Virkatut sydämet

Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.

Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 

ja kun olemme yhdellä koolla, 

 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.

Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 

 sekä lähestyvään ystävänpäivään.

Virkkasin itselleni tuon

yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 

noin viisi senttiä korkean sydämen.

Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,

sellainen omannäköinen koru,

jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,

muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme

toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.

Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 

erikokoisia ja -värisiä sydämiä

monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,

jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.

Huopapalloja löysimme kauppareissulla

 Halpahallin askarteluosastolta.

Äitini virkkasi punaisen sydämen,

johon pujotettiin grillitikku. 

Siitä tuli kiva koriste viherkasville.

Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.

Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.

Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi

ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.

Tästä tuli kaunis hiuspidike.

"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi

äidin ruokapöydän kotoiset herkut,

yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,

ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,

 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,

siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,

mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.

Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,

jossa on läsnä yhteinen historiamme,

kaikenmoiset tapahtumat, 

sattumukset ja kömmähdykset,

mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.

Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.

Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,

joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!

Talvinen lapsuuden maisema kosketti

Eilen ajelimme lapsuuden maisemiin.

Lumi oli verhonnut sielläkin lapsuuden tienoot ja leikkitanhuat.

Kaikkialla oli koskemattoman kaunista, puhdasta.

Ja miten kauniilta tuo rakas lapsuuden koti näyttikään valkean lumivaipan ympäröimänä.

Lumi oli kietoutunut taiteellisen näköisiksi nietoksiksi 

ja tuuli oli sijannut tasaisia lumilakanoita pitkin peltoja. 

Lunta oli kasautunut mukavan näköisesti

kuusiaidan päälle, 

pyykkinaruille ja 

lintulaudan katolle.

~~~~

Lumi kinostuu

ja rakkauden muistot

sopuisasti niin

kuin sorsaparvi lipuu

nukuksissa virekkäin

Hiihtelin aikoinaan kotiani ympäröivillä pelloilla, 

järven jäällä ja naapureiden pihojen tuntumissa,

 leikin pajukoiden siimeksessä

 ja luistelin metsän pienissä jäälämpereissä.

Tuntui hyvälle viivähtää hetki tutussa maisemassa.

Arjesta tulleena.

Katsella kauas peltojen yli ja palata muistoihin.

Oppia luonnosta ja 

olla hetki lähiopetuksessa.

Katsoa ja uskoa, että lumi on kuin aika.

Se hoitaa  puhtaudellaan ja koskemattomuudellaan, 

tuo valoa päiviin,

tasoittaa epätasaisuuden ja rosoisuuden.

Huomata, miten vanha talokin jaksaa kantaa lumen taakkaa aikansa.

Lumi valuu, taakka kevenee ja  lumikuorma valahtaa maahan.

Hetken katto saa olla taas puhtaana ja  vapaana.

Kuivahtaa tuulessa ja auringossa,

valmistautua kantamaan uutta lunta, 

kohtaamaan sateen ropinaa ja 

tuulen tuiverrusta.

 

Talvi luo uuden maiseman.

Lumen keskeltä kohoavat 

talventörröttäjien lyhdyt.

Metsä pidättää henkeään.

Sanat pieniä, hiljaisuus suuri. 

-Lea Seppä-Murto-

❄️🤍❄️

Paksussa lumikinoksessa,

äidin kukkapenkin kohdalta kurkotti kaksi talventörröttäjää,

viime kesäistä kukkapenkin kukoistajaa.

Ne olivat nyt hangen yksinäiset,

mutta kantoivat varressaan kesän muistoa

ja  tulevan kesän toivoa.

Hohtava lumi

verhoaa alleen 

mennyttä elämää.

Jossakin kylmän maan kätköissä,

roudan raoissa

odottaa jo lupaus uudesta alusta.

Lumen hohdossa välkkyy myös lupaus,

jossa kaikki entinen on jäänyt taakse.

-Hanna Ekola-

Eilinen oli onnellinen päivä lumen valossa,

muistojen äärellä,

kodin lämmössä,

äidin luona.

❄️🤍❄️

Toivottelen Sinullekin mieleenpainuvia hetkiä lumen äärellä ja 

talvisten päivien iloa.