Mitä minulle kuuluu?

Pikapäivitys kesken leipomisen....

Aamulla oli Facebookissa Maaria Leinosen runo;

runo, joka pulpahtaa aina vaan uudelleen mieleeni tämän vapaapäivän touhuissa.

Harmaa aamu.

Ankeaa herätä.

Vaan ei maanjäristys

tuhonnut kotiani

ei myrsky pihapuita

ei tulva raastanut ruusujani.

Ja kaikki läheiseni tallella.

Ruoho suutelee varpaitani

tuuli oksaa

ja lintu oksalla kysyy

mitä minulle todella kuuluu.

Maaria Leinonen

~~~~~~

Mitä minulle kuuluu?

Kiitos hyvää, oikeastaan tänään pelkkää hyvää.

Nukuin yöni hyvin ja tänään olen saanut tehdä terveenä näitä kotoisia askareita.

Leivontavärkkiä oli kaapissa ja mies toi lisää kaupasta. Puolukoita löytyi pakasteesta lasten lempparipuuroa varten. Aurinko paistaa sinisellä taivaalla. Päätin ulkoiluttaa petivaatteita ja pyykkikone on pyörinyt tauotta.. Tuulenvire silittää pyykkini ja antaa niille ihanan tuoksunkin.

 Olen omassa rauhassa ja ajatuksissani saanut leipoa lämpimäisiä ja touhuta tulevaa vappua. Valmistella pienten ilonaamojen, mummun mussujen ja taaton tassujen 

sekä heidän vanhempiensa koolle tulemista. 

Elämä koko kirjossaan ympärilläni. 

Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti...

~~~~~~~~

Elämänmakua tässä päivässä, näissä päivissäni on.

Työtä ja touhua.

Menemistä ja tulemista.

Monenikäistä mukana kulkijaa 

ja monennäköistä tilannetta yhtäaikaa päällä.
Monenlaisia kuulumisia. <3 

Mutta ei ole tarvinnut pelätä "iskuja" eikä luonnon ilmiöitä.

Tänään. 

Toivottavasti ei huomennakaan, 

ylihuomenna, ei koskaan...

~~Kaisu~~