23. kesäkuuta 2019

Juhannuksen jälkeen



Juhannus 2019 alkaa olla muistojen joukoissa; 
aattopäivän kaunis sää,
saunominen, paljuilu,
grillaaminen ja lättyjen paistaminen,
yhdessäolon ilo ja pienimpien leikin riemu.

Lapsenlapset nauttivat  toistensa,  "parhaiden kavereiden" seurasta
ja pienet kädet poimivat kukkakimppuja mummulle.

Yksi nuori perhe kiipesi aitan vintille nukkumaan.
Aistin heidän isästään muistojen verestystä 
ja heittäytymistä keskikesän juhlatunnelmaan.
Rentoutumista tutussa paikassa.
Se tuntui mukavalle ja
lämmitti minun mieltäni! <3


Lauantaina satoi ja kova tuuli humisi nurkissa.
Saimme olla liki toisiamme tuvan lämmössä.
Laivakoiratkin  katselivat ikkunoiden välissä sisällepäin,
kun väki isäntää myöten oli pirtissä.


Tänään toisena juhannuspäivänä  mökillä on vain kaksi vanhaa 
nuorten siirryttyä kaupunkiin.

Mökkikirjojen myötä olen kulkenut 23 vuoden juhannukset ja säätilat
ja iloinnut, että niitä muistiinpanoja on tullut tehtyä.

Olen muistellut ja pysähtynyt tähän hetkeen,
kun hiljaisuus ympäröi meidät.

Olen kuunnellut Youtubesta kesäisiä lauluja ja mieleen jäi soimaan
Aarne Pelkosen laulama laulu
Maailma on kaunis, klik

<3

"Maailma on kaunis ja hyvä  elää sille, 
jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus.

On  vapautta kuunnella metsän huminoita...

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä....

On vapautta istua iltaansa yksinänsä
ja tuntea, tutkia sisimpäänsä...

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta....


Tänään olen nauttinut mökin lämmöstä
ja kurkistellut juhannuspäivän pihatunnelmia mökin ikkunoista.

Vihreys on verhonnut pihapiirin. 
Syreenit ja  pireijat kukkivat vielä tänään;
kohta on ruusujen vuoro.


Kesäkuun viimeistä viikkoa kohti mennään.
kesäyön unelmista arkea kohti! 
<3
Ja kesä jatkuu! 

21. kesäkuuta 2019

Juhannusmamma



Juhannusaatto ja tähän päivään puhjenneet juhannusruusut.
Siinä nämän päivän ilon kipeneet.
On suvi,
suloinen keskikesä, 
kauneus ja valo.

"On juhla ja juhannusilta "...
kesäinen laulu soi  radiossa,
"on naurussa nuorten suut"!

Ja kyllä tässä vanhemmankin suu kääntyyn hymyyn.



Mökin perintöruusu avasi kesän ensimmäiset kukkansa tähän päivään
vadelmanpunaisten seinien katveessa,
vuosikymmeniensä kasvupaikassaan.

Siinä kukinnossa on tämän hetken herkkyys ja ilo,
kauneus.
Odotetun keskikesän juhlan täyttymys.


Aurinko paistaa kuumasti,
linnut tekevät lentonäytöksiään, 
käki kukkuu taukoamatta jossain,
ukkosen kumu kantautuu
- läheneekö?

Tämä hetki kuitenkin on kaunis.
Se riittää.


Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään
voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen 
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vain.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.


Nämä Tove Janssonin kesärunon sanat ovat siivittäneet tätä päivää,
tätä juhannusta.
Tämä juhannusmamma on ilmeisesti alkanut oppimaan elämästä nauttimisen saloja! <3

Ihanan leppoista ja mukavaa juhannusta kaikille 
Tau(v)onpaikassa piipahtaville.



19. kesäkuuta 2019

Savusaunan juhannus

Juhannuksen tunnelma alkaa kohota; 
käytiin töiden jälkeen tyttärien kanssa mökillä paljuilemassa
ja nauttimassa ihanan aurinkoisesta kesäpäivästä.

Siinä sivussa laittelin savusaunaa juhannuskuntoon.
Sellaista pientä sievää kohentelua 
-ei mitään suursiivoamisia entisaikojen juhannusvalmistelujen malliin.







Juhannusaatto on perinteisesti savusaunapäivä.

Kukkien ja koivunoksien lisäksi 
toin ensimmäistä pesällistä varten leppäpuita saunalle.
Niitä kyllä hupenee lopulta melkoinen kasa neljän ja puolen tunnin lämmityksen aikana.

Tunnin siintymisen jälkeen löylyjä riittääkin sitten pitkälle yöhön ja aamullekin.
Ja saunojiakin taitaa riittää! <3


Tänään sää oli ihanteellinen.
Aurinkoa ja pientä tuulenvirettä,
joka piti sääsket loitolla pihapiiristä.

Olisihan se ihana, jos juhannuksenakin olisi kaunis sää.
"Sateen sattuessa vietetään sateessa" totesi mieheni,
kun säätiedotusta katseltiin.

Niinpä! <3
Juhannus on juhannus,
satoi tai paistoi.

Kesän keskikohta,
yöttömän yön aika,
johon luonto, 
kesäiset kukat ja tuoksut,
valo, yhdessäolo ja kiireettömyys antavat mukavat puitteet.


Ihanaa juhannuksen odotusta! 



























12. kesäkuuta 2019

Katse kesässä




Katse kesään.

Nuo sanat tulivat mieleeni illalla,
kun kurkistelin puupinoseinämän ikkunasta.

Siitä näkyi vihreän sävyt vaaleasta tummaan
suloisesti toisiinsa lomittautuen,
sävy sävyyn kauniisti liittyen ja sointuen kuin Tikkurilan värikartassa.

Tai oikeastihan
 katse on jo kesässä!


Kotonamme reilun parinkymmenen kilometrin päässä syreenit kukkivat jo,
mutta mökillä  on vielä odotuksen hetki
ennen violetin sävyisten kukintojen 
ja huumaavan tuoksun kesäistä kohokohtaa.

Toivon mukaan pihapiirissä kukoistaa tulevina kesinä myös valkoinen syreeni.
Istutimme nimittäin eilen savusaunan eteen  mökkinaapurin antaman terhakkaan 
valkoisen syreenipensaan. <3



Kesän kukkijoita on jo paljon ja siltä osin kesäfiilis kohdillaan, 
mutta täälläpäin on vain ollut kovin viiloista viimeisinä päivinä.
Eilenkin lämpötila oli kymmenen asteen pinnassa 
ja tuuli kiitettävästi.
Silloin ei tunnu mukavalta puuhastella pihalla.


Sen verran pöyhin eilen vanhaa piikkilankaa,
että taivuttelin siitä tuon "sudenkorennon" navetan seinällä olevaan ikkunanpokakehykseen.

Ehkä se olisi kannattanut jättää luomusti ruosteiseksi ja ajanpatinoimaksi,
mutta onpahan nyt kokeiltu ja  nähty tällainenkin versio.

Piikkilanka on vähän erilaisempaa materiaalia,
johon tekee mieli aina välillä tarttua.
Entisiä piikkilanka-askartelemuksia voit kurkata täältä, klik 


Kesä kulkeutuu sisällekin kukkien muodossa. 

Tykkään tosi paljon tästä lastemme antamasta Urna-maljakosta .
Siihen kukkia laittaessani väistämättä ajatus kulkee heidän luoksensa! <3

Viimeksi hain siihen omenapuunoksia
ja tänään taittelin pireijan kukat.
Jäin kyllä miettimään, 
että onko se oikeasti nimeltään  pireija!?



Betonisandaalit ovat savusaunan kuistilla.
Ne viestivät kesän huolettomuutta ja mökkisaunaan kiirehtimistä.

Omat sandaalit odottelevat vielä lämpimämpiä päiviä,
jotka tulevat 
-tai sitten eivät.

Sitä kun ei ikään voi tietää eikä varmaksi ennustaa.
On niin monenlaista kesää jo nähty. 
Se jää nähtäväksi
ja kesän päälle ylöskirjattavaksi.

Kesä on kuitenkin täällä.
Kesäiset ihanat asiat,
Kukkien ja leikatun ruohon tuoksu.
Katse hakee kesän tunnusmerkkejä,
katse näkee kesän.

Kesä ei ole vain kesäkuukaudet, 
vuodenaika, 
lämmin sää.

Kesä on kauneutta, kauneuden kokemista,
jota kokee kulkemalla hitaasti,
kiiruhtamatta.

Kesä on menneitten kesien muistoja,
tämän kesän haaveita ja toiveitä
ja sitä mitä kesään kuuluu,
satoi tai paistoi.
Tämä kesä on tulevien kesien pesä.


Kesäisissä ajatuksissa tässä.
viltin alla lämpimässä.

Kesän ihastuttavia tunnelmia Sinulle!

Kaisu 










7. kesäkuuta 2019

Valkeat petuniat



Kesä.
Kesäkuu.
Kesäkukat.

Tämä ihana aika ja multaan upottautuvien sormien riemu. 

Kesäkukkien ja niiden värien moninaisuus on aivan hämmentävää.
Värikkäät orvokit ovat olleet monena kesänä varma valinta tuohon pyörän kyytiin,
mutta päädyin tällä kertaa luottoväriin,
valkoiseen. 

Valkoiseen petuniaan, 
joka ei ole kuulunut minun kesäkukkavalintoihin, 
mutta nyt se tuntuu juurikin oikealle valinnalle,
vanhaan miljööseen sopivalle perinteiselle kesäkukalle.

Ja se valkoisuus ihan loisti kesäillassa ajanpatinaa,
ruosteista pintaa sekä harmaata lautaa vasten. 
Siinä tienhaarassa kukkaset toivottavat tervetulleeksi niin kesän kuin mökille saapuvat. 
Kukkien myötä tuntui vahvasti, että kesä on täällä! <3



Tervetuloa blogini lukijaksi liittyneelle ja 
aurinkoista viikonloppua sekä kukkaisajatuksia teille kaikille.

-Kaisu-



3. kesäkuuta 2019

"Kuva ennen ja jälkeen" -haaste


Tartuin Mamma laittaa valkoista -blogin haasteeseen, 
jonka myötä kurkkasin pitkästä aikaa ensimmäiseen postaukseeni
ja vastailen nyt esitettyihin kysymyksiin.

~~~~~~~~

Ota blogisi alkutaipaleen ensimmäisestä postauksista yksi kuva 
ja kerro miten blogisi on muuttunut tähän päivään


7. heinäkuuta 2014

Tervetuloa kanssani Tau(v)on paikkaan.




Blogini nimi pohjautuu mökkiimme ja sen 50- luvun pihapiiriin.
Tau(v)on paikassa voin huilata ja toteuttaa omia haaveitani.

Tänne Tau(v)onpaikka -blogiin kirjoitan 
 ajatuksieni lentoja  sekä 
vanhasta miljööstä että kotoisesta kaupunkielämästä,
arjesta ja juhlasta. 


Tartu hetkeen  
ja kulje kanssani kappaleen matkaa.

Anna itsellesi joskus aikaa 
vain olla 
ja kulkea ajatusten niityillä.

-Kaisu-

~~~~~~~~~

Viisi vuotta sitten kirjoitin tuon edellä olevan
 blogini ensimmäisen päivityksen. 
Päivityksen lopussa ollut ajatus löytyy edelleenkin mökin seinälle 
kehystetystä kortista.

Se on kaunis ajatus,
jossa kiteytyy kohtaamisen, pysähtymisen,
kauneuden näkemisen ja jakamisen  
hoksaaminen ja tärkeys.

Samaa ajatusta haluan edelleen vaalia.
Jaan täällä välillä arkista, hiuksenhienoakin
 minulle iloa ja onnea tuottavaa asiaa ja 
pieniä ohikiitäviä juhlahetkiä kirjoittamalla niistä tänne luettaviksi.

Blogini ensimmäisen kuvan maisema on minulle edelleen tärkeä ja rakas.
Tuolla koivukujalla mieleni yleensä rentoutuu ja rauhoittuu.
Koivujen rivistö erottaa minut kaupungista, kodin asioista, työstä.
Mökki on minulle kauneuden, menneen ajan ja luovuuden tyyssija.
Siellä lähellä luontoa olen omimmillani.

Oletko vielä samalla linjalla kuvasi ja tekstisi kanssa?
Kirjoitan vielä viiden vuoden jälkeenkin saatesanojeni mukaisesti
 ajatuksieni lentoja tutuista aihepiireistä,
maalta ja kaupungista,
tavallisesta elämästä, kodista, perheestä ja  touhuistani.
Ja tulen kirjoittamaan jatkossakin.

Nämä kirjoitukset ovat täällä ennen kaikkea muistoja itselleni,
mutta tärkeitä päivityksiä omalle perheelleni.
Olen saanut itse paljon ideoita ja vinkkejä niin blogeista, kirjoista kuin lehdistäkin.
Olen iloinen, jos voin omilla kuvillani ja teksteilläni ilahduttaa vastavuoroisesti.

Tekstien sävyt vaihtelevat aihepiirin ja fiiliksen mukaan.
Yritän kirjoittaa äidinkielen opetusten mukaisesti.
Aluksi kirjoittelin pitkiä kappaleita,
mutta nykyään yritän kirjoittaa lyhyemmin.
Tämä nykyinen jaottelu on minusta keveämmän näköistä luettavaa.
Toisaalta tähän pitäisi kysyä myös lukijoiden ajatuksia kirjoittamisestani,
miten se näyttäytyy sinne ruudun toiselle puolelle!

Mikä on muuttunut ensimmäisestä blogin kuvasta?
Koivukujan näkymä itsessään ei ole muuttunut,
mutta olen alkanut laittamaan kuvat suurempina päivityksiini.
Ja laitan nykyään enemmän kuvia.

Myös Tau(v)on paikka tulee kirjoitettua nykyään yhteen.
Olisi ollut selvempi, jos olisin voinut ottaa tuon nimen ilman sulkeita, 
mutta se on muistaakseni käytössä turkulaisella valokuvaamolla.
Tykkään edelleen blogini nimestä, Tau(v)onpaikka,
sillä se merkitsee nimensä mukaan minulle omaa paikkaa ja tilaa,
harrastusta, blogiystävien kohtaamista.

Mitä tekisit toisin, jos nyt aloittaisit bloggaamisen?
Varmaan samaan tapaan toimisin.
Oppisin kantapään kautta, tekemällä, kokeilemalla, tyttärien avulla.
Harrastusluontoisesti, kotoisesti.
Tavallisesta perheenäidin näkökulmasta kirjoitellen
ja ehkä avaisin blogini aikaisemmin julkiseksi.

Mitä vielä haluaisit oppia bloggaamisesta?
Kuvien ottamista ja ehkä vähän niiden käsittelyä haluaisin oppia,
sillä kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Liitä tähän uusin kuva blogistasi tai kamerasta.
Mitä kuvasi viestittää?




Tämä kuva tuomenoksista ja peilistä on toiseksi viimeisestä päivityksestä.

Koen, että kirjoittaminen tänne on yhdenlaista oman elämän peilailua.
Ja ne kommentit, joita saan lukijoiltani 
ovat tekstieni herättämien ajatusten peilausta minulle päin.
Ne ovat tämän harrastuksen suola.
Ne muodostavat dialogin, joka antaa päivitykselle viimeisen silauksen,
tunteen, että teksti on luettu ja se on herättänyt ajatuksia.
Kommentti on vastakaiku. <3

Kiitos siis viesteistä ja kommenteistanne,
joita ei ollut ensimmäisessä päivityksessä arvatenkaan ollenkaan.
Ja kiitos lukijoiksi liittyneille ja satunnaisille lukijoille
tästä matkasta.

En viisi vuotta sitten Koivukuja -kuvaa ja pientä tekstiä kirjoittaessani tiennyt
miten paljon iloa ja omaa maailmaansa tämä harrastus tulee tuomaan! <3

~~~~~~

Mielenkiintoinen palaaminen blogini aloitukseen ja katsaus tähän päivään.

Tartutaan edelleen hetkeen  
ja kuljetaan yhdessä kappaleen matkaa.

Annetaan itsellemme josku aikaa
vain olla 
ja kulkea ajatustemme niityillä.


<3 :llä Kaisu

~~~~~~


Haastan mukaan:
Pikku Akan tilkkuvakka
Valkoinen talo tarinoi
Pieni lintukoto

Ja tämän haasteen voivat napata myös muutkin kuin haastetut!

Ota blogisi alkutaipaleen ensimmäisistä postauksista yksi kuva ja kerro siitä,
- miten blogisi on muuttunut tähän päivään
- oletko samalla linjalla vielä kuvasi ja tekstisi kanssa
- mikä on muuttunut ensimmäisistä blogin kuvasta
- mitä tekisit toisin, jos nyt aloittaisit bloggaamisen

Liitä tähän uusin kuva blogistasi tai kamerasta.

Mitä kuvasi viestittää?

2. kesäkuuta 2019

Suolaisia piirakoita


Palailen vielä helatortain valmistujaisjuhliin ja suolaisiin tarjottaviin .

Pojan ainut toive tarjoilujen suhteen oli mangohyytelökakku
ja kaupan pikkupizzat.
Loput hän uskoi minun valintaan ja harkintaan.

Tyttäreni vinkkasi minulle 
 Kermaruusu -blogin  Kinkkukasvis- ja Broilerpiirakka  -ohjeet, 
joilla sitten leivoin suolaset piirakat.

Tykästyin ohjeen pohjaan,
joka leipoutui helposti vuokaan
ja pohjasta tuli pehmeä ja sopivan paksuinen.
Hyvä peruspohja suolaiseen piirakkaan, totesin!
Ja piirakka kaikkinensa oli maistuvaista ja täyteläistä. 

Sovelsin ohjeen gluteenittomaksi laittamalla 
Semperin karkeita jauhoja, riisihiutaleita ja ohjeen mukaisesti perunamuusijauhetta.


Salaatti oli aikalailla keväisen vihreää;
salaatinlehtiä, lollo rossoa, herneenversoa, tuorekurkkua, 
jossa punaisena säväyksenä oli  kirsikkatomaatin puolikkaita ja mansikkaviipaleita.

Kevään ensimmäiset ruohosipulit saksittiin tarjolle eri kippoon
ja siitäpä se suolainen tarjoilu sitten muotoutuikin.


Vaikka suolaisista onkin puhe, tekee mieleni kirjoittaa muistiin 
kuvan alakulmasta pilkistävä vaaleanpunaisella marjakermavaahdolla päällystetty mutakakku. 
Se oli nimittäin aika ihanaa herkkua!

Marjat olivat nimittäin mesimarjoja,
joita ei kovin usein ole tarjolle laittaa. 
Mesikan aromi sopi hienosti makeaan kakkupohjaan!

  
Jotain vanhaa, jotain uutta.

Tämä entinen lastenhuone ja lisäpöytä oli hyvä lisätila kahvitteluun.
Pöydällä on viimeisimpiä kirppislöytöjäni,
neljän euron pitsiliina.

Se oli pikkuisen hassun mallisen oloinen,
mutta kuin tehty tämän pöydän päälle
elämän runtuja peittämään ja juhlatunnelmaa luomaan. 


Näkyy liinalle tippuneen kermavaahtoakin.
Kuvaajan silmä ei sitä ole huomannut,
mutta se kuuluu juhlan jälkeisiin tunnelmiin sekin.


Juhla vaihtuu pikkuhiljaa arjeksi;
koululaisten kesäloma-arjeksi ja työssäkäyvien työarjeksi.

Siinä on aina oma sovittamisensa.
Äsken kävimme nuorimmaistemme kanssa keskustelua 
kesäloman tekemisistä,
tietokoneajasta, ulkoilusta, 
kotihommista, nukkumaan rauhoittumisesta
ynnä muusta sellaisesta,
kun meillä aikuisilla ei vielä ole lomaa.


~~~~~

Aurinkoista kesäkuun ensimmäisen viikon alkua Sinulle! 

Kaisu









31. toukokuuta 2019

Valmistujaiset


Valmistuminen ammattiin tai valkolakki ovat  merkittäviä etappeja nuoren elämässä
ja keitaita myös vanhemmille.

Parikymmentä vuotta vanhempi-lapsi -suhteessa 
ja aika lapsen rinnalla hänen koulutiellään on pitkä ja vaiherikas matka.
Siihen mahtuu monenlaista kasvua ja kasvun kipua,
myötä -ja vastatuulta 
 molemmille osapuolille.


Jokainen nuori on elämänsä keväässä juhlansa arvoinen;
 onnittelujen ja juhlimisen väärti.

Meilläkin  vietettiin eilen valmistujaisia.
Nuori itse ei aluksi ollut oikein innostunut juhla-ajatuksesta, 
mutta illalla hänkin oli tyytyväinen ja kiitollinen juhlimisesta,
vieraista ja yhdessäolosta.

Jokainen askel elämän tiellä on tärkeä;
kaikki ne jättävät jäljen. 


On ihana viettää tänään vapaapäivää 
ja viipyillä vielä hetki eilisen päivän jälkimainingeissa,
huokaista  
ja siivoilla juhlan jälkiä keittiöstä.


"Elämään tarvitaan
siivet ja juuret,
ilot, unelmat,
pienet ja suuret. "

~~~~

Eilisessä päivässä soi ilo.
Oli hienoa onnitella omaa lasta 
talonrakentajaksi valmistumisesta,
hyvästä todistuksesta ja reippaudesta.

Ilo on myös siitä, 
että hänellä on jo työpaikka,
mihin hän voi rientää aamulla.

Se on paljon tänä aikana! 


Tänään aukeni aamu
kevään kirkkaaseen päivään.
Kukkien tuoksussa 
sinun ilosi
ja sinua kantava kiitoslaulu.

Huomenna on aika 
avata työn portteja,
löytää arkipäivän rikkaus
uusien tehtävien keskellä.

Huomennakin kiitoksen aika.

-Marjut Vannas-


Ihanaa juhlaviikonloppua ja koulujen loppumisen iloa!
Toivotaan, että tuuli ja viileä sää hellittävät 
ja sanat "jo joutui armas aika ja suvi suloinen" tuntuvat todelta! 

23. toukokuuta 2019

Kevätilta mökillä

Kevään saan jo,
toisen kevään,
päivään yhä pitenevään,
helenevään aamuun herään,
kaikki metsän tuoksut kerään.
Pienen ilonkukan terään 
hyvän silmäin hymyilyllä
luotu onni sopii kyllä.

Tämä Helvi Juvosen Ilo -runo sopii 
tähän hetkeen,
keväiseen päivään
-ja iltaan.


Pikkuhiljaa etenevää kevyttä viherrystä on ollut ihana odotella ja  katsella.

Kun koivunlehti on täydessä mitassaan,
on kevään aikakirjassa yksi sivu taas kääntynyt
ja siltä osin yksi odottamisen virstanpylväs saavutettu.


Mökilläkin vihreys alkaa puskea pintaan niin puissa kuin laihossakin.

Ilta-auringon säteet sävyttävät vielä karun oloista pihapiiriä 
ja saavat sen ilostumaan auringon valossa.

Sitä valon leikkiä ja keväistä tunnelmaa katselin illalla itsekseni 
ja olisin tahtonut jäädä siihen kauneuteen,
niille sijoille
ja antaa ajan lipua omia menojaan.

Siinä ympärilläni tunsin menneitä keväitä, kesiä,
yhteisiä hetkiä ja muistoja.
Muistoja, jotka merkitsevät  vuosi vuodelta yhä enemmän.
Muistoja, jotka tuntuvat yhä syvemmin, syvemmältä. <3


Mökin pihassa kasvoi aikanaan uljas pihakoivu,
joka kätki lehdistöönsä lintujen pesän ja linnunlaulun.
Eräänä myrskyisenä yönä se oli vanhuudessaan ja hauraudessaan tullut tiensä päähän
ja kaatunut pihaan latvat asuntovaunua ja puojia hipoen. 

Pihasta tuntui puuttuvan sen jälkeen paljon.
Kanto merkkasi pihassa tyhjää paikkaa.

Kannon vähän pehmettyä
mieheni kaivoi sen sisään kolon 
ja istutimme sinne pienen koivun.

Päätimme kokeilla.

Joku epäili, 
ettei se onnistu.

Koivu näyttää jatkavan kasvuaan.
Meidän koivu,
mökkikoivu.
Meidän toiveiden ja tulevaisuuden puu.

Ehkä jonakin kesänä 
se kätkee sisäänsä linnunlaulun ja uljaan kiipeilyoksan.
Mutta kasvaako se koskaan edeltäjänsä mittaan
ja näemmekö me sen uljauden;
se on tänään vielä salaisuus. 




20. toukokuuta 2019

Tete-narsissit

Maanantain tervehdys kuin tuulahdus Sinulle
lämpimästä toukokuisesta iltapäivästä! 💛


Pihaan pyöräillessä keltaiset Tete-narsissit  tervehtivät minua perennapenkistä.
Lämpö tekee tehtäväänsä ja nuput aukeilevat.

Nämä ovat kasvaneet edellisen tai sitä edeltäneen pääsiäisen Tete-narsissin sipuleista.
Ihania pieniä aurinkoja lyhyessä, tanakassa varressa!


Tämäkin on yhdenlaista kierrätystä;
kukkaisiloa keväästä kevääseen!

~~~~

Tuttu juttu varmaan teille useimmille,
mutta tämä postaus vastaa soppelisti aamulla lukemaani  
Positiivareitten päivän ajatukseen:

Puolet elämän iloista 
on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.
-O.S .Marden-


Toivottelen Sinulle ihanaa päivän jatkoa
  ja pieniä ohimennen nähtyjä ilonhippuja!💛