Kynttilöiden tuunausta

Innostuin tuunaamaan valkeita kynttilöitä

ja askartelemaan hetken kynttilän valossa.

Homma vei mukanaan ja nyt on omannäköisiä kynttilöitä poltella asti.

Ennen tämän päiväisten kynttilöiden tuunausta kokeilin 

Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin kynttiläaiheisen postauksen

innoittamana uutta tekniikkaa.

Opin, että servetin kuvioita voi kiinnittää myös kynttilöiden pintaan

leivinpaperin ja silitysraudan avulla.

Se oli mielenkiintoinen kokeilu,

mutta ei ehkä kuitenkaan minun juttu.

Ehkä silitysrautani oli liian kuumalla

ja steariini lähti sulamaan liikaa.

En saanut mielestäni niin siistiä lopputulosta

kuin olisin halunnut.

Kaukaa katsottuna nämä paksut kynttilät ovat kuitenkin tosi kauniit!

Kokeiluerän jälkeen päädyin tuttuun ja toimivaan luottoseokseen 

"puolet vettä, puolet Eri keeperiä" 

ja liimasin sillä servetin "helminauhaa"  kynttilöihin.

 

Servetistä otetaan ensin taustapaperi pois.

Leikataan/revitään kaitale tai kuvio, asetellaan kynttilän päälle

ja laitetaan varovasti liimaa suikaleen päälle siveltimellä.

Märkään suikaleeseen ei kannata paljon koskea,

sillä servetti repeää helposti.

Kuvio näkyy parhaiten valkeasta/vaaleasta kynttilästä.

Tulevana viikonloppuna kynttilät syttyvät taas rakkaitten muistolle;

eronikävän,

kaipauksen,

muistojen kynttilät.

Näistä kynttilöistäni tuli sattumalta mustavalkoiset,

 juurikin sopivat pyhäinpäivän tunnelmaan.

Musta kuin kuolema, murhe, suru, 

valkea kuin ilo, kiitollisuus ja toivo.

On alkamassa vuoden juhlainen puoli! 

Kynttilänpätkien hyödyntäminen

Keräsin kynttilöiden pätkät  joulun aikaan uskollisesti 

ajatuksenani tehdä niistä joskus sytykkeitä ja ehkäpä kynttilöitäkin.

Käytyäni kotonani nappasin mukaani minulle uudenlaisen 

idean kynttilänpätkien hyödyntämiseen.

Äiti "istutti" kynttilänpätkän edellisen kynttilän kuumaan steariiniin

ja poltti pätkän siinä.

Oppia ikä kaikki ja mallioppiminen on parasta! 

Tällä tapaa minä nyt kulutan kynttilänpätkiäni pimeiden iltojen iloksi.

Kynttilöiden jämistä tulee oikein soppeleita arkikynttilöitä

ja ajatus kynttilän käyttämisestä loppuun asti

tuntuu toki hyvälle.

Ja onhan tämä toki kätevämpi ja helpompi kierrätystapa verrattuna noihin ennakkosuunnitelmiini.

Kekseliäs kierrätysidea tämäkin.

Kynttilänpätkää ei kannata päästää palamaan niin loppuun,

että sydänlanka pääsee irtautumaan.

Uusi kynttilänpätkä asettuu kuumaan steariiniin jämäkästi ja pysyy pystyssä hyvin.

Toki tätä kynttilän jatkamista pitää tehdä valvonnan alla!

Leppoisaa viikonloppua ja kynttilänvaloa Sinullekin.

Ja iloa lumesta, jota taitaa olla jo kaikkialla Suomessa.

Mekin saatiin sitä viime yönä tuulen ja tuiverruksen kanssa kymmeniä senttejä lisää.

 

20.12. Juhlan tuntua

Tässä aamussa lepää juhlan tuntu.

Jäkälä -juhlaliina on levitetty pöydälle

ja adventtikynttelikössä palaa neljä kynttilää.

Hämyisyys hivelee tätä hetkeä.

Puitteet ovat armolliset 

ja sivelevät alleen arjen rosoisuuden.

Ei ole lopulta merkitystä sillä, onko kattoja rimpsuttu,

hyllyjä pyyhitty ja kaappeja siivottu.

Adventin aikaan

aamu ja ilta tarjoavat toisilleen

myöhäistä ja varhaista kättä,

päivää on vain viidennes vuorokaudesta,

talvi empii, armeliaasti ripottelee

lunta sormiensa lomasta,

ja harmaa valkeus värjyy

hytisevän meren päällä.

Iltataivaalle syttyvät tähdet.

Adventin aikaan

maan lapset valmistautuvat juhlaan,

siivoavat kodit,

avaavat sydänten ovet,

kutsuvat joulun lasta.

Amarylliksen kukkakellot

raottuvat nupusta,

antavat aavistuksen kauneudestaan

 ja joulun valosta.

-Eeva Kontiokari-

Amarylliksen kukkakellot puuttuvat vielä kodistamme.

mutta valkean joulutähden ja jouluruusun kukinnot

viestivät myös joulun kauneudesta.

Lapsenmielinen jouluilo on asettunut minuun

eilisten joulutervehdysten jakamisen 

ja joulusavusaunan myötä.

💛💛💛💛

Joulu on lähellä.

Joulu on jo täällä.

Juhla, jota odotimme kesästä asti. 

Neljännen adventin suloista valoa ja kynttilätunnelmaa

sekä  jouluun laskeutumisen iloa Sinulle.

💛💛💛💛

~~~~~~

Nämä Ib Laursenin kynttilänpidikkeet nappasin tämän vuotiseen 

adventtikynttelikkööni täältä.

 

Juhlat lähestyvät

Olemme siirtyneet taas vuoden juhlaiselle puolelle 

kulkemaan adventtisunnuntaiden kautta joulun juhlaan.

Tänä vuonna perheessämme liittyy joulunodotuksen tunnelmaan

vahvasti hääjuhlaan valmistautuminen ja häiden odottaminen.

Eilen olimme kotikirkossa,

jossa heidän kuulutuksensa luettiin.

Se hetki konkretisoi häiden läheisyyden.

Ilmassa on odotusta

- ja lisäksi jännitystä,

jota tämä meidän näkymätön K-seuralainen aiheuttaa hääjärjestelyihin.

Tänään otin esille messinkiset kynttilänjalat,

joita olen joskus 90 -luvulla kerännyt.

Niitä löytyi vaatehuoneen kätköstä nelisenkymmentä kappaletta.

Syksyn mittaan olen ostanut lisää näitä "ns. köyhän kultaisia" kynttilänjalkoja kirppiksiltä 

 ja muutaman olen saanut lahjaksikin.

Niistä on muotoutunut  vähitellen uunin päälle oma kiva keräilyerä ja kokoelmansa.

Tänään, kun puhdistin näitä aarteitani ja tuli mieleeni,

että neljä kynttilänjalkaa voisi toimittaa tänä vuonna hääpöytien koristelun lisäksi myös adventtikynttelikön virkaa.

Luulen, että askartelukaupasta löydän kultaiset numerot kynttilöiden tyviin,

jos niitä nyt edes välttämättä tarvitsee ollakaan.

Numeroimatta matalin voisi olla ensimmäinnen ja korkein neljäs.

Nousisimme aivan kuin juhlaa kohti,

vaikka toisaalta sanotaanhan joskus, että laskeudumme joulun viettoon! 

Miten vaan,

mutta kynttilä kullekin adventtisunnuntaille!

Pikkuhiljaa teemme valmisteluja.

 kuulostelemme tilanteen kehittymistä

ja kuljemme hääjuhlaa kohti.

Ainakin pieni juhla meillä on! <3

En tee tällä(kään) kertaa varsinaista joulukalenteria,

mutta kirjoittelen näitä häiden ja joulun odotuksentunnelmia 

ehkä tiiviimmmin tänne tulevissa postauksissa.

Marraskuinen hämärä siivittää kuvia,

mutta se kuuluu tähän harrastelijablogistin arkeen. :)

Toivottavasti kuljet rinnallani juhlaan ja jouluun! <3 

 

Pyhäinpäivän aattona

Metsässä toivun;

satakieli seurana

kuusi suojana

tuuli lohduttajana

sammal sydämen alla.

Piipahdin iltapäivällä itsekseni mökillä. 

Metsässä, luonnon rauhassa kävellessäni ja havunoksia keräillessäni 

 tunsin olevan riittävän kaukana työarjesta,

kiireestä ja tekemättömistä töistä.

Lokakuun lopun syksyinen tunnelma,

joutsenten haikean karheat lähtöhuudot ja koskettavat hyvästit,

valtaisat, monipäiset  auramuodostelemat metsien yllä

sekä maan tuoksu siivittivät osaltaan pyhäinpäivän tunnelmaan.

Eripituisiin elämän kaariin,

luopumiseen ja lähtöön.

Metsää katsellessa näin erikorkuisissa puissa ja 

muutamassa nojallaan olevassa tuulenkaadossa ihmiselämän kirjon.

Siinä eri-ikäiset puut seisoivat  toistensa rinnalla, toisiaan vasten, toisiaan tukien.

Osa  niistä saa kasvaa ja elää pitkään,

osa taimista ei saa elintilaa ja näivettyy toisen varjoon,

osa kaadetaan tai kaatuu itsekseen.

Kun tuuli käy voimakkaana, pieni taimi ja vahva puukin saattaa kaatua sen voimasta.

Tänä viikonloppuna kertailemme mennyttä ja ollutta;

sitä. että edesmenneet rakkaat ovat olleet elämässämme.

Pyhäinpäivän alla olen lueskellut Anna-Mari Kaskisen runoja ja

 löytänyt niistä taas ihanan lohdullisia, toiveikkaita säkeitä,

jotka kirjasin tähän postaukseen muistiin.

 Älä kätke kyyneleitä

älä salpaa surua.

Kulje hiljaa murheen teitä,

kanna toivon murua.

Itke, kun on surun aika.

Älä pidä hoppua.

Anna kyyneleiden tulla,

vaikket tunne loppua.

Surun malja kerran täyttyy.

Astut uusiin askeliin.

Sydämessä kulkevat he,

joita kauan kaivattiin. 

Kun olit mennyt,

ei metsä ollut sama,

ei niitty, ei tie,

ei polku, jonka halki 

sinä olit kulkenut.

Olen pyhäinpäiväaatoksissa.

Kynttilä tuikkii pöydällä valoa pimenevään iltaan.

Sytytin tänään perinteeni mukaan keittiön ikkunaan kodinikkunan,

jossa on kynttilä kaikille rakkaillemme.

Taivaalla voin nähdä muutamia erityisen kirkkaita tähtiä,

johtotähtiä.

Se tuntuu juuri nyt lohdulliselle.

Diy kynttilälyhty

Tänään aurinko paistaa ja luonto on edelleen mitä kauneimmassa väriloistossaan.

Kotipihassa pysähdyin katsomaan erityisesti pientä vaahteraamme,

joka keltaisessa syysasussaan näyttäytyy erityisen kauniina tuossa metsän reunassa.

Hyvän mielen väripilkku suorastaan.

Ajatukset ovat kääntyneet syksyn myötä kuitenkin enemmän tänne kodin kurkihirren alle.

Syksy on saapunut kotiin värisävyinä,

 kynttilän valona ja kotoiluna.

.

Toissailtana tein iltapuhteella paperinarusta ja lasipurkista yhdenlaisen lyhdyn.

Neuloin no 8 sukkapuikoilla paperinarusta päällisen isoon lasiseen purkkiin.

Loin  11 silmää puikolleen.

Yläosaa kohden sovittelin neulosputkea purkin päälle 

ja kaventelin pari silmukkaa puikollaan ennen työn päättelyä.

Alareunaan pujotin ohuen kuminauhan,

jolla kirrasin neuleen purkin alareunaan "istuvaksi"

ja yläosaan laitoin paperinarun,

jolla kiristin neulepäällisen purkkiin tiukalle kiinni.

Puusydän on viimeisiä vanerisydämiä,

joita tilasin kerrattain siskoltani.

Kynttilän valo siivilöityy kauniisti neuloksen läpi.

Laitoin testitilanteessa "lyhtyyn" kynttilän,

mutta vaihdan siihen ledivalot turvallisuussyistä 

ja myös siksi, ettei astia nokeennu.

Pienet asiat ovat isoja arjen iloja.

Kierrätysnarut,

lasinen kurkkupurkki,

kätten työ 

ja loistava liekki.

Vähän on paljon. 

Ja kotikutoinen on kaunista,

omannäköistä.

Vanhan joulun tunnelmaa

Viivähdimme eilisen illan vanhan ajan joulun tunnelmissa mökillä.

Nostin lipaston päälle vuonna 1964 Oulussa leimatun joulukortin, 

jonka postimerkki oli maksanut silloin 0,15 mk.

Pyöreän postitorven lisäksi leimassa oli myös nostalginen poron ja reen kuva 

sekä teksti "lähetä jouluposti ajoissa".

Olikohan "Fanny ja Pate" valinneet kortin aiheen juurikin siksi,

että tässä pihapiirissä on ollut aikanaan myös kanala! 

Luulen niin, että veitikka silmäkulmassa tämä kortti valikoitui.

Lapsia huvitti, että kortti oli osoitettu Herra Martti R:lle ja perheelle.

Niinhän ne kortit ennen kirjoitettiin;

ei siinä rouvien nimiä mainittu ja homma toimi niinkin,

kun muunlaiseen ei oltu totuttu! ;)

Nautimme myös pienen hetken joulumännyn elävistä kynttilöistä.

Olihan ne niin kauniita siinä oksilla tuikkiessaan.

Mutta ei tullut  kyllä mieleenkään lähteä siitä muihin touhuihin,

vaan se pieni hetki oli ihan kynttilöiden ihastelua ja viipyilyä ajatuksissakin entisajan jouluissa.

Kynttilöiden polttaminen on mahtanut olla sen ajan pienissä kodeissa

ja olkimattojen kanssa aika haastavaa.

Mieheni kotona on ollut aikanaan elävät kynttilät joulukuusessa

ja hän kertoi,

että ei niitä edes raskittu pitkään polttaa, kun kynttilät olivat niin arvokkaita.

Kynttilöiden polttaminen oli ollut joulun juhlahetki!

Sain ottaa nämä ihanan selkeät kuvat kynttilöistä vävykokelaan puhelimella.

Kännyköiden kameroissa on kyllä niin suuria eroja ja uusissa puhelimissa niin hyvät kamerat,

että kännykkäkuumehan tässä tuli. 

Vieläköhän pukki kuulisi tämän  hetkessä heränneen toiveeni?!

Kuisti on kylmä,

mutta kynttilät tuovat sinne valon lämpöä.

Katselin ikkunasta syvään pimeyteen.

Oli talvipäivänseisauspäivä.

Vähitellen tämä pimeä alkaa taas väistymään ja 

puolen vuoden perästä juhannusruusu kukkii ikkunan alla

ja kaislat heiluvat tuulessa meren rannalla.

Tärkeintä on tarttua kuhunkin hetkeen

eikä haikailla mennyttä tai huolehtia tulevaa.

Nähdä se katoava kauneus mikä silmien eteen kunakin hetkenä avautuu.

Liikuttavaa oli, että illalla jaoin somessa 

mm. tuon joulukortin kuvan ja tekstin tämän mökin lapsien lapsille ja miniälle.

Viestiteltiin siinä iloisissa joulutunnelmissa.

Tämä päivä toi heitä suruviestin,

että heidän äitinsä, tätinsä ja anoppinsa oli nukkunut pois.

Kiitävi aika,

vierähtävät vuodet,

miespolvet vaipuvat unholaan.

Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan.

Silmissäni

yksi ainoa

kynttilän elävä liekki

kuusen oksalla

samassa kaikki palaa.

Kaikki menneet joulut

ihmiset vuodet

lepattavat hetket

palavat

liekissä

palaavat.

Kaikki kadotettu palaa.

Kuivin silmin

katselen. Sisälläni

kohisee. Suuren veden ääni.

-Lassi Nummi-

<3

Jokainen yhteinen joulu on lahjaa!

Niistä nousevat tulevien joulujen muistelut

sekä meidän lasten entisajan joulujen muistot.

<3

Muistojen joulua sinulle!

Joulun valo laajenee

Kolmannen adventin aamuhetki,

aamun hämärä.

Ulkona sataa lunta välillä sankasti isoina hiutaleina

ja kohta lumi leijailee hiljalleen ja niin kauniin kepeästi maahan.

Tässä aamussa voin tuntea konkreettisesti kynttilöiden tuoman valon

ja lumenvalon vaikutuksen;

joulun läheisyyden.

Tänään on kauneimpien joululaulujen sunnuntai.

Ne kuuluvat nyt netistä kotikirkon jumalanpalveluksesta

ja illalla suuntaamme laulamaan niitä.

Tilaisuus on yksi joulundotuksen koskettavimmista hetkistä.

Minusta tämä kolmas kuvakulma oli kaunis.

Kynttilä heijastuu pikkukuusen Urna-maljakon kyljestä.

Näin valo laajenee,

se heijastuu,

säteilee.

Se tuo iloa ja hyvää mieltä.

Jospa me itsekin voisimme olla kynttilöitä toisillemme tämän joulun alla.

Valona toisillemme,

tuulensuojena vapisevalle liekille

ja ehkäpä sytyttämässä tulta sammuneeseen kynttilään.

Minua puhuttelee vuodesta toiseen ajatus, että

Kynttilän valo ei siitä himmene,

että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän. 

<3

Tunnelmallista kolmatta adventtisunnuntaita Sinulle!

Joulun pienet hetket

Tämän aamun hämärässä  sytytimme ensimmäisen adventtikynttilän

ja laskeuduimme kynttilän valossa jouluun valmistautumiseen,

joulun odottamiseen.

Joulukuuta kohti kulkiessa  on tullut mieleeni

menneiden vuosien jouluiset muistikuvat

ja moninaiset joulunodotukset;

leipomiset, laittamiset,

ylenmääräiset touhuamiset, siivoamiset,

joulun luetuimmat lehdet, lelulehdet,

portaille illan hämärissä viedyt toivomuslistat ja kirjeet pukille,

malttamattomuudessa liian aikaisin avatut kalenterinluukut,

joulukorttipostituksen eräpäivän aattona kirjoitetut joulukortit,

kaapeihin piilotetut, kääreitä odottavat joululahjat.

listat, joihin on ynnätty hankitut lahjat,

jännityksen tihentymät ja odottamiseen väsähtäminenkin.

Joulukuun päiviin liittyy helposti niin paljon odotuksia, 

perinteiden vaalimista,

muistamista ja maistamista,

monenlaisia joulukiireitä,

paineitakin.

Asioita, joiden takana on toki jouluun liittyvä muistamisen halu, 

"hyvä, lämmin hellä" -mieli  ja joulutunnelman luominen.

Asioita, joita voisi varmaan hyvällä mielellä jättää vähemmälle 

ja keskittyä yhdessäoloon, joulun odottamisen tunnelmaan

 ja joulun sanoman äärelle. 

Kun pienten joulunodottajien mielestä joulukuiset päivät matavat hitaasti 

ja jouluun on matkaa vielä turhan monta yötä,  

minun mielestä nuo neljä kynttilää on liian pian sytytetty.

Minusta aika ennen joulua on juuri parasta!

Kaskisen ihanan joulurunon säkeen mukaan

"Matka joulun salaisuuteen

alkaa hiljalleen.

On kuin joku koskettaisi

 syvään kaipaukseen,

on kuin joku sytyttäsi 

yöhön kynttilän,

liekin, joka valollansa 

voittaa pimeän."

Matka jouluun on lyhyt, mutta se voi olla kaunis!

"Tärkeimmät lahjat löytyvät 

joulun pienistä hetkistä"

lukee minun ikiomassa joulukalenterissani,

jonka luukuissa on mietelause  jokaiselle joulunodotuksen päivälle.

Tilasin kalenterin täältä

"Murehtiminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä"

luki adventtikalenterin ensimmäisessä luukussa.

Joulunaikaan mielikuvitukselle on parempaakin tekemistä

kuin vaikkapa murehtia tekemättömiä töitä ja joulun joutumista. 

Taidan tehdä tänä vuonna sen,

mitä hyvällä mielellä ennen joulua ehdin

ja jatkan ensi vuonna siitä mihin ennen joulua kerkesin.

Se olisi minulle itselleni joulunodotuksen paras lahja

ja voisin sitä myöten saada monia ihania joulun pieniä hetkiä!

Ihania joulunodotuksen päiviä Sinulle ja läheisillesi!

<3

Jos tykkäät joulurunoista,

vuoden 2016 joulurunokalenterini alkaa täältä, klik 

Viisitoista kynttilää jouluun

Viisitoista  kynttilää jouluun! 

Nähdessäni tämän kynttiläjalan Pökkylän punasen tuvan puodissa

minulle tuli vahvasti mieleen Maikki Harjanteen joulukirja "Mintun joulu".

Kirjassahan kerrotaan mummun postittaneen lapsille omenalaatikon,

josta lapset syövät ompun päivässä

ja  laskevat montako omppua on jouluun.

Öitä jouluun voi laskea monella tapaa

ja joulua voi odottaa monin tavoin. 

Joulukalenterin kanssa tai ihan omalla tyylillään! <3

Leivoin eilen lumihiutaletorttuja.

Ne ovat kauniita!  

Ja tykkään mallista siksikin, että  niissä tulee täytettä jokaisella suupalalle

toisin kuin perinteisissä joulutortuissa.

Tein näihin jouluherkkuihin luumusoseen itse.

Keitin kuivattuja luumuja vedessä kymmenisen minuuttia ja 

soseutin ne tehosekoittimella.

Täyte  oli kyllä pehmeämpää ja täyteläisempää kuin ostettu luumutäyte.

Ja siinä ei ole lisättyä sokeria eikä lisäaineita!

Luumusose säilyy jääkaapissa huoletta viikon pari.

~~~~~~

On toinen adventti.

Valo laajenee.

Joulu joutuu.

Miten sinun jouluvalmisteluihin kuuluu?

~~~~~~

Sunnuntain suloisia levollisia hetkiä Sinulle! 

Kaisu