni toi kauppareissulla tämän kauniin kimpun.
Se sopii ihanasti tämän hetkiseen värimaailmaan.
Kehaisin häntä valinnasta
ja kysäisin kiusoitellen,
josko hän oli sisustuksellisesti punaista valinnut
vai oliko se rakkauden punaa.

Laitoin punaisen Kivi-tuikun ja kirkkaita tuikkuja pöydälle palamaan
ja ajattelin ääneen haaveeni punaisesta Kastehelmi-tuikusta.

Tytär oli nähnyt sellaisen tarjoustuotteena Iittalan liikkeessä
ja hän tuo minulle sen vielä illan päälle.

Tämä kaikki tuntuu liian hyvälle ollakseen totta.
Niin monet asiat ovat loksahdelleet tänään kohdilleen ja toistensa lomiin.

Hyvillä mielin,
kiitollisena tästä mukavasta lauantaipäivästä ja  tunnelmasta
alan jatkamaan äsken aloittamaani neuletta.
Arvaatkohan mitä siitä lähiviikkoina valmistuu!


Kun lukaisin läpi tämän kirjoitukseni,
tuli mieleen sanonta, että "laiska töitään luettelee".
Mutta "kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse"?!

Onpahan kiva lukea tästäkin päivästä joskus
ja huomata, että on ollut touhukkaita  ja onnekkaita päiviä.
Siksi tämä kannatti kirjoittaa.


~~~~~~

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

~~Kaisu~~