23. huhtikuuta 2018

Ilon päivä

Tässä päivässä on odotusta.
Ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Odotamme reissaajaa kotiin.
Seitsemän pitkää kuukautta on kulunut sitten syksyisten hyvästijättöjen.
Yhteyttä on pidetty viesteillä ja muutamalla puhelulla.
On ihana nähdä pitkästä aikaa kasvokkain!


Kohta hän avaa oven ja 
astuu sisään.
Monta elämän kokemusta rikkaampana.

Hän tulee kotiin 
kaivattuna, odotettuna, rakastettuna.

~~~~~~~~

Laitoin kynttilän merkiksi tulla kotiin
ja kävin raottamassa jo päiväpeiton kulmaa,
jotta lempparipussilakana näkyy,
toivottaa osaltaan tervetulleeksi.



Tämä on juhlapäivä! <3
Isä on  paistanut viime yönä kinkun.
Tänään meillä on pikkujoulu
tai oikeasti jouluateria,
kun  yhteinen joulujuhla jäi väliin.
Osa sisaruksistakin tulee juhlistamaan veljensä kotiinpaluuta.

Niin todeksi on käyneet sanat
"yhdessäolon hetkillä on siivet,
eronhetkillä kainalosauvat"

Kun kuulin kotiapaluupäivän
menneen talven ikävä purkautui kuin jää keväisestä joesta.
Ilonkyyneleinä ja helpotuksen huokauksena.
Tänään on helppo hengittää! <3

-Kaisu-


22. huhtikuuta 2018

Vanha huonekasvi

Kerrattain kirjoitinkin tänne viherkasvista,
joka on minulla "sijaishoidossa".
Tykkäsin kukan lehdistä ja syvästä vihreästä,
mutta en tiennyt kukasta nimeä enkä muutakaan.


Helmikuussa jaoin kukan ja siirsin sen olohuoneen kukkapöydälle.
Pääsiäisen aikoihin löysin yllätyksekseni
lehtien keskeltä kukkavanan.

Kukinnon kehittymisen seuraaminen on ollut mukava keväinen matka.
En tiennyt minkä värinen kukka sieltä mahtaa avautua
ja onkohan kukinto kestävä.
Tämän kuvan laitoin äidilleni ja hän sanoi kukan olevan Kliivia.




Kliivia on vanha huonekasvi.
Se tarvitsee lepokauden talvella ja sen minä annoin tietämättäni,
kun se oli portaikossa "unohdettuna" talvisydämen. 
Kukka tykkää pitkistä kasteluväleistä ja sitäkin se on meillä saanut nauttia. 

Jostakin luin, että tämä on retrokasvi! 
Mieleeni palasikin muisto, että lapsuuden kodissani oli tämä kukka.
Joskin mielessäni sen kukinnot olivat hennomman oranssit.


Tämän kukinnon avautumisen seuraaminen on ollut esimakua siitä ihanasta kukka-ajasta,
jota kohti hiljalleen mennään.
Kukkapenkkini ovat vielä lumen alla,
mutta ajatukset kulkevat jo hangen alle.
Mitenkähän kukkaset ovat selvinneet menneen talven yli?
Mitähän sieltä nousee?
Milloin löydän lenkilläni ensimmäisen leskenlehden?
Joko sinä olet löytänyt kevään ensimmäisiä kukkasia?

Kukkaisajatuksissa tässä aamua aloittelemassa.
Ihanaa sunnuntaita Sinulle!

Kaisu