Työhyvinvointia vaalimassa mökillä

Olin perjantaina lähimpien työkavereitteni kanssa mökillämme.
Ilmassa oli ihanaa talven tuntua
ja ensilumen myötä arvatenkin myös jouluista tunnelmaa. ☺

Ohut kerros lunta, 

kauniita jääkiteitä.

Pieni reippailu meren rantaan.

Tuvassa kotoinen, leppoinen tunnelma.

Kynttilät,
männynoksat.

Riisipuuro, kanelisokeri.

Enkelitortut. 

Oli pyhäinpäivän aatto.

Lämpimiä  ajatuksia,

jotka jäävät usein sanomatta työkavereille

- ja monille muille.

 Tunsin sydämessäni läikähtävän sellaisen jouluisen, 

lämpimän ajatuksen ja tuntemuksen.

Sisäinen joulu ei lue kalenteria, 

se ei tule ulkonaisista asioista.

 <3

~~~~~~¨

Tulipa mieleeni tässä alla oleva runo, 

Joulu on joskus

Joulu on joskus helmikuussa,

joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee

ja järvet jäässä

sisällisesti, meissä.

Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun

                        kun sattuu ja juhlamieli yllättää

- sisällisesti, varkain -

ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta

vaikka kesken juhlan

kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.

Sillä tavalla se ei kulu,

ei kuivu eikä varise.

Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.

Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,

                          ei vielä huomaa.

Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:

- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,

                      minä tulen.

-Lassi Nummi-

Jäin mökille vielä heidän lähdettyään.

Istuin ja ihmettelin.

Oli hyvä mieli, voimaantunut olo.

Ilo hyvästä tiimistä,
ihmisistä
joiden kanssa yhdessä on huippu tehdä töitä!

Ilo ihanasta joulun ajasta, jota kohdin ollaan menossa!

<3

-Kaisu-