Kaukaa tulleet ystävät

Ystävyys on rikkautta.
Ystävät ovat keitaita matkan varrella
ja lyhtypylväitä, jotka valaisevat matkaamme.

Vuosi sitten tutustuimme Suomessa asuvaan vietnamilaiseen  perheeseen.  

Minun ja tämän perheen äidin tuttavuus oli alkanut mustikoista! Perheen äiti on ahkera marjastaja ja ostin häneltä perkattuja mustikoita  perheellemme parina syksynä. Kerran kirpputorilla tavatessamme juttelimme pitkään kuulumisistamme. Välittömyys ja iloisuus tenhosivat minuun. Päätin tutustua näihin sydämellisiin ihmisiin lähemmin ja kutsuin heidät kotiimme kylään.

Perheen isä on tullut Suomeen 10 vuotta sitten ja äiti lasten kanssa kahdeksan vuotta sitten. Kun perheen isälle oli aikoinaan näytetty pakolaistoimistossa neljää kuvaa, yhdessä oli ollut lumimaisemakuva. Hän oli ajatellut, että heillä on ollut aina kuuma ja
valinnut sitten "kylmimmän kuvan".
Sen valinnan johdosta he tulivat Suomeen. Täällä perheen elämä on muovautunut uomiinsa. Täällä heidän on turvallista elää ja tehdä työtä. 

Tuo viime äitienpäivän aikainen vierailu oli heille ensimmäinen käynti suomalaisessa kodissa. Se oli itselle jotenkin pysäyttävä tieto, joka pani miettimään asiaa omalle kohdalle. Kymmenen vuotta vieraassa kulttuurissa yksin. Heillä ei ole täällä oikeastaan muita kuin toisensa; ei sukulaisia, vain muutamia maahanmuuttajaystäviä.

Olemme tavanneet menneen vuoden aikana muutaman kerran.  

Tämän lyhyen yhteisen matkan aikana olemme oppineet heiltä iloisuutta ja tyytyväisyyttä. 

Ystävämme ovat ahkeria puurtajia ja perhe on heille tärkeä.

Heillä on valtavan rankka historia takanaan ja niitä muistoja vasten peilautuukin kiitollisuus ja onnellisuus tästä hetkestä.  Ymmärrän hyvin perheen äidin ikävän ja tuskankin, kun läheiset,ja varsinkin hänen sairas äitinsä on niin kaukana.  Heidän elämänsä on kuitenkin täällä. He ovat täällä fyysisesti turvassa, mutta hekin -niin kuin me kaikki- tarvitsevat ja kaipaavat  rinnalleen sosiaalista verkostoa, ihmisiä jakamaan arkea, tuomaan tuulahduksia toisenlaisista elämäntilanteista. 

Eilen illalla  kävimme porukalla uimassa uimahallissa. Sitä yhteistä reissua oli suunniteltu pitkään ja lasten kasvot kertoivat toteutumisen tuoman ilon ja merkityksellisyyden. 

 Meillä sekä heillä on taas yksi mukava muisto. 

Ihmisten välinen ystävällisyys ja ystävyys antaa enemmän kuin ottaa! 

Siihen tarvitaan vain vilpitön välittämisen mieli, ajan antamisen halu
ja toki jonkinlaiset "kemiatkin". 

Kaikki muu hoituu itsestään.  <3

Omasta kupista kaataessa ystävän kuppiin oma kuppi ei tyhjenekään

 vaan se täyttyy piripintaan.

Se on ystävyyden ihmeellistä taikaa!

~~Kaisu~~

Psst! Ylläolevan kahvikuppikuva  on Greengate -päivityksestä!
Greengate -arvontaan kerkeää vielä osallistua huhtikuun loppuun saakka täällä