Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaliskuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maaliskuu. Näytä kaikki tekstit

24. maaliskuuta 2026

Maaliskuun makupaloja


Repolainen kyseli blogissaan maaliskuun makuja. 
Minun ajatukset ovat jo täysillä 
keväässä ja lähestyvässä pääsiäisessä.  

Niin kuin joulun allakin, 
nyt  pääsiäisen lähestyessä on ollut ihana laitella keväisen juhlan tuntua 
hyvissä ajoin. 

Vanhat, perinteiset, 
vuodesta toiseen mukana kulkeneet koristeet on löytäneet taas paikkansa, 
Monilla niistä on oma tarinansa ja ne tuovat juhlaan omat muistonsa. 




Maaliskuu on siemenpussien aikaa. 
Olen edelleen päättänyt sivuuttaa reippaasti ko.hyllyt kukansiemenien osalta. 
Vihreää sen sijaan kasvatan ilokseni. 
Rairuoho ja maissi vihertävät jo. 
Tänään kylvin sinapinsiemeniä ja hernepussi on ostoslistalla. 

Naistenpäivän kimpun ruusut kuihtuivat, vihreät olivat voimissaan. 
Sujautin vihreiden keskellä tekohortensian 
ja sillä on paikottu kimppua ovelasti jo pitkään.




Helmilijat ovat osa minun kevättä ja maaliskuuta. 
Tänään istutin valkoisia helmililjoja tuikkukippoihin. 
Kun ne ovat kukkineet, 
annan sipuleiden levätä ja istutan ne myöhemmin kesällä kukkapenkkiin. 
Perennapenkistä nouseekin jo monen kevään kukkamuistot; 
niin pieniä keltaisia narsisseja kuin valkeita ja sinisiä helmililjoja. 






Vanhat kirppislöydöt ovat tänä vuonna ulkona pajunkissaoksissa. 
Kevät on edennyt vauhdilla ja 
tällä kertaa pajunkissaisia puskia löytyikin ihan mukavasti! 




Kierrätyskeskuksesta löytynyt nostalginen pääsiäiskoriste 
lähtee jossain vaiheessa mökille. 
Se sai väliaikaispaikan hyvään kasvuun lähteneen maissin viereltä. 




Mietin aina tätä kaktusta,
onko tämä joulu- vai pääsiäiskaktus. 
Se kukki nimittäin syksyllä ulkokauden jälkeen
ja nyt siinä on muutamia nuppuja. 
On niin tai näin,
kukinta on joka tapauksessa maaliskuun ilo. 




Näiden esineiden ja asioiden äärellä olen muistellut 
pääsiäisen aikoja, 
jolloin pääsiäiskoristeiden askarteleminen ja virpomavitsojen koristeleminen lasten kanssa 
sekä virpomavaatteiden etsiminen oli yksi merkittävä juttu tähän aikaan vuodesta. 


~~~~

Maaliskuu toi varhaisen kevään. 
Olen katsellut tantereita, 
että niitä olisi jo ihana haravoida. 
En kuitenkaan vielä ala siihen hommaan 
ja jostakin luin, 
että kannattaakin jättää "kuntta" vielä piipojen ja kasvien suojaksi. 
Kun eihän sitä vielä tiedä, 
jos kylmenevääkin on tiedossa, takatalveakin! 


~~~~

Siinäpä minun keväistä maaliskuuta.
Silmillä makusteltavaa tällä kertaa.

Mikä sinulle nousee päällimmäisenä maaliskuusta mieleen? 









6. maaliskuuta 2026

Maaliskuun parhautta



Kevääseen kallistuvien päivien parhautta minulle on se,
kun saan viedä pyykit ulos kuivamaan.
Lumihangille ja auringon paisteeseen kirkastumaan,
tuuleen liplattamaan ja 
keräämään sitä muistojen ihanaa ulkoilman tuoksua,
joka tarttuu pyykkiin. 
Tämä on niin ihana nikara talven ja kevään välillä;
perinne, jota haluan vaalia. 


Kohta saa pyykin ulos
ja olen taas samassa työssä 
äitini kanssa, hänen äitinsä 
ja äitinsä äidin.
Käsissä puhtaat vaatteet,
edessä kesä,
ripustamisen hetki
varattu yksityiseen iloon. 

-Anja Salokannel-


Pyykinripustamiseen liittyy tällä hetkellä vielä erityinen ilo; 
 meillä on uusi pyykkiteline.
Se valmistui syyskuulla 
enkä kovin sitä ehtinyt syksyllä enää käyttää. 

Liki nelikymmentä vuotta vanha pyykkiteline sai siirtyä uuden tieltä. 
Tee-se-mitä-vaimo-hoksaa-pyytää -mies sitten nikkaroi tämän
ja oli kyllä itsekin satasella mukana.
Hänen silmäänsä oli jo pitkään häirinnyt vinoon painuneet telineet. 

Sitten ne merkitykselliset ja mielenkiintoiset 
ennen ja jälkeen -kuvat muistoksi tänne. 





Aikaisesta keväästä syysmyöhään
astelen polkua ovelta pyykkinarlle,
tuuletan ajatuksiani samalla
kun ripustan pyykkiä kuivamaan,
puhdasta pyykkiä.
Jokainen vaate uusi ajatus.

-Anna-Liisa Myllyneva-








Instagramin Talo tarinoi -Eerikalta sain viitettä telineen mittasuhteisiin.
Neljä senttiä halkaisijaltaan oleva metallitanko löytyi kierrätystavarana vitosella. 
Se maalattiin rautamaalilla useamman kerra. 
Poika taittoi peltit lautojen suojaksi ja 
"hatut" pystyjen päihin on tulossa myös. 




 Tuolla metsän reunassa on oma tunnelmansa
ja siellä arkisten touhujen lomassa tulee seurattua taas sitä,
miten valo voittaa ja luonto herää.

Keittiön ikkunasta näen tuon kauniin telineen ja koivun pönttöineen. 
Juuri putosi lumi toisesta päädystä peltien päältä,
että humpis vaan. 
Aurinko tekee tehtäväänsä.
Ja tuuli. 

Nuorimmaisen vuosia sitten tekemä lintupönttö odottaa asukkaitaan. 
Pyykkinarulla ei vielä kuulunut lintujen laulua,
mutta eiköhän "talitintti maaliskuussa" kohta jo luikaise minullekin 
ensimmäiset  keväiset laulunsa.

~~~~~

Ihanaa perjantaita Sinulle. 
Lähden käymään meren jäällä suksimassa hiljalleen. 














 

31. maaliskuuta 2024

Maaliskuiset m-kuvat

Maaliskuun viimeinen päivä
ja maaliskuiset kuvat,
jotka alkavat m-kirjaimella.

Kun lähdin vuoden alussa haasteeseen mukaan,
en osaa näköjään jättää hommaa kesken.
Niin tyypillistä minua! 

Tämä haaste on yhdenlaista ympäristön tarkkailua ja sanojen makustelua.
Tykkään, että nämä kuvat oikeasti ovat ko. kuukauteen kuuluvia
ja merkityksellisiä siltä osin. 




Musta multa.
Minulta jäi tänä vuonna viime tinkaan rairuohon kylvö,
mutta  se kerkesi itää ja kasvaa kuitenkin. 




Muna,
kaunis  vaaleanpunainen heräteostos.
Omistettu  maaliskuiselle romanttiselle muistolle.




Me.
Pääsiäislauantaina 41 vuotta sitten oli meidän hääpäivämme.

~~~~~~~

Tällaiset kolme m-ajatusta tältä kuulta! 
Palataan h -sanoihin kuukauden päästä
ja sitä ennen muihin postauksiin! 


Mukava, kun pysyt kuulolla! 
💛


 

2. maaliskuuta 2019

Rahapuu

Aivan mahtavaa! 
Maaliskuu on saapunut ja kevätkausi on alkanut.
Sitä myötä ’viherrys’ -teema nousee oikeutetusti pintaan.💚

Erkkerin pöydällä uusin viherkasvini,
rahapuu,
paistattelee palleroisia lehdyköitään kevätauringossa.


Rahapuu on helppohoitoinen klassikko huonekasvi, 
joka kuuluu huolettoman perennan maksaruohon heimoon.
Niinpä sekin tykkää valosta ja tarvitsee vähän vettä.

Hoito-ohjeet ovat helpot.
Saapa nähdä miten rahapuu alkaa viihtymään ja kasvamaan meillä.
Kestänee kuitenkin pitempään kuin tulppaanikimppu! 


Maaliskuun myötä alkoi myös odotetut lomapäivät.
Yhdessä vietettävien päivien viikko.
Tällä kertaa se ei ole meillä hiihtoloma eikä talviloma!🤗
Siihen palaan reilun viikon päästä.

Auringonpaistetta ja kevään iloa toivon Sinulle, minulle,
meille kaikille!

Kaisu





11. maaliskuuta 2018

Kevättä rinnassa



Olen viettänyt talviloman levollista sunnuntaita tässä kotosalla.
Aurinko on piileskellyt tänään
ja lunta on sadellut kepeästi. 

Ystävien tuoma tulppaanikimppu tuo keväistä iloa 
 ja Pentikin pupu on muisto tästä lomasta
ja sen suomista iloista. <3

~~~~~~

Lomaviikko tuntuu aina kuluvan niin nopsaan,
nopeammin kuin tavallinen viikko,
vaikka saman verranhan siinä tunteja on. 
Johtuneeko siitä, että lomalle on omalla tapaa niin paljon 
toiveita ja odotuksia
vai sekö, että lomalla on niin mukavaa! ;)


Korissa on minun projekti,
pieni villainen peitto,
jonka ääreen olen istahtanut tuon tuostakin.
Olen neulonut langan sekaan lämpimiä, rakkaita ajatuksia,
 kauniin harmaita silmukoita
kuin pieniä onnenhelmiä.
Niiden lämpöön kääritään kevään korvalla pieni odotettu nyytti. <3

 "Eräpäivä"  lähenee,
joten mummun puikot saisivat tikuttaa nopeammin! <3


Viherkasvien  uusi vihreä viestittää vahvasti kasvukauden alusta.
Kukkien vehreyttä katsellessa muistin, 
että nyt kannattaisikin jo laittaa herneitä multaan kasvamaan.
Kasvun ihmettä on mielenkiintoista seurata tuossa keittiön pöydällä ja 
versoista saa pian ihanaa luomua viheyttä leivän päälle ja salaattiin.

Herneversopurkki on kiva tuliainen tai pieni lahja ystävälle.
Eräänä äitienpäivänä sain sellaisen äitienpäivälahjaksi
perhepäivähoidossa olleilta pojiltani ja tykkäsin siitä kovasti.  <3


Poika jätti kukkansa (nimi?)  minun hoiviin, kun lähti syksyllä reissuun. 
Hän toivoi sen olevan kattoon asti hänen palatessa!
Kovasti olen tavoitteesta jäljessä,
vaikka eihän sitä ikään tiedä, minkälaisia kasvupyrähdyksiä on odotettavissa. ;)


Maaliskuu.
Valoa.
Kevättä rinnassa. <3

Inkeri Karvosen runon sanoin
"Lumen maasta
matkalla kevääseen
ikävä kasvaa
kuin silmu auringossa..."

Toivon Sinulle ja itselleni
aurinkopäivien voimauttavaa valoa
ja kevään pienien edistysaskeleiden tuomaa iloa! <3

-Kaisu-

26. maaliskuuta 2017

Pajukranssi ja muitakin kevään merkkejä


Kovasti on ollut "kevättä rinnassa" näinä päivinä
ja arvatenkin se näkyy kotona keväisinä väreinä ja asioina.

Pääsiäistä -niin kuin jouluakin- on kiva laittaa ja nauttia reilusti ennen varsinaista juhlaa.
Lumimarjakappa ja Lumi -vahakangas saivat väistyä keväisempien kuosien tieltä.
Keltainen sai sijaa
-ainakin reilun kuukauden ajaksi.



"Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla."
-Maila Jyrinki-


Kovin oli  hakusessa pajunkissat meidän lähistöllä,
mutta sain kuitenkin kranssivärkit kasaan.

Takakuistilla nautin auringosta ja 
väänsin sorjia pajunvitsoja ympyrän  muotoon.


Minulla jäi oksien latvoja hapsottamaan  tuohon yhteen kohtaan.
Päädyinkin lopuksi tökkimään muutamia pieniä "kissaisia" oksia
oksien väliin ja siihen tuli kuin pajunkissanoksakimppu
kranssin kylkeen.
Eli "sattuman kaupalla" on tehty tämä kranssi.




Tervetuloa kesäaika!<3

Toivottelen Sinulle leppoisaa maaliskuun viimeistä sunnuntaita
ja ihania keväisiä asioita päiviisi!

Lisää kevään merkkejä löydät Pikku Lintu -blogista, täältä
 .




12. maaliskuuta 2017

Keväinen aurinko ja valkoinen lumi



Harmikseni huomasin, 
että yöpöydällä olevalle pienelle virkatulle liinalle oli kaatunut jotain öljyä tai rasvaa.
(Enpä hoksannut ottaa kuvaa siitä! )

Nakkasin liinan pesuun, mutta samanmoisena ruskehtavana se tuli koneesta takaisin.
Aikani ihmeteltyäni muistin auringon ja vein pienen liinan ulos pyykkinarulle.
Siellä se liehui pyykkipojan varassa muutaman päivän
ja nyt kun poikani toi liinan sisälle, se on aivan valkea.
Huikea juttu. :)

Keväinen auringon valo ja hankien kirkkaus on ihmeellinen pyykkien valkaisija.




Mieleeni palasi keväinen pyykkinarutuokio Helsingissä kerrostalokotimme takapihalla.
Ripustin siellä narulle pieniä piltin tahraamia paitoja, harsoja ja lakanoita kuivamaan.
Vanha rouva laittoi  kevätauringon hoitoon arvokkaan pöytäliinansa,
johon oli kaatunut punaviiniä.
Hänkin uskoi auringon  valkaisevaan voimaan,
joka haihduttaa monet sitkeät tahrat. 

Äitini vei lapsuudessani -ja vie edelleenkin- talven lakanapyykit
 keväiseen kuivatukseen  hangille.
Se ulkokuivattujen  pyykkien  tuoksu on lapsuuden tuoksumuisto;
kevättalven tuoksu pyykeissä sisään kannettuna. <3

Sitä perinnettä haluan vaalia:
se on minulle lepän oksien rinnalla yksi tärkeä "kevätrituaali".
Pyykkien ulkokuivaamisesta  olen kirjoittanut muuten  ennenkin, tänne.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen käytimme villa-ja nukkamatot hangilla lumipesussa.
Matot saivat olla hyvän aikaa pitopuoli hankea päin.
Ihanan tuoksuisia olivat  ja jotenkin puhtaamman oloisia.
Niin haluan ainakin uskoa! :)

Tällaista puhtautta ja iloa olen hakenut ulkoa tekstiileihin.
mutta myös perheellä  haettiin valohoitoa ja voimaantumista meren jäältä.
Ihmisiä oli "pilvin pimein" liikkeellä hyväntuulisina
ja keskustelukavereita löytyi saaren laavulta.
Talvilomapäivien kohokohtia! :)


On tämä monella  tapaa huikeaa aikaa!
Aurinkopäivien iloa Sinullekin!

Kaisu



3. maaliskuuta 2017

Hankien aikaan

Tänä aamuna Positiivareiden päivän ajatuksena oli
Aaro Hellaakosken runon säe

"Tietä käyden tien on vanki,
vapaa on vain umpihanki."

Sanat  sopivat hyvin tähän vuodenaikaan,
niin  luonnossa samoamiseen kuin aivan arkiseen ahertamiseen.

Monta kertaa hiihdämme tuttuja latuja
ja talsimme urautuneita polkuja,
olemme tapojemme orjia.
Enemmän pitäisi rohkaistua kokeilemaan uutta,
kuunnella sydämen ääntä,
tehdä jotain sellaista,
missä voisi kokea oman käden jälkeä ja omien ajatusten ääntä.


~~~~~~~~~~~~~~~

Olen mukana Pikku Lintu -blogin Makro Tex -haasteessa
teemalla "Maaliskuu"


Mökillä ei ollut paljon lunta peltoaukeilla, 
mutta sitä oli kasautunut menneitten talvien tapaan suojaiseen pihapiiriin;
ovea kohti piti edetä lumikolan kanssa.

Pihapiiri oli hiljainen, puhtaan valkoinen, koskematon.
Lumikiteet  kimmelsivät,
hanget kertasivat auringon valoa.

Umpihangessa näkyi eläimen kulkureitti; 
liekö valkohäntäpeura siitä kipittänyt.
Kokenut siinä vapautta ja elämisen iloa talvisessa luonnossa.







Istutuspöytäkin odottelee kesää lumisen liinan alla.
Ajatukset kulkevat lumen alle,
kevääseen, kesään.

Mieli on malttamaton,
kun talitintit jo virittelevät maaliskuisia laulujaan
ja aurinko hellii säteillään.

Nyt pitäisi yrittää tarttua tähän hetkeen
 ja ´nähdä maaliskuiset ilot.


Toivottavasti viikonloppunakin saamme nauttia
kevättalven kirkkaasta säästä ja ulkoilun riemusta.
Virkistävää viikonloppua Sinulle!

-Kaisu-


Lisää maaliskuisia kuvia löydät täältä, klik

Pieni Lintu - MakroTex challenge