Pyhäjärven ympäri

 Kesälomaperinteisiimme on viime vuosina kuulunut 

Pyhäjärven ympäriajo eli oma Tour de Pyhäjärvi. 

Tämä "meidän" Pyhäjärvi sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla

ja se on valittu aikanaan runsassaarisena ja kalaisena järvenä maakuntajärveksi. 

Virallinen pyöräilypäivä pyhäjärvisillä on toukokuussa, 

mutta me lomalaiset pyöräillään 

lapsuuden kotijärven ympäri kesälomalla. 

Tällä kertaa jouduimme odottelemaan pyöräilysäätä,

kun lomamme täällä on ollut pitkälle sadetta ja tuulta. 

Eilen valkeni lopulta ihana aurinkopäivä 

ja lähdimme hetimiten 69 kilometrin taipaleelle. 

Alkumatkasta oli vähän haastavampi osuus, 

kun ajellaan ns.nelostien reunaa reilu parikymmentä kilometriä. 

Siinä meni ohitsemme ylileveää kuljetusta ja pitkiä rekkoja 

ja liikenne oli muutenkin yllättävän vilkasta, 

mutta selvisimme.   

Ns. ’Suezin tie’, 

joka on rakennettu tuon kanavan kriisin aikaan 

ja saanut siitä kutsumanimensä, 

 olikin sitten reilusti rauhallisempi ajella. 

Kanervien ja horsmien kaunis puna oli vallitseva sävy 

hakkuuaukioilla ja metsien reunamilla. 

Teiden varsilla tuoksui vahvasti kulottuneet heinät 

ja kesän etenemisen myötä kypsyvä luonto. 

Kukkineiden kesäkukkien siemenkodat näkyivät muistoina 

tämän kesän kukkaloistosta ja toivona tulevasta. 

Puolivälin paikkeilla on nuotiopaikka, 

jossa pidimme tauon. 

Kirkas vesi liplatti mukavasti hiekkaiseen rantaan. 

Nuotiomakkara kuului retkieväisiin

ja se kyllä maistui hyvässä seurassa.

 

Vuohtomäellä piipahdin pojan kanssa näköalatasanteella,

josta näkyy huljakasti pitkälle järven selälle.  

Kiva pyöräreissu kesäisessä säässä hyvällä tiimillä. 

🚴‍♀️🚴‍♂️🚴‍♂️🚴‍♂️

Lastenlaulun sanoin oli ’suoraa tietä, suoraa tietä,

mäkiä matkan varrella’. 

Ja vastatuulta kiitettävästi. 

Olipa ihana kaartaa mökin pihaan 

ja pulahtaa järveen lapsuuden mökkirannassa. 

Järvi on kyllä ihan eri elementti kuin meri, 

jonka äärellä kotosalla ollaan. 

Vaikka kyllä tuo järvikin on tyrskynnyt viime päivinä. 

~~~~~

Tänään teimme reilun 40 km n pyöräilyn 

Komujärven ympäri.

Täällä piisaisi järviä vaikka jokaiselle lomapäivälle omansa, 

kun vaan olisi keliä! 

Ja ennen kaikkea vaihtelu virkistää täällä lomalla, 

kun ne arkiset pyöräilyreitit ovat jo niin perin koluttu.

 

Kesälomaterveisin,

Kaisu 

Pyöräretki Hailuotoon

Hailuoto, 

saari Oulun edustalla, 

on ollut monen käyntipaikka viime viikkoina.

Jotkut kiirehtivät sinne kesäkuun puolella

ehtiäkseen vielä kokemaan nostalgisen lauttamatkan. 

Kesäkuun viimeisenä maanantaina avattiin sitten uusi, huljakka pengertie siltoineen,

jota pitkin pääsee ajelemaan mantereelta saareen.

Mekin kävimme päiväretkellä Hailuodossa. 

Ajelimme autolla saaren rantaan

ja jatkoimme siitä pyörillä toiselle puolelle saarta kalastajakylään. 

Täytyy sanoa, 

että oli moni muukin liikkeellä.

Autoja tuli vastaan ja meni ohi yhtenä letkana. 

Kiinteän maantieyhteyden avaaminen on herättänyt 

arvatenkin ajatuksia saaren tulevaisuudesta;

 saaren omaleimaisuuden ja luonnon erityisyyden säilymisestä. 

Se jää nyt nähtäväksi miten saaren käy. 

Toivottavasti sen ainutlaatuisuus saadaan säilytettyä. 

Ajoimme Hailuodon päätietä pitkin Huikusta Marjaniemeen.

Tie on suht koht kapea. 

Värikkäät pyöräilypaidat ja kieli keskellä suuta olivat paikallaan 

siellä liikenteen seassa.

Onneksi reitin alku- ja loppupäässä on pyörätie. 

Kuvien ottaminen jäi kyllä aika vähälle matkalla,

mutta etapista, Marjaniemestä, 

otin muutaman kuvamuiston. 

Huikeita aluksia, 

hiekkarantaa, merikauraa, 

pieniä punaisia venevajoja ja mökkejä, 

kauniita rakennuksia ja majakka. 

Kesäistä tunnelmaa, 

meren tuoksua ja lokkien kirkumista. 

Kahvia ja jäätelöä. 

Täydellisen tuntuinen kesäpäivä! 

 

Jo menomatkalla päätin, 

että tullessa pysähdyn hautausmaan kohdalla. 

Kiviaitauksen yli katsellessani mieleeni tuli Eeva Kilven runo:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Hailuotolaisten haudoilla näytti kasvavan puolukkaa ja mustikkaa, 

metsän aluskasvillisuutta. 

Luonnonläheistä, erilaista,

 kaunista, 

hellyttävääkin. 

Pysäytti pyöräilijän kauniina kesäpäivänä 

syvällisten ajatusten äärelle. 

Parkkipaikan tuntumasta nappasin vielä kuvan tiestä ja sillasta. 

Korkea ja komeahan tuo silta on! 

Kannatti käydä kurkkaamassa sitä ja polkea saaren 

kauniiden pihapiirien sekä moninaisen luonnon tuntumassa.

Kesä jatkuu mökillä! 

Ruusujen aikaa vielä hetken! 

Ihanaa viikonloppua Sinulle! 

 

 

 

Pyöräretki

Pätkä Rantatietä; 

Raahe-Siikajoki-Lumijoki-Liminka-Tupos. 

Tuolla akselilla toteutui tänään pyöräilyreissu 

ja pieni lähimatkailu, 

jonka olin ajatellut tänä kesänä tekeväni. 

Oli ’aakeeta, laakeeta’, 

tasaista maastoa. 

Kävin päiväkahvilla tyttäreni luona 

ja tervehtimässä pikkuruisia kavereita. 

Oli kiva yllättää heidät 

ja yllätyin toki itsekin, 

että sain retkeni toteutettua jo tässä vaiheessa kesää. 

Matkaa kertyi 134 kilometriä.

 Rantatie kulkee tässä kohden perinteisen suomalaisen maalaismaiseman halki

ja historiallisia tielinjoja mukaileva tie onkin suosittu pyöräilyreitti.

Moninainen luonto ja monenikäinen rakennettu ympäristö avautuu 

silmien eteen molemmin puolin tietä. 

Tien pientareet kukkivat tähän aikaan sateenkaaren kaikissa väreissä. 

Auringon keltaista ja lumen valkoa,

niittyleinikkiä ja koiranputkea,

 näkyi silminkantamattomiin.  

Niiden seasta bongasin ainakin hiirenvirnaa,

suolaheinää, siankärsämöä, puna-apilaa, 

päivänkakkaroita ja kissankelloja

sekä monennäköisiä heiniä. 

Niin kauniita värejä ja huumaavaa tuoksua pitkin matkaa! 

Nautin niistä aisteillani.

Matkan etenemisen takaamiseksi kuvaaminen jäi tänään vähemmälle. 

Kumpareelle rakennettu Lumijoen kirkko on upea.

Se näkyy kauas tasaisille lakeuksille. 

Siikajoki.

Mennen tullen pysähdyin sillalle ihastelemaan maisemaa. 

Veden väsymätön liike,

niin kuin tulikin,

on aina niin rauhoittava elementti. 

~~~~~~

Hyvä reissu kaikkinensa ja päivän ilo! 

Pieni hetki yhdessä siellä päätepisteessä 

ja kesäistä kauneutta matkalla. 

Maaren Kallion haastamaan "tämän vuoden välikirjanpitoon" merkintä, 

että olen saanut tänään toteutettua liikuntatavoitteeni. 

Tykkäätkö sinä pyöräillä? 

Onko tuo pätkä Rantatietä sinulle tuttu? 

Sitä pitkin kulkee muuten myös Flatland-route. 

~~~~~~

Mukavaa loppuviikkoa.

Sunnuntaina onkin sitten blogini synttäripäivä

ja ehkäpä arpajaisetkin taas tuloillaan! 

Jääpä kuulolle! 

 

Toukokuun ihania asioita

 

Olen innostunut taas pyöräilystä.

    Pyöräillessä matka taittuu mukavasti ja luonto tulee lähelle väreineen ja tuoksuineen. 

Viikonloppuna tuli ajettua taas pitkin poikin 

ja siinä samalla bongailin tienvierien kukkijoita.

Olen taas ihmetellyt itsekseni Luojan töitä;

sitä, miksi useimmat keväiset kukkaset ovat keltaisia.

Leskenlehti, voikukka, rentukka, leinikki ja 

kotipihan esikko, narsissi, vuohenjuuri sekä kullero. 

Ja sitten tuo keväinen hento vihreys! 🍃🍃

Olemme päässeet täällä Perämeren pohjukassa nauttimaan siitä 

ja se on myös aina yhtä sykähdyttävä ja kaunis sävy. 

~~~~~

Mökkitiellä koin hienon hetken;

vihreän moninaiset värisävyt ja puiden oksien läpi siivilöityvä auringon valo 

oli täyteläinen vihreyttä väräjävä hetki.

En hoksannut ottaa kuvaa siitä huikeasta tunnelmasta eikä sitä olisi saanut kyllä tallennettuakaan.

Se oli ohikiitävä hetki, joka jäi vahvasti verkkokalvolleni tunnemuistoihini. 

~~~~~~

Olen ollut jonkinlaisessa aloitekyvyn puutteessa kevätpuuhien suhteen.

Eilen iski yllättäin energiapiikki,

jonka valjastin kukkapenkkiin.

Nostin perennat ylös ja jaoin kukkapaakkuja.

Särkynyt sydänkin oli jo niin vanha, 

että juuret olivat paksuja, lahoja puupökkelöitä.

Onneksi aloin perusteellisempaan hommaan ja ehkä sain pelastettua siitä uusia alkuja.

Myös verikurjenpolvet olivat kärsineet talvesta ja moni juuripaakku oli aivan eloton.

Pikkusydäntä siirsin tähän penkkiin toisesta penkistä.

Ja vähensin liljojen määrää.

Muita perennoja tässä penkissä on 

järvikukka, koreakärsämö,

leimukukka, pioni ja harjaneilikka.

Vaaleanpunaista ja valkeaa,

paitsi nuo kevään keltaiset kukkijat kullero, narsissit ja vuohenjuuri. 

Saapa loppukesästä nähdä,

miltä penkki sitten näyttää.

Eilinen meni kuin siivillä kukkapenkin äärellä 

ja sitten ajelin mutkan kautta mökille.

Pihasaunan leppeät löylyt, 

tuuletetut petivaatteet ja puhtaat lakanat sekä  

hirsimökin viileys ja 

 antoivat hyvät pohjat pitkille, syville unille.

Se oli sitten ensimmäinen yö mökillä tälle keväälle ja 

suloinen sunnuntaiaamu avautui aurinkoisena.

Tältäkö se alkukesän tunnelma voi tuntua?

Hiljaisuudelta ja kiireettömyydeltö.

Lämmöltä ja tuoksuilta,

linnunlaululta.

Kauniilta.

Aina yhtä uudelta ja ihmeelliseltä. 

💛

Mikä sinusta on parasta juuri nyt?

 

Kevään ykkösjuttu

Uusi kevät on aina odotettu

ja monella tapaaa innostava.

Silloin puhaltaa uudet tuulet 

-ja se, jos mikä on ihanan piristävää.

Useampana keväänä olen siirtynyt kävelyyn ja juoksemiseen 

talvikuukausien salijakson jälkeen.

Nyt helmikuussa heitin miehelleni ajatuksen pyörien hankkimisesta

ja yhteisen pyöräharrastuksen aloittamisesta.

Hän innostui aloitteestani ja 

maaliskuun lopulla meillä oli hankittuina sähköavusteiset pyörät.

Pääsimme silloin hetimiten ajelemaan ensimmäiset lenkit, 

mutta sitten tuli vielä harmiksemme kylmä jakso ja lumisateita;

jouduimme jättämään homman hetkeksi tauolle suosiolle.

Lenkkeilemällä nämä kodin ja mökin lähitienoot ovat tulleet tutuiksi

ja onkin ollut mielenkiintoista päästä

pyörillä kauemmaksi kotikulmilta;

teille tuntemattomille, tietämättömille.

Olen pyöräillyt viime viikkoina sellaisilla seuduilla, 

etten ole niillä main kulkenut täällä asuessani 

näiden reilun kolmenkymmenen vuoden aikana.

Olen tuntenut kevään tuoksut ja 

olen kuullut lintujen moninaisen laulut.

Olen ehtinyt huomata veden iloisen juoksun ojissa ja puroissa.

Olen nähnyt hoidettuja ja hoitamattomia pihapiirejä,

kauniita koteja ja aikansa eläneitä talovanhuksia.

Olen ajanut virallisia pyöräteitä ja päällystämättömiä sorateitä 

sekä isojen teiden reunassa peläten ohikiitävien autojen ilmanvirtaa 

ja toivonut pääseväni pian kääntymään maaseudun rauhaan pienelle idylliselle kylätielle.

 

Olen käynyt ajelemassa itsekseni omaan tahtiin.

Olen ajanut  hänen edellään

ja hänen perässään

-ja iloinnut.

Olen ollut ihan mielissäni 

 siitä innosta, millä hän lähti tähän liikuntahaasteeseen

ja siitä toisiamme tsemppaavasta innosta millä me lähdemme yhdessä liikenteeseen.

Tänä keväänä oli pyöräilyn aika.

Nyt mennään "mutkaista tietä näkymättömiin" ja ihmetellään kaikkea vastaantulevaa.

Poljetaan myötä- ja vastatuuleen.

Avarretaan kotiseudun tuntemusta ja pidennetään lenkkejä.

Onneksi pyörissä on sähköavusteisuutta.

jota voimme ottaa käyttöön tarpeen mukaan.

Kunto on kivasti kohonnut näillä lenkeillä,

jotka ovat olleet nyt keskimäärin reilun 30-40  kilometrin pituisia.

On mielenkiintoista seurata pyörän mittarista kilometrien kertymistä

ja urheilukellosta "dataa",

joka näyttää pyöräilyn olevan ihan kelpoliikuntaa.

Kotona pitää muistaa kyllä huolehtia hartioitten pyörittelystä ja venyttelystä.

Oletko sinä löytänyt tänä keväänä ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen

 tai muun mukavan tekemisen?

~~~~~~

Toukokuun ja tämän viikon puoliväli.

Lepopäivä liikunnasta.

Se on tärkeä muistaa,

vaikka pyöräily onkin nyt niin mukavaa!