Parittomat sukat pareiksi

Tänään sain jonkinlaisen ylimääräisen virtapiikin.

Otin meidän parittomat sukat käsittelyyn! :)

Ehkä siskoni laittama kuva oli osaltaan vinkkinä ja linkkinä tähän hommaan...

Minulla on tuollainen lapsuuden muistojen kori.

Isäni on ostanut aikoinaan sen minulle Oulun torilta. 

Käytän tätä aarretta tärkeään vaatehuollon tehtävään

eli nakkaan sinne pyykistä tulleet parittomat sukat. <3

Tänään vuorossa oli kesäajan sukat!

Ja niitä oli siinä melkoinen joukko.

Ja tästä puuttuvat täysin nuorten käyttämät nilkkasukat, joihin en kajoa!

Ne ovat omassa laatikossaan! :)

Monille löytyi heti kättelyssä pari.

Raidat, kuviot ja selkeä väri auttoi tässä "etsi sukalle pari" -leikissä.

Yleensä otan tähän lapset mukaan, 

mutta tänään he eivät ehtineet tähän minun vauhtiini mukaan.

Toisaalta minusta oli ihana tehdä tänään tätä hommaa itsekseni.

Homma eteni kivasti.

Hain vaatehuoneesta vielä pussin, johon olin laittanut keväälliset parittomat.

Sieltäkin löytyi hyvä joukko pareja näille levällään oleville sukille.

Monenkertainen kirjanpito, mutta hyväksi havaittu.

Joskus kun on löytynyt kausivaatteen tarrasta 

tai pussilakanan sisästä aivan hyvä hukkateillä ollut sukka! 

Loput siitä vaatehuoneen pussista nakkasin menemään.

Jos ei tähän mennessä pari ollut tullut pyykistä ulos niin tuskinpa tulee enää.

Mutta sitten nuo rasittavat mustat sukat,

Niitä jäi melkoinen keko.

Otan ne toisena päivänä ohjelmaan.

Laitan otsalampun (!), jotta näen selvästi 

onko resori yksin-vai kaksinkertainen, 

onko se lyhyt vai pitkä, 

onko resorin sisäpuolella kenties parien etsimistä helpottava kokomerkintä! :)

Oikeasti minä en kestä noita yksivärisiä mustia sukkia!

Jälleen kerran aion tehdä kaikkeni, jotta en osta niitä riesaksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on sukille oma pyykkikori ja yritän ne pestä satsina.

Niitä nipsuja olen ajatellut, 

mutta niitäkin pitäisi olla kasapäin 

ja hoituisiko parilleen pysyminen sittenkään...

Miten teillä tämä homma hoituu?

Kaiken kaikkiaan on hyvä fiilis.

Löytyi mummun pikkuisenkin sukka. <3

Tienasin melkoisen määrän euroja, 

kun sain kymmeniä sukkapareja käyttöön tällä vaivalla.

Ilo se on pienikin ilo!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kohta alkaa Toimiva perhe ja lapsi -koulutus. 

Se on hieno työmenetelmä, jota meidän kaupungissamme käytetään.

Näissä tunnelmissa iltaa kohden!

-Kaisu-

Puusavotassa työ sujui kuin leikki

Ihana toukokuinen aamu.

Savusaunapuiden tekeminen alkaa olla loppusuoralla ja 

tänään oli pientä väkeäkin mukana "rantteella".

Yhdessä tekeminen on kivaa;

työ ei maistu työltä,

se sujuu kuin leikki. <3

Lapset ja lapsenlapset iloitsevat tällaisesta erilaisesta päivästä,
oikean työn tekemisestä.

Välillä puut lentävät tiuhaan traktorin kärryyn,

välillä joku kiipeilee kyytiin, 

tasoittelee siellä puukasaa,
Puiden painoa punnitaan ja mitellään kuka jaksaa isoimman nakata reunan yli.

Joku tasapainottelee puukasan päällä,
pienin yrittää pysyä pystyssä maan kamaralla. <3
Papan pieni kirveskin tulee kokeiltua leppäpuun kuoreen.

Tyttölöiset erkanevat omiin touhuihinsa.

Tekevät rannalla keväiset leikkisalaattinsa.

Kiven kolosta löytävät kotipesän, kokoisensa.

Ilmassa on iloa, leikkiä ja työtä.

Energiaa purkautuu ja yhdessäolo maittaa.

Ja onhan työstä palkkakin.

Lauantaipussit odottavat kaupassa.

Sen varjolla jaksaa.
Ja mökillä lämmitetään taas jonakin päivänä  savusauna
ja muistellaan näitä puuhommia,
tätä päivää.
Yhdessätekemisen riemua.

~~Kaisu~~

Kodintyöt lasten kanssa -iloa ja haastetta

Tähän aihepiiriin liittyen joskus, ajoittain äitinä kokee
valtavan onnellisia tunteita muun muassa

kun kotia tullessa onkin ruoka jo laitettuna,
koti siistittynä tai jotakin muuta vallan omatoimista, yllättävää tehtynä. 

 Leivonnaisten tuoksua tai jotain muuta herkullista odottamassa.
Pikku pojat ovat kattaneet viikonlopun aamupalan,
laittaneet kynttilänkin juhlahetkeä valaisemaan.

Lapsilla on ollut selvästi tarkoituksena ilahduttaminen ja yllättäminen. 

Ne ovat hetkiä, jolloin pitäisi avata kaikki kehumisen ja kiitoksen antamisen väylät

ja hehkuttaa tilannetta oikein olan takaa.

 Hetkiä, joista kannattaa nauttia täysin siemauksin! <3

Joskus, ajoittain äitinä kokee, että kotityöt eivät voisi vähempää kiinnostaa lapsia. 

Tiskikone vuoroista keskustellaan ja lasten mielestä aina on perjantai, siivouspäivä. 

Tutuiksi käyneitä kommentteja satelee kaiken ikäisiltä 

ja toinen toisiaan luovempia verukkeita leijailee ilmassa.

Laskemisen kulttuuri on lähellä. Minä tein viimeksi, miksi minä aina...

 Kohta. Kohta. Illan päälle. Joo, joo. Odota vähän!

Mulla on peli kesken. Eihän tässä jänön selässä olla! 

Jotenkin niin kotoisia, niin tuttuja lausahduksia, että niiden kanssa jo pärjää. 

Kun vaan muistaa antaa aikaa;

ei tee itse sitä, minkä on pyytänyt, minkä joku on jo luvannut tehdä.

Niin kuin se viime perjantaillinen alakerran imurointi. <3

 Odotin perjantain, odotin lauantai-iltapäivään ja sieltä se imuroija lopulta tuli lupauksensa mukaan.

 Homma meni vaan vähän niin kuin pitemmän kaavan mukaan. 

Hymyssä suin siitä on nyt veistelty, että hyvää kannatti odottaa!

Monenmoista listaa on meilläkin laadittu, 

täytetty tukkimiehen kirjanpidolla ja päivämääriä laittamalla

tai sitten on unohdettu täyttää.

On ollut äidin tekemiä taulukoita ja lasten keskenään laatimia vuorolistoja.

On ollut henkilökohtaisia työtehtäviä ja rahankeruita.

Monenmoisia "porkkanoita" kotitöiden tekemiseen

ja silti ne ovat joskus jääneet tekemättäkin

(lue vanhempien tehtäväksi). 

Kotiäitivuosien jälkeen oli pakko antaa yhä enemmän vastuuta ja velvollisuuksiakin lapsille.

On pitänyt teroittaa, että tämä ei ole kenenkään auttamista, 

vaan jokainen tekee osansa näistä kodin yhteisistä askareista. 

Tämähän ei ole palvelutalo; täällä tuetaan omatoimisuuteen! :)

Huikeita, mieleenpainuneita hetkiä on ne,
kun olemme porukalla puuhanneet yhteisiä kotoisia hommia.
Marjareissut ovat olleet mukavia yhdessäolon hetkiä, jossa huvi ja hyöty ovat yhdistyneet.
Myöskin leipominen, siivoaminen, puusavotta ja pihatyöt
ovat  mukavia  yhteisiä työtehtäviä.
Monesti sitä vaan itsekseen touhuaa ja tekee
 eikä näe mahdollisuutta tietotaidon siirtämiseen lapselle,
ei tule annettua tilaa yhdessä touhuamiseen ja  mallioppimiseen.
Varsinkin pienet lapset rakastavat oikeiden töiden tekemistä vanhempiensa kanssa!
Ja niistä kokemuksista he saavat leikkeihinsä elämänläheisiä aineksia...

Kun vanhin poika oli menossa naimisiin, 

jotenkin huolehdin pärjäämisestä. :)

Siitä, olenko osannut antaa tarpeeksi elämän taitoja matkalle.

Hän totesi, että eväät syödään matkalla!

Hän tarkoitti, että vaikka kotityöt eivät ole aina olleet hänellekään niin mieluisia, 

arjen taitoja on tullut jemmattua ja ne auttavat omassa elämässä.<3

Se ajatus on kantanut minua näinä vuosina,

nyt näiden kotona olevien kanssa.

Jokaiselle jää "reppuun" jotakin kodista ja kodin askareista,

ja niiden kanssa selvitään sitten omassa elämässä.

Työ on välillä kuin tervanjuontia,

mutta aika kultaa nekin muistot!

Onhan sitä meillä aikuisillakin huumorinsävyisiä ajatuksia työstä ja työntekemisestä.

Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomenna!

Meidän kodinhoitohuoneen seinällä on taulu, 

joka meinaa joskus minullakin käydä toteen...

Että, kyllä kait ne lapsetkin aina ilahtuvat, 

kun äiti on aktivoitunut ja pyykännyt, leiponut, laittanut ruokaa...

Yrittänyt olla arjen esimerkkinä! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Perheen pienimmäinen teki siellä tiskikoneen.

Muutaman neuvottelun ja pelivuoron vaatimisen jälkeen.

Palkkioksi tarjosin ulkoilua ja onneksi kaveri tuli hakemaan ulos. :)

Että tämmöistä tällä erää!

~~Kaisu~~

Kuusi ulos ja krysanteeminoksia sisään

Loppiaisen jälkeinen tynkäviikko 

- perjantai tulikin äkkiä. 

Olipa ihana tulla töistä kotia, 

kun koululainen oli laittanut kinkkukiusauksen uuniin 

ja ruoka odotti valmiina. <3

Tänään oli meidän kotona Nuutin päivä!

 Raahasin kuusen lasten kanssa tupla-aluslakanaan kiedottuna pihalle. 

Sinne tökkäsimme sen lumikasaan koristamaan sisääntuloa.

 Vielä siinä on neulasia ulkokoristeeksi asti. :)

Tulipa olohuoneeseen ihanasti tilaa. 

Vähän pientä möbleerausta ja imurointia. 

Ja se oli sitten siinä tämän viikon viikkosiivous osaltani. 

Olen nimittäin päivällä tilannut pojaltani alakerran imuroinnin 

ja vielähän tässä on kaksi ja puoli tuntia tätä päivää. 

Joskus vaan jotkut tärkeämmät jutut tuntuvat ajavan kotitöiden edelle. 

No, hyvää kannattaa odottaa...<3

~~~~~~

Pistäydyin kirjastossa tyttäreni kanssa.

Koululaisilla on ns. lukudiplomin luku meneillään 

ja sain pikkupojatkin innostumaan siitä.

Kumpikin lukaisi jo pari kirjaa 

ja  nyt on uusi satsi odottamassa lukemista.

Tuo lukeminen olisi niin monella tapaa hyvä harrastus.

Meinaa vaan enemmän nuo kännykät ja pelikoneet kiinnostaa...

 

Kotosalla oli vielä joulukukkia. 

mutta päädyin kuitenkin ilahduttamaan itseäni ja perhettäni valkoisilla krysanteeminoksilla. 

Ne ovat yleensä niin pitkäikäisiäkin. 

Ja Jyskistä uusi tyynynpäällinen. 

Pienistä asioista tulee hyvä mieli! 

Ja ihanan näköistä.

Perjantai-illan terveisin

Kaisu

Luovuus alkaa tylsyydestä

Olen vankasti sitä mieltä, että niin aikuisten  kuin lastenkin kohdalla tylsyys ja pitkästyminen antavat energiaa ja saavat luovuuden liikkeelle.  Monesti lapsien suusta kuuluu lausahdus, että  "ei ole mitään tekemistä!" Kun malttaa olla tarttumatta siihen huokaukseen, voi kohta löytää lapsensa innostuneena aivan yllättävästä puuhastelusta.

Emme ole vieneet emmekä hankkineet mökille varsinaisia leluja ja vempaimia, jotta tälle luovuudelle ja omatoimiselle puuhastelulle olisi tilaa. Tänä kesänä vanhimman lapsenlapsemme ja omien pienimpien poikien mielipuuhaa on ollut "syttypuiden" tekeminen. Liiterissä he ovat  kirveellä ja vesurilla halkoneet ja poikki napsineet puita. Viime kerralla toimintaan oli tullut jo jonkinmoista työn organisointia ja liukuhihnameininkiä.; yksi nakkasi puun, seuraava halkaisi ja viimeinen laittoi pilkkeen vielä puoliksi. Yhdessä he keräsivät ne laatikoihin saunalle ja grillilatoon vietäväksi! :)

Pienten poikien "syttypuut".

Lapset tykkäävät tehdä oikeita töitä ja oikeilla työkaluilla. Majan rakentaminen on perinteinen poikien harrastus ja sitä Tauvonpaikassa on harjoittettu -viimeiseksi savusaunan viereisiin koivuihin. Majassa oli jo toinen kerroskin, mutta tänä kesänä on suoritettu madaltaminen.  Isot pojat kyllä moittivat minua, että olen antanut  kauniit koivupuut "tuhota". He eivät kuulema ole pihapuihin saaneet rakennella! Näin ne äidit heltyvät ja periaatteet oikenevat aikojen saatossa. Minusta se oli vaan nyt niin luontevaa poikien rakennella siinä isojen rinnalla! :)

Poikien maja!

Meidän pojilla on ollut perinteisenä  luottohommana rännien tyhjentäminen havunneulasista. Siinä on extremeä, kun saa luvan jälkeen katoilla kiipeillä ja kehujakin ropisee tasaseen tahtiin. Niinpä sekin työ tuli taas tälle syksylle hoidettua ja mökinhoito tältä osin reilassa.

Katolla kiipeileminen on luvallista mökillä.

Monta lapiollista havunneulastöhkää irtosi ränneistä tälläkin kertaa.

Lastenlasten serkkuleirin aikaan mieheni nikkaroi kahden kaikkien pikku poikien  kanssa veneet. Niin isä / pappa kuin poikaset olivat silmin nähden onnellisia puutyöhetkestä.  Porakone, saha, vasara ja naulat saivat tuta pienten innokkaiden nikkareiden innokkaat kädet ja tyytyväiset myhäilyt. Meren laineilla niitä sitten ilon kautta uitettiin ja matkatavaroihin kotiaviemisiksi huolella peiteltiin. <3

On laiva valmiina lähtöön...

ja vanhoista rattaista pappa teki lasten kanssa kyytipelin!

<3Leikki on lapsen työtä ja lapsi oppii leikkiessään, sanotaan.

Ja näin se kyllä onkin!

On  vain oltava aikaa ja tilaa, mahdollisuuksia ja mallia.

Välillä pitää laittaa kännyt  ja pelikoneet takavarikkoon. <3

-Kaisu-