DIY läppärin suojapussi

Sain illalla tyttäreltäni toiveen, josko ompelisin suojapussin hänen läppärilleen.

Omatekoinen, kotikutoinen, kierrätetty  tuntui olevan tärkeä pointti! <3

Vetoketjua minulla ei ollut ja kangaskauppa oli jo kiinni,

joten piti turvautua omaan vaatehuoneeseen.

Sieltä löytyi tummanharmaa tyynynpäällinen ja vanhan roosan värinen makuupussipeitto,
jonka olen  90-luvulla ommellut.

Päätin laittaa ne kiertoon ja totesin äidin sanontojen 

"aika tavaran kaupihtee" ja "kun talteen laittaan, on mistä ottaa"

toteutuvan jälleen. <3

Mitat hänen läppärinsä suojapussille olivat 25 x 35 cm.

Kavensin vähän tyynyliinaa ja leikkasin kymmensien senttiä pohjasta pois.

Siitä pätkästä tuli sitten tasku niin, että tyynyliinan pohjasauma on nyt tuossa
kolmisen senttiä ennen taskun yläosaa eli tarkasti kangas tuli käytettyä . 

Taskun reunaan laitoin tarranauhan.

Minua helpotti jo alkaissani ajatus, että vetoketju oli jo valmiina!

Kiinnitin tikkikankaasta ompelemani sisäpussukan tyynynpäällis-/ vetoketjureunan alapuolelle.

Se onnistui kätevästi.

Tytär oli tyytyväinen lopputulokseen.

ja itsekin olin aivan mielissäni tämän ompeluksen pähkäilystä ja toteuttamisesta.

Ja siitä, että on taas pari tavaraa kierrätetty! 

Tämä syysloma onkin ollut minulle ompeluloma.

Sain lahjoituksena kankaita nuppupeittoja varten, klik 

ja olen ommellut niistä pieniä peittoja ja pieniä pussilakanoita, joita sieltä osastolta toivottiin.

~~~~~~~~~~~~~~~

Syyslomapäivät tulivat tarpeeseen ja tämä loma on ollut mukava irtiotto työarjesta.

Nyt laitan sekä ompelukoneen että läppärin pois;

keskityn tänään kodinhoitoon ja liikkumiseen.

Oikein mukavia lokakuun  lopun päiviä itsekullekin!

Talvi kolkuttelee jo!

-Kaisu-

Puolukanvarpukranssi

Eilen sain yllättävän tarmonpuuskan

ja innostuin laittamaan ulkokuistia marraskuiseen asuun.

Ripustelin valosarjoja männynkäkkyröihin.

Valoa pimeään!

  

Siinä touhutessa päätin päivittää myös 

 teille jo tutuksi tulleen ovensuun ikkunapokan.

Muistin nähneeni tässä blogissa puolukanvarpukranssin.

Pyöräytin pohjaksi kukkalangasta pari kieppiä.

Siinä puolukanvarsia katsellessani hoksasin joutilaana olevan valosarjan.

Taittelin sen nelinkerroin 

ja kiinnitin kevyesti kukkalangalla renkaaseen.

Laitoin pieniä 2-3 varvun nippuja valojen päälle kiinni taas samaisella kukkalangalla.
Kranssin toiseen ja toiseen reunaan, vuorotellen.

Siitä tulikin siis yllättäen valopuolukkakranssi. :)
Ihanan yksinkertainen, kevyt,
ainavihreä,  

pikkuisen erilainen kranssi.
Ikkunalasia vasten valo kertautuu ja kirkastuu.

Minulle tuli tosi hyvä mieli  tästä pienestä kiireettömästä hetkestä kuistilla.
Siitä, että sain jotain pientä sievää tehtyä.
Se on minun arkeni suuri ilo!  <3

Leppoisaa viikonloppua ja onnellista, mukavien muistojen isänpäivää teille kaikille!

-Kaisu-

Syksy on ja kesä on pois -viikonlopun tunnelmia

Syksy on saapunut kaupunkiin! 

Puolukat on poimittu ja survottu.

On ollut ihana siirtyä säännölliseen arkirutiinin 

ja vähitellen siisteihin sisätöihin. :)

Olen tietoisesti jättänyt siivoamiset tänne syyspuolelle. 

Kun aletaan olla kotosalla enemmän, 

riittää enemmän energiaa itse työhön ja 

ehtii sitten siivouksen tuloksistakin nauttia. ;)

Eilinen kuluikin pitkälle kodin kohentamisessa.

Ikkunoiden pesu on ollut mielessäni jo useamman päivän 

ja eilen sitten tartuin siihen urakkaan ja haasteeseen.

Minullehan ikkunanpesu on niitä vähemmän innostavia kotitöitä,  klik!

Kesällä ostin Kärcherin ikkunankuivaimen ja olen aivan innoissani tästä kodinkoneesta.

Huippu juttu, sanon!

Ikkunanpesun jälkimaininkiin kuului tietenkin keittiön verhokapan vaihto. 

Pentikin Hortensia -kangas kevään vihreästä syksyiseen oranssiharmaaseen Haikuun.

Niin saapui syystunnelma tupaankin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kerrattain elokuussa mökillä ollessamme minulle tuli mieleen ajatus valoikkunasta. 

Päätin laittaa pieniä virkattuja pitsiliinoja kiinni lakanakankaalle.

Liinojen alle tein tein ratkojalla pienet reiät led-valoille. 

Kankaan liinoineen ja valoineen laitoin kiinni nitojalla 

vanhaan käsittelemättömään ikkunapokaan. 

Ensin ajattelin  laittaa "tekeleeni" mökin seinälle, 

mutta arvelin siitä olevan enemmän iloa syys- ja talviaikaan täällä kotosalla.

Eilen tämä sai  ripustuslenkin 

ja  paikkansa sänkymme päädystä.

Siinä se antaa lempeää valoa huoneeseen.

(Olipa haasteellinen kuvattava!)

Ja se viime postauksessa mainitsemani kirppisostos on nyt tuossa sängyn päällä. 

Ostin tämän sängynpeiton itseasiassa  mökkisänkymme päälle, 

mutta se  sopii nyt hyvin kotimakkariin tämän valoikkunani alle. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Äitini oli käymässä.

Oikein yökunnissa. <3

Täällä oli melkoinen kutomisen suihke,

 kun hän valmisteli tekeillä olevia lahja- ja tilaussukkia.

Siinä minäkin sitten aloittelin pientä käsityötäni 

ja piiitkästä aikaa istahdin kutomaan pyöröpuikon ja lankakerän kanssa äidin seuraan.

Lapsetkin vähän katsoivat pitkään epätavallista näkyä, 

kun kaksi mummua istui ja kutoi...

Kutominen oli kivaa.

Taisin vähän niinkuin innostuakin siitä.

Toisten saatan näyttää tuloksia.

pieniä. mutta tarpeellisia. :)

Äitini, lasteni mummu.

"Tuomassa hyvää tuulta meille

kurkistamassa tyttärensä huoliin,

siksi aikaa omansa unohti.

Niin mummujen äitien tytärten ketju

sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,

vanha viisauden virta

nuoreen korvaan

ja kokemuksen lämmin valo

pimeään yllätykseen.

Nousevien oraitten yli lähtiessään

virittävät toivon virren."

<3 <3

Ihana  Maila Jyringin Ketjussa runo elettiin taas todeksi.
Monta pientä touhua äiti  teki.
Teki ja touhusi.
Jätti malliksi, opiksi elämäämme.
Se on sellaista perintöä. jota ei voi hukata,
jota  kukaan ei voi riistää.

<3 <3

Viikonlopun tunnelmissa tässä.

Tervetuloa uudet lukijani Tauvonpaikkaan!
Ja lämmin ajatus vanhoille lukijoille mukana kulkemisesta.
Kommentit ovat kivoja ylläreitä, kiitos niistäkin!

Oikein mukavaa syyskuista viikkoa teille kaikille!

~~Kaisu~~

Pikkusiskon kanssa - puolukoita, kranssien tekoa ja betoniaskartelujen käyttöönottoa

Tänä viikonloppuna meidän miesväellä oli miesten reissu.

Päätin hyödyntää sen rauhan sijan 

ja kutsuimme tyttäreni kanssa pikkusiskoni tyttöineen tänne meille.

Harvemmin nykyään tällaisia tilaisuuksia on;  

aivan hykertelin ilosta näitä päiviä odottellessani. <3

Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin ihana jälleennäkeminen

ja yhteinen tekeminen.

Lenkkeilimme perjantai-iltana puolentoista tunnin kävelylenkin 

Ihailimme kaunista merimaisemaa siinä yön kynnyksellä ja totesimme, 

että kyllä luonnolla on tarjottavana mielenpainuvia, 

vivahteikkaita elämyksiä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Lauantaiaamuun kuului tietenkin paikallisten
kirppareiden läpikäyminen ja shoppailut.
Pieniä kivoja juttuja löytyi, joista kerron toisten!

Uunissa valmistui sillä aikaa ruoka ja niin  pääsimme nopsaan siirtymään mökille.

Päästyämme Tauvonpaikkaan meidän ykkösajatus
eli kranssien tekeminen piti siirtää syrjään.

Nimitäin puolukoita oli lasten sanoja lainaten
'aivan hulluna' siinä mökin vieressä.
Totesimme siskoni kanssa pilke silmäkulmassa
kodin perinnön ja  opetuksen  'työ ensin, sitten leikki´
olevan vahvasti verissä ja niinpä riipasimme tyttöjen kanssa ilman poimureita
kummallekin puolitoista sankoa
 aivan täydellisiä marjoja.

Ja aurinko paistoi täydeltä terältä ,
oli aivan tyyntä.
Siinä hakkuuaukiolla paistattelimme päivää työn lomassa aivan vähissä vaatteissa! ;)
On tämä aivan mahdottoman mukavaan ja mahtavaa kesän jatkoaikaa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puolukkasavotan jälkeen siirryimme viikonlopun teemaan
eli askartelemaan kransseja luonnonmateriaaleista.
Teimme suopursun varsista kranssipohjat ja niistä tulikin aika kivoja.
Melkeinpä  joskus voisi kietaista kransiin pelkästään niistä! :)
Minä laitoin siihen pohjaan liekoa ja puolukanoksia.

Sisareni teki tuon ensimmäisessä kuvassa olevan
 kahvakranssin oksista, kävyistä ja  tuivion oksista, joita hänellä oli mukanaan.
Kaunista!

Siskoni ekaluokkalainenkin innostui risujen vääntämisestä ja asetteli muutamia oksia kranssiinsa.

Näin tämä oppi ja taito siirtyy äitiltä tytöille yhteisten mukavien hetkien ja kokeilujen kautta! <3

Tämän jäkäläkranssin valmistui kanaverkon päälle. 

Ensimmäinen kerta tätä lajia! 

Siihen löytyi mielestäni aivan täydelliset koristeet harmaantuneista, 

vuosien kuluttamista kävyistä. 

Tämä saa paikkansa lapsemme haudalta. <3

Tyttäremme lämmittivät pihasaunan ja se oli arvatenkin lauantain rentouttava päätös.

Tukevat kynttilän jalat kuuluvat saunan ikkunalle.

Tuvassakin oli tunnelma kohdillaan.

Lämpötila laski pian neljätoista astetta  ja usvan keiju verhosi tienoon.
Se sulki syliinsä metsän puolukoineen,
tämän aurinkoisen syyspäivän ja sen tunnelman
muistuttaen syksyn läsnäolosta.



Kodin kuistilla paloi kynttilä kehittelemäni betonisen ´kynttilävarjon´ sisässä.



Mukava saada nämä kesäiset askartelemukset käyttöön
ja luoda niillätunnelmaa pimeneviin iltoihin!

<3 <3

Tämä viikonloppu jää elämään muistoihin,
näihin kransseihin.
Ihana, että on siskoja.
Ihana, että saimme tämän viikonlopun yhdessäolon
sekä yhdessätekemisen  ilon.

Syksyn iloa Sinullekin.
Puolukoita ja muita luonnon antimia,
luonnonvärkkien hyödyntämistä askarteluun,
kynttilöitä, yhdessäoloa.
Pienet asiat ovat suuria voimaannuttajia!


Kaisu

Sateenkaaria ja betoniaskarteluja

Kävin viemässä tyttäreni opiskelukaupunkiin.<3

Siinä matkalla näimme aivan täydellisen sateenkaaren

-ja toisenkin siinä rinnalla.

Sateenkaari -laulu alkoi arvatenkin soida mielessäni 

ja ajatuksiin nousi  ihania mielikuvia, äitien näköisiä aatoksia

lapsen kasvamisesta, muuttamisesta,

elämän soljumisesta eteenpäin.

Lapsen elämänkaaresta täältä kotoa sinne  nuoren omaan opiskelukotiin.

Sinne kaaren päähän toivon tyttärelleni

ja kaikille kotoa lähteneille siipien kantamista 

ja monia ihania aarteita; 

ystäviä, onnistumisia, ihania muistoja. <3

Ajatuksissani kuljen hänen rinnallaan

 kuin tämä toinen sateenkaari tässä...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elen illalla kävin mökillä availemassa betoniaskarteluja muoteistaan.

Se on kuin lahjoja availisi.

Aivan yhtä yllätyksellistä! :)

Minä olen niin innoissani tästä betoniaskartelusta.

Olen aivan täpinöissäni kokeilemisen ilosta ja innosta. 

Värkki on halpaa ja  variaatiota monenmoisia, mitä voi tehdä.

Mielikuvitus vain rajana

ja tekemällä oppii tässäkin parhaiten.

Tässäteille nähtäväksi muutama kuva tekovaiheesta ja valmiista tekeleistäni.

Tämä liina oli alkujaan myrkyn vihreä liina ja 

viritin sen kuivamaan käytöstä poistamani Tupperin leivontakulhon päälle. 

Kulho on ollut aivan mainion mallinen  muotti myös kulhojen valamiseen 

Tässä on kuivamassa Allegro -pesujauhesangon päällä 

minun pitkäaikainenkirpparilta aikanani löytämäni lempiliina, 

johon tuli reikä keskelle.

Pitsiliina sai näin vielä uuden elämän kevyenä korina.

Tässä koevedos koriin tehtävästä vadista.

Laitoin koriin muovikelmun ja irrottaminen korista 

sekä kuvaaminenkin onnistuivat hyvin.

Nostaessani vatia tästä penkille se  sitten mureni.

Syynkin hoksasin saman tien.

Olin kuivatusvaiheessa siirtänyt koria taitamattomasti 

ja silloin reuna nitkahti.

Raudoittaminen on myös tärkeää tällaisissa astioissa. :)

Monta asiaa olen hoksannut jo

ns. kantapään kautta

tekemisen saloista ja koko ajan tietotaito päivittyy. :)

On tullut paljon onnistumisia ja kivoja tuloksia, 

mutta edellisen kaltaisia  pettymyksiä ja  harmituksia.

Tämä liina juttu on minun uudenlainen ajatus ovikranssista.

Vasemman puoleinen liina oli  aika löysään virkattu  keltaruskea liina ja 

oikean puoleinen vaaleanpunaninen liina puolestaan oikein napakasti virkattu.

Minusta tämä on kiva

-minä tykkään tästä.

Näitä taidan tehdä toistekin! :)

Tällaisia sateenkaariajatuksia ja 

kuvia minun elämänkaaren betoniaskarteluvaiheesta.

Hyvä vaihe!

Luovuutta, kierrätystä.

Ihan kivoja käyttöesineitä.

Ja nyt on kalenterin mukaan kesäkauden loppu.

Sanomme haikeat hyvästit kesälle .

Oli hyvä kesä. :)

Ei hyttysiä eikä paarmoja. 

kärpäsiäkin aika vähän.

Iho ei palanut kertaakaan

 ja kosteusvoidettakaan ei paljoa tarvinnut.

Muistoissa monia ihania hetkiä,
yhdessäoloa ja touhuamista! <3
Kesä on aina kesä
-satoi tai paistoi!

Mukavaa viikonloppua ja venetsialaisia!

Kaisu

Luovuutta ja leikkiä

Kerta kerran jälkeen minua ilahduttaa ja sykähdyttää lasten leikki ja neuvokkuus.

On vain oltava aikaa ja tilaa sille leikinomaiselle touhuamiselle.

Joskus se järjestyy vahingossa...

Eilen illalla pikkupojilla oli tylsä ilta.

Heidän mielestään. 

Kännykät olivat ns. kanissa ja pelivuorojakaan ei herunut.

Aikansa osaansa surkuteltuaan ja tekemisen puutetta valiteltuaan 

kumpikin hävisivät omiin touhuihinsa.

Aamulla töihin lähtiessäni huomasin kuistilla "uuden mopon".

Se oli niitä eilisen illan tekosia. :)

Jälleen kerran totesin, että luovuus lähtee tylsyydestä.

Vanhan mopon osia ja pieni crossipyörä oli saatettu yhteen.

Siitä oli illan hyvä leikki tehty! :)

~~~~~~~~~~

Kännykät ja pelikoneet sitovat lastemme kädet ja ajatukset.

Ei tahdo olla enää aikaa lapsenomaiselle leikille ja luovuuden toteuttamiselle.

Joskus on hyvä laittaa kännykät hiljaiselle.

Joskus täytyy panna kännykät konkreettisesti pois, 

että malttavat olla päivittämättä pelejään ja vastaamatta jokaikiseen viestiin.

Kännykättömänä tai tietokoneettomana, pleikkarittomana päivänä

sisältä alkaa kummuta hyviä ideoita ja fyysistä touhuamista, 

kokeilevaa ja näkyvää tekemistä.

Sama koskee niin pieniä kuin isojakin! :)

Kuulema tuolla voi lapsenlapsetkin ajaa, kun istuinta laskee alas.

Niinpä.

Kiva mopoleikki on kesälapsia odottamassa.

Kiitos tympeän illan! :)

Kiitos tympeän äidin! :)

~~Kaisu~~

Luovuus alkaa tylsyydestä

Olen vankasti sitä mieltä, että niin aikuisten  kuin lastenkin kohdalla tylsyys ja pitkästyminen antavat energiaa ja saavat luovuuden liikkeelle.  Monesti lapsien suusta kuuluu lausahdus, että  "ei ole mitään tekemistä!" Kun malttaa olla tarttumatta siihen huokaukseen, voi kohta löytää lapsensa innostuneena aivan yllättävästä puuhastelusta.

Emme ole vieneet emmekä hankkineet mökille varsinaisia leluja ja vempaimia, jotta tälle luovuudelle ja omatoimiselle puuhastelulle olisi tilaa. Tänä kesänä vanhimman lapsenlapsemme ja omien pienimpien poikien mielipuuhaa on ollut "syttypuiden" tekeminen. Liiterissä he ovat  kirveellä ja vesurilla halkoneet ja poikki napsineet puita. Viime kerralla toimintaan oli tullut jo jonkinmoista työn organisointia ja liukuhihnameininkiä.; yksi nakkasi puun, seuraava halkaisi ja viimeinen laittoi pilkkeen vielä puoliksi. Yhdessä he keräsivät ne laatikoihin saunalle ja grillilatoon vietäväksi! :)

Pienten poikien "syttypuut".

Lapset tykkäävät tehdä oikeita töitä ja oikeilla työkaluilla. Majan rakentaminen on perinteinen poikien harrastus ja sitä Tauvonpaikassa on harjoittettu -viimeiseksi savusaunan viereisiin koivuihin. Majassa oli jo toinen kerroskin, mutta tänä kesänä on suoritettu madaltaminen.  Isot pojat kyllä moittivat minua, että olen antanut  kauniit koivupuut "tuhota". He eivät kuulema ole pihapuihin saaneet rakennella! Näin ne äidit heltyvät ja periaatteet oikenevat aikojen saatossa. Minusta se oli vaan nyt niin luontevaa poikien rakennella siinä isojen rinnalla! :)

Poikien maja!

Meidän pojilla on ollut perinteisenä  luottohommana rännien tyhjentäminen havunneulasista. Siinä on extremeä, kun saa luvan jälkeen katoilla kiipeillä ja kehujakin ropisee tasaseen tahtiin. Niinpä sekin työ tuli taas tälle syksylle hoidettua ja mökinhoito tältä osin reilassa.

Katolla kiipeileminen on luvallista mökillä.

Monta lapiollista havunneulastöhkää irtosi ränneistä tälläkin kertaa.

Lastenlasten serkkuleirin aikaan mieheni nikkaroi kahden kaikkien pikku poikien  kanssa veneet. Niin isä / pappa kuin poikaset olivat silmin nähden onnellisia puutyöhetkestä.  Porakone, saha, vasara ja naulat saivat tuta pienten innokkaiden nikkareiden innokkaat kädet ja tyytyväiset myhäilyt. Meren laineilla niitä sitten ilon kautta uitettiin ja matkatavaroihin kotiaviemisiksi huolella peiteltiin. <3

On laiva valmiina lähtöön...

ja vanhoista rattaista pappa teki lasten kanssa kyytipelin!

<3Leikki on lapsen työtä ja lapsi oppii leikkiessään, sanotaan.

Ja näin se kyllä onkin!

On  vain oltava aikaa ja tilaa, mahdollisuuksia ja mallia.

Välillä pitää laittaa kännyt  ja pelikoneet takavarikkoon. <3

-Kaisu-