20. syyskuuta 2019

Kuistin syksy



Syksy on saapunut.
Parina yönä mittari on painunut jo nollan alapuolelle
ja kylmältähän ne aamut ovat tuntuneet. 


Ahkeraliisa on kestänyt vielä nämä kelit,
mutta huhtikuussa istuttamani orvokit siirsin tänään  jo suosiolla sivuun.

Löysin nimittäin  eilen Tokmannilta suorastaan jättikokoisia callunoita
ja innostuin niistä juurikin koon takia.

Istutin ne  tänä kesänä tekemiini betoniruukkuihin
ja tuli helpolla näyttävät kukka-astiat.
Näissä on siis yksi calluna ruukussaan.
En ole ennen tällaisia komeuksia ja kauneuksia nähnytkään!

Tähän kuistin seutuun näyttää ajan saatossa kertyvän betonitöitä enemmän ja vähemmän.
Mutta nepä kestävätkin monenlaista säätä ja kolhujakin,
joita tässä kulkuväylällä tahtoo lasten kanssa tulla.





Niin muuttui kuistin seutu syksyisemmäksi.
Pienillä jutuilla saa aina kivaa muutosta kotiarkeen,
niin ulkona kuin sisälläkin! 

Tervetuloa syksy!



Toivottelen SInulle leppoisaa viikonloppua 
ja mukavia syksyisiä askareita !

-Kaisu-

18. syyskuuta 2019

Humalaköynnöskranssi



Viime lauantaina lähti humalaköynnökset hetekasta! ;)
Innostuin  nimittäin kokeilemaan niistä kranssin kieputtamista.
Pitkistä ja paksuista köynnöksista tulikin pian valmista!

Ilokseni löysin vielä muutamia hentoja, herkkiä vaaleanvihreitä
humalan kukintoja  kranssin koristeeksi.

Siinä punasävyistä materiaalia käsitellessä muistelin
kokeilleeni tätä värkkiä ennenkin, vähän eri tavoin.

Se hetki oli ollut  viime elokuussa,
minulle merkittävänä päivänä
ja se postaus löytyy täältä, klik





Mallasin (aika hauska sana; sovitttaa, kokeilla) kranssia aitan oveen.
Sillä seinustalla kasvaa tikapuita vasten oikeinkin rönsyävä humala, 
joka sai vielä jäädä sijoilleen.

Olisihan tämä kranssi sopinut tähän harmaaseen, elämää nähneeseen oveenkin kauniisti,
mutta en raskinut jättää.
Nimittäin käymme nyt syksyllä harvemmin mökillä
ja se olisi jäänyt sinne vähän niin kuin taivas alle,
ovelle, jota kukaan ei pitkään aikaan avaa.




Otin kranssin mukaani ja ripustan sen kodin ulko-oveen,
kuistin suojaan syyskuiseksi tervetulotoivotukseksi.


Siskoni oli kieputellut tänä kesänä satoa tuottaneita vadelmanoksia
ja niistäkin oli tullut kaunis punasävyinen kranssi.
Tähän aikaan vuodesta onkin monenlaisia luonnonmateriaaleja taas tarjolla.
Nyt pitää päästään mielikuvitus  ja kokeileva  mieli valloilleen!

Minkälainen kranssi kuuluu sinun syksyysi?

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisen aurinkopäivän tervehdys kuin tuulahdus Sinulle!
Syksy syvenee! 

-Kaisu-




15. syyskuuta 2019

Omenoiden aikaan



Omenoita siellä,
omenoita täällä.
Syyskuu on ihanan omenaista aikaa!


Omppuja on tarjolla monessa muodossa;
tuoreeltaan naposteltavana,
piirakkana,
uunipaistoksena,
soseena, 
mehuna.

Kotona, työpaikalla, kaupoissa, markkinoilla.
Facebookista löytyy paikkakunnittain omenapörssejä, 
joissa jaetaan omenailoa niitä tarvitseville ja haluaville.

Harmittaa toki tänä ruokahävikistä puhumisen aikana,
että kaikki omenat eivät päädy edes keittiöön.
Monet kipuilevat puista tippuvien omenoiden kanssa 
ja ajavat niitä kompostiin ja kaatopaikalle.
Aina ei kysyntä ja tarjonta kohtaa, harmi!

~~~~~~

Meidän pihalla on kaksi omenapuuta;
marjaomena- ja perheomenapuu.

Tuo marjaomenapuu on ns. koristepuu,
mutta sen omput ovat kyllä makioita ja korean punaisia.
Olen hyödyntänyt niitä monella tapaa.


Tein viikolla uunissa omenasosetta 
ja ihana tuoksu- ja makumuisto nousi taas mieleeni.

Ajatus kulki 70 -luvulle ja lapsuuskodin keittiöön,
jossa äiti keitti Mehumaijalla naapurista laatikkotolkulla poimittuja omenoita mehuksi.
Keittämisestä jäljelle jääneestä omenamäskistä teimme sitten hilloa.
Sellaisella käsipelillä pyöritettävällä raastimella jauhoimme
 sen keittämisessä pehmenneen omenamassan
tai painelimme sitä isoreikäisen sihdin läpi kauhalla.

Lämmin, omenantuoksuinen, lösyinen tunnelma keittiössä,
ikkunat aavistuksen huurtuneina,
puuhailimme siinä yhdessä. 

Kesken touhujen äiti hakee kellarista jotain uutta;
maustamatonta jogurttia, jota hän on kauppareissulla ostanut.
Puolen litran vihreä pakkaus,
jossa oli kyljessä tyylitelty violetti hedelmä,
ehkäpä luumu.

Se mieleen painuva hetki,
kun sitä valkeaa samettista,
uutta, ihmeellistä maitotuotetta kaadetaan jälkiruokamaljaan
ja siihen lisätään pehmeää, kotitekoista omenasosetta.

Äiti kehoittaa maistamaan.
Ja se maku vie kielen, valloittaa mielen.
Sisareni välitti muuten samanmoisia muistoja eilen,
kun oli keitellyt omenahilloa.

Miten merkityksellisiä on ruokien maistamiskokemukset,
niiden painuminen makunystyröihin ja mielen sopukoihin.
Se muisto voi olla  toki huumaava tai karvas.

Minä laitan tänäkin syksynä omenasosetta
ja herkuttelen maustamattomalla jogurtilla.
Tarjoilen sitä herkkua omilleni
ja toivon, että hekin saavat tämän samettisen omenan ja jogurtin makumuiston.

Mietin kylläkin,  jääkö lapsillemme tämän päivän maisteluista näin syviä kokemuksia,
kun monenlaista ja monenmakuista tuntuu olevan niin paljon tarjolla!?


Onnenomenoita,
pieniä pipanoita 
Sinulle tähän sunnuntaihin!

Mitä sinun omenasyksyysi kuuluu?

Täältä löydät minun omenaisia juttuja lisää.
Niitä, jotka syksystä toiseen taitavat toteutua! 
Omenaperinteitä!