20. syyskuuta 2019

Kuistin syksy



Syksy on saapunut.
Parina yönä mittari on painunut jo nollan alapuolelle
ja kylmältähän ne aamut ovat tuntuneet. 


Ahkeraliisa on kestänyt vielä nämä kelit,
mutta huhtikuussa istuttamani orvokit siirsin tänään  jo suosiolla sivuun.

Löysin nimittäin  eilen Tokmannilta suorastaan jättikokoisia callunoita
ja innostuin niistä juurikin koon takia.

Istutin ne  tänä kesänä tekemiini betoniruukkuihin
ja tuli helpolla näyttävät kukka-astiat.
Näissä on siis yksi calluna ruukussaan.
En ole ennen tällaisia komeuksia ja kauneuksia nähnytkään!

Tähän kuistin seutuun näyttää ajan saatossa kertyvän betonitöitä enemmän ja vähemmän.
Mutta nepä kestävätkin monenlaista säätä ja kolhujakin,
joita tässä kulkuväylällä tahtoo lasten kanssa tulla.





Niin muuttui kuistin seutu syksyisemmäksi.
Pienillä jutuilla saa aina kivaa muutosta kotiarkeen,
niin ulkona kuin sisälläkin! 

Tervetuloa syksy!



Toivottelen SInulle leppoisaa viikonloppua 
ja mukavia syksyisiä askareita !

-Kaisu-

18. syyskuuta 2019

Humalaköynnöskranssi



Viime lauantaina lähti humalaköynnökset hetekasta! ;)
Innostuin  nimittäin kokeilemaan niistä kranssin kieputtamista.
Pitkistä ja paksuista köynnöksista tulikin pian valmista!

Ilokseni löysin vielä muutamia hentoja, herkkiä vaaleanvihreitä
humalan kukintoja  kranssin koristeeksi.

Siinä punasävyistä materiaalia käsitellessä muistelin
kokeilleeni tätä värkkiä ennenkin, vähän eri tavoin.

Se hetki oli ollut  viime elokuussa,
minulle merkittävänä päivänä
ja se postaus löytyy täältä, klik





Mallasin (aika hauska sana; sovitttaa, kokeilla) kranssia aitan oveen.
Sillä seinustalla kasvaa tikapuita vasten oikeinkin rönsyävä humala, 
joka sai vielä jäädä sijoilleen.

Olisihan tämä kranssi sopinut tähän harmaaseen, elämää nähneeseen oveenkin kauniisti,
mutta en raskinut jättää.
Nimittäin käymme nyt syksyllä harvemmin mökillä
ja se olisi jäänyt sinne vähän niin kuin taivas alle,
ovelle, jota kukaan ei pitkään aikaan avaa.




Otin kranssin mukaani ja ripustan sen kodin ulko-oveen,
kuistin suojaan syyskuiseksi tervetulotoivotukseksi.


Siskoni oli kieputellut tänä kesänä satoa tuottaneita vadelmanoksia
ja niistäkin oli tullut kaunis punasävyinen kranssi.
Tähän aikaan vuodesta onkin monenlaisia luonnonmateriaaleja taas tarjolla.
Nyt pitää päästään mielikuvitus  ja kokeileva  mieli valloilleen!

Minkälainen kranssi kuuluu sinun syksyysi?

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisen aurinkopäivän tervehdys kuin tuulahdus Sinulle!
Syksy syvenee! 

-Kaisu-




15. syyskuuta 2019

Omenoiden aikaan



Omenoita siellä,
omenoita täällä.
Syyskuu on ihanan omenaista aikaa!


Omppuja on tarjolla monessa muodossa;
tuoreeltaan naposteltavana,
piirakkana,
uunipaistoksena,
soseena, 
mehuna.

Kotona, työpaikalla, kaupoissa, markkinoilla.
Facebookista löytyy paikkakunnittain omenapörssejä, 
joissa jaetaan omenailoa niitä tarvitseville ja haluaville.

Harmittaa toki tänä ruokahävikistä puhumisen aikana,
että kaikki omenat eivät päädy edes keittiöön.
Monet kipuilevat puista tippuvien omenoiden kanssa 
ja ajavat niitä kompostiin ja kaatopaikalle.
Aina ei kysyntä ja tarjonta kohtaa, harmi!

~~~~~~

Meidän pihalla on kaksi omenapuuta;
marjaomena- ja perheomenapuu.

Tuo marjaomenapuu on ns. koristepuu,
mutta sen omput ovat kyllä makioita ja korean punaisia.
Olen hyödyntänyt niitä monella tapaa.


Tein viikolla uunissa omenasosetta 
ja ihana tuoksu- ja makumuisto nousi taas mieleeni.

Ajatus kulki 70 -luvulle ja lapsuuskodin keittiöön,
jossa äiti keitti Mehumaijalla naapurista laatikkotolkulla poimittuja omenoita mehuksi.
Keittämisestä jäljelle jääneestä omenamäskistä teimme sitten hilloa.
Sellaisella käsipelillä pyöritettävällä raastimella jauhoimme
 sen keittämisessä pehmenneen omenamassan
tai painelimme sitä isoreikäisen sihdin läpi kauhalla.

Lämmin, omenantuoksuinen, lösyinen tunnelma keittiössä,
ikkunat aavistuksen huurtuneina,
puuhailimme siinä yhdessä. 

Kesken touhujen äiti hakee kellarista jotain uutta;
maustamatonta jogurttia, jota hän on kauppareissulla ostanut.
Puolen litran vihreä pakkaus,
jossa oli kyljessä tyylitelty violetti hedelmä,
ehkäpä luumu.

Se mieleen painuva hetki,
kun sitä valkeaa samettista,
uutta, ihmeellistä maitotuotetta kaadetaan jälkiruokamaljaan
ja siihen lisätään pehmeää, kotitekoista omenasosetta.

Äiti kehoittaa maistamaan.
Ja se maku vie kielen, valloittaa mielen.
Sisareni välitti muuten samanmoisia muistoja eilen,
kun oli keitellyt omenahilloa.

Miten merkityksellisiä on ruokien maistamiskokemukset,
niiden painuminen makunystyröihin ja mielen sopukoihin.
Se muisto voi olla  toki huumaava tai karvas.

Minä laitan tänäkin syksynä omenasosetta
ja herkuttelen maustamattomalla jogurtilla.
Tarjoilen sitä herkkua omilleni
ja toivon, että hekin saavat tämän samettisen omenan ja jogurtin makumuiston.

Mietin kylläkin,  jääkö lapsillemme tämän päivän maisteluista näin syviä kokemuksia,
kun monenlaista ja monenmakuista tuntuu olevan niin paljon tarjolla!?


Onnenomenoita,
pieniä pipanoita 
Sinulle tähän sunnuntaihin!

Mitä sinun omenasyksyysi kuuluu?

Täältä löydät minun omenaisia juttuja lisää.
Niitä, jotka syksystä toiseen taitavat toteutua! 
Omenaperinteitä! 

12. syyskuuta 2019

Ilta merenrannalla

Miten kaunis voikaan syyskuinen ilta olla 
ja miten meri voi asettua näin tyyneksi.


Alkuviikosta oli kauniita päiviä ja illallakin oli lämmintäkin vielä reilut parikymmentä astetta.

Kävin tyttäreni kanssa tiistaina iltakävelyllä meren rannassa,
 tunnelmoimassa ja ottamassa muutamia kuvia.

Useimmiten käyn näissä maisemissa lenkkeilemässä
ja silloin ei kännykkä ole monestikaan mukana tai  on olevinaan kiire
 ja kauniit tunnelmat jää taltioimatta kuviksi,
vaikka mieleenhän niitä pitäisi toki enemmänkin painaa ja tallettaa. 



Aurinko painui 
ja viimeiset säteet venyivät pitkin meren pintaa,
värittäen puiston nurmikoita, 
hivellen puiden latvoja.
Varjot venyivät, kasvoivat, tummenivat.

Päivä väistyi,
ilta saapui.

Hämärä laskeutui hitaasti, mutta varmasti.
Aistimme vahvasti syysillan tunnun.


Keskiviikkoiltana ihastelin merinäkymää yksikseni lähirannassa.
Maisema oli tumma,
Taivaalle oli kertynyt pilviä,
jotka enteilivät huomiseksi ennustettua sadetta.

Taivaan ranta oli koko ajan muuttuva maisemataulu.
Pilvien liike ja värien eläminen taivaan laella olivat sangen kaunista katseltavaa.


Kävin´pulahtamassa raikkaassa merivedessä.
Rantaseurakseni ilmaantui kaislikosta lintuperhe,
joka luottavaisesti lipui rantaviivan tuntumasta kanavalle päin.

Syksyinen tunnelma näkyi kesäisen terhakkuutensa menettäneistä kasveista,
tuoksuista  ja  tuntui maan kylmyytenä varpaiden alla. 

Maisemassa ei näkynyt merellä kulkijoita, 
uimareita
eikä rannalla leikkiviä lapsia. 

Rannalla oli hiljaista;
vain vesi huuhtoi kevyesti rantahiekkaa.

Syksy oli saapunut uimarannalle kesän jälkeen
niin kuin päivän jälkeen tulee ilta;
hiljalleen, tutusti, turvallisesti,
kauniisti.

Näinä kahtena peräkkäisenä iltana nautin 
merellisestä maisemasta,
kotikaupunkini olohuoneesta
ja totesin,
että syysiltanakin voi olla kaunista.

Ja se kaunis tuntuu hyvälle,
koska se on kuin kesän jatkoaikaa
ja kohta väistämättä ohi olevaa ihanuutta.

Ja edessä on pimeät illat,
kynttilät,
takan lämpö,
kotoisat puuhat,


<3



Pieni Lintu -blogissa on Makrotex -haasteena tällä viikolla Ilta -teema.
Osallistun siihen näillä kuvillani.











9. syyskuuta 2019

Saunatuoksupussi

Saimme papan kanssa viikonlopun reissusta kivat muistamiset. 🍃🍃

Kakkosluokkalainen tyttärenpoika oli ommellut koulussa 
melkoisen kasan tuoksupusseja yhden tavoitteena olleen lisäksi, 
joten niitä riittikin sitten useampaan saunaan tuoksua antamaan.


Vihreässä lehdessä lukee teksti:

SAUNATUOKSUPUSSI
Liota pussia kuumassa vedessä
niin saat koivuntuoksuisen löylyveden! 

~~~~~~~

Olin aivan otettu siitä innokkuudesta millä hän oli ommellut pusseja 
ja toki myös tästä kivasta ideasta.

~~~~~~~

Näinä päivinä alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia kerätä koivunlehtiä ja niiden tuoksua talteen. 

Kävin riipimässä koivusta lehtiä ja ompelin niille sarjana pussukoita suodatinpusseista
ja mietiskelin, että kertakäyttölakana olisi varmaan myöskin hyvä tähän takoitukseen.




Siinä ommellessa ajatus lähti arvatenkin nousukiitoon.
Tein joulua ajatellen tuollaisen tuoksukuusen, 
johon laitoin sisään lehtien lisäksi oksanpätkän latvakohtaan asti. 
Valkeasta suodatinpussista olisi tullut toki talvisempi,
mutta tällä värillä kokeilu tuli nyt tehtyä.

Tuoksupuun voisi antaa vaikka joulutervehdyksenä
joulukortin asemesta.
Siihen voisi kirjoittaa tervehdyksenä
"Ihania joululöylyjä" tai muuta kivaa.


Kovin aikaiselta tuntuu joulua ajatella, 
mutta jos näistä värkeistä aikoo tehdä,
on toimittava pikimmiten! 


Tänään oli siis koivunlehdentuoksuisia ajatuksia mielessä.

Kaikkea mukavaa tähän alkaneeseen viikkoon Sinulle.

-Kaisu-


6. syyskuuta 2019

Automatkan aatoksia kosmoskukasta muuttoon




Poimin maljakkoon ensimmäisen kosmoskukan oksan sekä tillimäisen varren,
syyskuun ilon,
ja muistelen miten keväällä kylvin siemeniä multaan kukkakedon kuva silmissäni.
Nyt kesän jälkeen iloitsen yhdestäkin kukkaan ehtineessä taimesta.

Kevät ja syyskesä.
Kylvö ja korjuu.
Siemenet ja sato.
Haaveet ja todellisuus.



Aamuja ja iltoja.
Aurinkoista ja pilvistä.
Valoja ja varjoja.


 

Ennen sitä ja sen jälkeen.
Sanat kuvaavat monenlaista ajan ja elämän kiinnekohtien määrittelyä,
äärirajojen vastakkain asettelua,
jotka peilaavat sanapareina toisiaan ja antavat sanoille syvyyttä.

 


Tänään ajelemme hakemaan tyttäremme muuttokuormaa.

Tässäkin hetkessä kaksi äärilaitaa,
muutto sinne ja sieltä pois
 ja siinä välissä paljon hyvää ja kaunista,
nuoren elämää,
elämänkokemusta,
välillä kaipuutakin ja
uuden suunnan etsimistä.

Nyt entisen kodin ja työpaikan  oven sulkemista ja kohta uusien ovien avaamista.





Tiedän taivaan olevan valveilla 
tässä muutossa
silti lähtemisen kipu pitää otteessaan 
irrotan katosta viimeisen lampun  
                             otan syliini tämän pienen kodin

-Anita Kallio-


Lähtemiseen  kuuluu useimmiten lopulta haikeus.
Rohkeus ja luottamus.
Kiitollisuus.

🌸🌸🌸








2. syyskuuta 2019

Elokuun viimeisen päivän ilta mökillä

Omimme ns. venetsialaisillan itsellemme,
minulle ja hänelle,
vilkkaiden kesäviikkojen ja 
ohjelmallisten viikonloppujen jälkeen. 


Savusauna lämpeni 51. kerran
ja ensimmäistä kertaa taisimme olla kahdestaan savusaunomassa. :)

Saunan leppeät löylyt
ja paljun virkistävä vesi siivittivät ajatuksimme  
menneen kesän muisteluun ja muistoihin.

Paljussa katselimme pilvien kulkua taivaalla.
Kesäpäivät olivat pilvien tavoin moninaisia ja 
ne tuntuivat kiitäneen pilvien  tavoin
-turhan nopeasti.

23. mökkikesä oli erilainen kuin menneet kesät.
Elämä muuttaa muotoaan lasten varttuessa
ja meidän vanhetessa.


Menneenä kesänä meillä ei ollut suurempia projekteja.

Teimme  kesän lopulla paljun taakse heinäseinäaidanteen,
joka antaa näkösuojaa palussa oleville mökin suunnasta 
ja rajaa savusauna-aluetta pihan puolelta.

Käsittelimme  paljun harmaalla puuöljyllä; 
harmaa tuntui oikeammalta väriltä savusaunan tuntumaan kuin ruskea.


Kiireetön iltahetki.
Saunomista neljättä tuntia.

Ilmassa sekoitus kesän tuntua ja aavistus syksyä.
Mielessä haikeus 
-ja kiitollisuus menneestä kesästä.


Hetkessä pihapiiriin laskeutuva hämärä antoi oikeutuksen 
sytytetyille kynttilöille ja
kynttilätunnelmalle.

Pilvet olivat vaeltaneet aikansa
ja taivas selkeni.
Koivukujan päällä näkyi sininen tähtitaivas
ja yksi tähti näytti meistä kirkkaammalta kuin muut.

Siinä hetkessä koimme voimakkaasti sitä iloa,
mitä meidän neljä vuodenaikaa voivatkaan meille tarjota.



Elokuun viimeisen päivän tunnelmissa 
siirryimme syyskauteen,
mutta emme vielä mökkikautta kuitenkaan päätä.

Hämäränhyssyn iltoja on tulossa,
ihanaa ruskaa
ja tunnelmaa niiden myötä.
Ei syyskuu hassumpi kuukausi ole
-mökilläkään!


Pimenevien iltojen iloa!
Miltä sinusta tuntuu, kun kesä on ohi?




26. elokuuta 2019

Tuohimuisto mökin talkoista

Meillä oli  viime viikonloppuna 
lapsuuden mökkimaisemissa maalaus-ja polttopuutalkoot.

Parhaimmillaan mökin pihapiirissä hääräsi 27 talkoolaista 
ja hommat etenivät tosi mahtavasti.
Saimme  tehtyä paljon 
yhteiseksi hyväksi ja iloksi.


Sähköfirman mies oli kaatanut perjantaina 14 isoa puuta sähkölinjalta.
Siitä tuli melkoisesti halottavaa ja pinottavaa,
mutta niin vain saatiin puut pilkkeiksi sekä pinoihin ja suojaan.


Lisäksi maalasimme mökin "vanhan puolen",
joka sai uuden punan seiniin ja entinen ruskea yläosa maalattiin
kevyesti harmahtavan valkoisen sävyllä.



Mökin seutu näytti varmaan yläilmoista katsottuna muurahaiskeolta,
jossa kaikenikäiset ja -kokoiset  mökkiläiset touhusivat lähes taukoamatta.

Erityisen iloinen olin siitä,
kun lastenlapset olivat innokkaina mukana
ja tekivät hommia siinä missä aikuisetkin.
He saivat kokeilla kaikenlaisia töitä;
rapata mökin seiniä ja maalata niitä,
pilkkoa puita ja ajaa halkoja kottikärryillä pinottaviksi.

Yhdessä tekemisessä oli taas voimaa ja 
siinä tekemisen lomassa saimme olla mökillä yhdessä pitkästä aikaa.
Ja toki saunottiin ja uitiin sekä herkuteltiin.
Ne kuuluvat aina mökkikuvioihin!





Siskoni löysi hommia lopetellessamme kauniin keltaisen,  sydämen mallisen puunlehden,
joka oli leijaillut sinne meidän rantteelle.

Sydän -lehti aivan kuin kokosi ja kiteytti päivän yhteishengen ja ponnistelun.
Sitä katsoessani muistin isääni ja sitä miten hän aikanaan 
touhusi mökin hyväksi. 
Nyt on meidän vuoro toimia ja vaalia mökkiä. 💛



Puita pinotessani keräilin  koivun tuohta jemmaan. 
Kotiin lähtöä tehdessämme mieheni huomasi ne auton vieressä ja ihmetteli ääneen, 
onko nuo tosiaan lähdössä mukaan.

Ja olihan ne! 

 

Pyöräytin parin lasipurkin päälle  tuohikoristeen ja ne olivat jo eilen illalla Tauvonpaikassa käytössä. 
Valo heijastui kivasti tuohen ruskeasta takapinnasta ja 
nuo uudet lyhtyni  näyttivät koivun pätkiltä uunin päällä.
Aika kivat puutalkoiden muistot!  💛

 

Näitä voisi pyöräyttää tulevan viikonlopun venetsialaisiin.
Joulujutuiltahan nämä taitavat  myös näyttää.
Näistä tulisi kiva lahja, tuliainen, myyjäisartikkeli...

Tuohi tuntui äkkiseltään olevan aika haastava materiaali.
Pitänee perehtyä siihen enemmän.
Oletko sinä työstänyt tuohesta jotakin?
Minulla jäi tänään yksi tuohijuttu kesken.
Arvaapa mikä!