Virkatun korin sangat

Joskus käsityö jää kesken 

ajan tai materiaalin puutteeseen, innon lopahtamiseen 

tai liian monien projektien jalkoihin. 

En tiedä mihin minulla tämä virkkausprojekti aikanaan tyssäsi, 

mutta eilen, reilun parin vuoden päästä löysin 

Pauliina -pudoskuteesta virkkaamani korin tekeleen vaatehuoneesta. 

Otin korin illalla työn alle ja piakkoin se olikin jo viimeistelty.  

Ja mikä parasta: 

siitä tuli sellainen kuin aikanaan muistan sitä suunnitelleeni. 

Tein korin sangat ompelemalla noin kolmen sentin soiron huonekalunahkaa vastakkain. 

Jätin päistä noin nelisen senttiä ompelematta

 ja tein siihen kiinnitysreiät. 

Käytin sankojen kiinnittämisessä apuna virkkuukoukkua,

 jolla päättelin myös kuteen korin sisäpinnalle. 

Nyt minulla on uusi käsityökori. 

Aika kivannäköinen kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. 

Tällaisista yhtäkkisistä virtapiikeistä,

aktivoitumisista ja aikaansaamisista  

tulee kyllä tosi hyvä mieli. 

Ehkäpä loma on tehnyt tehtäväänsä, 

kun alkaa löytyä innostusta käsitöihin ja kaappien inventointiin

sekä postauksien kirjoittamiseen "harva se päivä". 

Tällaisia innostumisia, 

oivaltamisia ja kättentöiden voimauttavaa tekemistä 

toivon tulevalta vuodelta. 

Mitä sinä muuten toivoit tulevilta uuden vuoden päiviltä? 

Missä on tiskirätin paikka?

Paluu joulun jälkeiseen arkeen

ja aika arkiseen aiheeseenkin!

Päättelin äsken langantähteistä virkkaamani tiskirätit, 

pöytäluutut tai keittöliinat.

Ihan millä nimellä sitä itsekukin kutsuneekaan,  

sillä tällä tärkeällä liinasella on niin monenmoisia kutsumanimiä.

Naurahdin tyttärelleni,

että mikään ei ole varmaan niin tärkeää kuin virkata rättejä joulun alla. 

Säästöä, kierrätystä, egoloogisuutta.

Mielenrauhaa, omaa aikaa, 

kauneutta, käytännöllisyyttä.

Lankakorin siivousta.

Noita ainakin se joulunalusajan virkkaus oli! 

Tähän pellavan sävyiseen liinaan tuli 

pylväitä ja kiinteitä silmukoita niin pitkään kuin lankaa riitti.

Mustalla langalla lähdin hakemaan rättiin ilmavuutta ja keveyttä 

kutosen pyöröpuikoilla, 

sillä joskus liinaset ovat liian tiiviitä.

Tämän toimivuutta mielenkiinnolla jään seuraamaan!

Oletko sinä virkannut näitä rättejä eli liinoja? 

Tai saanut ehkä lahjaksi sellaisen? 

 Tykkäätkö käyttää niitä?

Ruskean luutun virkkasin netin ohjeella, 

jota en nyt enää löytänyt.

Tämä aloitettiin kulmasta 

ja sitä myöten tuli tuo kiva kuvio

ja noita "ilma-aukkoja".

~~~~~~

Sitten tuo otsakkeen kysymys;

missä on tiskirätin paikka?

Missä se on sinun keittiössäsi?

Meillä sen paikka on edelleen alati vaihtuva 

ja minun mielestä se on vielä hukassa 

tai sitten  ihan väärä.

Tiskipöydällä, altaan reunalla ja pohjalla, 

hanan päällä.

Ajattelin ostaa tiskipöydän alla olevan kaapin  oveen, sisäpinnalle rivan, 

johon rätin voi ripustaa ilmavasti piiloon.

Käyn katselmassa tarjontaa

kunhan tokenen tästä.

Meillä nimittäin joulupäivien ilo ja riemu  

on vaihtunut sairastuvan hiljaisuudeksi.

Puut ja pensaat ovat peittyneet lumihunnun alle

ja pakkaspäivän kirpakkuus puraisee mukavasti.

Tänään oli vain kuvaushetken verran happihyppelyä.

Katselen talvista kauneutta ikkunasta ja neulon sukkaa.

Tämä on nyt meidän joulurauha ja -lepo.

❤

 

Ruusukammarin virkattu räsymatto

Kesälomani kaarrattelee pikkuhiljaa loppuaan kohti

ja mieli ynnäilee kuusiviikkoisen loman antia.

Loma tuntuu aina kiitävän niin pian ohitse, 

mutta paljon sen aikana aina ehtii tapahtua ja ehtii tehdäkin.

Minulla ei  ollut sen suurempia suunnitelmia tekemisistä tai tavoitteista,

mutta räsymaton virkkaaminen mökin ruusukammariin oli 

pieni, kaino haave omassa pääkopassa.

Löysin mökiltä kamarin sävyihin sopivia lakanoita 

ja revin niistä virkkaamiseen ohella 2.5-4 senttistä kudetta.

Sommittelin kuteita virkkauksen lomassa ja 

välillä purinkin muutaman kierroksen, 

kun värivalinta alkoi tuntua väärälle.

Tähän 120 senttiseen mattoon kului yllättävän paljon kudetta;

4 pussilakanaa,

aluslakana,

kuistin kappaverho ja salusiinit.

Esimerkiksi noihin viimeisiin kolmeen kierrokseen meni 

 yksi kokonainen  pussilakana!

Matto saisi olla mielestäni vähän isompi

ja minulta loppui sopivan väriset kuteet.

Tein mattoon väliaikaisen päättelyn ja 

kun löydän sopivan sävyistä kudetta,

jatkan mattoon vielä muutamia kierroksia.

Ehkä virkkaan sitten ulkoreunaan jonkinlaisen koristereunan.

Tästä tulikin nyt tällainen kuteiden saatavuuden mukaan elävä projekti,

jonka otin jo kuitenkin käyttöön.

. 

Muistan kuinka siskojeni kanssa aikanaan tutkimme

 äidin kangaspuissa kutomia mattoja

ja etsimme niistä tutun näköisiä väriraitoja, 

jotka useimmat olivat kodin vaatteista peräisin.

Tässä matossa vilahtelee mieleiset, tutut värit ja kuosien kuviot.

Matossa tuntuu ajan ja käytön lakanoihin/kuteisiin tuoma kotoinen pehmeys,

 jonka voi aistia varpailla.

Täytyy toki tunnustaa, 

että kyllä muutamaan päivään virkattu matto

tuntuu myös olkapäissä.

Ruusukammarin räsymatolle oli kovastikin tarvetta.

Siitä tuli mökille tämän kesän ja loman mieluinen muisto.

~~~~~

Täältä voi lukea farkuista virkkaamastani matosta, klik 

 

Virkatut sydämet

Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.

Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 

ja kun olemme yhdellä koolla, 

 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.

Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 

 sekä lähestyvään ystävänpäivään.

Virkkasin itselleni tuon

yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 

noin viisi senttiä korkean sydämen.

Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,

sellainen omannäköinen koru,

jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,

muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme

toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.

Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 

erikokoisia ja -värisiä sydämiä

monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,

jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.

Huopapalloja löysimme kauppareissulla

 Halpahallin askarteluosastolta.

Äitini virkkasi punaisen sydämen,

johon pujotettiin grillitikku. 

Siitä tuli kiva koriste viherkasville.

Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.

Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.

Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi

ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.

Tästä tuli kaunis hiuspidike.

"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi

äidin ruokapöydän kotoiset herkut,

yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,

ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,

 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,

siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,

mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.

Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,

jossa on läsnä yhteinen historiamme,

kaikenmoiset tapahtumat, 

sattumukset ja kömmähdykset,

mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.

Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.

Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,

joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!

Syyslomanen ja virkattu kori

Niin sitä taas ollaan viikolla 43

ja meidän alueen syyslomaviikolla.

Itse tosin pidin viikonlopun jatkeeksi vain pari lomapäivää.

mutta olihan sitä siinäkin jo taukoa 

ja aikaa mukaville, omille jutuille.

Sain pari kiloa kierrätyspuuvillaista Pauliina -punoskudetta,

jotka otin mielenkiinnosta heti työn alle.

Virkkasin Lankavan sivuilta löytyvän ohjeen mukaan 

kopan käsitöilleni.

Niitä nimittäin näkyy olevan nykyään enemmän 

kuin yksi ns. vaiheessa,

syystä tai toisesta keskeneräisenä 

ja odottamassa aikaa parempaa.

Ennen olin aika tarkka sen suhteen, 

etten aloittanut uutta ennen kuin edellinen on valmis.

Mutta kaikki näkyy muuttuvan nykyään,

periaatteetkin.

Tämä punoskude on tarkoitettu juurikin tällaisiin sisustusjuttuihin,

koreihin ja makrameesolmeiluun.

Kude on aika jäsäkkää.

Virkkasin sitä koukulla no 7

ja korista tuli napakan oloinen;

 seinämät näyttävät pysyvän hyvin pystyssä.

Korini halkaisija on 33 cm ja tähän meni yksi rulla kudetta.

Ohjeesta poiketen tein koriin rivat,

jotta sitä on helpompi siirrellä.

Virkkasin ripoihin 10 ketjusilmukkaa 

ja jätin 7 kiinteää silmukkaa rivan alle.

Eilen vielä kävin pyöräilemässä mukavassa syyssäässä

ja sen päälle pulahdin tälle syksyä ekan kerran merivedessäkin.

Keväällä aloittamamme pyöräilyharrastus jää ilmojen kylmetessä taka-alalle.

Elokuun lopun kaatuminen ja solisluun murtuminen sekä olkapäävamma

ovat pikkuisen hidastaneet kilometrien kertymistä.

Ehkäpä kelit vielä antavat tilaisuuden

 ja saan ne tavoittelemani neljä tonnia täyteen.

Tänään tihuutteli vettä ja lämpötila oli nollan pinnassa.

Päätin avata varovaisesti kuntosalikauden,

sillä maanantaisen rtg-kuvan sanelu on vielä tulematta.

Ihana, kun jokainen vuodenaika tarjoaa ajallaan mukavia vaihtoehtoja, 

aivan kuin uudelta tuntuvia tekemisiä liikkumiseenkin.

Syksyn myötä on ollut ihana taas istahtaa lempipaikalle käsitöitä tekemään.

Joskus kuuntelen äänikirjoja tai musiikkia,

mutta mieluummin melkein  aistin hiljaisuutta

 tai kuulostelen tulen räiskähtelyä leivinuunissa.

Käsityön lomassa on niin levollista järjestellä omia ajatuksia,

miettiä maailman menoa

ja rauhoittua itsekseen.

Syysloman kaksi päivää olemme olleet ihan kahdelleen tässä kotosalla 

ja tämä on ollut ihana lomanen.

Miniloman parhautta oli,

ettei tarvinnut pakata

ja sai nukkua omassa sängyssä.

❤

Ihania lokakuun lopun päiviä Sinulle sinne

ja  mukavia tekemisiä syksyn pimeneviin päiviin!

 

 

Terassin uusi ilme ja tuolien tossukat juuttinarusta

Hiljaa hyvä tulee 

ja ajatellen kaunista.

Tämä lempparilause tulee mieleen meidän takaterassia ajatellessa.

Laajensimme sitä viime kesänä tuon puutarhapöydän verran

-tai ehkäpä vähän enemmänkin-

ja samalla vaihdoimme lattialaudat sekä teimme pätkän uutta aitaa.

Niiden käsitteleminen jäi tälle kesälle ja lopulta rippijuhlia edeltävälle viikolle,

mutta tuli kuin tulikin valmiiksi ennen juhlaa.

Terassi on kyllä nyt kivan tilava

ja siinä meidän olikin hyvä rippijuhlailtaa istuskella.

Pöydällä on reilusti tilaa ja se asettuu kivasti marjaomenapuun katveeseen.

Tämä meidän tuunaama vanha pihakeinu on edelleen osa terassin kalustusta.

Se on huoleton kapistus 

ja  näillä keleillä mieluinen istumapaikka autotallin seinustalla,

varjossa. 

Uutena tulokkaana on nämä tuolit,

jotka koottiin juhlan aattona.

Liikutellessa tuolin jalka veti hetimiten tuohon vastakäsiteltyyn lattiaan

melkoisen naarmun.

Näytti,  ettei mitkään huonekaluhuopatarrat tartu tuolien jalkoihin eikä tule niissä pysymään.

Virkkasin juuttinarusta tossukat,

jotka sopivat mielestäni hyvin kokonaisuuteen

Pääasia, että lattian naarmuuntuminen loppui.

Ja muuten,

 noissa tuoleissa on muuten yllättävän ihana istua.

~~~~~

Nyt lähden istumaan hetkeksi tuonne rantaan.

Mittari näyttää jo aamusta varjon puolella hellelukemia.

Ja arpajaiset jatkuvat vielä! 

 

Diy Farkkukuteesta virkattu matto

Sain kuin sainkin valmiiksi mökin eteiseen maton farkkukuteesta.

Aloitin tämän maton viime elokuun lopulla oikeastaan hetken mielijohteesta,

kun poikani teki farkuistaan shortsit.

Katselin siinä pitkiä, ehjiä lahkeita ja ajattelin, että siinä olisi hyvää matskua johonkin

ja samalla muistin kerrattain näkemäni virkatun ison pyöreän maton.

Siitä se lähti!

Tämä on ollut projekti, jota tein syksyllä silloin tällöin,

sitä mukaa kuin sain kerättyä strechfarkkuja.

Kotiväki piti tiukasti kiinni hiutuneista, kulahtaneista lempifarkuistaan,

koska pelkäsivät äidin saksien pian osuvan niihin! <3

Hain kerrattain kierrätyskeskuksesta isoimpia mahdollisia farkkuja

ja myyjä ystävällisenä totesi, että kiva kun löysit housuja.

Oli varmaan mielissään, kun sai ne kiertoon ja sitä myöten hyllytilaa. 

Minä olin yhtä mielissäni, sillä niistä sain pesun jälkeen leikattua pitkästi kudetta. 

Leikkasin kankaan vahvuudesta riippuen kuteen 2-2,5 senttiseksi

jotka ompelin vielä koneella yhtenäiseksi kuteeksi.

Talvisydämen matto oli rullalla kaapissa 

ja kevättalvella huhuilin Facen ryhmissä joutilaiden strechfarkkujen perään.

Sain kaksi isoa kassia housuja,

joísta löytyi melkoinen läpileikkaus viime vuosikymmenten farkkumuotiin.

Vaaleita ja tummia,

 kivipestyjä,

niitillisiä ja brodeerattuja,

leveä- ja pillilahkesiä,

äitiysmallia ja miesten mitoilla olevia,

pieniä sieviä, joista ei paljon kudetta herunut.

Viimeisten kierrosten ympärysmitta oli melko pitkä ja tuntui, ettei halkaisijan mitta etene.

Virkkasin työtä 10 virkkuukoukulla, maton alla lattialla istuen. 

Kädet sekä hartiat kestivät tämän homman yllättävän hyvin. 

Farkkulahjoituksilla ja suomalaisella sisulla

 sain tämän maton tehtyä loppuun ja haaveilemaani mittaan,

halkaisijaltaan kaksimetriseksi. 

Eräiden housujen niin kauniista vyötärönauhasta leikkasin tuon koristeen maton reunaan

aivan kuin niitiksi tälle työlle.

Nimesin maton Farkkujen mereksi, 

sillä siihen upposi kymmeniä, kymmeniä farkkuja.

Aluksi yritin laskea niitä,

mutta sekosin laskuissani.

Tässä oli kyllä oma hommansa,

mutta nyt jo katselin lakanakaappia sillä silmällä,

josko sieltä löytyisi ihanaa kudevärkkiä seuraavaan projektiin.

Maton kuteita leikellessäni hoksasin olevani äitini ja äidinäitini jäljillä.

He nimittäin ruukasivat leikata vanhat vaatteet ja lakanat matonkuteiksi

ja napit kerättiin nappipurkkiin.

Kuteista kudottiin mattoja kangaspuissa.

Äitini virkkasi jossakin vaiheessa myös muovimattoja maitopusseista ja 

karhuntaljarullien päällysmuoveista.

Monenlaista luovuutta ja kierrätystä muistui mieleeni tässäkin asiayhteydessä.

~~~~~

Tänään paistoi aurinko,

mutta huomiseksi on luvattu räntää ja vettä.

Kaikesta huolimatta on viikonloppu.

Sadepäivillekin on tekemistä vaikka vaatehuoneessa.

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Virkattu kännykkäpussi

Ajatukset kulkivat jo huhtikuun puolella kesään ja keveisiin kesävaatteisiin,

joissa ei aina ole kännykän mentävää taskua.

Siihen tarpeeseen virkkasin lampunvarjostimesta liienneestä juuttinarusta kännykkäpussin.

Tänään otin sen eka kerran käyttöön ja totesin,

että kyllä sitä tohtii ihmisten ilmoillakin näyttää ja käyttää! ;)

Tein pussukan kännykkäni koon mukaan kiinteillä silmukoilla.

Hihnan kehittelin aikanaan "kyllä aika tavaran kaupihtee" -ajatuksella jemmaan laittamastani

mieheni vanhasta vyöstä.

Merenranta ja aurinko.

Kevyt  pellavainen mekko,

tämä kännykkäpussi,

rantasandaalit.

Lintujen lento sinisessä sinessä.

Loputon laulu.

Siinä ilo.

Talven odotettu.

Aurinko paistaa ja kevät etenee! 

Oleva maalaa tulevien päivien haavekuvia.

DIY lampunvarjostin juuttinarusta

Helmikuussa poikamme teki pikkueteiseemme pintaremontin.

 Lattiaan laitettiin lattialämmitys ja laatat ja seinät maalattiin.

Entinen kattoon kiinnitetty lamppu oli monella tapaa entinen

ja se meni nyt vaihtoon.

Olen katsellut sen tilalle riippuvaa valaisinta,

mutta sopivaa ei ole löytynyt.

~~~~~~

Eilen otin esille vanhan valaisinkehikon

ja virkkasin siihen ohuesta juuttinarusta päällisen.

Kuvio syntyi virkatessa ja välillä purkaessakin,

mutta tekeminen sujui nopeasti.

Olen tosi tyytyväinen tähän diy varjostimeeni,

jonka läpi valo tulee pehmeästi ja kauniisti.

Tämä uusi riippuva valaisin tuntuu kotoisalta ja niin omalta.

Ja minusta on kiva, kun se sointuu tuohon juuttimattoon ja koreihinkin. 

 Lamppu oli hankala kuvattava,

mutta tässäpä se on sekä ilman valoa että valon kanssa.

Uusi johtokin oikenee siinä vähitellen varjostimen painosta.

Tänään olemme siivonneet lasten kanssa,

huomenna ja sunnuntaina tehdään mitä mieleen juolahtaa.

Se on kiva se! 

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Toivottavasti sinä ja läheisesi olette pysyneet terveinä. 💗