26. kesäkuuta 2018

Juhannus 2018



Juhannus on juhlittu! 
Täytyy vaan ihmetellä säätieteilijöitä,
miten hyvin he osaavat säät ennustaa.

Perjantaina satoi,
tuuli ja tuiversi oikein olan takaa.
Silloin piti sytyttää leivinuuniin tuli,
jotta sai lempeää lämpöä ja ihanaa tunnelmaa tupaan.

Ikkunasta tuli kurkisteltua tuon tuostakin, 
josko pilvet väistyisivät ja päivä pilkistäisi.


Savusauna tarjosi parastaan tälläkin kertaa.
Sen suloisissa, lempeissä löylyissä oli hyvä viipyillä
ja välillä saimme vilvoitella paljussa taivaan sadesuihkun alla.


Mökin kurkihirren alla oli sekä perjantaina että lauantaina parikymmentä henkeä.
Ruokahuolto sujui mukavasti nyyttäriperiaatteella.
Vävy hoiti grillimestarin ja savustajan hommat tälläkin kertaa mallikkaasti .
Mökin ruokapöytään katettiin mökin malliin
uutta ja vanhaa, eripariakin.

Tällä kertaa emme ostaneetkaan mökille korppupussia,
enkä leiponut monia sortteja,
vaan leivoin perinteisen pullakranssin.
Se oli mieluinen ja maistuva "kahvileipä" niin pienille kuin isoillekin.


Lauantai-iltana mökillä tuli hiljaista,
kun väki siirtyi kaupunkiin ja me jäimme kahdelleen.
Se oli heidän lahjansa meille! <3

Vanha hirsitalo tarjoaa syvät ja hyvät unet.
Se on aina parasta,
kun mökillä saa nukuttua niin hyvin.
Sääskiäkään ei ollut harmina;
tuuli teki siinä tehtävänsä. 



Juhannuskoivut on yksi mökin juhannusperinne,
jota tänä juhannuksena kuulin myös talon entisen isännän vaalineen.
Sinne koivut jäivät  sunnuntain ihanaan auringonpaisteeseen
sinisen taivaan alle.


Leppoisaa yhdessäoloa,
herkuttelua, jutustelua,
lasten leikkejä, lenkkeilyä,
ulkoilua, saunomista,
vaihtelevaa säätä.
Niistä oli tämä juhannus tehty.

~~~~~

Ja nyt alkoi kesäloma.
Mistähän asioista se on tehty?
Sitä jään mielenkiinnolla odottelemaan.
Tällä juhannuksen muistelulla se alkoi ja asuntovaunun siivouksella jatkuu!

Iloa kesästä ja kaikesta kauniista toivottelen Sinulle! <3

Kaisu









22. kesäkuuta 2018

Juhannustervehdys


22. juhannus mökillä. Mökkikirjaa selaillessani totesin, että useasti juhannuksena on ollut sateista, kylmää ja koleaa. Samanlaista kuin tälläkin kertaa, joskin tämän päivän tuuli on erityisen hurja.

Nautin tästä hidastamisesta, pysähtymisestä, sään suomasta viipyilystä tässä tuvassa. Laitoimme tulet leivinuuniin ja putkiradiosta tulee juhannustunnelmaa.

Ei ole kiire minnekään! Tällä hetkellä on vain tämä hetki ja me. Savusaunan lämmityksen tuoksu, veden ropina ja tuiman tuulen humina. Ja nuorison pitkästyneisyys tähän.💕

Olen yrittänyt jutella heille, miten tärkeää on välillä huilata pelikoneista, olla vain  ja tuntea tylsistyneisyys. Nyt jo ensimmäinen innivaatio tuli ja 14 vuotias alkoi tekemään puunkantotelinettä noille leivinuunipuille. Tylsyys ja joutenolo ovat  luovuuden kehtoja!


Iltapäivällä tulee tyttären perhe ja sitä myöten varmaan toisiakin perheitä ja lapsiamme. 
Juhannuksen kokoontumisajot ja savusaunominen ovatkin jo yhdenlaisia mökin perinteitä tässä keskikesällä.


Satoi tai paistoi,
nyt on juhannus. 🤗
Keskikesänjuhlan iloa kaikille !

~Kaisu~


19. kesäkuuta 2018

Sateen jälkeen



Enää pisaroivat
pihakoivut vaan.
Sade sormin hienoin
väritti jo maan.

Katso, lammikkoina
polku hymyää.
Mutta väkevämmin
multa vihertää,

sinisilmin välkkyy
kukat puutarhan.
Syvempi on loiste
punapellavan.

Pilvivuoret jylhät
repeävät jo.
Valojuovin heikoin
hehkuu aurinko.

Yli järven peilin,
tumman, tyvenen,
hellä sateenkaari
kohoo huikaisten.

-Saima Harmaja-




Me olemme saaneet vihdoinkin sadetta, 
kesäkuun sadetta,
jota on niin kauan odotettu, kaivattu.

Luonto näyttää  nyt kirkkaammalta,
puhtaammalta.
Vihreä vihreämmältä.

Kastepisarat kimaltelevat kukkien terälehdillä,
vihreissä lehtikipoissa.
Viipyilevät siinä hetken ennen tipahtamistaan,
kuivahtamistaan tuulessa.
Kauniina kuin pienet timantit.


Sateen jälkeen ei ole vain nurmen märkyyttä ja lammikoita,
vaan myös pieniä sieviä katseenvangitsijapisaroita.


Nyt kun toivottua sadetta on saatu,
seuraava toive on, että tämä ei jää juhannukseksi "päälle".
Pahalta näyttää säätiedotusten valossa,
mutta aina voi toivoa mukavia juhannuskelejä!

-Kaisu-



17. kesäkuuta 2018

Terveisiä mökin tuvasta

Tänä viikonloppuna vihdoinkin ehdimme  viivähtää mökillä vähän pitempään
elikä  olla oikein yökunnissa.

Lauantai meni sisähommissa,
kun intouduin yhtäkkiä yllättäen pesemään tuvan ikkunat.
Siinä touhutessa tuli mieleen,
että ennen vanhaan kodeissa tehtiin suursiivoukset
 juurikin juhannukseksi  ja sitten jouluksi.
On ne esiäidit ja -naiset olleet reippaita ja perinteille uskollisia! <3


No, nyt tuli kuitenkin tehtyä perusteellisempi siivous tupaan ja hyvä se.
Pitempi puolisko huolehti pölyjen pyyhkimisen kattohirsienkin päältä.


Ikkunoihin ripustin edelleenkin
mökin edesmenneen Iida-rouvan 
nostalgiset, valkeat, kepeät kesäverhot.
En osaa vaihtaa niitä toisiin, 
sillä niissä on tuulahdus tämän tuvan historiaa.



Siinä siivotessa siirreltiin huonekalujakin ja möbleerattiin taas oikein kunnolla.

Kannoimme tupaan lapsuuskotini sohvakaluston.
Minusta se on niin hellyttävä pieni kalusto,
jolle halusin antaa kodin ja säilyttää sen.

Sohvat ja nojatuolit ovat olleet  kotonani 1960 -luvulta asti 
eli "olen kasvanut" niiden kanssa  ja siitä syystä ne ovat minulle tärkeät ja mieluiset.
Verhoilija on uusannut näiden  "sisuksia" 
ja muistaakseni nämä gobeliinit ovat kolmannet verhoilukankaat.

~~~~~~

Tuvassa on monien sukupolvien esineitä ja kätten töitä.
 Tuli taas mieleeni kerrallinen sukulaispojan toteamus,
että onko tämä museo?

On kai,
omalla tavallaan,
Mökille on kertynyt muistoja,
vuosien ja vuosikymmenten aarteita, 
kirppislöytöjä, kauniita esineitä;
asioita, jotka merkitsevät minulle, hänelle, meille paljon.


Siivouspäivän päätteeksi oli ihana käydä taittelemassa pensaiden oksia maljakoihin.
Pihan vanha syreeni oli juuri aloittamassa kukintaansa.
ja sen huumaava tuoksu toi osaltaan lähestyvän juhannuksen tunnelmaa.


Näissä siivoustunnelmissa
kesäisiä terveisiä 
ja ihanaa juhannuksen alusviikkoa!

-Kaisu-




11. kesäkuuta 2018

Pieni kimppu, iso ilo



Haluaisin poimia sinulle
kukkakimpun, jossa on
kaikki maailman
kauneimmat kukat,
kaikki maailman 
ihanimmat värit
ja kaikki maailman 
suloisimmat tuoksut.
Ja kun ojentaisin 
kimpun sinulle, 
toivoisin, että
ne kaikki kukat
jäisivät kukkimaan 
jokaiseen päivääsi.

-marleena ansio-


Tämä runo tuli illalla vahvasti mieleeni,

kun lapsenlapset poimivat kukkakimppuja
tuosta kotimme läheisen metsän reunasta.

Ne pienet kukkakimput olivat niin hellyttäviä;.
välissä suloisia kukkasia ilman varsia,
heinätupsukoitakin täytteenä, 
joku kukkanen ylösalaisinkin.

Ja siinä hetkessä, 
kun pieni ojensi omilla kätösillään poimimansa  kimpun
silmät täynnä kesän iloa,
kukkien kauneus piirtyi mieleen,
sydämen sopukkaan,
ainutkertaisena
kauniina
kesäisenä aarteena.

Se tunne ei lakastu,
ei voi unohtua,
kun pieni sanoo,
"kato kukka,
ota kukka".

Hän oli siinä hetkessä koko olemuksellaan!
Se oli hänen kimppunsa mummulle.


Ja sitten me olimme kaikki pieniä kukkaistyttösiä  metsänreunassa
ja poimimme lisää kukkasia 
-myös heidän äideilleen.
<3

Mesimarja, 
ailakki eli taivaan portin avain,
koiranputki,
ruohokanukka,
niittyleinikki,
oravanmarja...

Täynnä ihania pieniä yksityiskohtia,
tulvillaan kesää,
kesän tuoksuja, värejä. 


Kukkaisajatuksia Sinulle! 

Kaisu

8. kesäkuuta 2018

Kuvaterveisiä ja kuulumisia

Kesäinen tervehdys ja tuulahdus! 
Menneen viikon kuulumisien kirjaaminen vuorossa.

                    

Pääsin Ouluun Verve -kuntoutukseen 
elikä tuli omaa aikaa tähän kesän alkuun oikein  roppakaupalla ja
 mahtava tilaisuus keskittyä itseen  ja työssä jaksamisen ympärille.

Kuntousryhmääni kuuluu kahdeksan henkilöä 
ja meitä yhdistää sama työympäristö.
Sitä myöten meillä on "yhteinen kieli" sekä 
ymmärrys työn haasteista kuin myös voimauttavista tekijöistäkin.

  Lasaretinsaari, jossa kuntoutuspaikka oli, omaa mielenkiintoisen historian.
Vanhan miljöön ympärille rakentunut ja rakennettu ympäristö
antoi oman lisänsä vapaa-ajalleni.

Olen vaikuttunut tästä Oulujoen seudusta ja saaresta, 
jossa on niin paljon luontoa  ja verrattomat ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuudet  
 kaupungin sydämen lähellä.

 Toivon -päivän hurjan tuulinen ilma viilensi sään ja lopulta tuli sitä kaivattua sadettakin. 
Se ei kuitenkaan estänyt tutkimusmatkailuani lähiympäristöön! 😉

Kävelylenkeilläni otin kännykälläni paljon kuvia.
Niitä kaikkia tunnelmia ei toki saa kuvaan,
 mitä näkee, kuulee, tuoksuttelee ja tuntee,
mutta nämä kuvat jäävät  muistoiksi tänne blogiin.

~~~~~

Nautin suunnattomasti Kalaportaan veden laulusta.
 Vesi kiisi eteenpäin yli kivien ja esteiden 
kuin olisi saanut kivistä lisävauhtia matkaansa,
välillä vauhdikkaammin, välillä hidastuen, 
karikosta tyveneen.

Kuin elämä, joka kulkee polveillen,
välillä kiireisenä,
välillä lepohetkien suvannoissa.
Sen solinan ja lempeän laulun olisin halunnut tänne tallentaa!


Alue oli siisti ja  todella kaunis.
Kuljin tuoksujen ja värien keskellä.
Siellä oli monenlaista kasvillisuutta;
lakastuneita ja  nupuillaan olevia sekä kukkivia kukkia,
luonnonkukkia ja puutarhureiden istutuksia,
ylväitä, pilviä päin kurottelevia puita ja puuvanhuksia
-ja juuri tuulessa kaatuneita puita.
Ja niin elinvoimaisen laaja vihreän sävyjen kirjo.



Noilla kävelylenkeilläni näin monia pieniä puusiltoja, jotka yhdistävät eri alueita.
Osa on vastikään tehtyjä  ja 
osa jo askeleiden alla ja sään armoilla kuluneita,
mutta kauniita ne olivat.
Ne toivat oman rytminsä maisemaan.



Minusta kaunis yksityiskohta oli  tämä  ruostunut, ajan patinoima, sammaloitunut kaide,
jonka vierellä keltaiset niittyleinikit ja  upeat, elämänvoimaiset vaahterat kasvoivat.

Siinä oli vahvasti nähtävissä elämän kerroksellisuutta;

pientä ja suurta,
pehmeää ja kovaa,
elävää ja elotonta  
 katoavaa kauneutta ja pysyvää muistoa menneistä ajoista 

rinta rinnan
sulassa sovussa.



Viipyilin pitkään myös sammaloituneiden kivien ja puiden äärelle.


Niissä on aina oma puhuttelevuutensa,
omat salaisuutensa.

Vanhat kivet ja puut ovat tuulien tuttuja, 
säiden puhuttelemia,
vuosikymmenten hiomia.
Niiden äärellä oma mielikuvitus voi saada siivet! 


En ole koskaan viivähtänyt Oulussa tällä tavoin joen rantaa kävellen
ja puistossa viipyillen.
Nautin täysin rinnoin tästä tilaisuudesta, kesän tunnelmasta, omasta kiireettömästä ajasta
ja kaiken kauniin kokemisesta. 


Lasaretinsaaren vastarannalla vanhojen ja uusien talojen muodostamaa rivistöä katsellessani 
totesin itsekseni, että uusi ja vanha, 
rakennettu ympäristö ja luonto
ovat  täällä upeasti asettuneet ja nivoutuneet toistensa lomaan.

Historiaa huokuvien rakennusten taustalla näkyy nostokurki merkkinä tämän päivän työstä, 
tekemisen meiningistä,
ympäristön rakentumisesta ja kaupungin kehittymisestä.

Pikku hiljaa rakentuvat  nämä rannat tämän päivän tarpeisiin.
Toivoa sopii, että luonnon läheisyydellä ja historialla on jatkossakin  
oma ehdottoman tärkeä sija tässäkin maisemassa.


Kuntoutusviikko antoi paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä näkökulmia oman työterveyden ylläpitämiseen ja myös tavoitteiden asettelua epäkohtien vähentämiseen / poistamiseen.
Kuntoutusprosessi alkoi nyt ja jatkuu arjessa tavoitteiden työstämisellä ja tehtävillä.

Syysjaksolla Oulu näyttää sitten syksyiset kasvonsa
ja tammikuussa talvisen asunsa.
Mukava nähdä tämä tienoo eri vuodenaikoina!


Viikonlopun iloa ja
aurinkoisia päiviä itsekullekin! 💛

-Kaisu-

2. kesäkuuta 2018

Jo joutui armas aika

Kesä on tullut tänä vuonna sellaisella vauhdilla,
että ei meinaa itsekään ymmärtää tätä kaikkea kaunista ja kesäistä.

Eilen illalla piipahdimme mökillä.
Kurjet huusivat,
käki kukkui taukoamatta ja 
pääskyset antoivat lentonäytöksiään rakennusten välissä.
 Kukat ovat  alkaneet kukkimaan sielläkin ennätysaikaisin
ja sääskiä tuntui olevan ihan piisalle asti.


Kurjenpolvi, jonka olen siirtänyt mökille parikymmentä vuotta sitten,
on levinnut ja kukinta oli jo osittain lakastumaisillaan.
Tuli mieleen Lapin kesä -laulu;
niin nopeasti kaikki kaunis ohi on.



Tuomen tuoksu ja puhtaan valkoiset tuomen kukat ovat vuodesta vuoteen aina yhtä ihastuttavia.
Viivähdin pitkän tovin yrittäen saada kuvaan  tuomen ja mökin seinän muodostamaa kauneutta.
Ehkä paras kuva jäi mieleeni huumaavan tuoksun ja aavistuksen omaisen tuulen kera! 

Mökin  päädyssä oleva vanha tuomi on jo aika hauras,
mutta onneksi siihen rinnalle on kasvamassa uusia terhakoita tuomia.
Niistä kasvaa uusia ilopuita mökille,
jos tuomivanhus rojahtaa alas.





Humalat olivat kiipeilleet jo pitkin hetekkatukea ja seivästikkaita.
Mukavasti ne etsivät väylää toisiinsa tukien ja kiipeilevät yhä ylös yrittäen.
Päättäväisinä ja elinvoimaisina.
Tällaiset kasvit ovat mökillä parhaita! 


Mustikan kukat ovat myös ajankohtaan nähden isoja.
Toivoa vaan  sopii, että ei tule kylmiä öitä.

Vanha kanojen pesäkehikko oli kaatunut metsänreunaan ja 
mustikat olivat kasvaneet sen läpi.
Siitä olikin tullu kiva tilateos ladon vierelle. 



Muutamat luottoperennat  kukkivat vuodesta toiseen mökilläkin 
ja pikkusydän on yksi niistä.
Herkät kukinnot pilkistivät pirejan juurella.


Kaikkialla pilkistää kaunista vihreää.
Pireja oli löytänyt kurkistuspaikan vanhasta ikkunanpokasta 
vanhan pihasaunan päädyssä.
Sitkeä pensas, joka työntyy hiekkaisesta maastakin esiin. 


Ja metsänreunasta löytyy lisää pieniä kukkasia.
Metsätähti, mesimarjan kukka...
Lapsuuden tuttuja.
Pikkukimppujen aineksia,
joista aikanaan kukkatervehdyksiä äidilleni.

Sitten omat lapseni ilahduttivat minua pienillä metsäkukkien kimpuilla,
jotka useimmiten olivatkin nimensä mukaan kukkaisia tervehdyksiä
hyvin lyhyellä varrella! <3

Olen yrittänyt muistella luonnonkukkien nimiä ja jutella niistä lastenlastenkin kanssa,
jotta hekin niistä oppisivat  iloitsemaan niistä ja myös tunnistamaan niitä.



Tänään on kaikunut kouluissa 
Jo joutui armas aika.

On alkanut taas lasten loma 
ja heidän auvoinen huoleton kesäaika.

Ensimmäinen kesälomalainen tuli jo tänään
tänne mummulaan setiensä kanssa lomaa aloittelemaan
ja pieni yövieras viipyilee tässä viikonlopun.
Kesälomameininki on polkaistu käyntiin.

<3

Monissa kodeissa on tänään juhlapäivä.
Valmistujaisia ja ylioppilasjuhlia.
Lähdemme tervehtimään muutamaa nuorta
ja sen jälkeen suuntaamme mökille saunomaan ja huokaisemaan.

Leppoisaa kesäkuun ensimmäistä viikonloppua kaikille
Tau(vo)npaikassa piipahtaville.



 -Kaisu-