28. heinäkuuta 2014

Unelmasta todeksi


Perheen kasvaessa haave ns. mummon mökistä kasvoi mielissämme. Olemme molemmat maalta lähtöisin, joten sisäsyntyisenä tunteena oli kaipuu luonnon läheisyyteen ja tekemisen meininkiin.

"Nytpä tahdon olla ma
pienen mökin laittaja...
Pellot kauniit, viljavat, 
niityt, nurmet ruohoisat.
Paljon voimaa tehdä työtä
sekä onni aina myötä.
Siinä kaikki toivehein,
joista laulun tään mä tein."

Kesällä 1996 oli ilmoitus paikallislehdessä tästä pientilasta. Sen näkeminen oli rakkautta ensi silmäyksellä. Täältä löytyi etsimämme luonnon rauha ja maanläheinen miljöö vastapainoksi kaupunkikodille ja pienelle tontille. Täällä on tilaa lasten temmeltää ja pitää ääntä. Monimuotoinen luonto on lähellä; lähimetsät marjoineen, rannat ja pellot muuttolintuineen sekä meren kohina, joka antaa oman luonnollisen taustaäänensä.


Pihapiirissä on tuvan ja kaksi huonetta käsittävän talon lisäksi 
puojirakennus, navetta sekä pihasauna.
Lisäksi olemme siirtäneet sinne hirsirakennuksia
ja parasta aikaa on savusauna rakenteilla.
Vesi- ja sähköliittymä tuovat helpotusta arjen pyöritykseen.


Vanha sireeni on saanut nuorennusleikkauksen aikanamme 
ja se kukoistaa joka kesä violetinsinisenä sireenipallona.


Talonpäätyyn kokosin perennapenkin tuvan lattian alta poistettujen kivien keskelle. 
Juolavehnä pitäisi saada lopullisesti lannistettua; 
monenlaisia virityksiä leviämisen estämiseksi olen kokeillut....


Puojirakennuksessa talon entinen emäntä on pitänyt kauppaa. 
Myytävänä on ollut kananmunia, kalaa, jauhoja ym. tarpeellista. 
Yhdessä puojissa on lasten ihana kauppaleikki talon perinteen mukaan!

<3   <3  <3

Laulun tekijän sanoja mukaillen olen kokenut  jotain tällaista...

"Rakennettais' pienoinen mökki,
se oisi soma kuin varpusen häkki,
pihalla telmisi kymmenen lasta,
oi se ois' onnea vasta niin.
Iltaisin olisi kehrääjä koivikkotiellä,
silläkin pesä oi siellä niin..."

<3  <3  <3

-Kaisu-

18. heinäkuuta 2014

Saunan lämmössä ja syleilyssä

Minä en ole ollut oikein saunaihminen, mutta tämä vaaleanpunainen saunavanhus on saanut minut aikojen saatossa pehmitettyä ja lempeydellä omakseen otettua. Tämän pihasaunan syleilyssä mieli lepää, ruumis rentoutuu ja tulee niin leppoisen huoleton olo.


Sauna on perimätiedon mukaan 1940-luvun lopulla talon isännän tähän paikalle työstämä puhdistautumispaikka. Aluksi tämä on ollut savusauna, josta muistona on  savuinen tuoksun ja seinien tummuus. Tullessamme pihapiiriin maalasimme saunan ja uusimme katon. Kymmenisen vuotta sitten teimme hellävaraisen remontin, jolloin uusimme lattian ja lauteet sekä eteisen penkit.


Vanha kiuas oli kyläsepän tekemä 
ja sen mallin mukaan teetimme uuden kiukaan, 
jonka löyly on sanonnan mukaan "kuin lehmän henkäys"!


Osansa saunan ihanuuteen luo muuripata, jossa lämmitetään vettä; 
siitä nousee ihana höyry ja kosteus löylyjen lomaan.


Ihanat, kukkaiset emalivadit tuovat tuulahduksen menneistä saunojista.


Sinkkivadit kestävät sukupolvelta toiselle.


Verhot ompelin kerrattain Jyskin pöytäliinasta.
 Jotenkin vaan näiden verhojen kuuluu olla punaruutuiset.
Öljylamput luovat tunnelmaa.


Pyyhkeitä varten on vanhat ripustussijat.


Lämpöinen löyly on mökkisaunan...



Pihasaunavanhus on tarjonnut kylyn lämmön talonväen lisäksi monille vieraille.



 Ajanpatina näkyy hirsissä, jotka ovat jo kovasti painuneet maahan. 
Hirsiseinät ovat nähneet hikikarpaloiden lisäksi onnen ja surunkin kyyneleitä.
Vanha hirsikehikko sulkee visusti sisäänsä lukuisat elämäntarinat iloineen ja murheineen,


Tämän saunan kurkihirren alla on myös hikoillut sulho, 
joka parituntisen saunomisen päätteeksi  on saanut  pyydettyä
 isältä tyttären kättä. <3


Sauna on täällä niin kuin kaikkialla muuallakin ihmisten syvällisen kohtaamisen paikka. 
Se on ollut myös entisaikojen naisten pyykkitupa. 
Pyykkipulikka ja -lauta muistuttavat menneiden sukupolvien raskaasta pyykkisavotasta!



 Sauna kylpee ilta-auringossa ja odottaa uusia saunavieraita.


Saunatonttu huokaisee tiilen päällä!

15. heinäkuuta 2014

"Yksi ruusu on kasvanut...

ja se kauniisti kukoistaa..."  Ja se on arvatenkin vanhojen pihojen perinteinen Juhannusruusu, joka on ollut talon seinustalla jo entisten asukkaiden aikaan. Hoitoa vaatimaton kaunotar, joka vuosi vuodelta kantaa juhannuksen aikaan lumoavaa valkeaa ruusuhuntua.



Miekkoseni toivoi mökkiajan alussa,että tästä paikasta tulisi oikea Ruusutarha! Ei se vielä kyllä siltä näytä ja tuskin koskaan tulee sitä olemaankaan. Olemme kuitenkin jo  paria ruusua mökille siirtäneet ja luvanneet niille villin vapauden levitä ja kukoistaa. Ja on ne sitä iloa jo meille toki suoneetkin vaaleanpunaisissa sävyissä.





Kaiken varmuuden vuoksi ja romantiikan ylläpitämiseksi  valitsin kammariimme ruusutapetit ja sinne on tullut kerättyä pientä ruusuista rekvisiittaa. Siellä voi unen ja valvetilan rajamailla ihastella ruusuja ja niiden kauneutta. Eikä  tarvitse kitkeä, kastella eikä lannoittaa.  ;)




Kerrallisella lomasella löysin ruusuisen tarjottimen, jossa on häistä tuttu rakkauden ylistys englannin kielellä. Niitä sanoja täälläkin saa ja joutuu joskus kertailemaan ja mieleen palauttamaan. Tämä mökkielämä ja yhteinen puuhastelu vaatii monesti puolitiehen vastaantuloa ja omista pilvilinnoista pudottautumista. Love is patient, love is kind... <3


Ruusuisissa ajatuksissa

- Kaisu-

10. heinäkuuta 2014

Tauko, tauon, tauvon

Suomen sijamuodot ja murteen sivumaku sekä paikka sinänsä antaa mielenkiintoisen näköalan blogini nimeen ja sen tauko -sanaan. :)

Wikipedian mukaan tauko on lyhyehkö aika, jolloin jokin toiminta on pysähdyksissä, keskeytyneenä eli se on paussi, väliaika, pieni tauko, hengähdystauko.  Luova tauko sanontaa käytetään  laiskotteluhetkestä, nokkaunista tms.

Minulle mökillä oleminen on tauko eli irtiotto arjesta ja kaupunkikodista. Vaikka kieliopin mukaan tauko -sanan yksikön genetiivi on tauon,  murteella sanon tauvon elikä kakkoskodin kohdalla menen kotoisasti tauvonpaikkaan. Ja oikeastikin se on Tauvon paikka. Näin  kehkeytyi Tau(v)onpaikka -blogini nimi. :)


Tau(v)onpaikka auringossa
-vanha lattialankku ja luonnonkivet

9. heinäkuuta 2014

Aika aivan kuin pysähtyy

Se on aivan käsittämätön tunne, mikä valtaa jo koivukujalla...

Aika saa uuden merkityksen; ei ole kiirettä, on vain tämä hetki. Voi heittäytyä huolettomuuden tilaan ja vain olla. Siitä vapauttavasta joutilaisuuden tunteesta ja -joskus joutenoloon tympääntymisestä- alkaa pulputa elinvoimaa ja vanhaa kierrättäviä, luovia ajatuksia. Ja se on mukavaa, kun tekemisen voi jättää keskenkin tai sitä voi puurtaa hiki otsalla rakkaan ihmisen toiseen jopa kolmanteen saunakutsuun saakka,

Kaikki tapahtuu aikataulutta, joskus  viiveellä kuin radioaallot appivanhempieni vanhassa putkiradiossa. Kun nappia painaa, ääni tulee joskus -nykyihmisen ajatuksen mukaan turhan hitaasti. Erityisesti juhannuksena nocturnet ja kesäyön unelmat siivittävät ihanaan tunnelmaan, jossa sävelet saavat sanat olevasta, aistein koettavasta ja silmin nähtävästä.



7. heinäkuuta 2014

Tervetuloa kanssani Tau(v)on paikkaan.




Blogini nimi pohjautuu mökkiimme ja sen 50- luvun pihapiiriin.
Tau(v)on paikassa voin huilata ja toteuttaa omia haaveitani.

Tänne Tau(v)onpaikka -blogiin kirjoitan 
 ajatuksieni lentoja  sekä 
vanhasta miljööstä että kotoisesta kaupunkielämästä,
arjesta ja juhlasta. 

Tartu hetkeen  
ja kulje kanssani kappaleen matkaa.

Anna itsellesi joskus aikaa 
vain olla 
ja kulkea ajatusten niityillä.

-Kaisu-