26. tammikuuta 2024

Synttäreitä, synttäreitä

Syntymäpäivät ovat mukavia, iloisia juhlahetkiä 
ja hyvä syy onnitella jokaista vuorollaan.
Sanotaanhan, että jokainen on laulun arvoinen,
mutta myös muistamisen.

Meidänkokoisessa perhekunnassa syntymäpäiviä on kertynyt jo mukava määrä.
Juhlia on sattunut kahdet jo ainakin kolmelle päivälle.
Isot ei tosin aina niin kovin piittaa vanhenemisesta ja  juhlimisesta. 
Pienten juhliin on kuitenkin  mukava päästä  mahdollisuuksien mukaan paikan päälle, 
sillä ne kohtaamiset ovat tärkeitä niin lastenlapsille kuin meille isovanhemmillekin. 




Joulukuun lopulla oli toiseksi nuorimmaisen lapsenlapsemme synttärit.
Pikkuinen asuu tässä lähietäisyydellä ja olemme päässeet 
seuraamaan ja ihmettelemään tällä erää 
hänen kasvua,  kehitystä ja oppimista elämän ensimmäisen vuoden aikana. 
Yksi kynttilä kakun päällä merkitsi siirtymistä vauvavaiheesta taaperoikään.

Oli juhlan aika pikkuperheessä!
Onnea, iloa ja enkeleitä pienelle touhuajalle!




Synttäreiden alla kuulostelin mikä voisi olla mummulan lahja.
Lahja ratkesi sattumoisin, kun bongasin netistä kivan oversize neuleen ohjeen.
Tämä oli minun ensimmäinen raglahiainen.
Se valmistui nopsaan ja ohje oli helppolukuinen. 
Käytin rinnaikkain Dropsin Alpaca Mix ja mohair lankoja,
joista tuli suloisen pehmeä neule. 

Kierrätyslahjana olen päättänyt jakaa nalleni tuolta hyllyn reunalta 
perheemme pienimmille ja tuleville pienille. 
Yksi nallukka lähti tähänkin pakettiin.

    




Neule ja pipo näyttivät niin söpöiltä valmistuttuaan, 
että minulla oli täysi työ pitää ne salaisuutena tyttäreltä kolme viikkoa.

Kun vihdoin pääsimme juhlimaan ja kokeilemaan paitaa, 
tulikin muuttuja matkaan.

Paita ei mennytkään pojan päälle, 
sillä olin päätellyt kaula-aukon liian tiukasti. 
Jouduin palaamaan neuleen kanssa kotiin ja 
kyllä minua harmitti niiin kovasti.
Aina ei mene kuin Strömsöössä ja 
aina ei vaan onnistu.

Paita on nyt päätelty ja toimitettu uudelleen pikku-ukolle.
Sain eilen ihania sovituskuvia.
 Paita näyttää sopivan hyvin ja  kasvuvaraakin on oversizen ansiosta.
Parasta on, että hän näyttää sietävän tuon villaisen vaatteen.




Onnenkyyhky lentää.
kaukomailta entää.
onnenkirjettä kuljettaa,
kelle kirjeen kantaa,
onnen hälle antaa. 


Tänään on kolmannet synttärit tälle kuulle. 
Tämänpäiväisen synttärisankarin lemppari on vain ja ainoastaan 
perinteinen, piimäpohjainen hyytelökakku,
jonka tekaisen huomiseen kahvipöytään.
 
Elämä on yhtä juhlaa ja arkea välillä! 

❤ 




23. tammikuuta 2024

Gluteenittomat veriletut

Tammikuun myötä on palattu arkiruokiin;
tuttuihin kokkailuihin ja kotoisiin, arkisiin makunautintoihin.

Yksi asia,  mistä olemme yrittäneet pitää perheessämme iät ajat kiinni,  
on yhteiset, säännölliset ruoka-ajat ja kaksi lämmintä ruokaa.
Säännöllisyys ja peruskotiruoka ovat pitäneet lapset kylläisinä 
ja vähentäneet arvatenkin 
välipalojen napsimista ja jääkaapilla kulkemista.




Pyrimme varamaan ruoanlaittovärkkejä viikon varalle. 
Aikaisemmin saatoimme ostaa pieniä verilättyjä,
joita lämmitimme paistinpannussa. 
Gluteenittoman ruokavalion myötä olemme ostaneet 
pakkaseen jemmaan puolen litran veripullon.
Siitä on kätevä tehdä verilättyjä,
kun niiden kaipuu iskee.

Veripullo pitää muistaa ottaa ajoissa sulamaan.
Pullon kyljessä on hyvä ohje.
Käytän taikinaan Semperin gluteenittomia karkeita jauhoja 
ja runsaasti kuullotettua sipulimurskaa.
Taikinan on hyvä antaa tekeytyä tovin ennen paistamista. 

Muusi tai keitetyt perunat ja valkokastike
 maistuvat hyvältä verilettujen kanssa.
Puolukkasurvos on minusta kuitenkin eittämättä paras kyytipoika. 
Joskus saatan herkutella ja sipaisen pinnalle voita;
silloin tulee äidin paistamat letut mieleen.




Verilätyt on vanha perinneruoka
ja kevyt retroeväs,
joka sisältää runsaasti rautaa.

Veriruoka jakaa mielipiteitä -meilläkin.  
Veripurkki taitaa jäädä monelta kaupan pakastehyllyyn,
jos sellaisesta ruoka-aineksesta edes tietääkään.




Toinen veriruoka, jota olen kaipaillut välillä.
on Oulun seudun perinneruoka eli rössypotut. 
Keitto keitetään 
perunoista, sianlihasta tai jauhelihasta ja veripaltusta.
jonka saatavuus vaihtelee.
Pitääpä  muistaakin katsella kaupassa, josko sitä sattuisi löytymään! 

~~~~~~~~

Onko nämä ruoat sinulle tuttuja ja mieluisia?
Tykkäisitkö tällaisista kotiruokapäivityksistä silloin tällöin!






 

21. tammikuuta 2024

Kierrätystä ja tuunausta makuuhuoneessa

Mietin kannettavaa esille ottaessani, 
että jokohan lukijani ovat aivan väsyneet näihin tuunailu- ja kierrätyspostauksiini, 
mutta niin vain rohkenen kirjoitella tänne eilisen touhusta  
ja niin mieluisesta lopputulemasta.




Meille kotiutui viikko sitten "lapselta perittynä" 
uudenveikkanen, laadukas jenkkisänky.
Uni on maittanut hyvin ja sänky on kaikkinensa huippu.

Päällisen väri ei tuntunut omalta.
Se tuntui "riitelevän" seinätapetin värin kanssa ja 
teki huoneen synkäksi.

Mietimme viikon aikana seinän tapetointia, maalausta tai 
sängynpäädyn ottamista kokonaan pois.
Vahvimmaksi vaihtoehdoksi lopulta nousi päädyn päällystäminen
vaaleammalla materiaalilla.




Eilen aamulla viikon ajatustyö oli selkiytynyt mielessäni. 
Meillä ei ole täällä kangaskauppaa 
ja malttamaton mieleni vei minua jo eteenpäin. 
Otin ompelukoneen esille 
ja ommella hurautin päiväpeitteestä 
napakan päällisen tumman ruskean sängynpäädyn päälle.

Pellavainen helmalakana peittää kauniisti patjojen sivut.
Vaatehuoneen jemmasta löytyi 
kauan sitten kirppikseltä ostamani, kaunis, kalalangasta virkattu aarre.
Siitä tuli nyt meidän sängynpeite.




Lukuvalo on oleellinen asia makuuhuoneessa.
Entisen sängyn kanssa meillä oli seinään kiinnitetyt lamput. 

Pienen pähkäilyn jälkeen päädyimme itsestämmekin aika yllättävään valintaan;
Ne tuntuivat istuvan mukavasti tuon aika paksun sängynpäädyn viereen.
Täytyy hommata vielä valkeita tai kirkkaita nippusiteitä 
ja kiinnittää tuo johto napakasti lampun jalkaan.




Tätä kirjoittaessani hoksasin, 
että voisimme vielä vaihtaa toisesta huoneesta valkoisen,  
aavistuksen romattisemman lampunvarjostimen makkariimme. 
Sitten olisi sekin kierrätetty ja 
makkariin jäisi jäljelle entisistä enää matto ja koristetyynyt.




Omia ja toisten tavaroita kierrättämällä, 
kirppistelemällä ja itse tekemällä saa mukavasti muutosta.
Meidän makkari näyttää ihan uudelta!


Etsi onni 
niiden raamien sisältä,
jossa elämäsi 
tällä hetkellä näyttäytyy. 

-Elina Salminen-


Minua hymyilyttää!
Tämä on kyllä melko mukava arjen ilo
 -tai oikeastaan jopa arjen juhlahetki.


~~~~~~


Tekisi melkein jo aloitella toisen huoneen möbleerausta uuteen malliin!
Onko sinulla kevättalvella sellaista tunnetta, 
että tekee mieli siirrellä huonekaluja, vaihdella verhoja,
uudistaa petivaatteita?
 






 


17. tammikuuta 2024

Kiva pannan neuleohje

Hyvän päivän iltahetki pieneen postaukseen. 
On niin tyytyväinen mieli,  
kun saatiin tehtyä työpäivän jälkeen pientä möbleerausta tässä kotona 
ja moni pieni asia tuli nyt kuin huomaamatta tehtyä yhdessä. 
Arjen iloa,  
kun tällainen flowtila sattuu kohdalle keskellä viikkoa! 




Näillä keleillä on ollut ihana käpreentyä sohvan nurkkaan kutimen kanssa.
Neuloin vastikään yksistä ylijäämälangoista pantoja, 
joihin löysin mukavan, 
helpon ja nopeatekoisen pantaohjeen täältä, klik 

 Dropsin Brushed Alpaca Silk ja Alpaca mix rinnakkain neulottuna
teki suloisen pehmeän ja lämpimän lopputuloksen. 




Minusta tämä malli on istuva
ja panta asettuu kivasti otsalle.
Tykkään tästä ehkä aavistuksen enemmän kuin siitä pannasta,
missä päät ommellaa limittäin toistensa lomiin. 
Makuasia -ja tietenkin pääasiakin;
mikä istuu kenenkin päähän parhaiten.




Tänään elohopea oli painunut -30 asteen huiteille. 
Näillä pakkasilla ei oikein tarkene pannalla, 
mutta kyllä näillekin vielä tulee käyttöä.

Yhden omin jo itselle ja 
pari nakkaan lahjalaatikkoon 
(#lahjalaatikko2024). 
Aika nämäkin kaupihtee! 


~~~~~

Tämä oli pieni välityö. 😉
Minä olen yrittänyt pitäytyä yhden käsityön tekemisessä,
mutta nyt huomaan, että alkaa olla useampi työ rinnakkain.
Miten sinulla?















14. tammikuuta 2024

Syntymäpäivälahjasukat


Kiitävi aika, 
vierähtävät vuodet.

Aika tuntuu juoksevan niin nopsaan äidin näkökulmastakin. 
Neljäkymmentä vuotta sitten syntyi esikoispoikammme. Nyt on ollut syntymäpäivämuistamisien ja synttärikahvien aikaa.




Tämä päivänä  lahjan miettiminen ei olekaan aina se helpoin homma.
Mitä hänelle, jolla tuntuu olevan kaikkea?
Aineeton lahja toimii onneksi useimmiten ja 
hierontalahjakortti kuulosti olleen mieluinen lahja nytkin.
Hyvinvointia ja helliviä ajatuksia Hänelle tuleviin päiviin.

Halusin kuitenkin antaa lisäksi jotain pientä ja lämmintä.
Jotain sellaista mitä ei voi ostaa 
ja joka on uniikkia, kotikutoista. 

Pojallamme ja vaimollaan sattuu olemaan sama syntymäpäivä. 
Neuloin heille molemmille villasukat.
Ne tuntuvat olevan tätä päivää 
ja tervetullutta lämpöä varpaille.
Niin nytkin!




Ostin lahjasukkiin Janne -sukkalankaa.
Se on melko löysäkierteistä neulottavaa, 
mutta tykästyin lankaan.
Sukista tuli ihanan pehmeät ja kauniit.
Saajiensa näköiset! 
🩶🩶



Ajelemme kauniissa lumimaisemissa kotiapäin pikavisiitin onnellisissa tunnelmissa.
Oli ihana nähdä omia rakkaita, 
jotka asuvat vähän kauempana, 
joiden kanssa emme niin usein näe ja kohtaa. 
Istahtaa hetki herkkujen äärellä ja muistella.
Pysähtyä tähän hetkeen ja tuumailla tulevaakin.




Hetki yhdessä oli onnen tuokio. 
Villasukkien silmukoiden lomassa jätin 
äidin ja anopin lämpimiä ajatuksia, 
onnen ja ilon sekä enkelin siipien havinan toivotuksia
tuleviin päiviin ja vuosiin! 

Onnea on vanheta yhdessä! 

🩶🩶

Pst.
Osallistun näillä sukilla Instagramin haasteisiin
#lämpimiäajatuksiaKAL
#sukkalaatikko2024
#lahjalaatikko2024




 

11. tammikuuta 2024

Nyt on keittiössä paikka pöytäluutulle!




Pikainen piipahdus ja lyhyt päivitys tänne blogiin! 
Muutama postaus sitten kyselin, 

Minulle oli visio siitä mitä haluan ja löysin sellaisen paikallisesta Puuilosta.
Metaltexin tuote, jota pikkusen tuunattiin rautasahalla ja poralla;
oven päälle tarkoitettu kannake sahattiin pois 
ja tehtiin kiinnitysruuveille reiät.

Tästä tuli hyvä!
Mieskin oli innoissaan ja kuulema aina tällaista etsinyt!!
On se mukava, kun on yhteiset ajatukset. 🧡
Olemme asuneet tässä kodissa kohta 37 vuotta 
ja nyt tämäkin asia tuli hoidettua! 
Pikkuhiljaa kotia kuntoon! 🤭

Onko tämä asia muuten huomioitu uusien keittiöiden suunnitelmissa?




Jos en olisi tätä löytänyt, 
olisin varmaan laittanut Talvikin kommentissaan vinkkaamat 
Sini-pidikkeet tuonne allaskaappiin!

Mitäpä tuumaat tästä? 




9. tammikuuta 2024

Koriliinat kierrätyskankaasta



Käytätkö sinä koriliinaa leipäkorissa? 

Minä käytän ja tykkään kangaskoriliinasta.
Se on jotenkin niin kodikas ja tuo kivaa pesämäisyyttä leiville. 
Kangasliina kestää paremmin kuin paperiservetti ja 
se kätkee murutkin kivasti poimuihinsa. 




Nämä kuvat löytyivät kuvagalleriasta, jota äsken siivoilin.
Lokakuisen kirppiksen pidon aikaan pyörittelin kahta pienehköä tyynynpäällistä;
laitanko myyntiin vai jätänkö jemmaan.

Silloin hoksasin, 
että entiset koriliinat olivat kauhtuneet ja kuosi ei enää hivellyt silmää.
Ompelin päällisistä uudet pienet liinaset 
ja niin oli nämä puuvillaiset kierrätetty uuteen tehtävään
ja loppui se päällisten jemmailu. 

Olipa kerran kaksi tyynynpäällistä,  
joista tuli neljä koriliinaa.
Sen pituinen se. 






Tällainen pieni kierrätysoivallus ja arjen ilo 
tällä kertaa tänne talteen
ja ehkäpä vinkiksi ompelijalle, jolla samanlaisia jemmoja!

Oletko sinä hyödyntänyt tyynynpäällisiä? 



 

7. tammikuuta 2024

Valoa kohti

Valo oli päällimmäinen sana ja ajatus eilisellä loppiaisajelulla.
Piipahdimme mökillä, 
jonne on hyvä tehdä tsekkausreissuja talviaikaan. 
Parinkymmenen vuoden takainen loppiainen 
ja valtaisa vesivahinko tulee aina näillä pakkasilla mieleen.

Lumisiin puihin heijastuva auringonvalo ja iltapäivän lyhyt aurinkonäytös
oli aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa, 
mutta toki vielä niin ohikiitävää iloa ja valoa.
 



Matkalla puhuimme, että saapa nähdä ehdimmekö mökille ennenkuin aurinko jo laskee. 
Ja emmehän me ehtineet.
Aurinko painui jo horisonttiin, 
kun ajelimme koivukujaa pitkin. 
Sen valo näkyi vielä muutamien puiden latvoissa kuin
terveisinä ja muistutuksena,  
että joka päivä valo lisääntyy ja  tämä auvoinen hetki on pitempi.

Lumen alla lepää menneiden kesien muisto ja uusi kesä ummussaan.
Olemme menossa taas pikkuhiljaa valoa kohden.






Matkalla sain kokea vielä hetken joulun jälkimaininkeja, 
kun radiosta kuului ohjelma "Kauneimmat joululaulut vielä kerran". 
Kuistin ikkunoiden ääressä mielessäni alkoi soida kaunis jouluinen laulu 
"Maailma jääkukkien takana".

Ilta-auringon viime säde kiirehtää
kohti kaukaista taivaanrantaa.

Olen kirjoittanut laulun tiimoilta joskus tänne, klik.






Kesät ja talvet tervehtivät täällä toisiaan.
Viimekesäinen, väljähtyneen värinen kanervakimppu ja   
ruutuikkunoiden kylmät jääkukat ovat nyt kuistin kaunistus. 

Ikkunasta piirtyvä kapea auringonsäie toi terveisiä 
tulevan kesän toivosta ja odottamisen ilosta.
Juuri laskimme päiviä jouluun,
nyt alamme laskea päiviä 
kevääseen, pääsiäiseen, kesään.




Pakkanen on hellittänyt pikkuisen.
Valoa kohti ja  valossa mennään. 
Pitenevissä päivähetkissä ja niiden tunnelmissa on paljon iloa. 
Tartutaan taas hetkeen! 








 

5. tammikuuta 2024

Jämät ja jemmat käyttöön -haaste

Nyt löytyi minunnäköinen ja innostava haaste tälle vuodelle.
Ystäväni Pikku Akka nimittäin avasi blogissaan käsityövuoden  2024 
Ja niitähän jemmoja ja jämiähän löytyy! 




Lähden mukaan tuohon haasteeseen näillä pikkuisilla leggareilla.
Kirppikseltä löytynyt Metsolan kangaspala 
oli mummun ompelupöydällä jemmassa odottamassa inspiraatiota 
sekä kaavaa eli pikkupojan sopivan kokoisia leggareita,
joiden mukaan tein sitten nuo hiirihousut.

Kankaan jämistä leikkasin  
nuo hellyttävät ja hyväntuuliset hiirulaiset.




Leikkasin kirppikseltä löytyneiden housujen lahkeista sisäsaumat auki. 
Silityskankaalle kiinnittämäni kuvan tikkasin 
tiheällä siksakilla kiinni polvien kohtaan.
Ompelin saumat takaisin kiinni 
ja lisäsin lahkeisiin kaksinkertaisella kankaalla kasvunvaraa.




Olin innoissani! 
Tällaisia on kiva tehdä. 








Niin ihania nämä nykyiset kuosit 
väreiltään, kuvioiltaan ja laadultaan.
Tuosta legginsien korkuisesta palasta tuli paljon iloa ja 
mukavat käyttövaatteet.
Hiirien kuvia jäi vielä jemmaan.
Että ei jemmat heti lopu! 

~~~~~~

Innostaako sinua tämä haaste?
Tuletko mukaan?



 

3. tammikuuta 2024

Jäänsininen neule ja maisema





Nyt on suomalaisen talven tuntua ilmassa.
On pakkasta ja talvista kauneutta kaikkialla;
lumen valkoa, 
iltapäivän sinisiä hetkiä sekä
 kylmän kokemuksia.

Tähän tammikuiseen tunnelmaan löytyi 
Seitsemän veljestä -lankaa jään sävyisenä pojanpojan villaiseen paitaan. 
Sain paidan tänään valmiiksi.
Se on muisto vuodenvaihteen sairastuvasta ja 
pitkäjäykkisestä flunssasta.

Kokeilin itselleni uutta lasten paidan ohjetta "Verur" 
Islantilaisia neuleita  -kirjasta. 
Lankojen sävyiksi valikoituivat Seiska veikasta 
jää 014, lumous 185, hiekka 060 ja noki 099.
Ihana, kun näistä kausilangoista löytyy kauniita uusia sävyjä,
joilla on kivoja, luontoon viittaavia nimiä. 

On aina innostavaa ja jännittävääkin alkaa säätämään kuvioiden värejä.
Nyt langat asettuivat tähän malliin. 




Elohopea painui tänään iltapäivällä 27 asteeseen.
Kun kävin ottamassa kuvia, 
sain puhuttelevan kokemuksen kylmyydestä ja pakkasen voimasta.
Tuli kertaheitolla ja  kantapään kautta opetus "pakkasessa rääpimisestä" avokäsin.

Sormet olivat ihan tönköt, punaiset ja niveliin sattui, 
Piti oikein pitkään huovutetuissa lapasissa käsiä lämmitellä,
että kylmyyden tuoma kipu hävisi.
Pakkanen on pukeutumiskysymys!






On tämä meidän suomen kieli niin rikas, kuvaileva
ja vivahteikas.

Tuli mieleen tässä kirjoitellessani laulun sanat "sinisyyttä heijastaen".
Siinä puhutaan vedestä, veden pinnasta, järvestä.
Tämä paita heijastaa  jäänsinisyyttä valkealla hangella ja 
tuo jäänsininen  tuntuu sananakin tosi kylmälle,
kylmemmälle kuin taivaan sini tai järven laineiden sini.

Ja miten tuo sini ja sininen,
lumi ja lumen valko mieltyvät niin vahvasti meidän suomalaisten väreihin. 
Ihanat värit! 




Tämä jäänsininen paita ehti hyvin näihin "tulipalopakkasiin".
Sain äsken kuvan paidasta ja pojasta.
Oli kuulema mieluinen ja resorin verran kasvunvaraakin löytyi, 
että saattoipa mummu neuloa toisenkin talven varalle.